Kanne 17.2.2006 — Ranska v. komissio

(Asia T-56/06)

(2006/C 96/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ranskan tasavalta (Pariisi, Ranska) (asiamiehet: G. de Bergues ja S. Ramet)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Kantajan vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Neuvosto antoi 30.6.1997 tekemällään päätöksellä, joka tehtiin komission ehdotuksesta direktiivin 92/81/ETY (1) mukaisessa menettelyssä, tietyille jäsenvaltioille valtuuden soveltaa tai pitää yllä alempaa valmisteveroa tai vapautuksia valmisteverosta tiettyihin tarkoituksiin käytettävien kivennäisöljyjen osalta. Neuvosto pidensi tätä valtuutusta neljällä toisiaan seuraavalla päätöksellä, viimeksi 31.12.2006 asti. Ranska valtuutettiin soveltamaan alennuksia tai vapautuksia raskaan polttoöljyn osalta, jota käytetään polttoaineena alumiinioksidin valmistuksessa Gardannen alueella.

Komissio ilmoitti 30.10.2001 päivätyllä kirjeellä Ranskalle päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee Gardannen alueella alumiinioksin valmistuksessa polttoaineena käytettävien kivennäisöljyjen vapauttamista valmisteverosta (2). Tähän menettelyn johdosta komissio teki 7.12.2005 riidanalaisen päätöksen (3) todeten, että Ranskan, Irlannin ja Italian täytäntöönpanemat valmisteverovapautukset kivennäisöljyjen osalta, joita käytetään alumiinin tuotantoon Gardannen alueella, Shannonin alueella ja Sardiniassa, ovat EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia, jotka ovat osittain soveltumattomia yhteismarkkinoille, ja vaati kyseessä olevia jäsenvaltioita tämän vuoksi perimään nämä tuet takaisin.

Ranska vaatii kyseessä olevalla kanteella tämän päätöksen osittaista kumoamista sikäli kuin se koskee Ranskan Gardannen alueen osalta myöntämää vapautusta.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa useisiin kanneperusteisiin, joista ensimmäisessä esitetään, että EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontuen käsitettä on loukattu. Se esittää, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että kyseessä on valtiontuki, vaikka kaikki tueksi määrittelemisen vaatimat edellytykset, sellaisina kuin ne on esitetty asiassa Altmark (4) annetussa tuomiossa, ja erityisesti edellytykset kilpailun rajoittamisesta tai yhteismarkkinoiden toiminnan vääristämisestä eivät täyty. Se esittää, että komissio ei voi yhtäältä ehdottaa neuvostolle, että sen tulee tehdä direktiivin 92/81/ETY perusteella päätös, joka valtuuttaa vapauttamiseen valmisteverosta ja olla vastustamatta sen pidentämistä ja toisaalta todeta, että tämä vapautus on yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki.

Kantajan toinen kanneperuste koskee perustelun puuttumista sikäli kuin riitautettu päätös sisältää komission päätelmien osalta ristiriidan, joka koskee toteamusta kilpailun rajoittamisesta.

Toissijaisesti esitetyssä kolmannessa kanneperusteessa kantaja esittää, että riitautetun päätöksen 5 artiklan sisältämä vaatimus takaisinperimisestä loukkaa luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja kohtuullisessa ajassa toimimisen periaatetta. Se esittää, että vapautuksesta hyötyneet voivat riidanalaisen päätöksen antamisajankohtaan asti — ja kuten komissio katsoo, muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksen julkaisemiseen asti — vedota oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteisiin. Kantaja esittää lisäksi, että komission menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä lopulliseen päätökseen asti kestänyt neljän vuoden toimimattomuus muodostaa myös luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja kohtuullisessa ajassa toimimisen periaatteiden loukkauksen.

(1)  kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/81/ETY (EYVL L 316, s. 12).

(2)  Julkaistu EYVL:ssä C 30 2.2.2002, s. 21.

(3)  Päätös K(2005) 4436 lopullinen (valtiontuet nrot C 78-79-80/2001).

(4)  Asia C-280/00, Altmark Trans, tuomio 24.7.2004 (Kok. 2004, s. I-7747).