Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan loppukertomus (1)

Asia M.8181 – Merck/Sigma-Aldrich (14 artiklan 1 kohdan mukainen menettely)

(2022/C 134/04)

I.   JOHDANTO

1.

Tämä kertomus koskee neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (2), jäljempänä ’sulautuma-asetus’, 14 artiklan 1 kohdan nojalla laadittua päätösluonnosta, jäljempänä ’päätösluonnos’. Päätösluonnoksessa todetaan, että Sigma-Aldrich Corporation, jäljempänä ’Sigma’, on tahallisesti tai tuottamuksellisesti toimittanut komissiolle virheellisiä ja/tai harhaanjohtavia tietoja asiassa M.7435 – Merck/Sigma-Aldrich suoritetun Merck KGaA:n, jäljempänä ’Merck’, yksinomaisen määräysvallan hankkimista Sigmassa koskevan tarkastelun, jäljempänä ’sulautuman tarkastelu’, yhteydessä (3). Päätösluonnoksen mukaan Sigma toimitti virheellisiä ja/tai harhaanjohtavia tietoja vastauksissaan kahteen komission sulautuma-asetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla esittämään tietopyyntöön sekä lopullisessa RM-lomakkeessa, joka toimitettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 802/2004 (4), jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus’, 20 artiklan 1 a kohdan mukaisesti.

II.   TAUSTA

2.

Sulautuman tarkastelun jälkeen komissio totesi päätöksessään 15. kesäkuuta 2015, että Merckin suorittama Sigman osto soveltui sisämarkkinoille tietyin korjaavin toimenpitein. Tähän päätökseen viitataan jäljempänä ’sulautumapäätöksenä’. Sulautumapäätöksellä hyväksyttyihin korjaaviin toimenpiteisiin sisältyi useimpien Sigman ETA-alueella olevien liuotinten ja epäorgaanisten aineiden liiketoimintojen, jäljempänä ’luovutettava liiketoiminta’, luovutus. Merckin ja Sigman välisen sopimuksen tekemisen edellytyksenä oli luovutettavan liiketoiminnan myyntiä koskevan sopimuksen allekirjoittaminen komission hyväksymän sopivan ostajan kanssa.

3.

Merck ja Sigma allekirjoittivat 19. ja 20. lokakuuta 2015 Honeywell International Inc:n, jäljempänä ’Honeywell’, kanssa sopimuksen luovutettavan liiketoiminnan myynnistä. Tämä sopimus sisälsi luettelon tietyistä omaisuuseristä, jotka nimenomaisesti jätettiin Sigman Honeywellille myymän liiketoiminnan ulkopuolelle, jäljempänä ’pois jätettyjen omaisuuserien luettelo’. Pois jätettyjen omaisuuserien luetteloon sisältyi viittaus patenttihakemukseen, jonka otsikkona oli ”closure for a container” (säilytysastian suljin). Tämä oli itse asiassa viittaus Sigman iCap-hankkeeseen. Sigman ja Metrohm AG:n yhdessä kehittämä iCap-hanke koskee älykästä pullonkorkkia, jolla suljetaan tiiviisti nestemäisiä kemikaaleja sisältävät pullot ja yhdistetään ne titrausinstrumentteihin.

4.

Komissio hyväksyi 10. marraskuuta 2015 Honeywellin luovutettavan liiketoiminnan sopivaksi ostajaksi, ja Merck saattoi Sigman oston päätökseen 18. marraskuuta 2015. Honeywell saattoi luovutettavan liiketoiminnan oston päätökseen 15. joulukuuta 2015.

5.

Asiassa M.7435 nimitetty toimitsijamies, jäljempänä ’toimitsijamies’, ilmoitti 10. helmikuuta 2016 kilpailun pääosastolle Honeywellin väitteestä, jonka mukaan iCapin olisi pitänyt sisältyä luovutettavaan liiketoimintaan. Honeywellin mukaan iCap oli erittäin tärkeä myytävän liiketoiminnan elinkelpoisuuden kannalta, ja se oli aiheettomasti lisätty pois jätettyjen omaisuuserien luetteloon.

6.

Komissio ilmoitti Merckille 29. heinäkuuta 2016 vireillä olleesta menettelystä, joka koski Merckin ja Sigman mahdollisesti antamia virheellisiä ja/tai harhaanjohtavia tietoja ja mahdollista sakkojen määräämistä sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan nojalla.

III.   YHTEYDENPIDON LUOTTAMUKSELLISUUDEN SUOJAA KOSKEVAT VÄITTEET

7.

Komissio teki 14. lokakuuta 2016 sulautuma-asetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla kaksi päätöstä, joissa Merckiä ja Sigmaa pyydettiin toimittamaan eräiden Merckin ja Sigman palveluksessa olevien henkilöiden sähköpostitiedot vuodelta 2015, jäljempänä ’lokakuussa 11 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyt päätökset’ (5). Vaikka Merck ja Sigma toimittivat tiettyjä asiakirjoja, komissio ei pitänyt niiden vastausta täydellisenä etenkään siksi, että Merckin ja Sigman väitteitä, jotka koskivat yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojaa, pidettiin liian laveina. Näin ollen komissio teki 1. joulukuuta 2016 sulautuma-asetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla kaksi uutta päätöstä, joissa se pyysi tietoja, joita Merck ja Sigma eivät olleet toimittaneet vastauksena lokakuussa 11 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyihin päätöksiin, jäljempänä ’joulukuussa 11 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyt päätökset’ (6). Merck ja Sigma vastasivat joulukuussa 11 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyihin päätöksiin joulukuussa 2016 ja tammikuussa 2017 ja toimittivat päivitetyt yhteydenpitolokit helmikuussa, maaliskuussa, huhtikuussa ja kesäkuussa 2017.

8.

Kilpailun pääosasto ja Merck olivat kuitenkin edelleen eri mieltä Merckin yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojan laajuutta koskevista väitteistä, minkä vuoksi Merck pyysi 30. elokuuta 2017 kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa tutkimaan päätöksen 2011/695/EU 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Merckin väitteet, joiden mukaan tietyt asiakirjat, joita komissio oli pyytänyt sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn yhteydessä, jäljempänä ’riidanalaiset asiakirjat’, kuuluvat yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojan piiriin. Merck toimitti riidanalaiset asiakirjat kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle 7. marraskuuta 2017 hyväksyttävästi suojatussa muodossa (7).

9.

Tuolloin toimineet kaksi kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa päättivät, että toinen heistä, Joos Stragier, toimisi kuulemismenettelystä vastaavana neuvonantajana Merckin päätöksen 2011/695/EU 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla esittämän pyynnön osalta ja toinen, Wouter Wils, toimisi kuulemismenettelystä vastaavana neuvonantajana asian M.8181 muilta osin ja että Wilsillä ei olisi oikeutta tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin.

10.

Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja lähetti 1. elokuuta 2018 päätöksen 2011/695/EU 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti alustavan kantansa tiettyjen Merckin asiakirjojen luottamuksellisesta luonteesta asiasta vastaavalle johtajalle ja Merckille. Alustava kanta oli, että Merckin yleiset väitteet olivat suurelta osin virheellisiä tai liioiteltuja ja että Merckin lukuisten erityisten väitteiden puutteellisen esittämistavan vuoksi niitä ei voitu tutkia enempää elokuussa 2017 tehdyn Merckin hakemuksen perusteella. Merck vastasi 8. syyskuuta 2018 alustavaan kantaan ja kiisti siinä esitetyt päätelmät, mutta se kehotti kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa ehdottamaan päätöksen 2011/695/EU 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti asianmukaisia toimia sellaisen ratkaisun edistämiseksi, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja toimi puheenjohtajana 16. lokakuuta 2018 kilpailun pääosaston ja Merckin välisessä kokouksessa, jossa käsiteltiin ratkaisuja riidanalaisiin asiakirjoihin.

11.

Merck suostui 9. marraskuuta 2018 siihen, että tehtiin pöytäkirja, jonka nojalla kilpailun pääosasto voisi tutustua riidanalaisiin asiakirjoihin datahuoneessa, jäljempänä ’pöytäkirja’. Kilpailun pääosasto yksilöi 23. marraskuuta 2018 pöytäkirjassa kuvatun menettelyn mukaisen tarkastelun jälkeen tietyt asiakirjat, joita se halusi käyttää tutkinnassaan, ja kehotti Merckiä luopumaan yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojaa koskevista väitteistään näiden asiakirjojen osalta. Merck suostui luopumaan väitteistään joidenkin, mutta ei kaikkien, asiakirjojen osalta. Kilpailun pääosaston asiaa käsitelleen virkamiesryhmän jäsenet osallistuivat 2. toukokuuta 2019 Merckin oikeudellisen neuvonantajan kanssa pidettyyn kokoukseen, jossa asianomainen virkamiesryhmä merkitsi muistiin asiakirjat, joiden osalta Merck vetosi edelleen yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojaan. Nämä muistiinpanot lisättiin tätä asiaa koskevaan komission asiakirja-aineistoon ainoastaan sellaista mahdollista menettelyä varten, jolla yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojaa koskevat väitteet hylättäisiin kyseisten asiakirjojen osalta (8).

IV.   VÄITETIEDOKSIANTO JA ENSIMMÄINEN SUULLINEN KUULEMINEN

12.

Komissio lähetti Merckille ja Sigmalle väitetiedoksiannon 7. heinäkuuta 2017 ja toimitti asiakirja-aineiston tutustuttavaksi 10. heinäkuuta 2017. Väitetiedoksiannossa komissio totesi alustavasti, että sekä Merck että Sigma olivat sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan vastaisesti toimittaneet tahallisesti (Sigman tapauksessa) tai ainakin tuottamuksellisesti (Merckin tapauksessa) komissiolle virheellisiä ja/tai harhaanjohtavia tietoja.

13.

Osapuolten esittämien huomautusten alkuperäistä määräaikaa, joka oli 31. elokuuta 2017, jatkettiin useaan otteeseen lähinnä siksi, että komissio voisi määrittää mahdolliset sakot, joita osapuolille voidaan määrätä, jos ne päätyisivät yhteistyöhön perustuvaan sovintoratkaisuun. Osapuolet ilmoittivat 30. huhtikuuta 2018 kilpailun pääosastolle, etteivät ne olleet halukkaita yhteistyöhön perustuvaan sovintoratkaisuun komission ehdottamien ehtojen mukaisesti. Osapuolet toimittivat samana päivänä kirjalliset huomautuksensa väitetiedoksiantoon, jäljempänä ’vastaukset väitetiedoksiantoon’, ja pyysivät saada tutustua asiakirja-aineistoon laajemmin.

14.

Laajempaa asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan pyynnön perusteella kilpailun pääosasto toimitti osapuolille tasaiseen tahtiin useita täydentäviä asiakirjoja. Viimeiset puuttuvat asiakirjat lähetettiin osapuolille 5. lokakuuta 2018.

15.

Väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa osapuolet pyysivät mahdollisuutta esittää yksityiskohtaisempia kannanottoja suullisessa kuulemisessa. Suullinen kuuleminen, jäljempänä ’ensimmäinen suullinen kuuleminen’, järjestettiin 11. syyskuuta 2018.

16.

Osapuolet toimittivat 12. marraskuuta 2018 väitetiedoksiantoon täydentävän vastauksen, johon sisältyivät erityisesti niiden tarkemman asiakirja-aineistoon tutustumisen perusteella esittämät huomautukset.

V.   TÄYDENTÄVÄ VÄITETIEDOKSIANTO JA TOINEN SUULLINEN KUULEMINEN

17.

Komissio antoi 30. kesäkuuta 2020 täydentävän väitetiedoksiannon, joka oli osoitettu Sigmalle. Täydentävä väitetiedoksianto korvasi kaikilta osin väitetiedoksiannon, eikä se sisältänyt väitetiedoksiannossa esitettyjä Merckiä koskevia väitteitä.

18.

Täydentävässä väitetiedoksiannossa komissio katsoi alustavasti, että koska Sigma ei ilmoittanut iCapista komissiolle sulautuman tarkastelun aikana, se toimitti tahallisesti tai ainakin tuottamuksellisesti virheellisiä ja/tai harhaanjohtavia tietoja a) sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä vastauksissaan kahteen komission sulautuma-asetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla esittämään pyyntöön ja b) sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä toimittaessaan tietoja ja asiakirjoja täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV määrätyllä RM-lomakkeella.

19.

Sigmalle myönnettiin oikeus tutustua asiakirja-aineistoon 7. heinäkuuta 2020, ja se toimitti kirjalliset huomautuksensa täydentävään väitetiedoksiantoon, jäljempänä ’vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon’, 15. syyskuuta 2020 kilpailun pääosaston asettamassa (pidennetyssä) määräajassa.

20.

Vastauksessa täydentävään väitetiedoksiantoon Sigma pyysi mahdollisuutta esittää yksityiskohtaisempia kannanottoja suullisessa kuulemisessa. Tämä suullinen kuuleminen, jäljempänä ’toinen suullinen kuuleminen’ järjestettiin 13. marraskuuta 2020 (9).

VI.   SIGMAN VÄITTEET PUOLUEELLISUUDESTA

VI.1.   Sigman perustelut

21.

Sekä ensimmäisessä että toisessa suullisessa kuulemisessa samoin kuin vastauksissa väitetiedoksiantoon (10) ja täydentävään väitetiedoksiantoon (11) Sigma (ja Merck) väitti, että asiassa M.8181 suoritetun tutkinnan järjestelyt olivat puolueelliset ja rikkoivat näin ollen puolueettomuuden ja hyvän hallinnon periaatteita. Sigman mukaan puolueellisuus johtuu asian erityisolosuhteista, jotka muodostuvat väitteistä, joiden mukaan Sigma antoi asiaa käsitelleelle virkamiesryhmälle harhaanjohtavaa tietoa sulautuman tarkastelun yhteydessä, sekä siitä tosiseikasta, että näitä väitteitä tutkii virkamiesryhmä, johon väitetty harhaanjohtava toiminta kohdistuu (12). Vastauksessa täydentävään väitetiedoksiantoon Sigma viittasi unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puolueettomuutta koskevaan oikeuskäytäntöön (13) ja väitti, että asian käsittelyssä suoritetun tutkinnan toteutustapa antaa vahvan vaikutelman siitä, että tutkinta ei ollut objektiivisesti puolueeton. Sigma väitti myös, että tietyt tutkinnan näkökohdat viittaavat siihen, että asiaa käsitellyt virkamiesryhmä ei ehkä ollut subjektiivisesti täysin puolueeton. Väitteidensä tueksi Sigma esitti useita tosiseikkoja, joiden se katsoi tukevan näkemystään, jonka mukaan komissio ei käsitellyt asiaa puolueettomasti. Tällaisia seikkoja olivat muun muassa seuraavat: a. Väitetiedoksiantoon sisältynyt viittaus Sigman oman neuvonantajan lähettämään sisäiseen sähköpostiviestiin, jossa väitettiin asiaa käsittelevän virkamiehen olevan itsepäinen (14), vaikka tämä ei liittynyt selvästi asiasisältöön (15) (16). b. Komission 6. heinäkuuta 2017 antama lehdistötiedote (17), jossa ilmoitettiin väitetiedoksiannon hyväksymisestä ja jonka mukaan iCap liittyi läheisesti luovutettuun liiketoimintaan ja että sillä oli mahdollisuus lisätä merkittävästi sen myyntiä. Lehdistötiedotteen mukaan luovutetun liiketoiminnan elinkelpoisuus heikkeni, koska iCap jätettiin sen ulkopuolelle. Sigman mukaan lehdistötiedotteen sanamuoto oli epäasianmukainen, koska siinä tehtiin vahvoja päätelmiä iCapin merkityksestä luovutettavalle liiketoiminnalle eikä luettu epäselvyyttä Sigman (ja tuolloin Merckin) hyväksi vaadittavassa mitassa (18). c. Sigman mukaan asiaa käsitellyt virkamiesryhmä osoitti väitetiedoksiannossa kohtuutonta intoa luottaa näyttöön, joka ensi näkemältä tuki sen päätelmiä, muun muassa tukeutumalla perusteettomasti Honeywellin huomautuksiin (19). Vastaavasti täydentävässä väitetiedoksiannossa asiaa käsitellyt virkamiesryhmä tulkitsi (Sigman mukaan) asiakirjoja ja markkinatestin tuloksia virheellisesti suhteessa T&K-toiminnan väitettyyn merkitykseen (20). d. Vaikka asiaa käsitellyt virkamiesryhmä (Sigman mukaan) myönsi aluksi, että sitoumusten ja Merckin ja Honeywellin välisestä myynti- ja ostosopimuksesta pois jätettyjen omaisuuserien luettelon (21) selkeä teksti ei jättänyt juuri tutkittavaa, se ilmoitti Honeywellille katsovansa, mitä on tehtävissä (22). e. Täydentävässä väitetiedoksiannossa sovelletaan Sigman mukaan kahta eri normistoa sen suhteen, minkä tasoista huolellisuutta sulautuman tarkasteluprosessin eri toimijoilta edellytetään (23). Sigma väittää, että vaikka täydentävässä väitetiedoksiannossa katsotaan Sigman olevan lähes rikosoikeudellisessa vastuussa iCapin ilmoittamatta jättämisestä, siinä ei edellytetä, että asiaa käsitelleen virkamiesryhmän (tai toimitsijamiehen) olisi pitänyt huomata viittaus iCapiin pois jätettyjen omaisuuserien luettelossa.

22.

Lisäksi Sigma väitti, että meneillään oleva menettely eroaa asiassa GE / LM Wind (24) sovelletusta menettelystä. Siinä kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja hylkäsi loppukertomuksessaan (25) General Electricin väitteet, joiden mukaan samanlainen tutkinta (eli asiaa käsitellyt virkamiesryhmä oli vastuussa sekä hyväksymismenettelystä että harhaanjohtavia tietoja koskevasta tutkinnasta) aiheutti vaikutelman puolueellisuudesta (26). Asiassa GE / LM Wind antamassaan loppukertomuksessa kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi, että General Electricin väitteet objektiivisesta puolueettomuudesta eivät olleet vakuuttavia erityisesti siksi, että niissä sivuutettiin ”(i) se seikka, että tällaisissa menettelyissä lopullista ratkaisua ei tee asiaa käsittelevä virkamiesryhmä, vaan komissio, joka toimii toimielimenä ja kollegion välityksellä, ja asiaa käsittelevän virkamiesryhmän lisäksi useita muitakin toimijoita osallistavan menettelyn päätteeksi, sekä (ii) sulautuma-asetuksen 14 artiklan soveltamista koskeviin menettelyihin liittyvät sisäiset valvontatoimet” (27). Sigman mukaan tämä menettely eroaa asiassa GE / LM Wind sovelletusta menettelystä, koska a) on näyttöä siitä, että tutkinnan järjestelyt loivat vaikutelman puolueellisuudesta, b) Sigma (toisin kuin General Electric) ilmaisi huolensa puolueellisuudesta ensimmäisessä suullisessa kuulemisessa ja c) ”useiden toimijoiden” osallistuminen menettelyyn ei poista vaikutelmaa puolueellisuudesta, koska asiassa M.8181 tutkintaa oli johtanut alusta alkaen asiaa käsitellyt virkamiesryhmä. Sigma katsoo, että komission hierarkian osallistuminen lopullisen päätöksen hyväksymiseen saattaa korjata ilmeiset puolueellisuuden esiintymät, mutta se ei ole riittävä suojatoimi, jos objektiivinen puolueellisuus vaikuttaa asian tutkinnan yleisiin järjestelyihin. Sigman mukaan yksikään menettelyyn osallistuneista ”useista toimijoista” ei tutkinut yksityiskohtaisesti tosiseikkoja ja asiakirjoja muodostaakseen riippumattoman ja tietoon perustuvan kannan, vaan niiden oli käytettävä asiaa käsittelevän virkamiesryhmän niille esittämiä tietoja.

VI.2.   Sigman väitteiden tarkastelu

VI.2.1.   Yleiset periaatteet

23.

Ensinnäkin on muistettava, että EU:n tuomioistuin on johdonmukaisesti katsonut, ettei komissio ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 47 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin (28). EU:n tuomioistuin on myös vahvistanut, että Euroopan unionin laillisuusvalvontaa koskeva järjestelmä on yhteensopiva Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa (29).

24.

Tämän vuoksi on ilmeistä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, johon Sigma viittaa (ja joka on mainittu edellä alaviitteessä 14), ei ole tässä yhteydessä suoraan merkityksellinen, koska siinä viitataan tuomioistuinten puolueettomuutta koskevaan vaatimukseen. Sigman viittaus asiassa Ziegler annettuun tuomioon ei myöskään tue sen kantaa: kyseisessä asiassa EU:n tuomioistuin totesi, että koska Euroopan unionin oikeuslaitos valvoo komission päätöksiä ja koska Euroopan unionin lainsäädännössä säädetään komission päätösten tuomioistuinvalvontaa koskevasta järjestelmästä, komission ei voitu katsoa voivan joutua yhtä aikaa rikkomisen uhriksi ja päättävän sen seuraamuksesta (30).

25.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että komissio (hallintoelimenä) olisi vapautettu vaatimuksesta toimia puolueettomasti. Päinvastoin, perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon edellyttää, että jokaisella on oikeus siihen, että hänen asiansa käsitellään puolueettomasti. Tässä suhteessa on syytä tarkastella, onko komissio toiminut asiassa puolueettomasti. Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, puolueettomuuden vaatimus käsittää sekä subjektiivisia että objektiivisia tekijöitä (31).

VI.2.2.   Subjektiivista puolueettomuutta koskevat näkökohdat

26.

Sigman esittämät subjektiivista puolueettomuutta koskevat väitteet eivät ole erityisen vakuuttavia, ja jäljempänä kuvatuista syistä kaikki väitteet asiaa käsitelleen virkamiesryhmän tosiasiallisesta puolueellisuudesta menettävät merkitystään, kun komission päätöksentekoprosessia tarkastellaan kokonaisuutena.

27.

Vaikka lehdistötiedotteen sanamuotoa voidaan osittain kritisoida (koska se on voinut antaa vaikutelman, että komissio on ennakoinut tiettyjen tosiseikkojen arviointia), Sigman valitus ei ole viime kädessä vakuuttava, koska lehdistötiedotteessa tehtiin selväksi, että väitetiedoksiannon päätelmät olivat alustavia (32). Komission kannan alustava luonne lehdistötiedotteen julkaisuajankohtana ja ”epäselvyyksien tulkitseminen syytetyn eduksi” käyvät itse asiassa hyvin ilmi siitä, että vaikka Merck on väitetiedoksiannon vastaanottaja, päätösluonnosta ei ole osoitettu sille.

28.

Mitä tulee Sigman väitteeseen, jonka mukaan komissio oli kohtuuttoman innokas käyttämään näyttöä, joka ensi näkemältä tuki sen alustavia päätelmiä, Sigma näyttää vain hyökkäävän sitä vastaan, että väitetiedoksiannossa ja täydentävässä väitetiedoksiannossa käytettiin (sen mielestä) virheellistä näyttöä, ja esittävän sen todisteena asiaa käsitelleen virkamiesryhmän väitetystä innokkuudesta ja puolueellisuudesta. Väitetiedoksiannon keskeisenä tarkoituksena on kuitenkin antaa osapuolille mahdollisuus esittää huomautuksia komission väitteistä ja myös siitä, miten se on käyttänyt näyttöä. Väite, jonka mukaan komissio on käyttänyt näyttöä väärin, ei sinänsä voi olla todiste puolueellisuudesta. Vaikka Sigma olisi oikeassa todetessaan, että komissio oli tulkinnut tiettyä näyttöä väärin, se ei sinällään ole osoitus puolueellisesta asenteesta vaan korkeintaan ilmentäisi huonoa asiakirjan ymmärtämistä (33).

29.

Edellä 21 kohdan e alakohdassa selostettu Sigman väite ”kahdesta normistosta” ei myöskään ole vakuuttava, koska asiassa M.8181 käsiteltävänä oleva kysymys on se, onko Sigma tahallisesti tai tuottamuksellisesti toimittanut komissiolle virheellisiä ja/tai harhaanjohtavia tietoja. Se, olisiko asiaa käsitellyt virkamiesryhmä voinut havaita, että iCap sisältyi pois jätettyjen omaisuuserien luetteloon, ei ole olennaista rikkomisen toteamisen kannalta, eikä Sigma selitä, miten se johtaisi tutkinnan puolueellisuuteen. Sigma ei myöskään selitä, miksi komission huolellisuustaso sen tehtävien hoidossa tässä asiassa olisi mukautettava Sigman huolellisuustasoon asian taustalla olevassa tilanteessa, jossa tiedon epäsymmetria Sigman ja komission välillä oli erityisen korostunut (34).

30.

Vaikka hyväksyttäisiinkin, että Sigma olisi näyttänyt toteen yhden tai useamman asiaa käsitelleen virkamiesryhmän jäsenen subjektiivisen puolueellisuuden, se ei kuitenkaan riittäisi osoittamaan, että komissio olisi ollut toimielimenä subjektiivisesti puolueellinen, kuten Sigma näyttää väittävän (35).

VI.2.3.   Objektiivista puolueettomuutta koskevat näkökohdat

31.

EU:n tuomioistuin on todennut useaan otteeseen, että se, että komissio hallinnollisena elimenä toteuttaa tutkinnan ja määrää seuraamuksia, ei ole puolueettomuusvaatimuksen vastaista, koska unionin tuomioistuimet valvovat sen päätöksiä (36). Keskeinen kysymys tässä asiassa on se, ovatko tämän menettelyn tosiseikat jotenkin erilaisia kuin muissa kilpailuoikeuden alaan kuuluvissa asioissa, joissa komissio toimii sekä tutkijana että päätöksentekijänä, eli onko olemassa ”riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset [puolueellisuudesta] voidaan [...] sulkea pois” (37).

32.

Aluksi on muistettava, että vaikka asiaa käsittelevällä virkamiesryhmällä on epäilemättä tärkeä tehtävä tutkintaprosessissa, se ei päätä asian lopputuloksesta: tätä tehtävää hoitaa komission jäsenten kollegio (38). Lisäksi tällainen puolueellisuutta koskeva väite jättää huomiotta komission sisäisiin päätöksentekomenettelyihin rakennetun valvontajärjestelmän. Minkä tahansa päätöksen tekeminen edellyttää useiden toimijoiden osallistumista (39). Sigman väite, jonka mukaan päätöksentekoon osallistuneet useat toimijat eivät olleet riittävä tae, koska ne eivät olleet tarkastelleet yksityiskohtaisesti tosiseikkoja ja asiakirjoja muodostaakseen riippumattoman ja tietoon perustuvan kannan, ei tässä tapauksessa ole uskottava. Näiden toimijoiden osallistuminen oli ratkaisevan tärkeää komission väitteiden soveltamisalan supistamiseksi, sillä täydentävässä väitetiedoksiannossa (toisin kuin väitetiedoksiannossa) ei esitetty mitään Merckiä koskevia väitteitä ja annettiin Sigmalle tilaisuus esittää perustelunsa toisessa suullisessa kuulemisessa. Sigma itse myönsi suullisen kuulemisen tehokkuuden toisessa suullisessa kuulemisessa esittämissään kommenteissa (40), mikä osoittaa, että Sigman näkemys on, että suullinen kuuleminen tarjoaa asianosaisille tehokkaan foorumin esittää väitteensä asiaa käsittelevää virkamiesryhmää laajemmalle yleisölle, mikä voi johtaa asian laajuuden supistamiseen tai jopa sen kokonaan hylkäämiseen.

33.

Asioissa Espanja v. neuvosto ja August Wolff annetut tuomiot (joita Sigma lainasi toisessa suullisessa kuulemisessa ja/tai vastauksessaan täydentävään väitetiedoksiantoon) eivät myöskään tue Sigman väitteitä. Asiassa Espanja v. neuvosto Espanja riitautti neuvoston päätöksen, jolla tämä oli komission tutkinnan ja suosituksen perusteella määrännyt Espanjalle sakon alijäämätietojen väärentämisestä. Espanja väitti, että komissio rikkoi puolueettomuusvaatimusta, koska se antoi kyseisen tutkinnan suorittamisen suurelta osin samalle virkamiesryhmälle, joka oli osallistunut aiempiin rutiinitarkastuksiin ja arviointeihin Espanjan toimittamien tiettyjen tietojen (myös alijäämätietojen) laadun todentamiseksi ennen asianomaisen menettelyn aloittamista. Hylätessään Espanjan väitteet objektiivisen puolueettomuuden rikkomisesta EU:n tuomioistuin totesi ensinnäkin, että tutkinta, joka johti komission suositukseen sakkojen määräämisestä, sekä alijäämä- ja muiden tietojen laatua koskevat tarkastuskäynnit ja arvioinnit kuuluvat erillisiin oikeudellisiin kehyksiin ja niillä on erilaiset tarkoitukset (41). Näin ollen aiemmat tarkastuskäynnit ja tietojen laatua koskevat arvioinnit eivät sinänsä vaikuttaneet komission näkemykseen samoihin tietoihin liittyvien vääristelyjen olemassaolosta (42). Lisäksi EU:n tuomioistuin totesi, että asiaa koskevissa asetuksissa ei anneta millekään tietylle komission yksikölle (43) toimivaltaa päättää tutkintamenettelyn aloittamisesta, vastuuta tutkinnan suorittamisesta tai toimivaltaa antaa neuvostolle tutkinnan päätteeksi tarvittava suositus. Tämä toimivalta annettiin komissiolle, joka toimii kollegiaalisena elimenä. Näin ollen EU:n tuomioistuin katsoi, että komission henkilöstölle kyseisessä tutkintamenettelyssä annettua roolia ei voitu pitää ”ratkaisevana” kyseisen menettelyn kululle eikä myöskään sen lopputulokselle (44).

34.

Asiassa August Wolff antamassaan tuomiossa EU:n tuomioistuin sovelsi samankaltaisia näkökohtia kuin asiassa Espanja v. neuvosto ja katsoi, että objektiivisen puolueettomuuden vaatimus ei täyttynyt valituksen kohteena olevassa menettelyssä. Asia August Wolff koski sitä, että Saksan toimivaltainen viranomainen (BfArM) oli pannut tietyn lääkkeen myyntiluvan epäämistä koskevan asian vireille ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevässä komiteassa, jäljempänä ’komitea’. Kysymys objektiivisen puolueettomuuden rikkomisesta syntyi siitä, että komitea nimitti saksalaisen pääesittelijän valmistelemaan lausuntoaan, vaikka tämä esittelijä oli myös BfArM:n työntekijä. Kun asia saatettiin komitean käsiteltäväksi, BfArM:llä oli käynnissä valittajien kanssa riita-asioita, jotka koskivat sen kieltäytymistä kyseisen lääkkeen myyntiluvan uusimisesta. EU:n tuomioistuin piti seuraavia tekijöitä merkityksellisinä objektiivista puolueettomuutta koskevan analyysinsa kannalta: BfArM:ssä käydyllä menettelyllä ja komiteassa käydyllä menettelyllä oli pääasiallisesti sama kohde (45) ja niitä oli myös pidettävä samanlaisina, valiokunnan esittelijällä on tärkeä rooli valmisteltaessa lausuntoa, joka komiteaa on pyydetty antamaan, ja hänellä on oma vastuu tässä lausuntomenettelyssä, ja ainoastaan poikkeukselliset olosuhteet voivat oikeuttaa sen, ettei komissio noudata komitean lausuntoa (46). EU:n tuomioistuimen mukaan kolmannet osapuolet saattoivat perustellusti katsoa, että saattaessaan asian komitean käsiteltäväksi BfArM jatkoi omien etujensa ajamista kansallisella tasolla ja että BfArM:n palveluksessa työskentelevien henkilöiden, jotka osallistuivat asian käsittelyyn komiteassa käydyssä menettelyssä, toiminta saattoi olla puolueellista (47).

35.

EU:n tuomioistuimen edellä mainituissa asioissa tekemä arviointi ei viittaa siihen, että tässä menettelyssä olisi rikottu objektiivista puolueettomuutta. Sekä asiassa Espanja v. neuvosto että asiassa August Wolff antamissaan tuomioissa EU:n tuomioistuin katsoi, että molempien menettelyjen tarkoituksen yhtenevyys, joka aiheutti väitteen eturistiriidasta, oli keskeinen näkökohta sen arvioinnissa. Asiassa August Wolff sekä Saksan että EU:n menettelyjen tarkoituksena oli myöntää myyntilupa kyseiselle lääkkeelle. Näin ollen saksalainen esittelijä joutui väistämättä eturistiriitaan EU:n menettelyssä, sillä häntä ei voitu pitää puolueettomana tilanteessa, jossa hänen työnantajansa oli paitsi jo kieltäytynyt myöntämästä kyseistä myyntilupaa, myös osapuolena kysymystä koskevassa riita-asiassa valittajien kanssa. Asiassa Espanja v. neuvosto EU:n tuomioistuin sen sijaan totesi, että tiettyjen alijäämätietojen vääristelyä koskeva komission tutkimus ja samojen tietojen laadun rutiininomainen ennakkoarviointi palvelivat eri tarkoituksia, ja katsoi tästä syystä, että ennakkoarviointityö ei vaikuttanut siihen, millaisen kannan komissio muodostaisi vääristelyjä koskevasta myöhemmästä tutkimuksesta.

36.

Kun edellä esitettyjä näkökohtia sovelletaan tähän menettelyyn, vaikuttaa siltä, että asioissa M.7435 ja M.8181 suoritettujen tutkimusten tarkoitus ja luonne ovat erilaiset. Asiassa M.7435 tutkinnan tarkoituksena oli todellakin tehdä sulautuman hyväksymistä koskeva päätös sulautuma-asetuksen 8 artiklan 1–3 kohdan perusteella. Sen sijaan asiassa M.8181 suoritetun tutkinnan tarkoituksena on määrittää, toimittivatko Merck ja/tai Sigma (tuottamuksellisesti tai tahallisesti) komissiolle sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisen sulautuman tarkastelun yhteydessä virheellisiä ja/tai harhaanjohtavia tietoja. On epäselvää, miten asiaa käsitelleen virkamiesryhmän suorittama asian M.7435 arviointi estäisi sitä toimimasta puolueettomasti asiassa M.8181.

37.

Lisäksi EU:n tuomioistuin korosti asiassa August Wolff esittelijän erityistä merkitystä kyseisessä asiassa tehtävässä päätöksenteossa ja totesi, että hänellä on ”keskeinen rooli lausunnon valmistelussa” ja ”oma vastuu”. Vastaavasti asiassa Espanja v. neuvosto tuomioistuin tarkasteli, oliko puolueellisuudesta syytettyjen henkilöiden rooli ”ratkaiseva” menettelyn kulun tai lopputuloksen kannalta. Tässä menettelyssä asiaa käsittelevä virkamiesryhmä ei ole vastuussa päätöksenteosta, vaikka sillä on tärkeä asema tutkinnan kannalta. Vaikka Sigma väittää, että asiassa M.8181 tutkintaa oli johtanut alusta alkaen asiaa käsittelevä virkamiesryhmä, (48) asia on todellisuudessa päinvastainen: muilla toimijoilla kuin asiaa käsitelleellä virkamiesryhmällä on ollut ratkaiseva rooli tapauksen muokkaamisessa ja mahdollisen rikkomisen laajuuden pienentämisessä väitetiedoksiannossa kuvattuun laajuuteen verrattuna. Tämä ei todellakaan ole asiassa August Wolff vallinneen tilanteen kaltainen tilanne, jossa komissio jättäisi noudattamatta asiaa käsittelevän virkamiesryhmän kannan vain ”poikkeustapauksessa”.

38.

Edellä esitetyn perusteella Sigman väitteet puolueellisuudesta eivät ole vakuuttavia.

VII.   LOPPUHUOMAUTUKSET

39.

Päätösluonnoksessa käsitellään päätöksen 2011/695/EU 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti ainoastaan sellaisia väitteitä, joista Sigmalle on annettu mahdollisuus esittää näkemyksensä.

40.

Kaiken kaikkiaan voidaan katsoa, että menettelylliset oikeudet ovat tosiasiallisesti toteutuneet asian käsittelyssä.

---

(1)  Laadittu kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 13 päivänä lokakuuta 2011 annetun Euroopan komission puheenjohtajan päätöksen 2011/695/EU (EUVL L 275, 20.10.2011, s. 29), jäljempänä ’päätös 2011/695/EU’, 16 ja 17 artiklan mukaisesti.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1).

(3)  Sigmaan ja Merckiin viitataan tässä kertomuksessa yhdessä ”osapuolina”.

(4)  Komission asetus (EY) N:o 802/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 täytäntöönpanosta (EUVL L 133, 30.4.2004, s. 1–39).

(5)  C(2016) 6772 final (Merck), C(2016) 6771 final (Sigma).

(6)  C(2016) 8202 final (Merck), C(2016) 8210 final (Sigma).

(7)  Merck pyysi aluksi kuulemismenettelystä vastaavaa neuvonantajaa tutkimaan Merckin yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojaa koskevat väitteet 9 635 asiakirjan osalta, mutta määrä supistettiin myöhemmin 7 980 asiakirjaan sen jälkeen, kun kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja oli alustavasti kommentoinut EU:n lainsäädännön mukaista yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojan soveltamisalaa.

(8)  Pöytäkirjan mukaan komissio voisi päättää käynnistää menettelyn Merckin yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojaa koskevien väitteiden hylkäämiseksi tiettyjen asiakirjojen osalta, jos Merck vetoaa edelleen yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojaan sellaisten asiakirjojen osalta, jotka eivät komission mielestä kuuluisi yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojan soveltamisalaan. Päätöksessä 2011/695/EU ei anneta kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle yhteydenpidon luottamuksellisuuden suojaa koskeviin väitteisiin liittyviä päätöksentekovaltuuksia vaan ainoastaan mahdollisuus antaa perusteltu suositus toimivaltaiselle komission jäsenelle paljastamatta asiakirjan mahdollisesti luottamuksellista sisältöä. Kilpailun pääosaston ja Merckin välisen sopimuksen vuoksi tällaista kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan suositusta ei tarvittu.

(9)  Meneillään olevan koronaviruspandemian vuoksi toinen suullinen kuuleminen järjestettiin suojattuna videokokouksena. Lisäksi henkilöille, joiden ei tarvinnut käyttää puheenvuoroja toisessa suullisessa kuulemisessa, oli järjestetty salasanalla suojattu (suoratoistettu) virtuaalinen kuuntelutila.

(10)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 147, 148 ja 322 kohta.

(11)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 284–294 kohta.

(12)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 286 kohta.

(13)  Täydentävään väitetiedoksiantoon annetun vastauksen 5.1 kohdassa ja toisen suullisen kuulemisen aikana Sigma viittasi asiassa unionin tuomioistuimen asiassa Ziegler v. komissio, C-439/11 P, antaman tuomion (ECLI:EU:C:2011:815) jäljempänä ’asiassa Ziegler annettu tuomio’, 155 kohtaan; unionin tuomioistuimen asiassa Espanjan kuningaskunta v. Euroopan unionin neuvosto, C-521/15, antaman tuomion (ECLI:EU:C:2017:982), jäljempänä ’asiassa Espanja v. neuvosto annettu tuomio’, 91 kohtaan; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 26. helmikuuta 1993 asiassa Padovani v. Italia, 13396/87, antaman tuomion 25 kohtaan; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 4. maaliskuuta 2014 asiassa Grande Stevens ym. v. Italia, 18640/10, antaman tuomion 137 kohtaan ja 24. heinäkuuta 2012 asiassa Toziczka v. Puola, 29995/08, antaman tuomion 36 kohtaan. Toisessa suullisessa kuulemisessa Sigma viittasi myös unionin tuomioistuimen asiassa August Wolff ja Remedia v. komissio, C-680/16 P, äskettäin antamaan tuomioon (ECLI:EU:C:2019:257), jäljempänä ’asiassa August Wolff annettu tuomio’. Täydentävään väitetiedoksiantoon annetun vastauksen 282 kohdassa sekä toisessa suullisessa käsittelyssä Sigma mainitsi myös useita Englannin ja Walesin tai Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten tuomioita mutta ei selittänyt, millä tavoin ne olivat merkityksellisiä EU:n oikeuden tulkinnan kannalta.

(14)  Väitetiedoksianto, alaviite 351.

(15)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 290 kohta.

(16)  Kuten vastauksessa täydentävään väitetiedoksiantoon todetaan, tämä viittaus poistettiin täydentävästä väitetiedoksiannosta.

(17)  Komission 6. heinäkuuta 2017 julkaisema lehdistötiedote, jonka otsikkona oli Commission alleges Merck and Sigma-Aldrich, General Electric, and Canon breached EU merger procedural rules (komissio väittää Merckin ja Sigman, General Electricin ja Canonin rikkoneen sulautumia koskevia EU:n menettelysääntöjä), IP/17/1924, jäljempänä ’lehdistötiedote’.

(18)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 292 a kohta.

(19)  Esimerkiksi täydentävään väitetiedoksiantoon annetun vastauksen 292 e kohdassa Sigma toteaa, että asiaa käsitellyt virkamiesryhmä hyväksyi keväällä 2016 alustavasti Honeywellin ajatuksen siitä, että iCap oli keskeinen hanke, mikä hämärsi asiaa 6. heinäkuuta 2017 annetun väitetiedoksiannon vaiheessa ja hämärtää sitä edelleen.

(20)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 292 c kohta.

(21)  Pois jätettyjen omaisuuserien luettelossa luetellaan joukko omaisuuseriä, jotka oli tarkoitus jättää Honeywellille myytävän liiketoiminnan ulkopuolelle. iCapiin liittyvä patentti sisältyi tähän pois jätettyjen omaisuuserien luetteloon.

(22)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 292 d kohta.

(23)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 293 kohta.

(24)  Asia M.8436 – General Electric Company / LM Wind Power Holding (14 artiklan 1 kohdan mukainen menettely).

(25)  Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan loppukertomus – Asia M.8436 – General Electric Company / LM Wind Power Holding (14 artiklan 1 kohta), 2020/C 24/05, EUVL C 24, 24.1.2020, s. 7–11, jäljempänä ’asiassa GE / LM Wind annettu loppukertomus’.

(26)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 295–302 kohta.

(27)  Asiassa GE / LM Wind annettu loppukertomus, 17 kohta.

(28)  Ks. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 7. kesäkuuta 1983, Musique Diffusion française ym. v. komissio, yhdistetyt asiat C-100/80–103/80, ECLI:EU:C:1983:158, 7 kohta.

(29)  Ks. unionin tuomioistuimen tuomiot 6. marraskuuta 2012, Otis v. komissio, C-199/11, ECLI:EU:C:2012:684, 56–64 kohta, ja 8. joulukuuta 2011, Chalkor v. komissio, C-386/10 P, ECLI:EU:C:2011:815, 67 kohta.

(30)  Ks. asiassa Ziegler annettu tuomio, 159 kohta.

(31)  Ks. asiassa Ziegler annettu tuomio, 155 kohta, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 19. helmikuuta 2009, Gorostiaga Atxalandabaso v. Euroopan parlamentti, C-308/07 P, ECLI:EU:C:2009:103, 46 kohta, ja julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus asiassa Espanja v. neuvosto, C-521/15, ECLI:EU:C:2017:420, 97–115 kohta.

(32)  Lehdistötiedotteessa todettiin erityisesti, että komissio oli ilmoittanut saksalaiselle Merck KGaA -yhtiölle ja Sigma-Aldrichille alustavasta päätelmästään, jonka mukaan yritykset olivat toimittaneet virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja Merckin ostaessa Sigman. Komission alustava päätelmä oli, että Merck ja Sigma eivät toimittaneet komissiolle tärkeitä tietoja innovaatiohankkeesta, jolla oli merkitystä tiettyjen komission analyysin kannalta keskeisten laboratoriokemikaalien kannalta (korostus lisätty).

(33)  Ks. analogisesti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 31. tammikuuta 2004, JCB Service v. komissio, T-67/01, ECLI:EU:T:2004:3, 55 kohta.

(34)  Sigman väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt huomata iCapin mainitseminen pois jätettyjen omaisuuserien luettelossa, ei missään tapauksessa liity tosiseikkoihin, jotka voivat johtaa sulautuma-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaiseen rikkomukseen. Vaikka komissio olisi huomannut, että iCap sisältyi pois jätettyjen omaisuuserien luetteloon, tällä ei olisi ollut mitään vaikutusta siihen, oliko Sigma toimittanut tuottamuksellisesti tai tahallisesti virheellisiä ja/tai harhaanjohtavia tietoja sulautuman tarkastelun aikana.

(35)  Ks. analogisesti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 20. maaliskuuta 2002, ABB Asea Brown Boveri v. komissio, T-31/99, ECLI:EU:T:2002:77, 104 kohta.

(36)  Ks. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27. kesäkuuta 2012, Bolloré v. komissio, T-372/10, ECLI:EU:T:2012:325, 66 kohta, ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 14. toukokuuta 1998, Enso Española v. komissio, T-348/94, ECLI:EU:T:1998:102, 56–64 kohta.

(37)  Ks. asiassa Ziegler annettu tuomio, 155 kohta.

(38)  Ks. analogisesti yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 1. heinäkuuta 2008, Chronopost SA v. komissio, C-341/06, ECLI:EU:C:2007:20, 54 kohta.

(39)  Asiaa käsitteleviä toimijoita ovat (siitä vastaavan virkamiesryhmän lisäksi) muun muassa kilpailuasioista vastaava komission jäsen, jota avustavat tämän kabinetin jäsenet, kilpailun pääosaston ylin johto, mukaan lukien kilpailun pääosaston pääjohtaja, kilpailun pääosaston monialaisesta koordinoinnista vastaava yksikkö, pääekonomistin tiimi (tarvittaessa), oikeudellinen yksikkö, muut asiaan liittyvät komission yksiköt, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ja keskittymiä käsittelevä neuvoa-antava komitea. Kyseiseen järjestelmään kuuluu myös mahdollisuus suorittaa vertaisarviointi komissiossa, ja näin tehtiin tässä asiassa.

(40)  Suullisessa kuulemisessa eräs Sigman oikeudellinen edustaja totesi erityisesti, että suulliset kuulemiset ovat toimivia ja että meneillään oleva menettely havainnollistaa erinomaisesti tällaisten kuulemisten arvoa.

(41)  Aiemmat käynnit perustuivat erityisesti Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 25 päivänä toukokuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 479/2009 (EUVL L 145, 10.6.2009, s. 1) 8 artiklan 1 kohtaan, ja niiden tarkoituksena oli antaa kyseiselle komission yksikölle (Eurostatille) mahdollisuus arvioida niiden tietojen laatua, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava kahdesti vuodessa julkisesta velastaan ja julkistalouden alijäämästään. Tutkintamenettely sitä vastoin perustui saman asetuksen 8 artiklan 3 kohtaan, ja sen tarkoituksena oli antaa komissiolle mahdollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat tutkinnat kyseisten tietojen tahallisen tai törkeän tuottamuksellisen vääristelyn osoittamiseksi, kun se toteaa, että on olemassa vahvoja viitteitä tosiseikoista, joissa todennäköisesti on kyse tällaisesta vääristelystä. Asiassa Espanja v. neuvosto annettu tuomio, 96–98 kohta.

(42)  Ks. asiassa Espanja v. neuvosto annettu tuomio, 100 ja 101 kohta.

(43)  Tässä tapauksessa Eurostatille.

(44)  Ks. asiassa Espanja v. neuvosto annettu tuomio, 102–104 kohta.

(45)  Eli lääkkeiden laadusta, turvallisuudesta ja tehosta lausuminen myyntiluvan myöntämisestä tehtävän päätöksen antamiseksi.

(46)  Ks. asiassa August Wolff annettu tuomio, 31–35 kohta.

(47)  Ks. asiassa August Wolff annettu tuomio, 38 ja 39 kohta.

(48)  Vastaus täydentävään väitetiedoksiantoon, 300 kohta.