3.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 28/1

1.1

Komissio on tuonut julkisuuteen testamentti- ja perintöasioita koskevan neuvoa-antavan vihreän kirjan Haagin ohjelman (2001) mukaisesti. Vihreässä kirjassa käsitellään seuraavia asiakokonaisuuksia:

1.2

Oikeudenomistajilla on kansainvälisissä perintöasioissa erityisiä ongelmia ja esteitä, sillä jäsenvaltioiden aineellisessa oikeudessa, menettelynormeissa ja lainvalintasäännöissä on eroja.

1.3

Vihreässä kirjassa ehdotetaankin harkitsemaan mahdollisuutta, että unionissa hyväksyttäisiin aineellisoikeudelliset säännöt sekä säännöt, jotka koskevat toimivaltaa, lainvalintaa ja oikeuden päätösten sekä testamentteihin ja perintöasioihin liittyvien hallinnollisten päätösten ja asiakirjojen vastavuoroista tunnustamista myös silloin, kun kyseessä on yhteisön ulkopuolinen maa.

2.1

Kansainvälisellä tasolla aiheesta on tehty Haagissa kolme perintö- ja testamenttiasioita koskevaa yleissopimusta sekä yksi trusteja koskeva yleissopimus:

2.2

Washingtonissa tehtiin 26. lokakuuta 1973 yleissopimus (Unidroit) kansainvälisen testamentin muotoa koskevasta yhtäläisestä laista. Yleissopimus tuli voimaan 9. helmikuuta 1978. Siihen ovat liittyneet jäsenvaltioista Belgia, Kypros, (Tšekkoslovakia), Ranska, (Vatikaani), Italia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Slovenia sekä useita yhteisön ulkopuolisia maita, joista mainittakoon Yhdysvallat ja Venäjän federaatio. Yleissopimuksessa määrätään kansainvälisestä rekisteröintijärjestelmästä ja rekisteröinnissä käytettävästä yhdenmukaisesta lomakkeesta.

2.2.1

Testamenttien rekisteröintijärjestelmän luomista koskevassa Baselin yleissopimuksessa, joka tehtiin vuonna 1972 Euroopan neuvoston suojeluksessa mutta joka on avoin myös Euroopan neuvostoon kuulumattomille maille, ovat mukana jäsenvaltioista Alankomaat, Belgia, Espanja, Italia, Kypros, Liettua, Luxemburg, Portugali, Ranska ja Viro.

2.3

Haagin yleissopimukset koskevat toimivaltaa ja sovellettavaa lakia, Unidroit'n yleissopimukset koskevat puolestaan aineellista oikeutta kansainvälisluonteisissa asioissa. Ainoastaan niiden kansainvälisten määräysten kohdalla, jotka koskevat testamenttien muotoa ja merkitsemistä kansainväliseen rekisteriin, on toistaiseksi riittävän suuri määrä ratifiointeja tai liittymisiä.

2.4

Kyseessä on omistusoikeuden siirron (perustavaa laatua oleva oikeus) erityinen muoto eli kuolemantapauksessa tapahtuva omistusoikeuden siirto. Toimivaltaa, sovellettavaa lakia ja vastavuoroista tunnustamista kansainvälisissä perintöasioissa koskeva yhteisön lainsäädäntö tulisi antaa asetuksen muodossa.

2.5

Siihen nähden, että aihe on monimutkainen, komission tavoitteet ja ehdotukset ovat kunnianhimoisia, mutta samalla oleellisia ja välttämättömiä sisämarkkinoilla, jotka koskevat lukuisia yksittäisiä ihmisiä. Asetuksen tehostamiseksi sekä eri valtioiden säännösten ja päätösten välisten ristiriitojen välttämiseksi olisi aiheellista sisällyttää lainvalintasääntöihin mahdollisimman suuri määrä asioita, jotka ovat toiminnallisesti ja pääasiallisesti yhteydessä perintöasioihin (ja välttää lisäämästä mukaan esimerkiksi asioita, jotka kuuluvat pääasiassa todellisten oikeuksien alaan).

2.6

Yhteisön säädöksen taloudellinen merkitys on kiistaton erityisesti, kun ajatellaan eurooppalaisten pk-yritysten siirtämistä yritystoiminnan jatkumisen varmistamiseksi yrittäjän kuoltua. Kyseisellä seikalla on merkitystä myös Euroopan työllisyydelle ja kilpailukyvylle.

2.7

Tulisi harkita muutoksia tiettyjen maiden sääntöihin, jotka kieltävät tulevaa perintöä koskevat sopimukset tai osan omaisuudesta osoittamisen erityistarkoitukseen. Muutokset tulisi tehdä kyseisissä maissa, ja niitä tulisi edistää yhteisön tasolla, jotta voitaisiin parantaa aineellisen oikeuden yhdenmukaistamista ja varmistaa niiden yritysten ja maatilojen jatkuvuus, jotka ovat vaarassa joutua selvitystilaan, kun ne jaetaan usean perillisen kesken.

2.8

Jäsenvaltioiden lainsäädännössä on nykyisellään suuria eroja viimeaikaisista edistysaskeleista huolimatta. Lisäksi keskeisten kansainvälisten yleissopimusten ratifiointi on ollut vähäistä. Komitea onkin komission kanssa samaa mieltä siitä, että tällä hetkellä on mahdotonta ajatella, että saataisiin aikaan yhtenäinen, kaikissa unionin jäsenvaltioissa voimassa oleva kansainvälisiä testamentti- ja perintöasioita koskeva aineellinen oikeus. Komitea kannattaa ehdotettuja aiheita ja painopisteitä, sillä edistyminen näillä aloilla ratkaisisi jo monia käytännön ongelmia, joita oikeudenomistajat, notaarit, hallintovirkamiehet, tuomarit ja alan ammattilaiset kohtaavat.

2.8.1

Voidaan myös tutkia kansainvälisen oikeuden puitteissa muita vaihtoehtoja, joita jäsenvaltiot saattavat joutua harkitsemaan tiettyjen yleissopimusten ratifioimiseksi tai niihin liittymiseksi (testamenttien muoto, sovellettava lainsäädäntö, kansainvälinen testamentti, kansallinen ja kansainvälinen rekisteröinti).

2.8.2

Roomalais-germaanisen lakijärjestelmän maissa perintö- ja testamenttioikeuteen on jo pitkään vaikuttanut monin tavoin vanhentunut käsitys perinnöstä. Perittävän (1) omaisuuden on ollut tarkoitus edustaa tietynlaista henkilöllistä jatkuvuutta perillisissä. Perintöoikeus on kehittymässä yhä enemmän sopimuspohjaiseen suuntaan. Saksan ja Sveitsin jälkeen Ranska on uudistamassa perintöoikeuttaan. Uudistuksen myötä saa perittävän ja perillisten tahto entistä tärkeämmän aseman perintöasioiden hoitamisessa, jolloin on mahdollista muun muassa varmistaa aiempaa paremmin yritysten jatkuvuus.

2.8.3

Erityisen vapaat järjestelmät, joissa testamentin laatijat voivat ilman perusteluja jättää osan jälkeläisistään ilman perintöä, ovat käyneet yhä kiistanalaisemmiksi, kuten riita-asioiden määrän merkittävä lisääntyminen osoittaa.

2.8.4

Voidaan ajatella, että pitkällä aikavälillä yhdenmukaistaminen tai ainakin tietty lähentäminen, jota voitaisiin nopeuttaa eurooppalaisen testamentin sekä riittävän avoimen ja sallivan sovellettavaa lakia koskevan välineen käyttöönotolla, ilman että kajotaan eri oikeusjärjestelmien historiallisiin ja sosiologisiin erityispiirteisiin, voisi toteutua Euroopassa, jolloin kansainvälisluonteisten testamenttien täytäntöönpano ja kansainvälisten perintöasioiden selvittäminen helpottuisivat. Voitaisiin myös tutkia yhteisön keskeisten säännösten mahdollisuutta siinä tapauksessa, että yhden tai useamman kansallisen oikeuden soveltamisen vaihtoehdoksi hyväksytään se, että testamentin tekijä valitsee perimykseen sovellettavan oikeuden (2).

2.9

Komitea toteaa, että 27. marraskuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (3) toimii innoituksen lähteenä. Erityisesti sen 21 artiklan 3 kohta ja 46 artikla muodostavat keskeisen perustan tiettyjen säännösten sisällön määrittelylle tai ainakin ne ovat ennakkotapauksia perheoikeuden alalla.

2.10

Komitea onkin tyytyväinen vihreään kirjaan ja siinä esitettyihin perustavaa laatua oleviin ja kiireellisiin kysymyksiin. Komitea pyrkii vastaamaan esitettyihin kysymyksiin Euroopan kansalaisten etujen ja tarpeiden pohjalta ja ottamaan samalla huomioon liikkuvuuden lisääntymisen ja aiemmin tapahtuneen runsaan maahanmuuton.

2.11

Aluksi olisi aiheellista käsitellä testamenttien muotoa, tuomioistuinten kansainvälistä tuomiovaltaa, sovellettavan lain valintaa, testamenttien rekisteröintiä, oikeusviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten vastavuoroista tunnustamista sekä apostillaan liittyviä kysymyksiä. Näistä kaikista aiheista on ennakkotapauksia eurooppalaisessa ja kansainvälisessä oikeudessa.

2.12

Komitea katsoo, että yhtenäinen järjestelmä (yksi perintölaki ja yhtenäiset perintöomaisuuteen sovellettavat menettelysäännöt) on parempi kuin joukko hajanaisia perintöoikeuden säädöksiä. Tähän periaatteeseen olisi kuitenkin käytännön syistä tehtävä poikkeuksia tietyissä tapauksissa, erityisesti silloin, kun kyseessä ovat ulkomailla sijaitsevat kiinteistöt tai tietty irtain omaisuus (laivat, ilma-alukset, liikeyritykset jne.).

2.13

Tiettyjen kysymysten, kuten perintösopimusten ja trustien, tulee kuulua edelleenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan (4). Sen sijaan riitautettujen tai riidattomia perintöasioita koskevien päätösten tunnustaminen ilman eksekvaatturia, toissijainen toimivalta, muiden kuin oikeudellisten julkisten tai yksityisten viranomaisten päätösten ja asiakirjojen tunnustaminen ja kansallisiin kiinteistörekistereihin kirjaaminen eurooppalaisen perintötodistuksen pohjalta tulee kuulua suunnitellun yhteisön lainsäädännön piiriin.

3.1

Asetus, esimerkiksi asetuksen N:o 2201/2003 kaltainen perintöasioihin sovellettava asetus, ei riitä ratkaisemaan kansainvälisten perintöasioiden ongelmia. Itse asiassa suurin osa perintöasioista on riidattomia, ja on ratkaistava myös ne ongelmat, joita esiintyy silloin, kun asiaa ei ole riitautettu. Lisäksi tietyissä maissa tai tietyissä tapauksissa tarvitaan tuomioistuimen osallistumista, vaikka asiaa ei ole riitautettu.

3.2

Yhteisön välineellä on tietysti tarkoitus ratkaista edellä esitetyt toimivaltaisen tahon tai toimivaltaisten tahojen määrittelyyn ja oikeuden päätösten tunnustamiseen liittyvät ongelmat, mutta sen yhteydessä on pohdittava myös mahdollisuuksia seuraavien ongelmien ratkaisuun:

3.3

Komitea kannattaa yhteisön Haagin ohjelmaa, sillä siihen sisältyy eurooppalaisen perintötodistuksen ja testamenttien rekisteröimisjärjestelmän luominen. Jäsenmaiden tulee määritellä viranomainen, jolla on toimivalta antaa kyseinen todistus, ja perustaa kansallinen keskusrekisteri, jos sellaista ei vielä ole. Olisi luotava yhteisön rekisterikeskus (tai eurooppalainen rekisterikeskus Euroopan neuvostoa ajatellen, jos jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet Baselin yleissopimusta, kehotettaisiin ratifioimaan se). Tuomarien, notaarien ja muiden kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjen toimivaltaisten viranomaisten tulisi saada käyttöönsä tässä keskusrekisterissä olevat tiedot (eli saada tietää perittävän nimen ja syntymäajan perusteella ainakin se, missä jäsenvaltiossa tai mahdollisesti EU:n ulkopuolisessa valtiossa testamentti on annettu, milloin se on annettu ja mille viranomaiselle se on esitetty, jotta siitä voidaan pyytää kopio kyseiseltä kansalliselta viranomaiselta).

3.3.1

Eurooppalaisen rekisteröintijärjestelmän tulisi joka tapauksessa olla yhteensopiva Baselin yleissopimuksen ja Washingtonin yleissopimuksen kanssa, kun otetaan huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat jo osapuolina näissä yleissopimuksissa ja että yhteisön lainsäädäntöehdotus koskee myös perintöasioita, joissa voi olla mukana jokin EU:n ulkopuolinen maa.

3.4

Kun perintöoikeudellinen asema on tunnustettu ja pesänselvitys ja perinnönjako tehty, hallintomenettelyjen tulisi olla mahdollisimman yksinkertaisia. Komitea kannattaa paikallisessa lainsäädännössä tunnustettujen virkamiesten antamien asiakirjojen vastavuoroista tunnustamista sekä omistusoikeuden, rasitteiden, kiinnitysten tai muiden mahdollisten omaisuutta rasittavien ositusten kirjaamista suoraan kiinteistörekisteriin (tai viranomaisille, jotka vastaavat kiinteistöoikeuksien kirjaamisesta) sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.5

Komitea kiinnittää komission huomion vero-ongelmiin, joita saattaa aiheutua perillisille silloin, kun omaisuus on kahdessa tai useammassa maassa. Olisi vältettävä koko perinnön tai sen osien mahdollista kaksinkertaista verotusta, joka saattaa johtaa tietyissä tapauksissa omaisuuden menettämiseen tai joka voi luoda perillisten välille epätasa-arvoisen tilanteen kullekin luovutetun omaisuuden luonteen mukaan. Olisi syytä kartoittaa jäsenvaltioiden verosäännökset, joita sovelletaan kansainvälisiin perintöasioihin, jotta voitaisiin eritellä ne jäsenvaltiot, jotka pyrkivät verottamaan muualla sijaitsevaa omaisuutta, verrata veroasteita ja pohtia kyseisille maille esitettäviä oikeudenmukaisia ratkaisuja. Komissio voisi mahdollisesti ehdottaa mallisopimusta kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi kansainvälisissä perintöasioissa jäsenvaltioiden välillä.

3.6

Onko eurooppalainen testamentti suunniteltava Washingtonin yleissopimuksen kansainvälisen testamentin mallin mukaisesti ja onko Baselin yleissopimuksen mukaisen eurooppalaisen rekisteröinnin lisäksi säädettävä myös kansainvälisestä rekisteröinnistä? Tämä saattaisi kannustaa yhä useampia valtioita ratifioimaan Washingtonin ja Baselin yleissopimukset ja varmistaa entistä paremmin oikeudenomistajien oikeudet kansainväliseen testamenttiin perustuvassa perimyksessä silloin, kun mukana on jäsenvaltioiden lisäksi EU:n ulkopuolisia maita. Komitea ehdottaa komission yksiköille tätä ajatusta, sillä jäsenvaltioissa tunnetaan jo kyseiset yleissopimukset. Ne on joko ratifioitu tai julkishallinnon virkamiehet ja tuomarit ovat jo olleet tekemisissä kyseisten oikeudellisten järjestelmien piiriin kuuluvien testamenttien ja rekisteröintien kanssa.

3.7

Jos tämä vaihtoehto toteutuisi, eurooppalainen testamentti hyväksyttäisiin muodollisesti kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Yhteisön oikeuden on itse asiassa voitava estää se, että muotoseikat kaatavat yleismaailmallisesti tunnustetun periaatteen testamentin tekijän tahdon (favor testamenti) noudattamisesta sovellettavan lain rajoissa.

3.8

Erillinen yhteisön säännöstö on välttämätön, jotta tätä lainsäädäntöä voidaan soveltaa kaikissa perintötapauksissa, joissa on mukana kaksi tai useampia jäsenvaltioita tai jopa yhteisön ulkopuolisia maita, myös niissä maissa, jotka ovat mukana kansainvälisissä yleissopimuksissa, jotta yhteisön oikeuden soveltaminen voidaan varmistaa kaikissa olosuhteissa (yhteisön ”erityislaki”, joka menee kansainvälisen lainsäädännön edelle).

4.1

Vihreässä kirjassa esitetään 39 kysymystä, joihin liittyy vielä lisäkysymyksiä. Komitea ei pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin näin varhaisessa vaiheessa, mutta se ehdottaa, että komissio kuulisi erikseen jokaiseen vihreässä kirjassa esitettyyn kysymykseen perehtyneiden oikeusalan ammattilaisten edustusjärjestöjä.

4.2

Komitea ehdottaa vain muutamia mahdollisia vastauksia kysymyksiin, jotka vaikuttavat erityisen tärkeiltä. Yleisperiaatteena on yhteensopivuus Haagin, Baselin ja Washingtonin yleissopimusten kanssa, jotta eurooppalaisista säännöistä saataisiin mahdollisimman yhdenmukaiset, sillä tulevaisuudessa pyritään saavuttamaan oikeudellinen konsensus mahdollisimman monen jäsenvaltion ja EU:n ulkopuolisen maan välillä.

4.3

Liittymäperusteet, jotka sisältyvät vuoden 1961 Haagin yleissopimukseen testamenttimääräysten muotoa koskevista lakiristiriidoista, tulisi ainakin säilyttää, sillä ovat riittävän monipuoliset perustelemaan suurimmassa osassa tapauksia sen lain soveltamisen, jonka piirissä testamentti on tehty.

4.4

Manner-Euroopassa toteutettujen ja meneillään olevien tiettyjen uudistusten logiikkaa seuraten (ala- ja täysikäisten) holhouksenalaisten tai vakavasti vammaisten perillisten etujen suojeluun tulisi kiinnittää erityistä huomiota, jos perintöoikeussopimusten tai perillisten lainvalintamahdollisuuksien laajentaminen aiheuttaa muutoksia lakiosajärjestelmään tai epätasa-arvoisuutta perillisten välille. Lisättäessä joustoa testamentin tekijöille tai oikeudenomistajille ei tulisi asettaa kyseenalaisiksi niitä sovellettavan lain säännöksiä, jotka takaavat parhaimman suojan kyseisille perillisille (ks. vihreän kirjan kysymykset 5 ja 10).

4.5

Jos joku perijöistä tai hänen edustajansa ryhtyy pesänhoitotoimiin maassa, jossa pesänhoitajaa ei ole pakko nimetä, tämän ei pidä katsoa tarkoittavan sitä, että perintö hyväksytään tällöin implisiittisesti ilman pesänselvitystä.

4.6

Tulisi harkita mahdollisuutta, että perijät hyväksyvät perimyksen omaisuutta rasittavien saatavien rajoissa. Tulisi harkita myös mahdollisuutta tehdä perijöiden välinen sopimus tai perintösopimus omaisuuden epätasaisesta jaosta oikeutetuissa tapauksissa (tilan tai yrityksen toiminnan jatkaminen, edut holhouksenalaisen tai vammaisen perijän hyväksi) tai tasajaosta eri avioliitoista syntyneiden lasten tai aviottomien lasten kesken, jos sovellettavassa laissa ei säädetä tasajaosta, tai perijän perintöosan suorasta siirrosta omille jälkeläisilleen, kun otetaan huomioon, että elinikäodotus on kohonnut.

4.7

Testamentin tekijälle olisi myös annettava tietyissä rajoissa mahdollisuus valita perintöönsä sovellettava lainsäädäntö, esimerkiksi sen valtion lainsäädäntö, jonka kansalainen hän on (tai yhden niistä), tai sen valtion lainsäädäntö, jossa hän asuu.

4.8

Komitea katsoo lopuksi, että olisi aiheellista jatkaa komission yksiköiden aloittamaa erinomaista vertailutyötä ja päivittää vertailut säännöllisesti yhteisön verkkosivuilla. Ne tulisi myös kääntää riittävän monelle kielelle, jotta niistä olisi hyötyä oikeusalan ammattilaisille, julkishallinnon virkamiehille sekä kansainvälisiä perintöasioita käsitteleville virkamiehille ja tuomareille. Jokaisesta luvusta tulisi myös tehdä tiivistelmä, joka auttaisi kansainvälisen testamentin laatimista suunnittelevia Euroopan unionin kansalaisia ja heidän perillisiään ymmärtämään perusperiaatteet.

4.9

Komitea odottaa kiinnostuneena komission jo käynnistämien ja tulevien kuulemisten tuloksia. Komitea toivoo, että sille voidaan esittää kuulemisen päätteeksi yleiset suuntaukset ja konkreettiset lainsäädäntöehdotukset lausuntoa varten. Komitea lupaa tutkia ne tarkkaan, sillä se katsoo, että perintö- ja testamenttiasiat ovat tärkeä kysymys Euroopan unionin kansalaisille. Kansalaiset odottavat yhteisön aloitteelta muodollisuuksien yksinkertaistamista, parempaa oikeudellista ja verotuksellista varmuutta sekä kansainvälisten perintöasioiden entistä nopeampaa käsittelyä. Näitä odotuksia ei pidä pettää olivatpa sitten kyseessä yksittäiset ihmiset, yritykset, maatilat tai muut taloudelliset aktiviteetit, joiden jatkuvuuden yrittäjät tai omistajat haluavat varmistaa kuolemansa jälkeen.