13.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 101/156

(1)

Euroopan keskuspankki vastaa yhteisen valvontamekanismin (YVM) tehokkaasta ja johdonmukaisesta toiminnasta. Se valvoo järjestelmän toimintaa korkealaatuisten valvontakäytäntöjen johdonmukaisen soveltamisen ja valvonnan tulosten yhtenäisyyden varmistamiseksi osallistuvissa jäsenvaltioissa. EKP voi antaa kansallisille toimivaltaisille viranomaisille suuntaviivoja, joiden mukaisesti valvontatehtävät on suoritettava ja valvontapäätökset tehtävä.

(2)

Osallistuvissa jäsenvaltioissa sijaitsevien luottolaitosten vakavaraisuusvaatimusten johdonmukaisen soveltamisen varmistaminen on asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 ja Euroopan keskuspankin asetuksessa (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) (2) uskottu EKP:lle.

(3)

Merkittäviksi luokiteltujen luottolaitosten osalta EKP on asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaan viranomainen, jolla on toimivalta käyttää Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) 2016/445 (EKP/2016/4) (3) mukaisia unionin oikeuden sallimia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa, ja EKP on käyttänyt tätä toimivaltaa useissa tapauksissa.

(4)

Vaikka asianomaisten vaihtoehtojen ja toimivallan käyttö suhteessa vähemmän merkittäviin luottolaitoksiin kuuluu ensisijaisesti kansallisille toimivaltaisille viranomaisille, EKP:n yleisvalvontarooli YVM:ssä antaa sille mahdollisuuden edistää tarpeen tullen vaihtoehtojen ja toimivallan mahdollisimman yhdenmukaista käyttöä sekä suhteessa merkittäviin että vähemmän merkittäviin laitoksiin. Näin varmistetaan että a) kaikkien luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta pannaan täytäntöön johdonmukaisesti ja tehokkaasti osallistuvissa jäsenvaltioissa, b) rahoituspalvelujen yhteistä sääntökirjaa sovelletaan samalla tavoin kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden luottolaitoksiin, ja että c) kaikkia luottolaitoksia valvotaan parhaalla mahdollisella tavalla.

(5)

Tavoitteenaan tasapainottaa yhtäältä tarve soveltaa valvontastandardeja yhdenmukaisesti merkittäviin ja vähemmän merkittäviin laitoksiin ja toisaalta suhteellisuusperiaate, EKP on niiden vaihtoehtojen ja sen harkintavallan joukosta, joita EKP käytti asetuksessa (EU) 2016/445 (EKP/2016/4), yksilöinyt tiettyjä vaihtoehtoja ja tiettyä harkintavaltaa, joita kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä samalla tavalla vähemmän merkittävien laitosten valvonnassa.

(6)

Toimivaltaisille viranomaisille annetut omiin varoihin liittyvät vaihtoehdot ja harkintavalta, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (4) 89 artiklan 3 kohdassa, 178 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 282 artiklan 6 kohdassa sekä saman asetuksen 471 artiklan 1 kohdassa ja 478 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetuissa siirtymäsäännöksissä, vaikuttavat vähemmän merkittävien laitosten omien varojen määrään ja laatuun sekä vakavaraisuussuhteeseen. Näiden vaihtoehtojen ja toimivallan soveltaminen yhdenmukaisesti ja moitteettomasti on tärkeää monista syistä. Sillä varmistetaan että a) rahoitusalan ulkopuolisiin huomattaviin omistusosuuksiin liittyviin riskeihin reagoidaan asianmukaisesti, b) maksukyvyttömyyden määritelmää käytetään yhdenmukaisesti omien varojen vaatimusten riittävyyteen ja vertailtavuuteen, ja c) omien varojen vaatimukset lasketaan asianmukaisella tavalla sellaisten liiketoimien osalta, joilla on epälineaarinen riskiprofiili ja joiden osalta laitos ei pysty määrittämään delta-lukua tai kohde-etuuksina toimivien vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden tai maksuvelvoitteiden osalta muutettua duraatiota. Vakuutusyrityksissä olevien omistusosuuksien ja tulevien veronalaisten voittojen vähennyksiin liittyvien siirtymäsäännösten yhdenmukaisella soveltamisella varmistetaan, että kaikki osallistuvissa jäsenvaltioissa olevat luottolaitokset soveltavat asianmukaisen ajanjakson kuluttua asetuksella (EU) N:o 575/2013 käyttöönotettua lakisääteisten pääomavaatimusten tiukempaa määritelmää.

(7)

Vaihtoehtoja ja harkintavaltaa, jotka liittyvät tiettyjen vastuiden rajaamiseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 395 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen suuria asiakasriskejä koskevien rajoitusten soveltamisalan ulkopuolelle, olisi sovellettava yhdenmukaisella tavalla sekä merkittäviin että vähemmän merkittäviin laitoksiin tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi luottolaitoksille osallistuvissa jäsenvaltioissa, tietyistä vastuista johtuvien keskittymisriskien rajoittamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että koko YVM:ssä sovelletaan samoja minimistandardeja arvioitaessa mainitun asetuksen 400 artiklan 3 kohdan noudattamista. Erityisesti olisi rajoitettava 129 artiklan 1, 3 ja 6 kohdassa tarkoitetuista katetuista joukkolainoista johtuvia keskittymisriskejä sekä riskejä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisiin liittyviin vastuisiin tai niiden takaamiin vastuisiin ja joihin sovellettaisiin 20 prosentin riskipainoa asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 2 luvun nojalla. Ryhmien sisäisten vastuiden – osakkuudet tai muut omistusosuudet mukaan luettuina – osalta on varmistettava, että näiden vastuiden rajaamista suuria asiakasriskejä koskevien rajoitusten soveltamisalan ulkopuolelle koskeva päätös perustuu asetuksen (EU) 2016/445 (EKP/2016/4) liitteessä I täsmennettyyn huolelliseen arviointiin. Kun on kyse vastuista – osakkuudet tai muut omistusosuudet mukaan luettuina – sellaisilta alueellisilta tai keskuslaitoksilta, joiden ryhmään luottolaitos säädösperusteisesti kuuluu, ja joiden tehtävänä on näiden määräysten mukaan suorittaa käteismaksujen selvitystä ryhmän sisällä, on asianmukaista soveltaa yhteisiä perusteita arvioitaessa, täyttyvätkö asetuksen (EU) 2016/445 (EKP/2016/4) liitteessä II vahvistetut edellytykset suurten asiakasriskin rajasta vapauttamiselle. Tällaisella yhtenäisellä soveltamisella varmistetaan, että saman ryhmän osaksi liittyneitä merkittäviä ja vähemmän merkittäviä luottolaitoksia kohdellaan yhdenmukaisella tavalla. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdassa säädetyn option käyttöä olisi sovellettava näiden suuntaviivojen mukaisesti ainoastaan, jos asianomainen jäsenvaltio ei ole käyttänyt asetuksen (EU) N:o 575/2013 493 artiklan 3 kohdassa säädettyä optiota.

(8)

Samaan talletusten vakuusjärjestelmään kuuluvien luottolaitosten samanlaisen kohtelun varmistamiseksi toimivaltaisille viranomaisille komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 (5) 24 artiklan 4 ja 5 kohdassa annettuja vaihtoehtoja ja toimivaltaa – jotka koskevat talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvista stabiileista vähittäistalletuksista johtuvien ulosvirtausten laskemista maksuvalmiusvaatimusten määrittämiseksi – olisi käytettävä yhdenmukaisesti suhteessa merkittäviin ja vähemmän merkittäviin laitoksiin,

a)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yrityksissä olevat huomattavat omistusosuudet, joiden määrä on yli 15 prosenttia luottolaitoksen hyväksyttävästä pääomasta; ja

b)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yrityksissä olevat huomattavat omistusosuudet, joiden kokonaismäärä on yli 60 prosenttia luottolaitoksen hyväksyttävästä pääomasta.

a)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan a alakohdassa luetellut vastuut vapautetaan kyseisen asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta 80-prosenttisesti katettujen joukkolainojen nimellisarvosta edellyttäen, että saman asetuksen 400 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

b)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan b alakohdassa luetellut vastuut vapautetaan kyseisen asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta 80-prosenttisesti niiden vastuuarvosta edellyttäen, että saman asetuksen 400 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät

c)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan d alakohdassa luetellut vastuut vapautetaan kokonaan kyseisen asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta edellyttäen, että saman asetuksen 400 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset, joita täsmennetään näiden suuntaviivojen liitteessä, täyttyvät.

d)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan e–k alakohdassa luetellut vastuut vapautetaan kokonaan, tai artiklan 400 artiklan 2 kohdan i alakohdan tapauksessa korkeimpaan sallittuun määrään, kyseisen asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta edellyttäen, että saman asetuksen 400 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

e)

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että vähemmän merkittävät luottolaitokset arvioivat, täyttyvätkö asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 3 kohdassa sekä näiden suuntaviivojen liitteessä täsmennetyt tiettyyn vastuuseen sovellettavat edellytykset. Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi tarkistaa tämän arvioinnin milloin tahansa ja pyytää vähemmän merkittäviä laitoksia toimittamaan liitteessä mainitut asiakirjat tätä tarkoitusta varten.

f)

Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan silloin, kun asianomainen jäsenvaltio ei ole käyttänyt asetuksen (EU) N:o 575/2013 493 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta vapauttaa tietyt vastuut kokonaan tai osittain.

a)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 469 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on kyseisen asetuksen 478 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa oltava 100 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2018.

b)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 478 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava 100 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2018.

c)

Edellä b alakohdassa säädetystä poiketen tilanteessa, jossa asetuksen (EU) N:o 575/2013 478 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä säädetään kymmenen vuoden siirtymäkaudesta, sovellettavan prosenttiosuuden on oltava:

d)

Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät sovella b ja c alakohtaa vähemmän merkittäviin laitoksiin, jotka ovat tämän asetuksen voimaantulopäivänä komission hyväksymien uudelleenjärjestelysuunnitelmien kohteena

e)

Kun toinen luottolaitos hankkii d alakohdan soveltamisalaan kuuluvan luottolaitoksen tai sulautuu tällaiseen uudelleenjärjestelysuunnitelman soveltamisen aikana ilman laskennallisten verosaamisten vakavaraisuuskohtelua koskevia muutoksia, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset soveltavat d alakohdan poikkeusta myös hankkijana olevaan luottolaitokseen, sulautumisen seurauksena syntyvään uuteen luottolaitokseen tai luottolaitokseen, johon alkuperäinen luottolaitos sulautuu, samalla tavoin kuin sitä sovellettiin hankittuun, sulautettuun tai sulautuneeseen luottolaitokseen.

f)

Jos b ja c alakohdassa säädettyjen vähennysten vaikutus kasvaa odottamatta siten, että kansallinen toimivaltainen viranomainen katsoo kasvun merkittäväksi, vähemmän merkittävät laitokset voivat olla soveltamatta b tai c alakohtaa.

g)

Kun b ja c alakohtaa ei sovelleta, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että vähemmän merkittävät laitokset soveltavat kansallista lainsäädäntöä.