7.12.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 302/101

1.1

ETSK kiinnittää käsillä olevassa lausunnossa huomiota Euroopan suurkaupunkialueiden merkitykseen Euroopan unionin aluepolitiikkaa jatkettaessa.

1.2

Suurkaupunkialueiden merkitys on tulevaisuudessa erittäin suuri sekä taloudellisesti että väestönkehityksen kannalta. Kyseisillä aloilla on vastassa joukko vakavia haasteita. Tähän mennessä Euroopan unioni ja sen toimielimet eivät ole osoittaneet todellista kiinnostusta aihetta kohtaan.

1.3

ETSK katsoo, että Euroopan suurkaupunkialueiden taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ja ympäristönsuojelu tulisi ottaa pysyväksi aiheeksi yhteisön asialistalle, mikä edellyttää välttämättä sekä Eurostatin välityksellä tapahtuvaa tiedonlevitystä ja tiedonvaihtoa että komission erityishuomiota.

1.4

Unionin kannalta on tärkeää, että kun jäsenvaltioissa käydään keskusteluja suurkaupunkialueiden järjestämisestä tulevaisuudessa, niiden yhteydessä käynnistetään aiheesta Euroopan laajuinen keskustelu ja tutkitaan, mitä lisäarvoa Euroopan unionin toimilla voidaan tuottaa. ETSK kiinnittää niin ikään huomiota erityisesti Euroopan suurkaupunkialueiden aseman ja Lissabonin strategian väliseen suoraan yhteyteen. Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttaminen nimittäin riippuu ratkaisevassa määrin siitä, miten tavoitteet konkretisoituvat suurkaupunkialueilla.

1.5

ETSK katsoo näin ollen, että sen lisäksi, että tulisi perustaa suurkaupunkialueita koskevia kysymyksiä käsittelevä foorumi, aiheesta tulisi keskustella kilpailukykyneuvostossa sekä maankäytöstä ja kaupunkikysymyksistä vastaavien ministereiden epävirallisissa kokouksissa.

2.1

Maailma muuttuu nopeasti. Kaikkialla tapahtuu uutta taloudellista, teknistä ja sosiaalista kehitystä, jolla ei ole merkittäviä vaikutuksia ainoastaan teollisuuteen, palveluihin ja työmarkkinoihin, vaan myös alueisiin ja yhteiskuntaan ja näin ollen tapaan, jolla valtioita ja alueita johdetaan.

2.2

Käsillä olevassa lausunnossa ETSK suuntaa huomionsa erityisesti suurkaupunkialueisiin eli suuriin tiheästi asuttuihin taajamiin sekä niiden taloudellisiin vaikutusalueisiin kolmesta keskeisestä syystä: ne ovat edellä mainittujen nopeiden muutosten polttopisteessä, ne myötävaikuttavat voimakkaasti unionin kasvustrategiaan ja ne ovat kumppaneita suurelle joukolle muita niitä pienempiä osaamiskeskuksia Euroopan unionissa.

2.3

Suurkaupunkialue muodostuu ydinkeskustasta, erillisestä kaupungista tai kaupunkitaajamasta sekä lähiöistä ja kehyskunnista, joiden työikäisistä asukkaista huomattava osa työskentelee päivittäin ydinkeskustassa. Suurkaupunkialueen käsite on näin ollen lähellä työssäkäyntialueen tai toiminnallisen kaupunkialueen käsitettä. (1) Käsitteessä otetaan huomioon voimakkaasti yhteen keskukseen suuntautuneet lähiöt, joiden kasvu noudattaa keskuksen kehitystä. Suurkaupunkialueet voivat laajentua niin, että niiden käsittämän alueen ylittämiseen voi kulua jopa yksi tunti. Niihin kuuluu sekä kaupunki- että maaseutumaisia alueita.

2.4

Ydinkeskustassa täytyy olla tietty vähimmäismäärä asukkaita (2) tai työpaikkoja, jotta sen katsottaisiin olevan suurkaupunkialueen keskus. Lisäksi kaupungin tuntumassa sijaitsevan kunnan ja ydinkeskustan välisen työpaikkaliikenteen intensiivisyydeltä edellytetään tiettyä vähimmäistasoa, jotta kyseinen kunta sisällytettäisiin suurkaupunkialueeseen. (3) Käytännössä kyseiset vähimmäistasot ovat keinotekoisesti asetettuja, joten niiden merkitys vaihtelee. Yhdenmukaisten määrittelyiden puuttuminen Euroopan tasolla asettaa rajoituksia kansainvälisille vertailuille.

2.5

Viimeisen vuosikymmenen aikana on syntynyt uusi suurkaupunkityyppi. Koska monet asutuskeskukset kuuluvat verkostoihin ja koska niiden työssäkäyntialueet menevät osaksi päällekkäin, ne muodostavat yhdessä monikeskuksisia suurkaupunkialueita. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi 7 miljoonan asukkaan Randstad, 11 miljoonan asukkaan Reinin-Ruhrin alue, 4,6 miljoonan asukkaan Wienin-Bratislavan alue, Øresundin alue, jossa asukkaita on 2,5 miljoonaa, sekä Lillen alue, jonka asukasmäärä on 1,9 miljoonaa (4).

2.6

Suurkaupunkialueiden merkittävyyden ja toimintojen mukaan niiden vaikutuspiiri on alueellinen, valtakunnan laajuinen, Euroopan laajuinen tai maailmanlaajuinen. Arvioidaan, että laajentuneessa Euroopan unionissa on noin 50 yli miljoonan asukkaan suurkaupunkialuetta.

2.7

On tärkeää huomata, että tässä lausunnossa tarkasteltavat suurkaupunkialueet käsittävät alueita ja yhteiskunnallis-taloudellisia olosuhteita, jotka eivät vastaa ”alueista” muodostuvan NUTS-järjestelmän (tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön) Euroopan alueellisia hallintoyksiköitä, joita Eurostat ja unionin toimielimet käyttävät virallisissa yhteyksissä. Hallinnollisen alueen käsite Euroopassa on erityisen epämääräinen. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kyseisten alueiden maantieteelliset rajat ovat suurkaupunkialueita joko laajemmat tai suppeammat (5). Hallinnolliset alueet aluekokonaisuuksina eivät näin ollen sovellu suurkaupunkien yhteiskunnallis-taloudellisen kehityksen analysointiin ja vertailuun unionin tasolla.

2.8

Helmikuussa 2004 Euroopan komissio julkaisi kolmannen alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksensa. Siinä esitetään uusia näkökulmia aluepolitiikkaa ja talouskehitystä sekä alueiden ja kaupunkien kehittämistä koskevaan keskusteluun. Kolmannessa koheesioraportissa selvennetään aluepolitiikan ja Lissabonin strategian välisiä kytköksiä tulevaisuudessa. Kilpailukyvystä tulee aluepolitiikan kolmas pilari koheesio-, työllisyys- ja alueellista yhteistyötä koskevan politiikan rinnalle. Tähän liittyen kolmannessa koheesioraportissa painotetaan erityisesti kaupunkien sekä suurtaajamien roolia.

2.9

Uudet lähestymistavat ja ajatukset viriävät ennen kaikkea maailmanlaajuistumisesta, sisämarkkinoiden toteutumisesta (uudet jäsenvaltiot mukaan lukien) sekä Lissabonin strategiasta. Suurkaupunkialueiden osalta kyse ei luonnollisestikaan ole ainoastaan aluepolitiikasta, vaan myös muun muassa teollisuuspolitiikasta, osaamisesta, liikenteestä, Euroopan laajuisista verkoista, kestävästä kehityksestä sekä elämänlaadusta.

2.10

Huomion kohdistaminen yhä enemmän ”kaupunkien renessanssiin” on ilmiö, joka voidaan havaita kaikkialla maailmassa. Kyse on aiheesta, joka on ajankohtainen valtaosassa unionin jäsenvaltioista.

2.11

Suurkaupunkialueiden olosuhteita ja kysymystä niiden hallinnosta ei ole koskaan tutkittu seikkaperäisesti Euroopan unionin tasolla. Ne eivät niin muodoin ole koskaan olleet yhteisön politiikkojen erityisenä kohteena. ETSK katsoo, että on aika tehdä perusteellisempi analyysi ja tutkia, millä tavoin asianmukainen aluehallinto, johon osallistuvat kyseisten alueiden kaikki asianomaiset toimijat, voi hyödyttää näiden alueiden väestöä ja Euroopan unionia kokonaisuudessaan. Suurkaupunkialueiden olosuhteita käsittelevä tutkimus voi olla tuloksellinen ainoastaan siinä tapauksessa, että se perustuu luotettaviin ja unionin tasolla vertailukelpoisiin määrällisiin tietoihin. Kyseisiä tietoja ei kuitenkaan useinkaan ole saatavilla, minkä johdosta ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulisi huolehtia niiden tuottamisesta.

3.1

Yli kolme neljännestä Euroopan väestöstä asuu kaupungeissa tai kaupunkien lähialueilla. Lissabonin strategia ja suurkaupunkialueet ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Kyseisillä alueilla ilmenee merkittävä osa tekijöistä, joihin unionin kilpailukyky tulevaisuudessa perustuu. Suurkaupunkien välityksellä innovaatiot ja tietämys leviävät Euroopan muihin kaupunkeihin. Suurkaupunkialueiden vauraus on ehdoton edellytys sille, että sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevat ongelmat — jotka koskevat sekä suurkaupunkialueita että muita kaupunkeja ja alueita unionissa — voidaan ratkaista.

3.2

Suurkaupunkialueilla on niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa edessään useita suuria haasteita: maailmanlaajuistuminen, joka liittyy tavaroiden, palveluiden, pääomien, osaamisen sekä ammattitaitoisen ja ammattitaidottoman työvoiman kansainvälisten markkinoiden integroitumiseen ja joka aiheuttaa nopeita muutoksia tuotantojärjestelmiin; kestävä kehitys, joka edellyttää luonnonvarojen järkevää hallintaa; sosiaalinen yhteenkuuluvuus, elämänlaatu sekä alueellinen yhteenkuuluvuus.

3.2.1

Lukuisissa tapauksissa kaupungit ja suurkaupungit ovat menestyksekkäästi mukauttamassa taloudellisia, sosiaalisia ja institutionaalisia rakenteitaan. Näin on vaikutukseltaan merkittävillä kaupunkialueilla, jotka ovat valtakunnallisten ja kansainvälisten viestintäverkkojen solmukohtia, joita yhdistävät nopeat liikennemuodot sekä nopeiden yhteyksien viestintäverkot ja joiden talous on jo pitkään tukeutunut monipuoliseen elinkeinotoimintaan, etenkin yksityis- ja yritysasiakkaille suunnattuun korkeatasoiseen palvelutoimintaan. Myös perinteisistä teollisuudenaloista riippuvaiset alueet, jotka aluksi olivat kriisissä, tarjoavat erinomaisia esimerkkejä tästä kehityksestä. Lille, Barcelona ja Bilbao ilmentävät kyseistä rakenneuudistusprosessia.

3.2.2

Vastaavanlaisia kehityskulkuja on meneillään Euroopan unionin kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa. Kyse on etenkin Varsovan, Prahan ja Budapestin suurkaupunkialueista.

3.3

Jo vuosien ajan yhteisön aluepolitiikalla on pyritty parantamaan vähiten kehittyneiden alueiden kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn liittyviä edellytyksiä. Tätä varten on perustettu erityisohjelmia ja otettu käyttöön pitkälle kehitetty järjestelmä talousresurssien jakamista varten. Useimmissa tapauksissa asianomaisilla alueilla on tapahtunut taloudellista kehitystä — toisinaan merkittävällä tavalla — yhteisön politiikkojen ansiosta.

3.4

Alueiden arviointi unionissa on rajoittunut niihin alueisiin, joita on tuettu rakennerahastoista.

3.5

Huomiotta ei voida jättää muiden alueiden taloudellisia ja sosiaalisia — verrattain suotuisia tai epäsuotuisia — kehityskulkuja. ETSK pitää välttämättömänä, että myös niistä tehdään perinpohjainen analyysi EU:n tasolla. Kyseinen analyysi on toivottava, kun otetaan huomioon alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevää kolmatta kertomusta koskeva keskustelu, jolla pyritään avaamaan uusia näköaloja. Se voi myös auttaa ymmärtämään talouden nykyisiä kehityskulkuja ja niiden vaikutuksia yhteiskuntien mukautumiseen sekä elin- ja työskentelyolosuhteisiin. Kyseisenlaisen analyysin avulla voi lisäksi olla mahdollista mukauttaa tiettyjä yhteisön politiikkoja, jotta niillä tuettaisiin asianmukaisella tavalla alueiden — suurkaupunkialueet mukaan lukien — tietynkaltaista kehitystä ja tarpeita.

3.6

On merkityksellistä, että kaikkialla — sekä keskitetysti johdetuissa että hajautetun hallintorakenteen valtioissa — käydään parhaillaan keskustelua uudesta tasapainosta, jota toivotaan keskittämisen ja hajauttamisen välille. Julkisviranomaiset tarkastelevat uusia lähestymistapoja ”alhaalta ylöspäin” -menetelmällä (bottom-up) samoin kuin ”ylhäältä alas” -menetelmällä (top-down). Usein kyseisiä prosesseja on luonnollisesti vaikea toteuttaa asianomaisten alueiden erilaisten hallintoperinteiden ja erittäin pysyvien intressien johdosta. Huolimatta eri tahojen institutionaalisesta jarrutuksesta kiistämättömänä suuntauksena on kuitenkin myöntää suurkaupunkialueiden yhdennetyn hallinnon tarve asukkaiden ja yritysten hyvinvoinnin ja vaurauden hyväksi.

3.7

Euroopan suurkaupunkialueet voidaan vaivatta jakaa useisiin luokkiin. Yhtäältä on erittäin suuria suurkaupunkialueita, kuten Lontoo, Pariisi, Reinin-Ruhrin alue, Randstad tai Madrid, joiden väestö käsittää yli 5 miljoonaa asukasta, ja toisaalta joukko vähemmän merkittäviä suurkaupunkialueita, jotka tietyissä tapauksissa ovat vauraita ja joilla on suuret kehittymismahdollisuudet ja kunnianhimoiset tavoitteet. Lähes kaikissa jäsenvaltioissa jälkimmäiset sijaitsevat lähellä pääkaupunkia ja suuria taloudellisia keskuksia.

3.8

Kuten edellä todettiin, eräät kyseisistä taloudellisista keskuksista olivat ennen taantuvia alueita. Niitä on uudistettava alueen yksityisen ja julkisen sektorin yhteisin toimin. On syytä lisätä, että uusien jäsenvaltioiden suurkaupunkialueet ovat siirtymävaiheessa ja kehittävät parhaillaan suhteellisia etujaan tullakseen kilpailukykyisiksi kansainvälisillä markkinoilla.

3.9

Kyseisten alueiden määrä kasvaa Euroopassa. Vuodesta 2003 Saksan suurkaupunkialueiden muodostama piiri on järjestäytynyt ”Tulevaisuuden alueet” -nimiseen hankkeeseen. Vuonna 2003 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus kehotti sopiviksi katsottuja alueita määrittelemään strategiansa kehittyäkseen kansainvälisesti kilpailukykyisinä alueina. Tanskan hallitus tukee täysipainoisesti Kööpenhaminan ja Malmön (Ruotsi) kaupunkien välillä käynnissä olevaa merkittävää rajanylittävää yhteistyöaloitetta, jonka tavoitteena on, että kaupungeista tulee huomattava taloudellinen keskus Itämeren alueella. Alankomaissa Randstad on melko äskettäin kohonnut kansainväliset mitat täyttäväksi suurkaupunkialueeksi. Espanjassa Barcelonan ja Bilbaon kehittämisohjelmat ovat osoitus samanlaisista pyrkimyksistä. Muitakin esimerkkejä voitaisiin mainita.

3.10

Jäsenvaltioissa alueellistaminen toteutuu asteittain, millä on ilmeisiä seurauksia suurkaupunkialueiden hallinnon organisoimiseen sekä niiden valmiuteen viedä talouskehitystä eteenpäin. Samalla eräillä hallituksilla on myös aktiivinen rooli suurkaupunkien talouden kehittämisessä. Kuvaava esimerkki on Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen aloite perustaa työryhmä, johon kuuluu kahdeksan tärkeintä kaupunkikeskusta (Core Cities), yhdeksän aluekehitysvirastoa sekä useita ministeriöiden yksiköitä, toimintasuunnitelman laatimiseksi, jotta suurkaupunkien taloudellista suorituskykyä — ja näin ollen maan kilpailukykyä — voitaisiin parantaa. (6) Ranskassa hallitus määritteli eurooppalaisia kaupunkeja koskevan selonteon (7) julkaisemisen jälkeen valtakunnallisen strategian Ranskan suurkaupunkien vaikutuspiirin vahvistamiseksi Euroopassa (8).

3.11

Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat selkeästi, että parhaillaan on muodostumassa uudenlainen asennoitumistapa suurten taajama-alueiden kehittämistä kohtaan. Tähän liittyviä kuulemisrakenteita — silloin, kun niitä on — on ainoastaan kansallisella tasolla. Kansallisten kuulemisrakenteiden lisäksi käynnissä on aloitteita sellaisten eurooppalaisten foorumien edistämiseksi, joilla kaupunkien kehittämisen keskeiset toimijat kohtaavat. Näistä esimerkkejä ovat Eurocities-hanke, joka aihepiiriltään koskee lähinnä osaamiseen perustuvaa yhteiskuntaa, sekä tätä äskettäisempi Metrex (The Network of European Metropolitan Regions and Areas). Yleisesti ottaen yhteydenpito ja tapaamiset organisoidaan kuitenkin satunnaiselta pohjalta. Samanaikaisesti voidaan myös havaita, että on olemassa otollinen ilmapiiri aikaisempaa strukturoidummille aloitteille.

4.1

Suurkaupungistumiselle on tyypillistä suurten taajamien lukumäärän moninkertaistuminen sekä niiden väestön, elinkeinojen ja vaurauden tuottamisen kasvava keskittyminen alati laajenevalla ja rajoiltaan epämääräisellä maantieteellisellä alueella. Tähän kasvuun yhdistyy usein sosiaalinen ja alueellinen pirstoutuminen (sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen, rikollisuus ja turvattomuus). Toisin kuin kaupungeilla, suurkaupungeilla ei ole poliittisia elimiä. Suurkaupungissa ilmenevät ongelmat on ratkaistava osapuolten välisin monin neuvotteluin. Alueellinen pirstaloituminen voi hidastaa ja estää julkisia ja yksityisiä investointeja. Tarvitaan näin ollen aluepolitiikkaa, jonka tavoitteena on vähentää alueellista pirstaloitumista sovittamalla yhteen suurkaupunkialueiden hallinto ja käynnissä olevat kehityskulut. Tästä myönteisiä esimerkkejä ovat Barcelonan ja Stuttgartin alueet, jotka osoittavat, että myös kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli.

4.2

Maailmanlaajuistumisprosessi; Euroopan kaupunkialueet rakentuvat prosesseista ja dynamiikoista, jotka liittyvät toisiinsa yhä enemmän maailman mitassa. Suuret eurooppalaiset kaupungit ovat jatkuvassa muutoksessa olevan suurkaupunkien maailmanlaajuisen rakennelman solmukohtia. New Yorkilla, Lontoolla, Tokiolla ja Hong Kongilla, mutta myös Frankfurtilla, Pariisilla, Randstadilla, Brysselillä, Milanolla tai Madridilla on rakennelmassa merkittävä asema. Kyseiset suurkaupungit ”ohjaavat” maailmantaloutta kansainvälisten elinten, pankkien ja kansainvälisten suuryritysten kautta, jotka tieto- ja viestintätekniikkaan tukeutuen ovat sijoittaneet niihin keskeiset johtamis- ja valvontatoimintonsa. Lähivuosina Aasian merkittävimmät suurkaupungit tulevat osaksi kyseistä maailmanlaajuista rakennelmaa.

4.3

Eurooppalaistumisprosessi; vuorovaikutteinen prosessi, jossa politiikat, taloudet, yhteiskunnat, ympäristö sekä aluesuunnittelu mukautetaan Euroopan yhdentymiseen ja EU:n laajentumiseen. Yhä meneillään oleva sisämarkkinoiden toteuttaminen, euron käyttöönotto sekä laajentuminen edistävät vielä pitkään ja voimakkaasti yhdentymistä sekä taloudellisen toiminnan leviämistä unionin alueella. Mitä näkymättömämmiksi kansalliset rajat tulevat, sitä enemmän kehittyy luonnollinen suuntaus vahvistaa maanosan taloudellisia keskuksia. Alueidenvälisten ja mahdollisesti rajanylittävien keskusten (Kööpenhamina—Malmö, Alankomaiden Limburg — Belgian Limburg — Aachen, Lillen suurkaupunkialue Ranskassa ja Belgiassa) vähittäinen muodostaminen osoittaa, että talouden kehittämisessä jätetään historiasta periytyvät ja usein keinotekoiset poliittiset ja hallinnolliset rajat yhä useammin vaille huomiota.

4.4

Suurkaupunkialueet ovat keskeisiä paikkoja tutkimustoiminnalle, innovoinnille ja uusien elinkeinojen kehittämiselle. Niihin keskittyvät korkean lisäarvon elinkeinoalat sekä etenkin yrityksille tarjottavat palvelut, ja tieto- ja viestintätekniikka on niillä keskeisessä asemassa. Taloudellista dynaamisuutta syntyy ennen kaikkea suurkaupunkialueilla, jotka ovat innovoinnin, osaamiseen perustuvan yhteiskunnan ja koulutuksen ensisijaisia alueita.

4.5

Kyseiset suurkaupunkialueet ovat kytkeytyneet toisiinsa monenlaisin fyysisin ja virtuaalisin verkostoin eri alueiden taloudellisten keskusten koon ja merkityksen mukaan. Mainitulla prosessilla on taipumus laajentua ja voimistua. Unionin liikennepolitiikalla (Transport European Networks) edistetään perustellusti kyseisiä verkostoja kuten myös ilmailualan vapauttamista.

4.6

Lissabonin strategialla, jolla edistetään osaamiseen perustuvan talouden kilpailukykyä sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kestävä kehitys huomioiden, on erityinen merkitys. Sen täytäntöönpano saattaisi merkitä uudenlaista tehtävää suurkaupunkialueille.

4.7

Kyseinen uusi tehtävä on osittain seurausta verkostojen kasvavasta merkityksestä yhteiskunnassa, sillä ne muuttavat vaurauden perusteita, houkuttelevat uusia investointeja ja synnyttävät uudenlaisia lähestymistapoja nuorten koulutukseen ja työmarkkinoihin yleensä. Kaupunkeja ja suurtaajamia kohtaan osoitettu viimeaikainen mielenkiinto liittyy lisäksi uusiin sovellettaviin tekniikoihin ja etenkin tieto- ja viestintätekniikoihin sekä nopeiden yhteyksien Internet-verkostoihin, joilla on huomattava vaikutus kansalaisten elämään ja yritysten toimintaan. Tieto- ja viestintätekniikoilla on nykyään huomattava vaikutus tuotanto- ja palvelurakenteisiin ja näin ollen myös aluesuunnitteluun sekä kaupunkien ja suurkaupunkialueiden kehitykseen.

4.8

Investointien kansainvälistyminen, tutkijoiden liikkuvuus sekä yliopistojen, teknologian tutkimuslaitosten ja yksityisen sektorin välinen vuorovaikutus voivat edistää taloudellisia klustereita. Kyse on hyvin tärkeästä perustasta verkostoituneessa yhteiskunnassa, jossa suurkaupunkialueilla on keskeinen rooli.

4.9

Suurkaupunkialueet ovat myös tärkeitä kulttuurielämän sekä matkailu- ja vapaa-ajan keskuksia. Alueiden muistomerkit ovat huomattava osa niiden historiaa ja identiteettiä. Suurkaupunkialueiden yliopistot, kirjastot, museot, teatterit, oopperat ja konserttisalit ovat ensisijaisia paikkoja eurooppalaisen kulttuurin säilyttämiseksi ja levittämiseksi. Niillä on merkittävä asema luotaessa ja levitettäessä kulttuuria. Suurkaupungeissa pidetään myös huomattavat, ihmisjoukot kokoavat urheilutapahtumat ja musiikkikonsertit.

4.10

Suurkaupunkien kosmopoliittisuus on erittäin merkittävä tekijä joukkotiedotusalan kehittämiselle. Joukkotiedotusala (lehdistö, kustannusala, radio- ja televisiotoiminta sekä elokuva-, video-, mainos- ja televiestintäala) ja luova tuotantotoiminta ylipäätään ovat niissä kasvavia elinkeinoaloja.

4.11

Erilaiset yhteiskunnallis-taloudelliset toimijat ja ryhmät sekä kulttuuriorganisaatiot etsivät yhdessä uudenlaisia integroitumis- ja osallistumismuotoja. Viranomaisten toiminnan ohella myös kansalaisyhteiskunnalla on hyvin tärkeä rooli kaupunkien muutosprosessissa. Monissa tapauksissa suurkaupunkialueen menestys on pitkälle julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön ja vuorovaikutuksen ansiota.

4.12

Kyseisellä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella on huomattava merkitys suurkaupunkialueilla. Kokemus on osoittanut, että sitä syntyy helpommin ja hedelmällisemmin suurten alueellisten kokonaisuuksien tasolla kuin valtakunnallisella tasolla. Suurkaupunkialuetaso on periaatteessa tarkoituksenmukainen taso kaupunkialuesuunnittelua koskevien tavoitteiden määrittelemiseksi kaikkien asianomaisten osapuolten kanssa sekä tarvittavien resurssien käyttöönottamiseksi tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.13

Yhdysvalloissa havaitun kehityssuunnan vastaisesti Euroopan kaupungit kehittyvät nykyään samanaikaisesti sekä kaupunkeina että taajamina. Kaupunkien keskustat ovat edelleen elinkeinotoimintojen solmukohtia ja kohtaamispaikkoja. Suurkaupungeilla on myös tärkeä eurooppalaisen yhteiskuntamallin vahvistamiseen liittyvä rooli.

4.14

Unionin talous on merkittävässä siirtymävaiheessa laajentumisprosessin ja sisämarkkinoiden yhdentymisen johdosta. Kyseiset kehityskulut synnyttävät kilpailun ja kumppanuuden yhdistävän kaksijakoisen vuorovaikutustilanteen alueiden ja etenkin suurkaupunkialueiden välille. Suurkaupunkialueilla on kyseisissä monimutkaisissa vuorovaikutustilanteissa ratkaiseva rooli. Hallinnon puuttuminen suurkaupunkialueiden tasolla on epäkohta määriteltäessä ja pantaessa täytäntöön kilpailukykyisen talouden kehitysstrategioita sekä kumppanuuteen liittyviä toimenpiteitä.

5.1

Suurilla kaupungeilla on muita alueita korostuneemmin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja alueelliseen epätasapainoon liittyviä vakavia ongelmia. Suurkaupunkialueet voivat olla esimerkillisiä alueina, joilla sosiaalinen ja alueellinen tasapaino saavutetaan Euroopan unionissa. Kyseisiä parannuksia ei kuitenkaan voida toteuttaa, mikäli suurkaupunkialueiden taloudellista kehitystä ei varmisteta kestävällä tavalla.

5.2

Kullakin suurkaupunkialueella on sille tunnusomaisia piirteitä. Kulttuuriin sekä yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen liittyviä eroja lukuun ottamatta koko Euroopassa on kuitenkin havaittavissa samanlaisia kehityskulkuja. Julkisen ja yksityisen sektorin toimijat ovat onneksi useimmiten yhä paremmin tietoisia tarpeesta kehittää kaikkien elin- ja työskentelyolosuhteita. On kuitenkin myönnettävä, että edessä on usein pitkä matka kuljettavaksi.

5.3

Kun talouden rakennemuutos on jo tapahtunut tai on meneillään, siirtyminen taloudellisesta syklistä toiseen on aiheuttanut tai aiheuttaa yhä edelleen korkeaa työttömyyttä etenkin nuorten ja yli 50-vuotiaiden keskuudessa. Tämä kehityskulku koskee erityisesti suurkaupunkialueita. Lisäksi on syytä todeta, että kyseisen prosessin tuloksena syntyy usein täysin uudenlaisia elinkeinoaloja, jotka synnyttävät tulevaisuudessa entistä paremmin soveltuvia työpaikkoja.

5.4

Talouden rakennemuutos merkitsee myös yritystoiminnan ja etenkin työvoimavaltaisten elinkeinojen siirtymistä, millä on taipumus aiheuttaa rakenteellista työttömyyttä yhteen teollisuudenalaan nojautuvilla alueilla. Kyseinen ilmiö saattaa ilmetä myös suurkaupunkialueilla, joilla on kuitenkin usein valmiudet muuttaa elinkeinoelämänsä perusta. Kyseisissä nykyaikaistamisprosesseissa voidaan usein havaita siirtymä raskaaseen teollisuuteen pohjaavasta taloudesta palveluiden ja korkean teknologian yhteiskuntaan (kuten Bilbaon, Lillen tai Reinin-Ruhrin alueilla).

5.5

EU vastaanottaa yhä suurempia kolmansista maista saapuvia maahanmuuttajavirtoja. Vaikka valtioiden ja kaupunkien tavoissa kotouttaa maahanmuuttajat on merkittäviä eroja, unionin on kokonaisuudessaan kiistatta kohdattava aihepiiriin liittyvä valtava haaste, ja suurkaupunkialueet ovat tästä erinomainen esimerkki. ETSK on lausunnoissaan useaan otteeseen kehottanut unionia laatimaan yhteisen lainsäädännön maahanmuutto- ja pakolaisuuskysymyksiä varten. EU ottaa vastaan uusia taloudellisista syistä muuttavia henkilöitä väestöllisin, yhteiskunnallisin ja työllisyyteen liittyvin perustein (9). Kyse on sekä korkeasti että vähän koulutetuista henkilöistä. Yhteisön lainsäädännöllä on edistettävä laillista maahanmuuttoa ja estettävä laitonta maahanmuuttoa. Lisäksi unionin on edistettävä maahanmuuttajien kotoutumista vastaanottavaan yhteiskuntaan sekä estettävä syrjintä (10).

5.6

Lukuisissa kaupungeissa ja suurkaupunkialueilla on voitu havaita maahanmuuttajien keskittymistä, sillä puutteellisen ammattitaidon, heikon kielitaidon, sosiaalisen syrjinnän ja kotouttamispolitiikan puuttumisen vuoksi heillä on suuria vaikeuksia päästä laadukkaisiin työtehtäviin. Kyseinen tilanne johtaa tuloja ja sen myötä asuntojen ja julkisten palveluiden saatavuutta — koulutus ja terveydenhoito mukaan lukien — koskevaan eriarvoisuuteen. On syytä kiinnittää entistä suurempaa huomiota köyhiin kaupunginosiin, joihin kyseiset ongelmat kohdistuvat vakavalla tavalla.

5.7

Suurkaupungistuminen lisää usein sosiaalista eriarvoisuutta ja jyrkentää alueellisia eroja. Heikossa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät, joihin kuuluu suuri määrä nuoria työttömiä sekä alhaisen tulotason omaavia ikääntyneitä henkilöitä, keskittyvät tiettyihin kaupunginosiin, joihin monet epäkohdat kasautuvat. Heikossa asemassa olevien kansalaisten syrjäytyminen sekä julkisten palveluiden riittämätön taso kyseisillä kaupunginalueilla ruokkivat toisiaan, mikä johtaa tilanteeseen, jossa ratkaisun löytäminen on lähes mahdotonta. Usein syrjäytymistä kaupungeissa edistävät voimat ovat kasautuvia siitä huolimatta, että monien vuosien ajan olisi toteutettu kyseisten vaikeuksissa olevien kaupunginosien olosuhteiden parantamiseen tähtääviä politiikkoja. Tarvitaan laajamittaisia, koko suurkaupungin puitteissa koordinoituja toimia täytäntöönpanon onnistumismahdollisuuksien kasvattamiseksi.

5.8

Suurkaupunkialueiden turvallisuus on huolestuneisuutta usein herättävä aihe, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja tasapuoliseen kehitykseen. On paradoksaalista, että suurkaupunkialueiden vahvat puolet ja väestölliset ominaispiirteet tekevät niistä haavoittuvia tietynlaisille riskeille. Yhtäältä niiden toiminta järjestelmänä voi heikentyä johonkin niiden elintärkeistä toiminnoista kohdistuvan — hyvin vähäisenkin — vaikutuksen johdosta, joka liittyy turvattomuuteen. Toisaalta suurkaupunkien ominaispiirteet suosivat väestö- ja tavaravirtoja, jotka ovat otollisia kotimaisiin tai kansainvälisiin rikollisverkostoihin liittyvän laittoman toiminnan harjoittamiselle. Suurkaupungit voivat edistää aktivistiryhmien perustamista tarjotessaan anonymiteetin, logistiikan sekä rekrytointipohjan. Suurkaupunkien hermokeskukset ovat uudenlaisen terrorismin suosimia kohteita. Nämä kehityskulut ovat huolestuttavia nykyisessä kansainvälispoliittisessa tilanteessa.

5.9

Muita suurkaupunkialueiden kohtaamia haasteita ovat ympäristön suojelu sekä kestävän kehityksen tavoitteiden noudattaminen. Niiden on noudatettava kansainvälisiä sitoumuksia, joita ovat Kioton pöytäkirja, Agenda 21, Maastrichtin sopimus sekä yhteisön ohjelmat kestävästä kehityksestä vuosilta 1993 ja 1998. Tätä varten niiden on sovitettava yhteen talouskehitys ja ympäristön suojelu, jotka voivat vahvistaa toisiaan kaupunkien kehittämisen organisoinnin avulla (esimerkiksi liikennejärjestelmät, asuinalueiden perustaminen, jäte- ja jätevesihuolto, meluntorjunta ja historiallisen keskustan sekä luonnon- ja maanviljelyperinnön suojelu).

5.10

Joidenkin suurkaupunkialueiden nopea kasvu yhdistyneenä niiden elinkeinoelämän laajenemiseen ja vahvistumiseen merkitsee perusrakenteisiin sekä julkiseen ja yksityiseen liikenteeseen liittyvää haastetta. Ympäristöön sekä talouteen liittyvistä syistä ruuhkat edellyttävät pitkälle kehitettyyn teknologiaan perustuvia ratkaisuja. Ympäristöpolitiikka aiheuttaa korkeita kustannuksia yksityiselle ja julkiselle sektorille. Julkinen rahoitus on yleisesti ottaen riittämätöntä, ja tähän mennessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien menestys on ollut vaatimatonta.

5.11

Suurkaupunkialueiden ongelmia pahentaa lisäksi se, että kyseisten alueiden hallinto ei pysy taloudellisen kehityksen eikä väestön, asuntojen määrän tai päivittäisen työmatkaliikenteen kasvun vauhdissa mukana. Suurkaupunkialueiden hallinto heijastaa usein menneitä aikakausia, mikä estää hallinnon asianmukaisen toiminnan ja näin ollen tehokkaan talouspolitiikan toteuttamisen. Hallinnon ja taloudellisten toimijoiden — ja laajemmassa katsannossa julkisen ja yksityisen sektorin — välinen asianmukainen koordinointi on ennakkoedellytys suurkaupunkialueiden hyvälle hallintotavalle.

5.12

Tässä suhteessa nykyiset tilanteet ovat hyvin erilaisia. Joskus suurkaupunkialue on pienempi kuin hallinnollinen alue, johon se kuuluu. Tavallisempaa on, että suurkaupunkialue kattaa yhtä useamman hallinnollisen alueen. Suurkaupunkialue käsittää lähes aina useita kuntia tai muita hallinnollisia yksiköitä. Suurin osa (alue- ja valtiotason) viranomaisista pitää kyseistä tilannetta itsestäänselvyytenä eikä aiheena, josta voidaan keskustella.

5.13

Kunkin maan julkisvalta käyttää omia menetelmiään ratkaisujen löytämiseksi. Suurkaupungit pyrkivät vaihtamaan kokemuksiaan keskenään, mutta unionin tasolla järjestetään aivan liian harvoja tilaisuuksia kuulemisia ja mielipiteidenvaihtoa varten vertailujen ja hyvien käytänteiden edistämiseksi.

5.14

Vaikka edellä kuvatut ilmiöt ovat suurkaupunkialueille tyypillisiä, voidaan havaita suuria eroja kunkin alueen tavassa reagoida niihin. On tarjolla lukuisia esimerkkejä yleensä valtiovallan tukemista aluehallinnoista, joihin yksityinen sektori ja järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on otettu mukaan ja jotka vaikuttavat tapahtumien kulkuun ja luovat uudenlaista toimintamallia tulevaisuutta varten. Kyseisillä politiikoilla parannetaan yhteiskunnallis-taloudellisia olosuhteita, ja asianomaisista alueista tulee selkeästi aikaisempaa kilpailukykyisempiä ja sosiaalisesti sopeutumiskykyisempiä. Euroopan unionin tulisi hyödyntää kyseisiä esimerkkejä järjestääkseen kuulemistilaisuuksia parhaimpien käytänteiden määrittelemiseksi sekä keskustelun käymiseksi tavasta, jolla myös EU voisi edistää tilannetta käytössään olevien resurssiensa pohjalta.

6.1

Unionin tilastointijärjestelmä on kehittynyt unionin politiikkojen pohjalta. YMP:n ansiosta on näin tiedossa nautakarjan ja sikojen lukumäärä alueittain. Tietoja suurkaupunkien ja niiden taloudellisen vaikutusalueen työllisyydestä tai toimialoittaisista lisäarvoista ei kuitenkaan ole saatavilla erillisten politiikkojen puuttumisen johdosta, mutta myös siitä syystä, että unioni on viime aikoihin asti osoittanut vähän varoja kaupunkeja koskevaan tilastointiin. Eurostatin kaupunki- ja alueyksikköön kuuluu ainoastaan viisi työntekijää. Eurostatin käytössä olevat resurssit eivät ole alkuunkaan oikeassa suhteessa sen tehtävien merkitykseen nähden.

6.2

Talouskehityksestä ja alueiden kehittämisestä vastuullisten laitosten, yliopistojen, konsulttien tai Euroopan komission laatimat koko unionin alueen suurkaupunkialueita koskevat vertailevat yhteiskunnallis-taloudelliset tutkimukset ovat usein pelkkiä melko epämääräisiä ja vaillinaisia kuvauksia. Itse asiassa ne perustuvat Eurostatin julkaisemiin aluekohtaisiin tilastoihin, joiden etuna on se, että ne perustuvat unionin tasolla yhdenmukaistettuihin tilastollisiin määritelmiin. Niihin liittyy kuitenkin myös huomattava epäkohta: Eurostatin käyttämä aluejako eli tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö (NUTS) on kansallisista hallinnollisista yksiköistä muodostuva tilkkutäkki. Kyseiset rajat perustuvat kunkin maan poliittis-hallinnolliseen historiaan. Maantieteellisesti katsoen ne ovat poikkeuksetta epätarkoituksenmukaisia kuvaamaan tai vertailemaan luotettavalla tavalla suurkaupunkialueiden taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä olosuhteita unionin tasolla. NUTS-järjestelmään liittyvää aluejakoa ei ole tehty kyseistä tehtävää varten.

6.3

Eurostatin tilastojen avulla ei näin ollen kyetä varmistamaan suurkaupunkialueiden väestön, elinkeinoalojen, työttömyyden tai tuotannon seurantaa eikä tämän johdosta väestön, tuotannon lisäarvon, työllisyyden, työttömyyden tai työntekijän kokonaistuottavuuden kasvun kaltaisten strategisten indikaattoreiden luotettavaa arviointia ja vertailua. Yksityisten konsulttien tai jäsenvaltioiden julkisten laitosten niin kutsutuista suurkaupunkialueista toteuttamien tutkimusten tulosten tarkastelu osoittaa, että luotettavien ja maantieteellisesti vertailukelpoisten tietojen puuttuminen voi johtaa ei ainoastaan virheellisiin, vaan joskus ristiriitaisiinkin päätelmiin unionin suurkaupunkialueilla ”havaituista” yhteiskunnallis-taloudellisista kehityskuluista (esimerkiksi mitä tulee tuottavuuden kehittymiseen tietyllä alueella).

6.4

Unionin alueiden ja suurkaupunkialueiden yhteiskunnallis-taloudellista kehitystä koskevien tietojen puuttuminen on haitallista kahdesta keskeisestä syystä:

6.4.1

Suurkaupunkialueet ovat kasvun käynnistäjiä ja ylläpitäjiä. Niiden synnyttämä taloudellinen toiminta sekä tästä koituvat hyödyt leviävät muihin eri maissa sijaitseviin kaupunkikeskuksiin. Jotta kansainvälisen toimintaympäristön muuttumiseen liittyvistä vaatimuksista ja mahdollisuuksista voitaisiin hyötyä parhaalla mahdollisella tavalla, suurkaupunkialueiden käytettävissä tulisi olla niiden suorituskykyä unionin tasolla koskeva arviointi, jota ajantasaistetaan säännöllisesti.

6.4.2

Lisäksi on toivottavaa, että unionin tasolla on käytettävissä analyysejä sekä luotettavia vertailuja tärkeistä aiheista, joita ovat maahanmuuttoon, työn laatuun, köyhyyteen ja syrjäytymiseen, ympäristöön, turvallisuuteen sekä muihin seikkoihin liittyvät ongelmat.

6.5

Yhdysvalloissa on useiden vuosikymmenien ajan tuotettu maan 276 suurkaupunkialueelle suuri määrä erittäin tuoreita vertailukelpoisia tietoja, jotka Internet-sivuilla on saatettu kaikkien käyttöön (11). Koska EU:ssa kullakin valtiolla on oma määritelmänsä kaupungeille (ja toisinaan suurkaupungeille), suurkaupunkialueita koskevaan yhteiseen määritelmään on vaikeampi päästä. Koska nykyään Lissabonin strategiaa täytäntöönpantaessa on tärkeää voida saada unionin suurkaupunkialueita koskevia luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja, ETSK katsoo, että Eurostatin on aika tehdä kyseiset määritelmät yhdessä jäsenmaiden tilastokeskusten kanssa, minkä lisäksi määritelmien puitteissa on tuotettava lukuisia tietoja.

6.6

Euroopan komission käynnistämässä ja meneillään olevassa Urban Audit II -kaupunkitutkimuksessa tuotetaan tietoja väestön elinolosuhteista 258 kaupungissa ja taajamassa. Kyseinen hanke merkitsee huomattavaa edistysaskelta tarjotessaan näkökohtia sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevaan pohdiskeluun. Hankkeen avulla suurkaupunkialueista ei kuitenkaan ole mahdollista tuottaa unionin tasolla vertailukelpoisia yhteiskunnallis-taloudellisia indikaattoreita. Indikaattoreita arvioidaankin kunkin maan kaupunkien ja kaupunkitaajamien tasolla niitä koskevien kansallisten määritelmien puitteissa. Lontoota, Pariisia ja Berliiniä koskevia indikaattoreita arvioidaan lisäksi vastaavien hallinnollisten alueiden rajojen puitteissa (Suur-Lontoo, Île-de-France sekä Berliinin osavaltio).

6.7

Orate-hankkeella (Euroopan aluesuunnittelun seurantakeskusten verkko) pyritään parantamaan aluetuntemusta, mutta erityisesti sen tavoitteena on kartuttaa taloudellisia tietoja kuntien ja NUTS 3 -alueiden tasolla unionin kaikissa osissa. Kyseisellä hankkeella on onnistuttu osoittamaan erittäin selkeästi unionin tilastointijärjestelmän lukuisat puutteet.

6.8

Kaikkien edellä esitettyjen huomioiden vuoksi on korostettava, että Eurostatilla on oltava käytössään tarvittavat täydentävät budjettivarat ja henkilöresurssit, jotta se kykenee tuottamaan luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja kaupungeista ja suurtaajamista.

6.9

Maininnan arvoinen on eräs äskettäinen tutkimus, jossa esitellään työntekijöitä yli miljoonan asukkaan suurkaupunkialueilla Luoteis-Euroopassa tarkastelevan eurooppalaisen kyselyn tuloksia (12). Tutkimuksessa osoitetaan, että yhteisin kriteerein määritellyille mittaville suurkaupungeille on mahdollista tuottaa vähäisin kustannuksin lukuisia unionin tasolla vertailukelpoisia yhteiskunnallis-taloudellisia tietoja käyttämällä hyväksi kansallisten tilastokeskusten vuosittain toteuttamia ja Eurostatin koordinoimia tutkimuksia. Olisi toivottavaa, että kyseinen tutkimus ulotettaisiin kokeelliselta pohjalta unionin muihin merkittäviin suurkaupunkeihin.

7.1

Kymmenen viime vuoden aikana useissa jäsenvaltioissa kuten myös alueellisella tasolla on tehty analyysejä ja käyty keskusteluja Euroopan suurkaupunkialueiden muodostamasta uudenlaisesta tilanteesta. Siitä huolimatta, että kyseiset alueet ovat kansallisesti ja kansainvälisesti aikaisempaa näkyvämpiä, niiden roolia Lissabonin strategian toteuttamisessa ei ole vielä ymmärretty.

7.2

Suurkaupunkialueet ovat keskeisiä alueita Lissabonin strategian taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi. Itse asiassa ne ovat tärkeimpiä alueita koulutuksessa, tutkimuksessa, innovoinnissa, huipputeknologiassa, kehitettäessä uusia elinkeinoja sekä edistettäessä yrittäjähenkisyyttä. Ne ovat myös liikenteen ja viestinnän tärkeimpiä solmukohtia, mikä edistää yritysten, yliopistojen ja tutkimuskeskusten verkostoitumista. ETSK tähdentää, että unionin taloudellisen kasvupotentiaalin entistä parempi hyödyntäminen edellyttää suurkaupunkialueiden kestävää talouskehitystä edistävien julkisen ja yksityisen sektorin kaikkien osapuolien aktiivista myötävaikutusta. Niinpä kun otetaan huomioon suurkaupunkialueiden asema unionissa, Lissabonin strategian tavoitteita ei voida saavuttaa, mikäli niitä ei toteuteta suurkaupunkialueilla.

7.3

Yksi keskeisistä syistä siihen, että edellä mainittu kehitys ei saa riittävästi huomiota hallitustasolla, on, että poliittis-hallinnollisten alueiden rajat vastaavat vain harvoin suurkaupunkialueiden maantieteellisiä rajoja. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta saatavilla ei näin ollen ole minkäänlaisia luotettavia ja unionin tasolla vertailukelpoisia tietoja, joiden avulla voitaisiin kuvata suurkaupunkialueiden vallitsevia yhteiskunnallis-taloudellisia olosuhteita ja kehityskulkuja.

7.4

ETSK painottaa, että unionin etu edellyttää, että

7.5

Kyseisten tietojen tuottamisella ja niiden asettamisella kaikkien saataville olisi otaksuttavasti seuraavia hyödyllisiä tuloksia:

7.6

ETSK tukee voimakkaasti Metrexin vuonna 2003 tekemää ehdotusta perustaa suurkaupunkialueille suunnattu eurooppalainen ohjelma (13). Kyseinen Metropolitan-ohjelma voisi toimia tapaamisten ja näkemysten vaihdon foorumina. Siihen voisi myös kuulua työryhmiä, joiden tehtävänä olisi kartoittaa ja levittää hyviä käytänteitä niillä aloilla, joita tässä lausunnossa käsitellään.

7.7

ETSK ilmaisee tyytyväisyytensä ”kilpailukyvyn” saamaan painoarvoon sekä kolmannessa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kertomuksessa uudelleen määritellyn aluepolitiikan ja Lissabonin strategian välille luotuun yhteyteen, millä on suurkaupunkialueille erityinen merkitys. Suurkaupunkien osalta tiettyjä kilpailukykyyn ja osaamiseen liittyviä tavoitteita voitaneen tukea Euroopan aluekehitysrahastosta.

7.8

ETSK pitää välttämättömänä, että Eurostatiin perustetaan ”suurkaupunkialueet”-yksikkö, jonka tehtävänä on edellä mainittujen tietojen tuottaminen vuosittain.

7.9

Mahdollista toiminnasta pidättäytymistä ei voida perustella vaikeuksilla, joita kaikkien suurkaupunkialueiden maantieteellisten rajojen määrittely ja vertailukelpoisten tietojen tuottaminen saattavat aiheuttaa. Tämän johdosta ETSK ehdottaa, että käynnistettäisiin mahdollisimman pian kokeiluohjelma, jossa edellä esitetyt suositukset olisi huomioitu ja joka koskisi rajallista määrää suurkaupunkialueita. Lisäksi komitea esittää, että kyseinen kokeiluohjelma toteutettaisiin yhteistyössä aluepolitiikasta vastaavan pääosaston, Eurostatin, jäsenvaltioiden tilastokeskusten sekä asianomaisten suurkaupunkien kanssa.

7.10

ETSK toivoo, että unionin toimielimet yhtyvät käsillä olevassa lausunnossa esitettyihin suuntaviivoihin. Tästä syystä ETSK pitää toivottavana, että suurkaupunkialueet ja komission yhteen kokoavan foorumin perustamisen ohella esitys kyseisiä alueita koskevasta tilanteesta sisältyisi myös kilpailukykyneuvoston sekä maankäytöstä ja kaupunkikysymyksistä vastaavien ministereiden epävirallisen kokouksen esityslistoihin.

1 —

ymmärretään suurkaupunkien merkittävä asema Euroopassa

2 —

tuetaan tehokkaan suurkaupungin hallinnon perustamista

3 —

tuetaan kaikkien sidosryhmien osallistumista suurkaupunkeja koskevien yhtenäisten strategioiden määrittelyyn

4 —

tuetaan suurkaupungeissa toteutettavia politiikkoja, joilla pyritään vahvistamaan niiden kilpailukykyä sekä sosiaalista jaalueellista yhteenkuuluvuutta.