19.2.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 41/24

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Brysselissä 21. ja 22. kesäkuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät perussopimusten uudistuksesta,

—

ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 4 kohdalla Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen lisätyn 3 artiklan sanamuodon, jossa todetaan, että unioni vastustaa syrjintää ja edistää lasten oikeuksien suojelua, ja tarkennetaan, että myös kansainvälisissä suhteissaan unioni edistää osaltaan ihmisoikeuksien ja varsinkin lasten oikeuksien suojelua,

—

ottaa huomioon Lissabonissa 19. lokakuuta 2007 päättyneessä hallitustenvälisessä konferenssissa valtioiden päämiesten ja hallitusten tekemän päätöksen, jonka mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirja (1) on oikeudellisesti sitova, ja perusoikeuskirjan 24 artiklan, jossa luetellaan selkeästi lasten oikeudet ja määrätään muun muassa, että ”kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu”,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin päätöksen liittyä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi vuonna 1950 tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen (Euroopan ihmisoikeussopimus), jossa määrätään seuraamusjärjestelmästä, jos sitä ei noudateta,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen 20. marraskuuta 1989 hyväksymän lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat,

—

ottaa huomioon YK:n toimintaohjelman, joka hyväksyttiin Kairossa syyskuussa 1994 pidetyssä kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta 15. helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007 (2),

—

ottaa huomioon komission 4. heinäkuuta 2006 antaman tiedonannon ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia”(KOM(2006)0367),

—

ottaa huomioon vanhempien tekemiä lapsikaappauksia käsittelevän Euroopan parlamentin sovittelijan 1. maaliskuuta 2007 antaman väliaikaraportin, jossa tämä kiinnitti komission, parlamentin ja muiden toimielinten huomion vanhempien tekemien lapsikaappausten määrän jyrkkään kasvuun,

—

ottaa huomioon Save the Children (Pelastakaa lapset) ja Plan International -järjestöjen komission tiedonannosta järjestämän kuulemistilaisuuden tulokset (3),

—

ottaa huomioon eurooppalaisen foorumin, jonka komissio perusti edellä mainitun lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta antamansa tiedonannon julkaisemisen seurauksena ja joka kokoontui ensimmäisen kerran Berliinissä 4. kesäkuuta 2007,

—

ottaa huomioon Berliinissä 4. kesäkuuta 2007 ensimmäisessä foorumissa hyväksytyn poliittisen julistuksen, jossa toistetaan tahto ottaa järjestelmällisesti huomioon lapsen oikeudet Euroopan unionin sisä- ja ulkopolitiikassa,

—

ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman puitestrategiasta ”Syrjinnän torjuminen ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille” (4),

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta Euroopan unionissa 25. toukokuuta 2006 annetun riippumattomien perusoikeusasiantuntijoiden EU:n verkoston erityisraportin nro 4 (5),

—

ottaa huomioon lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan YK:n pääsihteerin tutkimuksen, joka esiteltiin YK:n yleiskokouksessa 11. lokakuuta 2006,

—

ottaa huomioon syyskuussa 2006 annetut UNICEFin suuntaviivat ihmiskaupan lapsiuhrien suojelemiseksi,

—

ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetun neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS (6),

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen 34 ja 35 artiklan, joka koskee lasten suojelemista kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta ja jossa vaaditaan estämään lasten ryöstäminen, myynti ja kauppaaminen,

—

ottaa huomioon 22 päivänä toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena yleinen toimintalinja tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi”(KOM(2007)0267),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6–0520/2007),

A.

ottaa huomioon, että edellä mainitun komission tiedonannon ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen oikeuksien vahvistumista ja että näitä oikeuksia ovat ennen kaikkea oikeus omaan identiteettiin, oikeus kasvaa turvallisessa ympäristössä/oikeus huolenpitoon, oikeus perheeseen, oikeus hellyyteen, oikeus leikkiin, oikeus terveyteen, oikeus opetukseen, oikeus olla osa yhteiskuntaa, oikeus yhtäläiseen kohteluun, oikeus liikuntaan, oikeus puhtaaseen ja suojattuun ympäristöön sekä oikeus saada näistä tietoa; ottaa huomioon, että tavoitteena on oltava luoda lapsiystävällinen yhteiskunta, jossa lapset voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja olla aktiivisesti mukana,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ”perusoikeuskirja”) 24 artiklan 3 kohdassa todetaan, että ”jokaisella lapsella on oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, jollei se ole lapsen edun vastaista”,

C.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 24 artiklan ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 12 artiklan mukaisesti on tärkeää, että kaikille lapsille taataan oikeus osallistua ja että otetaan aina huomioon heidän kokemuksensa ja mielipiteensä heitä koskevissa asioissa antaen asianmukainen painoarvo lapsen iälle, kehitystasolle ja henkiselle kehitykselle; katsoo, että tämä oikeus on absoluuttinen eikä sitä saa rajoittaa ja että on tavoitettava myös ne lapset, joiden on vaikea ilmaista itseään aikuisten ymmärtämällä tavalla, esimerkiksi kaikkein nuorimmat lapset, vammaiset lapset ja vierasta kieltä puhuvat lapset,

D.

katsoo olevan erittäin tärkeää, että lapsen oikeudet sisällytetään kaikkeen heihin suoraan ja epäsuorasti vaikuttavaan yhteisön politiikkaan (valtavirtaistaminen) ja että oikeuksia suojellaan politiikassa,

E.

ottaa huomioon, että vanhempien köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen haittaavat huomattavasti lasten oikeuksien käyttämistä; ottaa huomioon, että myös monet muut tekijät estävät lapsia käyttämästä oikeuksiaan, kuten vanhemmuuteen kuuluvia velvollisuuksiaan laiminlyövät vanhemmat, vaatimus, jonka mukaan aikuiset edustavat lapsia tuomioistuimessa, tai oikeus terveydenhoitoon ainoastaan huoltajan suostumuksella,

F.

katsoo, että aikuisten olisi tarjottava suosiolliset olosuhteet, jotta lapsilla olisi mahdollisuus puhua vapaasti, ilmaista mielipiteensä ja tulla ymmärretyiksi; katsoo myös, että aikuisten olisi edistettävä rauhaan ja ystävyyteen tähtäävää käytöstä ja rohkaistava lapsia olemaan toisten lasten kanssa; katsoo, että aika on tärkeä tekijä luotaessa suosiollisia olosuhteita kuuntelemiselle ja lasten oikeudelle ilmaista itseään siten, että ei rajoituta vain tiettyihin tilanteisiin, ja katsoo, että julkisten ohjelmien rahoituksessa on otettava huomioon tämä vaatimus,

G.

katsoo, että lasten oikeuksien väärinkäyttö, lapsiin kohdistuva väkivalta ja lapsilla käytävä kauppa laitonta adoptiota, prostituutiota, laitonta työtä, pakkoavioliittoja, kadulla kerjäämistä tai muita tarkoituksia varten ovat edelleen ongelma EU:ssa,

H.

ottaa huomioon, että yhä useammalla lapsella on kroonisia sairauksia, kuten ihottumia ja allergioita, ja he altistuvat hengityselinsairauksille ja melulle,

I.

ottaa huomioon, että lasten ympäristöä koskevat oikeudet on kirjattu lapsen oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen,

J.

katsoo, että perhe on suotuisa ympäristö lasten oikeuksien suojelemiselle, heidän persoonallisuutensa terveen kehittymisen varmistamiselle, kykyjensä kehittämiselle, oikeuksien käyttämiseen tarvittavien tietojen hankkimiselle ja velvollisuuksien oppimiselle; katsoo näin ollen, että on toteutettava kaikki mahdolliset toimet perheiden tukemiseksi asianmukaisilla julkisilla toimenpiteillä ja että tällaisen ympäristön puuttuessa kaikkien lasten, myös orpojen, kodittomien ja pakolaisten, olisi voitava saada lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisesti sijaissuojelua, jolla varmistetaan heidän kehittymisensä ilman minkäänlaista syrjintää,

K.

katsoo, että lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian pitäisi perustua lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa esitettyihin arvoihin ja periaatteisiin,

L.

katsoo, että olisi tunnustettava lapsille itsenäisinä oikeussubjekteina kuuluvat oikeudet, ja ottaa huomioon, että kansallisesta ja kansainvälisestä lainsäädännöstä huolimatta tytöt ja naiset joutuvat usein oikeudellisen, sosiaalisen ja taloudellisen epätasa-arvon kohteeksi, mikä vaikuttaa heidän positiivisten oikeuksiensa ja perusoikeuksiensa käyttöön, kuten opetuksen, koulutuksen ja terveydenhoidon, turvallisen ravinnon ja puhtaan veden yhdenvertaiseen saantiin sekä lisääntymisterveyttä koskeviin murrosikäisten oikeuksiin,

M.

katsoo, että perusoikeuksien ja -arvojen, myös sukupuolten välisen tasa-arvon, olisi oltava olennainen osa koulutusta lapsuuden aikana ja että sen olisi oltava perustana kaikissa muissa elämänvaiheissa,

N.

katsoo, että sukupuolten välistä tasa-arvoa on sovellettava kaikkiin myös lapsia koskeviin toimintatapoihin, sillä sukupuolten välisen tasa-arvon lähtökohtana on se, että tyttöjen ja poikien yhtäläiset oikeudet tunnustetaan heidän ensimmäisistä elinvuosistaan lähtien,

O.

katsoo, että siirtolaisnaisia tai -tyttöjä vastaan tehtyjä ihmisoikeuksien loukkauksia niin kutsuttujen kunniarikosten, pakkoavioliittojen, sukuelinten silpomisen tai muiden loukkausten muodossa ei voida perustella kulttuuriin tai uskontoon liittyvillä syillä ja että niitä ei pitäisi hyväksyä missään olosuhteissa,

P.

ottaa huomioon, että eurooppalaiset lapset altistuvat jo varhain tiedotusvälineissä esitettävälle kauhulle, pornografialle ja väkivallalle ja että tällä voi olla vakavia psykologisia ja sosiaalisia vaikutuksia lapsiin, mikä voi ilmetä esimerkiksi ahdistuksena, masennuksena, lisääntyneenä aggressiivisuutena ja ongelmina koulunkäynnissä,

1.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen, jossa tuodaan selvästi esiin, että lapsiin sovelletaan perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia kuin aikuisiin, minkä lisäksi lapsilla on muitakin oikeuksia, joista määrätään esimerkiksi lasten ja nuorten erityistilannetta silmällä pitäen laaditussa lapsen oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa;

2.

panee tyytyväisenä merkille 19. lokakuuta 2007 pidetyssä hallitustenvälisessä konferenssissa tehdyn päätöksen lasten oikeuksien sisällyttämisestä Lissabonin sopimuksessa vahvistettaviin EU:n tavoitteisiin, koska näin saadaan uusi oikeusperusta lasten oikeuksille;

3.

pitää myönteisenä, että komissio laatii toimintasuunnitelman lasten asemasta ulkosuhteissa ja että siitä tulee osa kehystä ja sitoumuksia, jotka on hyväksytty osana lasten oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa;

4.

toteaa, että suoraan tai välillisesti lasten oikeuksia koskevien EU:n toimialojen lukumäärä kasvaa; pyytää komissiota sisällyttämään 27. huhtikuuta 2005 annetussa tiedonannossa ”Perusoikeuskirjan noudattaminen komission lainsäädäntöehdotuksissa – Menetelmä järjestelmällistä ja tiukkaa valvontaa varten”(KOM(2005)0172) tarkoitettuun vaikutusten arviointitutkimukseen osion, jossa selvitetään, kuinka laajasti lapsen oikeudet otetaan huomioon oikeudellisesti;

5.

pyytää komissiota tekemään ehdotuksen siitä, että lapsen oikeuksille luodaan erityinen budjettikohta, josta voidaan rahoittaa edellä mainitussa komission tiedonannossa ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” esitettyjä toimia sekä lapsiin keskittyviä hankkeita, kuten lapsiryöstöihin keskittyvää eurooppalaista nopeaa hälytysjärjestelmää ja koordinointielintä, joka koostuu jäsenvaltioiden keskusviranomaisten edustajista ja jonka tehtävänä on vähentää lapsikaappaustapausten määrää; katsoo, että budjettikohtaan olisi sisällytettävä myös tuki alan kansalaisjärjestöjen verkostoille ja että sillä olisi varmistettava lasten osallistuminen tiedonannon ja hankkeiden täytäntöönpanoon;

6.

vaatii tehokasta seurantajärjestelmää, jota tuetaan taloudellisesti, ja vuosikertomuksia edellä mainitussa komission tiedonannossa ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” asetettujen sitoumusten ja lapsen oikeuksia koskevan tulevan strategian täytäntöönpanon varmistamiseksi;

7.

muistuttaa, että tulevan strategian tehokkuus edellyttää pitkäaikaista sitoutumista ja pitkäaikaisten toimien hyväksymistä, lasten oikeuksien täytäntöönpanon lisääntynyttä ja tehokasta valvontaa indikaattoreiden kehittämisen ja kansalaisjärjestöjen, vanhempainyhdistysten ja opetusalan järjestöjen osallistamisen avulla sekä yhteensovittamista lasten oikeuksia koskevien kansallisten ja kansainvälisten aloitteiden ja politiikkojen kanssa;

8.

pyytää komissiota laatimaan perinpohjaisen kertomuksen Euroopan unionin lasten ja nuorten tilanteesta joka toinen vuosi vuodesta 2008 alkaen;

9.

kiittää komission suunnitelmaa EU:n laajuisen lasten hätänumeron käyttöön ottamisesta ja katsoo, että tämän palvelun olisi oltava ilmainen ja ympärivuorokautinen; kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan tämän palvelun olemassaolosta lapsille suunnattavilla tiedotuskampanjoilla;

10.

odottaa kiinnostuneena komission kertomusta, joka koskee sitä, miten jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön edellä mainitun vuoden 2003 puitepäätöksen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta;

11.

pyytää, että lapsen oikeuksien suojelu sellaisena kuin se on vahvistettu lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa kirjataan Euroopan unionin perusoikeusviraston (jäljempänä ”perusoikeusvirasto”) monivuotisiin painopisteisiin ja että kyseinen virasto perustaa mahdollisimman pian yhteistyöverkon alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen, varsinkin lapsiasiavaltuutettujen ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta näiden kokemuksia ja käytettävissä olevia tietoja voidaan hyödyntää täysimääräisesti;

12.

pyytää komissiota, perusoikeusvirastoa ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä asianomaisten YK:n virastojen, kansainvälisten järjestöjen ja tutkimuskeskusten kanssa lasten tilannetta koskevien vertailukelpoisten tilastotietojen keräyksen parantamiseksi EU:ssa laajentamalla tarvittaessa Eurostatin tehtäviä siten, että nimenomaisesti lapsia koskevia indikaattoreita, kuten lasten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, kehitettäisiin ja niiden määrää lisättäisiin; katsoo, että lasten osallistuminen tiedon keräämiseen olisi varmistettava;

13.

pyytää komissiota keräämään sukupuolen ja iän mukaan eriteltyjä tietoja kaikenlaisesta lapsiin kohdistuvasta syrjinnästä ja väkivallasta, sisällyttämään naisten ja miesten välinen tasa-arvo tulevan strategian kaikkiin toimintaperiaatteisiin ja välineisiin, myös lapsen oikeuksia käsittelevän foorumin toimintaan, ja varmistamaan näiden toimintaperiaatteiden jatkotoimet ja arviointi muun muassa huomioimalla tasa-arvonäkökohdat talousarvion laadinnassa;

14.

kehottaa sisällyttämään lapsen oikeudet EU:n ulkopolitiikkaan ja ulkoisiin toimiin, mukaan luettuna EU:n naapuruuspolitiikka ja Venäjän kanssa toteutettava kumppanuusstrategia tulevan, toimintasuunnitelmaa lasten oikeuksista ulkosuhteissa käsittelevän komission työasiakirjan ja laajentumisprosessin mukaisesti, ja tunnustamaan, että nämä politiikat ovat voimakkaita välineitä, jotka tarjoavat mahdollisuuksia lasten oikeuksien edistämiseen; kehottaa komissiota muuttamaan nämä mahdollisuudet erityisiksi tavoitteiksi EU:n ja jäsenvaltioiden ulkopolitiikassa;

15.

kehottaa komissiota esittämään kertomuksen mahdollisuudesta sisällyttää kaikki Euroopan yhteisön ja kolmansien maiden välillä tehdyt kansainväliset sopimukset juridisesti sitovaan erityiseen lausekkeeseen lapsen oikeuksien kunnioittamisesta sellaisina kuin ne on määritelty kansainvälisesti;

16.

kehottaa komissiota kaksin verroin lisäämään pyrkimyksiään avustaa kehitysmaita työssä, joka koskee lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjojen määräysten siirtämistä osaksi niiden kansallista lainsäädäntöä;

17.

kehottaa suunnittelemaan EU:n liittymistä lapsen oikeuksista tehtyyn YK:n yleissopimukseen ja sen kahteen lisäpöytäkirjaan sekä lapsen oikeuksia koskeviin Euroopan neuvoston yleissopimuksiin, mukaan luettuna Euroopan ihmisoikeussopimus, ja niihin, jotka koskevat lapsen oikeuksien käyttöä, adoptiota tai seksuaalista hyväksikäyttöä; kehottaa neuvostoa hyväksymään periaatteellisen kannan, jotta EU voi vastaisuudessa osallistua neuvotteluihin erityisesti lapsen oikeuksia koskevista yleissopimuksista;

18.

huomauttaa, että lasten oikeuksia koskevan strategian olisi perustuttava lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen arvoihin ja sen neljään periaatteeseen: suojeluun kaikelta syrjinnältä, lapsen edun huomioon ottamiseen ensisijaisena lähtökohtana, oikeuteen elää ja kehittyä sekä oikeuteen ilmaista mielipide ja saada se otetuksi huomioon kaikissa asioissa tai menettelyissä, jotka koskevat kyseistä lasta;

19.

pahoittelee, että kaikki jäsenvaltiot eivät vielä ole perustaneet lapsiasiavaltuutetun virkaa lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisesti edistämään lapsen oikeuksien puolustamista ja soveltamaan edelleen lapsen oikeuksista tehtyä YK:n yleissopimusta; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä niin tehneet, perustamaan viran viipymättä; katsoo, että EU:n olisi annettava taloudellista tukea lapsiasiavaltuutettujen eurooppalaiselle verkostolle (ENOC), jotta tämä saisi mahdollisuuden puuttua tehokkaammin kaikkialla unionissa lapsen oikeuksiin liittyviin kysymyksiin;

20.

katsoo, että tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27. marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (7) soveltaminen kansallisten viranomaisten toimesta johtaa lukuisiin tulkintoihin; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat ja joukon parhaita käytäntöjä kyseisen asetuksen soveltamisen selventämiseksi ja helpottamiseksi;

21.

korostaa, että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden olisi pantava täysimääräisesti täytäntöön nykyiset kansainväliset sitoumukset, erityisesti lapsen oikeuksista tehtyyn YK:n yleissopimukseen, YK:n yleissopimukseen vammaisten oikeuksista, jossa on vammaisia lapsia koskevia erityismääräyksiä, ja lapsityövoimaa koskeviin ILOn yleissopimuksiin sisältyvät sitoumukset;

22.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet toimivallasta, sovellettavasta laista, tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä lapsen huoltoa ja lasten suojelemiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevissa asioissa 19. lokakuuta 1996 tehtyä Haagin yleissopimusta, ratifioimaan sen; kehottaa Euroopan unionin toimielimiä kannustamaan kolmansia maita ratifioimaan lapsen oikeuksien suojaamista koskevat tärkeimmät kansainväliset säännökset, erityisesti ne, joilla voidaan parantaa alaikäisten maahanmuuttajien tilannetta;

23.

vaatii, että EU osallistuu valistuksen ja suositusten avulla aktiivisesti lapsen oikeuksista tehtyä YK:n yleissopimusta koskevan tietämyksen edistämiseen ja levittämiseen EU:n sisä- ja ulkopuolella;

24.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että niiden on noudatettava välittömästi lapsen oikeuksien suojelua koskevia sitoumuksia, joita ne ovat tehneet EU:n tasolla ja kansainvälisellä tasolla;

25.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan vaihto-ohjelmia EU:n ulkopuolisten maiden ja erityisesti Lähi-idän maiden ja kehitysmaiden opettajille ja oppilaille sekä levittämään ja tukemaan lapsen oikeuksia ottamalla erityisesti huomioon oikeuden koulutukseen sekä sukupuolten välisen tasa-arvo;

26.

korostaa lasten tarpeiden eriytetyn tarkastelun välttämättömyyttä; pitää hyvänä esimerkkinä tällaisesta erilaistetusta asteikosta UNICEFin Innocenti-tutkimuskeskuksen Report Card 7 -raporttia, johon on sisällytetty kuusi lasten hyvinvoinnin ulottuvuutta eli aineellinen hyvinvointi, terveys ja turvallisuus, koulutuksellinen hyvinvointi, perhe- ja vertaissuhteet, käyttäytyminen ja riskit sekä subjektiivinen hyvinvointi;

27.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan, että kehitysvammaisten lasten oikeuksia kunnioitetaan ottaen erityisesti huomioon heidän oikeutensa vapauteen, koulutukseen ja tuomioistuinkäsittelyyn, ja joilla heitä suojellaan kidutukselta ja julmalta, epäinhimilliseltä tai halveksivalta kohtelulta;

28.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että lapsilla on tehokas, riippumaton edustus kaikissa heitä koskevissa tuomioistuinmenettelyissä tai niiden kaltaisissa menettelyissä ja että heillä on laillisesti nimitetty holhooja tilanteessa, jossa vastuullinen, pätevä ja sovelias aikuinen perheenjäsen ei pysty huolehtimaan tällaisista velvollisuuksista;

29.

korostaa, että koska useimmista lapsista, etenkin pienistä lapsista, huolehditaan perheyhteisössä, lapsen oikeuksia koskevaan strategiaan on sisällytettävä säännöt perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi;

30.

pyytää komissiota kehittämään toimintasuunnitelmia ja toteuttamaan yhtenäisiä ja laaja-alaisia toimia lapsen oikeuksien suojelun alalla, jotta saavutettaisiin eri maantieteellisten alueiden välillä oikeuden-mukaisuus ja yhtäläiset mahdollisuudet lapsille;

31.

ehdottaa, että EU määrittelee käsitteellä ”vaaranalainen lapsuus” kaikki lapset, jotka ovat sellaisen sosiaalisen tilanteen uhreja, joka vaarantaa heidän henkisen tai fyysisen koskemattomuutensa ja/tai altistaa heidät rikollisuuden vaaroille, olivatpa he rikosten tekijöitä tai uhreja;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään aloitteita (esimerkiksi tiedotuskampanja tai hyvien käytänteiden vaihto) ehkäistäkseen lasten ”vaaranalaisen lapsuuden”, nuorisorikollisuuden ehkäiseminen mukaan luettuna;

33.

muistuttaa, että oikeus koulutukseen ja ammattikoulutukseen on perustava sosiaalinen oikeus, ja vetoaa kaikkiin jäsen- ja ehdokasvaltioihin, jotta ne takaisivat tämän oikeuden riippumatta lapsen tai hänen vanhempiensa sosiaalisesta ja etnisestä taustasta, fyysisestä kunnosta tai oikeudellisesta asemasta;

34.

pyytää, että tulevaan lasten oikeuksia koskevaan EU:n strategiaan sisällytetään sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseksi toimia, jotka kohdistetaan muun muassa tytöille ja pojille, vanhemmille, kasvattajille ja haavoittuville yhteisöille suunnattuihin miesten ja naisten tasa-arvoa koskeviin valistuskampanjoihin, jotta mahdollistetaan tyttöjen vapautuminen alisteisesta asemasta, heidän yhtäläisten mahdollisuuksiensa turvaaminen ja heidän oikeuksiensa tehokkaampi puolustaminen; kehottaa edistämään poikien ja miesten aktiivista osallistumista edellä mainittuihin ehkäiseviin toimiin; kehottaa komissiota asettamaan kehitysapupolitiikkansa sekä kauppasopimustensa ehdoksi sellaisen lainsäädännön täytäntöönpanon, jolla taataan naisten ja miesten tasa-arvo ja lakkautetaan kaikenlainen naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta;

35.

kehottaa komissiota suhteissaan kolmansiin maihin kannustamaan niitä ratifioimaan naisten syrjinnän lopettamista koskevat kansainväliset sopimukset ja edistämään naisten osallistumista taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään, mikä lisää heidän lastensa hyvinvointia;

36.

suhtautuu myönteisesti komission käynnistämään foorumiin, joka kokoaa yhteen jäsenvaltioiden, parlamentin ja komission, kansalaisjärjestöjen ja lapsen oikeuksien alalla toimivien kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen edustajat sekä itse lapset; katsoo, että lasten osallistumisen olisi oltava yksi foorumin päätavoitteista; kehottaa komissiota varmistamaan lasten ja myös jäsenvaltioissa toimivien lapsiasiavaltuutettujen sekä vanhempain- ja perheyhdistysten osallistumisen foorumiin;

37.

on tyytyväinen komission perustamaan yksiköiden väliseen ryhmään ja lasten oikeuksien koordinaattorin nimittämiseen; kehottaa perustamaan myös parlamenttiin Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti koordinointiyksikön, joka toimisi yhdessä komission yksiköiden välisen ryhmän kanssa ja joka yhdistäisi ja järkiperäistäisi kaikki lapsen oikeuksiin liittyvät aloitteet ja parlamentaariset toimet; katsoo, että tällaisten elimien olisi myös tarjottava verkosto joidenkin jäsenvaltioiden käynnistämiin lapsia koskeviin kansallisiin strategisiin suunnitelmiin liittyvien tietojen ja hyvien käytänteiden vaihtoon; kehottaa näitä elimiä luomaan suoran yhteyden lasten ja nuorten vetämiin organisaatioihin, jotta voidaan suunnitella, toteuttaa ja seurata lasten mielekästä ja tehokasta osallistumista kaikkeen heihin vaikuttavaan päätöksentekoon ja varmistaa sen olemassaolo;

38.

muistuttaa, että lapsilla ja nuorilla on iästä riippumatta oikeus ilmaista mielipiteensä; katsoo, että sekä pojilla että tytöillä on oikeus ilmaista mielipiteensä, että tämä oikeus olisi taattava lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian laatimisessa ja että tyttöjen ja poikien yhtäläinen osallistuminen olisi varmistettava;

39.

tunnustaa, että aktiivinen osallistuminen liittyy tiiviisti tiedonsaantiin; on tyytyväinen siihen, että on laadittu viestintä- ja tiedotusstrategia, jonka avulla EU:n toimet julkaistaan lapsille sopivalla tavalla, jolloin tiedot ovat kaikkien käytettävissä;

40.

odottaa kiinnostuneena, että komissio julkaisee vuonna 2008 tutkimuksen, jossa arvioidaan lasten oikeuksiin vaikuttavien EU:n nykyisten toimien vaikutusta, ja kuulemisasiakirjan, jossa pyritään määrittelemään EU:n tulevan toiminnan tärkeimmät painopistealueet lapsen oikeuksien alalla tavoitteena valkoisen kirjan hyväksyminen; pyytää komissiota ottamaan huomioon edellä mainitut tulokset Save the Children(Pelastakaa lapset) ja Plan International -järjestöjen vuoden 2007 alussa järjestämästä kuulemistilaisuudesta, johon osallistui noin tuhat lasta ja jonka perusteella lapset pitävät ensisijaisina seuraavia aiheita: lapsiin kohdistuva väkivalta, syrjintä, sosiaalinen syrjäytyminen, rasismi, huumeiden, alkoholin ja tupakan vaikutukset, prostituutio, lapsikauppa ja ympäristönsuojelu; katsoo, että näiden ensisijaisten aiheiden lisäksi strategian laajana tavoitteena on oltava lasten osallistumis- ja vaikutusoikeudet; kehottaa siksi komissiota kehittämään prosessin, jossa kaikki asianomaiset toimijat, myös lapset, voivat osallistua kuulemiseen, joka johtaa vähitellen lasten oikeuksia koskevaan EU:n strategiaan;

41.

pitää erittäin tärkeänä, että lasten oikeuksia koskevia tietoja levitetään lapsille lapsiystävällisellä tavalla ja sopivien keinojen avulla; kehottaa komissiota

42.

toteaa, että mikään lapsiin kohdistuvan väkivallan muoto missään ympäristössä, koti mukaan luettuna, ei ole oikeutettua ja että kaikki väkivalta on tuomittavaa; kehottaa sen vuoksi antamaan yhteisön lainsäädäntöä, jolla kielletään kaikki väkivallan muodot, seksuaalinen hyväksikäyttö, nöyryyttävä rankaiseminen ja vahingolliset perinnäistavat; tuomitsee kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan, mukaan luettuna fyysinen, henkinen ja seksuaalinen väkivalta, kuten kidutus, lasten pahoinpitely ja hyväksikäyttö, panttivangiksi ottaminen, lapsilla ja heidän elimillään käytävä kauppa, perheväkivalta, lapsipornografia, lapsiprostituutio, pedofilia ja vahingolliset perinnäistavat, kuten naisten sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot ja kunniarikokset;

43.

palauttaa mieliin edellä mainittuun lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaan YK:n pääsihteerin julkistamaan tutkimukseen sisältyvät suositukset kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen ehkäisystä ja niihin reagoimisesta; katsoo erityisesti, että ennalta ehkäisevät toimintalinjat on asetettava etusijalle ja sosiaalipalveluja on vahvistettava kiinnittäen erityistä huomiota perhesovittelupalveluihin, reagointia väkivallan ilmetessä on tehostettava uhrien auttamiseksi, rikoksen tekijät on asetettava vastuuseen ja tätä salattua ongelmaa koskevien tietojen keruuta ja analysointia on tehostettava; kehottaa edistämään lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytoimien puitteissa tietoisuuden lisäämistä, tiedotus- ja valistuskampanjoita ja lasten kanssa ja heidän hyväkseen työskentelevien ammattiryhmien toimintavalmiuksien lisäämistä;

44.

kehottaa jäsenvaltioita joko panemaan täytäntöön erityisiä säädöksiä naisten sukuelinten silpomisesta tai antamaan lainsäädäntöä, jonka nojalla kaikki sukuelimiä silpovat henkilöt voidaan panna syytteeseen;

45.

kehottaa jäsenvaltioita toimimaan syystä riippumatta kunnian vuoksi tehtyjä rikoksia vastaan, jotka liittyvät homoseksuaalisuuteen, uskontoon tai sukupuoli-identiteettiin, järjestettyihin avioliittoihin tai avioliittoihin alaikäisten kanssa;

46.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään lääkärien tietoisuutta vahingollisista perinnäistavoista ja varmistamaan, että rikoksista rangaistaan johdonmukaisesti voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, joihin kuuluvat maahanmuuttajatytöt ja -naiset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat tytöt ja naiset sekä vammaiset tytöt;

47.

pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön järjestelmän, jossa terveydenhuoltoalan työntekijöiden on kirjattava ylös kaikki naisten sukuelinten silpomista koskevat tapaukset sekä tapaukset, joissa epäillään sukuelinten silpomista;

48.

kehottaa jäsenvaltioita vastustamaan julkisesti perinnäistapoihin perustuvaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, tuomitsemaan maahanmuuttajatyttöjen ihmisoikeuksien loukkaukset perheissä ja tarkastelemaan, minkä lainsäädännön nojalla perheenjäsenet voidaan saattaa vastuuseen teoistaan, erityisesti niin kutsuttujen kunniarikosten osalta;

49.

katsoo, että jos lapsiin kohdistuva väkivalta ja lasten hyväksikäyttö halutaan havaita varhaisessa vaiheessa ja jos siihen halutaan puuttua, on otettava käyttöön tietty menettely tällaisten tapausten rekisteröinnille ja käsittelylle ja annettava koulutusta sille lääkintä- ja terveydenhuoltohenkilökunnalle, joka vastaa lasten fyysiseen ja mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä;

50.

tukee sellaisen YK:n pääsihteerin erityisedustajan nimittämistä, joka on vastuussa lapsiin kohdistuvan väkivallan eliminoimisesta ja jolla on vaadittava valtuutus ja tarvittavat voimavarat panna täytäntöön maailmanlaajuisia sitoumuksia lapsiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi;

51.

korostaa, että seksuaalisen hyväksikäytön ja lasten hyväksikäytön alalla olisi luotava asianmukainen oikeuskehys ja vahvistettava oikeudellista ja poliisiyhteistyötä jäsenvaltioiden, Europolin, Eurojustin ja kaikkien toimivaltaisten kansainvälisten elinten välillä;

52.

kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan varoja vanhemmille ja ammattilaisille kohdistettaviin opetus- ja mediakampanjoihin sekä varmistamaan lapsiystävällisten oikeus-, terveydenhuolto- ja psykososiaalisten palvelujen tarjoaminen;

53.

kehottaa kaikkia toimielimiä ja jäsenvaltioita sitoutumaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön, lapsikaupan, pedofilian, lasten seksuaalisen hyväksikäytön internetissä, lasten prostituution ja lapsiin kohdistuvan seksiturismin torjuntaan ryhtymällä kaikkiin tarvittaviin toimiin edellä mainitulla puitepäätöksellä 2004/68/YOS hyväksyttyjen yhteisten vähimmäisperiaatteiden mukaisen kansallisten lainsäädäntöjen lähentämisen toteuttamiseksi mutta myös muulla lainsäädännöllä, jossa säädetään kaikkien julkisten ja yksityisten sidosryhmien osallistumisesta, kuten myös komission tiedonannossa ”Tavoitteena yleinen toimintalinja tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi” on mainittu;

54.

vahvistaa, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön olisi katsottava vastaavan raiskausta rikosoikeudellisten seuraamusten osalta; katsoo, että raskauttavat seikat olisi otettava huomioon, kun lapsi on seksuaalisen hyväksikäytön uhrina;

55.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sukupuolineutraalin lainsäädännön antamista, kun kyseessä on seksuaalinen välivalta, ja kriminalisoimaan seksin ostamisen lapselta (s.o. alaikäiseltä) YK:n yleiskokouksen 25. toukokuuta 2000 hyväksymän, lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornoa koskevan valinnaisen pöytäkirjan 1 artiklan mukaisesti; korostaa, että suuren yleisön tietoisuudella asiasta on suuri merkitys lapsiprostituution ja lapsipornon kysynnän torjumisessa ja vähentämisessä;

56.

palauttaa mieliin 16. marraskuuta 2006 antamansa suosituksen neuvostolle ihmiskaupan torjunnasta (8) ja jonka E kohdassa ehdotetaan erääksi tavoitteeksi ihmiskaupan uhrien lukumäärän puolittamista kymmenen seuraavan vuoden aikana ja kaikkia koskevaksi päämääräksi tämän rikollisuuden lajin lopettamista mahdollisimman nopeasti ja laaja-alaisesti;

57.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita lainsäädäntötoimia ja muita toimenpiteitä, mukaan lukien iän ja sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen kerääminen kaikenlaisen niiden alueella harjoitettavan väkivallan ehkäisemiseksi ja lakkauttamiseksi sekä yksityisellä että julkisella tasolla;

58.

kehottaa myös komissiota tukemaan edellä mainitun lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan ja saman yleissopimuksen toisen, lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan pöytäkirjan pikaista ratifiointia;

59.

kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita varmistamaan ihmiskaupan uhrien täyden suojelun ja auttamisen kiinnittäen erityisesti huomiota asianmukaisen kestävän ratkaisun löytämiseen ihmiskaupan lapsi-uhreille;

60.

kehottaa kaikkia toimielimiä ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti lapsikaupan torjumiseen lasten hyväksikäytön kaikissa muodoissa, mukaan lukien muun muassa työ (esimerkiksi lapsityö (9), pakkotyö, kotiorjuus, orjuus, orjatyö ja kerjääminen), pakkoavioliitto, laiton adoptio ja muu laiton toiminta (esimerkiksi huumekauppa, taskuvarkaudet), seksuaalinen hyväksikäyttö ja prostituutio;

61.

kehottaa komissiota arvioimaan viipymättä puitepäätöksen 2004/68/YOS seurauksena toteutettuja kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotta se voisi esittää ehdotuksen niiden kansallisten säännösten muuttamisesta viipymättä, jotka ovat vastoin kyseisen päätöksen määräyksiä; tukee komissiota tämän arvioidessa selvästi sitoumuksella ja yhdessä tärkeimpien luottokorttilaitosten kanssa teknistä mahdollisuutta sulkea on line -maksujärjestelmän ulkopuolelle tai muulla tavoin torjua sivustot, jotka myyvät lapsipornoa sisältävää aineistoa verkossa; kehottaa myös muita elinkeinoelämän toimijoita kuten pankkeja, valuutanvaihtoyrityksiä, internetpalveluntarjoajia ja hakukoneyrityksiä osallistumaan aktiivisesti lapsipornon ja lasten muun kaupallisen hyväksikäytön torjuntaan; kehottaa neuvostoa ja komissiota televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta 11. joulukuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (10) 2007/65/EY mukaisesti kieltämään lapsipornografian ja lapsiin kohdistuvan väkivallan kaikissa audiovisuaalisissa mediapalveluissa; katsoo, että yhtenä komission perustavanlaatuisena painopistealana olisi oltava lapsipornografiaa sisältävien internetsivustojen sulkemiseen tähtäävien rajatylittävien operaatioiden vahvistaminen ja julkisten viranomaisten ja yksityisen sektorin välisen yhteistyön parantaminen, jotta sitouduttaisiin laittomien internetsivustojen sulkemiseen;

62.

tuo esiin lasten ja nuorten riiston muodin, musiikin ja elokuvan maailmassa sekä urheilun yhteydessä;

63.

kehottaa lasten oikeuksien puolustamiseksi luomaan yhdessä palveluntarjoajien, tiedotusvälineiden (julkiset ja yksityiset televisioyhtiöt, mainostajat, lehdistö, videopelit, matkapuhelimet ja internet) kanssa asianmukaisen, tehokkaan ja oikein suhteutetun sääntelyjärjestelmän, jonka tarkoituksena on muun muassa kieltää haitallisten kuvien ja sisältöjen lähettäminen (nettikiusaaminen mukaan luettuna) ja sellaisten väkivaltaisten videopelien markkinointi, jotka voivat olla haitallisia lapsen psyykkiselle ja fyysiselle kehitykselle, koska ne yllyttävät väkivaltaan ja seksismiin; panee lisäksi huolestuneena merkille koko ajan lisääntyvät MMS-viestit, joilla välitetään pornografisia tai lasten hyväksikäyttöä sisältäviä kuvia; tukee turvallisempaa internetiä koskevaa ohjelmaa (Safer Internet plus Programme), jonka yhteydessä toteutetaan toiminnallisia ja teknisiä toimia erityisesti lasten turvallisuudesta huolehtimiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja internetpalveluntarjoajia yhteistyössä hakukoneyritysten ja poliisin kanssa ottamaan käyttöön teknologiaa, jolla estetään internetkäyttäjien pääsy lasten seksuaalista hyväksikäyttöä sisältäville laittomille sivustoille ja yleisön pääsy käsiksi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävään materiaaliin;

64.

pitää myönteisenä, että EU:n matkapuhelinalan johtavien yritysten itsesääntelynä hyväksyttyä lasten ja nuorten matkapuhelinten turvallisempaa käyttöä koskevaa eurooppalaista säännöstöä on alettu panna täytäntöön ja että vastaavat itsesääntelyyn perustuvat kansalliset säännöstöt odottavat jo hyväksymistään; korostaa, että tämä säännöstö on ensimmäinen askel kohti alaikäisten suojelua matkapuhelinten käyttöön liittyviltä riskeiltä, mutta pitää kuitenkin keskeisenä, että komissio valvoo ja arvioi säännöllisesti sen täytäntöönpanoa kansallisella tasolla tulosten arvioimiseksi ja yhteisön tason lainsäädäntöaloitteen tarpeen tutkimiseksi;

65.

kannattaa, että EU:ssa luodaan audiovisuaalisen sisällön ja videopelien myyntiä ja levitystä alaikäisille varten yhtenäinen luokitus- ja merkintäjärjestelmä, jotta yhteisön normit voisivat olla esikuvana EU:n ulkopuolisille maille;

66.

palauttaa mieliin, että yleiseurooppalaista ikäluokitusjärjestelmää tietokone- ja videopeleille (PEGI) on äskettäin täydennetty erityisellä merkinnällä online-peleille; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on kannustettava ja tuettava tällaista itsesääntelyä pelien merkinnöistä, jotta alaikäisiä suojeltaisiin paremmin sopimattomalta sisällöltä ja jotta vanhemmat saisivat hyviä esimerkkejä ja tietoa pelien mahdollisista riskeistä;

67.

kehottaa jäsenvaltioita tiukentamaan lasten tärkeimpään televisionkatseluaikaan sijoittuvien ohjelmien sisällön valvontaa sekä auttamaan vanhempia harjoittamaan valvontaa antamalla asianmukaista tietoa televisio-ohjelmista; korostaa, että tietotekniikka antaa lapsille mahdollisuuden katsoa televisio-ohjelmia milloin tahansa kaikilta internetyhteydellä varustetuilta tietokoneilta; huomauttaa, että on aiheellista tarkastella uudelleen joukkotiedotusvälineiden rajoittamatonta oikeutta saavuttaa lapset ja lapsen oikeutta käyttää joukkotiedotusvälineitä rajoituksitta;

68.

huomauttaa, että nuorten tekemään ja useimmissa tapauksissa nuoriin kohdistuvan nuorisorikollisuuden määrä on kasvanut huolestuttavasti kaikissa jäsenvaltioissa, mikä edellyttää yhtenäistä politiikkaa kansallisen tason lisäksi myös yhteisön tasolla; suosittelee tästä syystä, että ongelmasta teetetään pikaisesti arvovaltainen tutkimus ja että yhteisön tasolla laaditaan yhteinen puiteohjelma, jossa toimet ryhmitellään kolmen suuntaviivan yhteyteen: ennalta ehkäisevät toimet, nuorisorikollisten sosiaaliset sopeuttamistoimet ja muut kuin juridiset toimet;

69.

korostaa, että ”lasten kulttuurin” tukemista eurooppalaisten media- ja kulttuuriohjelmien avulla on vahvistettava, ja vaatii neuvostoa ja komissiota herättämään kiinnostusta Euroopan kulttuuria ja kieliä kohtaan innovatiivisten ja muodoltaan lapsiystävällisten hankkeiden avulla ja edistämään lasten oppimishalua jo varhaisessa vaiheessa; korostaa samalla mediakasvatuksen merkitystä, jotta pedagogisen sisällön käyttöön ottamisella voidaan edistää eri medioiden entistä tiedostavampaa toimintaa;

70.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota sen tulevassa strategiassa laatimaan nuorisorikollisuuden ja koulukiusaamisen sekä muun loukkaavan kohtelun ja varsinkin nuorisojengien aiheuttamien ongelmien torjuntaan kattavan ja ennaltaehkäisevän suunnitelman, johon otetaan mukaan ennen kaikkea perheet ja koulut sekä perheitä tukevat sosiaalipalvelut, urheilu- ja nuorisokeskukset ja itse nuoret ja jossa keskitytään mahdollisuuksien tarjoamiseen nuorille ja nuorten aktiivisen yhteiskunnallisen osallistumisen edistämiseen; suosittaa, että jäsenvaltiot jakavat keskenään hyviä käytäntöjään;

71.

kehottaa luomaan lapsia, heidän edustajiaan ja muita varten turvalliset, hyvin tunnetuksi tehdyt, luottamukselliset ja saatavilla olevat mekanismit lapsiin kohdistuvasta väkivallasta raportoimiseksi; katsoo, että kaikkien lasten, myös laitoshoidossa ja oikeuslaitoksen toimesta muutoin hoivassa olevien, olisi tiedettävä valitusmekanismien olemassaolosta;

72.

kehottaa Belgian kuningaskunnan aloitteeseen neuvoston puitepäätöksen tekemiseksi lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista johtuvien ammattikieltojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta Euroopan unionissa 1. kesäkuuta 2006 vahvistamansa kannan mukaisesti jäsenvaltioita ottamaan käyttöön järjestelmän, jolla tiedotetaan lasten hyväksikäytöstä langetetuista tuomioista, jotta määrättyihin lapsiin yhteydessä oleviin ammatteihin pääsy estetään kaikkialla EU:ssa sellaisilta henkilöiltä, joita on seksuaalisesta hyväksikäytöstä saamansa tuomion takia pidettävä aina soveltumattomina lasten kanssa työskentelyyn (11); katsoo, että on toteutettava toimia, jotta rikoksen uusinta, kuten lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomitun matkustaminen ulkomaille, estetään mahdollisimman tehokkaasti; on tyytyväinen neuvoston edistymisestä rikoksista saatuja kansallisia tuomioita koskevassa tiedonvaihdossa jäsenvaltioiden kesken ja toivoo, että neuvosto toteuttaa nopeasti kansallisten rikosrekisterien yhteenliittämisen eurooppalaisen verkon avulla;

73.

pyytää torjumaan huumeiden ja alkoholin myyntiä ja käyttöä koulurakennuksissa ja niiden lähistöllä sekä antamaan nuorille tietoa näiden aineiden käytön vaaroista;

74.

pyytää jäsenvaltioita luomaan yhteisen määritelmän lasten hyväksikäytölle, koska niillä on toisistaan eroavia lakeja esimerkiksi seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan ikärajan suhteen;

75.

vaatii, että lapsia suojellaan tehokkaasti seksuaaliselta hyväksikäytöltä muuan muassa katsomalla lapsiseksiturismi rikokseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja soveltamalla siihen rikoslainsäädäntöä ekstraterritoriaalisesti; vaatii, että EU-kansalaisten kolmansissa maissa tekemiin rikoksiin on sovellettava koko EU:n alueella yhtenäisiä ekstraterritoriaalisesti sovellettavia rikoslakeja lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevan lisäpöytäkirjan mukaisesti;

76.

kehottaa antamaan Europolille asianmukaiset valtuudet tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja niiden maiden poliisivoimien kanssa, joita tällainen turismi koskee, rikostentekijöiden tunnistamiseen tähtäävien tutkimusten suorittamiseksi; kehottaa perustamaan tätä varten eurooppalaisten yhteyshenkilöiden toimia; kehottaa luomaan asianmukaisia toimia hyväksikäyttäjistään vapautuneiden seksuaalisen hyväksikäytön uhrien kuntouttamiseksi ja sopeuttamiseksi takaisin yhteiskuntaan; kehottaa lisäksi antamaan kattavampaa tietoa lapsiseksiturismin laajuudesta jäsenvaltioissa;

77.

kannustaa jäsenvaltioita laatimaan lainsäädäntökehyksen, jolla voidaan rangaista lapsiin kohdistuvan seksiturismin harjoittajia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön lapsiin kohdistuvan seksiturismin vastainen yhteinen EU:n strategia ja hyväksymään hotelli- ja matkailualan käytännesääntöjä kuten 21. huhtikuuta 2004 annettu ECPAT-säännöstö (12), joka koskee lasten suojelua seksuaaliselta hyväksikäytöltä matkailun alalla, ja edistämään niiden noudattamista;

78.

korostaa, että kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä kuten prostituutiota ja lapsipornografian tuottamista varten kaupatuista lapsiuhreista samoin kuin pakkoavioliittojen lapsiuhreista suurin osa on teini-ikäisiä tyttöjä, minkä takia ihmiskauppa on tärkeä sukupuoleen liittyvä kysymys; korostaa lisäksi, että jopa sellaisissa ryhmissä, jotka pyrkivät valvomaan ja estämään ihmiskauppaa, voidaan vielä nykyäänkin havaita perinteisiä asenteita sukupuolten välisiin suhteisiin ja perinteisiä näkemyksiä naisten ja tyttöjen roolista;

79.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita pitämään perheväkivaltaa nähnyttä lasta rikoksen uhrina;

80.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan Palermossa vuonna 2000 hyväksytyn kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta, mikäli ne eivät vielä ole sitä tehneet, ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmiskaupan lapsiuhrien suojelemiseksi muun muassa antamalla ihmiskaupan uhreille luvan pysyä kyseisen valtion alueella väliaikaisesti tai pysyvästi;

81.

suosittaa, että tulevassa strategiassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota laiminlyönnin, pahoinpitelyn, huonon kohtelun, hyväksikäytön ja suoran ja/tai epäsuoran väkivallan uhreiksi joutuneiden lasten lääketieteelliseen, psykologiseen ja sosiaaliseen hoitoon lapsen edun mukaisesti ja sukupuolinäkökulmat huomioon ottaen; muistuttaa, että epäsuoran väkivallan vaikutus lasten hyvinvointiin ja sen ehkäiseminen on sisällytettävä komission työhön; korostaa, että nämä kysymykset liittyvät usein perheiden köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen ja että tarvitaan yhteisvastuuseen vahvemmin nojautuvaa uutta sosiaalipolitiikkaa, jos nämä ongelmat halutaan ratkaista;

82.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään, millainen merkitys kysynnällä on lasten kaupalliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön verrattuna muuhun lasten hyväksikäyttöön; vaatii tämän selvityksen jälkeen toteuttamaan toimia kyseisen kysynnän hillitsemiseksi muun muassa yleisökampanjoilla; katsoo, että lapsikauppa on järjestäytynyttä rikollisuutta, ja vaatii siksi jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tällaisen rikollisuuden torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan lapsen oikeus saada suojelua etusijalle;

83.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan, että tytöt ovat suhteettoman suuressa määrin edustettuina seksuaalisen hyväksikäytön tilastoissa ja että lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa on siten otettava huomioon sukupuolinäkökohdat;

84.

ottaa huomioon, että tyttöjen ja poikien väliset suhteet lapsuudessa vaikuttavat suhtautumista sukupuolten väliseen tasa-arvoon myöhemmissä elämänvaiheissa;

85.

kehottaa luomaan vaihtoehtoja nuorten vangitsemiselle ottaen aiheellisesti huomioon tehdyn rikoksen vakavuuden ja huolehtimaan uudelleenkoulutustoimista, kuten nuorten yhdyskuntapalvelu, tulevaa sosiaalista ja ammatillista uudelleenintegrointia varten pitäen mielessä, että nuorille on opetettava, että oikeuksien lisäksi on myös velvollisuuksia; korostaa kuitenkin, että alaikäisten rikoksentekijöiden vangitsemiseen olisi turvauduttava vain äärimmäisenä keinona ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi; kehottaa huolehtimaan myös sellaisista koulutustoimista, joilla varmistetaan sopeutuminen takaisin yhteiskuntaan ja työelämään; katsoo, että uudelleenkoulutustoimien tarkoituksena on muun muassa antaa nuorelle tietoja ja taitoja, joiden avulla hän voi pärjätä siinä todellisuudessa, jossa hän elää, mihin liittyy sen selvittäminen nuorelle, että hänellä on vastuu toisten ihmisten oikeuksien kunnioittamisesta ja velvollisuus noudattaa yhteiskunnassa voimassaolevia lakeja ja sääntöjä; katsoo, että kasvaakseen vastuullisiksi yksilöiksi nuoret on saatava osallistumaan aktiivisesti ja heille on annettava mahdollisuudet vaikuttaa omaan tilanteeseensa ja itseään koskeviin kysymyksiin;

86.

ottaa huomioon, että rikosoikeudellista vastuuta koskeva ikä vaihtelee nykyään eri jäsenvaltioissa, ja pyytää komissiota tekemään tutkimuksen jäsenvaltioiden erilaisista mielipiteistä rikosoikeudellista vastuuta koskevasta ikärajasta sekä niiden tavoista käsitellä nuoria rikoksentekijöitä ja tehokkaista strategioista ehkäistä nuorisorikollisuutta;

87.

korostaa, että nuoriso-oikeuden parissa toimiville olisi järjestettävä erityiskoulutusta (tuomarit, asianajajat, sosiaaliviranomaiset ja poliisit);

88.

toivoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen perustetaan lasten oikeuksiin erikoistunut yksikkö;

89.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimia, joilla kielletään lasten kaikkinainen hyväksikäyttö, myös hyväksikäyttö prostituution tai muun seksuaalisen hyväksikäytön muodossa, pakottaminen työhön tai palveluksiin, orjuus tai orjuuden kaltaiset käytännöt, lasten käyttäminen kerjäämiseen, laittomiin toimiin, urheiluun ja siihen liittyviin toimiin, laittomat adoptiot, pakkoavioliitot ja muut hyväksikäytön muodot;

90.

pyytää puuttumaan kansainvälisten lapsikaappausten ongelmaan asumus- tai avioerojen jälkeen, jolloin vanhemmat usein kiistelevät lapsistaan, ja asettamaan kaikissa olosuhteissa lasten edun etusijalle;

91.

korostaa, että lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 3 artiklassa todetaan, että kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lasten etu; ottaa huomioon, että kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyssä yksityisoikeuden alaa koskevassa yleissopimuksessa vuodelta 1980 (Haagin yleissopimus) lapsen eduilla tarkoitetaan pikaista palauttamista kaappauksen jälkeen; toteaa kuitenkin, että lapsen etuihin kuuluu muutakin kuin pelkkä nopea palauttaminen, esimerkiksi turvallinen fyysinen ympäristö, rakastava ilmapiiri, turvallinen ja joustava perherakenne, vanhempien tarjoamat asianmukaiset roolimallit, kasvatuksen ja huolenpidon jatkuvuus sekä kunnolliset elinolosuhteet; huomauttaa, että Haagin yleissopimuksessa ei käsitellä lainkaan näitä kriteerejä eikä siis esimerkiksi kaappaavan vanhemman henkilöllisyyttä tai vanhempainvastuuta, lapsen ikää, toisessa maassa asutun ajanjakson pituutta tai koulun ja ystävien roolia; toteaa johtopäätöksenä, että Haagin yleissopimuksen sekä asetuksen (EY) N:o 2201/2003) mukaisista hyvistä aikomuksista huolimatta lapsen oikeuksista ei useinkaan huolehdita riittävästi; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia lapsen oikeuksien turvaamiseksi entistä tehokkaammin ja tekemään asiasta ehdotuksia;

92.

pyytää ottamaan käyttöön asianmukaisia ja oikea-aikaisia toimia kadonneiden ja siepattujen lapsien etsintään ja löytämiseen esimerkiksi käyttämällä Schengenin tietojärjestelmää estämään rajojen ylitykset; pitää myönteisenä Euroopan laajuista hätänumeroa kadonneille lapsille sekä kansalaisjärjestöjen vastaavia toimia, ja kannustaa komissiota edistämään Euroopan laajuisen palvelupuhelimen luomista lapsille ja nuorille, joilla on ongelmia;

93.

pyytää Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön YK:n päätöslauselmat A/RES/46/121, A/RES/47/134 ja A/RES/49/179 ihmisoikeuksista ja äärimmäisestä köyhyydestä, A/RES/47/196 köyhyyden poistamiseen tähtäävän kansainvälisen päivän perustamisesta ja A/RES/50/107 köyhyyden poistamiseen tähtäävän kansainvälisen vuoden viettämisestä sekä YK:n julistuksen köyhyyden poistamisen ensimmäisestä vuosikymmenestä sekä YK:n talous- ja sosiaalineuvoston asiakirjat E/CN.4/Sub.2/1996/13, E/CN.4/1987/NGO/2, E/CN.4/1987/SR.29 ja E/CN.4/1990/15 ihmisoikeuksista ja äärimmäisestä köyhyydestä, asiakirjan E/CN.4/1996/25 oikeudesta kehitykseen sekä asiakirjan E/CN.4/SUB.2/RES/1996/25 taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta;

94.

muistuttaa, että Euroopan unionissa 19 prosenttia lapsista elää köyhyysrajan alapuolella ja että tästä syystä on tarpeen säätää lasten tarpeita vastaavista asianmukaisista avustustoimista heidän perheidensä tukemiseen; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään kunnianhimoisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita lasten köyhyyden vähentämiseksi ja viime kädessä sen poistamiseksi kokonaan;

95.

kehottaa luomaan jäsenvaltioihin asianmukaisia rakenteita, jotka auttavat lapsia ja vanhempia sopeutumaan muuttuneisiin perheoloihin;

96.

pyytää komissiota toteuttamaan toimia, jotka mahdollistavat sen, että lapset voivat nauttia lapsuudestaan ja ottaa osaa lasten toimintoihin ilman sosiaalista syrjintää ja poissulkemista;

97.

kehottaa komissiota yhdistämään lasten köyhyyttä, nuorisotyöttömyyttä ja vähemmistöjen sosiaalista integroimista koskevat strategiansa, jotka sisältyvät kaikkiin aihetta koskeviin kehitysstrategioihin, mukaan luettuna köyhyyden vähentämistä koskevat strategia-asiakirjat ja maaohjelmat;

98.

pyytää asianomaisia toimielimiä tarjoamaan lapsille mahdollisuuden todelliseen myötävaikuttamiseen köyhyyden torjunnassa; vaatii lasten köyhyyden tehokkaampaa torjuntaa silmällä pitäen, että kaikki asianomaiset osapuolet, myös kaikkein köyhimmät lapset, ovat tosiasiallisesti mukana näiden kurjuuden poistamiseen tähtäävien hankkeiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa;

99.

korostaa, että lasten kaupallisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä eli seksuaalisiin tarkoituksiin tehtävästä lapsikaupasta, lapsipornosta ja lapsiseksiturismista on tehtävä yksi strategian päätavoitteista niin EU:n sisällä kuin ulkopuolellakin toteutettaville toimille, myös YK:n vuosituhattavoitteiden valossa; korostaa, että köyhyys on usein yksi monista sellaisista tekijöistä, jotka aiheuttavat ja lisäävät lasten sosiaalista syrjäytymistä, syrjintää ja haavoittuvuutta; katsoo, että lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön pääasiallinen syy on lapsiseksin kysyntä ja lasten haavoittuvaa asemaa hyväksi käyttävän järjestäytyneen rikollisuuden olemassaolo;

100.

vaatii harkitsemaan psykososiaalisen hoidon ja tunne-elämään liittyvän tuen antamista lapsille, jotka elävät vaikeissa oloissa; näitä ovat esimerkiksi aseellisten konfliktien ja kriisien keskellä elävät lapset, asuinsijoiltaan siirtymään joutuneet lapset ja äärimmäisessä köyhyydessä elävät lapset;

101.

muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta auttaa ja suojella kaikkia lapsia aliravitsemuksen, sairauden, huonon kohtelun ja hyväksikäytön riskeiltä, riippumatta heidän tai heidän vanhempiensa sosiaalisesta ja/tai oikeudellisesta asemasta;

102.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen direktiiviksi, joka kattaa kaiken EY:n perustamissopimuksen 13 artiklassa luetellun syrjinnän ja kaikki alat, jotka mainitaan rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa neuvoston direktiivissä 2000/43/EY (13);

103.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota kaikkiin lapsia koskevan syrjinnän muotoihin, kuten oppimisvaikeuksista (esimerkiksi dysleksia, dyskalkulia, dyspraksia) tai muista rajoitteista kärsivien lasten syrjintään;

104.

panee tyytyväisenä merkille, että on monia kansalaisjärjestöjä ja vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka luovat ystävyys- ja solidaarisuussiteitä heikoimmassa asemassa olevien lasten ja erilaisen yhteiskunnallisen taustan omaavien lasten välillä äärimmäisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita varmistamaan, että myös köyhimmät lapset voivat hyötyä yhteisön hankkeista ja että eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun hankkeet avaavat näille järjestöille enemmän mahdollisuuksia ottaa nuoria vapaaehtoistyöntekijöitä;

105.

pyytää, että varsinkin romanilapsille ja muihin kansallisiin vähemmistöihin kuuluville lapsille tarjotaan kohdennettuja toimia, jotta syrjintä, erottelu, sosiaalinen ja koulutuksellinen syrjäytyminen sekä hyväksikäyttö, jonka uhriksi he usein joutuvat, saadaan loppumaan; pyytää lisäksi jäsenvaltioita pyrkimään mielisairaaloissa olevien romanilasten suhteettoman suuren osuuden pienentämiseen; toivoo lisäksi, että edistetään koulunkäyntikampanjoita, toimia, joilla pyritään vähentämään koulun keskeyttäneiden korkeaa määrää, sekä ehkäisy- ja terveydenhuoltohankkeita, rokotukset mukaan luettuina;

106.

katsoo, että EU:n on otettava tavoitteekseen varmistaa, että EU:ssa ei ole kodittomia lapsia eikä katulapsia; kehottaa toteuttamaan asianmukaisia ja kohdennettuja toimia kodittomien lasten ja katulasten auttamiseksi, sillä useimmat heistä kärsivät vakavista traumoista ja ovat sosiaalisesti syrjäytyneitä, eivät saa koulutusta tai terveydenhoitoa, ovat erityisen alttiita joutumaan ihmiskaupan (mukaan lukien prostituutio, elinkauppa ja laittomat adoptiot), huumeiden ja rikosten uhreiksi ja joutuvat usein kerjäämään;

107.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan tuhannet katulapset ja kerjäämään pakotetut lapset vakavaksi sosiaaliseksi ongelmaksi ja ihmisoikeuksia loukkaavaksi seikaksi, joka on vastoin lapsen oikeuksista tehtyä YK:n yleissopimusta, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön seuraamuksia niitä tahoja vastaan, jotka ovat vastuussa siitä, että lapset joutuvat alentumaan kerjäläisiksi;

108.

kehottaa Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja kansalaisjärjestöjä varmistamaan, että jokaiselle lapselle annetaan mahdollisuus kuulua johonkin lasten ryhmään tai yhdistykseen muiden lasten tapaamista ja heidän kanssaan keskustelemista varten; kehottaa tältä pohjalta luomaan aikuisten tarjoamia tukitoimia, jotta jokainen lapsi tuntisi kuuluvansa ryhmään ja voivansa ilmaista itseään siellä; pyytää siksi jäsenvaltioita ja asianomaisia toimivaltaisia tahoja, kuten lasten paikallisia neuvostoja tai parlamentteja, tukemaan hankkeita, joilla pyritään siihen, että lapset voivat ilmaista itseään tällä tavoin, varmistaen samalla, että syrjäytyneimmät lapset ovat mukana;

109.

kehottaa tarkastelemaan mahdollisuutta laatia adoptioita koskeva yhteisön säädös, joka on lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten normien mukainen ja jolla parannetaan tiedotuspalveluiden laatua, kansainväliseen adoptioon valmistautumista, kansainvälisten adoptiohakemusasiakirjojen käsittelyä ja adoption jälkeisiä palveluja, pitäen mielessä, että kaikissa lasten oikeuksia koskevissa kansainvälisissä yleissopimuksissa tunnustetaan hylättyjen lasten ja orpojen oikeus perheeseen ja suojeluun;

110.

kehottaa jäsenvaltioita toimimaan sen varmistamiseksi, että lapsella on perusoikeus perheeseen; kehottaa jäsenvaltioita tästä syystä suunnittelemaan tehokkaita keinoja, joilla estetään lasten hylkääminen ja voidaan vähentää tarvetta sijoittaa hylättyjä lapsia ja orpoja laitoksiin; katsoo, että kun lapsen ongelmaan etsitään ratkaisua, lapsen etu, sellaisena kuin se on vahvistettu lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa, on aina asetettava etusijalle;

111.

katsoo, että adoptio voidaan suorittaa lapsen kansallisuuden mukaisessa tai etsimällä perhe kansainvälisen adoption avulla kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti ja että sijoittamista laitoksiin olisi käytettävä vain tilapäisratkaisuna; katsoo, että vaihtoehtoisina perhehoitoratkaisuina voivat olla sijaisperheet; vaatii jäsenvaltioita ja komissiota luomaan yhdessä Haagin konferenssin, Euroopan neuvoston ja lasten järjestöjen kanssa puitteet, joilla voidaan varmistaa avoimuus ja näiden lasten tulevaisuuden seuranta ja koordinoida toimintaa lapsikaupan estämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä kiinnittämään erityistä huomiota lapsiin, joilla on erityistarpeita, kuten lääkehoitoa tarvitsevat tai vammaiset lapset;

112.

kehottaa jäsenvaltioita säätämään toimenpiteitä orpo- tai nuorisokodeissa kasvaneiden nuorten aikuisten auttamiseksi ja varmistamaan, että heille annetaan tukea, joka auttaa heitä suunnittelemaan ammatillista tulevaisuuttaan ja helpottaa heidän sopeuttamistaan yhteiskuntaan;

113.

tähdentää alaikäisten rikoksentekijöiden kokevan sosiaalista syrjäytyneisyyttä, mikä käytännössä saattaa usein tehdä jälleensopeutumisen yhteiskuntaan mahdottomaksi; pyytää siksi jäsenvaltioita laatimaan riskeille alttiita alaikäisiä tai nuoria aikuisia tukevia strategioita, joilla heitä autetaan ammatinhankintaan liittyvissä asioissa ja helpotetaan heidän jälleensopeutumistaan;

114.

panee merkille, että erityistarpeita omaavien vanhempien tai sisarusten hoitajina toimivien lasten olisi oltava oikeutettuja erityiseen kohdennettuun tukeen;

115.

huomauttaa, että EU:n tulevassa strategiassa olisi tunnustettava perheen tärkeä asema yhteiskunnan perusinstituutiona lapsen selviytymisen, suojelemisen ja kehityksen kannalta; katsoo, että lapsen oikeudet olisi otettava täysimääräisesti huomioon työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja työaikaa koskevissa kysymyksissä, kiinnittäen erityistä huomiota vammaisten äitien ja vammaisten lasten äitien tilanteeseen, sekä julkisia ja/tai yksityisiä lasten ja heidän vanhempiensa hyväksi tarkoitettuja tukitoimia koskevien toimintalinjojen muotoilussa, jotta molemmat vanhemmat kykenisivät omaksumaan ja jakamaan lasten kasvatus- ja hoitovastuuta; katsoo, että olisi tunnustettava se tosiasia, että yhä useammat ihmiset elävät nykyisin vaihtoehtoisissa perherakenteissa, jotka eivät vastaa äidistä, isästä ja heidän biologisista lapsistaan koostuvaa perinteistä ydinperhettä;

116.

kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kaikki vanhempien oikeutta olla yhteydessä lapsiinsa koskevat rajoitukset, jotka johtuvat kansallisuuseroista, erityisesti, jos ne liittyvät valintaan puhua muuta kieltä kuin kyseisen maan virallista kieltä; katsoo, että rajoitusten poistamisen monikansallisista perheistä, joissa vanhempien välillä vallitsee konflikti, olisi sisällettävä rajoittamaton oikeus puhua lapsen ja vanhemman valitsemalla kielellä kunnioittaen tuomioistuimen mahdollisesti asettamia vaatimuksia, joiden mukaan tapaamisia valvotaan;

117.

on tyytyväinen lapsiasiavaltuutettujen viran perustamiseen ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita edistämään tällaisen elimen perustamista kansalliselle ja paikalliselle tasolle;

118.

korostaa, että on erittäin tärkeää varmistaa, että lapsille, jotka ovat lain mukaan riittävän vanhoja työelämään, maksetaan palkkaa samapalkkaisuusperiaatteen mukaisesti;

119.

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että lapsityövoimaa koskeva ongelma ja lasten suojelu kaikentyyppiseltä pahoinpitelyltä, hyväksikäytöltä ja syrjinnältä olisivat keskeisiä kysymyksiä kauppa- ja yhteistyösopimusten puitteissa perustettujen ihmisoikeusasioita käsittelevien komiteoiden ja alaryhmien käymissä keskusteluissa;

120.

korostaa tarvetta varmistaa, että kaikkien toimintalinjojen, sekä sisäisten että ulkoisten, sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla toteutettavien, yhteydessä otetaan huomioon lapsityövoiman käytön lakkauttaminen kaikissa sen muodoissa; uskoo, että täysipäiväinen koulutus on paras keino ongelman ratkaisemiseksi niin tyttöjen kuin poikienkin kohdalla sekä tällaisten väärinkäytösten estämiseksi että myös lukutaidottomuuden ja köyhyyden kierteen katkaisemiseksi tulevaisuudessa;

121.

tuomitsee ankarasti kaikki lapsityön, orjuuden ja pakkotyön muodot sekä muut työmuodot, jotka vaikuttavat kielteisesti lasten terveyteen ja turvallisuuteen; kehottaa komissiota ja neuvostoa liittämään Euroopan unionin kolmansien maiden kanssa käymän kaupan ja kolmansille maille suunnatun kehitysavun tiiviimmin siihen, että nämä maat panevat lapsityövoiman kaikkien muotojen kieltämistä ja välttämättömiä toimia niiden poistamiseksi koskevan ILO:n yleissopimuksen täytäntöön;

122.

huomauttaa, että EU:ssa myytäviä tuotteita voidaan tuottaa lapsityövoimalla; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön mekanismin, jonka avulla lapsityön uhrit voivat nostaa eurooppalaisia yrityksiä vastaan kanteita jäsenvaltioiden kansallisissa tuomioistuimissa; kehottaa komissiota valvomaan hankintaketjun vaatimustenmukaisuutta ja erityisesti esittämään mekanismeja, jotka tekevät päähankkijasta vastuuvelvollisen Euroopassa tapauksissa, joissa lapsityövoimaa koskevia YK:n yleissopimuksia on rikottu hankintaketjussa; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta käyttämään yleisen tullietuusjärjestelmän prosessia yhtenä keinona torjua tehokkaammin eri puolilla maailmaa tapahtuvaa lapsityövoiman hyödyntämistä ja ryhtymään erityistoimenpiteisiin siksi, että suuri määrä lapsia on pakotettu tekemään vaarallista työtä;

123.

pyytää kiinnittämään lapsen edun mukaisesti erityistä huomiota pakolaislasten, turvapaikkaa hakevien lasten ja siirtolaislasten tilanteeseen sekä niiden lasten tilanteeseen, joiden vanhemmat ovat turvapaikanhakijoita, pakolaisia tai laittomia siirtolaisia, jotta varmistetaan, että tällaiset lapset voivat nauttia oikeuksistaan vanhempiensa oikeudellisesta asemasta riippumatta eivätkä joudu kärsimään kielteisistä jälkivaikutuksista tilanteessa, josta he eivät ole itse vastuussa, ja että heidän erityistarpeensa tulevat huomioon otetuiksi; pyytää huolehtimaan erityisesti perheiden koossa pysymisestä, mikäli se on lapsen edun mukaista;

124.

katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kaikissa maahanmuuttotilanteissa yksin saapuviin lapsiin, koska järjestäytynyt rikollisuus käyttää kaikki keinot saadakseen hyväksikäytettävän lapsen maahan; kehottaa jäsenvaltioita varovaisuuteen ja huolehtimaan siitä, että niillä on käytettävissä lastensuojelua koskevia menettelytapoja kaikkien mahdollisten tilanteiden varalta;

125.

pyytää maahanmuuttajalapsille oikeutta opetukseen sekä ohjelmien ja resurssien luomista kulttuurien välisestä näkökulmasta kiinnittäen erityistä huomiota tilanteisiin, joissa lapset ovat haavoittuvaisia tai ovat ilman huoltajaa;

126.

muistuttaa, että kansainvälisiä lastensuojelusäännöksiä sovelletaan Euroopan unionin alueelle laittomina maahanmuuttajina ilman huoltajaa saapuviin alaikäisiin; pyytää kaikkia paikallisia, alueellisia ja kansallisia viranomaisia sekä EU:n toimielimiä tekemään mahdollisimman paljon yhteistyötä näiden ilman huoltajaa saapuvien alaikäisten suojelemiseksi; kehottaa komissiota luomaan kolmansien alkuperämaiden kanssa kansainvälisiä yhteistyö- ja avustusmenetelmiä, joilla turvataan alaikäisten asianmukainen palauttaminen kyseisiin maihin, ja pyytää perustamaan mekanismeja, joilla näitä alkuperämaihin palautettuja alaikäisiä suojellaan joko heidän biologisten perheidensä keskuudessa tai heitä tehokkaasti suojelevien mekanismien tai laitosten avulla;

127.

toivoo, että lasten oikeuksien suojaaminen on ensisijaisessa asemassa annettaessa yhteispäätösmenettelyn mukaisesti uusia säädöksiä, joihin yhteinen turvapaikkajärjestelmä tulee perustumaan; toivoo myös, että lasten oikeuksia varten luodaan tässä yhteydessä erityistoimenpiteitä, joiden avulla otetaan huomioon lasten haavoittuvaisuus ja joilla varmistetaan lapsille riittävät mahdollisuudet päästä turvapaikkajärjestelmään; niillä on lisäksi annettava ohjausta lapsia koskeviin menettelyihin ottamalla riittävällä tavalla huomioon turvapaikkaa hakevaan perheeseen kuuluvan lapsen henkilökohtaiset perusteet saada turvapaikka ja perheiden yhdistämisen laajempi soveltaminen turvapaikkajärjestelmän puitteissa;

128.

kiinnittää huomiota molemmista vanhemmistaan tai aiemmista laillisista tai tavanomaisista holhoojistaan erotettujen siirtolaislasten erityistilanteeseen ja pyytää harkitsemaan tarvetta EU:n erityistoimeen, joka koskisi kaikkien yksin olevien lasten oikeutta saada apua ja päästä maahan, holhoojien nimittämistä ja asemaa, lasten oikeutta tulla kuulluksi, vastaanotto-olosuhteita ja toimia perheen jäljittämiseen sekä muita kestäviä ratkaisuja;

129.

kiinnittää huomiota erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin, joilla ei ole mukana seuraavaa aikuista tai kansalaisuutta ja joiden syntymästä ei ole ilmoitettu viranomaisille; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityistoimia, joissa otetaan aina huomioon kunkin lapsen ensisijainen etu sellaisena kuin erityisesti lapsen oikeuksista tehty YK:n yleissopimus ja YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ovat sen määritelleet;

130.

kiinnittää huomiota koulutuksen merkitykseen ja siihen, että koulutuksen pitäisi olla tasa-arvoista eikä sen yhteydessä saisi käyttää väkivaltaa eikä ruumiillista kuritusta; kehottaa komissiota osoittamaan tarvittavat resurssit kaikkinaisen väkivallan, erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi pakolaisyhteisöissä käynnistämällä alaikäisille tytöille ja pojille suunnattuja koulutus- ja tiedotusohjelmia sukupuoliasioista, ihmisoikeuksista, seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, naisten sukupuolielinten silpomisesta ja HIVistä/AIDSista;

131.

korostaa, että Euroopan turvapaikkasäännöstön täytäntöönpanossa on ristiriitaa lainsäädännön vaatimusten ja tosiasiallisen käytännön välillä ja että tavoissa, joilla pakolaisen aseman saaneita lapsia kohdellaan eri jäsenvaltioissa, on edelleen valtavan suuria eroja;

132.

painottaa tosiseikkaa, että viisi prosenttia turvapaikanhakijoista on ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, mikä tarkoittaa sitä, että ilman huoltajaa saapuneille lapsille on nimettävä hyvin koulutettuja laillisia holhoojia, jotka huolehtivat heidän eduistaan sen jälkeen kun he ovat saapuneet isäntämaahan; kehottaa parantamaan lasten elinoloja vastaanottokeskuksissa; pahoittelee lapset huomioon ottavien turvapaikkamenettelyjen puuttumista;

133.

huomauttaa, että monet vaaroista, jotka uhkaavat pakolaislapsia, koskevat myös lapsia, joiden on ollut pakko siirtyä asuinalueiltaan oman maansa rajojen sisällä;

134.

painottaa, että lapset pitäisi palauttaa alkuperämaahansa ainoastaan silloin, kun heidän turvallisuutensa on varmistettu, ja painottaa perheiden jäljittämisen ja yhdistämisen tarvetta; korostaa, että lasten palauttaminen on kiellettävä, jos on olemassa vaara, että heille aiheutuu vakavaa vahinkoa esimerkiksi lapsityövoiman käytön, seksuaalisen hyväksikäytön taikka väkivallan takia tai heitä uhkaa sukupuolielinten silpominen, sosiaalinen syrjäytyminen taikka aseelliseen konfliktiin joutuminen;

135.

painottaa tarvetta parantaa tietojen keruuta sellaisista lapsista, jotka hakevat turvapaikkaa tai oleskelevat laittomasti toisen valtion alueella mutta eivät hae turvapaikkaa, turvapaikkamenettelyjen tuloksista ja näiden lasten tulevaisuudesta sen jälkeen, kun heidän turvapaikkahakemuksestaan on tehty lopullinen myönteinen tai kielteinen päätös, sen varmistamiseksi, että tällaiset lapset eivät jää järjestelmän ulkopuolelle tai joudu rikoksen uhreiksi;

136.

korostaa maastamuuton kielteisiä vaikutuksia ja maasta muuttaneiden vanhempien alkuperämaahansa jättämien lasten epävarmaa tilannetta; korostaa, että on varmistettava kyseisten lasten kattava hoito, sopeuttaminen ja koulutus sekä perheiden yhdistäminen aina, kun se on mahdollista;

137.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia unionin kansalaisuuden tarjoamiseksi EU:n alueella syntyville lapsille vanhempien oikeudellisesta asemasta riippumatta;

138.

muistuttaa, että siirtolaislasten vapauden riistämisen olisi oltava poikkeuksellinen toimenpide; korostaa, että perheidensä kanssa tulevien lasten vapauden riistämiseen on turvauduttava vasta viimeisenä ja mahdollisimman lyhytaikaisena keinona ja jos tämä on lapsen parhaan edun mukaista lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen 37 artiklan b kohdan mukaisesti, ja että ilman huoltajaa maahan tulleilta lapsilta ei pidä riistää vapautta tai palauttaa heitä kotimaahansa;

139.

muistuttaa, että siirtolaislapsilla on oikeus opetukseen ja hauskanpitoon;

140.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tehokkaan järjestelmän sen varmistamiseksi, että kotona ja koulussa lapsille kerrotaan kulloinkin ikään ja henkiseen kehitystasoon suhteutettuna heidän oikeuksistaan ja niiden käyttämisestä;

141.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan tyttöjä saamaan tietoa ja opetusta lisääntymisterveydestä ja lisääntymisterveyttä koskevista terveydenhuoltopalveluista;

142.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarpeelliset toimet lastenhoitopalvelujen laadun takaamiseksi, mihin sisältyy jatkuva ammatillinen koulutus sekä lapsen oikeuksia koskeva koulutus, hyvät työolosuhteet ja kohtuullinen palkka ammattimaisesti lapsista huolehtiville henkilöille, sillä nämä palvelut ja niitä tarjoava henkilöstö antavat lapsille vahvan perustan tulevaisuutta varten ja hyödyttävät samalla myös vanhempia, erityisesti työssäkäyvien yksinhuoltajien työtaakan osalta; huomauttaa, että tämä puolestaan edistää köyhyyden vähentämistä naisten ja näin ollen myös lasten keskuudessa;

143.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan yhdessä toimia auttaakseen kumppanimaita saavuttamaan ilmaisen, yleismaailmallisen perusopetuksen tavoitteen (vuosituhannen kehitystavoite nro 2) ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan tarvittavat määrärahat ”Koulutusta kaikille – vauhdilla” -aloitteelle (Education for All – Fast Track Initiative);

144.

korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä vuosituhannen kehitystavoitteeseen nro 3, joka koskee sukupuolten tasa-arvoa, tyttöjen koulutusta, paikallisten naisopettajien palkkaamista ja kouluttamista, sen epäkohdan poistamista, että pojat saavat tyttöjä enemmän opetusta, koulujen sijoittamista lähemmäksi yhteisöjä, joita ne palvelevat, sekä asianmukaisten viemäröintijärjestelmien rakentamista; korostaa, että koulujen olisi oltava turvallisia alueita, joilla lasten oikeuksia kunnioitetaan, ja että kouluissa ja koulujen lähellä ilmenevää seksuaalista häirintää ja väkivaltaa olisi torjuttava tehokkaasti ja siihen olisi puututtava;

145.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään hankkeita, jotka koskevat useampien sukupolvien yhteiseloa (monien sukupolvien asuttamat talot), jotta lapset voivat kasvaa ikääntyneiden ihmisten kanssa ja jotta ikääntyneet ihmiset voivat puolestaan hyötyä sosiaalisesta tukiverkostosta ja olla hyödyksi lasten kehitykselle jakamalla tietoa ja kokemusta;

146.

korostaa, että oikeus opetukseen on lapsen yhteiskunnallisen kehityksen perusedellytys ja yksilöllisiin edellytyksiin perustuvan opetuksen on oltava kaikkien lasten saatavilla etnisestä ja sosiaalisesta taustasta sekä perhetaustasta riippumatta;

147.

katsoo, että lapsilla tulee olla oikeus koulutukseen riippumatta heidän omasta tai vanhempiensa asemasta; pitää tärkeänä maahanmuuttaja- ja pakolaislasten oikeutta koulutukseen;

148.

korostaa, että tulevassa strategiassa olisi tunnustettava oikeus koulutukseen yhtäläisten mahdollisuuksien ja syrjimättömyyden perusteella;

149.

kannustaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle sen, että opetussuunnitelmiin sisällytetään aineistoa demokraattisen kansalaisuuden perustana olevista ihmisoikeuksista ja yhteisistä arvoista;

150.

pyytää, että EU:n strategian painopisteisiin lisätään sellaisen yhtenäisen toimenpidejoukon hyväksyminen, jolla varmistetaan, että vammaisten lasten oikeuksista huolehditaan, jotta vältetään kaikenmuotoinen syrjintä ja edistetään heidän koulutuksellista, sosiaalista ja ammatillista integroitumistaan kaikissa elämänvaiheissa;

151.

suosittelee samoin, että komissio ja jäsenvaltiot tutkisivat vammaisten oppilaiden erityistarpeita sekä sellaisen henkilökohtaisen koulunkäyntiä koskevan ohjelman toteuttamista, joka edistäisi heidän integroitumistaan yhteiskuntaan;

152.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota vammaisten lasten sopeuttamiseen ja huolehtimaan heidän sosiaalisesta integroitumisestaan jo kouluaikana ja samalla parantaen terveiden, ei-vammaisten lasten kykyä suhtautua vammaisuuteen ja sosiaalisiin eroavaisuuksiin;

153.

pyytää kiinnittämään enemmän huomiota syrjinnän torjuntaan, sosiaaliseen monimuotoisuuteen, koulujen suvaitsevaisuuskasvatukseen, terveiden elämäntapojen opettamiseen, ravitsemusvalitukseen, alkoholin, huumeiden, lääkkeiden ja psykotrooppisten aineiden ja muiden päihdyttävien ja huumaavien aineiden väärinkäytön estämiseen sekä asianmukaiseen seksuaaliterveysvalistukseen;

154.

muistuttaa, että huolenpidon tarjoaminen lapsille kollektiivisissa laitoksissa (päiväkoti, koulu) jo varhaisessa vaiheessa on yksi parhaimmista ratkaisuista ajatellen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista, ja lisäksi näin taataan varhaisessa vaiheessa yhtäläiset mahdollisuudet ja lasten hyvä sosiaalistuminen;

155.

huomauttaa, että tyttöjen kieltämistä osallistumasta kouluopetukseen ja urheiluun kuten uintiin kulttuurisin perustein ei voida oikeuttaa minkään kulttuurin tai uskonnon perusteella, eikä sitä pidä hyväksyä;

156.

kehottaa jäsenvaltioita myöntämään kaikille lapsille ilmaisen tai edullisen mahdollisuuden heidän ikäänsä sopivien leikki- ja liikuntatilojen käyttämiseen;

157.

viittaa huolestuttavaan tosiasiaan, että erityisesti lasten liikalihavuus lisääntyy jatkuvasti Euroopassa; korostaa, että arvioiden mukaan yli 21 miljoonaa lasta EU:ssa on ylipainoisia ja että määrä kasvaa 400 000:lla joka vuosi; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia aggressiivisen ja harhaanjohtavan mainonnan sääntelemisestä ja parantamaan elintarvikejalosteiden ravintoarvomerkintöjä koskevia määräyksiä liikalihavuuden kasvavaan ongelmaan puuttumiseksi;

158.

kehottaa jäsenvaltioita ja niiden toimivaltaisia viranomaisia tekemään kaikkensa varmistaakseen, että lapsilla on terveellinen ympäristö ottaen huomioon saastumisen ja huonojen elinolosuhteiden vaikutukset nuoriin; katsoo, että lasten oppimisympäristöön olisi kiinnitettävä riittävää huomiota, ja asiaa koskevat normit olisi otettava käyttöön;

159.

muistuttaa lasten oikeudesta terveyteen ja erityisesti murrosikäisten oikeudesta sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen; korostaa, että äitien terveyden suojelun on oltava erottamaton osa tulevaa lasten oikeuksia koskevaa strategiaa, jolla on edistettävä raskaana oleville tai imettäville naisille soveltuvia elin- ja työoloja; vaatii noudattamaan voimassaolevaa lainsäädäntöä, jolla suojellaan naispuolisten työntekijöiden oikeuksia, sekä kunnioittamaan kaikkien naisten yhdenvertaista ja yleistä oikeutta saada laadukasta julkista terveydenhoitoa ennen synnytystä ja sen jälkeen, jotta äitien ja lasten kuolleisuutta sekä sairauksien tarttumista äidistä lapseen voidaan vähentää; korostaa, että äitiysloma on olennainen lapsen kehityksen kannalta, erityisesti kun otetaan huomioon lapsen ja äidin välinen tiivis yhteys paitsi ensimmäisten kuukausien aikana synnytyksen jälkeen myös lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana;

160.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio tunnustaa, että lapsilla on syntymästä aikuisuuteen hyvin erilaisia tarpeita elämänsä eri kehitysvaiheissa; palauttaa mieliin lasten oikeuden mahdollisimman hyvään terveyteen ja etenkin alaikäisten oikeuden seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja perhesuunnittelua koskevaan opetukseen ja palveluihin; katsoo, että siksi sen on oltava erottamaton osa lapsen oikeuksia koskevaa tulevaa strategiaa;

161.

huomauttaa, että lasten oikeuksilla sellaisina kun ne on vahvistettu lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa viitataan kaikkiin alle 18-vuotiaisiin ja että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat erityistarpeet ja alaikäisten oikeudet on tunnustettava;

162.

korostaa olevan tärkeää edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvää politiikkaa, jotta voidaan vähentää ja mahdollisesti välttää sukupuoliteitse tarttuvia tauteja (HIV/AIDS mukaan lukien), ei-toivottuja raskauksia ja vaarallisia abortteja ja auttaa nuoria ymmärtämään omaan lisääntymisterveyteensä liittyviä tarpeita;

163.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin AIDSia sairastavien vanhempien lasten suojelemiseksi, ja korostaa tarvetta saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet nro 5 (äitien terveyden parantaminen), nro 4 (lapsikuolleisuuden vähentäminen) ja nro 6 (HIVin/AIDSin, malarian ja muiden sairauksien torjuminen); kehottaa myös panostamaan pediatristen antiretroviraalisten formulaatioiden tutkimiseen ja kehittämiseen, malariaa ehkäisevien hyttysverkkojen hankkimiseen sekä rokotuksen edistämiseen GAVI Alliancen (tunnettiin aikaisemmin nimellä Global Alliance for Vaccines and Immunization, maailmanlaajuinen rokotus- ja immuunikoalitio) kautta;

164.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan sukupuolivalistusta, tiedotusta ja neuvontaa, jotta lisätään seksuaalisuutta koskevaa tietoisuutta ei-toivottujen raskauksien sekä HIVin/AIDSin ja muiden sukupuolitautien leviämisen ehkäisemiseksi ja edistetään erilaisten ehkäisyvälineiden saatavuutta ja niitä koskevaa valistusta;

165.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki koulua käyvät ja koulunsa päättäneet lapset ja nuoret saavat heille sopivaa ja ymmärrettävää tieteellisiin tosiasioihin perustuvaa tietoa sukupuolisuudesta ja lisääntymisterveydestä, jotta he voivat tehdä perusteltuja päätöksiä henkilökohtaiseen hyvinvointiinsa liittyvistä kysymyksistä, mukaan lukien sukupuolitautien ja HIVin/AIDSin välttäminen;

166.

kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään unionissa ja sen ulkopuolella sekä tyttöjen että poikien yhdenvertaista oikeutta terveydenhuoltoon ja kiinnittämään erityistä huomiota heikommassa asemassa oleviin lapsiin sekä niihin lapsiin, jotka kuuluvat etnisiin tai sosiaalisiin vähemmistöihin;

167.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan alkoholin naisille ja lapsille aiheuttamien ongelmien torjumiseksi

168.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan sellaisten edellytysten luonnista, että kaikilla lapsilla on pääsy kaikenlaisiin ja kaiken tasoisiin terveyspalveluihin, ja ryhtymään tarvittaessa myönteisiin toimiin, joilla varmistetaan, että heikommassa asemassa olevat ryhmät voivat hyötyä sellaisista terveyden-hoitopalveluista, joita he tavallisesti eivät voisi käyttää;

169.

muistuttaa, että toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/85/ETY (14) säädetään raskaana olevien ja imettävien työntekijöiden työtä koskevista oikeuksista ja vaaditaan, että työnantajat toteuttavat kaikki tarpeelliset toimet sen varmistamiseksi, että naiset tai syntymättömät lapset eivät altistu terveysriskeille työpaikalla;

170.

kehottaa tutkimaan ja arvioimaan ympäristösaasteiden hormonaalisia, neurologisia, psykologisia ja immunologisia vaikutuksia, selvittämään kaupunki- ja liikennesuunnittelun yhteydessä, miten suunnitelmat toimivat lasten kannalta ja ottamaan käyttöön myönteisen merkinnän, joka annetaan sellaisille maahantuoduille leluille, joita ei ole valmistettu lapsityövoimalla;

171.

tunnustaa jokaisen lapsen oikeuden tulla rekisteröidyksi syntymän yhteydessä, jolloin hänen olemassaolonsa ja hänen oikeutensa saada kansalaisuus ja identiteetti tunnustetaan laillisesti riippumatta sukupuolesta ja etnisestä alkuperästä taikka vanhempien kansalaisuudesta tai asemasta pakolaisena, maahanmuuttajana tai turvapaikan hakijoina;

172.

tunnustaa, että syntymätodistus auttaa suojelemaan lasta hänen ikäänsä tai henkilöllisyyttään koskevasta epävarmuudesta johtuvilta oikeuksien loukkaamisilta; katsoo, että luotettavalla syntymärekisterillä torjutaan lapsilla ja heidän elimillään käytävää kauppaa, hillitään laitonta adoptiota sekä lasten iän liioittelemista varhaista avioliittoa varten, joutumista asepalvelukseen alaikäisenä, seksuaalista hyväksikäyttöä, lapsityövoiman käyttöä (15) sekä alaikäisten oikeudellista kohtelua aikuisina;

173.

painottaa, että rekisteröimättömien lasten ”näkymättömyys” lisää heidän haavoittuvuuttaan ja todennäköisyyttä, että heidän oikeuksiensa loukkaamiset jäävät huomiotta;

174.

pahoittelee, että joissakin maissa syntymien rekisteröinnissä esiintyy sukupuolista syrjintää, kaikki voimassa olevat lait ja käytännöt eivät ole kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisia ja syrjintä käsittää yksinhuoltajaäitien lasten rekisteröinnistä kieltäytymisen, äidin kansallisuuden kieltämisen sekä syrjintää niiden tyttöjen rekisteröinnissä, jotka eivät ole käyneet koulua, silloin kun rekisteriin pääsy perustuu koulujärjestelmään;

175.

kehottaa komissiota sekä lasten oikeuksia puolustavia ja humanitaarista apua toimittavia järjestöjä liittymään toimintaan tietoisuuden lisäämiseksi tarpeesta rekisteröidä syntymät kolmansissa maissa; huomauttaa, että syntymätodistuksen puuttuminen voi estää lapsen mahdollisten perintöoikeuksien tunnustamisen ja estää saamasta koulutusta, terveydenhuoltopalveluja ja aineellista tukea valtiolta; kehottaa edistämään toimia, joilla varmistetaan, että palveluja tarjotaan kaikille, kunnes virallinen rekisteröinti on saatu päätökseen;

176.

kehottaa komissiota kannustamaan valtioita perustamaan pysyviä rekisteröintijärjestelmiä, jotka toimivat valtakunnalliselta tasolta aina kylätasolle ja ovat maksutta koko väestön saatavilla, syrjäisten alueiden asukkaat mukaan luettuina, muun muassa järjestämällä tarvittaessa liikkuvia rekisteröintiyksiköitä, antamalla tarkoituksenmukaista koulutusta väestörekisterinpitäjille ja myöntämällä riittävät varat näiden aloitteiden rahoittamiseen;

177.

kehottaa yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan syntymien rekisteröintiä edistävien toimien tehokkaaksi koordinoimiseksi, erityisesti YK:n ja siihen kuuluvien virastojen kanssa, jotta päästäisiin sopimukseen yhteisestä toimintasuunnitelmasta, jolla edistetään tehokkaita toimia maailmanlaajuisesti;

178.

painottaa huomattavaa tarvetta panna täytäntöön lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevat EU:n suuntaviivat;

179.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön kansalliseen lainsäädäntöönsä ja tutkimaan, asettamaan syytteeseen ja rankaisemaan kaikkia niitä, jotka ovat värvänneet laittomasti lapsia armeijaan tai aseellisiin ryhmittymiin tai käyttäneet heitä aktiivisesti konfliktitilanteissa, jotta varmistettaisiin kaikin mahdollisin keinoin, että rankaisemattomuuden käytäntö saadaan loppumaan näiden rikosten yhteydessä;

180.

pitää tervetulleina lasten suojelemiseksi laittomalta värväämiseltä armeijaan tai aseellisiin ryhmittymiin vuonna 2007 tehtyjä Pariisin sitoumuksia, joilla saatettiin ajan tasalle vuoden 1997 Kapkaupungin periaatteet, ja kehottaa kaikkia valtioita hyväksymään ne;

181.

katsoo tarvittavan toimia sen varmistamiseksi, että lapsia, joilta on riistetty vapaus, kohdellaan kansainvälisen humanitaarisen ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti ottamalla huomioon heidän erityisasemansa lapsina, ja sen kieltämiseksi, että lapsia pidetään vangittuina aikuisten kanssa, paitsi kun on kyse vanhemmista ja heidän pienistä lapsistaan; korostaa tarvetta edistää koulutusohjelmilla oikeus- ja poliisilaitosten virkailijoiden ja työntekijöiden tiedon tasoa maissa, joissa on havaittu poikien tai tyttöjen käyttöä lapsisotilaina;

182.

painottaa tarvetta kohdella lapsia nuoriso-oikeuden säännösten mukaisesti sekä tarvetta etsiä vaihtoehtoja oikeudenkäynneille; vaatii erityisiä nuorisosyyttäjiä ja sosiaalilainsäädännön alalla toimivia asianajajia avustamaan lapsia oikeudessa; kehottaa perustamaan totuus- ja sovintokomissioita;

183.

vaatii entisten lapsisotilaiden ja muiden aseellisiin konflikteihin joutuneiden lasten sopeuttamista yhteiskuntaan, fyysistä, sosiaalista ja psykologista kuntouttamista, yhdistämistä omiin perheisiin, vaihtoehtoista huolenpitoa niistä, joita ei voida yhdistää perheisiinsä, tukiopetuksen antamista kouluissa ja HIVistä/AIDSista tiedottamista; korostaa tarvetta korjata erityiset puutteet sopeutettaessa yhteiskuntaan tyttösotilaita, jotka ovat toisinaan sosiaalisesti hyljeksittyjä ja syrjäytyneitä, osoittamalla erityisvoimavaroja koulutusta, seksuaaliterveyttä, psykologista tukea ja perheneuvontaa koskevien ohjelmien käynnistämiselle;

184.

korostaa jäsenvaltioiden tarvetta ryhtyä yhteisiin diplomaattisiin toimiin aina kun saadaan tietää lasten värväämisestä sotilaallisiin yksiköihin tai aseellisiin ryhmiin;

185.

panee merkille, että epävakaissa konfliktimaissa asuville lapsille toimitettavaan hätäapuun kuuluu vain harvoin sopivaa koulutusta, ja kehottaa komissiota tukemaan koulutustoimia, myös Inter-Agency Network for Education in Emergencies -verkoston (YK:n järjestöjen välinen verkosto, joka edistää koulutusta konfliktipesäkkeissä) laatimien vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanoa sekä konfliktitilanteissa että siirtymävaiheessa kriisistä kehitykseen;

186.

korostaa, että lukkiutuneiden konfliktien lopullisen ratkaisun puute saa aikaan tilanteen, jossa kyseisillä alueilla laiminlyödään oikeusvaltioperiaatetta ja loukataan ihmisoikeuksia, ja että tämä muodostaa huomattavan esteen sen varmistamiselle, että lasten kaikkia oikeuksia kunnioitetaan; kehottaa ryhtymään toimiin, joilla käsitellään lasten ja heidän perheidensä erityistarpeita lukkiutuneiden konfliktien alueilla;

187.

korostaa lapsen oikeutta kasvaa vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa, jossa ihmisoikeuksia ja ilmaisunvapautta kunnioitetaan ja jossa kuolemantuomioita ei enää anneta, varsinkaan alaikäisille;

188.

korostaa, että lasten asema epädemokraattisissa valtioissa on erittäin epävakaa, ja kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota tähän ihmisryhmään;

189.

kehottaa komissiota tarkastelemaan lasten ja nuorten poliittisen tietoisuuden lisäämistä EU:n ulkopuolisissa maissa, joissa demokratia on rajoitettua, jotta nuorista voi kehittyä poliittisesti tiedostavia kansalaisia;

190.

kehottaa komissiota korostamaan sen merkitystä, että nuoret voivat ilmaista mielipiteensä vapaaehtoisesti (poliittisissa) nuorisojärjestöissä;

191.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioille, lasten kansallisten tarkkailijoiden eurooppalaiselle verkolle (ChildONEurope), Euroopan neuvostolle, Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien komitealle, UNICEFille, Kansainväliselle työjärjestölle (ILO), YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle (UNCHR) ja Maailman terveysjärjestölle (WHO).