20.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/89

1.1

Euroopan kilpailukykyyn kohdistuu entistä suurempia haasteita. Eurooppa on joutunut puristuksiin yhtäältä suurten teollistuneiden kilpakumppaniensa ja toisaalta halvalla tuottavien, voimakkaasti kasvavien talouksien väliin. Samanaikaisesti kasvu on hidastunut ja investoinnit koulutukseen, tutkimukseen ja uuteen teknologiaan ovat huomattavasti myöhässä, kun taas kansainvälisesti kilpailevien eurooppalaisten yritysten siirtyminen muualle kiihtyy.

1.2

Eurooppalaisilla yrityksillä on työmarkkinasuhteita arvostavan yhteiskuntamallin johdosta kuitenkin runsaasti kilpailuetuja:

1.3

Koska osa näistä kilpailueduista on toistaiseksi pikemminkin meneillään olevia prosesseja kuin pysyviä saavutuksia, unionissa vallitsee myös epäkohtia, jotka haittaavat yritysten toimintaa ja jotka vaikuttavat kasvun ja työllisyyden tämänhetkiseen taantumaan. Seuraavat ovat esimerkkejä epäkohdista:

1.4

Komitea korostaa, että eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn palauttaminen edellyttää neljää, komitean mielestä kiinteästi toisiinsa liittyvää seikkaa.

1.4.1

Ensimmäinen painopisteala on talouden toimijoiden luottamuksen palauttaminen

1.4.2

Toinen painopisteala on yhtenäismarkkinoiden toteuttamisen kannalta olennaisen lainsäädäntötyön loppuunsaattaminen. Sitä ei saisi enää lykätä Lissabonissa asetetun, kilpailukykyä koskevan määräajan eli vuoden 2010 jälkeen. Kilpailukyvyn jatkuvan ylläpitämisen myöhempää tarvetta ei saa kuitenkaan unohtaa. Tavoite edellyttää

1.4.3

Eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn parantaminen tarkoittaa myös dynaamisen, euroon perustuvan ja tarkoituksenmukaiseen rahapolitiikkaan tukeutuvan talousliiton kehittämistä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Tavoite tulee sovittaa yhteen kilpailukykyä koskevan määräajan kanssa eli on tähdättävä vuoteen 2010. Tämä edellyttää seuraavia seikkoja:

1.4.4

Lissabonin strategiaan sisältyvien rakenneuudistusten toimeenpano edellyttää nykyistä enemmän päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta, siten että

1.5

Johtopäätöksenä komitea toteaa, että eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn heikkoudet ovat nyt se kova hinta, joka unionin täytyy maksaa siitä, että Euroopassa ei ole tarpeeksi yrittäjähenkeä, unionin päätöksenteko ja mukautuminen kansainvälisiin muutoksiin on hidasta, unionin toteuttamista ei ole saatettu loppuun useilla aloilla, uudistusten toimeenpano on viivästynyt ja että unioni hyödyntää omia valttejaan riittämättömästi, usein lyhytjänteisesti ja joskus epäjohdonmukaisesti eli itselleen haitallisesti. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan päättäväistä toimintaa. Toimien onnistuminen edellyttää aiempaa määrätietoisempaa kasvuhakuista lähestymistapaa, uuden ponnen antamista niin kysyntään kuin tarjontaankin liittyville taloudellisille tekijöille sekä Euroopan yhtenäismarkkinoiden joustavuuden ja suorituskyvyn lisäämistä. Komitea yhtyy erityisesti viimeisimmässä keväthuippukokouksessa annettuun kehotukseen edistää uudistukseen tähtääviä kumppanuuksia sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla siten, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat nykyistä tiiviimmin niihin. Komitea korostaa, että on pitäydyttävä tinkimättömästi vuoden 2010 määräajassa. Siihen mennessä on pantava täytäntöön sekä Lissabonin uudistukset että toteutettava yhtenäismarkkinat ja todellinen, kilpailukykyinen talousliitto käyttäen täysin hyödyksi rahaliitosta saadut kokemukset ja ottaen täysimittaisesti huomioon kestävän kehityksen asettamat vaatimukset.

2.1

Käsillä oleva lausunto on laadittu vastauksena Euroopan komission puheenjohtajan Romano Prodin20. helmikuuta 2004 Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle esittämään pyyntöön laatia valmisteleva lausunto. Hän pyysi komiteaa esittämään analyysin ja suosituksia eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn ongelmista. Erityisesti tulee määrittää yritysten merkittävimmät vaikeudet ja yritysten toimintaympäristön luomat esteet sekä esittää vaihtoehtoisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi eurooppalaisen yhteiskuntamallin puitteissa.

2.2

Useissa tuoreissa analyyseissä, kuten vuoden 2003 heinäkuussa valmistuneessa Sapirin selvityksessä, korostetaan unionin kilpailukykyyn kohdistuvan entistä suurempia haasteita. Unioni on joutunut puristuksiin yhtäältä suurten teollistuneiden kilpakumppaniensa, kuten Yhdysvaltojen ja Japanin, ja toisaalta koko ajan enemmän uutta teknologiaa hyödyntävien ja samalla koulutukseen ja perusrakenteisiin investoivien, halvalla tuottavien ja voimakkaasti kasvavien talouksien, kuten Kiinan ja Intian, väliin. Käytettävissä olevista tiedoista (esimerkiksi vienti, vaihtotase, yritysvoittojen kehitys jne.) ilmenee, että Euroopan talous ja useimmat eurooppalaiset yritykset ovat erittäin kilpailukykyisiä. Kuitenkin monet merkit ovat hälyttäviä: hidas kasvu sekä investointien että kysynnän riittämättömyys, työllisyystilanteen määrällinen ja toisinaan myös laadullinen heikkeneminen (epävarmuus), Euroopassa sijaitsevien tuotantolaitosten sulkemiset, tutkijoiden muuttovirta, julkistalouden alijäämien kasvu, sekä sosiaaliturvan kasvavat kulut väestön vanhetessa, mikä aiheuttaa pahoja rahoitusongelmia.

2.3

Korvatakseen Euroopan korkeita kustannuksia (työ, verotus, lainsäädäntö) monet yritykset ovat päättäneet lisätä automaatiota (tuotannossa, hallinnossa) tai päätyneet yritysten joidenkin tai useiden osien laajamittaisiin siirtoihin unionin ulkopuolisiin, halvemman työvoiman ja vähäisemmän sääntelyn maihin ja varsinkin maihin, joiden talous kasvaa voimakkaasti.

2.4

Olisi ilman muuta epärealistista pyrkiä estämään keskitetyin toimenpitein tällaiset strategiat. Unionin talous on erottamaton osa maailmantaloutta, joka globalisoituu jatkuvasti entistä enemmän. Tämä prosessi on peruuttamaton ja edistää siihen osallistuvien maiden kehitystä sekä kansainvälistä vakautta, mikäli sitä valvotaan riittävästi todellisen taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen aikaansaamiseksi.

2.5

Tätä taustaa vasten kaksi vaatimusta tulee kuitenkin selkeästi esille.

2.5.1

Nyt jos koskaan on tarpeen määrittää globalisaatiolle puitteet nykyistä tehokkaampien ja oikeudenmukaisempien kansainvälisten sääntöjen avulla. Kilpailukyvyn haastetta ei missään tapauksessa tule samastaa kontrolloimattomaan kustannusten leikkaamisen kierteeseen, jossa ei oteta huomioon terveyttä, turvallisuutta, sosiaalista kehitystä, tasapainoista ja kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua koskevia edellytyksiä. Sille tulee päinvastoin luoda kansainvälisesti tunnustettu viitekehys, johon liittyvät kilpailua, turvallisuutta, laatukysymyksiä, sosiaalisia oikeuksia ja ympäristöä koskevat vähimmäisehdot. Kansainvälisten sääntely- ja kehityselinten, jotka ovat vielä toistaiseksi liian tehottomia ja lokeroituneita, tulee osallistua aktiivisesti tähän prosessiin. Näitä elimiä ovat muun muassa Maailman kauppajärjestö, Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Kansainvälinen työjärjestö. Sen vuoksi komitea on tehnyt WTO:n Dohan ohjelmaa koskevia ehdotuksia ja tukenut ohjelmaa ja on nyt hyvin huolissaan neuvottelujen edistymisvaikeuksista.

2.5.2

Lisäksi on pikaisesti parannettava Euroopan kilpailukykyä ja samalla turvattava sen taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys, yhteenkuuluvuus, työpaikat ja ympäristönsuojelu. Tämä edellyttää sitä, että eurooppalaisen yhteiskunnallisten suhteiden mallin yhteydessä hyödynnetään nykyistä paremmin eurooppalaisten yritysten kilpailuedut ja korjataan epäkohdat tai kompensoidaan ne korkean laadun ja tuottavuuden avulla silloin, kun niitä ei voida rakenteellisista syistä korjata (esimerkkinä Euroopan ja kehitysmaiden väliset työvoimakulujen erot).

2.5.3

Ei ole realistista eikä toivottavaa, että Euroopan unioni ryhtyisi hinta- ja kustannuskilpailuun selkeästi heikommin kehittyneiden kansantalouksien kanssa, koska Eurooppa ei voi kompensoida eroa korkeammalla tuottavuudella. Tämä pakottaa Euroopan talouden kehittymään jatkuvasti ja kilpailemaan etenkin vahvistamalla tuottavuuttaan määrällisesti ja laadullisesti sekä parantamalla erityisesti teknologista innovointikykyään, mikä edellyttää vastaavasti lisää henkilöstö-, teknologia-, teollisuus- ja rahoitusinvestointeja.

3.1.1

Eurooppa on nykyään yksi maailman tärkeimmistä kauppakumppaneista. Se on sekä maailman suurin tuoja että viejä. Vientikilpailukykynsä ja kansainvälisen kilpailukykynsä säilyttämiseksi eurooppalaiset yritykset pyrkivät parantamaan tuottavuuttaan ja optimoimaan näin kustannukset (myös palkkakustannukset), varmistamaan tuotteiden ja palvelujen laadun sekä mukautumaan entistä paremmin markkinoihin toimimalla innovatiivisesti. Tämän ansiosta ne pystyvät toimimaan valtaosalla taloudellisen toiminnan sektoreista, joista mainittakoon

3.1.2

Eurooppalaiset yritykset investoivat niin ikään paljon eri puolilla maailmaa ja edistävät näin ollen useiden maailman alueiden ja varsinkin Aasian voimakkaasti kasvavien talouksien kasvua. Vaikka nämä kilpailevatkin Euroopan kanssa useilla aloilla, ne ovat myös Euroopan taloudelle ja sen yrityksille välttämättömiä teollisia ja kaupallisia kumppaneita sekä palveluiden ja tavaroiden tarjoajina että niiden toimittajina, alihankkijoina ja asiakkaina.

3.1.3

Eurooppalaisilla yrityksillä on kehitysmaissa erittäin tärkeä rooli, ja niiden tulisikin toimia mallina kyseisten maiden sosiaalisten normien kehittämiselle etenkin ILO:n määrittelemien sosiaalisten perusoikeuksien täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä. Komitea jatkaa tätä koskevaa toimintaansa ja osallistuu hankkeisiin, joilla pyritään edistämään sosiaalisen ulottuvuuden huomioon ottamista kansainvälisessä kaupassa.

3.1.4

Euroopan unioni tukee eurooppalaisten yritysten kansainvälistä kaupankäyntiä ja investointeja. Unioni ajaa yhtenäisesti Euroopan komission välityksellä niiden etuja kansainvälisissä neuvotteluissa etenkin WTO:ssa.

3.2.1

Yhtenäismarkkinat ovat eurooppalaisten yritysten suurin etu. Ne on luotu yhteisten sääntöjen sekä vastavuoroisen tunnustamisen yleisperiaatteen pohjalta ja niitä on täydennetty useilla yhdenmukaistamistoimilla, jotka on toteutettu noin 1 500 direktiivin, 300 asetuksen ja miltei 20 000 yhteisen säännön avulla. Valtaosa yritysten toimintaa sääntelevästä lainsäädännöstä perustuu niihin. Yhtenäismarkkinoiden talous- ja työllisyysvaikutukset, joita korostettiin jo Cecchinin selvityksessä 1980-luvun lopulla, ovat yhä ajankohtaisia, vaikka selvityksessä esitetyt ennusteet eivät olleetkaan täysin toteutuneet määräajan umpeutuessa vuonna 1992, koska taloussuhdanteet olivat huonot ja yhteisön ohjelman täytäntöönpano oli vielä kesken.

3.2.2

Unionin sisämarkkinat ovat nykyään maailman suurimmat. Niihin kuuluu 25 jäsenvaltiota, ja ne toimivat läheisessä yhteydessä muiden Euroopan maiden, kuten Sveitsin ja Norjan kanssa. Lisälaajentumisiakin on suunnitteilla. Yli 500 miljoonaa eurooppalaista muodostavat siis yhdessä suuret sisämarkkinat, joiden painoarvo on suurempi kuin Amerikan tai Kiinan markkinoiden. Tätä erittäin merkittävää seikkaa tulisi korostaa nykyistä enemmän eurooppalaisille.

3.2.3

Nämä vapaudet ovat edistäneet Euroopan yhteenkuuluvuutta ja antaneet lisäksi yrityksille mahdollisuuden kehittää kauppaa ja myös yhteistyötä, rakenneuudistuksia ja fuusioita, mikä on antanut useille niistä kansainvälisen ulottuvuuden. Samalla on varmistettu unionin yhteenkuuluvuus. Myös pk-yritykset ovat hyötyneet eurooppalaisista alihankinnoista sekä yhteisön sisäisten muodollisuuksien poistamisesta. Euroopan laajuisten liikenne-, energia- ja tietoliikenneverkkojen yhteydessä on kehitetty perusrakenteita. Suuret teollisuushankkeet (esimerkiksi Airbus ja Euroopan avaruusjärjestö) ovat edistäneet tutkimusta ja innovaatiota kaikenkokoisissa yrityksissä. Suuret markkinat ovat edistäneet paitsi työllisyyttä myös työntekijöiden, tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta. Yli miljoona ihmistä on hyötynyt Erasmus-ohjelmasta.

3.2.4

Ennen yhtenäismarkkinoita vallinneita julkisen alan monopoleja on lisäksi jo poistettu tai poistetaan parhaillaan useiden mm. liikennettä, energia-alaa ja postialaa koskevien direktiivien ansiosta. Tässä yhteydessä komissio myös varoo asianmukaisesti puuttumasta yleishyödyllisten palvelujen käsitteeseen, joka on kiinteä osa eurooppalaista taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen mallia — jopa enemmän kuin yhtenäismarkkinoiden asettamien vaatimusten takia tarvittava kilpailun vapauttaminen.

3.3.1

Euron käyttöönotto oli yhtenäismarkkinoiden merkittävin välivaihe ja tärkeä edistysaskel eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyssä. Luodessaan yhteisen valuutan kahdelletoista jäsenvaltiolle ja yhdistäessään näin 300 miljoonaa eurooppalaista euron käyttöönotto poisti valuuttakurssiriskin, pienensi liiketoiminnan transaktiokuluja ja teki taloutta koskevista tiedoista pysyvästi vertailukelpoisia. Euro on myös kansainvälinen valuutta. Vaikka sen tämänhetkinen yliarvostus suhteessa dollariin haittaa vientiä — helpottaen samalla erityisesti öljyn ja raaka-aineiden tuontia — vaihtosuhde, joka oli päinvastainen vain muutama vuosi sitten, kehittyy edelleen tulevaisuudessa.

3.3.2

Rahaliitto, joka on toistaiseksi ainutkertainen maailmassa, on myös osoittanut Euroopan kyvyn hoitaa menestyksekkäästi suurta innovatiivista ja motivoivaa hanketta, jolla on suurta vaikutusta kansalaisiin ja yrityksiin. Se on vahvistanut huomattavasti Euroopan ulkoista julkisuuskuvaa ja lujittanut sen neuvotteluasemaa eurooppalaisten yritysten hyväksi.

3.3.3

Euroon liittyvällä kasvu- ja vakaussopimuksella pyritään taloudellisen lähentymisen vähimmäistasoon säännöillä, joilla rajoitetaan julkistalouden alijäämää ja inflaatiota. Sopimuksen ansiosta yritysten on entistä helpompi tehdä suunnitelmia vakaissa, niiden kilpailukykyä edistävissä oloissa. Sopimus on myös ensimmäinen askel kohti todellisesti yhdennettyä talousliittoa. On selvää, että kestävää rahaliittoa ei voida saavuttaa ilman täydentäviä kehitysaskeleita, joista osa liittyy yritysten kilpailukykyyn ja jotka ovat Lissabonin strategian keskeinen osatekijä.

3.4.1

Lissabonissa vuoden 2000 maaliskuussa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa päätettiin sekä jäsenvaltioiden että unionin tasoisesta laajasta taloudellisten, yhteiskunnallisten ja hallinnollisten uudistusten ohjelmasta. Sen avulla Euroopasta on määrä tehdä vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamiselle rakentuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Strategia ohjaa Euroopan taloutta yhdistämään voimansa globalisaation haasteisiin vastaamiseksi entistä kilpailukykyisemmässä Euroopassa.

3.4.2

Uudistukset ovat tarkoituksenmukaisia, ja ne liittyvät eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn suurimpiin haasteisiin. Niillä pyritään

3.4.3

Myös Lissabonin strategian menetelmät ovat tarkoituksenmukaisia, sillä niihin sisältyy

3.4.4

Lissabonin strategia on jo tuottanut ensimmäisiä myönteisiä tuloksia:

3.4.5

Lissabonin strategian kunnianhimoinen kilpailukykytavoite ei olisi realistinen ilman unionin toimielinuudistusta. Juuri tämä tehtävä annettiin Eurooppa-valmistelukunnalle, jonka kokoonpano oli unionin historiassa täysin uudenlainen. Valmistelukuntaan osallistui paitsi jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten myös ehdokasvaltioiden edustajia, jäsenvaltioiden parlamenttien edustajia ja kansalaisyhteiskuntaa edustavia tarkkailijoita. Eurooppa-valmistelukunta ehdotti perussopimusten muuttamista siten, että toimielinjärjestelmää nykyaikaistetaan, yksinkertaistetaan ja mukautetaan suurimittaiseen laajentumiseen sekä tehdään sopimuksesta nykyistä ymmärrettävämpi ja suurta yleisöä kiinnostavampi. Uudessa sopimuksessa tulee myös ottaa huomioon eurooppalaisen yhteiskuntamallin ansiot: työllisyyden ja sosiaalisen kehityksen arvostuksen yhdistäminen kilpailukyvyn tavoitteluun. EU:n 25. kesäkuuta 2004 hyväksymässä uudessa sopimuksessa nimetäänkin unionin tavoitteiksi muun muassa erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous, jossa pyritään täystyöllisyyteen ja sosiaaliseen edistykseen, sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Komitea kannattaa tätä yhtenäisen kokonaisuuden vaatimusta, jossa kilpailukyky yhdistetään muihin sosiaalisen ja laadullisen edistyksen tavoitteisiin, ja toteaa samalla, että vielä ei olla lähelläkään tavoitteen saavuttamista, koska useat esteet heikentävät edelleen Euroopan kilpailukykyä.

4.1.1

Koska osa Euroopan kilpailueduista on toistaiseksi pikemminkin meneillään olevia prosesseja kuin pysyviä saavutuksia, unionissa vallitsee epäkohtia, jotka haittaavat yritysten kilpailukykyä ja pahentavat kasvun ja työllisyyden tämänhetkistä taantumaa.

4.1.2

Yrittäjyyttä koskevat keskustelut, joita on käyty hiljattain komission julkaistua asiaa koskevan vihreän kirjan, ovat vahvistaneet, että kaikenkokoisilla yrityksillä on useimmissa Euroopan maissa omien sanojensa mukaan jokapäiväisiä ongelmia, jotka johtuvat

4.1.3

Komitea korostaa myös Euroopan melko heikkoa työllisyystilannetta varsinkin Yhdysvaltoihin verrattuna. Tilanteella on kielteisiä vaikutuksia Euroopan kilpailukykyyn, sen yleisesti ottaen korkeaan verotukseen sekä sosiaaliturvajärjestelmien tasapainoon.

4.1.4

Monista yrittäjistä tuntuu, että unioni tuottaa yhä lisää selvityksiä Euroopan kilpailukyvyn heikentymisestä sen sijaan, että ryhdyttäisiin käytännön toimiin, joista saataisiin todennettavia tuloksia. Tähän ovat sen sijaan pystyneet unionin tärkeimmät kilpailijat Yhdysvalloista Kiinaan.

4.1.5

Komitea toteaa, että työmarkkinaosapuolet ovat hyvässä asemassa kilpailukykyä ja yrittäjyyttä tukevien käytännön toimien toteuttamiseksi. Useat esimerkit osoittavat, että niillä on tässä suhteessa usein erittäin tärkeä rooli. Komission olisi pitänyt korostaa vihreässä kirjassaan työmarkkinaosapuolten asemaa liikkeellepanevana voimana.

4.1.6

ETSK korostaa myös, että niin kutsutun osuus- ja yhteisötalouden piirissä toimivat tahot joutuvat usein kohtaamaan samoja, esim. verotukseen liittyviä esteitä kuin edellä on lueteltu sekä muita esteitä, jotka voivat koskea esim. julkisia hankintoja tai kilpailusääntöjä. ETSK katsoo, että näiden ongelmien torjumiseen tähtäävillä erityisratkaisuilla EU:n talous- ja työllisyyskehitystä voidaan edistää merkittävästi.

4.2.1

Saavutetusta edistyksestä huolimatta yhtenäismarkkinat eivät ole edenneet riittävästi useilla aloilla. Näin on erityisesti palvelualalla, joka edustaa 70:tä prosenttia talouden toiminnasta mutta jolla harmonisointi ja vastavuoroinen tunnustaminen ovat vielä kaukana tavoitteesta. Myös julkissektorin avaaminen kilpailulle on viivästynyt usein tavoin.

4.2.2

Kilpailulle avaamisia on jo toteutettu, on meneillään tai kaavaillaan, ja kyseisillä aloilla esiintyy toisinaan viivästyksiä. Kysymykseen yleishyödyllisten palvelujen asemasta yhtenäismarkkinoilla ei kuitenkaan ole vielä saatu selvyyttä. Yleishyödyllisten palvelujen erityisasema on jo sisällytetty useisiin direktiiveihin, jotka koskevat tietyn alan avaamista kilpailulle, ja se on otettu yleisesti huomioon Amsterdamin ja Nizzan sopimuksissa. Komissio valmistelee lisäksi laaja-alaista välinettä, jonka avulla yleishyödyllisten palvelujen rooli yhtenäismarkkinoilla voidaan määrittää aiempaa täsmällisemmin. On kuitenkin todettava, että keskustelu on toistaiseksi juuttunut jäsenvaltioiden julkisten palvelujen rooliin unionin yhtenäismarkkinoilla ja ettei sen yhteydessä ole millään tavalla pohdittu sitä, millaista etua voisi olla yleishyödyllisten palvelujen määrätietoisesta kehittämisestä yhteisön tasolla ja millaisin ehdoin se voitaisiin toteuttaa. Tätä kysymystä ei kuitenkaan voida nykyisin sivuuttaa keskusteltaessa laajentuneiden yhtenäismarkkinoiden tulevaisuudesta ja eurooppalaisten yritysten tulevasta kilpailukyvystä.

4.2.3

Yhteisön tason sääntelyn kehittämisen lisäksi jäsenvaltiot jatkavat itse sellaista sääntelyä, joka voi monimutkaistaa tai jopa haitata yhtenäismarkkinoiden toimintaa yritysten näkökulmasta. Direktiivillä 83/189 otettiin käyttöön menettely ennakkoilmoituksen tekemiseksi komissiolle, mutta komissio voi toimia tehokkaasti vain kaikkein ilmeisimmissä tapauksissa, koska sillä on liikaa tehtäviä ja laajentuminen vielä lisää niitä.

4.2.4

Lisäksi kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivit vaillinaisesti voimaan, ja 10 prosenttia, tietyillä aloilla jopa 25 prosenttia direktiiveistä on tällä hetkellä pantu puutteellisesti täytäntöön. Myös rikkomuksia on liikaa: komissiossa on meneillään tutkimukset tai toimenpiteet noin 1 500 tapauksessa.

4.2.5

Verotuksen yhdentäminen yhtenäismarkkinoilla on aivan liian riittämätöntä, mikä johtuu muun muassa siitä, että neuvoston on tehtävä päätöksensä yksimielisesti. Erityisen tärkeää on poistaa kaikki kaksoisverotus, kehittää yhtenäinen perusta yritysverotukselle ja yksinkertaistaa yhteisön alv-järjestelmää.

4.2.6

Eurooppalaisten yritysten kilpailua haittaa myös henkisen omaisuuden suojelun monimutkaisuus ja kalleus. Lisänä ovat hankkeen jatkuva viivästyminen (30 vuoden ajan!) ja yhteisöpatentin ennakoitu hinta.

4.2.7

Mainittakoon myös viivästykset eri Euroopan laajuisten verkkohankkeiden toteuttamisessa laajentuneessa Euroopassa. Niille ei ole vielä löytynyt julkista, yksityistä tai yhteisrahoitusta.

4.2.8

Työllisyyden ja työmarkkinoiden huono tilanne johtuu osittain suoraan yhtenäismarkkinoiden toteutumisen viivästymisestä. Kun Euroopan unionissa on nyt 15 jäsenvaltion sijasta 25 jäsenvaltiota, kysymys työllisyyden parantamisesta eri näkökohtineen (koulutus, ammatillinen ja maantieteellinen liikkuvuus, työpaikkojen laatu, uudelleenkoulutus jne.) on entistäkin ajankohtaisempi.

4.2.9

Yhtenäismarkkinoilla sovelletaan vapaan liikkuvuuden ja vapaan sijoittautumisen periaatetta laajentumisen takia toistaiseksi rajallisesti, koska uusien jäsenvaltioiden kansalaisiin aiotaan soveltaa poikkeusjärjestelyjä jopa seitsemän vuoden ajan. Kyseiset rajoitukset häiritsevät laajentuneen unionin työmarkkinoiden esteetöntä toimintaa ja voivat haitata uusissa jäsenvaltioissa toteutettavia koulutus- ja uudelleenkoulutustoimia. Myös uusista jäsenvaltioista kotoisin olevat henkilöt, jotka toivovat voivansa ryhtyä itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi EU:n 15 vanhan jäsenvaltion alueella, kohtaavat esteitä.

4.3.1

Rahaliiton ansiosta ei ole tapahtunut dynaamista talouskasvua, jota sen oli määrä edistää. Keskeisenä syynä on se, ettei rahaliittoa ole vielä seurannut todellinen talousliitto. Liiton hahmotelmaksi luotu vakaus- ja kasvusopimus on aiheuttanut ongelmia viime aikoina. Sitä noudatetaan puutteellisesti useissa maissa, muun muassa Saksassa ja Ranskassa, joissa on ylitetty julkistalouden alijäämän kolmen prosentin raja. Lisäksi on herännyt kysymyksiä sopimuksen (jonka vakausosio on selvästi tarkempi kuin kasvuosio) vaikutuksista taloudellisen toiminnan vähäisyyteen. Sopimuksen rajojen ja rajoitusten korvaamiseksi tulisi kehittää nykyistä yhdennetympi talouden lähestymistapa, josta ollaan vielä kaukana, kun talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen koordinointi on toistaiseksi alkutekijöissään.

4.3.2

Euroalueeseen kuuluvien valtioiden muodostama euroryhmä on pysynyt toistaiseksi löyhärakenteisena, melko näkymättömänä ja olennaisesti hallitustenvälisenä, kun taas Euroopan keskuspankissa noudatetaan federalistista mallia. Euroopan talousasioita käsittelevän euroalueen hallituksen luomisesta ollaan vielä kaukana.

4.3.3

Ecofin-neuvosto itse on kaukana Euroopan talousasioita käsittelevästä euroalueen hallituksesta, sillä sen jäsenet puolustavat mielellään omia kansallisia etujaan, mitä edistää useissa asioissa vallitseva yksimielisyysvaatimus. Näin ollen Euroopassa ei ole harmonisoitu veropolitiikkaa riittävästi.

4.3.4

Joitakin vuosia sitten perustetulla kilpailukykyneuvostolla ei ole erityissuhdetta Ecofin-neuvostoon. Sen on vaikea hoitaa tehokkaasti tehtäväänsä, joka on väistämättä monialainen ja kiinnostaa neuvoston kaikkia kokoonpanoja.

4.3.5

Komitea pahoittelee myös sitä, että uusi perustuslakisopimus on talousliiton syventämisen osalta viimeistelemätön ja konservatiivinen, toisin kuin useat sen määräykset muilla aloilla. Euroopan talouden yhteenkuuluvuuden ja kilpailukykyyn liittyvän lähentymisen kannalta olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa, että komissiolle olisi annettu todellinen ehdotusten tekijän eikä vain suositusten antajan rooli sekä talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja että julkistalouden alijäämiä koskevissa kysymyksissä.

4.4.1

Kevään huippukokouksissa jäsenvaltiot ovat asettaneet etusijalle uusien keskustelujen käymisen Lissabonissa jo asetetuista tavoitteista, vaikka tämä on merkinnyt uusien vaatimusten lisäämistä sen sijasta, että jäsenvaltioissa toteutettuja uudistuksia olisi arvioitu ja vertailtu. Kohtuuttoman monet jäsenvaltiot ovat lisäksi jättäneet työmarkkinaosapuolet osin uudistusten määrittelyn ja täytäntöönpanon ulkopuolelle; työmarkkinaosapuolia ei ole juurikaan kuultu eikä mainittu uudistusten etenemistä koskevissa selvityksissä.

4.4.2

Sen lisäksi, että jäsenvaltiot ovat toimineet pidättyvästi uudistuksia koskevissa kysymyksissä, on esiintynyt seuraavanlaisia viivästyksiä:

4.4.2.1

Unionin 25 jäsenvaltiota ovat sopineet yhteisön tasolla toteuttavansa yhtenäismarkkinat useilla aloilla (mm. energia, palvelut, julkiset hankinnat, Euroopan laajuiset verkot, julkisten palvelujen mukauttaminen), mutta ne ovat vastahakoisia hyväksymään tarvittavat toimenpiteet määräaikojen puitteissa.

4.4.2.2

Jäsenvaltiotasolla saavutetut tulokset ovat epätasaisia. Uudistuksissa pisimmälle ehtineet jäsenvaltiotkin ovat jäljessä suorituskykyisemmistä unionin ulkopuolisista maista, ja kokonaisuudessaan unionin kilpailukyky on vieläkin riittämätön. Suorituskyvyn parantaminen aiempaan verrattuna ei kuitenkaan ole uudistusten ainoa päämäärä, vaan päämääränä on myös ja ennen muuta se, että unionin suorituskyky olisi muita parempi. Erityisesti on huomattava seuraavat seikat:

4.4.2.2.1

Markkinoiden avaaminen on edistynyt huomattavasti televiestintäalalla. Myös energiamarkkinoilla (kaasu ja sähkö), joilla hinnat ovat usein vielä liian korkeat, on otettu edistysaskelia, joskin vähemmän kuin televiestintäalalla. Postialan avaaminen edistyy eräissä maissa hitaasti: tavoite on toistaiseksi vain osittainen, ja välietapeista on sovittu vuoteen 2009 saakka. Liikenteen infrastruktuurien osalta viivästyksiä esiintyy edelleen kuljetusmuotojen yhdisteltävyydessä ja nykyaikaistamisessa, mikä vaikuttaa etenkin Euroopan laajuisia verkkoja koskevien hankkeiden toteuttamiseen.

4.4.2.2.2

Rahoituksen saatavuutta koskevissa kysymyksissä meneillään on Euroopan rahoitusmarkkinoiden integrointi, jota euron käyttöönotto on edistänyt. Toimintaansa aloittelevien yritysten sekä pk-yritysten rahoituksen saannin helpottamiseksi on toteutettu erilaisia toimenpiteitä. Mahdollisuudet kerätä riskipääomaa ovat kuitenkin vielä riittämättömät. Lisäksi yhteisön rahoitusmarkkinoiden yhdistyminen on edelleen liian riippuvainen sääntelystä; yhteiskunnallis-ammatilliseen yhteissääntelyyn, sellaisena kuin se on määritelty ja rajattu EU:n toimielinten 16. joulukuuta 2003 tekemässä sopimuksessa, olisi voitu kannustaa enemmän.

4.4.2.2.3

Julkisen talouden vajeet vaihtelevat maittain: eräiden jäsenvaltioiden julkinen talous on ylijäämäinen (esim. Tanska, Suomi, Luxemburg ja Ruotsi), kun taas eräissä muissa valtioissa (esim. Saksa, Ranska, Italia ja Portugali) vaje on saavuttanut tai ylittänyt vakaussopimuksessa vahvistetut rajat. Maat, joissa alijäämä on liian suuri, ovat myös eniten myöhässä rakenneuudistusten toteuttamisessa.

4.4.2.2.4

Innovointiin kannustamisesta voidaan todeta, että tutkimusmenot ovat edelleen riittämättömät: ne ovat 1,9 prosenttia BKT:sta, kun Yhdysvalloissa vastaava luku on 2,6 prosenttia. Myös yritysten investoinnit ovat Yhdysvalloissa kaksi kertaa suuremmat kuin 15 jäsenvaltion EU:ssa. Lissabonin strategian mukaisesta tavoitteesta ollaan kaukana. Tavoitteen mukaan tutkimus- ja kehitysmenojen on oltava 3 prosenttia BKT:sta, ja yksityisen sektorin on rahoitettava tästä kaksi kolmasosaa. Tutkimusmenoja ei myöskään ole koordinoitu tarpeeksi keskenään eikä suhteessa Euroopan tutkimuksen puiteohjelmaan. Se, ettei Euroopalla ole riittävästi yhteistä politiikkaa strategisilla aloilla, vaikuttaa teknologiainvestointeihin. Etenkin uutta teknologiaa koskevien patenttien määrässä Eurooppa on pahasti jäljessä Yhdysvalloista tai Japanista. Yhtenä syynä on se, ettei yhteisöllä vieläkään ole tehokasta ja kustannuksiltaan kohtuullista patenttijärjestelmää.

4.4.2.2.5

Työmarkkinoiden kehitys vaihtelee maittain hyvin paljon: eräissä maissa työllisyysaste on kokonaisuudessaan korkea, kun taas toiset maat kärsivät rakenteellisesta vajaatyöllisyydestä. Huomattavia uudistuksia on vireillä työmarkkinoiden toiminnan kehittämiseksi, joustavuuden parantamiseksi sekä työpaikkojen tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamiseksi. Jotta eurooppalaiset sitoutuisivat Lissabonin strategiaan, on kuitenkin välttämätöntä, että näiden uudistusten avulla saadaan pikaisesti aikaan pysyviä määrällisiä ja laadullisia parannuksia jatkuvaan koulutukseen ja työllisyyteen asianmukaisen lainsäädännön tai työehtosopimusten puitteissa. Investointeja tarvitaan vielä erityisesti työpaikkojen ja ammattipätevyyksien laadulliseen kehittämiseen mm. koulutustoimien avulla. Työmarkkinaosapuolten kuulemisen sekä niiden kanssa ja niiden välillä käytävien neuvottelujen avulla tulee varmistaa, että uudet järjestelyt mahdollistavat tosiasiallisesti työllisyyden ja työehtojen kehittymisen siten, että voidaan vastata kansainvälistä kilpailukykyä koskeviin haasteisiin. Wim Kokin raportissa korostetaan asianmukaisesti ensisijaisia toimia, jotka tulee toteuttaa, jotta tilanne saataisiin korjatuksi kestävällä tavalla.

4.4.2.2.6

Sosiaaliturvan rahoituksen varmistamiseksi on vireillä useita uudistuksia, joiden tavoitteena on varmistaa järjestelmän rahoitustasapaino ottaen huomioon ikääntyneiden osuuden kasvu kaikkialla EU:ssa. Sosiaaliturvamaksut olisi mukautettava odotettavissa olevaan eliniän pitenemiseen, ja ihmisiä tulisi kannustaa käyttämään täydentäviä vakuutusjärjestelmiä ja eläkerahastoja. Uudistukset kylläkin kehittyvät, mutta Barcelonassa vuonna 2002 tehdyistä sitoumuksista huolimatta ne ovat viivästyneet huomattavasti täydentäviin sosiaaliturvajärjestelmiin liittyvissä kysymyksissä, ja niihin liittyy myös täytäntöönpano- ja tehokkuusongelmia, kuten liian yleinen käytäntö jäädä ennenaikaisesti eläkkeelle. On huolehdittava erityisesti siitä, että sosiaaliturvajärjestelmiä uudistetaan tasapuolisesti ja ettei uudistusten yhteydessä synny uusia syrjäytyneiden ryhmiä, sillä se vaikuttaisi Euroopan talouselämään kielteisesti niin sosiaalisessa kuin taloudellisessakin mielessä.

4.4.2.2.7

Valtaosalla unionin jäsenvaltioista on yleisesti ottaen erittäin tehokas ja kehittynyt koulutusjärjestelmä, vaikkakin se on osittain vielä liian etäällä talouden todellisuudesta ja asianmukaisista työmarkkinoille pääsyn mahdollisuuksista. Koulutukseen pääsevien karsinta on usein liian valikoivaa, eivätkä koulutusjärjestelmät ole tarpeeksi hienosyisiä, jotta niiden avulla voitaisiin tehokkaasti tukea elinikäistä oppimista. Vastaavuuksien vahvistamiseksi ja oppimismuotojen kehittämiseksi on vireillä vaihto-ohjelmia. Koulutusta vahvistaa myös Internetin käyttömahdollisuuksien yleistyminen.

4.4.2.2.8

Sääntelyn yksinkertaistaminen ja sen laadun ja tehokkuuden parantaminen on tarpeen kaikissa unionin jäsenvaltioissa, vaikka eräät valtiot ovat aloittaneet tähän tähtääviä ohjelmia aikaisemmin kuin toiset. Yritysten ja pienyritysten perustamiseen liittyvien menettelyjen yksinkertaistaminen on yleensä etusijalla, koska tämä vaikuttaa taloudelliseen toimintaan ja työllisyyteen. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota yritysten toimintamenettelyiden ja niiden kehittämisen tukemiseen. Siten voidaan lisätä tehokkuutta ja tukea tuottavuuden kasvua, mikä parantaa kilpailukykyä.

4.4.2.2.9

Kestävää kehitystä koskeviin Kioton sopimusten jäsenvaltiokohtaisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin on ryhdytty vaihtelevalla menestyksellä. Pohjoismaissa ympäristönsuojelulla on perinteisesti ollut vankka asema. Muissa maissa on ryhdytty uudenlaisiin toimenpiteisiin, ja hyvien käytäntöjen vaihto kannustaa sellaisiin toimiin, joista on saatu hyviä kokemuksia (esim. vapaaehtoiset käytännesäännöt, julistukset, ympäristömerkit ja päästölupien jakaminen). Tässä yhteydessä on ehdottomasti huolehdittava siitä, että unionin kilpailukykystrategia tukee ympäristönsuojelupolitiikkaa ja ympäristösitoumuksia ja ettei se millään tavoin haittaa ympäristönsuojelupolitiikan toteuttamista.

4.4.3

Kaiken kaikkiaan uudistusten tilanne on vielä hyvin sekava. Kilpailukyvyn heikkenemisestä on laadittu runsaasti selvityksiä, ja erilaisia ”prosesseja” tai strategioita kilpailukyvyn elvyttämiseksi on kosolti (esim. Luxemburgin, Cardiffin, Kölnin, Lissabonin, Göteborgin ja Barcelonan prosessit). Unionilla on kuitenkin vaikeuksia panna tekemänsä päätökset täytäntöön (yhtenäismarkkinat, rahoitusala, osaamiseen perustuva talous, ympäristöalan huippuosaaminen jne.).

4.4.4

Euroopan talous- ja työllisyystilanne on kuitenkin jatkuvasti huonontunut Lissabonissa vuonna 2000 pidetyn huippukokouksen aikaisen suotuisan suhdanteen jälkeen. Syynä ovat olleet sekä investointien että kysynnän riittämättömyys lähinnä raha- ja finanssipolitiikan rajoitusten vuoksi sekä moninaiset muut kumuloituvat syyt: epävarmuutta aiheuttavat terroristi-iskut, kansainväliset jännitteet, rahoitus- ja pörssimarkkinoiden häiriöt sekä öljyn hintakehitys. Vaikutukset taloudellisten toimijoiden luottamukseen ja toimintaan ovat olleet negatiivisia. Kasvu hidastui 3,5 prosentista (2000) 1,6 prosenttiin (2001), ja vuodesta 2002 lähtien kasvua on ollut vain 1 prosentti. Työllisyys on heikentynyt, ja työttömyysaste on yli 8 prosenttia. Vaikka Euroopan taloudelliset ja sosiaaliset olot heikkenevät, kasvu on ollut dynaamista Yhdysvalloissa (lähes 5 prosenttia). Siellä olosuhteet ovat tosin hyvin poikkeukselliset (huom. dollarin kurssi, budjettialijäämä, sotilasmenot jne.).

4.4.5

Lissabonin strategia on joutunut noidankehään: heikko kasvu vaikeuttaa uudistusten toteuttamista, ja uudistusten viivästyminen puolestaan aiheuttaa vahinkoa kasvun ja työllisyyden elvytykselle. Uudistustavoitteet, sitoumukset ja osallistuvien jäsenvaltioiden määrä ovat paisuneet, ja samanaikaisesti havaittavissa on puutteita yhteisvastuullisuudessa, täytäntöönpanossa ja koordinoinnissa, joten myös talous- ja työllisyysvaikutukset jäävät heikoiksi. Vaarana on kuvitelma siitä, että strategian toteutus edistyy, vaikka tarvittaviin uudistuksiin ei ryhdytä riittävän määrätietoisesti. Tällainen ”Lissabonin kupla” puhkeaisi varmasti jo ennen vuotta 2010.

5.1.1

Euroopan kilpailukyky on nähtävä osana kokonaisvaltaista sekä poliittista, taloudellista että sosiaalista hanketta, jota yhteiskunnallis-ammatilliset toimijat laajasti tukevat ja jossa ne ovat osallisina. Uuden perustuslakisopimuksen tulee vastata näihin odotuksiin.

5.1.2

On erityisen tärkeää, että tämä eurooppalainen hanke ymmärretään paremmin suhteessa koko ympäristöönsä: sekä suhteessa naapurimaihin että kansainvälisiin yhteistyökumppaneihin. Kysymystä Euroopan vetovoimaisuudesta ja sen mukautumisesta rakenteellisiin muutoksiin olisi käsiteltävä tarkemmin ja täsmennettävä suhteessa kysymyksiin, jotka koskevat kansainvälisiä sijoituksia, yritysten sijoittumista Eurooppaan ja niiden siirtymistä maailman muille alueille. Komitea odottaa WTO:n meneillään olevien neuvottelujen edistävän aiempaa toimivampien kansainvälisten sääntöjen luomista kaupan ja investointien maailmanlaajuista säätelyä varten.

5.1.3

Kansainvälisellä tasolla tarvitaan uusia sääntöjä, koska sääntely on nykyisin selvästi riittämätöntä. Euroopassa puolestaan on yksinkertaistettava sääntöjä, koska sääntöjä ja hallintomenettelyitä on liikaa. Tätä tarkoitusta varten tulisi

5.1.4

Yritysten perustamista ja kehittämistä tulisi tukea määrätietoisemmin erilaisilla toimintalinjoilla. Riskipääoman saatavuutta tulisi parantaa, jolloin Euroopan investointipankin toiminnan laajentaminen tälle alalle olisi perusteltua. Yrittäjien itsensä järjestämää yrittäjäkoulutusta tulisi lisätä ja pienyritysten tukiverkkoa tihentää kaikissa jäsenmaissa niin, että koordinointi tapahtuisi Euroopan tasolla.

5.1.5

Yleisesti tulisi myös rohkaista yrityksiä, ammatillisia järjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan eri toimijoita tekemään enemmän aloitteita Euroopan tasolla ja käyttämään enemmän hyödyksi uusia yhteistyön ja kaupan mahdollisuuksia, joita Euroopan yhdentymisen edistyminen tarjoaa. Niiden käytännön aloitteilla samoin kuin unionin ja jäsenvaltioiden toimielimiltä odotetuilla uusilla toimenpiteillä on ratkaiseva merkitys sille, että Euroopassa meneillään olevilla kilpailukyvyn elvytystoimilla olisi myönteisiä tuloksia ja todellista vaikutusta ja että niiden erilaiset esteet saataisiin vihdoin poistettua. Tehokkaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan unionin luomisen ehtona on tällaisten taloutta ja yhteistyötä edistävien aloitteiden lisääminen ja molemminpuolinen vahvistaminen. Unionin jäsenvaltioiden ja alueiden viranomaisten tulee edistää näitä aloitteita ja luoda niitä varten suotuisa kilpailuympäristö.

5.2.1

On korkea aika varmistaa 15:stä 25 jäsenvaltioon laajentuneiden yhtenäismarkkinoiden keskeisten sääntöjen toteuttaminen lyhyellä aikavälillä. Tätä ei tulisi lykätä Lissabonissa sovittua määräaikaa eli vuotta 2010 pidemmälle. Tavoite on tällä hetkellä välttämätön. Tulee kuitenkin muistaa, että yhtenäismarkkinoita on ylläpidettävä ja mukautettava jatkossakin.

5.2.2

Ensimmäisenä ehtona on taata direktiivien saattaminen aiempaa tinkimättömämmin osaksi kansallista lainsäädäntöä sovittuja määräaikoja noudattaen, kuten huippukokouksessa päätettiin. Hallitukset on saatava tuntemaan paremmin vastuunsa tässä kysymyksessä, ja tarvittaessa on velvollisuutensa laiminlyöneiden jäsenvaltioiden EU-tukia kohdennettava uudestaan ja suunnattava voimaansaattamisen parantamiseen. Direktiivit muodostavat enemmistön säädöksistä, mutta suoraan ja yhdenmukaisesti sovellettavien asetusten laajempi käyttö helpottaisi voimaansaattamista.

5.2.3

Kilpailukykyyn liittyvistä yhdenmukaistamisen painopisteistä voidaan mainita seuraavat:

5.2.4

Myös hallinnollisen lokeroituneisuuden poistaminen on välttämätön ehto yhtenäismarkkinoiden vahvistamiselle, ja unionin tulisi edistää sitä nykyistä suoremmin. Siihen tulisi kuulua

5.3.1

Todellisen talousliiton aikaansaaminen on keskeistä eurooppalaisten yritysten kilpailukyvylle ja välttämätöntä rahaliiton elinkelpoisuuden takaamiseksi. Euroopan tulee voida vastata makrotaloudellisesti nykyistä tarkoituksenmukaisemmin ja vakaammin kansainvälisiin suhdannevaihteluihin, olivatpa kyseessä tarjonnan tai kysynnän tukemista koskevat toimet. Yhteistä talouspolitiikkaa on ehdottomasti kehitettävä Lissabonissa sovittua määräaikaa eli vuotta 2010 silmällä pitäen. Tähän kuuluu

5.3.2

Talousliittoa merkittävästi edistäviä toimenpiteitä olisivat seuraavat:

5.3.3

Yhtenä talousliiton ehtona on verotusperusteiden lähentäminen vapaaseen kauppaan perustuvan talouden ja investoinneille suotuisien olosuhteiden vallitessa. Verokantojen vapautta voitaisiin noudattaa suoraan yhtenäismarkkinoihin kuuluvilla aloilla. Yhteisesti neuvotellut veronkevennykset olisivat välttämättömiä työllisyyden kannalta. Jos yksimielisyyttä ei saavutettaisi, yhteistyön vahvistaminen tässä asiassa etenemään halukkaiden valtioiden välillä mahdollistaisi ensimmäiset edistysaskeleet.

5.3.4

Talouspolitiikan koordinointia kehitettäessä tulisi pyrkiä seuraaviin tavoitteisiin:

5.3.5

Kautta 2007–2013 koskevan uuden talousarvio-ohjelman tulisi painottua Euroopan kilpailukyvyn kehittämiseen. Tätä tarkoitusta varten tulisi

5.4.1

Eurooppalaisten luottamusta Lissabonin tavoitteisiin tulee vahvistaa ja pelkoja niiden merkityksestä sekä niistä maksettavasta yhteiskunnallisesta hinnasta tulee hälventää. Nämä uudistukset ovat ehtona kehityksemme tulevaisuudelle avoimessa markkinataloudessa. On varmistettava eurooppalaisen yhteiskuntamallin kestävyys sellaisena kuin se ilmaistaan perusoikeuskirjassa ja sovitettava se yhteen kilpailukyvyn tavoitteen kanssa.

5.4.2

Kilpailukyvyn tavoite tulisi myös tuoda nykyistä selkeämmin esille. Komitean mielestä tavoitteena ei tulisi olla maailman paras kilpailukyky, johon pyritään supistamalla kaikki kustannukset minimiin. Tällainen pyrkimys on harhaanjohtava ja käytännössä mahdoton saavuttaa, ja lisäksi se olisi monessa mielessä haitallinen sekä laadullisten, sosiaalisten ja ekologisten haittapuoliensa takia kestämätön. Komitean mielestä tavoitteena tulisi sitä vastoin olla se, että unionilla on kaikki valmiudet täyden ja kestävän kilpailukyvyn saavuttamiseksi avoimessa ja globalisoituneessa taloudessa. Tähän voitaisiin päästä mm. hyödyntämällä uutta teknologiaa ja organisoimalla työskentely ja tuotanto aiempaa innovatiivisemmin pitäen kuitenkin koko ajan mielessä, että Euroopan yhteiskunnallisen kehityksen malli tulee säilyttää ja että sitä tulee lujittaa.

5.4.3

Koordinointia on kehitettävä toisaalta taloudellisten, sosiaalisten, hallinnollisten ja ympäristöä koskevien uudistusten välillä ja toisaalta jäsenvaltioiden välillä. On tärkeää varmistaa vertailukelpoisuus ja molemminpuolinen vahvistaminen. Ottaen huomioon rakenneuudistusten nykyinen tilanne jäsenvaltioissa tulisi erityisesti

5.4.4

Euroopan laajuisesti tulisi uudistusten koordinoinnin tukemiseksi

5.4.5

Keskeisenä vaatimuksena tällä hetkellä on vahvistaa eurooppalaisten uskoa unionin rakentamiseen ja sen itselleen asettamaan kilpailukykytavoitteeseen. Tämä edellyttää aiempaa selvempää näkemystä unionin päämääristä ja ääriviivoista samoin kuin rakenteellisten uudistusten taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehyksestä. Tämä edellyttää erityisesti sitä, että eurooppalaisen yhteiskuntasuhteiden mallin tuleva kehitys ymmärretään aiempaa paremmin.

5.4.6

Eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn lisääminen edellyttää muun muassa työntekijöiden ammattitaidon parantamista ja heidän kannustamistaan osallistumaan työn organisointiin sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista yrityksissä. Tämä tapahtuu lähentämällä ja uudistamalla sosiaalisia suhteita.

5.4.6.1

Ratkaisevan tärkeitä ovat yritysten investoinnit henkilöresursseihin: henkilöstö muodostaa yritysten henkisen pääoman ja on keskeinen tekijä tuottavuuden kannalta. Palkansaajien motivaatio ja heidän työnsä tuottavuus riippuu henkilöresursseihin, erityisesti koulutukseen, tehtävistä investoinneista.

5.4.6.2

Samalla kun elinikäisestä oppimisesta on tullut unionin työllisyyspolitiikan keskeinen tekijä, on huolestuttavaa havaita, että koulutukseen osallistuvien työntekijöiden osuus työvoimasta on kehittynyt epäsuotuisasti: vain keskimäärin 14 prosenttia 25–29-vuotiaista työntekijöistä osallistuu koulutukseen, ja osuus pienenee työntekijöiden iän kasvaessa, siten että 55–64-vuotiaista työntekijöistä koulutukseen osallistuu enää 5 prosenttia.

5.4.6.3

Tuotantojärjestelmässä, jossa työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän teknistä osaamista ja taitotietoa, tilanne antaa aiheen olla huolestunut Euroopan kilpailukyvystä. On toivottavaa ja jopa välttämätöntä, että se korjataan. Siksi yritysten on otettava koulutus osaksi strategioitansa keskipitkän tai pitkän aikavälin investointina eikä toimintana, joka mahdollistaa nopean tai jopa välittömän tuoton saamisen sijoituksille.

5.4.6.4

Ammattikoulutusta ja elinikäistä oppimista ei kuitenkaan tule tarkastella erillisinä kysymyksinä. Niiden tulee olla oleellinen osa työntekijöiden uran suunnittelua. Tavoitteena on lujittaa kaikenikäisten työntekijöiden motivaatiota koulutuksen avulla parantamalla heidän ammattitaitoaan ja lisäämällä heidän urakehityksensä dynaamisuutta. Tämän vuoksi ammattitaidon parantamisessa saavutettujen tulosten todentaminen on myös hyödyllinen väline, jota on kehitettävä niin, että yrityksen tavoitteet ja yksilön ammatilliset päämäärät niveltyvät yhteen.

5.4.7

Komitea korostaa myös osuus- ja yhteisötalouden roolia, mikä on ollut useiden komitean lausuntojen aiheena. Komitea muistuttaa, että osuus- ja yhteisötalous voi tarjota mallin kilpailukyvyn parantamiseksi. Se perustuu yhtäältä ihmisten ja yritysten yhteistoimintaan sekä toisaalta kykyyn vastata ihmisten tarpeisiin ja kehittää henkilöresursseja.

5.4.8

Yritysten ja niiden palkansaajien lisäksi myös työmarkkinaosapuolilla on ensisijainen rooli sosiaalisten suhteiden uudelleenmäärittelyssä. Lissabonin toimeksiannossa keskeinen vastuu uudistusten onnistuneesta toteuttamisesta annettiin alun perin yrityksille, työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnalle. Komitea pahoittelee syvästi, että kyseiseen asiaan on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota EU:n ensimmäisissä keväthuippukokouksissa. Tämä koskee sekä jäsenvaltioiden raportteja että Eurooppa-neuvoston keskusteluja ja päätelmiä.

5.4.9

Tilanne on kuitenkin parantunut, kun työmarkkinaosapuolten edustajat ovat alkaneet järjestää tapaamisia neuvoston puheenjohtajamaan ja komission edustajien kanssa juuri ennen keväthuippukokouksia. Myös työmarkkinaosapuolten (UNICE, CEEP, UEAPME ja Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö) sopima sosiaalidialogia koskeva monivuotinen ohjelma 2003–2005 on auttanut vahvistamaan niiden osallistumista uudistusstrategian täytäntöönpanoon. Kolmeen painopisteeseen (työllisyys, laajentumisen sosiaalinen ulottuvuus, liikkuvuus) keskittyvän ohjelman tavoitteina ovat yhteistoiminta ja yhteiset aloitteet, ja siinä korostetaan erityisesti koulutuksen ja ammattipätevyyden parantamisen merkitystä. Ohjelma antaa siten panoksensa myös eurooppalaisen yhteiskuntamallin määrittelyyn yhdistämällä yritysten taloudellisen kilpailukyvyn parantamiseen sosiaalisten toimien vahvistamisen.

5.4.10

Edellä mainitut työmarkkinaosapuolet ovat jo käynnistäneet jäsenvaltioissa tärkeitä uudistuksia koulutuksen, työmarkkinoiden ja sosiaalisen suojelun aloilla. On tärkeää, että työmarkkinaosapuolten osavastuuta uudistuksista edistetään korostamalla keväthuippukokousten raporteissa työmarkkinaosapuolten tekemien sopimusten ja aloitteiden merkitystä sekä ottamalla ne mukaan hyvien käytäntöjen vaihtamiseen. Komitea on valmis jakamaan tietoa talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden osallistumisesta uudistuksiin tietokannan välityksellä.

6.1

Johtopäätöksenä komitea toteaa, että eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn heikkoudet ovat se kova hinta, joka unionin täytyy maksaa riittämättömästä yrittäjähengestä. Unionin toteuttaminen on edelleen kesken useilla aloilla, uudistusten toimeenpano on viivästynyt ja unioni hyödyntää omia vahvuuksiaan täysin riittämättömästi, usein lyhytjännitteisesti ja joskus epäjohdonmukaisesti eli itselleen haitallisesti. Tämän havainnon tueksi voidaan esittää neljä keskeistä häiriötekijää:

6.2

Kyseiset puutteet on korjattava yhteistoimin, jotta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteenkuuluvuutta voidaan parantaa käyttäen samalla hyödyksi niiden toisiaan täydentävää roolia. Komitea on tyytyväinen siihen, että viimeisimmässä kevätkokouksessaan Eurooppa-neuvosto

6.3

Komitea katsoo, että kyseisten kumppanuuksien avulla tulisi sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa pyrkiä luomaan kiireesti sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat Euroopan kilpailukyvyn onnistuneen elvyttämisen. Tällöin tulisi kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:

6.4

Komitea korostaa tarvetta pitää tinkimättömästi kiinni vuoden 2010 määräajasta. Siihen mennessä on sekä pantava täytäntöön Lissabonin uudistukset että toteutettava yhtenäismarkkinat ja todellinen, kilpailukykyinen talousliitto käyttäen täysin hyödyksi rahaliitosta saadut kokemukset ja ottaen täysimittaisesti huomioon kestävän kehityksen asettamat vaatimukset.

6.5

Komitea toteaa lopuksi, että talouskasvun vahvistuminen helpottaisi tarvittavien uudistusten nopeuttamista huomattavasti. Euroopan unionin tulisi viipymättä toteuttaa tarvittavat toimet yhtenäismarkkinoiden lujittamiseksi ja kysynnän ja tarjonnan piristämiseksi. Näin luotaisiin kestävät edellytykset investointien, kaupan, kulutuksen ja työllisyyden kasvulle.