1.

Yhteisöjen tuomioistuimessa tuli vuonna 1976 ensimmäisen kerran esille kysymys, jonka Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan laatijat olivat jättäneet vielä avoimeksi. ( 2 ) Sen oli nimittäin ratkaistava, tarkoitetaanko tuomioistuimen toimivaltaa määritettäessä ”paikkakunnalla, missä vahingon aiheuttanut teko sattui”, paikkakuntaa, missä vahinko ilmeni, vai paikkakuntaa, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui. ( 3 )

2.

Antaakseen hyödyllisen tulkinnan säännöistä, jotka koskevat tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan määräytymistä jäsenvaltioiden välillä, yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi mahdollisuuden vedota yhtä lailla kumpaankin liittymään. Tästä (kyseisessä asiassa kohtuullisimmasta) ratkaisusta muodostui sittemmin viitekehys. Teoriassa ratkaisu on täysin järkevä, koska kaikenlaisen sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää tekoa, vahinkoa ja näiden välistä syy-yhteyttä.

3.

Käytännössä se ei ole niinkään yksinkertainen, paitsi aivan selvissä tapauksissa, kuten tuomiolla Bier ratkaistussa asiassa. Se ei ole sitä etenkään silloin, kun vahinko ei luonteensa vuoksi ilmene fyysisesti: tämä pätee vahinkoihin, jotka eivät koske henkilön fyysistä loukkaamattomuutta tai esinettä fyysisesti vaan yleisesti omaisuutta.

4.

Unionin tuomioistuimella, joka on tarkastellut näitä ongelmia useaan otteeseen ja monista eri näkökulmista, ( 4 ) on nyt tilaisuus täsmentää asetuksen (EU) N:o 1215/2012 ( 5 ) 7 artiklan 2 alakohtaa koskevaa oikeuskäytäntöään.

5.

Asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Moitteettoman lainkäytön helpottamiseksi tai tuomioistuimen ja riita-asian läheisen liittymän vuoksi olisi oltava vaihtoehtoisia toimivaltaperusteita vastaajan kotipaikan mukaan määräytyvän toimivaltaperusteen lisäksi. Läheisellä liittymällä olisi taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun riita-asia koskee sopimukseen perustumattomia velvoitteita, jotka johtuvat yksityisyyden tai henkilöön liittyvien oikeuksien loukkauksesta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta.”

6.

Asetuksen II lukuun (”Toimivalta”) sisältyy jakso, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset” (4, 5 ja 6 artikla), ja jakso, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta” (7, 8 ja 9 artikla).

7.

Asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.

– –”

8.

Asetuksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –

– –”

9.

Verein für Konsumenteninformation (jäljempänä VKI) on kuluttajajärjestö, jonka kotipaikka on Itävallassa. Yksi sen sääntöjen mukaisista tehtävistä on puolustaa tuomioistuimessa kuluttajien sellaisia oikeuksia, jotka nämä ovat sille tätä varten siirtäneet.

10.

VKI nosti 6.9.2018 kanteen Volkswagen AG:tä (jäljempänä Volkswagen) vastaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa. Volkswagen on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka kotipaikka on Saksassa, jossa se valmistaa moottoriajoneuvoja.

11.

VKI vaatii kanteessaan vahingonkorvauksia 574 ajoneuvon ostajan puolesta näiden sille siirtämien oikeuksien nojalla. Lisäksi se vaatii toteamaan, että Volkswagen on vastuussa myös eräistä tulevista vahingoista, joiden suuruutta ei voida vielä määrittää. Molemmat vaatimukset perustuvat siihen, että ostettuihin ajoneuvoihin oli asennettu estolaite (manipulointiohjelmisto), joka testipenkissä alensi ajoneuvojen todellisia pakokaasupäästöarvoja unionin oikeussääntöjen vastaisesti. ( 6 )

12.

VKI väittää, että kaikki sille oikeuksiaan siirtäneet kuluttajat olivat ostaneet Itävallasta joko ajoneuvojen jälleenmyyjältä tai yksityiseltä myyjältä ajoneuvon, jossa on Volkswagenin kehittämä moottori. Ajoneuvot ostettiin ennen valmistajan päästömanipulaation ilmituloa, joka tapahtui 18.9.2015.

13.

VKI väittää, että ajoneuvojen omistajille on aiheutunut vahinkoa, koska he olisivat todennäköisesti jättäneet ajoneuvon ostamatta tai ostaneet sen edullisempaan hintaan, jos he olisivat tienneet väitetystä päästömanipuloinnista. Korvattava vahinko, joka luottamuksen rikkomisesta seurasi, muodostuu manipuloidun ajoneuvon ostohinnan ja siitä tosiasiallisesti maksetun hinnan erotuksesta. VKI perustelee väitettään toissijaisesti sillä, että manipuloidun ajoneuvon arvo sekä uusien että käytettyjen autojen markkinoilla on laskenut merkittävästi verrattuna manipuloimattoman ajoneuvon arvoon.

14.

VKI myös väittää, että ajoneuvojen lisääntynyt polttoaineen kulutus, heikentynyt ajo- tai moottoriteho ja moottorin suurempi kuluminen ovat lisänneet entisestään ajoneuvojen omistajille aiheutunutta vahinkoa. Lisäksi on odotettavissa, että väitetyn päästömanipuloinnin kohteena olleiden ajoneuvojen markkina-arvo laskee edelleen, ja muitakin haittoja voi ilmetä, kuten ajokielto tai rekisteröintitodistuksen peruuttaminen. Kanteen nostamisen ajankohtana joidenkin vahinkojen suuruutta ei voitu vielä määrittää tai ne eivät olleet vielä toteutuneet, joten VKI:n vaatimus on tältä osin ainoastaan deklaratiivinen.

15.

Siltä osin kuin on kyse sen tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta, jossa kanne on nostettu, VKI vetoaa asetuksen 7 artiklan 2 alakohtaan.

16.

Volkswagen vaatii, että VKI:n vaatimukset hylätään, ja kiistää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kansainvälisen toimivallan.

17.

Tässä tilanteessa Landesgericht Klagenfurt (osavaltion tuomioistuin, Klagenfurt, Itävalta) on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että pääasian kaltaisissa olosuhteissa käsitteellä ’paikkakunta, missä vahinko sattui’ voidaan tarkoittaa jäsenvaltiossa sijaitsevaa paikkakuntaa, missä vahinko aiheutui, kun kyseinen vahinko muodostuu yksinomaan taloudellisesta menetyksestä, joka on välitön seuraus toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneesta deliktistä?”

18.

Asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan, jossa kantajalle tarjotaan yleisen oikeuspaikan (jolla tarkoitetaan 4 artiklan 1 kohdassa mainittua vastaajan kotipaikan tuomioistuinta jäsenvaltiossa) rinnalle vaihtoehtoinen oikeuspaikka, tulkitseminen on aina ollut haasteellista. ( 7 )

19.

Koska tilanteet, joissa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskeva kanne voidaan nostaa, ovat niin lukuisat ja moninaiset, unionin tuomioistuin on joutunut tulkitsemaan säännöstä hyvin monenlaisissa asiayhteyksissä, jotka ovat myös aivan erilaisia kuin ne, joita säännön antamisajankohtana voitiin edes kuvitella. ( 8 ) Sen tehtävänä on ollut mukauttaa ja täsmentää tulkintaansa jäsenvaltioilta tulleiden ennakkoratkaisupyyntöjen yhteydessä. ( 9 )

20.

Säännöksen tulkintaan on kuitenkin jo olemassa useita muuttumattomia ohjeita: tulkintaa ohjaavien seuraavien periaatteiden keskeinen tehtävä eli toimivaltasääntöjen ennustettavuuden (asianosaisten kannalta) periaate ja toimivaltaisen tuomioistuimen ja riita-asian välisen läheisen liittymän periaate; pyrkimys siihen, että toimivallan määrittämisjärjestelmässä säilytetään mahdollisuus vedota erityistä toimivaltaa koskevaan sääntöön, tämän kuitenkaan oikeuttamatta laajentavaan tulkintaan; ( 10 ) ja kyseisen toimivaltasäännön neutraalisuus asianosaisiin nähden. Säännöstä on joka tapauksessa tulkittava itsenäisesti, eikä sen tulkinta ole riippuvainen siitä, miten ”vahingon aiheuttanut tapahtuma” ja ”vahinko” määritellään kansallisissa oikeusjärjestyksissä, eikä myöskään yksityisoikeudelliseen vastuuseen sovellettavasta aineellisesta lainsäädännöstä. ( 11 )

21.

Asetuksen 7 artiklan 2 alakohdassa edellytetään, että tuomioistuimen ja riita-asian välillä on erityisen läheinen liittymä. Läheisellä liittymällä taataan oikeusvarmuus ja vältetään mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa. Lisäksi sillä helpotetaan moitteetonta lainkäyttöä ja prosessin asianmukaista järjestämistä. ( 12 )

22.

Kun delikti on tapahtunut eri jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa sen seuraukset ilmenevät, tuomioistuimen toimivallan määräytymisperusteita on kaksi, koska sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevissa asioissa kummallakin paikkakunnalla katsotaan olevan merkittävä liittymä riita-asiaan. Tässä tilanteessa kantaja voi valita, kummassa tuomioistuimessa hän nostaa kanteen.

23.

Asetuksen 7 artiklan 2 alakohdassa mainittu kriteeri säilyttää siten tehokkaan vaikutuksensa, joka menetettäisiin, jos säännöksen tulkittaisiin viittaavan ainoastaan siihen paikkakuntaan, jossa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, koska viimeksi mainittu on käytännössä usein vastaajan kotipaikka. ( 13 ) Kahden toimivaltaperusteen säännöstä ei ole luovuttu missään tapauksessa. ( 14 )

24.

Asetuksen 7 artiklan 2 alakohtaa ei ole tarkoitettu oikeuspaikkasäännöksi, jolla suojataan kantajaa. Vaikka sitä systematiikan kannalta tarkasteltuna voitaisiin pitää actor sequitor rei ‑säännön ( 15 ) lieventäjänä, tämä ei tarkoita, että sitä olisi systemaattisesti sovellettava sen valtion tuomioistuinten hyväksi, jossa vahingonkärsijän kotipaikka sijaitsee (forum actoris). ( 16 ) Sitä voidaan soveltaa vain silloin, kun (ja siksi, että) paikkakunta, missä vahingonkärsijällä on kotipaikka, on samalla vahingon ilmenemispaikka. ( 17 )

25.

Kaikkien näiden seikkojen perusteella ja niitä yhdistellen unionin tuomioistuin on laatinut asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan tulkintaa varten ”vahingon ilmenemispaikan” osalta ohjeita, joista osaa on tarkoitus soveltaa yleisesti ja osaa erityisillä aloilla:

26.

Unionin tuomioistuin on vahvistanut joitakin kriteerejä myös tilanteisiin, joissa väitetty vahinko on puhdas varallisuusvahinko, ja palaan niihin jäljempänä.

27.

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, joka on hyvin samankaltainen kuin aikanaan tuomion Universal taustalla ollut kysymys, voitaisiin vastata, on aluksi selvitettävä väitetyn vahingon luonne: onko se alkuperäinen vahinko vai sen seurauksena pidettävä vahinko ja onko se esinevahinko vai puhdas varallisuusvahinko? ( 22 ) Lisäksi on määritettävä, ovatko ne yksityiset, jotka nyt vaaditun vahingonkorvauksen velkojina ovat siirtäneet oikeutensa VKI:lle, välittömiä vai välillisiä vahingonkärsijöitä.

28.

Tämän jälkeen on vahingon luonnehdinnan perusteella täsmennettävä, mikä on tuomioistuimen toimivallan määräytymisen kannalta merkityksellinen paikkakunta.

29.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös tiedustelee, voidaanko lopputulosta, johon edellä selostetulla menetelmällä päädytään, korjata ennustettavuuden ja läheisyyden vaatimusten niin edellyttäessä. Mielestäni on jo tässä vaiheessa tärkeää huomauttaa, että myöntävän vastauksen antaminen tähän kysymykseen toisi merkittävän muutoksen siihen, miten asetuksen 7 artiklan 2 alakohtaa on tähän mennessä tulkittu ja sovellettu.

30.

Asian käsittelyyn osallistuneet osapuolet toivat huomautuksissaan esiin muitakin kyseisen säännöksen tulkintaan liittyviä epäilyjä, mutta koska niitä ei mainita ennakkoratkaisupyynnössä, en ota kantaa niihin. ( 23 )

31.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan vahinko on aiheutunut ajoneuvoon asennetusta ohjelmistosta, joka tekee siitä viallisen. Se katsoo, että ohjelmisto on alkuperäinen vahinko ja että ostajien omaisuuden arvonalennus on pelkkä sen seurauksena pidettävä vahinko. ( 24 )

32.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa myös kysymykseen siitä, keitä on pidettävä vahingonkärsijöinä: ainoastaan VKI:n edustamia kuluttajia vai kaikkia ajoneuvojen ostajia, lähtien valtuutetuista jälleenmyyjistä ja maahantuojista. Jälkimmäisessä tapauksessa yksityiset, joiden oikeuksia VKI puolustaa, eivät olisi välittömiä vahingonkärsijöitä, koska he ovat myyntiketjussa viimeisinä.

33.

Vahingon luonnetta määritettäessä on tehtävä ero vahingon aiheuttaneiden tapahtumien ja niiden seurausten (vahinkojen) välillä:

34.

Tämän perusteella on todettava, että käsiteltävässä asiassa vahingon aiheuttanut tapahtuma muodostuu sellaisen ohjelmiston asentamisesta ajoneuvoon valmistusprosessin aikana, joka vääristää sen päästölukemia.

35.

Kyseisestä tapahtumasta seurannut vahinko on mielestäni alkuperäinen vahinko ja varallisuusvahinko.

36.

Normaaleissa olosuhteissa (jos siinä ei ole mitään vikaa) esineen hankinta lisää omaisuutta, joka kasvaa vähintään arvolla, joka esineellä on sen poistuessa omaisuudesta (ja joka siinä tapauksessa, että esine myydään, vastaa siitä maksettua myyntihintaa).

37.

Jos ajoneuvon arvo on jo ostohetkellä siitä maksettua hintaa pienempi, koska ajoneuvo on alkujaankin viallinen, maksettu hinta ei vastaa saadun tavaran arvoa. Maksetun ostohinnan ja vastikkeeksi saadun esineen arvon välinen erotus aiheuttaa ajoneuvon hankinnan yhteydessä varallisuusvahingon (joka tosin käy selville vasta myöhemmässä vaiheessa).

38.

Estääkö ajoneuvon olemassaolo fyysisenä esineenä vahingon luonnehtimisen varallisuusvahingoksi? Nähdäkseni näin ei ole. Kun ajoneuvon todelliset ominaisuudet tulivat julki, ostajille ei niinkään selvinnyt se, että ajoneuvo oli huonompi tai eri kuin he olivat luulleet, vaan se, että ajoneuvon arvo oli luultua pienempi: että heillä oli lopulta luultua vähemmän varallisuutta. Ajoneuvo fyysisenä esineenä symbolisoi tätä taloudellista menetystä, ja sen avulla voidaan määrittää kyseisen vahingon alkuperä. Käsiteltävässä asiassa se ei kuitenkaan vaikuta ohjelmiston manipuloinnista ostajille aiheutuneen vahingon muuhun kuin fyysiseen ytimeen.

39.

Tätä varallisuusvahinkoa on siis pidettävä alkuperäisenä vahinkona eikä sen seurauksena pidettävänä vahinkona: se seurasi suoraan vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta (moottorin manipuloinnista) eikä kantajan kärsimästä aiemmasta vahingosta, joka olisi aiheutunut samasta tapahtumasta.

40.

Vahingonkärsijöiden luonteesta on todettava, että henkilöt, jotka ostivat ajoneuvot (ja siirsivät oikeutensa VKI:lle, jotta tämä puolustaisi niitä tuomioistuinteitse), ovat asetuksen 7 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuja välittömiä vahingonkärsijöitä. Väitetty taloudellinen menetys ei ole seurausta muiden yksityisten heitä ennen kärsimästä vahingosta.

41.

Ajoneuvojen arvonalennus nimittäin selvisi vasta, kun moottorien manipulointi oli tullut julki. Joissakin tapauksissa kantajat saattavat olla loppukäyttäjiä, jotka ovat hankkineet ajoneuvon edelliseltä ostajalta, mutta tälle ei kuitenkaan aiheutunut minkäänlaista vahinkoa, koska tuolloin piilevänä ollut vahinko tuli ilmi vasta myöhemmin ja vaikutti ainoastaan seuraaviin omistajiin. Tästä syystä ei voida puhua vahinkojen vyöryttämisestä ensimmäisiltä ostajilta seuraaville ostajille.

42.

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee pelkästään, mikä on paikkakunta, jossa vahinko ilmeni, mutta ei paikkakuntaa, jossa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui. Ennakkoratkaisupyynnössään se tekee selväksi, että sen mielestä vahingon aiheuttanut (syy-yhteydessä oleva) tapahtuma sattui siellä, missä manipuloidut ajoneuvot valmistettiin, eli Saksassa.

43.

Koska ajoneuvojen valmistajan kotipaikka on Saksassa, kanne sitä vastaan on pääsäännön mukaan nostettava lähtökohtaisesti kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa. Kun kuitenkin vaatimuksen perustana on delikti, kyseinen henkilö voidaan haastaa tuomioistuimeen myös toisessa jäsenvaltiossa, ja nimenomaan sen paikkakunnan tuomioistuimeen, missä vahinko ilmeni.

44.

VKI:n vaatimus ei, kuten jo edellä totesin, perustu aineelliseen henkilö- tai esinevahinkoon vaan puhtaaseen varallisuusvahinkoon.

45.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahingon ilmenemispaikka on se, jossa teon negatiiviset seuraukset konkreettisesti ilmenevät. ( 27 )

46.

Se, että vahinko ei ole fyysinen, vaikeuttaa kyseisen paikkakunnan määrittämistä ja luo epävarmuutta jo menettelyn alusta alkaen. Samaan aikaan se herättää epäilyjä siitä, onko kyseistä paikkakuntaa asianmukaista käyttää toimivaltaperusteena asetuksen 7 artiklan 2 alakohtaa sovellettaessa. Siksi ei ole yllättävää, että unionin tuomioistuinta on aiemmissa ennakkoratkaisumenettelyissä kehotettu kumoamaan valinnanvapaus paikkakunnan, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja paikkakunnan, missä vahinko ilmeni, välillä tilanteissa, joissa on kyseessä puhdas varallisuusvahinko. ( 28 )

47.

Tälle näkemykselle on tosiasiallisesti olemassa perusteluja. Kyseistä säännöstä sovellettaessa ei suinkaan ole pakko antaa mahdollisuutta valita kahden toimivaltaisen tuomioistuimen välillä; se on perusteltua, kun – ja jos – toimivallan myöntäminen ”ei täytä mitään objektiivista tarvetta näytön esittämisen tai prosessin järjestämisen kannalta”. ( 29 ) Tuomiossa Bier tehdyllä tulkinnalla ei pyritty lisäämään sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevien kanteiden käsittelyä varten toimivaltaisten tuomioistuinten määrää vaan pikemminkin varmistamaan, ettei asiassa merkityksellisten seikkojen – vahingon aiheuttaneen tapahtuman ja vahingon – arvioinnin kannalta olennaisia liittymäperusteita jätetä huomiotta.

48.

Tässä mielessä ”vahingon ilmenemispaikka” ei ehkä toimi vaihtoehtona tietyissä tilanteissa: ( 30 ) a) silloin, kun vahingon luonne on sellainen, ettei mitään järkevää arviointiperustetta soveltamalla pystytä selvittämään paikkakuntaa, missä vahinko on sattunut; ( 31 ) b) silloin, kun sen sijaintia määritettäessä jouduttaisiin turvautumaan fiktioihin; ( 32 ) ja c) silloin, kun arvioinnissa päädyttäisiin väistämättä johonkin täysin sattumanvaraiseen paikkakuntaan tai paikkakuntaan, johon kantaja on voinut itse vaikuttaa. ( 33 )

49.

Muistutan vastaavasti, että 19.2.2002 antamassaan tuomiossa Besix yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa (nykyistä asetuksen 7 artiklan 1 alakohtaa) ei sovelleta sitoumukseen, jota ”ei voida paikallistaa tiettyyn alueeseen eikä sillä voida katsoa olevan liittymää tiettyyn tuomioistuimeen, jolla olisi parhaat mahdollisuudet käsitellä tätä velvoitetta koskeva asia”. ( 34 )

50.

Koska asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 alakohdalla pyritään samoihin läheisyyden ja ennustettavuuden tavoitteisiin, ratkaisu, joka pätee 1 alakohtaan, voi päteä myös 2 alakohtaan.

51.

Unionin tuomioistuin ei ole katsonut, että vahingon ilmenemispaikan tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia, jos kyseessä on puhdas varallisuusvahinko. ( 35 ) Vaikka unionin tuomioistuin ei suoralta kädeltä vastustakaan tämän vaihtoehdon säilyttämistä, se on kuitenkin ajoittain käynyt lähellä tätä ratkaisua. Tulkintalinja ei ole aivan yhtenäinen, kuten käy ilmi, kun asioita, joissa taloudellinen menetys on aiheutunut kilpailuoikeuden rikkomisesta, ( 36 ) verrataan asioihin, joissa se on seurannut epäonnistuneesta investoinnista.

52.

Unionin tuomioistuin on toisinaan katsonut vahingon liittyvän sellaiseen laiminlyöntiin tai tapahtumaan, joka on aiheutunut vastaajan välittömästä ja vahinkoa loogisesti edeltäneestä toiminnasta ja joka on suurelta osin – vaikkakaan ei täysin, kuten silloin, kun vahinko aiheutuu siitä, että jokin jää tapahtumatta –havaittavissa.

53.

Varallisuusvahingon määrittäminen suhteessa tiettyyn konkreettiseen toimintaan tai tekoon auttaa joko sijoittamaan sen fyysisesti jollekin tietylle alueelle tai välttämään sen tekemistä. En näe mitään syytä, miksi tätä määritysmenetelmää ei voitaisi yleistää, ( 40 ) vaikkakin katson aiheelliseksi varoittaa sen riskeistä: varallisuusvahingon yhdistäminen sitä välittömästi edeltäneeseen aineelliseen tekijään voi johtaa rönsyäviin keskusteluihin ”alkuperäisen vahingon” ja ”sitä seuraavan vahingon” lajeista. ( 41 )

54.

Eräissä muissa tuomioissa unionin tuomioistuin on ottanut ensisijaiseksi määräytymisperusteeksi itse varallisuusvahingon ja katsonut, että vahinko ilmenee sillä pankkitilillä, jolle taloudellisen tappion aiheuttanut tapahtuma on kirjautunut. Tämä koskee tyypillisesti investointeja. ( 42 )

55.

Näissä tapauksissa riita-asian ja oikeuspaikan väliseen läheisyyteen tai oikeuspaikan ennustettavuuteen asianosaisten kannalta liittyvät syyt edellyttävät, että asian muut olosuhteet kuin se paikkakunta, missä vahinko ilmeni, kokonaisuutena tarkasteltuina vahvistavat kyseisen paikkakunnan soveltuvuuden tuomioistuimen toimivallan määräytymisperusteeksi. Sen perusteella, missä nämä muut olosuhteet ovat syntyneet tai minne ne sijoittuvat, voidaan vahvistaa (tai tapauksen mukaan hylätä) käsitys siitä, mitä paikkakuntaa on pidettävä varallisuusvahingon ilmenemispaikkana.

56.

Kyseisessä (viimeaikaisessa) unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka sisältää toistaiseksi kolme tuomiota, ( 43 ) on noudatettu asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan yhteydessä kaksivaiheista argumentointitapaa: vahingon ilmenemispaikan määrittäminen on vain yksi vaihe. Näin yksilöity paikkakunta ei vielä automaattisesti täytä siltä edellytettyjä läheisyyden ja ennustettavuuden vaatimuksia, vaan se on vasta lähtökohta, jota muiden riita-asian erityisten olosuhteiden on kokonaisuutena arvioituna tuettava. ( 44 )

57.

Vaikka tällainen päättely on monimutkaista ja poikkeaa muihin vahinkolajeihin sovelletusta päättelystä, ei vaikuta siltä, että unionin tuomioistuimen näkemys olisi ajan mittaan olennaisesti muuttunut. Sen tekemässä tarkastelussa ei anneta etusijaa läheisyydelle tai ennustettavuudelle, eikä laintulkitsija voi vain punnita keskenään asian olosuhteita määrittääkseen, mikä oikeuspaikka näiden parametrien perusteella on edullisin. Ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on herännyt epäilyksiä tästä näkökohdasta, ( 45 ) joten tarkastelen sitä lähemmin jäljempänä.

58.

Vahingon ilmenemispaikkaa koskevaa toimivaltaperustetta täsmentääkseen unionin tuomioistuin on tähänastisessa oikeuskäytännössään turvautunut asian ”erityisin olosuhteisiin”.

59.

Kuten jo edellä selitin, tämä tarkoittaa, että tarkastetaan niiden seikkojen yhtäpitävyys, jotka vahvistavat, että vahingon ilmenemispaikaksi määritetty paikkakunta on asetuksen vaatimusten mukaisesti läheinen ja ennustettava. Näin täytetään kummankin asianosaisen oikeussuojaa ja prosessin hallinnointia koskevat vaatimukset. Tällaista tarkistusta ei edellytetä yleisesti eli kaikissa vahinkolajeissa; se tehdään tai voidaan tehdä, jos kyseessä on puhdas varallisuusvahinko.

60.

Kriteeriä ei ole tarkoitettu käytettäväksi myöskään siihen, että tuomioistuin, jossa riita-asia on pantu vireille, voisi verrata ”paikkakuntaa, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui” ja ”paikkakuntaa, missä vahinko ilmeni” ja valita näistä sen, joka on edullisempi.

61.

En kiistä sitä, että läheisyyden ja ennustettavuuden kannalta tarkasteltuna sen paikkakunnan, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja sen paikkakunnan, missä vahinko ilmeni, samanarvoisuus, joka on tunnustettu tuomiosta Bier lähtien, on teoreettista tai ihanteellista. Samassa tuomiossa todetaan, että yksinomaan toisen liittymäperusteen valitseminen ja toisen poissulkeminen ei ole sopivaa, sillä ne molemmat voivat ”tilanteen mukaan” ( 46 ) olla erityisen tärkeitä näytön hankkimisen ja oikeudenkäynnin järjestämisen kannalta.

62.

Asian olosuhteiden poikkeuksellisuus ei kuitenkaan ole pätevä peruste (eikä unionin tuomioistuin ole käyttänyt sitä perusteena) sen määrittämiseksi, onko toimivaltaisena pidettävä sen paikkakunnan, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, vai sen paikkakunnan, missä vahinko ilmeni, tuomioistuinta. Tämä valinta on jätetty tietoisesti kantajan tehtäväksi, jolloin joudutaan myös hyväksymään, että se palvelee ennen muuta kantajan etua.

63.

Läheisyyden ja oikeusvarmuuden tavoitteiden suhteellisuus on yksi asetuksella N:o 1215/2012 käyttöön otetun toimivallan määräytymisjärjestelmän rakenteellisista piirteistä. Kukin asetuksen 7 artiklassa säädetyistä oikeuspaikoista on tulos lainsäätäjän abstraktisti ja ex ante tekemästä punninnasta ennustettavuuden ja läheisyyden vaatimusten välillä.

64.

Kyseisen punninnan lopputulos ilmentää näiden kahden periaatteen välistä järkevää tasapainoa, joka on säilytettävä sovellettaessa sääntöä käytännössä. Unionin tuomioistuin on siten jo aiemmin katsonut, että asetuksen 7 artiklassa muodollisesti vahvistetun toimivaltaperusteen soveltamisesta seuraavaa lopputulosta ei ole mahdollista kiertää, vaikka se jossakin tietyssä yksittäistapauksessa johtaisikin sellaisen tuomioistuimen nimeämiseen, jolla ei ole liittymää riita-asiaan. Vastaaja voidaan siis haastaa säännöksessä tarkoitetun paikkakunnan tuomioistuimeen silloinkin, kun näin määritetty oikeuspaikka ei ole se, jolla on riita-asiaan läheisin liittymä. ( 47 )

65.

Viittauksella ”sellaisen tuomioistuimen toimivallan vahvistamiseen, joka on objektiivisesti katsoen parhaassa asemassa arvioimaan, täyttyvätkö oikeuteen haastetun henkilön vahingonkorvausvastuun edellytykset”, ( 48 ) ei menetelmän eikä tuloksenkaan kannalta tarkoiteta vertailun tekemistä kaikkien niiden tuomioistuinten välillä, jotka voisivat olla toimivaltaisia sen perusteella, että ne sijaitsevat paikkakunnalla, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui tai missä vahinko ilmeni, jotta voitaisiin selvittää, millä oikeuspaikalla on kussakin tapauksessa parhaat edellytykset asian käsittelyyn.

66.

Edellä mainitulla ilmauksella tarkoitetaan oikeusvarmuuden ja riita-asian läheisyyden välistä punnintaa, joka kiteytyy kyseisessä oikeussäännössä vahvistetussa toimivaltaperusteessa. Eräissä muissa tuomioissa unionin tuomioistuin käyttää muita ilmaisuja, kuten ilmausta ”erityisen läheinen liittymä” ( 49 ), joihin ei sisälly ajatusta vertailusta. Nämä muut ilmaukset ovat mielestäni sopivampia, koska ne eivät anna virheellistä kuvaa oikeussääntöä soveltavan viranomaisen tehtävästä.

67.

Se, mitkä ovat ”muut erityiset olosuhteet”, joiden on yhtäpitävästi tuettava käsitystä vahingon ilmenemispaikasta tilanteessa, jossa on kyse puhtaasta varallisuusvahingosta, riippuu tietenkin kulloisestakin riita-asiasta: kyseiseen ilmaukseen sisältyy ajatus ennustamattomuudesta, ja se viittaa yksittäistapaukseen. Kaiken kaikkiaan ja yleisesti ottaen tällaisina muina erityisinä olosuhteina voidaan mielestäni pitää

68.

Tämä selventänee hieman seikkoja, jotka unionin tuomioistuin luettelee tuomiossa Löber ( 51 ), joka on ollut viitekehyksenä tälle uudelle menetelmälle. Näihin sisältyvät maksujen alkuperä (henkilökohtaisten pankkitilien ja selvitystilien sijainti), markkinat, joille esitettä levitettiin ja joilla todistuksia myytiin ja ostettiin, ja sijoittajan kanssa suoraan asioineiden myyjien ja sijoittajan kotipaikkojen sijainti.

69.

Todennäköisesti nämä seikat helpottavat osaltaan deliktin, vahingon ja niiden välisen syy-yhteyden toteen näyttämistä. Ne ovat lisäksi olosuhteita, joissa huomioidaan asianosaisten näkökulmat: kantajana olleen Löberin kannalta olosuhteet viittasivat siihen, että hänen tekemänsä investointi ei ollut luonteeltaan rajat ylittävä; ( 52 ) vastaajana olleen Barclays Bankin olisi puolestaan pitänyt olosuhteiden perusteella osata varautua siihen, että yksityiset, jotka olivat saaneet riittämättömiä tietoja, tekevät tietyissä jäsenvaltioissa investointeja, joista aiheutuu heille vahinkoa.

70.

Edellä esitetyn perusteella on oltava varovainen, kun pyritään ulottamaan puhdasta varallisuusvahinkoa koskeviin kanteisiin modus operandi, joka asetuksen 7 artiklan 2 alakohtaa sovellettaessa velvoittaa ensin määrittämään paikkakunnan, missä vahinko ilmeni, ja tämän jälkeen varmistamaan, soveltuuko se tuomioistuimen toimivallan määräytymisperusteeksi (vai ei), arvioimalla asian erityisiä olosuhteita kokonaisuutena.

71.

Käsiteltävällä asialla on nähdäkseni tiettyjä yhtäläisyyksiä tuomion Kolassa, tuomion Universal ja tuomion Löber taustalla olleisiin asioihin. Katson myös, että ajoneuvo ei ole sellainen seikka, jolla menetelmän soveltamista voidaan perustella.

72.

Kun omaisuuden menetystä symbolisoi jokin tietty fyysinen esine, voitaisiin ajatella, että kyseinen esine ja sen sijaintipaikka toimivat lähtökohtina tuomioistuimen toimivallan määrittämisessä asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan yhteydessä. ( 53 ) Se, missä esine fyysisesti sijaitsi menetyksen tapahtumisajankohtana ( 54 ), ei kuitenkaan ole riittävä liittymäperuste, kuten ei pankkitilienkään tapauksessa, ja tämä pätee erityisesti silloin, kun kyse on liikkuvasta esineestä.

73.

Vastaajan kannalta ajoneuvon sijaintia on mahdoton ennakoida. Tuomioistuimen ja riita-asian välistä läheisyyttä arvioitaessa itse ajoneuvolla on vähäisempi painoarvo kuin sen omistusoikeudesta ja ostoajankohdasta esitetyillä todisteilla etenkin, jos – kuten ennakkoratkaisupyynnössä mainitaan – vahingon määrittämiseksi ei ole tarpeen tutkia jokaista yksittäistä ajoneuvoa (koska vahingon suuruudeksi on määritetty kaikille vahingonkärsijöille sama prosenttiosuus hinnasta). ( 55 )

74.

Asianmukaisena lähtökohtana on pidettävä kauppakirjaa, jonka nojalla tavara siirtyi vahingonkärsijän omaisuudeksi ja aiheutti menetyksen. Vahingon ilmenemispaikka on se paikkakunta, missä kyseinen sopimus tehtiin; kyseisen paikkakunnan tuomioistuimet ovat (kansainvälisesti ja alueellisesti) toimivaltaisia, jos asian muut erityiset olosuhteet tukevat yhtäpitävästi toimivallan antamista niille.

75.

Näihin olosuhteisiin, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuuluu määrittää ja punnita, on sisällyttävä paitsi vahingonkärsijään liittyviä olosuhteita ( 56 ) myös joitakin sellaisia seikkoja, jotka osoittavat vastaajan aikoneen myydä ajoneuvojaan siinä jäsenvaltiossa, jonka toimivalta on kiistetty ( 57 ) (ja mahdollisuuksien mukaan valtion tietyissä tuomiopiireissä). ( 58 )

76.

Edellä jo totesin, ettei ole suinkaan helppoa määrittää abstraktisti olosuhteita, joiden on yhtäpitävästi tuettava käsitystä paikkakunnasta, missä vahinko ilmeni, eikä antaa ohjeistusta kokonaisarvioinnin tekemiseksi näistä olosuhteista. Se, ettei kummastakaan ole varmuutta, voi johtaa asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan epäyhdenmukaiseen soveltamiseen ja myös aiheuttaa sekaannusta menetelmästä. Tämä tuodaan esiin ennakkoratkaisupyynnön loppuhuomautuksissa.

77.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee, ovatko ajoneuvojen ostaminen ja toimittaminen Itävallassa riittäviä perusteita todeta, että toimivaltaisia ovat Itävallan tuomioistuimet. Sen käsityksen mukaan muut, tosiseikkoihin kuuluvat seikat, puoltavat sitä, että toimivaltaisia ovat sen paikkakunnan tuomioistuimet, missä vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui (saksalaiset tuomioistuimet). Viimeksi mainituilla olisi ”prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden, erityisesti oikeusriidan kohteeseen nähden läheisen sijaintinsa ja todistelun helpottumisen vuoksi – – objektiivisesti katsottuna paremmat edellytykset tutkia väitettyihin vahinkoihin liittyvää vastuuta”. ( 59 )

78.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan puhtaista varallisuusvahingoista annetut unionin tuomioistuimen tuomiot, joissa velvoitetaan ottamaan asetuksen 7 artiklan 2 alakohtaa sovellettaessa huomioon asiayhteys ja asian erityiset olosuhteet, kääntävät tasapainon toisen valtion (Saksan) tuomioistuinten toimivallan hyväksi. Se lisää, että ajoneuvojen osto- ja toimituspaikan käyttäminen toimivallan määräytymisperusteena vaarantaisi oikeuspaikan ennustettavuuden vastaajan kannalta etenkin, koska käsiteltävässä asiassa joitakin ajoneuvoja ostettiin käytettyinä.

79.

Yhdyn Landesgericht Klagenfurtin näkemykseen siitä, että asetuksen 7 artiklan 2 alakohdan yhteydessä perusteeksi ei riitä se, että ajoneuvot hankittiin ja toimitettiin Itävallan alueella, ellei Volkswagen ole voinut kohtuullisesti ennakoida, että hankinta saattaa tapahtua kyseisessä jäsenvaltiossa.

80.

Olen kuitenkin eri mieltä Landesgericht Klagenfurtin lähestymistavasta asian ”erityisten olosuhteiden” arviointiin:

81.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Landesgericht Klagenfurtin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava seuraavasti: