24.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 436/26

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) V osaston ja erityisesti sen 21, 42, 45 ja 46 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 173, 179–190 ja 352 artiklan ja sen pöytäkirjan N:o 10,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13.–14. joulukuuta 2012 antamat päätelmät ja prosessin, jonka on määrä johtaa 19.–20. joulukuuta 2013 pidettävään Eurooppa-neuvoston puolustuskokoukseen,

—

ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (COM(2013)0542),

—

ottaa huomioon 5. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Strategia Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamiseksi ja sen kilpailukyvyn parantamiseksi” (COM(2007)0764),

—

ottaa huomioon Euroopan turvallisuusstrategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12. joulukuuta 2003, ja sen täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen, jolle Eurooppa-neuvosto antoi tukensa 11.–12. joulukuuta 2008,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2008 antaman julkilausuman Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamisesta ja neuvoston 11. joulukuuta 2008 antaman julkilausuman voimavarojen kehittämisestä,

—

ottaa huomioon Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa koskevan strategian, jonka Euroopan puolustusviraston (EDA) johtokunta hyväksyi 14. toukokuuta 2007,

—

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/411/YUTP Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä sekä yhteisen toiminnan 2004/551/YUTP kumoamisesta (1),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla (2),

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (3) ja 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0358/2013),

1.

muistuttaa, että toimiva yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka edellyttää vahvaa Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa, joka muodostaa keskeisen elementin Euroopan kyvyssä taata kansalaistensa turvallisuus, suojella arvojaan ja edistää etujaan; toteaa, että Euroopan puolustusala edistää merkittävästi kasvua ja innovointia, vakauden ja turvallisuuden perustekijöitä; katsoo, että Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan kehittäminen olisi sisällytettävä EU:n ensisijaisiin strategisiin tavoitteisiin;

2.

muistuttaa voimavarojen vahvistamisesta 11. joulukuuta 2008 annetussa neuvoston julkilausumassa hahmotellusta operatiivisesta tavoitetasosta sekä SEU-sopimuksen 43 artiklan 1 kohdassa hahmotelluista siviili- ja sotilastehtävistä; muistuttaa jäsenvaltioiden sitoutuneen parantamaan sotilaallisia voimavarojaan; kehottaa Eurooppa-neuvostoa käynnistämään tätä varten voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan (ECAP) kehittämisen SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 artiklassa määrätyllä tavalla;

3.

korostaa, että samanaikaisesti kuin esimerkiksi Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä lisäävät puolustusmenojaan, EU:n puolustusmenoja leikataan; kiinnittää huomiota muuttuvaan strategiseen globaaliin ympäristöön, erityisesti talous- ja finanssikriisin johdosta supistuviin puolustusbudjetteihin, teknisen kehityksen vauhdin nopeutumiseen ja siihen tosiseikkaan, että eurooppalaiset puolustusalan yritykset mukautuvat tähän tilanteeseen painottamalla vientiä kolmansiin maihin, minkä hintana on arkaluonteisten teknologioiden, teollis- ja tekijänoikeuksien sekä tuotannon siirto EU:n ulkopuolelle;

4.

on huolissaan puolustusmenojen leikkauksista ja kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota toteuttamaan vastatoimia torjumalla Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan altistumista tulevaisuudessa sille vaaralle, että kolmannet osapuolet, joilla on erilaiset strategiset edut, valvovat ja rajoittavat unionin toimintaa; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan Euroopan teollisuuden yhteistyötä, jotta strateginen riippumattomuus voidaan turvata mahdollisimman pitkälle kehittämällä ja tuottamalla huipputeknologiaan perustuvia tehokkaita sotilaallisia ja turvallisuuteen liittyviä voimavaroja;

5.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä EU:n teollisuus-, avaruus- ja tutkimuspolitiikat ulottuvat puolustuksen alalle; toteaa, että unionin muilla aloilla (sisäisen turvallisuuden ja rajojen turvallisuuden, katastrofien hallinnan ja kehitysyhteistyön kaltaisilla aloilla) toteuttamat ohjelmat tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia kehittää yhdessä voimavaroja, joilla on merkitystä noiden politiikkojen sekä YTPP-operaatioiden toteuttamisen kannalta;

6.

korostaa, että Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan vahvistamisessa on edettävä, ja toteaa, että tarvitaan jatkuvasti monikansallisia puolustushankkeita ja mikään jäsenvaltio ei enää pysty ylläpitämään kestävää puolustusteollisuutta puhtaasti kansalliselta pohjalta, koska teknologioiden monimutkaisuus ja kustannukset kasvavat jatkuvasti, kansainvälinen kilpailu lisääntyy ja puolustusbudjetit ja tuotantovolyymit supistuvat; pitää valitettavana sitä, että vaikka tietynlaajuista keskittymistä on tapahtunut Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuudessa, maavoimien ja laivaston laite- ja varusteteollisuus on edelleen suurelta osin jakautunut kansallisten jakolinjojen mukaisesti;

7.

korostaa, että Euroopan puolustusteollisuutta olisi rakennettava kestävällä tavalla kaikissa jäsenvaltioissa olemassa olevaan teolliseen infrastruktuuriin ja SEUT-sopimuksen 173 artiklassa vahvistettuihin Euroopan teollisuuspolitiikkaa koskeviin sääntöihin perustuen eikä yksinomaan vapaan kilpailun periaatteiden mukaisesti;

8.

muistuttaa EU:n jäsenvaltioita, komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa siitä, että yli kaksi vuosikymmentä kylmän sodan päättymisen jälkeen EU:n jäsenvaltiot eivät vieläkään ole pystyneet täyttämään Helsingissä asetettuja yleistavoitteita ja muita yhteisten sotilaallisten voimavarojen kehittämistavoitteita, vaikka ne ovat voineet hyödyntää suhteellisen mittavia kansallisia puolustusbudjetteja;

9.

muistuttaa, että jos Eurooppa haluaa säilyttää vankan turvallisuus- ja puolustusteollisuuden, jäsenvaltioiden on koordinoitava puolustusbudjettinsa, jotta vältetään päällekkäisyydet ja vahvistetaan yhteisiä tutkimusohjelmia;

10.

panee merkille, että kriisistä ja budjettileikkauksista huolimatta Euroopan kansalaiset vaativat edelleen Euroopan puolustuksen ja teollisuuden yhteensovittamista ja yhteistyötä, joita pidetään turvallisuutta, tehokkuutta ja säästöjä edistävänä tekijänä;

11.

panee merkille 24. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ja komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan 15. lokakuuta 2013 antaman yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevan kertomuksen; pitää valitettavana, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto eivät ole esittäneet yhteistä eurooppalaista julkilausumaa tämän vuoden joulukuussa pidettävää Eurooppa-neuvoston puolustusalan huippukokousta varten; odottaa mielenkiinnolla komission rahastokohtaisia säädösehdotuksia, jotka koskevat Euroopan rakenne- ja investointirahastoja, Yrittäjyyden Eurooppa -verkostoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja Euroopan globalisaatiorahastoa, jotta voidaan varmistaa puolustusteollisuuden yhtenäinen kehittäminen kaikissa unionin jäsenvaltioissa;

12.

muistuttaa, että komissio ja EU:n puolustusministerit korostivat tätä alaa koskevien kiireellisten toimien tarvetta jo vuonna 2007 asiaa koskevalla komission tiedonannolla ja Euroopan puolustusviraston esittämällä Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa koskevalla strategialla; pitää valitettavana, että on jätetty käyttämättä tilaisuudet esittää säännöllisesti täytäntöönpanokertomuksia ja päivittää strategioita Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen; pitää valitettavana, että uudessa tiedonannossa ei esitetä yhteenvetoa aikaisemmista strategioista; kehottaa komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa kehittämään tulevaisuudessa Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa koskevan yhteisen strategian tähänastisten kokemusten pohjalta;

13.

katsoo oman laajan arvionsa perusteella, että molempien strategioiden täytäntöönpano on ollut puutteellista, koska Euroopan puolustuksen teollisesta ja teknologisesta perustasta ei ole päästy yksimielisyyteen erilaisten kansallisten ja teollisten etujen vuoksi ja koska aseteollisuuden alalla vallitsee edelleen vakiintuneita kansallisia tapoja; panee merkille, että on olemassa jäsenvaltioita, joilla ei ole kansallista puolustusteollisuutta ja/tai pieniä erikoistuneita teollisuudenaloja ja jotka pyrkivät saamaan yleisesti parhaan vastineen rahoilleen, sekä jäsenvaltioita, joiden puolustusteollisuuden kilpailukyky on huonompi ja jotka suosivat kansallisia toimittajia, sekä jäsenvaltioita, joilla on vahva kansallinen puolustusteollisuus ja jotka hyväksyvät vahvan kansainvälisen kilpailun;

14.

pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätöstä ottaa Euroopan puolustuksen vahvistaminen joulukuun huippukokouksen esityslistalle; kehottaa Eurooppa-neuvostoa tarjoamaan tarvittavia tuoreita ja kunnianhimoisia kannustimia, asettamaan suuntaviivat, yleiset poliittisen ensisijaiset tavoitteet sekä määräajat tukemaan puolustuksen aidosti eurooppalaista teollista ja teknologista perustaa, jota tuetaan asianmukaisilla rehellisyyttä ja luottamusta rakentavilla toimenpiteillä ja joka perustuu voimavaroihin ja edistää synergioita, mahdollistaa rajoitettujen voimavarojen tehokkaan käytön, välttää päällekkäisyyksiä ja on integroitu ja kilpailukykyinen maailmanlaajuisilla markkinoilla;

15.

pitää valitettavana, että aiemmat pyrkimykset kysynnän vakiinnuttamiseen eivät ole parantaneet kysynnän hajanaisuutta EU:ssa, jossa on 28 kansallista puolustusalan asiakasta ja vielä suurempi määrä asiakkaita siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden alalla; pitää valitettavana, että Euroopan puolustusviraston laatiman voimavarojen kehittämissuunnitelman tulokset ovat rajallisia; kehottaa siksi Eurooppa-neuvostoa käynnistämään Euroopan puolustuksen tarkasteluprosessin ja puolustuksen kansallisten suunnitteluprosessien EU-tason koordinoinnin; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa käynnistämään tämän arvioinnin pohjalta laaja-alaisen prosessin, jonka tuloksena kehitetään Euroopan turvallisuutta ja puolustusta koskeva valkoinen kirja, jotta voidaan järkeistää EU:n strategiset tavoitteet ja valmiuksien kehittämisprosessit;

16.

kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan edelleen mahdollisuutta synkronoida ja suunnitella yhteisesti ja yhteistyössä Euroopan puolustusviraston kanssa puolustusalan voimavarojensa elinkaaren hallintaa; katsoo, että SEU-sopimuksen 142 artiklassa tarkoitetun voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan yhteisen eurooppalaisen politiikan synergiaetujen tehostaminen on edellytys sille, että sotilaallisten vaatimusten yhdenmukaistaminen voidaan muuntaa jäsenvaltioiden yhdenmukaistetuiksi kalustohankinnoiksi, millä luodaan edellytykset EU:n puolustusteollisuuden menestyksekkäälle ja kysyntään perustuvalle ylikansalliselle rakennemuutokselle;

17.

panee merkille Naton puolustuksen suunnitteluprosessin, jonka kautta liiton jäsenet, mukaan luettuina 26 eurooppalaista liittolaista, toteuttavat tarvittaessa koordinointitoimenpiteitä varmistaakseen, että oikeita puolustuksen voimavaroja kehitetään ja ylläpidetään tulevia haasteita silmällä pitäen; toteaa, että Nato on pitkään tunnustanut, että tarvitaan tiivistä yhteistyötä teollisuuden kanssa erityisesti sotilaallisia voimavaroja koskevien vaatimusten kehittämisen tueksi etenkin standardoinnin ja yhteentoimivuuden alalla samalla kun edistetään puolustusalan teknologista ja teollista yhteistyötä transatlanttisella tasolla;

18.

katsoo, että Euroopan puolustusteollisuuspolitiikalla olisi pyrittävä optimoimaan jäsenvaltioiden voimavarat koordinoimalla voimavarojen, laitteiden, kaluston ja palvelujen kehittäminen, käyttöönotto ja ylläpito, jotta voidaan suorittaa kaikki mahdolliset tehtävät, mukaan luettuina vaativimmat operaatiot, vahvistamalla Euroopan puolustusteollisuutta, edistämällä tutkimuksen ja kehityksen alalla tehtävää yhteistyötä ja kehittämällä kalustoyhteistyöohjelmia;

19.

korostaa, että Euroopan puolustusteollisuus on innovoinnin ja kasvun kannalta merkittävä, sillä se tarjoaa suoraan ja välillisesti noin 400 000 työpaikkaa unionissa; korostaa, että vaikka Euroopan puolustusalan talouteen kohdistuu useita haasteita, tarvitaan uutta lähestymistapaa, jolla vähennetään päällekkäisyyksiä, saadaan suurempia mittakaavaetuja ja lisätään teollisuuden kilpailua;

20.

katsoo, että on aika edistää vapaaehtoista lähestymistapaa, jolla puututaan Euroopan puolustusalan markkinoiden hajanaisuuteen sekä edistetään sen vakauttamista (ja käynnistetään yhdenmukaistaminen) kysynnän ja tarjonnan sekä sääntöjen ja normien osalta, ja katsoo, että on myös aika investoida yhdennettyyn kestävään teollisuuspolitiikkaan, joka perustuu tutkimukseen, innovointiin, resurssitehokkuuden lisäämiseen, raaka-ainestrategiaan, pk-yritysten vahvistamiseen ja alueellisten verkostojen kehittämiseen; tukee täysin komission pyrkimyksiä edistää puolustus- ja turvallisuusalan sisämarkkinoita asianmukaisella tuella pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka edistävät merkittävästi innovointia, kehittävät erityisvalmiuksia ja viimeisintä teknologiaa sekä luovat työpaikkoja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

21.

pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot tehostavat yhteistyötä vastatakseen teollisuuden haasteisiin, ja toteaa, että budjettirajoitukset ja lisääntyvä maailmanlaajuinen kilpailu merkitsevät sitä, että unioni tarvitsee sisäisiä kumppanuuksia ja muita ryhmittymiä sekä tehtävien jakoa; tukee Euroopan puolustusviraston pyrkimyksiä tukea alueellisia ryhmittymiä;

22.

katsoo, että olisi tunnustettava puolustusalan markkinoiden erityisluonne, kun otetaan huomioon viennin valvontaan ja aseiden leviämisen torjuntaan liittyvät velvollisuudet ja tiukat luottamuksellisuusvaatimukset sekä se, että markkinoilla toimivia yrityksiä on vähän ja kysynnästä vastaavat lähes yksinomaan valtiot;

23.

katsoo, että puolustusteollisuus on erityisluonteinen, koska tuotekehittely kestää pitkään ja järjestelmät on pidettävä toimintakuntoisena useiden vuosikymmenten ajan, koska ohjelmien kustannukset ovat huomattavan korkeat ja yhä kasvussa ja koska tuotteiden kaupallistaminen riippuu suuressa määrin jäsenvaltioiden hallituksista;

24.

tukee turvallisuus- ja puolustusteollisuuden tuotteiden potentiaalia ja kannustaa niiden kaksikäyttöisyyttä erityisesti avaruus-, merenkulku-, ilmailu- ja televiestintäalalla; korostaa, että puolustusteollisuus vauhdittaa merkittävästi edistyksellistä teknologiaa, jota käytetään myöhemmin kaupallisiin tarkoituksiin;

25.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa tukemaan Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa kaikin tavoin ja ennen kaikkea määrittämään sen soveltamisalan selkeämmin erityisesti sen piiriin kuuluvien toimijoiden osalta myöntämällä niille Euroopan puolustusalan taloudellisen toimijan (EDOE) erityisaseman;

26.

kehottaa myöntämään EDOEn aseman sekä teknologisen että sosiaalisen ja taloudellisen todellisen eurooppalaisen lisäarvon perusteella; katsoo siksi, että ainoastaan mainittujen Euroopan puolustusalan taloudellisten toimijoiden olisi voitava hyötyä EU:n ohjelmista;

27.

katsoo, että ”Euroopan puolustusalan taloudellisen toimijan” käsite olisi tunnustettava ja että toimijoiden suojelemiseksi olisi täytettävä perustellut työpaikkoihin, tieteelliseen ja teknologiseen asiantuntemukseen, päätöksentekoon ja EU:n alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyvät vaatimukset;

28.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään puolustuksen teollista ja teknologista perustaa sekä keskeisten teknologia-alojen osaamiskeskuksia ja tarjoamaan niiden käyttöön tehokkaat hyvän hallinnon mekanismit Euroopan unionin alueella ja vahvistamaan näin keskusten keskinäistä riippuvuutta;

29.

kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan keskeisten puolustusalan yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä; korostaa, että tällainen yhteistyö voi laajentaa yliopistojen tietopohjaa;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota minimoimaan tarpeettomat sääntelyesteet, parantamaan puolustusalan yritysten keskinäistä vuoropuhelua ja edistämään näiden yritysten rationalisointia, jotta ne voivat hankkia välineitä, jotka soveltuvat parhaiten niiden suorituskyvyn ja kustannustason mukaisiin tarpeisiin; vaatii eurooppalaisten yritysten nopeaa rakennemuutosta, jossa ylitetään kansalliset rajat ja omaksutaan globaali näkemys;

31.

katsoo, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, jotka suunnittelevat ja valmistavat monia innovatiivisia tuotteita, on keskeinen osa Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen pohjan ylläpitämisessä ja vahvistamisessa; panee merkille, että Euroopan puolustusmarkkinoiden hajanaisuus haittaa pk-yritysten tuotteiden markkinointia; kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota kehittämään yhteistyössä tapoja vahvistaa kestävästi pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja helpottaa niiden pääsyä puolustushankintojen markkinoille; korostaa, että yhteinen standardointi- ja sertifiointijärjestelmä hyödyttäisi eurooppalaisia yrityksiä, mukaan luettuina pk-yritykset, koska se parantaisi niiden pääsyä Euroopan ja kansainvälisille markkinoille sekä antaisi niille mahdollisuuden luoda työpaikkoja ja saada EU:n rahoitusta;

32.

toistaa, että puolustuskaluston standardointi on perustavalaatuisen tärkeää, jotta voidaan luoda kilpailukykyiset eurooppalaiset puolustusalan sisämarkkinat, taata yhteentoimivuus ja mahdollistaa aseohjelmia koskeva yhteistyö sekä yhdistää voimavaroja ja toteuttaa yhteisiä hankkeita ja jotta voidaan mahdollistaa jäsenvaltioiden joukkojen kestävä yhteentoimivuus, mikä vähentää huolto- ja toimintakustannuksia ja varmistaa, että jäsenvaltioiden puolustuskapasiteettia voidaan käyttää optimaalisesti yhteisissä operaatioissa;

33.

muistuttaa, että on olemassa runsaasti keskenään kilpailevia teollisuuden standardeja siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitetuille tuotteille; pitää valitettavana, että Naton standardointisopimusten (STANAG) ja -suositusten (STANREC) täytäntöönpanossa on onnistuttu vain rajoitetusti; kehottaa komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa edistämään yhteisten ja yhdenmukaisten standardien käyttöä puolustuksen alalla ja kehittämään ”hybridistandardeja” kaksikäyttöaloja varten; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden tulevat puolustusalan standardien asettamista koskevat toimet perustuvat siviilialaa koskeviin ehdotuksiin, joita komissio ja Euroopan standardointijärjestöt esittävät;

34.

kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan Euroopan puolustusviraston tarjoamia mahdollisuuksia siihen, että laaditaan sotilaallisia tuotteita ja sovelluksia koskevia eurooppalaisia standardeja esimerkiksi sairaalalaivojen rakentamista tai etäohjattuja ilma-alusjärjestelmiä varten;

35.

pitää standardointia koskevia komission ehdotuksia myönteisinä ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa ottamaan ne huomioon ja tekemään tätä alaa koskevia konkreettisia ehdotuksia;

36.

kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan eurooppalaisia sertifiointimenettelyjä ottamalla käyttöön sertifikaattien vastavuoroisen tunnustamisen ja kehittämällä yhteisiä eurooppalaisia siviili- ja sotilasalan sertifiointimenettelyjä;

37.

korostaa, että alan rakennemuutoksen yhteydessä on tärkeää varmistaa, että toimitusvarmuus ei vaarannu; kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota kehittämään pikaisesti erityisesti strategisia materiaaleja ja kriittisiä teknologioita koskevan kattavan ja kunnianhimoisen EU:n laajuisen toimitusvarmuusjärjestelmän, joka perustuu vastavuoroisten takuiden järjestelmään ja riskien ja tarpeiden arviointiin ja jonka oikeusperustana käytetään mahdollisesti pysyvää rakenteellista yhteistyötä;

38.

kehottaa jäsenvaltioita ensi askeleena kohti tätä tavoitetta hyödyntämään täysin potentiaalin, jonka yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta annetun direktiivin 2009/43/EY mukaiset yleiset siirtoluvat ja koontisiirtoluvat tarjoavat, ja nopeuttamaan työtään, jotta vuoden 2006 puitejärjestely toimitusvarmuudesta kiireellisten operaatioiden tapauksessa voidaan ottaa käyttöön;

39.

kehottaa Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota esittämään yhteisen riippumattomuusstrategian, joka koskee kriittisiä teknologioita ja erityisesti rajoittamattomia mahdollisuuksia saada käyttöön ja hyödyntää siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja (kaksikäyttöisiä) uusia ja keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita, kuten uusin mikro-/nanoelektroniikka, tekoäly ja fotoniikka, joita on pidettävä YTPP-operaatioiden kannalta kriittisinä; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa vahvistamaan unionin riippumattomuutta näiden keskeisten infrastruktuurien osalta;

40.

kannustaa jäsenvaltioita ratkaisemaan kysynnän heikkenemisestä aiheutuvat teollisuuden ylikapasiteettiongelmat käynnistämällä keskeisiä uusia yhteisiä hankkeita ja hyödyntämällä enenevässä määrin Euroopan puolustusvirastoa, jota käytetään liian vähän ja jonka rahoitus on puutteellista, sekä ottamalla oppia viimeaikaisista yhteisistä operaatioista, jotka ovat tuoneet esiin puutteita, joista ovat esimerkkeinä strategiset ja taktiset ilmakuljetukset, lentotiedustelu ja havainnointi avaruudesta käsin; suosittelee erityisesti kehittämään siviili- ja sotilasteknologisten sovellusten muodossa keskeisiä mahdollistajia, kuten etäohjattuja ilma-alusjärjestelmiä (RPAS), jotka edistävät huipputeknologian kehittämistä ja auttavat säilyttämään avainosaamisen Euroopassa; kannustaa EU:ta osallistumaan yhteisiin hankkeisiin vuokraamalla ja/tai hankkimalla kaksikäyttövoimavaroja ja mahdollisesti hankkimalla prototyyppejä;

41.

katsoo saatujen kokemusten perusteella, että yhteisten puolustusmateriaaliohjelmien kehittämisen ja tuotannon jakaminen olisi organisoitava teollisuuden tehokkuutta ja taloudellista suorituskykyä koskevaa periaatetta tiukasti noudattaen, jotta vältetään päällekkäisyydet ja kustannusten kasvaminen;

42.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan laajojen puolustusteknologisten hankintojen suunnittelun yhteydessä etusijalle EU:n sisäiset hankkeet tai yhteiset järjestelyt tai eurooppalaiset uudet teknologiat, jotka voivat edistää eurooppalaista kauppaa, lisätä yhteistyötä ja samanaikaisesti lisätä maailmanlaajuisten puolustusmarkkinoiden laatu- ja hintakilpailua;

43.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan Euroopan puolustusviraston ja Eurooppalaisen puolustusmateriaaliyhteistyöjärjestön (OCCAR) nykyisten hallintojärjestelyjen puitteissa yhteisten hankkeiden menestyksekkään täytäntöönpanon ja suunnittelemaan vahvempia yhteyksiä näiden kahden organisaation välille;

44.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan Euroopan puolustusvirastolle mahdollisuuden täyttää täysin SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohdassa ja 45 artiklassa hahmoteltu institutionaalinen tehtävänsä antamalla puolustusviraston käyttöön tarvittavat voimavarat; vaatii, että jäsenvaltioiden on tarjottava Euroopan puolustusvirastolle pikaisesti riittävä rahoitus, jotta se voi hoitaa kaikki operaationsa ja tehtävänsä; katsoo, että tämä onnistuu parhaiten rahoittamalla viraston henkilöstömenot ja juoksevat kulut unionin talousarviosta seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä alkaen;

45.

toteaa, että talous- ja rahoituskriisi sekä useimpien jäsenvaltioiden puolustusbudjetteihin tehdyt leikkaukset voivat johtaa lähes kaikkien jäsenvaltioiden tutkimusta ja teknologista innovointia koskevien ohjelmien supistuksiin, peruutuksiin tai viivästymisiin, mikä todennäköisesti vaikuttaa jatkossakin Euroopan puolustusteollisuuteen ja unionin tieteelliseen edistymiseen tällä alalla; korostaa, että tämä tilanne voi johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä työpaikkojen menetykseen ja teollisuuden kapasiteetin ja osaamisen menetykseen;

46.

korostaa puolustus- ja turvallisuusalan tutkimuksen ja innovoinnin sekä Horisontti 2020 -tutkimusohjelman merkitystä; korostaa erityisesti seitsemättä yhteiskunnallista haastetta ”Turvalliset yhteiskunnat – Euroopan ja sen kansalaisten vapauden ja turvallisuuden suojeleminen”; korostaa, että on tärkeää edistää jäsenvaltioiden ja niiden virastojen monikansallista yhteistyötä tällä alalla; katsoo, että koska puolustusalan teollisuuden innovatiivinen tutkimus on luonnostaan erittäin luottamuksellista, on elintärkeää rahoittaa tällainen tutkimus tarpeita vastaavalla tavalla; katsoo, että tässä yhteydessä olisi harkittava Euroopan puolustus- ja turvallisuuslaitoksen perustamista yhteisen tutkimuskeskuksen puitteissa;

47.

pitää myönteisenä komission aikomusta käynnistää valmistelutoimi, joka liittyy EU:n rahoittamaan tutkimukseen ja jolla tuetaan YTPP-operaatioita, ja kehottaa komissiota esittämään yksityiskohtaisen ehdotuksen, jolla näitä ohjelmia pohjustetaan tulevan monivuotisen rahoituskehyksen alkuvaiheissa;

48.

katsoo, että Euroopan puolustuksen teolliseen ja teknologiseen perustaan liittyvä puolustuksen alan tutkimus ja innovointi muodostaa edelleen pätevän eettisen perustan; toteaa, että Lissabonin sopimuksessa on omistettu kokonainen luku yhteiselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle, joka sisältää puolustusteknologisen tutkimuksen ja unionin yhteisen puolustuksen puitteet; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan puolustusvirastoa lisäämään merkittävästi yhteisten tutkimus- ja kehityshankkeiden määrää ja laatua;

49.

muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 179 artiklassa edellytetään, että unioni edistää kaikkea tutkimustoimintaa, jota pidetään tarpeellisena perussopimusten perusteella;

50.

muistuttaa, että Euroopan puolustusministerit hyväksyivät marraskuussa 2007 yhteiset arviointiperusteet, joiden tavoitteena oli nostaa puolustuksen T&K-määrärahat 2 prosenttiin puolustusmenojen kokonaismäärästä sekä nostaa eurooppalaiseen yhteistyöhön perustuvat puolustusalan T&K-menot 20 prosenttiin;

51.

tukee puolustusalaan liittyviä kysymyksiä käsittelevää erityistyöryhmää, johon kuuluvat komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto ja Euroopan puolustusvirasto, sen pyrkiessä varmistamaan, että Horisontti 2020 -ohjelmaan liittyvän tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa puolustusalan innovaatioihin liittyvässä tutkimuksessa, sekä optimoimaan siviili- ja sotilassovellusten keskinäisiä synergioita; kehottaa myös tutkimaan mahdollisuuksia käyttää julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoitusta perustamalla SEUT-sopimuksen 187 artiklan mukaisia yhteisyrityksiä;

52.

kehottaa Euroopan puolustusvirastoa jatkamaan menestyksekkäitä yhteisiä investointiohjelmiaan ja tekemään komission kanssa yhteistyötä tutkimus- ja kehitysohjelmien käynnistämiseksi SEUT-sopimuksen 185 artiklan pohjalta;

53.

korostaa runsaasti lisäarvoa tuottavilla aloilla tapahtuvan siviilitutkimuksen ja sotilaallisen tutkimuksen välisten synergioiden merkitystä; korostaa, että vaikka joillakin hankkeilla on pääasiassa siviilikäyttöä ja jotkut toiset hankkeet kuuluvat valtion toimivaltaan, kustannusten jakamisen kannalta voitaisiin tarkastella tehokkaamman kaksikäyttöisyyden mahdollisuutta, koska nämä alat luovat kasvua ja työllisyyttä; korostaa lisäksi, että mainittuja synergiaetuja voidaan saavuttaa myös lujittamalla yksityisistä eurooppalaisista lähteistä tapahtuvia toimituksia markkinoille;

54.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaisen toimintaohjelman, jolla puolustusalan tutkimusta ohjataan siviilipuolelle siten, että etusijalle asetetaan huipputeknologian sovellukset; kehottaa jäsenvaltioita keskittymään puolustuksen alalla tehtävässä tutkimuksessa myös luonnonkatastrofien hallintaan (luonnonkatastrofien määrä on nelinkertaistunut Euroopassa viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana);

55.

katsoo, että unionin puolustusteollisuuden olisi pidettävä yllä korkeaa innovointitasoa sekä sotilaallisesta näkökulmasta että siviilialan näkökulmasta, jotta voidaan vastata kaikkiin uhkiin ja haasteisiin, joita jäsenvaltioihin ja unioniin tulevina vuosina kohdistuu, ja hyödynnettävä tässä lupaavimpaa teknologista edistystä riippumatta siitä, onko se kehitetty erityisesti puolustus- vai siviilitarkoitukseen;

56.

korostaa tarvetta suojella yhteisen teollis- ja tekijänoikeuspolitiikan avulla tehokkaasti tutkimustuloksia, jotka on turvattava asianmukaisesti, ja katsoo, että tässä yhteydessä Euroopan puolustusviraston roolia olisi edelleen vahvistettava, jotta voidaan varhaisessa vaiheessa edistää EU-kumppaneiden välistä tulevaa teknologista ja teollista yhteistyötä;

57.

on vakuuttunut siitä, että avaruusala edistää EU:n strategista riippumattomuutta ja että jäsenvaltioiden mahdollisuus itsenäiseen toimintaan tällä alalla on keskeisessä asemassa puolustuksen ja turvallisuuden kannalta; tähdentää, että Euroopan unionin teknologisen riippumattomuuden varmistamisen kannalta on tärkeää säilyttää tämän teknologisesti innovatiivisen ja tehokkaan teollisuudenalan huippuosaaminen;

58.

pitää myönteisenä eurooppalaisen satelliittijärjestelmän (Galileo, Copernicus ja EGNOS) perustamista ja kehittämistä; korostaa, että tällaisen järjestelmän kehittäminen tukee merkittävästi sekä avaruusalaa että Euroopan riippumattomuutta ja tarjoaa mahdollisuuden kehittää Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan kriittistä osatekijää;

59.

korostaa tarvetta suojella Euroopan avaruusinfrastruktuuria kehittämällä unionin valmiuksia avaruusvalvontaan ja -seurantaan (SST);

60.

toteaa, että infrastruktuurin ja teknologian turvallisuuteen kohdistuu digitaalisella aikakaudella yhä uusia haasteita, ja korostaa siksi yhtäältä jäsenvaltioiden välisen ja toisaalta Euroopan unionin ja sen tärkeimpien kumppanien välisen tiiviimmän yhteistyön ja osaamisen vaihdon tarvetta;

61.

korostaa, että on tärkeää laatia tieto- ja viestintätekniikan ja tietoverkkoturvallisuuden alan eurooppalaiset standardit ja sisällyttää ne kansainvälisiin standardeihin;

62.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään keskenään yhteistyötä, jolla varmistetaan, että tietoverkkoturvallisuus on keskeinen elementti, jota olisi näin ollen erityisesti edistettävä turvallisuuden ja puolustuksen alan tutkimuksen ja innovoinnin avulla ja jonka tulisi sisältyä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioihin;

63.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tietoverkkoturvallisuuteen liittyvät kysymykset järjestelmällisesti huomioon nykyisissä ja tulevissa EU:n siviili- tai sotilasalan ohjelmissa (Galileo, Copernicus, yhtenäinen ilmatila, Sesar jne.);

64.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden on kiireellisesti parannettava puolustusmarkkinoidensa läpinäkyvyyttä ja lisättävä niiden avoimuutta, mutta korostaa puolustushankintojen erityisluonnetta siitä syystä, että niitä ei voida pitää samanlaisina hankintoina kuin muita hankintoja, koska ne liittyvät valtioiden keskeisiin turvallisuusetuihin; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että vuoden 2009 direktiivit puolustushankinnoista ja puolustustarvikkeiden siirroista pannaan täytäntöön oikein ja johdonmukaisesti erityisesti suhteessa SEUT-sopimuksen 346 artiklan nojalla EU:n säännöistä myönnettäviin mahdollisiin poikkeuksiin, jotta voidaan vahvistaa sisämarkkinoita vähentämällä tarvittaessa julkisia hankintoja koskevien sääntöjen monimutkaisuutta puolustusalalla;

65.

kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiä luoda tasapuoliset toimintaedellytykset puolustustarvikkeiden markkinoille ja rajoittamaan markkinoita vääristävät käytännöt koskemaan vain asianmukaisesti perusteltuja poikkeuksia; korostaa erityisesti valtiotuen valvonnan tehostamisen tarvetta ja kehottaa jäsenvaltioita toimimaan puolustuksen alan valtiontukien ja hankintakäytäntöjen aloilla avoimemmin suhteessa unionin viranomaisiin ja virastoihin sekä suureen yleisöön;

66.

on huolissaan siitä, että jotkut jäsenvaltiot harkitsevat käytettyjen F-16-hävittäjien ostamista antamatta eurooppalaisille yrityksille tasapuolista kilpailumahdollisuutta; katsoo, että tällainen käytäntö on vastoin Eurooppa-neuvoston tavoitetta vahvistaa Euroopan puolustuksen teollista perustaa; muistuttaa näitä jäsenvaltioita siitä, että Lissabonin sopimukseen kirjatut syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteet on pantava täytäntöön myös hallitusten välisissä kaupoissa;

67.

kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota pyrkimään yhdessä siihen, että vastaostovaatimuksista luovutaan asteittain samalla kun kannustetaan pienempien jäsenvaltioiden teollisuuden yhdentymistä Euroopan puolustuksen teolliseen ja teknologiseen perustaan muilla tavoilla kuin vastaostojen avulla; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti käyttämään täysimääräisesti hyväkseen direktiivien säännöksiä alihankinnasta ja yleisistä siirtoluvista mainitun tavoitteen saavuttamiseksi;

68.

painottaa, että puolustusalan hankinnoissa olisi kannustettava innovatiivisten hankintatekniikoiden laajempaa käyttöä (erityisesti sähköiset ja esikaupalliset hankinnat sekä kannustimien asettamiseen T&K-toiminnalle), sillä ne voivat soveltua tälle alalle erityisen hyvin ja ne voivat vähentää merkittävästi hankintamenettelyihin liittyviä hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia, katsoo, että samanaikaisesti on varmistettava teollis- ja tekijänoikeuksien sekä osaamisen suojaaminen; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään puolustusalan julkisia hankintoja strategisesti hyväkseen ja noudattamaan innovatiivisia sopimuksentekoperiaatteita, jotka perustuvat kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen käsitteeseen;

69.

katsoo, että puolustuksen ja turvallisuuden alalla toimivien hankintaviranomaisten ja -elinten olisi voitava soveltaa sopimuksiin erityistä hankintamenettelyä, kun on kehitettävä innovatiivisia tuotteita tai palveluja tai innovatiivisia rakennusurakoita sekä myöhemmin hankittava tuloksena olevia tarvikkeita, palveluja tai rakennusurakoita, kun tarpeisiin ei voida vastata markkinoilla jo olevilla ratkaisuilla;

70.

katsoo lisäksi, että tällainen menettely vahvistaisi sisämarkkinoiden toimintaa ja puolustustarvikkeiden eurooppalaisten markkinoiden kehittämistä sekä Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa sekä edistäisi innovatiivisten pk-yritysten kasvua; korostaa, että tällaisesta menettelystä on jo sovittu ”klassisia” ja ”erityisalojen” hankintoja koskevissa tarkistetuissa direktiiveissä, jotka antavat hankintaviranomaisille mahdollisuuden solmia pitkän aikavälin innovaatiokumppanuuksia uusien ja innovatiivisten tuotteiden, palvelujen tai rakennusurakoiden kehittämistä ja myöhempää hankintaa varten, jotta voidaan mahdollistaa tarvittava ”markkinavetoisuus” ja kannustaa kehittämään innovatiivisia ratkaisuja sulkematta markkinoita;

71.

kehottaa näin ollen komissiota ottamaan tämän kehityksen huomioon täytäntöönpanokertomuksessa, joka sen on määrä esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle puolustushankintoja koskevasta direktiivistä (direktiivi 2009/81/EY) 21. elokuuta 2016 mennessä, ja esittämään kertomuksen yhteydessä lainsäädäntöehdotuksen direktiivin 2009/81/EY muuttamiseksi, mukaan luettuna innovaatiokumppanuuksia koskeva menettely näitä sopimuksia varten;

72.

kehottaa jäsenvaltioita myös ryhtymään toimenpiteisiin alalla olevien päällekkäisyyksien ja ylikapasiteetin poistamiseksi vahvistamalla yhteistyötä sisämarkkinoilla; korostaa yhteishankintojen mahdollisia hyötyjä mittakaavaetujen ja yhteentoimivuuden kannalta; toteaa, että jaetut hankkeet vähentävät kustannuksia ja mahdollistavat pitkän aikavälin investoinnit;

73.

muistuttaa, että puolustus- ja turvallisuusalalla tehdyt sopimukset ovat usein teknisesti monimutkaisia; painottaa, että rajat ylittävän tarjouskilpailun helpottamiseksi on tarpeellista tarkastella – aiheellisissa tapauksissa – tarpeettomia ristiriitaisia tai kohtuuttomia teknisiä vaatimuksia, jotta voidaan minimoida ja mahdollisuuksien mukaan poistaa sisämarkkinoiden esteet;

74.

toteaa, että Euroopan puolustuksen teollinen ja teknologinen perusta on elinkelpoinen vain maailmanlaajuisten markkinoiden osana, ja kannustaa komissiota ja neuvostoa lähestymään kysymystä globaalilta kannalta; katsoo, että protektionistiset toimenpiteet olisivat ristiriidassa Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvyn vahvistamistavoitteen kanssa;

75.

pitää valitettavana, että Yhdysvaltain ja Euroopan välillä vallitsee epätasa-arvo vastavuoroisen markkinoille pääsyn osalta ja että edellä mainittu on johtanut puolustustarvikkeiden kaupan epätasapainoon; kehottaa pyrkimään aitoon vastavuoroisuuteen puolustushankintojen markkinoille pääsyn alalla Atlantin molemmin puolin;

76.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä vahvistettuun neuvoston yhteiseen kantaan 2008/944/YUTP sisältyviä velvoitteita ja varmistamaan vaatimusten mukaisesti kaikkien lupahakemusten tehokkaan arvioinnin kunkin kahdeksan kriteerin perusteella; kehottaa jäsenvaltioita ja unionia pyrkimään kansainvälisillä foorumeilla kansainvälisten puolustushankintojen markkinoiden suurempaan avoimuuteen, jotta voidaan lisätä maailmanlaajuisten asekauppavirtojen hallittavuutta erityisesti edistämällä asekauppasopimusta; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan sopimuksen viipymättä, jotta se voi tulla voimaan parlamentin annettua hyväksyntänsä;

77.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle ja Naton pääsihteerille.