30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 414/81

(1)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on vältettävä liiallisia julkistalouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden ja työpaikkojen syntyä edistävän vahvan ja kestävän kasvun edellytyksiä. Vakaus- ja kasvusopimus sisältää liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 (1), joka annettiin julkisen talouden liiallisten alijäämien pikaisen korjaamisen edistämiseksi.

(3)

Amsterdamin Eurooppa-neuvoston 17 päivänä kesäkuuta 1997 annetussa päätöslauselmassa (2) kehotetaan kaikkia osapuolia eli jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota panemaan täytäntöön perustamissopimus ja vakaus- ja kasvusopimus tiukasti ja ajallaan.

(4)

Eläkejärjestelmien alakohtaisesta luokittelusta 2 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyssä Eurostatin päätöksessä (3) vahvistetaan, että rahastoitavaa maksuperusteista järjestelmää ei voida luokitella sosiaaliturvajärjestelmäksi. Sen vuoksi tätä järjestelmää ei voida pitää julkiseen talouteen kuuluvana. Kyse oli puitepäätöksestä, jossa edellytettiin kahdenvälisiä keskusteluja jäsenvaltioiden kanssa ennen päätöksen täytäntöönpanoa. Päätöksen yhteydessä käydyissä keskusteluissa Eurostat totesi, että ”eräissä jäsenvaltioissa saatetaan tarvita siirtymäkautta päätöksen täytäntöönpanemiseksi ja häiriöiden välttämiseksi niiden finanssipolitiikan toteuttamisessa” (4). Eurostatin sallima kolmen vuoden siirtymäkausi päättyy vuoden 2007 julkista taloutta koskevaan ensimmäiseen ilmoitukseen, jonka määräaika on 1 päivänä huhtikuuta 2007. Puola päätti soveltaa siirtymäkautta. Sen vuoksi rahastoivien maksuperusteisten järjestelmien kautta kerätyt sosiaaliturvamaksut ja muut tulot (ja aiheutuneet menot) on kirjattu valtion tuloiksi (ja menoiksi), minkä vuoksi alijäämää ja velkaa koskevat luvut ovat alhaisempia kuin muuten.

(5)

Neuvosto on todennut 5 päivänä heinäkuuta 2004 tekemässään päätöksessä 2005/183/EY (5) perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että Puolalla on liiallinen julkisen talouden alijäämä.

(6)

Neuvosto on antanut 5 päivänä heinäkuuta 2004 perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan ja asetuksen EY (N:o) 1467/97 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti myös suosituksen, jonka mukaan Puolan viranomaisia kehotetaan lopettamaan liiallisen alijäämän tilanne mahdollisimman pian ja toteuttamaan keskipitkän aikavälin toimia saavuttaakseen tavoitteensa supistaa alijäämä alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2007 mennessä uskottavalla ja kestävällä tavalla viranomaisten vuoden 2004 toukokuussa toimittamassa ja 5 päivänä heinäkuuta 2004 annetussa neuvoston lausunnossa hyväksytyssä lähentymisohjelmassa määriteltyä alijäämän supistamisuraa ja seuraavia vuositavoitteita noudattaen: 5,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2004, 4,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2005, 3,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006 ja 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007. Neuvosto asetti 5 päivän marraskuuta 2004 määräajaksi, johon mennessä Puolan viranomaisten ”olisi toteutettava tehokkaita toimia […] vuoden 2005 alijäämätavoitteen saavuttamiseen tähtäävien toimenpiteiden osalta”.

(7)

Neuvoston 5 päivänä heinäkuuta 2004 vahvistama alijäämän supistamisura ei sisältänyt vuonna 1999 täytäntöönpannun eläkeuudistuksen kustannuksia. Eläkemaksujen tuloista noin 20 prosenttia on uudelleenohjattu jakojärjestelmästä täysin rahastoiviin maksuperusteisiin järjestelmiin. Perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisesti annetun suosituksen aikaan neuvosto otti huomioon erityisesti sen, että alijäämätavoitteita olisi tarkistettava ylöspäin Puolan eläkeuudistuksen arvioidut, n. 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen olevat vuosikustannukset mukaan luettuina. Tämän ja myös julkisen talouden vakauttamisstrategiaan liittyvien vallitsevien negatiivisten riskien perusteella neuvosto totesi toukokuun 2004 lähentymisohjelmaa koskevassa lausunnossaan, että ”ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys ei välttämättä ole riittävä vähentämään alijäämää alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen ohjelmakauden aikana” (toisin sanoen vuoteen 2007 mennessä).

(8)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisesti annetussa neuvoston suosituksessa asetetun määräajan (5 päivä marraskuuta 2004) päätyttyä komissio teki 14 päivänä joulukuuta 2004 päivätyssä neuvostolle toimittamassaan tiedonannossa päätelmän, että Puolan liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä ei ollut tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä, koska Puolan hallitus oli toteuttanut vuoden 2005 alijäämätavoitteen saavuttamiseksi suunnitellut toimet.

(9)

Neuvosto antoi 17 päivänä helmikuuta 2005 lausuntonsa Puolan marraskuussa 2004 tarkistetusta lähentymisohjelmasta. Tarkistuksessa vuoden 2007 alijäämätavoitetta nostettiin 2,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2007 (1,5 prosentista toukokuun 2004 lähentymisohjelmassa), toisin sanoen noin 3,7 prosenttia suhteessa BKT:hen eläkeuudistuskustannukset mukaan luettuina. Tarkistus ylöspäin tehtiin edelleen jatkuvasta vahvasta kasvusta huolimatta (se oli ennakoitu lähentymisohjelmassa keskimäärin yli 5 prosentiksi vuosittain), kun taas vuosia 2004–2006 koskevia kaikkia alijäämätoteutumia ja ennusteita tarkistettiin alaspäin hallituksen toteuttamien toimien, vahvemman talouskasvun sekä tilastollisten tarkistusten vuoksi. Neuvosto havaitsi, että julkisen talouden sopeuttamistoimenpiteet saattavat viivästyä tai ne eivät toteudu kokonaisuudessaan. Julkisen talouden vakauttamisstrategiaan liittyviin negatiivisiin riskeihin viitaten neuvosto kehotti Puolaa muun muassa tehostamaan vuoden 2005 jälkeen tapahtuvaa julkisen talouden sopeuttamista ja alentamaan vuoden 2007 alijäämätavoitetta. Toimenpiteistä toteutettiin itse asiassa vain pieni osa. Julkisen talouden toteutuma 2005 oli kuitenkin 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen eli ennakoitua parempi.

(10)

Neuvosto antoi 14 päivänä maaliskuuta 2006 lausuntonsa Puolan tammikuussa 2006 tarkistetusta lähentymisohjelmasta. Tarkistuksessa tähdättiin siihen, että julkisen talouden alijäämä alenisi hitaasti (keskimäärin noin 0,3 prosentilla suhteessa BKT:hen vuosittain jaksolla 2006–2008), jotta julkisen talouden lähentymiskriteerit saavutettaisiin vaalikauden loppuun mennessä (vuoden 2009 loppuun mennessä). Vaikka alijäämätoteutumaa ja ennusteita vuosiksi 2004–2006 tarkistettiin uudelleen alaspäin hallituksen toteuttamien toimien, vahvemman talouskasvun sekä tilastollisten tarkistusten vuoksi, ohjelmassa vahvistettiin vuoden 2007 alijäämätavoitteeksi 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen (ei sisällä eläkeuudistuksen kustannuksia). Koska eläkeuudistuksen kustannuksia tarkistettiin ylöspäin 2 prosenttiin johtuen odotettua paremmasta työmarkkinakehityksestä ja korkeammasta osallistumisasteesta uuteen eläkejärjestelmään, vuoden 2007 alijäämätavoite kyseiset kustannukset mukaan luettuina oli 0,4 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen korkeampi kuin edellinen tarkistus (4,1 prosenttia suhteessa BKT:hen verrattuna 3,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen). Neuvosto viittasi useisiin julkisen talouden vakauttamisstrategiaan liittyviin riskeihin, kuten suhteellisen suotuisiin kasvuoletuksiin ohjelmajakson viimeisenä vuonna (2008), melko optimistiin oletuksiin verojoustoista ja mahdollisiin vaikeuksiin menojen valvonnassa sosiaalimenojen paineessa. Neuvosto totesi, että lähentymisohjelma ennakoi edistystä, muttei liiallisen alijäämän tehokasta korjaamista vuonna 2007. Neuvosto mainitsi lisäksi, että laskelmat, jotka komissio on tehnyt yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti ohjelmassa annettujen tietojen perusteella, osoittavat, että julkisen talouden rakenteellinen rahoitusasema (eli suhdannetasoitettu rahoitusasema kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä lukuun ottamatta) paranee ohjelmakauden aikana vuosittain keskimäärin prosenttia suhteessa BKT:hen.

(11)

Vuoden 2007 alustavassa talousarviossa, joka hyväksyttiin 27 päivänä syyskuuta 2006, alijäämäksi arvioidaan 2,1 prosenttia suhteessa BKT:hen (ilman eläkeuudistuskustannuksia), verrattuna 2,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen, johon tähdättiin vuoden 2006 tarkistetussa lähentymisohjelmassa (ja 3,3 prosenttiin perustamissopimuksen 104 artiklan 7 artiklan mukaisesti heinäkuussa 2004 annetussa neuvoston suosituksessa). Positiivisempi lopputulos kuvastaa suurempia tuloja (erityisesti henkilökohtaisista tuloveroista), jotka johtuvat ennustettua vahvemmasta kasvusta sekä hallitummasta menojen kasvusta, erityisesti suunniteltua pienemmistä julkisista investoinneista. Vuoden 2007 alustava talousarvio sisältää seuraavat alijäämätavoitteet tuleviksi vuosiksi: 1,7 prosenttia vuonna 2007, 1,2 prosenttia vuonna 2008 ja 0,5 prosenttia vuonna 2009.

(12)

Puolan perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan nojalla annetun neuvoston suosituksen mukaisesti liiallisen alijäämän korjaamiseksi vuoteen 2007 mennessä toteuttamien toimien arvioinnin perusteella voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

(13)

Tämän perusteella voidaan päätellä, että vaikka julkisen talouden rahoitusasema on parantunut ja vaikka Puola on tähän mennessä ylittänyt julkisen talouden tavoitteensa, nykytietojen perusteella vuoden 2007 alijäämä ylittää selvästi 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen, mikä ei vastaa neuvoston suosituksia liiallisen alijäämän korjaamiseksi vuoden 2007 määräaikaan mennessä.

Puola on suostunut julkistamaan 5 päivänä heinäkuuta 2004 annetun neuvoston suosituksen vakaus- ja kasvusopimuksesta annetun Amsterdamissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöslauselman mukaisesti (6),