52003IE0289

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Lissabonin strategia ja kestävä kehitys"

(2003/C 95/14)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 24. lokakuuta 2002 työjärjestyksensä 19 artiklan 1 kohdan ja 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta "Lissabonin strategia ja kestävä kehitys".

Asian valmistelusta vastannut "kestävä kehitys" -alakomitea antoi lausuntonsa 5. helmikuuta 2003. Esittelijä oli Ernst Ehnmark ja apulaisesittelijä: Lutz Ribbe.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26. ja 27. helmikuuta 2003 pitämässään 397. täysistunnossa (helmikuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 98 puolesta, 2 vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Tiivistelmä

1.1. Kestävästä kehityksestä suunniteltiin Euroopan unionissa kaiken kattavaa painopistealaa. Kestävän kehityksen huomioon ottaminen politiikan muotoilun yhteydessä on muuttunut viime vuosina entistä tärkeämmäksi, jotta voidaan varmistaa tasapainoinen kehitys talouskasvun, hyvinvoinnin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristötiedon aloilla. Tämän ensisijaisen tarpeen tulisi näkyä selvästi unionin poliittisessa päätöksenteossa. Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan ole. Kestävää kehitystä pidetään edelleen enemmänkin melko yleisenä käsitteenä kuin integroituna työvälineenä.

1.2. Ympäröivä maailma pakottaa meidät kohtaamaan ennakoitua nopeampia muutoksia. Useat tekijät asettavat haasteita kestävän hyvinvoinnin jatkumiselle EU:ssa. Näitä ovat ilmastomuutos, huoli energian saatavuudesta ja liikenteen järjestämisestä pitkällä aikavälillä, sosiaalisesta syrjäytymisestä aiheutuvat ongelmat sekä tuotanto- ja kulutusmallit, jotka eivät edistä kestävää kehitystä. Kyseisiin haasteisiin vastaaminen edellyttää päätöksiä, joita kansalaiset tukevat, sekä inspiroivaa poliittista johtajuutta päätösten täytäntöönpanossa.

1.3. Kestävän kehityksen periaate otettiin esille ensi kertaa Göteborgissa kesäkuussa 2001 Eurooppa-neuvoston kokouksessa, mutta toistaiseksi kestävä kehitys ei ole ollut kovin näkyvä ohjaava tavoite EU:n poliittisessa päätöksenteossa. Sen sijaan, että kestävän kehityksen periaatetta edistettäisiin voimakkaasti Göteborgin huippukokouksen päätösten mukaisesti, sitä pidetään liian usein pelkkänä ympäristönäkökohtana eikä sitä liitetä osaksi talous-, sosiaali- ja ympäristökysymysten muodostamaa politiikkayhdistelmää. Kestävän kehityksen periaate luotiin uudenlaiseksi lähestymistavaksi politiikan valmisteluun, mutta tämän tavoitteen saavuttaminen on vielä kaukana.

1.4. ETSK:n mielestä on valitettavaa, ettei kestävän kehityksen periaatetta ole vieläkään kokonaan integroitu osaksi Lissabonin strategiaa eikä sitä ole tunnustettu kaikkein tärkeimmäksi ja laajakantoisimmaksi EU:n edessä olevista haasteista, johon vastaaminen edellyttää vaikeiden valintojen tekemistä.

1.5. Tämän takia ETSK kehottaa maaliskuussa 2003 kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan vakaasti uudelleen, että Euroopan unionin kaikenkattavana tavoitteena tulee olla kestävä kehitys. ETSK kehottaa huippukokousta antamaan tarvittavan sysäyksen, jotta kestävän kehityksen periaate voidaan kokonaan integroida osaksi Lissabonin strategiaa. ETSK kehottaa EU:n nykyistä ja tulevaa puheenjohtajavaltiota Kreikkaa ja Italiaa käynnistämään kyseisen integroinnin operatiivisella tasolla.

1.6. Komitea katsoo, että on aika tarkentaa näkemystä, jonka mukaan kestävä kehitys on Euroopan unionin keskeinen tavoite. Tämä merkitsee myös yhteisen kannan muodostamista siitä, mitä kestävällä kehityksellä tarkoitetaan ja millaisia poliittisia toimenpiteitä se edellyttää. Koska kestävän kehityksen edistämiseen tähtäävät poliittiset toimet vaikuttavat kansalaisten arkeen, on entistäkin tärkeämpää, että unionin kansalaisten ja heitä edustavien poliittisten päättäjien välillä käydään jatkuvaa vuoropuhelua.

1.7. Lisäksi on tullut aika tehdä selväksi, että kestävän kehityksen periaatteen tulee olla keskeisessä asemassa Euroopan tulevaisuudesta käytävissä keskusteluissa. Tämä näkemys tulee sisällyttää selvästi uuteen perussopimukseen.

1.8. Lissabonin strategian täytäntöönpanossa on ongelmia, sillä vuonna 2000 asetettujen kunnianhimoisten tavoitteiden ja suunniteltujen toimenpiteiden toteutus on puutteellista. Strategialle onkin annettava uutta voimaa. ETSK ehdottaa, että strategian tarkistukseen kiinnitetään vuonna 2003 erityistä huomiota pohjan luomiseksi maaliskuussa 2004 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston päätelmille. ETSK on omalta osaltaan valmis edistämään strategian tarkistusta.

1.9. ETSK haluaa osoittaa ne Lissabonin strategiaan liittyvät kysymykset, joiden yhteydessä tulee ottaa huomioon kestävän kehityksen periaate ja joiden yhteydessä tulee tarkastella myös niihin liittyviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristökysymyksiä sen sijaan, että niitä käsiteltäisiin erikseen.

1.10. ETSK korostaa erityisesti kolmea asiaa: julkisia ja yksityisiä investointeja uuteen ja puhtaaseen teknologiaan tulee tukea nykyistä voimakkaammin, työn laatua tulee parantaa uusin keinoin ja luonnonvarojen käytön hinnoittelusta tulee käydä uusi laaja neuvonpito.

1.11. Tietyt kestävän kehityksen kannalta keskeiset kysymykset liittyvät esim. fossiilisten polttoaineiden tapaisten uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön energiantuotannossa ja liikenteessä. Vaikka kyseisiin asioihin onkin jo kiinnitetty jonkin verran huomiota, ETSK ehdottaa, että keväällä kokoontuvan Eurooppa-neuvoston kokouksesta lähtien käynnistetään johdonmukaiset toimenpiteet, joiden tavoitteena on vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

1.12. Kestävän kehityksen visiolla on selviä vaikutuksia hallintotapaan, poliittiseen johtajuuteen ja politiikan johdonmukaisuuteen sekä jäsenvaltioissa että unionin tasolla. Kansalaisten kanssa käytävä vuoropuhelu ei voi olla yksittäinen hanke vaan sen tulee olla jatkuva prosessi. Äskettäin syntynyt sopimus yleisön osallistumisesta ympäristöpolitiikan muotoiluun on askel oikeaan suuntaan. Politiikan johdonmukaisuuden varmistaminen on haaste sekä EU:n toimielimille että jäsenvaltioiden hallituksille. Komission ja Euroopan parlamentin tulee ryhtyä lisätoimiin politiikan johdonmukaisuuden turvaamiseksi.

1.13. EU:n uudet jäsenvaltiot osallistuvat automaattisesti Lissabonin strategian sekä kestävän kehityksen strategian toteuttamiseen. Kyseisiä aiheita ei käsitelty liittymisneuvottelujen yhteydessä, sillä ne eivät ole osa yhteisön säännöstöä. Asianmukaisen avun, joka tähtää erityisesti kestävän kehityksen strategian täytäntöönpanoon, tarjoaminen uusille jäsenvaltioille on oleellisen tärkeää.

1.14. EU sitoutui Johannesburgissa 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa omaksumaan lähestymistavan, joka tarjoaa EU:lle ainutlaatuisen ja historiallisen tilaisuuden ottaa johtoasema maailmassa ja näyttää, kuinka kestävän kehityksen periaatetta toteutetaan käytännön politiikassa. Sen lisäksi, että EU pyrkii pontevasti toteuttamaan oman kestävän kehityksen strategiansa, sen tulisi pyrkiä aktiivisesti varmistamaan muun muassa kumppanuuksien avulla, että muut maat ja alueet seuraavat sen esimerkkiä.

1.15. ETSK on osallistunut erittäin aktiivisesti kestävän kehityksen strategian kehittämiseen antamalla aiheesta useita lausuntoja ja järjestämällä sidosryhmien kuulemistilaisuuksia. ETSK aikoo jatkaa kyseistä työtä.

1.16. Nykyisessä taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessa on entistäkin tärkeämpää, että EU korostaa selkeästi kestävän kehityksen edistämisen merkitystä. Tämä visio ei ole kuitenkaan ratkaisu kaikkiin ongelmiin, eikä sillä ei ole myöskään vielä selvää poliittista viitekehystä. Kyseessä on kuitenkin erittäin houkutteleva toimintaa ohjaava visio, joka sisältää meidän kaikkien tulevan elämänlaatumme kannalta keskeiset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät elementit. Kestävää kehitystä ei tule pitää talouden kasvua ja työllisyystilanteen parantumista haittaavana tekijänä vaan pikemminkin vaurauden, hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseen tähtäävänä houkuttelevana investointistrategiana.

2. Strategian täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat

2.1. Taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen uudistumiseen tähtäävä Lissabonin strategia on yksi kunnianhimoisimmista Euroopan unionin käynnistämistä hankkeista. Kolme vuotta hankkeen käynnistämisen jälkeen strategian täytäntöönpano on kuitenkin vaikeuksissa. Tavoite, jonka mukaan Euroopan unionista on vuoteen 2010 mennessä tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta, on edelleen erittäin ajankohtainen, mutta sen toteuttaminen ja täytäntöönpano on jäämässä huolestuttavasti jälkeen asetetusta aikataulusta. Komissio on havainnollistanut Lissabonin strategian täytäntöönpanossa ilmenneitä puutteita keväällä 2003 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle laatimassaan kertomuksessa.

2.2. On erityisen valitettavaa, että Lissabonin strategian täytäntöönpanossa ilmenneet ongelmat hidastuttavat myös kestävän kehityksen strategian suunnittelua ja toteutusta. Kevään Eurooppa-neuvostolle annettava kertomus ei sisällä johdonmukaista selvitystä kestävän kehityksen periaatteen etenemisestä etenkään niillä aloilla, jotka Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritti painopistealoiksi. Kertomuksessa viitataan kestävään kehitykseen liittyviin kysymyksiin vain ohimennen. Komissio sortuu samaan virheeseen kuin useat muutkin tahot ja pitää kestävää kehitystä pääasiassa ympäristökysymyksenä. Koska kyseessä on kaiken kattava painopisteala, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea olisi toivonut, että komissio olisi tarkastellut kestävän kehityksen periaatteen täytäntöönpanon edistymistä ja siihen liittyviä puutteita esitettyä yksityiskohtaisemmin.

2.3. Göteborgissa kesäkuussa 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pääsi yksimielisyyteen kestävän kehityksen strategiasta, mikä lisäsi Lissabonin strategiaan kolmannen, ympäristöön liittyvän ulottuvuuden ja nosti ympäristökysymykset talous- ja sosiaalikysymysten rinnalle poliittisiksi painopistealoiksi. Päätös oli todella merkittävä siksi, että sen myötä EU omaksui politiikan valmisteluun uuden lähestymistavan, jonka mukaan kaikkien poliittisten toimien taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia on tarkasteltava koordinoidusti ja ne on otettava huomioon päätöksenteossa. Tämä edellyttää, että EU:n kaikkien toimien yhteydessä tulisi arvioida niiden mahdollisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia kestävän kehityksen kannalta.

2.4. Kestävä kehitys ei kuulu Euroopan tulevaisuutta pohtivan valmistelukunnan käsittelemien aiheiden joukkoon. Myös tämä on osoitus siitä, ettei kestävän kehityksen käsite ei vielä ole osa poliittisen ajattelun ja päätöksenteon valtavirtaa.

2.5. Kestävä kehitys ei ollut näkyvästi esillä yhdessäkään niissä 31 luvussa, joihin tulevien jäsenvaltioiden kanssa käydyt liittymisneuvottelut perustuivat. On oleellisen tärkeää, että tulevia jäsenvaltioita autetaan sopeutumaan EU:n kestävän kehityksen strategiaan ja omaksumaan se, jotta kestävän kehityksen toteutuminen voidaan turvata. Yhtenä esimerkkinä on kuljetusalalla tapahtuva kehitys, johon ETSK on kiinnittänyt huomiota jo useita kertoja. ETSK oletti, että komissio olisi kevätraportissaan avannut keskustelun siitä, kuinka kestävän kehityksen kriteereitä voidaan soveltaa unionin laajennuttua EU:n rahoitustuen täytäntöönpanon yhteydessä.

2.6. EU oli keskeisessä roolissa Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vaatiessaan entistä kunnianhimoisempien sitoumusten ja toimenpiteiden hyväksymistä kestävän kehityksen edistämiseksi. EU ei saa menettää mahdollisuuttaan toimia asiassa globaalina tiennäyttäjänä. Sen tulee pyrkiä voimakkaasti vaikuttamaan muun muassa kumppanuuksien avulla siihen, että muut maat ja alueet seuraavat perässä.

3. Göteborgissa esitettyyn visioon liittyvät poliittiset haasteet

3.1. Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätökset eivät ole merkittäviä yksityiskohtiensa takia vaan siksi, että niiden myötä EU omaksui uuden lähestymistavan politiikan valmisteluun: kaikista tärkeimmistä poliittisista ehdotuksista tulee laatia kestävän kehityksen vaikutuksia koskeva arviointi. Kyseisen päätöksen täytäntöönpano on osoittautunut vaikeaksi. Toistaiseksi kyseinen arviointi on tehty vain harvoista komission ehdotuksista. Käytettäviä kriteereitä tulee kehittää edelleen varsinkin ympäristövaikutusten arvioinnin osalta. Uudet indikaattorit voisivat sisältää käyttämättömän maan rakennuskäyttöön kohdistuvia rajoituksia, kaupunkisuunnittelulle asetettavia ympäristövaatimuksia, luonnonsuojelualueiden suhteellista määrää koskevia sääntöjä sekä suojeluohjelmien täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä.

3.2. Göteborgin huippukokouksen valmistelujen yhteydessä komissio käynnisti kestävää kehitystä koskeneen lyhyen kuulemismenettelyn, jonka yhteydessä se järjesti yhdessä ETSK:n kanssa kuulemistilaisuuden. Tavoitteena oli saada yleisö osallistumaan päätöksentekoprosessiin. Tämän jälkeen on järjestetty kaksi sidosryhmille tarkoitettua foorumia.

3.3. Syyskuussa 2002 järjestetyssä sidosryhmille tarkoitetussa foorumissa käsiteltiin EU:n kestävän kehityksen strategian edistymistä ja tulevia painopistealoja. Foorumissa kiinnitettiin erityistä huomiota kolmeen ensisijaiseen huolenaiheeseen:

- Kestävän kehityksen käsitettä tulee kehittää edelleen etenkin pitkällä aikavälillä. Siitä, mitä kestävällä kehityksellä tarkoitetaan, on ristiriitaisia näkemyksiä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella.

- Kestävä kehitys tulee määritellä konkreettisesti, jotta käsitteestä sekä sen merkityksestä nykyisille ja tuleville sukupolville voidaan tiedottaa kansalaisille.

- Kestävän kehityksen periaatteen täytäntöönpanoa vaivaa poliittiseen johtajuuden puute, eikä periaatetta ole vielä liitetty osaksi EU:n politiikan valmisteluun sovellettavaa johdonmukaista lähestymistapaa. Talous-, sosiaali- ja ympäristökysymysten käsittelyä tulee lähentää luomalla kestävän kehityksen strategian yhteyteen rakenteita, jotka hyödyttävät kaikkia, sen sijaan että noudatettaisiin lokeroivaa lähestymistapaa. Strategia voisi tarjota EU:lle ainutlaatuisen tilaisuuden luoda taloudelliseen kehitykseen sovellettava uudenlainen lähestymistapa, joka perustuisi nykyistä kestävämpiin tuotanto- ja kulutusmalleihin sekä teknologian kehitystä edistäviin uusiin innovaatiomalleihin. Kestävän kehityksen periaate on muutettava ympäristön tilaa ja vaurautta edistäväksi houkuttelevaksi investointistrategiaksi, joka perustuu kilpailukyvyn ja työllisyystilanteen kohentamiseen sekä sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan.

4. Yhteisestä kestävän kehityksen käsitteestä sopiminen

4.1. Kestävällä kehityksellä unionin johtavana visiona ja painopistealana on selvä puute: sitä ei ole koskaan käsitelty täysimääräisesti ja järjestelmällisesti jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallitusten tai järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan laajapohjaisissa kuulemisissa. Tämän vuoksi käsite on vieläkin vaikeasti ymmärrettävä.

4.2. Vuoden 2003 kevätraportista sekä kestävää kehitystä käsittelevässä, sidosryhmille tarkoitetussa foorumissa käydyistä keskusteluista voidaan päätellä, että kestävän kehityksen käsitteen merkitys, tarpeelliset muutokset sekä keinot sen toteuttamiseksi on vielä määriteltävä kattavasti. On melko helppoa päästä sanalliseen yhteisymmärrykseen kestävän kehityksen välttämättömyydestä. Sen sijaan on jo vaikeampaa ottaa käyttöön ja toteuttaa konkreettisia toimia, joilla saattaa olla jopa syvällekäyviä vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa vallitsevaan elämäntapaan, erityisesti jos ei ole määritetty yhtenäisiä tavoitteita. Viime kuukausina käydyt poliittiset keskustelut esimerkiksi kalastuspolitiikasta tai maatalousuudistuksesta tarjoavat havainnollisen esimerkin.

4.3. Nyt käy siis koko ajan selvemmäksi, ettei kestävästä kehityksestä vallitse yleistä yksimielisyyttä. Riittävää edistystä ei voida saavuttaa, ennen kuin onnistutaan yhdistämään joskus täysin vastakkaisetkin näkemykset.

4.4. Kestävä kehitys perustuu kolmen pilarin periaatteeseen. Jotkut tulkitsevat tämän siten, että taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia ulottuvuuksia tulee käsitellä yhdenvertaisesti rinnakkain. Toiset taas katsovat, että kyse ei ole taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten ulottuvuuksien rinnastamisesta vaan tasapainon löytämisestä niiden välille eli että painopisteen siirtäminen pilarista toiseen on täysin mahdollista. Kumpikin lähestymistapa edellyttää vaikeita poliittisia päätöksiä.

4.5. Yhteiskunnassa ollaan heikosti selvillä nykyisten, kestävän kehityksen periaatteiden vastaisten suuntauksien seurauksista. Osa ihmisistä näkee ne, mutta pelkää kuitenkin enemmän muutoksen aiheuttamia lyhyen ja keskipitkän aikavälin seurauksia kuin nykyisen, kestävän kehityksen vastaisen järjestelmän pitkän aikavälin vaikutuksia (joita he eivät itse tule näkemään). Teollisuusmaissa ei ole vielä tehty tarpeellisia poliittisia päätöksiä kaikkien kestävän kehityksen vastaisten suuntausten kääntämiseksi, puhumattakaan siitä, että olisimme valmiita vastaamaan muualla maailmassa ilmenevien teollisen kehityksen vaikutusten korjaamisesta.

4.6. On selvää, että yleisesti ottaen talouden kilpailukyky on säilytettävä eli muutos on toteutettava varoen. Nykyään on kuitenkin sellaisia talouden sektoreita, jotka ovat kyllä kestäviä mutta eivät kilpailukykyisiä (esimerkiksi uusiutuvat energialähteet), kun taas nykyinen talous on pitkälti vallitsevien yhteiskunnallisten puitteiden vuoksi kestävän kehityksen vastaisten alojen varassa. Muutoksen on lähdettävä tästä.

4.7. Sen vuoksi on määritettävä uudelleen ne yhteiskunnalliset puitteet, joiden pohjalta kehitetään uusia markkinoita ja työpaikkoja. Kilpailukyvyn on kehityttävä voimakkaasti, ja sen on edistettävä kilpailukykyistä, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kestävää taloutta. Tämä asettaa välttämättä kyseenalaiseksi joitakin nykyisiä toimintoja ja edellyttää laaja-alaista julkista keskustelua. Ryhmät, joihin muutos vaikuttaa, tarvitsevat ristiriitojen selvittämistä varten foorumin, jossa ne voivat neuvotella poliittisten vaikuttajien kanssa vaikeista päätöksistä, jotka ovat tarpeen ihmiskunnan ja tulevien sukupolvien parhaaksi, mutta voivat kuitenkin olla yksittäisten ihmisten, ryhmien tai kokonaisten alueiden edun vastaisia lyhyellä aikavälillä.

4.8. Tämän vuoksi ETSK ehdottaa, että kestävää kehitystä käsitellään seuraavasta kolmesta näkökulmasta:

- Komission on annettava panoksensa kestävän kehityksen käsitteen konkreettisen sisällön yksimieliseen määrittämiseen.

- Lyhyellä aikavälillä eli vuoteen 2010 asti tulisi pyrkiä ensisijaisesti suunnittelemaan konkreettisia toimia Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätösten jatkotoimiksi muun muassa seuraavilla painopistealoilla: ilmastonsuojelu, kestävä liikenne, kansanterveyden uhkien torjuminen, luonnonvarojen nykyistä vastuullisemman käytön edistäminen ja ympäristönäkökohtien sisällyttämisen yhteisön politiikkaan sekä kestävän kehityksen käsitteen sisällyttäminen Lissabonin strategiaan.

- Pitkällä aikavälillä eli seuraavien 25-30 vuoden aikana tulisi ensisijaisesti päättää, mitkä ongelmat on ratkaistava, jotta meidän sukupolvemme antaa seuraaville sukupolville mahdollisuuden säilyttää korkea elintaso ja parantaa sitä edelleen. Tärkeimpien kysymysten tulisi tässä yhteydessä olla talouskasvun erottaminen resurssien hyödyntämisestä sekä riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista.

5. Lissabonin strategian sisällyttäminen kestävän kehityksen visioon

5.1. Ollaan päästy yksimielisyyteen siitä, että kestävä kehitys on erottamaton osa Lissabonin strategiaa. Tämän lisäyksen jälkeen strategiaan tulisi sisällyttää taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen kaikkiin poliittisiin päätöksiin. Lissabonin strategia antaa siis mahdollisuuden toteuttaa kestävää kehitystä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Tätä mahdollisuutta ei ole kuitenkaan toistaiseksi hyödynnetty kovinkaan näkyvästi. Euroopan komission laatima vuoden 2003 kevätraportti on viimevuotista parempi, mutta se ei silti vastaa Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöksiin luonnostaan sisältyviä lopullisia odotuksia.

5.2. Tulisi kuitenkin korostaa, että pitkällä aikavälillä kestävää kehitystä on vietävä eteenpäin EU:n kaiken päätöksenteon johtavana periaatteena. Politiikan näkökulmasta tämä merkitsee sitä, että Lissabonin strategia on otettava osaksi kestävän kehityksen visiota. Lisäksi on selvitettävä Lissabonin strategiaan sekä muihin EU:n ohjelmiin ja toimintoihin kuuluvien toimien vaikutukset kestävään kehitykseen, kuten Göteborgissa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa päätettiin.

5.3. Lissabonin strategian toteuttaminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti on joskus osoittautunut vaikeaksi. ETSK on useissa aiheesta antamissaan lausunnoissa kehottanut tekemään Lissabonin strategian tavoitteet nykyistä konkreettisemmiksi sen osoittamiseksi, miten strategia ja kestävän kehityksen tavoitteet voidaan yhdistää. ESTK:n näkemyksen mukaan on elintärkeää muuttaa kestävän kehityksen teoriat ihmisille tarkoitetuiksi käytännön toimintalinjoiksi. Muutoin kestävä kehitys jää tarkemmin määrittelemättömäksi pitkän aikavälin visioksi.

5.4. ETSK mainitsee esimerkkejä kysymyksistä, joissa tarvitaan johdonmukaista ja yhtenäistä lähestymistapaa. Yksi tällainen kysymys on tarve edistää ja tukea investointeja uuteen ja puhtaaseen tekniikkaan ja varusteisiin; tämä myös parantaisi EU:n kilpailukykyä pitkällä aikavälillä. Toinen huomionarvoinen seikka on työn laatu, sillä tällä alalla tarvitaan edelleen käytännön toimia. Kolmas kysymys on tarve käynnistää laaja, kestävän kehityksen vastaista tuotantoa ja kulutuskäyttäytymistä koskeva julkinen kuuleminen.

5.5. ETSK käsittelee vain näitä kolmea esimerkkiä. Yhdessä muiden kanssa niiden tulisi myös olla osa Lissabonin strategian perusteellista tarkistamista, joka toteutetaan kolme vuotta strategian käynnistämisen jälkeen. Strategia laadittiin tietyssä taloudellisessa ilmapiirissä, ja sen jälkeen tapahtunut kehitys on muuttanut ympäröiviä olosuhteita. ETSK ehdottaa, että Lissabonin strategiaa tarkistetaan vuonna 2003, jotta keväällä kokoontuva Eurooppa-neuvosto voi tehdä tarpeelliset päätökset strategian toteuttamiseksi tulevaisuudessa.

6. Kestävää kehitystä edistävää yhtenäistä päätöksentekoa

6.1. Kun arvioidaan EU:n toimien ja ohjelmien vaikutuksia kestävään kehitykseen, osoittimien valinta on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan saada toimintalinjat yhdenmukaisiksi ja saavuttaa kaikkia osapuolia hyödyttäviä tilanteita. Nykyään useimmilla osoittimilla mitataan vain yhtä tai kahta kolmesta ulottuvuudesta sen sijaan, että arvioitaisiin järjestelmällisesti niiden keskinäisiä suhteita ja edistystä kohti yleistä kestävää kehitystä. ETSK suosittaa, että vuoden 2003 kevätraporttiin valittuja osoittimia kehitetään edelleen käytettäväksi vuoden 2004 keväällä järjestettävälle Eurooppa-neuvoston kokoukselle annettavassa selvityksessä.

6.2. Tarkoituksenmukaiset toimielinjärjestelyt ovat keskeinen tekijä pyrittäessä yhtenäisyyteen kestävän kehityksen politiikassa. ETSK on korostanut toistuvasti olevan keskeisen tärkeää, että EU:n toimielimet, varsinkin komissio, pyrkivät luomaan mekanismeja kestävän kehityksen politiikan sisäisen koordinoinnin tehostamiseksi ja poliittisen yhtenäisyyden saavuttamiseksi. Komission puheenjohtajan on otettava itselleen entistä selvempi kestävään kehitykseen vaikuttavan johtajan rooli ja yhdistettävä toisistaan eriytyneet ja keskenään kilpailevat poliittiset tavoitteet.

6.3. Göteborgin Eurooppa-neuvosto antoi yleisten asioiden neuvostolle yleisvastuun kestävän kehityksen strategian horisontaalisen valmistelun koordinoinnista. Yksi yleisten asioiden neuvoston aloitteista oli pyytää kaikkia muita neuvoston eri alojen kokoonpanoja antamaan ennen vuoden 2002 loppua selvitys kestävän kehityksen alalla tapahtuneesta edistyksestä. Vaikka monet selvityksistä eivät olleetkaan kovin yksityiskohtaisia, niillä edistetään merkittävästi politiikan yhtenäisyyttä. ETSK on tyytyväinen tähän aloitteeseen ja ehdottaa, että yleisten asioiden neuvosto täydentäisi selvityksiä esittämällä tiettyjä lisäkysymyksiä vuoden 2004 keväällä kokoontuvan Eurooppa-neuvoston valmistelua varten.

6.4. Kestävän kehityksen politiikan yhtenäisyyden saavuttamisesta tulee haaste EU:n toimielimille sekä jäsenvaltioiden hallituksille. Sekä komission että parlamentin tulisi ryhtyä lisätoimiin sisäisen poliittisen yhtenäisyyden turvaamiseksi.

6.5. Useat jäsenvaltiot ovat esittäneet YK:n piirissä omia kestävän kehityksen suunnitelmiaan ja laatineet omia kestävän kehityksen strategioitaan Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asiaa koskevan päätöksen jatkotoimina. ETSK suosittaa, että Eurooppa-neuvosto kehottaisi jäsenvaltioita antamaan vuosittain selvityksen omista kestävän kehityksen strategioistaan osana keväisin kokoontuvan Eurooppa-neuvoston valmistelua.

6.6. Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti lisätä Lissabonin strategiaan ympäristöulottuvuuden. Sen vuoksi ETSK:n mielestä talouspolitiikan suuntaviivoja ja työllisyyssuuntaviivoja koskeviin selvityksiin itseensä tulisi sisällyttää asianmukainen maininta kestävästä kehityksestä. Lisäksi tulisi valmistella vuosittain keväällä kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa varten selvitys kestävän kehityksen politiikasta.

7. ETSK:n rooli

7.1. ETSK on pitänyt erittäin tärkeänä sen varmistamista, että kestävän kehityksen politiikkaa pidetään poliittisen asialistan kärkipäässä, varsinkin koska tämän alan toimet vaikuttavat ratkaisevasti eurooppalaisen yhteiskunnan jokapäiväiseen elämään. Useat ETSK:n omat lausunnot ja eri sidosryhmien kanssa järjestetyt kokoukset ovat osoittaneet, miten tärkeänä ETSK pitää aiheesta käytäviä keskusteluja.

7.2. ETSK on halukas osallistumaan EU:n kestävän kehityksen strategian tulevaan kehittämiseen. Komitea on valmis ottamaan itselleen lisää tämän alan tehtäviä varmistaakseen, että kestävän kehityksen periaatteet otetaan täysimääräisesti osaksi Lissabonin strategiaa.

7.3. ETSK kehottaa komissiota laatimaan vuosittain tai puolivuosittain kestävän kehityksen edistymistä mittaavan tulostaulun ja järjestämään samassa yhteydessä vuosittain tai puolivuosittain sidosryhmien foorumin komission ja ETSK:n yhteisenä aloitteena.

Bryssel 27. helmikuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch