52000AC1176

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Laaja-alaisiin yhteistyösopimuksiin liittyviä kilpailusäännöksiä - Tiedonanto 20 päivänä joulukuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2821/71 5 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella N:o (ETY) 2743/72, mukaisesti perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin(1)"

(2001/C 14/03)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 25. toukokuuta 2000 työjärjestyksensä 23 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut "yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus" -jaosto antoi lausuntonsa 27. syyskuuta 2000. Esittelijä oli Giacomo Regaldo.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 18. ja 19. lokakuuta 2000 pitämässään 376. täysistunnossa (lokakuun 19. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 93 ääntä puolesta ja yksi pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Kaksi ehdotusta komission asetuksiksi EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehityssopimuksiin sekä erikoistumissopimuksiin sekä täydentävä ehdotus suuntaviivoiksi 81 artiklan soveltamisesta laaja-alaiseen yhteistyöhön ovat tulosta pohdinnoista, joita on käyty jo pitkään laaja-alaisiin yhteistyösopimuksiin liittyvän kilpailupolitiikan uudistamisesta.

1.2. Uusilla säännöksillä ja niiden yhteydessä annettavilla suuntaviivoilla on tarkoitus korvata erikoistumissopimuksia (komission asetus (ETY) N:o 417/85) ja tutkimus- ja kehityssopimuksia (komission asetus (ETY) N:o 418/85) koskevat nykyiset asetukset sekä kaksi tulkitsevaa tiedonantoa yritysten välisestä yhteistyöstä(2).

1.3. Molemmat asetusehdotukset sekä tiedonannot laaja-alaisia yhteistyösopimuksia selittävistä suuntaviivoista tulevat voimaan 1. tammikuuta 2001. Ne ovat voimassa kymmenen vuotta eli niiden viimeinen voimassaolopäivä on 31. joulukuuta 2010.

Siirtymäkausi kestää tammikuun 1. päivästä 2001 joulukuun 31. päivään 2001. Tämän jakson aikana 81 artiklan 1 kohdassa asetettua kieltoa ei sovelleta 31. joulukuuta 2000 voimassaoleviin sopimuksiin, jotka eivät täytä uusien asetusten mukaisia edellytyksiä, kuitenkin sillä ehdolla, että ne täyttävät nykyisten asetusten mukaiset edellytykset.

2. Yleistä

2.1. Komitea on tyytyväinen, että laaja-alaisten sopimusten uudistamista koskevaa uutta ehdotusta käsitellään ja eritellään laajemman, kilpailusääntöjen tarkistamista koskevan prosessin yhteydessä. Kyseinen prosessi käynnistettiin uusilla vertikaalisilla sopimuksilla sekä EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamissääntöjen uudistamista koskevalla valkoisella kirjalla. Nämä ehdotukset muuttavat perusteellisesti kilpailurajoitusten alalla 40 vuotta voimassa ollutta järjestelmää.

2.2. Komission valkoisessa kirjassa(3) esitellyn uudistuksen perusteet ovat ilmoitusvelvoitteen poistaminen sekä kilpailusääntöjen soveltamisen hajauttaminen kansalliselle tasolle (81 ja 82 artikla) siirtymällä lupajärjestelmästä järjestelmään, joka perustuu lainsäädännössä vahvistetun poikkeuksen välittömään sovellettavuuteen. Komitea on arvioinut uudistusten myönteisiä ja kielteisiä näkökohtia valkoista kirjaa käsittelevässä lausunnossaan(4).

2.3. Komission valkoisessa kirjassa esitetty kilpailupolitiikan uudistus otettiin vastaan myönteisesti - vaikkei vuonna 1962 annetun asetuksen N:o 17 tarkistuksen toteutumisesta ole vielä tarkkaa tietoa - mutta siihen sisältyy tiettyjä vaaroja yhteisön kilpailukyvyn ja yritysten välisten sopimusten kannalta. Nämä vaarat liittyvät pääasiassa sääntöjen eriävään soveltamiseen, markkinoiden pirstoutumiseen sekä kilpailupolitiikan jälleenkansallistamiseen.

2.4. Jos jäsenvaltiot arvioivat ja käsittelevät eri tavoin erityisesti sopimuksia, jotka jäävät 81 artiklan 1 kohdan ulkopuolelle, ja tapauksia, joissa ylitetään ryhmäpoikkeusasetuksissa määritellyt markkinavoimille asetetut rajat, tai suuntaviivoissa määriteltyjä sopimuksia, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia, vaarana on, että yrityksille luodaan oikeudellisen epävarmuuden ilmasto ja yhteisön sisämarkkinoiden integriteetti joutuu tosiasiallisesti uhatuksi.

2.5. Koska uudet vertikaaliset sopimukset ja nyt ehdotetut laaja-alaiset sopimukset ovat alkua valkoisessa kirjassa esitetylle tulevalle uudistukselle, niillä on keskeinen asema sellaisten selkeiden ja helposti sovellettavien sääntöjen määrittelyssä, jotka auttavat yrityksiä sekä yhteisön ja jäsenvaltioiden viranomaisia tulkitsemaan sääntöjä samalla tavalla ja soveltamaan kilpailuoikeutta yhdenmukaisesti sisämarkkinoilla. Komitean mielestä uudet ryhmäpoikkeusasetukset on laadittava niiden soveltamisen hajauttamista ennakoiden.

2.6. Näiden ehtojen täyttäminen on välttämätöntä, jos yrityksille halutaan taata korkeatasoinen oikeusvarmuus erityisesti silloin, kun ne joutuvat arvioimaan sopimuksiaan taloudelliselta ja kilpailulliselta kannalta yhteisön lainsäädännön ja sen yhteisö- ja jäsenvaltiotason soveltamisen valossa. Mikäli eroja on, komitea kehottaa komissiota toimimaan yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi.

2.7. Komitea toteaa edelleenkin näiden kahden viimeksi mainitun näkökohdan osalta samoin kuin aiemmissa lausunnoissaan, että hajautetussa soveltamisessa tulisi asettaa etusijalle yhden luukun periaate (one stop shop).

2.8. Komitea on tyytyväinen siihen, että komission lähestymistapa uusissa asetusehdotuksissa ja suuntaviivoissa on samankaltainen kuin vertikaalisissa sopimuksissa.

2.9. Uudistuksella muutetaan oleellisesti 81 artiklan laaja-alaista oikeudellista tulkintaa taloudellisluonteisen analyysin suuntaan. Tämä analyysi perustuu markkinavoimien käsitteeseen, ja sillä pyritään arvioimaan sopimusten vaikutuksia merkityksellisiin markkinoihin.

2.10. Komitea kannattaa pyrkimystä taloudellisten toimijoiden toimintavapauden edistämiseen, jolloin voidaan reagoida markkinoiden jatkuvan kehittymisen dynamiikkaan sekä mukautua maailmanlaajuistumisesta ja teknisen kehityksen vauhdista johtuvaan kilpailun kasvuun. Tämä toteutuisi, kun tietyille sopimuksille annettaisiin oikeudellinen varmuus.

2.11. Komitea huomauttaa lisäksi komission toteavan ehdotuksessaan, että laaja-alaisella yhteistyöllä on taloudellisia etuja ja että se on tärkeä väline, jonka avulla pk-yritykset voivat sopeutua markkinoiden kehitykseen erityisesti tutkimus- ja kehityssopimusasioissa.

2.12. Komitea toteaa, että kilpailun kannalta saattaa tulla ongelmia, jotka voivat johtua erityisesti kilpailevien yritysten välisen laaja-alaisen yhteistyön mahdollisesti synnyttämistä salaisista menettelyistä. Koska laaja-alaisen yhteistyön muodot ovat erittäin vaihtelevia, komitea pitää tärkeänä, että yrityksillä on tarkoin määritellyt oikeudelliset puitteet, jotka mahdollistavat 81 artiklan mukaisesti sekä kilpailunvastaisten vaikutusten että yhteistyön taloudellisen hyödyn tasapainoisen arvioinnin.

2.13. Komitea huomauttaa, että suuntaviivoihin, joissa annetaan periaatteet laaja-alaisen yhteistyön arvioimiselle EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan perusteella, on liitetty vain tutkimus- ja kehityssopimusten sekä erikoistumissopimusten ryhmäpoikkeusasetukset. Niitä aiotaan kuitenkin soveltaa myös ryhmäpoikkeusasetusten ulkopuolisiin sopimuksiin, jotka koskevat standardeja, yhteisiä ostoja ja yhteistä markkinoille saattamista. Näissä viimeksi mainituissa tapauksissa saattaa olla objektiivisena vaarana, että sopimusten arviointi on oikeudellisesti epävarmaa. Komitea kehottaakin komissiota kehittämään vertikaalisten sopimusten ryhmäpoikkeusasetuksen kaltaisen, kaikenlaiset laaja-alaiset yhteistyösopimukset kattavan ryhmäpoikkeusasetuksen ja pohtimaan ongelmaa laajemmaltikin.

2.14. Uudistuksella poistetaan nykyinen järjestelmä, jossa luetteloidaan poikkeukseen oikeuttavat ehdot (valkoisten lausekkeiden luettelo). Se luo turvavyöhykkeen, joka merkitsee, että sopimuksen tekevillä yrityksillä on oikeus yleispoikkeukseen, jos niiden markkinaosuus ei ylitä 20:tä prosenttia erikoistumissopimusten kohdalla ja 25:tä prosenttia tutkimus- ja kehityssopimusten kohdalla. Ehtona on kuitenkin, ettei sopimuksiin sisälly vakavimpia kilpailunrajoituksia (mustien lausekkeiden luettelo), joita ovat pääasiassa hinnoista sopiminen, tuotannon rajoittaminen sekä markkinoiden ja asiakkaiden jakaminen. Tällaiset kilpailunrajoitukset tekisivät ryhmäpoikkeuksen soveltamisen mahdottomaksi.

2.15. Komitea korostaa, että mikäli yritysten oikeusvarmuuden vaatimukset täyttyvät, laaja-alaisten sopimusten uudistus auttaa myös saamaan taloudellista hyötyä, jota odotetaan saatavan kilpailukyvyn parantumisesta, sekä siirtämään tämän hyödyn yritysten toimintaan osallistuvien ja erityisesti kuluttajien eduksi.

2.16. Seuraavassa esitetyillä erityishuomautuksilla pyritään lisäämään oikeusvarmuutta ja tuomaan parannuksia uudistusehdotuksiin, jotta kyseisten etujen saavuttaminen helpottuisi.

3. Erityistä

3.1. Johdanto erityishuomautuksiin

3.1.1. Komitea on tyytyväinen, että komissio myöntää uudistuksen olevan tarpeen yritysten välisessä yhteistyössä tutkimus- ja kehitys- sekä erikoistumissopimusten alalla tavaroiden ja palvelujen tuotannossa. Se suhtautuu myönteisesti myös siihen, että komissio on valinnut taloudellisiin näkökohtiin perustuvan lähestymistavan laaja-alaisten sopimusten arviointiin ja ehdottanut siirtymistä lausekekohtaisesta lähestymistavasta joustavuutta lisäävään lähestymistapaan. Tämä toteutetaan tutkimuksen ja kehityksen kaupallisten sopimusten sekä toisen sopimusosapuolen erikoistumista ja vastavuoroista erikoistumista sekä yhteistä tuotantoa koskevien sopimusten muodossa. Komitea onkin tyytyväinen, että poikkeukseen oikeuttavien ehtojen (valkoiset lausekkeet) luettelosta aiotaan luopua.

3.1.2. Yleensä komitea kannattaa suuntaviivoja, jotka tarjoavat laajapohjaisempaa opastusta kuin aiemmat tiedonannot ja asetukset. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota omaksumaan käytännönläheisemmän näkökulman laaja-alaisia yhteistyösopimuksia koskevissa suuntaviivoissaan. Yritykset, kilpailuviranomaiset ja tulevassa jälkivalvontajärjestelmässä myös kansalliset tuomioistuimet tarvitsevat käytännön neuvoja uusien sääntöjen soveltamisesta laaja-alaisiin sopimuksiin.

3.1.3. Komitea on tyytyväinen uudistuksen suuntaan, mutta se esittää muutamia parannusehdotuksia, jotka perustuvat sen omiin kokemuksiin teollisuuden ja kaupan alalla.

3.2. Kahdelle asetusehdotukselle yhteisiä näkökohtia

3.2.1. Komissio näyttää toteavan, että laaja-alaisten sopimusten alalla tarvitaan samanlaista uudistusta kuin vertikaalisissa sopimuksissa. Se on päätynyt kuitenkin kaksitahoiseen lähestymistapaan. Vain tutkimus- ja kehityssopimukset ja erikoistumissopimukset kuuluvat ryhmäpoikkeusten piiriin. Useat muut laaja-alaiset sopimukset, muun muassa yhteisostosopimukset, markkinoille saattamista koskevat sopimukset ja standardointisopimukset kuuluvat suuntaviivoihin, mutta eivät ryhmäpoikkeuksiin. Jos komissio katsoo, että nämä sopimukset edistävät huomattavasti kilpailua, niiden tulisi periaatteessa tarjota ryhmäpoikkeusten oikeusvarmuus. Olisi valitettavaa, jos taloudellisiin näkökohtiin perustuvaan uuteen oikeuskehykseen tähtäävien kaikkien ponnistelujen jälkeen päädyttäisiin tilanteeseen, jossa yritykset kokevat, että niiden täytyy vääristää laaja-alaisia sopimuksia päästääkseen nykyisten ryhmäpoikkeusten piiriin.

3.2.2. Komissio ei anna määräyksiä laaja-alaisten tutkimus-, kehitys- ja erikoistumissopimusten ilmoittamisesta takautuvasti. Jos komissio pyrkii näiden sopimusmuotojen edistämiseen, eikö olisi aiheellista muuttaa asetuksen N:o 17 4 artiklan 2 kohtaa siten, että sopimuksista voitaisiin ilmoittaa takautuvasti, kuten tehtiin vertikaalisia sopimuksia koskevien uusien sääntöjen kohdalla? Tämä toimenpide auttaisi poistamaan markkinaosuuksien laskemiseen liittyviä ongelmia, joihin komitea on kiinnittänyt komission huomion jo aiemmissa lausunnoissaan. Komitea ehdottaa, että komissio hankkii muutoksen tekoon tarvittavat valtuudet.

3.2.3. Asetuksessa tai suuntaviivoissa tulisi ottaa myös erikseen huomioon osapuolten vilpittömät pyrkimykset arvioida markkinaosuuksiaan.

3.3. Tutkimusta ja kehitystä koskeva asetusehdotus

3.3.1. Komitea kannattaa uudessa 1 artiklassa ehdotettua soveltamisalan laajentamista ja joustavuuden lisäämistä sekä puitesopimusta koskevasta vaatimuksesta luopumista. Komitea on myös tyytyväinen muutoksiin, joiden tavoitteena on tehdä uudesta asetuksesta entistä houkuttelevampi kauppa- ja teollisuusyritysten kannalta. Tutkimuksen ja kehityksen ryhmäpoikkeukset eivät ole olleet tähän asti komission suurimpien menestysten joukossa. On toivottavaa, että komissio harkitsisi joitain lisämuutoksia asetukseen, jotta siitä tulisi nyt ehdotettua "käyttäjäystävällisempi".

3.3.2. Komissio toteaa, että tutkimus- ja kehityssopimuksilla on merkitystä EU:n kilpailukyvylle maailmanmarkkinoilla. Se huomauttaa myös, että uudella oikeuskehyksellä pyritään edistämään sellaisia yhteistyömuotoja, joista mahdollisesti koituu tehokkuushyötyä. Sovellusalan ulkopuolelle jätetään muuntyyppiset kilpailijoiden väliset sopimukset, kuten tietojen vaihtoa tai vähemmistöosakkuuksia koskevat sopimukset. Kuten suuntaviivoissa korostetaan, erityisesti tutkimus- ja kehityssopimusten ja tuotantosopimusten voidaan katsoa täyttävän 81 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset, sillä niissä voidaan toisiaan täydentäviä taitoja ja omaisuutta yhdistämällä saavuttaa huomattavaa tehokkuutta (kohta 38). Komissio toivoo myös, että tällainen oikeuskehys tarjoaa mahdollisuuden tasapainoiseen arviointiin, jossa otetaan huomioon sekä taloudellinen hyöty että kilpailunvastaiset vaikutukset, kuten markkinaylivoima, hintojen ja tuotannon määritys tai markkinoiden jakaminen.

3.3.3. Komitea pohtii, onko komissio sittenkään löytänyt tutkimus- ja kehityssopimuksia koskevassa asetusehdotuksessa oikeanlaista tasapainoa, kun se rajoittaa ryhmäpoikkeusten soveltamisen sopimuksiin sellaisten kilpailevien valmistajien välillä, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 25:tä prosenttia merkityksellisistä markkinoista. Jos komissio katsoo, että laaja-alaiset sopimukset ovat yleensä edullisia, olisi loogista pyrkiä tiettyyn yhdenmukaisuuteen vertikaalisten sopimusten ryhmäpoikkeusasetuksen kanssa ja asettaa rajaksi 30 prosenttia varsinkin kun komissio on säilyttänyt tutkimusta ja kehittämistä koskevassa asetusehdotuksessa 5 artiklan suojalausekkeet, jotka näyttävät käsittelevän kaikkia komissiota kyseisissä sopimuksissa huolestuttavia kilpailunäkökohtia.

3.3.4. Komitea on huolissaan myös siitä, että markkinaosuuksien laskeminen on vaikeaa alalla, jossa sopimukset koskevat usein uusia tuotteita tai uudenlaisia innovatiivisia markkinoita. Komitea ehdottaa, että komissio antaa suuntaviivoissa tarkemmat ohjeet markkinoiden yksilöimisestä ja markkinaosuuksien laskemisesta laaja-alaisten tutkimus- ja kehityssopimusten yhteydessä.

3.3.5. Komitea kannattaa komission päätöstä erotella kilpailevien valmistajien kesken solmitut tutkimus- ja kehityssopimukset niistä, joissa sopimusosapuolet eivät ole keskenään kilpailijoita. Komissio on ottanut poikkeusten piiriin muiden kuin kilpailevien valmistajien tutkimus- ja kehityssopimukset sopimuksen keston ajaksi. Kuitenkin tapauksissa, joissa tuloksia hyödynnetään yhteisesti, poikkeusta sovelletaan viiden vuoden ajan alkaen siitä, kun sopimustuotteet tuodaan ensimmäistä kertaa markkinoille.

3.3.6. Komitea pohtii, soveltuvatko ehdotettuihin suuntaviivoihin sisältyvät viitteet sellaisten tutkimus- ja kehityssopimusten käsittelyyn, jotka edellyttävät huomattavia investointeja, joita ei luultavasti saada takaisin viidessä vuodessa. Komissio toteaa tutkimus- ja kehityssopimuksia koskevan asetusehdotuksen johdanto-osan 11 kohdassa vain, että "tulosten yhteistä hyödyntämistä voidaan pitää yhteisen tutkimus- ja kehitystyön luontevana täydennyksenä".

3.3.7. Komitea katsoo, että tulosten yhteinen hyödyntäminen on usein muutakin kuin pelkkä luonteva täydennys. Se voi olla yrityksille tärkeä ennakkoedellytys yhteistyön tekemiseen riski-investoinneissa. Jotta tutkimus- ja kehitysyhteistyötä voidaan edistää, komitea katsoo, että sellaisten toteutuneiden investointien kattamiseksi, joita ei luultavasti saada takaisin suuntaviivojen 69 kohdassa mainitun viiden vuoden ajanjakson sisällä, tulisi johdanto-osassa esittää periaate, jonka mukaan poikkeusta voidaan soveltaa pidemmän aikaa.

3.3.8. Komitea ihmettelee, onko komission tarpeellista painottaa tutkimusta ja kehitystä koskevan asetusehdotuksen 2 artiklan 3 kohdassa, että poikkeusta voidaan soveltaa puhtaasti tutkimus- ja kehitystyötä koskeviin sopimuksiin vain jos kaikki sopimuspuolet voivat itsenäisesti hyödyntää yhteisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksia ja tarvittavaa aikaisempaa taitotietoa. Komitea ei ymmärrä, miksei voida säilyttää nykyisen tutkimusta ja kehitystä koskevan asetuksen 4 artiklan e kohtaa, joka mahdollistaa tutkimus- ja kehitystyön käytön rajoittamisen yhteen tai useampaan tekniseen soveltamisalaan, kun sopimuspuolet eivät ole keskenään kilpailijoita. Ehdotettu muutos lisää joustamattomuutta tilanteessa, jossa teollisuudessa tarvitaan nimenomaan sopeutumiskykyä.

3.3.9. Asetusehdotuksessa ei käsitellä tutkimus- ja kehitysasetuksen ja tekniikansiirtoasetuksen välisiä suhteita. Komission pitäisi edes mainita selkeästi, että tutkimus- ja kehitysasetuksen piiriin kuuluvat sopimusosapuolet voivat hyödyntää myös tekniikansiirtoasetuksen säännöksiä.

3.3.10. Komitea suhtautuu epäillen komission tutkimus- ja kehitysasetusehdotuksessa käyttämään käsitteeseen tuotteista, joita voidaan parantaa tai jotka voidaan korvata sopimustuotteella. Siihen viitataan arvioitaessa, ovatko valmistajat kilpailijoita ja onko niillä markkinaylivoima. Myös tätä näkökohtaa tulee selkiyttää suuntaviivoissa.

3.3.11. Komitea on lisäksi huolissaan kilpailevien valmistajien määrittelystä, koska se kattaa sekä varsinaiset että potentiaaliset kilpailijat. Mahdollisten kilpailijoiden käsite on tässä yhteydessä liian laaja. Komitea ehdottaa, että komissio muuttaa määrittelyn muotoon "todelliset mahdolliset kilpailijat" niin kuin vertikaalisten rajoitusten suuntaviivoissa. Komitea ehdottaa myös, että vertikaalisten rajoitusten suuntaviivoissa annettu todellisten mahdollisten kilpailijoiden selitys sisällytettäisiin horisontaalisia sopimuksia koskeviin suuntaviivoihin.

3.3.12. Komissio näyttää olevan vakuuttunut, että se voi poistaa tutkimus- ja kehitysasetusehdotuksestaan vastustamatta jättämiseen liittyvän menettelyn, koska kaikkia rajoituksia käsitellään uuden tutkimusta ja kehitystä koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen yhteydessä. Näille poikkeuksille on kuitenkin tiettyjä rajoituksia, ja vastustamatta jättämistä koskeva menettely olisi hyödyllinen tutkimus- ja kehityssopimusten edistämisen kannalta.

3.3.13. Komitea kannattaa periaatteessa mustien lausekkeiden luettelon käyttöä ryhmäpoikkeusten rajaamisessa. Se on kuitenkin sitä mieltä, että komission tulisi tarkistaa mustien lausekkeiden luettelon käyttöä passiivisen myynnin kieltämiseksi viiden ensimmäisen vuoden ajan alkaen siitä, kun sopimustuotteet tuodaan ensimmäistä kertaa yhteismarkkinoille. Komission tulisi myöntää, että tutkimus- ja kehityssopimusten uudenlaiseen teknologiseen yhteistyöhön tarkoitettuja riski-investointeja tarvitsee suojella samalla tapaa kuin tekniikansiirtosopimuksissa.

3.3.14. Komitea ei myöskään ymmärrä, miksi komissio haluaa säilyttää mustien lausekkeiden luettelon de minimis -tiedonannossa. Kuten komitea totesi vertikaalisia sopimuksia koskevassa lausunnossaan, tämä ei ole yhdenmukaista kaupallisia sopimuksia käsittelevän asetuksen talousnäkökohtiin perustuvan lähestymistavan kanssa. Komitea kehottaa tarkistamaan de minimis -tiedonannon.

3.4. Erikoistumissopimusten ryhmäpoikkeuksia koskeva asetusehdotus

3.4.1. Komitea on tyytyväinen siihen, että uudella 1 artiklalla laajennetaan sovellusalaa siten, että se kattaa toisen sopimuspuolen erikoistumista, vastavuoroista erikoistumista ja yhteistä tuotantoa koskevat sopimukset ja liitännäissopimukset sekä ulottuu tuotteiden lisäksi myös palveluihin.

3.4.2. Komitea kannattaa myös erikoistumissopimuksiin liittyvien osto- ja markkinointisopimusten yksinkertaistamista sekä komission ehdotusta liikevaihdolle asetetun rajan poistamiseksi.

3.4.3. Komitea on kuitenkin sitä mieltä, että 20 prosentin markkinaosuusraja on liian alhainen. Se suosittaa rajan nostamista 25 prosenttiin, kun otetaan huomioon 4 artiklan mustien lausekkeiden luettelon antama suoja.

3.4.4. Komitea suosittaa myös vastustamatta jättämistä koskevan menettelyn säilyttämistä.

3.5. Yhteisostosopimukset

3.5.1. Komitea ihmettelee, miksi yhteisostosopimuksia on muista poiketen käsitelty epäjohdonmukaisesti. Ne kuuluvat laaja-alaisten sopimusten yhteydessä suuntaviivojen, mutteivät ryhmäpoikkeusten piiriin ja vertikaalisten sopimusten yhteydessä osaan niistä - eli niihin, joissa kunkin yrityksen liikevaihto jää alle 50 miljoonaan euroon - sovelletaan ryhmäpoikkeuksia. Toiseksi niille asetetaan laaja-alaisten sopimusten kohdalla korkeintaan 15 prosentin markkinaosuusraja, kun niiden markkinaosuus voi olla vertikaalisten sopimusten yhteydessä jopa 30 prosenttia. Komitea toivoo, että komissio tutkisi näitä ristiriitaisuuksia ja pitäisi yhteisostosopimukset jatkuvassa seurannassa.

3.5.2. Komitea kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan pk-yritysten tulee tehdä yhteistyötä ostoissa. Se suhtautuu myönteisesti myös suuntaviivojen kohdissa 107 ja 108 esitettyyn näkemykseen ja kehottaa komissiota joustavuuteen näiden sopimusten arvioinnissa. Komission tulisi erityisesti selkiyttää näiden sopimusten erilaisia laaja-alaisia ja vertikaalisia näkökohtia.

3.5.3. Komitea ei ole kuitenkaan samaa mieltä siitä, että yhteisiä ostoja arvioitaessa pidetään perustana 15 prosentin markkinaosuutta sekä osto- että myyntimarkkinoilla. Näin aliarvioidaan yhteisten ostojen kilpailua edistävää vaikutusta ja yliarvioidaan 15 prosentin markkinaosuuden kielteisiä vaikutuksia kilpailuun. Lisäksi tämä saattaa vaikuttaa niin, että 81 artiklan 1 kohtaa aletaan soveltaa yhteisostosopimuksiin, vaikkei niillä olisi kielteisiä vaikutuksia kilpailuun. Komitean mielestä on huolestuttavaa, että suuntaviivojen kohdissa 122 ja 141 asetetaan 15 prosentin yläraja markkinaosuudelle. Komitea kehottaa komissiota nostamaan rajan 20 prosenttiin pk-yritysten yhteisostojen kohdalla.

3.5.4. Komitea ehdottaa, että komissio selkiyttää menettelyä, jotta yritysten on aiempaa helpompaa arvioida laaja-alaisten ja vertikaalisten sopimusten taloudellisia vaikutuksia merkityksellisiin markkinoihin. Komitean mielestä kaikkia ryhmittymien ostotoimia tulee pitää ennemmin vertikaalisena kuin laaja-alaisena toimintana. Komitea on myös sitä mieltä, että ostosopimusten erityisluonteen takia komission tulee keskittyä pikemminkin myöhempään markkinavaiheeseen, jossa yhteisostosopimuksen osapuolet ovat aktiivisia myyjiä.

4. Päätelmät

4.1. Komitea ilmaisee lausunnon yleis- ja erityishuomautusten pohjalta tyytyväisyytensä komission tekemään perusteelliseen työhön ja kannattaa yleisellä tasolla laaja-alaisten yhteistyösopimusten uudistusehdotusta.

4.2. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että uudistus on vain osittainen. Jotta ryhmäpoikkeusasetuksen myönteinen vaikutus kattaisi asianmukaiset sopimukset, komitea pitäisi parempana yhtä, kaikenlaiset laaja-alaiset yhteistyösopimukset kattavaa ryhmäpoikkeusasetusta.

4.3. Komitea haluaisi, että laaja-alaiset sopimukset voitaisiin ilmoittaa takautuvasti, kuten vertikaaliset sopimuksetkin. Se toivoo, että komissio ryhtyy toimiin ongelman ratkaisemiseksi.

4.4. Komitea toteaa, että näihin tavoitteisiin pyrkiminen edellyttäisi neuvostolta erillistä valtuutusta. Komitea kehottaa komissiota ryhtymään toimiin sellaisen valtuutuksen hankkimiseksi.

4.5. Komitea suosittaa myös

- 30 prosentin markkinaosuusrajaa tutkimus- ja kehityssopimuksille

- 25 prosentin markkinaosuusrajaa erikoistumissopimuksille

- 20 prosentin markkinaosuusrajaa pk-yritysten yhteisostoille.

4.6. Komitea tähdentää, että horisontaalisia ja vertikaalisia sopimuksia koskevat uudet säännöt ovat ennakkoehto valkoisessa kirjassa esitetylle uudistukselle ja ne on sen vuoksi laadittava soveltamisen hajauttamista ennakoiden.

4.7. Komitea kehottaa komissiota ottamaan huomioon avoimuuden, selkeyden ja yksinkertaisuuden tarpeen. Tämä edellyttää oikeudellisten puitteiden yksinkertaistamista erityisesti markkinaosuusvaatimusten kohdalla.

4.8. Komitea suosittaa, että nykyisten järjestelyjen mukauttamiseen tarkoitettua yhden vuoden siirtymäaikaa pidennetään vähintään kahteen vuoteen eli joulukuun 31. päivään 2002. Nykyisiä sopimuksia vastaavat sopimukset olisivat näin ollen voimassa muuttumattomina siihen asti.

Bryssel 19. lokakuuta 2000.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) EYVL C 118, 27.4.2000.

(2) EYVL C 75, 29.7.1968 ja EYVL C 43, 16.2.1993.

(3) Valkoinen kirja EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamissääntöjen uudistuksesta.

(4) EYVL C 51, 23.2.2000.