Kanne 17.8.2006 — Imperial Chemical Industries v. komissio

(Asia T-214/06)

(2006/C 237/20)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Imperial Chemical Industries plc (ICI) (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat D. Anderson, QC, H. Rosenblatt, B. Lebrun ja solicitors W. Turner ja S. Berwick)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kumoamaan asiassa COMP/F/38.645 — Metakrylaatti 31.5.2006 tehdyn komission päätöksen C(2006) 2098 (lopullinen), jossa komissio on katsonut, että kantaja on rikkonut EY 81 artiklaa ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla metakrylaatti-kartelliin, jossa neuvoteltiin hinnoista, sovittiin, otettiin käyttöön ja valvottiin hintasopimuksia joko nostamalla hintoja tai ainakin pysyttämällä olemassa oleva hintataso ennallaan, neuvoteltiin palvelujen lisäkustannusten vyöryttämisestä asiakkaille, vaihdettiin kaupallisesti tärkeitä ja luottamuksellisia markkinoihin ja/tai yrityksiin liittyviä tietoja ja osallistuttiin säännöllisiin kokouksiin ja muihin yhteydenpitoihin rikkomisen helpottamiseksi.

Kantaja väittää ensinnäkin, ettei komissio olen noudattanut neuvoston asetuksen N:o 1/2003 (1) 2 artiklan mukaista todistustaakkasääntöä polymetyyli- metakrylaatin valumuottien osalta, kun se on perustanut kantajan kartellitoimintaa koskevat toteamuksensa sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten tiettyihin osiin eikä ole esittänyt polymetyyli-metakrylaatin valumuotteja eikä sitä ajanjaksoa, jona kantajan omistuksessa oli akrylaattiliiketoimintaa, koskevia asian kannalta merkityksellisiä todisteita. Lisäksi nämä toteamukset ovat olennaisin osin keskenään ristiriitaisia. Kantajan mukaan tällaisilla seikoilla ei täytetä komission velvollisuutta perustaa rikkomista koskevat toteamuksensa olennaiseen ja luotettavaan näyttöön.

Toiseksi kantaja väittää, että komissio ei ole perustellut sakon määrää lievennyksen tasoa laskiessaan, ja rikkonut näin EY 253 artiklaa.

Kolmanneksi kantaja väittää, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen kohdellessaan kantajaa ja Lucite-yhtiötä epäasianmukaisesti kilpailijoina eikä peräkkäisinä osallistujina epäiltyyn rikkomiseen, minkä vuoksi kilpailuvaikutus arvioitiin kaksinkertaiseksi. Tämä johti siihen, että kantajalle ja Lucitelle määrättiin yhteismäärältään suurempi sakko vain sen vuoksi, että liiketoiminta oli siirretty.

Neljänneksi kantaja väittää, että komissio on soveltanut väärää standardia ennaltaehkäisevää seuraamusta määrätessään käyttämällä perusteena yksinomaan kantajan liikevaihtoa ja jättämällä huomiotta kantajan taloudellisesta kapasiteetista esitetyn näytön. Kantaja pitää ennaltaehkäisevää seuraamusta suhteettomana kartellin toiselle osapuolelle määrättyyn vastaavaan seuraamukseen nähden.

Viidenneksi kantaja väittää, että komissio on epäasianmukaisesti evännyt kantajalta sakoista vapauttamisen ja sakkojen lieventämisen tästä annetun tiedonannon vastaisesti. (2) Kantajan mukaan ne tiedot, jotka se vapaaehtoisesti toimitti komissiolle, täyttävät tuossa tiedonannossa merkittävälle lisäarvolle asetetut edellytykset.

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003 L 1, s. 1).

(2)  Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002 C 45, s. 3).