This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62011CN0261
Case C-261/11: Action brought on 26 May 2011 — European Commission v Kingdom of Denmark
Asia C-261/11: Kanne 26.5.2011 — Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta
Asia C-261/11: Kanne 26.5.2011 — Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta
EUVL C 238, 13.8.2011, p. 5–5
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
13.8.2011 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 238/5 |
Kanne 26.5.2011 — Euroopan komissio v. Tanskan kuningaskunta
(Asia C-261/11)
2011/C 238/09
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Lyal ja N. Fenger)
Vastaaja: Tanskan kuningaskunta
Vaatimukset
— |
unionin tuomioistuimen on todettava, että Tanska ei ole noudattanut SEUT 49 artiklan ja ETA-sopimuksen 31 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on ottanut käyttöön ja pitänyt voimassa välitöntä maastapoistumisverotusta koskevan lainsäädännön, joka kohdistuu varojaan toiseen jäsenvaltioon siirtäviin yhtiöihin, verottamatta vastaavia varainsiirtoja Tanskan rajojen sisällä ja |
— |
Tanskan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Tanskan verolainsäädännön mukaan yrityksen varojen siirtämistä käytettäväksi Tanskan ulkopuolella pidetään luovutuksena ja verotetaan sellaisena, kun taas yritystoiminnan maan rajojen sisäpuolella katsotaan päättyneen vasta, kun kyseessä olevat varat on tosiasiallisesti luovutettu. Yritystä, joka siirtää varoja eri toimipaikkojen välillä Tanskassa, ei siis veroteta näiden varojen arvon perusteella tällaisen siirron yhteydessä. Jos sama yritys sitä vastoin siirtää varoja kiinteään toimipaikkaan Tanskan ulkopuolella, sen on maksettava välittömästi veroa varojen arvosta samalla tavoin kun jos ne olisi luovutettu.
Komission mukaan tämä erilainen kohtelu rajoittaa sijoittautumisvapautta, mikä on ristiriidassa SEUT 49 artiklan kanssa. Komissio ei aseta kyseenalaiseksi Tanskan mahdollisuutta verottaa arvonnousua, jonka yritys on hankkinut ollessaan sijoittautuneena Tanskaan. Komissio katsoo kuitenkin, että olosuhteiden, joihin verovelvollisuus perustuu, on oltava samat eli varojen realisointi tai tekijä, jonka vuoksi arvonalennus voidaan oikaista, siitä riippumatta, siirretäänkö varat ulkomaille vai pysyvätkö ne Tanskassa.
Komission mukaan ei ole mitään syytä kantaa välittömästi veroa realisoimattomasta arvonnoususta, kun Tanskassa olevia varoja siirretään toiseen jäsenvaltioon, kun tällaista verotusta ei tapahdu vastaavissa kansallisissa tilanteissa. Tanskan kuningaskunta voisi siis esimerkiksi vahvistaa sen realisoimattoman arvonnousun arvon, jota se katsoo voivansa verottaa, tämän merkitsemättä välitöntä veronkantoa tai muiden edellytysten täyttymistä veronmaksun lykkäämiseksi.