Euroopan unionin toimivaltajako

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 artikla – Unionin toimivallan jaottelu ja toimivallan alat

Euroopan unionilla (EU) on vain sille perussopimuksilla myönnettyä toimivaltaa (annetun toimivallan periaate). Tämän periaatteen mukaisesti EU voi toimia vain jäsenvaltioiden sille perussopimuksilla antaman toimivallan mukaisesti saavuttaakseen perussopimuksissa määritetyt tavoitteet. Sellainen toimivalta, jota ei anneta EU:lle perussopimuksissa, pysyy jäsenvaltioilla.

Lissabonin sopimus selkeyttää EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä toimivallan jakoa. Näistä toimivalloista erotetaan kolme päätyyppiä:

• EU:n yksinomainen toimivalta
• jaettu toimivalta ja
• toimivalta toteuttaa tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimia.

Toimivallan kolme päätyyppiä

EU:lla on yksinomainen toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia tietyin edellytyksin.

• 1.
  EU:n yksinomainen toimivalta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 3 artikla). Aloilla, joilla ainoastaan EU voi toimia lainsäätäjänä ja antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä. Jäsenvaltiot voivat tehdä niin ainoastaan, jos EU on valtuuttanut ne antamaan tiettyjä säädöksiä itse. EU:lla on yksinomainen toimivalta seuraavilla aloilla:

  • tulliliitto
  • sisämarkkinoiden toimintaa varten tarvittavien kilpailusääntöjen vahvistaminen
  • niiden maiden rahapolitiikka, joiden rahayksikkö on euro
  • meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen osana yhteistä kalastuspolitiikkaa
  • yhteinen kauppapolitiikka.
• 2.
  Jaettu toimivalta (SEUT-sopimuksen 4 artikla). EU ja sen jäsenvaltiot voivat antaa lainsäädäntöä ja hyväksyä oikeudellisesti sitovia säädöksiä. Jäsenvaltiot voivat käyttää omaa toimivaltaansa vain siltä osin kuin EU ei ole käyttänyt omaansa tai on päättänyt olla käyttämättä sitä. EU:n ja sen jäsenvaltioiden kesken jaettua toimivaltaa sovelletaan seuraavilla aloilla:

  • sisämarkkinat
  • sosiaalipolitiikka (mutta vain perussopimuksessa määriteltyjen näkökohtien osalta)
  • taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus (aluepolitiikka)
  • maatalous ja kalastus (meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä lukuun ottamatta)
  • ympäristö
  • kuluttajansuoja
  • liikenne
  • Euroopan laajuiset verkot
  • energia
  • vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue
  • kansanterveyteen liittyvät yhteiset turvallisuuskysymykset (SEUT-sopimuksessa määriteltyjen näkökohtien osalta)
  • tutkimus, teknologinen kehittäminen, avaruus
  • kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu.
• 3.
  Toimivalta toteuttaa tuki-, yhteensovitus- ja täydennystoimia (SEUT-sopimuksen 6 artikla). EU voi toteuttaa toimia ainoastaan tukeakseen, sovittaakseen yhteen tai täydentääkseen jäsenvaltioiden toimintaa. Oikeudellisesti sitovat EU-säädökset eivät saa edellyttää jäsenvaltioiden lakien tai säädösten yhteensovittamista. Täydentävät toimivallat koskevat seuraavia politiikanaloja:

  • ihmisten terveyden suojelu ja kohentaminen
  • teollisuus
  • kulttuuri
  • matkailu
  • yleissivistävä koulutus, ammatillinen koulutus, nuoriso ja urheilu
  • pelastuspalvelu
  • hallinnollinen yhteistyö.

Erityiset toimivaltuudet

EU voi toteuttaa toimia varmistaakseen, että jäsenvaltiot yhteensovittavat talous-, sosiaali- ja työllisyyspolitiikkansa EU:n tasolla.

EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle on tunnusomaista tietyt institutionaaliset ominaisuudet, kuten Euroopan komission ja Euroopan parlamentin rajoitettu osallistuminen päätöksentekoon sekä lainsäätämistoiminnan poissulkeminen. Politiikkaa määritetään ja toteutetaan Eurooppa-neuvoston (joka koostuu jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehistä) sekä Euroopan unionin neuvoston (jossa on jokaisen jäsenvaltion ministeritason edustaja) välityksellä. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja edustavat EU:ta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan liittyvissä kysymyksissä.

Toimivallan käyttäminen

EU voi käyttää toimivaltaansa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa esitettyjen kahden perusperiaatteen rajoissa.

• Oikeasuhteisuus. EU:n toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi.
• Toissijaisuus. EU toimii niillä aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tasolla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla.

ASIAKIRJA

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Ensimmäinen osa – Periaatteet – I osasto – Unionin toimivallan jaottelu ja toimivallan alat – 2 artikla (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 50)

Viimeisin päivitys: 24.02.2022