1

T & L Sugars Ltd (jäljempänä T & L Sugars) ja Sidul Açúcares Unipessoal Lda (jäljempänä Sidul Açúcares) vaativat valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion T & L Sugars ja Sidul Açúcares vastaan komissio (T-279/11, EU:T:2013:299; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi niiden vaatimuksen siitä, että on kumottava poikkeuksellisista toimenpiteistä kiintiön ulkopuolisen sokerin ja isoglukoosin alennetulla ylijäämämaksulla unionin markkinoille saattamisen osalta markkinointivuoden 2010/2011 aikana 3.3.2011 annettu komission asetus (EU) N:o 222/2011 (EUVL L 60, s. 6), unionin markkinoilla alennetulla ylijäämämaksulla myytävien, kiintiön ulkopuolisen sokerin käytettävissä olevien määrien jakokertoimen vahvistamisesta, lisähakemusten hylkäämisestä ja hakemusten jättämisjakson lopettamisesta 23.3.2011 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 293/2011 (EUVL L 79, s. 8), poikkeuksellisen tuontitariffikiintiön avaamisesta tietyille sokerimäärille markkinointivuonna 2010/2011 28.3.2011 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 302/2011 (EUVL L 81, s. 8) ja jakokertoimen vahvistamisesta 1 päivän ja 7 päivän huhtikuuta 2011 välisenä aikana haettujen sokerialan tuotteiden tuontitodistusten myöntämiseksi eräissä tariffikiintiöissä sekä tällaisten hakemusten jättämisen keskeyttämisestä 19.4.2011 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 393/2011 (EUVL L 104, s. 39) (jäljempänä yhdessä riidanalaiset asetukset).

2

Unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt asian taustan valituksenalaisen tuomion 1–5 kohdassa seuraavasti:

3

Unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 39–45 kohdassa riidanalaisilla asetuksilla käyttöön otetun mekanismin seuraavasti:

4

Valittajat nostivat 30.5.2011 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jätetyllä kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisten asetusten kumoamista ja valittajille näiden asetusten antamisesta aiheutuneen vahingon korvaamista. Komissio esitti 26.10.2011 jättämällään erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen.

5

Komissio, jota tukivat Ranskan tasavalta ja Euroopan unionin neuvosto, väitti, että vaikka riidanalaiset asetukset olivat sääntelytoimia, ne edellyttivät täytäntöönpanotoimenpiteitä ja ne eivät koskeneet valittajia erikseen eivätkä suoraan.

6

Valittajat perustivat unionin yleisessä tuomioistuimessa asiavaltuutensa, joka koskee riidanalaisten asetusten riitauttamista, siihen, että riidanalaiset asetukset ovat valittajia suoraan koskevia ja täytäntöönpanotoimenpiteitä edellyttämättömiä sääntelytoimia, tai toissijaisesti siihen, että ne koskevat valittajia suoraan ja erikseen.

7

Unionin yleinen tuomioistuin päätti käsiteltävässä asiassa ratkaista komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen käsittelemättä pääasiaa. Se jätti kanteen tutkimatta siltä osin kuin sillä vaadittiin riidanalaisten asetusten kumoamista.

8

Tutkittavaksi jättämisen perusteesta, jonka mukaan riidanalaiset asetukset edellyttävät täytäntöönpanotoimenpiteitä, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 46–73 kohdassa, että sekä kiintiön ulkopuolisen sokerin markkinoille saattamista että tariffikiintiötä koskevilla asetuksilla voi olla oikeusvaikutuksia asianomaisiin toimijoihin ainoastaan kansallisten viranomaisten tekemien yksittäistapauksia koskevien päätösten välityksellä. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että nämä toimenpiteet ovat SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja hylkäsi valittajien väitteet siitä, että nämä toimenpiteet olivat luonteeltaan ”automaattisia ja pakollisia”.

9

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa, että valittajat eivät olleet väittäneet joutuvansa rikkomaan lakia saadakseen asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi vaan ainoastaan esittäneet, että mahdollisuus nostaa kanne riidanalaisten asetusten täytäntöönpanoon liittyvistä kansallisista toimenpiteistä on niille vähintään epävarma. Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 66 ja 68 kohdassa yhtäältä, että tällaisesta kansallisella tasolla käytettävissä olevasta muutoksenhakukeinosta ei ole nimenomaisesti säädetty johdetussa unionin oikeudessa, ja toisaalta, että SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, että jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa, että se, kuinka sovelletaan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettua ehtoa, jonka mukaan toimi ei saa edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, ei kuitenkaan voi riippua siitä, onko jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä säädetty soveltuvasta tehokkaasta muutoksenhakukeinosta, jolla voidaan riitauttaa moititun unionin toimen pätevyys. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi mainitun tuomion 70 kohdassa, että tällainen järjestelmä edellyttäisi kussakin konkreettisessa tilanteessa sitä, että unionin tuomioistuimet tutkisivat ja tulkitsisivat kansallisia menettelysääntöjä, mikä ylittäisi niiden toimivallan unionin toimien laillisuusvalvonnan alalla.

10

Oikeudenkäyntiväitteestä, jonka mukaan valittajat eivät olleet osoittaneet, että riidanalaiset asetukset koskivat niitä erikseen, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 77 kohdassa, että näillä asetuksilla on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määritettyihin henkilöryhmiin, koska niitä sovelletaan kaikkiin unionin sokerintuottajiin ja kaikkiin sokerintuojiin yksilöimättä mitenkään valittajia.

11

Koska valittajat väittivät, että ainakin täytäntöönpanoasetus N:o 393/2011 koskee niitä erikseen, koska se vaikuttaa suljettuun toimijoiden joukkoon sen vuoksi, että sillä vahvistetaan jakokerroin, jolla tariffikiintiö jaetaan ainoastaan 1.–7.4.2011 hakemuksensa jättäneiden tuojien kesken, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 84 ja 89 kohdassa, että täytäntöönpanoasetus N:o 393/2011 vaikuttaa kaikkiin valittajiin samalla tavoin niiden objektiivisen aseman vuoksi – todistushakemuksen jättäneenä tuottajana – ja että näin ollen kuuluminen rajattuun piiriin, joka perustuu itse kyseessä olevan asetuksen luonteeseen, ei yksilöi valittajia.

12

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 97 kohdassa, että koska kumoamisvaatimus oli jätetty tutkimatta, oli hylättävä myös lainvastaisuusväite, joka koski maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, s. 1) 186 artiklan a alakohtaa ja 187 artiklaa.

13

T & L Sugars ja Sidul Açúcares vaativat, että unionin tuomioistuin

14

Komissio vaatii, että valitus hylätään ja että T & L Sugars ja Sidul Açúcares velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15

Ranskan tasavalta ja neuvosto vaativat, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16

T & L Sugars ja Sidul Açúcares esittävät valituksensa tueksi kolme valitusperustetta. Ne arvostelevat ensimmäisessä valitusperusteessaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä tulkitsi virheellisesti SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitettua käsitettä ”sääntelytoim[i], – – joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”. Valittajat väittävät toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti SEUT 263 artiklan neljättä kohtaa katsoakseen, että täytäntöönpanoasetus N:o 393/2011 ei koske niitä erikseen. Valittajat väittävät kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että koska kumoamiskanne oli jätetty tutkimatta, kanteen yhteydessä esitetty lainvastaisuusväite oli hylättävä.

17

T & L Sugars ja Sidul Açúcares väittävät ensimmäisen valitusperusteensa tueksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että kansallisten viranomaisten riidanalaisten asetusten yhteydessä toteuttamat toimenpiteet ovat SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.

18

Ne toteavat, että komissio on laatinut riidanalaisten asetusten pienimmätkin yksityiskohdat ja että jäsenvaltioille on jätetty pelkkä postilaatikkona toimiminen. Näissä olosuhteissa valittajat eivät voi riitauttaa riidanalaisia asetuksia kansallisissa tuomioistuimissa, koska viimeksi mainituilla ei ole toimivaltaa kumota näitä asetuksia.

19

Unionin yleisen tuomioistuimen tekemä virhe on, että se katsoi, että jokainen jäsenvaltion unionin asetuksen yhteydessä toteuttama toimenpide, oli se sitten automaattinen tai liitännäinen, on tämän asetuksen ”täytäntöönpanopäätös”.

20

Unionin yleinen tuomioistuin teki valittajien mukaan oikeudellisen virheen myös, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa, ettei kysymys jäsenvaltioilla olevasta harkintavallasta ole merkityksellinen sen ratkaisemisessa, ”edellyttääkö” sääntelytoimi ”täytäntöönpanotoimenpiteitä”. Valittajat katsovat, että harkintavallan olemassaolo on merkityksellinen arviointiperuste sen ratkaisemiseksi, lisätäänkö jäsenvaltion toimenpiteellä tosiasiallisesti jotakin siihen unionin toimeen, jonka nojalla se on toteutettu. Itse sanan ”päätös” määritelmä merkitsee, että kyseessä on toimi, joka edellyttää valinnan tekemistä useiden mahdollisuuksien välillä eikä mekaanista täytäntöönpanoa, kolmannen tahon antamien käskyjen välittämistä tai pelkkää vahvistavaa toimea.

21

Valittajien näkemyksen mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi valituksenalaisen tuomion 58–60 kohdassa rajoittavasti SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeistä osaa. Tätä säännöstä olisi tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa taatun tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden valossa. Mainittua säännöstä olisi tulkittava myös prosessin tehokkuuden perusteella ja tavalla, jolla annetaan hyödyllinen sisältö EUT-sopimuksen sanamuotoon tehdyille muutoksille. Nämä tavoitteet edellyttävät, että yksityiset voivat saattaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska tehokkaan oikeussuojakeinon puuttuessa niillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin rikkoa lakia voidakseen riitauttaa unionin toimen tuomioistuimessa, kuten tilanne on käsiteltävässä asiassa, minkä komissio on itsekin myöntänyt.

22

Komissio katsoo, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen osan tarkoituksena on säilyttää tietty tasapaino kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuinten roolien välillä unionin tehokkaan tuomioistuinvalvonnan järjestelmässä; perustana on sellaisten toimien olemassaolo, jotka jäsenvaltiot ovat antaneet kansallisella tasolla pannakseen kyseessä olevan säännöstön täytäntöön, ja mahdollisuus ensin nostaa näistä toimista kanne kansallisissa tuomioistuimissa ja tämän jälkeen mahdollisesti saattaa unionin tuomioistuimessa vireille ennakkoratkaisumenettely, kun ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen erityisesti unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamien toimien pätevyyden arvioimiseksi sekä sen varmistamiseksi, että kansalliset tuomioistuimet tulkitsevat ja soveltavat unionin oikeutta yhdenmukaisesti, SEUT 267 artiklan nojalla.

23

Komission mukaan siitä, että jäsenvaltiolla on rajoitettu harkintavalta sen tavan osalta, jolla se panee täytäntöön unionin sääntelytoimen, ei voida päätellä, että jokainen täytäntöönpanotoimenpiteeseen sisältyvien säännösten tai määräysten kumoaminen johtuu väistämättä itse unionin sääntelytoimen oletetusta lainvastaisuudesta.

24

Komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi perustellusti, että käsiteltävässä asiassa kansalliset toimenpiteet olivat tärkeitä ja tarpeellisia. Vaikka riidanalaiset asetukset ovat sääntelytoimia, ne voivat vaikuttaa asianomaisiin toimijoihin vain epäsuorasti muun muassa välttämättömien kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden välityksin. Komission mukaan on kiistatonta, että ilman näitä toimenpiteitä riidanalaiset asetukset eivät voi tuottaa oikeusvaikutuksiaan asianomaisiin toimijoihin nähden.

25

On näet niin, että kun toimivaltaiset kansalliset viranomaiset myöntävät todistuksia ja tuontitodistuksia, joiden nojalla toimijat voivat saattaa markkinoille lisämääriä kiintiön ulkopuolista sokeria alennetulla ylijäämämaksulla tai tuoda sokeria alennetulla tuontitullilla, tämä tapahtuu sen jälkeen, kun ne ovat yksilöineet hakijat, määrittäneet, että hakemukset ovat todenmukaisia, tyhjentäviä ja täsmällisiä, tarkistaneet, että hakijat ovat todellisia toimijoita markkinoilla, vaatineet asianmukaisten vakuuksien asettamista, päättäneet hakemusten hyväksymisestä tai hylkäämisestä ja toimittaneet komissiolle kaikki hyväksyttyjä hakemuksia koskevat asian kannalta merkitykselliset tiedot. Näistä tehtävistä useisiin liittyy merkittävää harkintavallan käyttöä jäsenvaltioiden taholta, joille kuuluu myös kaikkien sääntöjenvastaisuuksien tai kaikenlaisen väärinkäytön estäminen.

26

Jos olemassa ei ole mitään oikeussuojakeinoa täytäntöönpanotoimenpiteiden riitauttamiseksi, on syytä palauttaa mieleen, että tuomiossa Inuit Tapiriit Kanatami ym.v. parlamentti ja neuvosto (C‑538/11 P, EU:C:2013:625, 97 ja 103 kohta) unionin tuomioistuin vahvisti, että ”EUT-sopimuksen ja SEU 19 artiklan tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut perustaa kansallisissa tuomioistuimissa unionin oikeussääntöjen noudattamisen varmistamiseksi muita oikeussuojakeinoja kuin ne, jotka on otettu käyttöön kansallisessa oikeudessa”, ja että perusoikeuskirjan 47 artiklan tarkoituksena ei ole muuttaa perussopimuksissa määrättyä tuomioistuinvalvontaa koskevaa järjestelmää eikä etenkään niitä sääntöjä, jotka koskevat unionin tuomioistuimissa suoraan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

27

Ranskan tasavalta katsoo, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensiksikin aivan oikein, että riidanalaiset asetukset edellyttävät täytäntöönpanotoimenpiteitä. Toiseksi tätä tulkintaa ei aseta kyseenalaiseksi se valittajien väite, jonka mukaan sellaisia kansallisia toimenpiteitä vastaan, jotka on toteutettu ilman harkintavaltaa, ei olisi olemassa oikeussuojakeinoja. Kolmanneksi tätä tulkintaa ei aseta kyseenalaiseksi valittajien väite, jonka mukaan eräissä jäsenvaltioissa niiden käytettävissä ei olisi tehokasta oikeussuojakeinoa riidanalaisia asetuksia vastaan.

28

Neuvosto tukee komission väitteitä.

29

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitettua käsitettä ”sääntelytoim[i], – – joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”, on tulkittava kyseisen määräyksen tavoitteen valossa, jona on – kuten määräyksen syntyhistoriasta ilmenee – sen välttäminen, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun sääntelytoimella on välittömiä vaikutuksia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan eikä täytäntöönpanotoimenpiteitä tarvita, kyseinen henkilö voisi jäädä ilman tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa, jos sillä ei olisi suoraa oikeussuojakeinoa unionin tuomioistuimissa edellä mainitun sääntelytoimen laillisuuden kyseenalaistamiseksi. Täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voisi näet – vaikka kyseessä oleva toimi koskee häntä suoraan – saattaa kyseisen toimen tuomioistuinvalvonnan piiriin vasta rikottuaan ensin mainitun toimen säännöksiä ja vetoamalla sitten niiden lainvastaisuuteen menettelyissä, jotka on pantu sen suhteen vireille kansallisissa tuomioistuimissa (tuomio Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 27 kohta).

30

Sen sijaan silloin, kun sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskeva tuomioistuinvalvonta varmistetaan riippumatta siitä, ovatko mainitut toimenpiteet unionin vai jäsenvaltioiden toteuttamia. Luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät voi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi riitauttaa unionin sääntelytoimea suoraan unionin tuomioistuimissa, suojellaan siltä, että niihin sovelletaan tällaista toimea, antamalla niille mahdollisuus riitauttaa tällaisen toimen edellyttämät täytäntöönpanotoimenpiteet (tuomio Telefónica v. komissio, EU:C:2013:852, 28 kohta).

31

Jos mainitun toimen täytäntöönpano kuuluu unionin toimielimille, elimille tai laitoksille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat nostaa unionin tuomioistuimissa kanteen soveltamistoimista SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin ja vedota SEUT 277 artiklan nojalla kanteen tueksi kyseisen perussäädöksen lainvastaisuuteen. Jos täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat vedota kyseisen perussäädöksen pätemättömyyteen kansallisissa tuomioistuimissa ja saada nämä esittämään SEUT 267 artiklan mukaisesti tältä osin unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä (tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 93 kohta ja tuomio Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 29 kohta).

32

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, on niin, että kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen osan perusteella. On siis merkityksetöntä, edellyttääkö kyseessä oleva toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä muihin yksityisiin nähden (tuomio Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 30 kohta).

33

T & L Sugarsin ja Sidul Açúcaresin valituksensa tueksi esittämää ensimmäistä valitusperustetta on tutkittava näiden täsmennysten valossa.

34

Kuten asetuksen N:o 222/2011 1 artiklasta käy ilmi, asetuksen tarkoituksena on vahvistaa markkinointivuodeksi 2010/2011 ylijäämämaksuksi 500000 tonnin enimmäismäärälle valkoista sokeria ja 26000 tonnille isoglukoosia, jotka on tuotettu asetuksen N:o 1234/2007 liitteessä VI vahvistetun kiintiön ulkopuolella, nolla euroa tonnilta. Asetuksen N:o 222/2011 2 artiklan 2 kohdan mukaan todistuksen hakijat voivat olla ainoastaan asetuksen N:o 1234/2007 57 artiklan mukaisesti hyväksyttyjä yrityksiä, jotka tuottavat juurikas- ja ruokosokeria tai isoglukoosia ja joille on myönnetty tuotantokiintiö kyseiseksi markkinointivuodeksi. Asetuksen N:o 222/2011 6 artiklan mukaan, kun se luetaan yhdessä asetuksen 2 artiklan 4 kohdan kanssa, kansalliset viranomaiset myöntävät hakemuksen tehneille tuottajille vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa todistukset niistä sokerin ja isoglukoosin määristä, jotka oikeuttavat nollamaksuun.

35

Täytäntöönpanoasetuksella N:o 302/2011 puolestaan avataan samaksi markkinointivuodeksi poikkeuksellinen markkinointikiintiö 300000 sokeritonnin suuruiselta määrältä. Asetuksen N:o 891/2009, johon täytäntöönpanoasetuksen N:o 302/2011 1 artiklassa viitataan, 4, 5 ja 8 artiklan mukaan kansalliset viranomaiset myöntävät hakemuksen tehneille tuottajille vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa tähän tuontitariffikiintöön liittyvät tuontitodistukset.

36

Koska yhtäältä kiintiön ulkopuolista sokerin tuottamista koskevien, asetuksen N:o 222/2011 nojalla jätettyjen todistushakemusten ja toisaalta täytäntöönpanoasetuksen N:o 302/2011 nojalla jätettyjen tuontitodistushakemusten kattamat määrät ylittivät kyseisissä säännöksissä vahvistetut määrät niiden ensimmäisellä soveltamisviikolla, komissio vahvisti täytäntöönpanoasetuksissa N:o 293/2011 ja N:o 393/2011 jakokertoimen, jota oli sovellettava asetuksen N:o 222/2011 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 302/2011 nojalla jo jätettyihin todistushakemuksiin.

37

Edellä esitetystä seuraa asetuksen N:o 222/2011 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 293/2011 osalta, että koska valittajat eivät ole sokerin tuottajia, mistä syystä nämä asetukset eivät vaikuta niiden oikeudelliseen tilanteeseen suoraan, kyseiset asetukset eivät koske valittajia suoraan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitetuin tavoin (ks. tuomio Glencore Grain v. komissio, C-404/96 P, EU:C:1998:196, 41 kohta; tuomio Front national v. parlamentti, C-486/01 P, EU:C:2004:394, 34 kohta; tuomio komissio v. Ente per le Ville Vesuviane ja Ente per le Ville Vesuviane v. komissio, C-445/07 P ja C-455/07 P, EU:C:2009:529, 45 kohta ja tuomio Stichting Woonpunt ym. v. komissio, C-132/12 P, EU:C:2014:100, 68 kohta).

38

Tästä seuraa, että koska unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut, koskivatko mainitut asetukset valittajia suoraan, ja koska se perusti kanteen tutkimatta jättämisen siihen, että nämä samat asetukset edellyttivät SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä, se teki oikeudellisen virheen.

39

On kuitenkin todettava, että koska – kuten edellä 37 kohdassa on todettu – asetus N:o 222/2011 ja täytäntöönpanoasetus N:o 293/2011 eivät koske valittajia suoraan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitetulla tavalla, unionin yleisen tuomioistuimen oikeudellinen virhe ei voi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen siltä osin kuin kyse on näistä asetuksista nostetun kanteen tutkimatta jättämisestä.

40

Sen sijaan täytäntöönpanoasetukset N:o 302/2011 ja N:o 393/2011 tuottavat oikeusvaikutuksiaan valittajiin nähden vain sellaisten toimien välityksin, jotka kansalliset viranomaiset ovat antaneet sen jälkeen, kun täytäntöönpanoasetuksen N:o 302/2011 perusteella on jätetty todistushakemuksia. Kansallisten viranomaisten päätökset, jotka koskevat tällaisten todistusten, joilla sovelletaan asianomaisiin toimijoihin täytäntöönpanoasetuksessa N:o 393/2011 vahvistettuja kertoimia, myöntämistä, sekä päätökset, joilla tällaiset todistukset evätään kokonaan tai osittain, ovat näin ollen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.

41

Tätä päätelmää ei aseta kyseenalaiseksi se, että kansallisella tasolla toteutettujen toimenpiteiden väitetään olevan luonteeltaan mekaanisia.

42

Tämä kysymys ei näet ole merkityksellinen sen ratkaisemisessa, edellyttävätkö mainitut asetukset SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä, kuten unionin yleinen tuomioistuin oikein totesi valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa.

43

Perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuvasta väitteestä on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän artiklan tarkoituksena ei ole muuttaa perussopimuksissa määrättyä tuomioistuinvalvontaa koskevaa järjestelmää eikä etenkään niitä sääntöjä, jotka koskevat unionin tuomioistuimissa suoraan nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, kuten myös ilmenee kyseiseen 47 artiklaan liittyvistä selityksistä, jotka on SEU 6 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 7 kohdan mukaan otettava huomioon perusoikeuskirjaa tulkittaessa (ks. tuomio Sky Österreich, C-283/11, EU:C:2013:28, 42 kohta; tuomio Alemo-Herron ym., C-426/11, EU:C:2013:521, 32 kohta ja tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 97 kohta).

44

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on siis tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden valossa tämän kuitenkaan johtamatta näiden EUT-sopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen (ks. vastaavasti tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Kuten SEU 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskevan tuomioistuinvalvonnan varmistavat paitsi unionin tuomioistuin myös jäsenvaltioiden tuomioistuimet. EUT-sopimuksella eli yhtäältä SEUT 263 ja SEUT 277 artiklalla sekä toisaalta SEUT 267 artiklalla on näet luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta antamalla se unionin tuomioistuinten tehtäväksi (tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C-583/11 P, EU:C:2013:625, 90 ja 92 kohta ja tuomio Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 57 kohta).

46

Tähän perustuen on täsmennettävä, että yksityisillä on kansallisen oikeudenkäynnin yhteydessä oikeus riitauttaa tuomioistuimissa minkä tahansa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuus, joka liittyy yleisesti sovellettavan unionin toimen soveltamiseen niiden osalta, ja vedota viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen (ks. vastaavasti tuomio E ja F, C-550/09, EU:C:2010:382, 45 kohta ja tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C-583/11 P, EU:C:2013:625, 94 kohta).

47

Tästä seuraa, että pätevyyden arviointia koskeva ennakkoratkaisupyyntö on kumoamiskanteen kaltainen keino valvoa unionin toimien laillisuutta (ks. tuomio Zuckerfabrik Süderdithmarschen ja Zuckerfabrik Soest, C-143/88 ja C-92/89, EU:C:1991:65, 18 kohta; tuomio ABNA ym., C-453/03, C‑11/04, C‑12/04 ja C‑194/04, EU:C:2005:741, 103 kohta ja tuomio Inuit Tapirii Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 95 kohta).

48

Tässä yhteydessä on huomautettava, että kun kansallinen tuomioistuin katsoo, että yksi tai useampi asianosaisten esittämistä tai mahdollisesti viran puolesta tutkittavista unionin toimen pätemättömyysperusteista on perusteltu, sen on lykättävä asian käsittelyä ja pyydettävä unionin tuomioistuimelta pätevyyden arviointia ennakkoratkaisumenettelyssä, koska ainoastaan unionin tuomioistuimella on toimivalta todeta unionin toimen pätemättömyys (tuomio IATA ja ELFAA, C-344/04, EU:C:2006:10, 27 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 96 kohta).

49

Sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät täytä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistettuja edellytyksiä kanteen nostamiseksi unionin tuomioistuimissa, jäsenvaltioiden on siis luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla voidaan taata perusoikeus tehokkaaseen oikeussuojaan (tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Tuo jäsenvaltioiden velvollisuus on vahvistettu SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, jonka mukaan jäsenvaltiot ”säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla” (ks. tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 101 kohta). Tällainen velvollisuus seuraa myös perusoikeuskirjan 47 artiklasta siltä osin kuin kyse on jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä unionin oikeuden soveltamiseksi perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

51

Kaikkien näiden seikkojen perusteella ensimmäinen valitusperuste on hylättävä.

52

T & L Sugars ja Sidul Açúcares väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, ettei täytäntöönpanoasetus N:o 393/2911 koske niitä erikseen.

53

Täytäntöönpanoasetusta N:o 393/2011 ei niiden mukaan sovelleta sokerintuottajiin tai taloudellisiin toimijoihin yleensä, vaan sitä sovelletaan erityisesti toimijoihin, jotka ovat päättäneet hakea tuontitodistusta ja ovat tehneet yksittäisen hakemuksen. Näiden yksittäisten hakemusten perusteella syntyy joukko yksittäistapauksia koskevia päätöksiä.

54

Valittajien mukaan on niin, että vaikka Lissabonin sopimuksella pyritään avaamaan yksityisten asetuksista nostamien kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi käsitettä ”koskee erikseen” vielä suppeammin kuin alun perin oli tehty tuomiossa Plaumann v. komissio (25/62, EU:C:1963:17) ja tuomiossa Toepfer ja Getreide-Import Gesellschaft v. komissio (106/63 ja 107/63, EU:C:1965:65).

55

Komissio katsoo, että vaikka valittajat käsiteltävässä asiassa pyrkivät rajoittamaan väitteensä vain täytäntöönpanoasetukseen N:o 393/2011, on todettava, että tämä asetus ei ole irrallinen toimi, vaan se on täytäntöönpanoasetuksella N:o 302/2011 käyttöön otetun ”järjestelmän” päätösasetus.

56

Komissio muistuttaa, että tuomiossa Plaumann v. komissio (25/62, EU:C:1963:17) todetaan, että jotta toimen voidaan katsoa koskevan erikseen muita kuin sitä, jolle se on osoitettu, sitä annettaessa on erityisesti ollut otettava huomioon vaatimuksen esittäjän tilanne sen antamista varten.

57

Täytäntöönpanoasetuksilla N:o 302/2011 ja N:o 393/2011 säädetyt järjestelmät, jotka yhdessä asetusten N:o 891/2009 ja N:o 1301/2006 kanssa täydentävät niitä, ovat sen mukaan yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, jotka on osoitettu kaikille sokerin tuojille, joihin kuuluvat sokerijuurikasta maahantuovat jalostajat ja kaikki muut kauppiaat, ja tällaisina niitä ei ole annettu ottaen huomioon mitään yksinomaan jalostajina toimivien yritysten, joihin valittajat kuuluvat, piirrettä tai erityisolosuhdetta.

58

Komissio viittaa lopuksi tuomioon Zuckerfabrik Watenstedt v. neuvosto (6/68, EU:C:1968:43, 605), jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että toimen normatiivisuuteen ei vaikuta se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimea sovelletaan tiettynä ajankohtana, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, jos on selvää, että toimea sovelletaan sen tarkoituksen mukaisesti siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella.

59

Ranskan tasavalta katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se totesi valituksenalaisen tuomion 93 kohdassa, että täytäntöönpanoasetusta N:o 393/2011 ei voida pitää kokoelmana yksittäistapauksia koskevia päätöksiä, koska komissio vahvisti jakokertoimen pelkästään kaikkiin kansallisille viranomaisille tehtyihin hakemuksiin perustuvan sokerin tai isoglukoosin kokonaismäärän perusteella. Jakokertoimen vahvistaminen mahdollistaa vain sen määrittämisen – objektiivisen normin perusteella ja riippumatta kunkin toimijan yksittäisestä hakemuksesta, jotka eivät lisäksi ole komission tiedossa –, missä suhteessa kansalliset viranomaiset hyväksyvät niille esitetyt hakemukset. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 393/2011 ainoana tarkoituksena on kaikkiin kansallisille viranomaisille jätettyihin hakemuksiin perustuvien sokerin ja isoglukoosin kokonaismäärien summan saattaminen täytäntöönpanoasetuksella N:o 302/2011 avatun kiintiön määrän mukaiseksi, ilman että minkään tietyn toimijan mitään erityisiä olosuhteita otetaan huomioon.

60

Neuvosto tukee komission väitteitä.

61

On palautettava mieleen, kuten edellä 38 kohdasta ilmenee, että täytäntöönpanoasetus N:o 393/2011 edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä.

62

SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen toimesta, jota ei ole osoitettu sille ja joka edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, ainoastaan, jos kyseinen toimi koskee sitä suoraan ja erikseen.

63

Näistä edellytyksistä jälkimmäisen eli sen osalta, että kyseisen toimen on koskettava valittajaa erikseen, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että muut henkilöt kuin päätöksen adressaatit voivat väittää, että päätös koskee niitä erikseen, ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti (tuomio Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, 223; tuomio Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 72 kohta ja tuomio Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 46 kohta).

64

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimenpidettä sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei mitenkään merkitse sitä, että olisi katsottava, että toimenpide koskee näitä oikeussubjekteja erikseen, jos toimenpidettä sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (ks. vastaavasti tuomio Antillean Rice Mills v. neuvosto, C‑451/98 P, EU:C:2001:622, 52 kohta ja Telefónica v. komissio, C-274/12 P, EU:C:2013:852, 47 kohta).

65

On todettava, että näin on täytäntöönpanoasetuksen N:o 393/2011 osalta, jonka kumoamista T & L Sugars ja Sidul Açúcares vaativat ja johon nähden viimeksi mainittujen asiavaltuutta on näin ollen tarkasteltava. Koska kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa viitataan ”määriin, joista on jätetty – – tuontitodistushakemuksia 1 päivän ja 7 päivän huhtikuuta 2011 välisenä aikana”, ei voida katsoa, että T & L Sugars ja Sidul Açúcares yksilöitäisiin tässä säännöksessä.

66

Täytäntöönpanoasetuksen N:o 393/2011 1 artiklan 1 kohta koskee kaikkia tuontitodistuksen hakijoita, jotka ovat jättäneet hakemuksensa 1.4. ja 7.4.2011 välisenä aikana unionissa. Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti totesi valituksenalaisen tuomion 85 kohdassa, asetuksen N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdassa säädetään sellaisen jakokertoimen vahvistamisesta, joka lasketaan käytettävissä olevan määrän ja haetun määrän perusteella, eikä siinä oteta huomioon yksittäisten hakemusten sisältöä tai hakijoiden erityistä tilannetta. Täytäntöönpanoasetusta N:o 393/2011 ei siis annettu ottaen huomioon valittajille tunnusomaisia erityispiirteitä vaan yksinomaan ottaen huomioon sen, että toimivaltaisille viranomaisille 1.–7.4.2011 jätetyissä tuontitodistushakemuksissa mainitut määrät ylittävät käytettävissä olevan määrän, kuten tämän asetuksen johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta käy ilmi. Näin ollen T & L Sugarsin ja Sidul Açúcaresin todistushakemusta tai yleisemmin niiden yksittäistä tilannetta ei ole otettu huomioon mainittua asetusta annettaessa.

67

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin totesi oikein valituksenalaisen tuomion 94 kohdassa, että täytäntöönpanoasetus N:o 393/2011 ei koske T & L Sugarsia ja Sidul Açúcaresia SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen.

68

Edellä esitetystä seuraa, että myös toinen valitusperuste on hylättävä.

69

Valittajat riitauttavat kolmannessa valitusperusteessaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 97 kohdassa tekemän päätelmän, jonka mukaan on niin, että ”koska kumoamisvaatimus jätetään tutkimatta, sitä koskeva lainvastaisuusväite on tämän seurauksena hylättävä”.

70

Valittajat katsovat, että jos unionin tuomioistuin hyväksyy valittajien väitteet, joiden mukaan riidanalaiset asetukset eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä ja koskevat valittajia erikseen, unionin yleisen tuomioistuimen esittämät perusteet asetuksen N:o 1234/2007 186 artiklan a alakohtaa ja 187 artiklaa vastaan esitetyn lainvastaisuusväitteen hylkäämiselle jäävät kokonaan vaille perustaa.

71

Komissio huomauttaa, että valittajat väittävät pelkästään, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se hylkäsi mainitun lainvastaisuusväitteen niiden virheiden vuoksi, jotka ne toivat esiin ensimmäisessä ja toisessa valitusperusteessaan. Kun otetaan huomioon, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt tältä osin mitään virhettä, kolmas valitusperuste on hylättävä.

72

Ranskan tasavalta ja neuvosto tukevat komission väitteitä.

73

Valittajat katsovat ennen kaikkea, että koska unionin yleinen tuomioistuin teki niiden ensimmäisessä ja toisessa valitusperusteessaan esiin tuomat oikeudelliset virheet, se ei voinut hylätä lainvastaisuusväitettä.

74

On kuitenkin todettava, että – kuten edellä 51 ja 68 kohdasta käy ilmi – unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se katsoi, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyt tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyttyneet kanteen nostamiseksi riidanalaisista asetuksista, jotka edellyttivät täytäntöönpanotoimenpiteitä, ja että täytäntöönpanoasetus N:o 393/2011 ei koskenut valittajia erikseen. Tästä seuraa, että koska unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kumoamiskanne jätettiin tutkimatta, kyseinen tuomioistuin saattoi myös oikeudellista virhettä tekemättä hylätä valittajien esittämän lainvastaisuusväitteen.

75

Tästä seuraa, että kolmas valitusperuste on hylättävä.

76

Koska kaikki T & L Sugarsin ja Sidul Açúcaresin valituksensa tueksi esittämät perusteet on hylätty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

77

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

78

Koska komissio on vaatinut T & L Sugarsin ja Sidul Açúcaresin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska viimeksi mainitut ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: