52002AE0513

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta

- "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi liikenteen biopolttoaineiden käytön edistämisestä", ja

- "Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 92/81/ETY muuttamisesta alennetun valmisteverokannan tiettyihin biopolttoaineita sisältäviin kivennäisöljyihin ja biopolttoaineisiin soveltamisen mahdollisuuden osalta"

(KOM(2001) 547 lopullinen - 2001/0265 COD - 2001/0266 CNS)

(2002/C 149/03)

Neuvosto päätti 18. tammikuuta 2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainituista ehdotuksista.

Asian valmistelusta on vastannut "liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta" -jaosto hyväksyi lausuntonsa 5. huhtikuuta 2002. Esittelijä oli Clive Wilkinson.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24. ja 25. huhtikuuta 2002 pitämässään 390. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Komissio on laatinut tiedonannon ja kaksi ehdotusta direktiiviksi, joissa käsitellään vaihtoehtoisia polttoaineita. Sekä tiedonanto että ehdotetut direktiivit on esitetty asiakirjassa KOM(2001) 547 lopullinen. Ehdotetuilla direktiiveillä pyritään edistämään biopolttoaineiden käyttöä ja mahdollistamaan alennetun valmisteverokannan soveltaminen biopolttoaineisiin jäsenvaltioissa.

1.2. Komissio perustelee vaihtoehtoisten polttoaineiden edistämistä koskevaa ehdotusta ympäristönsuojelulla sekä EU:n energiahuollon parantamisella. Ehdotuksella, jonka tarkoituksena on mahdollistaa alennetun valmisteverokannan soveltaminen jäsenvaltioissa (mutta ei pakottaa siihen), pyritään puolestaan parantamaan biopolttoaineiden kilpailukykyä. Korvattaessa 1000 litraa dieselöljyä biopolttoaineella kustannukset ovat nimittäin noin 300 euroa korkeammat(1). Komission mukaan öljyn barrelihinnan tulisi olla noin 70 euroa ennen kuin biopolttoaineet voisivat kilpailla maaöljypohjaisten polttoaineiden kanssa(2).

1.3. Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot velvoitettaisiin varmistamaan, että vuoteen 2005 mennessä tietty prosenttiosuus niiden alueella myydyistä liikennepolttoaineista olisi biopolttoainetta (aluksi 2 %, mutta osuutta on tarkoitus lisätä ajan myötä). Komission on määrä toteuttaa ennen vuotta 2006 tutkimus, jonka tuloksista riippuen jäsenvaltiot voidaan toisessa vaiheessa velvoittaa varmistamaan, että kaikki myytävät liikennepolttoaineet sisältävät biopolttoainetta. Tavoitteena on korvata 20 % tavanomaisista polttoaineista vaihtoehtoisilla polttoaineilla vuoteen 2020 mennessä, ja tästä osuudesta 8 %:n on määrä olla biopolttoaineita(3).

1.4. Komissio uskoo, että tiettyjä autoja voitaisiin ilman merkittäviä muutoksia käyttää polttoaineseoksilla, joissa bensiinin biopolttoaineen osuus olisi 15 % ja dieselin 5 %. Ajoneuvot, jotka voivat toimia puhtailla biopolttoaineilla, ovat vielä muutamia vuosia pitkälti sidonnaisajoneuvoja kuten julkisen liikenteen ajoneuvoja ja takseja(4).

2. Yleistä

2.1. Komitea kannattaa ehdotuksen lähtökohtaa eli tiettyjen fossiilisten polttoaineiden korvaamista uudistuvista energialähteistä saatavilla vaihtoehtoisilla polttoaineilla. Se huomauttaa, että useita vaihtoehtoisia polttoaineita on jo kehitteillä tai käytössä. Komitea on tyytyväinen ehdotuksessa esitettyihin mahdollisuuksiin monipuolistaa maataloustuotantoa ja lisätä työllisyyttä, samoin kuin odotettavissa oleviin ympäristöhyötyihin, joilla on suuri merkitys etenkin ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja energiahuollon parantumiseen.

2.2. Komitea huomauttaa, että asiaa koskevat tilastot vaihtelevat huomattavasti tutkimuksesta riippuen, mutta on tietoinen komission ponnistuksista esittää tilastotietoja, joita se voi tukea. Komitean mielestä esitettyjä tilastoja on edelleen täsmennettävä, jotta annettaisiin nykyistä enemmän tietoa mahdollisista kustannuksista ja jotta selvennettäisiin tiettyjä ympäristönsuojelua, tekniikkaa ja taloutta koskevia näkökohtia. Komitea on erityisen huolestunut ehdotuksista koituvien ympäristöhyötyjen tasapainosta (kaikissa tapauksissa sovelletaan samaa menettelyä).

2.3. Ehdotus on laaja-alainen, ja sen piiriin kuuluu useita EU:n politiikan aloja (ympäristö, maatalous, verotus jne.). Ehdotuksen kattamilla aloilla myös tekniikan kehittyminen on huomattavaa. Tekniikan kehittymistä on seurattava tiiviisti, jotta varmistettaisiin, että asetetut tavoitteet saavutetaan parhaalla ja kustannustehokkaimmalla tavalla. Kustannustehokkuus on erityisen tärkeää, sillä tulevaksi vuosikymmeneksi on jo suunniteltu useita investointeja rikittömien polttoaineiden tuotantoon(5).

3. Erityishuomioita

3.1. Joustavuus

3.1.1. Kuten edellä mainittiin, monia vaihtoehtoisia polttoaineita on kehitteillä tai jo kehitetty(6). On mahdotonta ennustaa tarkkaan, miten nopeasti kehitys etenee useimmilla kyseisillä aloilla tai mitkä ovat taloudelliset ja ympäristösuojelua koskevat hyödyt. Komitea onkin tyytyväinen siihen, että komissio seuraa tiiviisti alan kehitystä.

3.1.2. Vaihtoehtoisten polttoaineiden tilanne vaihtelee tällä hetkellä jäsenvaltioittain. Jäsenvaltioiden ajoneuvokannat ovat myös hyvin erilaisia. Eri jäsenvaltioissa onkin sovellettava erilaisia ratkaisuja. Näin ollen on tärkeää antaa jäsenvaltioille mahdollisimman paljon toimintavaraa yleistavoitteen saavuttamiseksi. Toimintavaraan voisi sisältyä kaikentyyppisten uusiutuvista energialähteistä saatavien polttoaineiden huomioon ottaminen sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioissa edellyttäen, että tavoitteisiin päästään joustavuudesta huolimatta eikä joustavuudesta aiheudu sisämarkkinoiden vääristymiä.

3.1.3. Kun tarkastellaan EU:n energiapolitiikkoja kokonaisuutena, voitaisiin uusiutuvista energialähteistä saatavien polttoaineiden kehittäminen ja niihin tehtävät sijoitukset jakaa monipuolisuuden ansiosta useaan eri vaihtoehtoon. Myös markkinavoimilla voisi näin olla nykyistä merkittävämpi rooli.

3.1.4. Komissio suunnittelee jäsenvaltioiden välistä biopolttoainekauppaa, kun taas komitea pohtii, voitaisiinko joustavuus maksimoida vaikkapa harkitsemalla tavoitteiden asettamista jokaiselle jäsenvaltiolle (kuten ehdotetaan) ja ottamalla sitten käyttöön "päästökauppamalli", jotta jäsenvaltioilla olisi tavoitteidensa saavuttamiseen tarvittava toimintavara. EU:n tasolla kokonaisvaikutus olisi sama (päästöjen, huoltovarmuuden ja työllisyyden suhteen), ja jokaiselta jäsenvaltiolta edellytettäisiin edelleen omien tavoitteiden saavuttamista. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin entistä suurempi toimintavara tavoitteidensa toteuttamiseksi.

3.1.5. Vuonna 2006 tarkistettava ehdotus biopolttoaineiden pakollisesta sekoittamisesta kaikentyyppisiin markkinoilla oleviin polttoaineisiin vähentäisi joustavuutta, ja sitä on vielä tutkittava.

3.2. Ympäristö

3.2.1. Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti biopolttoaineiden käytöstä koituvaan suurimpaan hyötyyn eli tiettyjen fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen uusiutuvista energialähteistä saatavilla polttoaineilla. Ehdotetussa direktiivissä olisi selvennettävä, että "uusiutuvista" energialähteistä saavilla polttoaineilla taataan "vaihtoehtoisia" polttoaineita paremmin ympäristönsuojelu ja huoltovarmuus. Biopolttoaineiden käytöllä vähennetään myös jätettä tietyillä aloilla (esim. jätekasviöljyjen ja -rasvojen käyttö sekundääribiomassana vähentää jätettä EU:ssa lähes 3 miljoonaa tonnia vuosittain).

3.2.2. Biopolttoaineiden osuus hiilidioksidipäästöjen ja muiden päästöjen vähentämisessä on alussa vaatimaton, sillä niitä käytetään vain vähän.

3.2.3. Biopolttoaineiden käytöstä saatavien ympäristöhyötyjen tasapainosta on ristiriitaisia näkemyksiä, vaikka komission mielestä suurin osa tutkimuksista on myönteisiä. Koska ehdotuksen ensisijainen tarkoitus on suojella ympäristöä, on tärkeää saada asiasta parasta mahdollista tietoa. Asiaa onkin tutkittava edelleen.

3.3. Maatalous(7)

3.3.1. Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että ehdotuksessa otetaan huomioon monitoiminen maatalous, jonka avulla voidaan elvyttää maaseutualueiden elinkeinoelämää. Ehdotuksessa ei kuitenkaan mainita sitä erittäin todennäköistä mahdollisuutta, että huomattava osa biopolttoaineesta saadaan unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytävän kaupan välityksellä. Tietyt kehitysmaat saattavat hyötyä tällaisesta kaupankäynnistä, mutta suurimmat kaupankäyntimahdollisuudet on todennäköisesti Yhdysvalloilla ja Brasilialla. Niillä on huomattavaa alan kapasiteettia, ja niiden tuotantomäärät mahdollistavat luultavasti edullisen hinnan. Tällainen kaupankäynti saattaa myös vaikuttaa selvästi oletettuun työllisyyden kasvuun. Toisaalta EU:ssa tuotettujen biopolttoaineiden viennistä voisi tulla ajan myötä houkutteleva vaihtoehto. Komitea painottaa, että biomassan tuotannon lisääntyminen maataloussektorilla ei saa vaarantaa muuntogeenisiä organismeja koskevia EU:n varotoimia.

3.3.2. Toinen lupaava mahdollisuus keskipitkällä aikavälillä on metsätalouden jätteiden (ja muiden selluloosapitoisten raaka-aineiden) käyttö biopolttoaineiden tuotannossa. Muilla kehityskelpoisilla aloilla edistymisnopeus riippuu pitkälti käytettävissä olevista resursseista.

3.3.3. Biopolttoaineiden käytön edistäminen on itse asiassa osa paljon laajempaa kokonaisuutta, jonka piiriin kuuluvat myös yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tulevaisuus ja EU:n energiapolitiikka. Asiaan liittyy myös maatalousmaan käytön tasapuolinen jakaminen elintarviketuotannon ja muiden käyttömuotojen välillä. Komitean mielestä biopolttoaineiden käytön lisäksi myös energian tuottaminen polttamalla tietynlaista biomassaa olisi taloudellinen tapa vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, mikä hyödyttäisi maataloutta ja ympäristöä ja parantaisi huoltovarmuutta.

3.4. Työllisyys

3.4.1. Biopolttoaineiden käytön työllisyysvaikutuksia koskevat arviot vaihtelevat suuresti, mutta biopolttoaineiden tuotanto on suhteellisen työvoimavaltaista. Komissio arvioi, että korvaamalla 1 %:n osuus kaikesta EU:ssa kulutetusta polttoaineesta biopolttoaineilla luotaisiin 45000-75000 uutta työpaikkaa pääasiassa maaseutualueille (on kuitenkin muistettava kohdassa 3.3.1 esitetty huomio). Komissio huomauttaa, että biopolttoaineiden tuotantoon tähtäävä viljely helpottaisi ehdokasvaltioiden maatalouden nivomista EU:n maatalouteen silloin kun kyseiset maat liittyvät unioniin. Tarvittavien uusien perusrakenteiden myötä luotaisiin lisäksi monia uusia (tosin pitkälti määräaikaisia) työpaikkoja.

3.5. Huoltovarmuus

3.5.1. EU:n ajoneuvokannan kasvaessa polttoaineiden huoltovarmuus on yhä tärkeämpää. Ehdotetuilla toimintatavoilla voitaisiin todennäköisesti parhaassa tapauksessa hillitä öljyn hinnannousua(8) vain hieman, mutta varmasti osaltaan vaikuttaa EU:n omavaraisuuteen. On muistettava, että EU:ssa on bensiinin ylituotantoa(9), joka takaa asianmukaisen huoltovarmuuden. Biodieselin osuus huoltovarmuuden turvaamisessa olisi erittäin tervetullut, ja sitä on tuettava kaikin tavoin.

3.6. Verotus

3.6.1. Markkinavoimat ovat väistämättä tärkeässä asemassa kannustettaessa siirtymään biopolttoaineiden käyttöön. Jos biopolttoaineiden ja biopolttoaineseosten kuluttajahinnat eivät ole kilpailukykyisiä, ei ole olemassa kannustimia kuluttaa biopolttoaineiden yhä laajemman käytön edellyttämiä huomattavia summia. Verotus onkin ainoa realistinen mahdollisuus lisätä biopolttoaineiden käyttöä. Komitea epäilee kuitenkin, ettei ehdotettu veron 50 %:n enimmäisalennus ole useimmissa jäsenvaltioissa riittävä tavoitteen saavuttamiseksi(10). Tällaisen rajoituksen tarve on myös kyseenalainen. Valtiovarainministerit kontrolloivat edelleen täysin asettamiaan verokantoja. Puhtaiden biopolttoaineiden verovapautta koskevan nykyisen sopimuksen purkaminen ei myöskään ole kannustavaa.

3.6.2. Komitea katsoo, että ehdotetussa direktiivissä tulisi yksinkertaisesti antaa jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa alueellaan myytävien polttoaineiden biopolttoaineosuuteen mitä tahansa valmisteverokantaa tai täyttä verovapautta. On tärkeää valvoa, etteivät kannustimet vääristä etyylialkoholin markkinoita, sillä sitä käytetään useilla teollisuuden aloilla.

3.6.3. Jotta tällä uudella teollisuudenalalla tapahtuisi todellista edistystä, on ratkaisevan tärkeää, että sen toimintaolosuhteet ovat vakaat. Komitea epäilee, ettei ehdotuksessa mainittu kuuden vuoden "suunnittelukausi" riitä vakaiden toimintaolojen luomiseen, ja kauden pidentämistä tulisikin harkita.

3.7. Edistämistoimet

3.7.1. Verokannustimet (ks. edellä) ovat ainoa komission ehdottama erityistoimi biopolttoaineiden käytön edistämiseksi. Komitea ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot käynnistäisivät tiedotuskampanjan, jonka avulla suurelle yleisölle kerrottaisiin biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien energialähteiden eduista.

3.8. Kustannukset

3.8.1. Ehdotuksessa ei anneta varmaa tietoa todennäköisistä kustannuksista. Jos ne ovat huomattavat, saattaa ehdotettu aikataulu olla hyvin optimistinen. Komission tulisi sisällyttää ehdotukseensa myös asianmukainen kustannusarvio.

4. Päätelmät

4.1. Komitea suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotusten tavoitteisiin. Komitea on erityisen tyytyväinen uudistuvista energialähteistä saatavien polttoaineiden entistä laajemmasta käytöstä koituviin ympäristöhyötyihin, monitoimiselle maataloudelle avautuviin mahdollisuuksiin sekä mahdollisuuteen pienentää yhteisen maatalouspolitiikan ulkopuolelle jäävän maatalouden osuutta.

4.2. Komitean mielestä on tärkeää, että biopolttoaineiden käyttöä edistävät välineet ovat mahdollisimman joustavia, jotta yksittäisten jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet otettaisiin riittävästi huomioon. Joustavuuteen voisi sisältyä uusiutuvista energialähteistä saatavien erityyppisten polttoaineiden huomioon ottaminen.

4.3. Komitea korostaa, että EU:n asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaville uusille teollisuudenaloille on annettava vakaa toimintaympäristö, joka mahdollistaa niiden kehityksen, sekä sellaiset taloudelliset olosuhteet, jotka rohkaisevat kuluttajia käyttämään biopolttoaineita.

4.4. Koska verokannustimet ovat avainasemassa pyrittäessä biopolttoaineiden (ja muiden uusiutuvista energialähteistä saatavien polttoaineiden) yleiseen hyväksymiseen, komitea katsoo, ettei direktiivissä tulisi pakottaa alentamaan kyseisten polttoaineiden valmisteveroa, vaan jäsenvaltion tulisi voida päättää asiasta itse.

4.5. Komitea pahoittelee, että komissio antaa vain vähän tietoa ehdotustensa todennäköisistä kustannuksista. Se kehottaakin komissiota antamaan riittävästi tietoa kustannuksista ja mahdollistamaan näin sekä asianmukaisen suunnittelun että ehdotusten kustannustehokkuuden selvittämisen.

4.6. Koska eräät tahot suhtautuvat epäillen ehdotuksista koituvien ympäristöhyötyjen tasapainoon, komitea kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki käytettävissä olevat nykyiset ja tulevat tutkimukset käydään uudelleen läpi asian selvittämiseksi.

Bryssel 25. huhtikuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) Tässä summassa otetaan huomioon se, että biodieseliä tarvitaan noin 1100 litraa korvaamaan 1000 litraa tavanomaista dieselöljyä. 1000 litraa bensiiniä voidaan sitä vastoin korvata 1000 litralla bioetanolia EU:n sallimissa sekoitussuhteissa (enintään 2,7 % happea).

(2) Tämä heijastaa nykytilannetta, mutta mittakaavaetujen vuoksi kulujen pitäisi vähentyä ajan mittaan 55 euroon barrelilta.

(3) Jäljelle jäävät 12 % on määrä saada maakaasusta ja vedystä.

(4) On rohkaisevaa todeta, että Yhdysvalloissa ja Fordin EU-testimarkkinoilla Ruotsissa myydään yhä enemmän 85-prosenttisella bioetanoliseoksella toimivia ajoneuvoja (Flexible Fuel Vehicles, FFVs). Tämä saattaa merkitä sitä, että kyseiset ajoneuvot yleistyvät yksityishenkilöiden käytössä ennakoitua nopeammin. Jotta bioetanoli olisi kilpailukykyinen, sen osuus on joko vapautettava verosta tai sen tuotantokustannuksia on tuettava.

(5) Huomattakoon kuitenkin, että öljykasveista saatavaa metyyliesteriä lisäämällä voidaan hyvin kompensoida polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämistä.

(6) Biopolttoaineet (valmistetaan yhä useammasta raaka-aineesta), maakaasu (maakaasusta saatava dieselpolttoaine sekä maakaasun johdannaiset metanoli ja dimetyylieetteri mukaan lukien), vety/polttokennot, sähkö ja nestekaasu.

(7) Ks. TSK:n äskettäin antama lausunto aiheesta "Kasviproteiinien viljelyä koskeva uusi yhteisön suunnitelma", CES 26/2002.

(8) Öljyn kysynnän 2 %:n lasku alentaisi kulutusta EU:ssa vuosittain noin 4 miljardia barrelia.

(9) Tosin vain noin 44 % tarvittavasta raakaöljystä saadaan Euroopan tuotannosta.

(10) Ehdotuksessa sallittaisiin polttoaineen biopolttoaineosuuden täydellinen verovapaus silloin, kun biopolttoaineen osuus on 50 % polttoaineesta. Polttoaineseoksille, joissa on yli 50 % biopolttoainetta, ei myönnettäisi lisähelpotuksia.