3.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 28/29

1.1

Ohjelmassa on tarkoitus kannustaa eri maiden kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä tapaamisten, yhteisen toiminnan ja omien ideoiden kehittämiseksi Euroopan laajuisessa toimintaympäristössä kansalliset näkemykset ylittävällä tavalla ja monimuotoisuutta kunnioittaen. Keskinäinen ymmärrys, yhteisvastuullisuus ja tunne kuulumisesta Eurooppaan ovat keskeisiä kansalaisten osallistumista edistäviä tekijöitä.

1.2

Ohjelman avulla varmistetaan nykyisen kansalaisten osallistumista koskevan ohjelman jatkuvuus sekä pohjustetaan tietä uusille toimille. Ohjelma on riittävän joustava, jotta sitä voidaan mukauttaa tulevaan kehitykseen.

1.3

Ehdotetun ohjelman yleistavoitteena on ehdotuksen sanoin

1.4

Kun otetaan huomioon nykytilanne ja todetut tarpeet, soveltuvimmat kansainvälisesti toteutettavat erityistavoitteet ovat seuraavat:

1.5

Tavoitteiden saavuttamiseksi kaavaillaan kolmentyppisiä toimia, jotka ovat toimi 1: aktiivisten kansalaisten Eurooppa (ystävyyskuntatoiminta, kansalaishankkeet ja niitä tukevat toimenpiteet); toimi 2: aktiivinen kansalaisyhteiskunta Euroopassa (rakennetuki EU-politiikan tutkimusorganisaatioille, rakennetuki Euroopan tason kansalaisjärjestöille, tuki kansalaisjärjestöjen käynnistämille hankkeille); toimi 3: yhteinen Eurooppa (näkyvyydeltään merkittävät tapahtumat, tutkimukset, tiedotuksen ja tiedonlevityksen välineet).

2.1

Komissio esittää unionin kansalaisuuden kehittämistä yhdeksi EU:n painopistealueista (1). ”Olennainen priorisoiminen” on ETSK:n mielestä paitsi oikeudenmukaista myös kiireellistä, jopa ratkaisevaa unionin kehittämisen kannalta. Laimea osallistuminen Euroopan parlamentin viime vaaleihin, jota ehdotuksen perusteluissa korostetaan, ei ole ainoa asian kiireellisyyttä osoittava seikka. Euroopan perustuslain ratifioinnin saamat muodot osoittavat, että Euroopan kansalaisten haluttomuus osallistua unionin kehittämiseen johtaa epäluottamukseen EU:n toimielimiä kohtaan sekä mahdollisesti jopa hylkäävään asenteeseen.

2.2

Tämä tilanne on vallalla kaikissa jäsenvaltioissa, tosin ymmärrettävästi eriasteisena, ja se koskee nyt ja tulevaisuudessa myös ehdokasmaita. Tästä näkökulmasta on myönteistä, että ohjelma on kohdistettu tasapuolisesti sekä jäsenvaltioille että ehdokasmaille.

2.3

Kaikissa jäsenvaltioissa on havaittavissa, että kansalaiset eivät tunne kuuluvansa ”jo olemassa olevaan” eurooppalaiseen todellisuuteen. Tämä ei kuitenkaan ilmene samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa, muun muassa maiden valitsemien erilaisten ratifiointitapojen seurauksena, eikä sitä tästä syystä voida havaita yhtä tehokkaasti kaikkialla.

2.4

Ennennäkemätöntä ja joskus kiihkeääkin keskustelua unionista käydään erityisesti niissä maissa, jotka ovat halunneet tai voineet käyttää kansanäänestystä Euroopan perustuslain ratifioinnissa. Keskustelussa keskitytään kuitenkin enemmän kansalliseen identiteettiin ja kansalaisuuteen (ja niiden säilyttämiseen usein suojelevalla, jopa ”nationalistisella” asenteella) kuin perustuslakisopimuksen saavutuksiin ja siinä ehdotettuihin edistysaskeliin. Tässä on erityisesti kysymys sosiaalipolitiikasta (jota aiheellisesti pidetään kansalaisuuden kannalta keskeisenä) ja unionin demokraattisuudesta (keskustelua aiheesta rasittaa yleinen vaikkakin aiheeton käsitys siitä, että Eurooppa on epädemokraattinen ja teknokraattinen ja näyttää etäännyttävän tietoisesti kansalaisia päätöksentekoon osallistumisesta).

2.5

Vaikka ehdotettu ohjelma kattaa ajanjakson 2007–2013 ja sijoittuu siten aikaan, jolloin kaikki jäsenvaltiot ovat tavalla tai toisella läpikäyneet perustuslain ratifiointiprosessin — ja joko ratifioineet tai hylänneet sopimuksen –, ohjelmasta keskustelemisella ja sen hyväksymisellä on nykyisessä kontekstissa väistämättä välittömiä seurauksia keskeiseen kysymykseen Euroopan kansalaisuudesta sellaisena kuin se näyttäytyy ”tässä ja nyt”. Kauden 2007–2013 kattava ohjelma on kuitenkin liiaksi neuvoston vuonna 2004 tekemän päätöksen mukainen (2). Sille on osoitettu vain vähän resursseja, ja vaikka ehdotetut menetelmät ovatkin osoittautuneet hyviksi, ne eivät ole riittävän innovatiivisia suhteessa tänä päivänä entistä selkeämmin esiin tuleviin haasteisiin. Ongelma on kuitenkin esillä nyt, ja tänään syntyvät lapset ovat vuonna 2013 jo 8-vuotiaita ja tuolloin heidän, tulevaisuuden kansalaisten, ajatusmallit ovat jo osittain muotoutuneet.

2.6

ETSK on vakuuttunut siitä, että nykyinen konteksti ja siinä käytävä keskustelu uudesta, kaudella 2007–2013 toteutettavasta ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelmasta ovat paradoksaalista kyllä äärimmäisen myönteisiä sen suhteen, että vihdoin suunnattaisiin huomio kysymykseen Euroopan kansalaisuudesta ja päästäisiin eroon vähän keinotekoisesta ”moninaisuudessaan yhtenäinen” -keskustelusta, jossa saatetaan — jos ei olla varovaisia — itse asiassa edistää ainoastaan moninaisuutta, jopa heterogeenisyyttä. Komitea kannattaa siis ehdotusta, että vuosien 2004–2006 ohjelmaa jatketaan odottamatta edes ulkoista arviointikertomusta, joka oli määrä tehdä viimeistään vuoden 2006 lopussa (arviointia on kuitenkin jatkettava). ETSK haluaa olla keskeinen toimija asiassa ja välittää tietoa ohjelman merkityksestä. Se ymmärtää täysin, että tämänkaltaisella ohjelmalla on varmistettava meneillään olevan, kansalaisten osallistumista koskevan ohjelman jatkuvuus, mutta se yhtyy suurelta osin parlamentin ja eräiden kansalaisyhteiskunnan järjestöjen esittämään voimakkaaseen kritiikkiin, jonka mukaan nykyinen ohjelma ei ole riittävän kunnianhimoinen. Komitean ehdotusten tavoitteena onkin, ettei kauden 2007–2013 ohjelma olisi vain nykyisen ohjelman muutettu versio.

2.7

On selvää, että nykyinen ohjelma ei erittäin vaatimattoman rahoituksensa vuoksi kata kaikkia unionin kansalaisuuteen liittyviä kysymyksiä, vaikka sen monet tavoitteet ja toimet voisivat niin antaa ymmärtää. Se on kuitenkin kokonaisuuden merkittävä osa ja liittyy ”unionin aktiiviseen kansalaisuuteen”, joka määritellään kansalaisten kyvyksi järjestäytyä itsenäisesti käyttämään valtaa ja kantamaan vastuuta julkisessa politiikassa yhteisen hyvän puolustamisen ja kehittämisen turvaamiseksi (3). Niinpä ETSK vaatiikin tiukasti, että ohjelman talousarvio (235 miljoonaa euroa 7 vuodeksi!) säilytetään ennallaan, ovatpa Euroopan unionin rahoitusnäkymistä käytävien keskustelujen päätelmät mitkä tahansa.

2.8

Tilanne edellyttää laadullista harppausta eteenpäin, mutta se myös mahdollistaa sen. Tämän vuoksi ETSK toivoo, että käynnistettäisiin kiireesti tilannetta kartoittava tutkimus, jossa käsiteltäisiin kansalaisten tämänhetkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta suhteessa Euroopan unioniin tai ainakin vaihdettaisiin jo tehdyistä tutkimuksista saatuja tietoja, joiden avulla voitaisiin tehdä riittävän yksityiskohtaisia päätelmiä.

2.9

Komitean näkemyksen mukaan se, että ”[unionin kansalaiset näyttävät jossain määrin] etääntyneen EU:n toimielimistä ja heidän on vaikea nähdä itsensä osana Euroopan yhdentymisprosessia” (4) johtuu paradoksaalisesti siitä, ettei olemassa jo olevaa unionin kansalaisuutta ja erityisesti sen aktiivisimpia ja järjestäytyneimpiä muotoja ole tunnustettu. Lisäksi asiaan vaikuttavat yhteisön toiminnan ja sen logiikan heikko tuntemus sekä kiistattomat nationalistiset ja protektionistiset asenteet, jotka liittyvät globalisaatioprosessista aiheutuviin erilaisiin riskitekijöihin ja erilaisiin objektiivisiin ja subjektiivisiin pelkoihin.

2.10

Tästä näkökulmasta voitaisiin väittää, että merkittävistä lähentymisistä, kaikenlaisesta liikkuvuudesta (jonka suhteen kuitenkin ollaan paljon jäljessä Euroopan yhdentymisen avaamista mahdollisuuksista), fyysisten rajojen poistumisesta, yhteisestä rahasta ja yhtenäismarkkinoista ei ole puhuttu riittävästi: ”Eurooppalaisten yhteistä identiteettiä ei huomata, koska siitä ei puhuta” (5). Nyt on kuitenkin entistä selvempää — kun matkustetaan tai asutaan Euroopan ulkopuolella ja katsotaan Eurooppaa sieltä käsin –, että todellinen ”European way of life”, eurooppalainen elämäntapa tunnistetaan kaikkialla ja sitä pidetään houkuttelevana.

2.11

Nykyisen omaan kansalliseen identiteettiin takertumisen ei siis tule hämärtää eurooppalaisen elämäntavan yhtenäisyyttä ja korkeaa laatua eikä sen demokraattisia ja osallistavia muotoja. Entistä kunnianhimoisempi unionin aktiivista kansalaisuutta koskeva ohjelma voi vähentää, hillitä ja muuttaa tätä ilmiötä.

2.12

Huolimatta vaikeuksista, tai jopa hetkellisistä umpikujista, jotka voivat aiheutua ajankohtaisista perustuslain ratifiointia koskevista keskusteluista sekä niitä seuraavasta, Euroopan kehittämisen kannalta väistämättä myrskyisästä vaiheesta, ETSK arvioi joka tapauksessa, että tilanne on erittäin suotuisa unionin aktiivista kansalaisuutta koskevalle keskustelulle. Aktiiviseen kansalaisuuteen liittyvää kauden 2007–2013 ohjelmaa on tarkasteltava ja mahdollisuuksien mukaan syvennettävä sellaisessa tilanteessa, jossa kansalaiset ovat uudestaan kiinnostuneet — olipa heidän kantansa mikä tahansa — Euroopasta sekä mahdollisuuksistaan osallistua suoraan tai oma-aloitteisesti perustettujen järjestöjen kautta päätöksentekoon Euroopassa.

2.13

ETSK ehdottaa siksi, että järjestettäisiin avoin symposiumi, jossa voitaisiin käsitellä unionin kansalaisuuteen tässä uudessa tilanteessa liittyviä kysymyksiä kokonaisuudessaan ja pohtia käsitteen laajuutta, sen sijaan että vain käynnistettäisiin joukko uusia ohjelmia, jotka eivät ole riittävän selkeitä eivätkä riittävän toimivia. ETSK voisi järjestää tällaisen symposiumin. Komitea on tyytyväinen siihen, että komissio suhtautuu tämän kaltaiseen aloitteeseen myönteisesti (6).

3.1

ETSK — järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustava toimielin, joka on mainittu perussopimuksissa samanarvoisena kuin muutkin toimielimet — arvostaa sitä, että siltä pyydetään lausuntoa käsillä olevasta ohjelmasta, vaikka lausunnon pyytäminen ei olisi ollut pakollista. Komitea katsoo kuitenkin, että neuvostolle ja Euroopan parlamentille esitetystä ehdotuksesta olisi kannattanut pyytää komitean lausuntoa jo paljon aikaisemmin. Joulukuun 2004 ja helmikuun 2005 välisenä aikana tosin järjestettiin ohjelmaa koskeva laaja online-kuuleminen (noin tuhat vastausta) ja 3.–4. helmikuuta 2005 neuvoa-antava foorumi (350 osallistujaa). Jos Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kuitenkin annettaisiin merkittävämpi neuvoa-antava rooli jo aikaisemmassa vaiheessa eikä siltä pyydettäisi lausuntoja vain jälkikäteen, se voisi osaltaan auttaa torjumaan niitä monia syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että kansalaiset kokevat etääntyneensä konkreettisista, joko henkilökohtaisista tai järjestäytymiseen perustuvista mahdollisuuksistaan vaikuttaa todellisesti unionin päätöksentekoon.

3.2

ETSK:n mielestä on vahinko, ettei ohjelmassa, jossa viitataan komission erittelemiin kolmeen tapaan ratkaista kysymys kansalaisten etäisestä asenteesta suhteessa EU:n toimielimiin, käsitellä ongelmaa kokonaisuudessaan. Vaikka ETSK:n mukaan onkin tärkeää, että ratkaisut laaditaan teemoittain, se ehdottaa kuitenkin, että nämä kolme ratkaisumallia koottaisiin yhteen, jolloin voitaisiin kattaa kaikki ongelman osatekijät ja tutkia niiden yhteisiä tavoitteita, yhdenmukaisuutta ja keskinäistä täydentävyyttä.

3.3

Kansalaisten tiedonsaanti EU:n toimielimistä, tiedonannot Eurooppaan liittyvistä asioista, tietoisuus Euroopan kansalaisuuden tuottamista oikeuksista ja yhteenkuuluvuuden tunne, eurooppalainen identiteetti, muodostavat kokonaisuuden. Mutta vaikka komission esittämässä ohjelmassa puhutaankin siitä, että kyseinen ohjelma ja yhteisön muut ohjelmat ja välineet täydentävät toisiaan, siinä käsitellään tätä oleellista kysymystä hyvin epämääräisesti eikä puututa lainkaan siihen, miten tavoitteiden ja toimien yhdenmukaisuus voitaisiin varmistaa. Jos näitä kolmea kohtaa käsitellään epäjohdonmukaisesti, niiden avulla on hyvin vaikea muuttaa nykyistä yhteenkuuluvuuden tunteen ja eurooppalaisen identiteetin kannalta huonoa tilannetta.

3.4

ETSK haluaisi saada varmistuksen siitä, että jo nykyisen erityisohjelman yhteydessä järjestetään massiivinen toimielimiä ja unionin kansalaisten oikeuksia koskeva tiedotus- ja tiedonvälityskampanja. Samaan yhteyteen on liitettävä tietoa ETSK:sta ja sen varsinaisesta roolista, joita korostetaan aivan liian vähän muiden toimielinten Eurooppa-tiedotuksessa. ETSK:n olisi uudistettava myös omaa tiedonvälitystään, joka ei vastaa sitä roolia, jonka ETSK näkee itsellään olevan unionin aktiivisen kansalaisuuden edistämiseen erikoistuneena toimielimenä.

3.5

Ehdotetussa ohjelmassa näkyy arvioitavan kansalaisten EU:n toimielimiin ottamaa etäisyyttä sekä heidän vaikeuttaan osallistua Euroopan yhdentymisprosessiin, mutta siinä ei oteta huomioon kaikkia seurauksia. Tämä näkyy ohjelmassa käytetyissä sanoissa ja muotoiluissa, vaikka on tiedossa, että jo pelkästään se, miten tätä samaistumis- ja osallistumiskriisiä kutsutaan, saattaa vaikuttaa kykyyn ratkaista se. Niinpä ei ole kovin uskottavaa esitellä ohjelmaa, jonka määrärahat ovat näin vaatimattomat, ja väittää sen olevan väline, jonka avulla ”kansalaiset nostetaan tapahtumien keskipisteeseen” unionia kehitettäessä. Voiko kukaan uskoa tähän? Samoin on vaikeaa — kun otetaan jälleen huomioon panoksen määrä (joka on kuvailtu hyvin ohjelman perusteluissa) — havaita ne merkittävät uudistukset, joiden avulla voitaisiin todella muuttaa nykyinen tilanne, vaikka ohjelmassa kieltämättä onkin uudistuksia (hankkeiden muuttaminen monivuotisiksi, kokemusten yhdistäminen, kumppanuuksien laajentaminen, edunsaajille aiheutuvien rasitteiden vähentäminen, suurien tilaisuuksien tukeminen varsinkin osana kulttuurienvälistä vuoropuhelua).

3.6

Yleinen mielikuva on, että kyseessä on liian selkeä jatko kauden 2004–2006 ohjelmalle. Tietyille ohjelmassa nimetyille ja ohjelman mukaan yleiseurooppalaista etua edistäville järjestöille jälleen myönnetty rakennetuki olisi poistettava ja korvattava avoimella rahoituksenhakumenettelyllä, joka perustuisi selkeisiin ja avoimiin kriteereihin. Lisäksi itse termin ”yleiseurooppalainen etu” merkitys olisi tarkennettava, jotta siitä olisi hyötyä.

3.7

ETSK on täysin tietoinen siitä, että ohjelma on avoin erityisesti yhdistyksille ja kansalaisjärjestöille, joilla ei muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, etenkin työmarkkinaosapuolten, tavoin ole mahdollisuutta osallistua muihin ohjelmiin tai menettelyihin, joiden avulla voidaan edistää vahvasti aktiivista kansalaisuutta unionissa.

Ohjelman on kuitenkin oltava sekä muodollisesti että käytännössä avoin myös työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnan muille organisaatioille (keskinäiset yhtiöt, osuuskunnat), jotta voidaan vastata näiden toiveeseen osallistua erityisellä tavalla ja näkyvästi unionin kansalaisuuden edistämiseen. Tämä sillä edellytyksellä, että muissa budjettikohdissa työmarkkinaosapuolet huolehtivat puolestaan tiiviimmästä yhteistyöstä yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

3.8

ETSK toteaa taas kerran, kuten niin monesti ennenkin, että on kiireesti määriteltävä avoin unionin kansalaisuus, joka antaa oikeuksia kaikille niille, jotka asuvat EU:ssa vakituisesti tai ovat asuneet siellä jo pitkään (7). Perusoikeuskirjan liittäminen osaksi perustuslakisopimusta ja Euroopan unionin liittyminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen edellyttävät sellaisen ”yhteiskunnan kansalaisuuden” tunnustamista, joka on verrattain itsenäinen suhteessa unionin kansalaisuuteen, joka tällä hetkellä myönnetään ainoastaan jäsenmaan kansalaisuuden perusteella. Tämä ensimmäinen vaihe kohti kaikille unionin alueella vakituisesti oleskeleville henkilöille myönnettävää, osallistumisen takaavaa kansalaisuutta olisi ”laillistettava”, jos halutaan saada aikaan todellinen identiteetti, unionin kansalaisuus, ja jos todella halutaan, että tämä kansalaisuus ei tarkoita vain abstraktin unionin kansalaisuuden lisäämistä jäsenvaltion kansalaisuuteen.

3.9

ETSK:n näkökulmasta on nyt ja tulevaisuudessa hankalaa edetä tällä keskeisellä alalla, jos unionin kansalaisuuden konkreettisia materiaalisia tukivälineitä ei jatkuvasti kehitetä. Nämä tuet eivät saa perustua ainoastaan valtioiden kansalaisuuteen, ja ainutlaatuisen ja meitä yhdistävän unionin kansalaisuuden antamiin oikeuksiin on liityttävä myös tiettyjä velvollisuuksia. Tästä johtuen on kyseenalaista olla edistämättä kansalaisten osallistumista lainsäädännön keinoin, vaikkakin se on ymmärrettävää unionin kansalaisuutta tukevien erityisten materiaalisten välineiden puuttuessa, jos tarkoituksena on — vaikka sitten asteittain — liittää unionin kansalaisuuteen erityisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. ETSK on sitä mieltä, että näillä aloilla on edistyttävä, ovatpa valitut symboliset ja materiaaliset tukivälineet sitten mitä tahansa. Tukivälineitä voisivat olla komission jo ehdottaman, nuorille tarkoitetun eurooppalaisen yhteiskunnallisen palvelun lisäksi esimerkiksi seuraavat: kansalaisten henkilökohtainen osallistuminen edes pieneltä osin EU:n rahoitukseen — vaikka tämä onkin vaikea aihe — ja/tai samana päivänä kaikissa maissa järjestettävät kansanedustajien vaalit, joiden listat kattaisivat kaikki unionin jäsenvaltiot.

4.2.1

ETSK:n mielestä ohjelman tämän osan merkitystä olisi selkeästi lisättävä. Unionin kansalaisuus nimittäin perustuu siihen, että ihmiset tapaavat toisiaan ja toimivat yhdessä kansainvälisellä tasolla. ETSK katsookin, että vaikka mahdollisuus tehdä lopullinen päätös eurooppalaisen yhtiön ja eurooppalaisen keskinäisen yhtiön määrittelemisestä eurooppalaisiksi säätiöiksi ei liitykään juuri tähän ohjelmaan, sitä olisi käsiteltävä samassa yhteydessä yhteisvastuullisuuden ja yhteistoiminnan merkityksen korostamiseksi erityisesti vapaaehtoistoiminnassa.

4.2.2

Euroopan laajuisten verkkojen lujittaminen on sekä ETSK:n näkemyksen että ohjelman mukaan ratkaisevan tärkeää. ETSK painottaa kuitenkin edelleen sitä, että kaikilla Euroopan laajuisilla verkoilla on oltava samat mahdollisuudet saada rakennetukia ilman, että tietyillä järjestöillä olisi rahoituksessa etusija, vaikka komissio valvookin, että kyse on arvioitavissa olevista hankkeista eikä ”automaattisesta pääsylipusta”. Kaikkien, myös pienimuotoisten hankkeiden rahoittaminen on ratkaisevan tärkeää, koska sen avulla suoraan kansalaisiin yhteydessä olevat kansalliset tai paikalliset järjestöt saavat eurooppalaisen ulottuvuuden ja voivat edistää EU:n toimielinten ja unionin kansalaisten välisen kuilun kaventamista. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että ohjelma mahdollistaa pieniä hankkeita tukemalla sen, että kansalliset verkot voivat tuottaa valtioidenvälisiä aloitteita, vaikka ne eivät kattaisikaan kaikkia jäsenvaltioita.

4.2.3

ETSK on äärimmäisen huolestunut kaikista komission tekemistä ehdotuksista, jotka oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston ehdotuksen (8) tapaan johtaisivat siihen, että turvallisuuden ja terrorismin torjunnan nimissä alettaisiin yleisesti epäillä yhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä, koska ne saattaisivat luonteensa puolesta olla alttiita tällaisille ilmiöille. Tällöin todistustaakka asiassa olisi raskaiden byrokraattisten säännösten perusteella yhdistyksillä. Tällainen toimintapa olisi toteutuessaan sekä materiaalisesti että käsitteellisesti täysin käsillä olevan ohjelman vastainen.

4.2.4

ETSK katsoo, että sille yhdessä alueiden komitean kanssa olisi Euroopan parlamentin lausunnon mukaisesti annettava selkeästi vastuu yhteiskunnallisten organisaatioiden ja paikallisyhteisöjen kuulemisten koordinoinnista, saatujen näkemysten kokoamisesta ja sen varmistamisesta, että ne tulevat muiden toimielinten tietoon. Komiteoiden olisi myös saatava vastata siitä, että tieto leviää toimielinten keskuudessa. On syytä suositella, että Euroopan parlamentti kuulisi säännöllisesti ja muodollisesti ETSK:ta ja AK:ta tämän asian tiimoilta.

4.2.5

Merkittävä tavoite on parlamentin ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan välinen muodollinen eikä vain satunnainen kumppanuus (9), johon kansalaisyhteiskunta osallistuu omien Euroopan tason instituutioiden kautta ja joka perustuu samanarvoisuuteen erilaisista tehtävistä huolimatta. Tätä ei toistaiseksi ole lähimainkaan saavutettu eikä välttämättä edes suunniteltu. Aktiivista unionin kansalaisuutta koskevassa ohjelmassa olisi pyrittävä poistamaan yhteisön elimistä kaikki viitteet hierarkkiseen visioon, sillä eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu, että toimivallat ja tehtävät jaetaan.

4.3.1

ETSK:n mielestä ohjelman ensisijaisena tavoitteena tulisi olla keskittyminen Euroopan sisäiseen kulttuurien väliseen vuoropuheluun. Tämänhetkinen perustuslakia koskeva keskustelu osoittaa, että tähän asti on aliarvioitu tietämättömyyttä Euroopan sisäisistä kulttuurieroista, syvälle juurtuneita stereotypioita ja perustavanlaatuisten lähteiden — lait ja perustuslait — joskus ristiriitaista luonnetta, jotka kaikki vaikuttavat maailmankuvaan kussakin jäsenvaltiossa. Samalla tavoin on aliarvioitu elämäntapojen, arvojen ja maailmankatsomusten lähentymistä sekä vakuuttuneisuutta siitä, että”homo europeus” erottaa suhteellisen selkeästi, erityisesti suhteessa kansalaisuuteen, eurooppalaiset maailman kaikista muista kansoista. ”Homo europeus” on unionin henkisen ja eettisen perinnön konkreettinen ilmentymä. Unioni perustuu ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuun jakamattomiin ja yleismaailmallisiin arvoihin. Se rakentuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteille ja asettaa ihmisen toimintansa keskipisteeksi ottamalla käyttöön unionin kansalaisuuden ja luomalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen. Näkyvyydeltään merkittäviä tapahtumia, tiedotuksen ja tiedonlevityksen välineitä ja tutkimuksia, joissa ei käsitellä ainoastaan todellisia eroja (stereotypioiden sijasta), vaan myös — ja erityisesti — eurooppalaista elämäntapaa (European way of life), tulisi siis edistää tehokkaasti. Eurooppalainen kulttuuri ei perustu ainoastaan perittyihin arvoihin, vaan myös arvoihin, jotka johtuvat EU:n kehittämisestä, yhtenäismarkkinoista, yhteisestä rahasta ja Euroopan uudelleenyhdistymisestä (laajentuminen Itä-Euroopan maihin). Jotta näkyvyydeltään merkittävät tapahtumat voisivat lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lujittaa eurooppalaista identiteettiä, olisi ensiarvoisen tärkeää, että kansalaiset ja heitä edustavat järjestöt osallistuisivat tiiviisti tapahtumien ideointiin ja toteutukseen. Vielä parempi olisi, jos kansalaiset ja järjestöt tekisivät aloitteen tapahtumista, sillä kukapa osaisi paremmin tunnistaa identiteetin olennaiset osat ja symbolit kuin ne, jotka elävät tuota identiteettiä päivittäin todeksi.

4.3.2

ETSK katsoo roolinsa ja toimivaltansa perusteella voivansa ratkaisevasti parantaa unionin kansalaisten yhteisen kulttuuri-identiteetin tunnistamista ja jatkuvaa muotoutumista edistämällä kulttuurin sosiaalista ulottuvuutta ja luomalla pysyvän ja toimivan kumppanuussuhteen Euroopan parlamenttiin tällä alalla. Kulttuuri-identiteettiä ei voi saavuttaa pelkästään suojelemalla kulttuuriperintöä, joka todellisuudessa ei useinkaan ole niin yhteinen kuin halutaan väittää. Yhteinen unionin kansalaisuus on vahvasti sidoksissa nykyaikaan. Se muotoutuu päätöksestä yhdistää yhä enemmän eurooppalaisia valtioita koko Euroopan alueelta jakamalla itsemääräämisoikeutta, mikä on vaikea mutta oleellinen tehtävä. Tätä voidaan kuvata lainaamalla Claude Lévi-Straussia: ”Olen elänyt aikana, jolloin kansallinen identiteetti oli valtioiden välisten suhteiden ainoa ymmärrettävä periaate. Nyt tunnemme myös tuhoisat seuraukset”. Unionin kansalaisen identiteetti ja kulttuuri perustuvat tänään — ja huomenna vielä selvemmin — kulttuuriin, jossa itsemääräämisoikeudesta ei ole luovuttu vaan sitä on jaettu.

5.1

Kysymys unionin kansalaisuudesta on sen kriisin ytimessä, joka syntyi, kun tietyt maat hylkäsivät Euroopan perustuslain. Komission tulisi siksi entistä selkeämmin keskittyä politiikassaan kansalaisten ja EU:n toimielinten lähentämiseen ja tehdä se erityisesti edistämällä aktiivista unionin kansalaisuutta. Siksi ennen kaudelle 2007–2013 tarkoitetun uuden ohjelman hyväksymistä on tarpeen järjestää aiheesta syvällinen keskustelu, johon osallistuvat kaikki asiaankuuluvat toimijat.

Keskustelu voitaisiin järjestää tämän lausunnon kohdassa 2.11 kuvatun symposiumin puitteissa, ja ETSK voisi vastata sen valmisteluista.

5.2

Symposiumissa tulisi keskustella avoimesti unionin aktiivisesta kansalaisuudesta ja siinä tulisi määritellä ne unionin kansalaisuuden tuomat oikeudet ja velvollisuudet, jotka eroavat jäsenvaltioiden kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista.

Aktiiviseen unionin kansalaisuuteen erityisesti yhteisvastuullisuuden ja turvallisuuden (mistä heti tulee mieleen kansalaisten turvallisuus) alalla kuuluvien, muun muassa taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja ympäristöön liittyvien oikeuksien määrittelyä ja kokeilua olisi voitava tutkia ja niistä olisi päätettävä unionin tasolla järjestettävällä yleisellä suoralla äänestyksellä.

5.3

ETSK katsoo, että yhdistysten eurooppalaisten sääntöjen konkretisointi on, huolimatta merkittävistä vaikeuksista, tässä vaiheessa äärimmäisen tärkeä velvoite, jos unionin aktiiviselle kansalaisuudelle halutaan antaa sopiva kehys, joka ei koostu pelkästään yksinkertaisista ja kyseenalaisista ”turvallisuuden” käytännesäännöistä.

5.4

Riippumatta siitä, mihin unionin talousarviota koskevissa neuvotteluissa päädytään, ETSK vaatii joka tapauksessa, että käsiteltävänä olevan ohjelman talousarvio säilytetään ennallaan, sillä se muodostaa vähimmäispuitteet eräälle unionin kansalaisuuden kehittämisen avaintekijöistä, ja unionin kansalaisuuden kehittämisenhän komissio on oikeutetusti nostanut yhdeksi unionin toiminnan ensisijaisista tavoitteista. ETSK ehdottaa lisäksi, että ei pitäydyttäisi ilmoitetussa talousarviossa — 0,55 euroa asukasta kohden kuuden vuoden ajan –, vaan käytettäisiin hyväksi komission eri pääosastojen synergiaa, jotta voitaisiin asettaa yhteiset tavoitteet ja käyttää yhteisiä resursseja tämän kaikkia toimielimiä koskevan, keskeisen ja tulevaisuuden kannalta merkittävän asian hoidossa. Tästä syystä aktiivista kansalaisuutta koskevaa EU:n politiikkaa tulisi kehittää yksikössä, jonka toimintaan osallistuisivat kaikki asianomaiset komission pääosastot sekä kaikkien muiden EU:n toimielinten edustajat.

5.5

ETSK ehdottaa, että unionin kansalaisuutta rakennettaisiin elinikäiseen oppimiseen liittyvien ohjelmien lisäksi jo koulun alaluokilta lähtien, jolloin kansalaisuutta voitaisiin opettaa omana aiheena, eikä se olisi enää vain pinnallisen puuhastelun (värit, tarrat, lippikset, juhlat jne.) kohde. Kansalaisuus ei nimittäin koske ainoastaan työikäisiä.

Komissio voisikin ehdottaa, että jäsenvaltiot sisällyttäisivät koulujen opinto-ohjelmaan EU-tietoutta ja unionin kansalaisuuteen liittyviä kysymyksiä käsittelevän kokonaisuuden. Perinteisten kielenoppimista edistävien vaihto-ohjelmien jatkeeksi olisi kehitettävä eräänlainen ikäryhmään sopeutettu alemman perusasteen Erasmus-ohjelma.

Kaikkia uuden tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia on harkittava, etenkin niitä, joissa voidaan käyttää leikkiä, vuorovaikutusta ja aktiivista osallistumista. Jokaista uutta kansalaisten tukemiseen suunnattua menetelmää varten voitaisiin perustaa vaikka psykologinen arviointiryhmä. Nykyisten EU:ta käsittelevien ”sivustojen” staattisesta ja luotaantyöntävästä luonteesta olisi päästävä eteenpäin. Tällaiset ehdotukset ovat saman suuntaisia kuin Comenius-ohjelman tavoitteet:

5.6

Erityistoimia olisi tuettava kaikilla tasoilla ilman, että pienet hankkeet, joissa kansalaiset toimivat — ja jotka edistävät eurooppalaisen identiteetin leviämistä paikallisella ja kansallisella tasolla — poistetaan ja tuki myönnetään Euroopan laajuisille verkoille. Erityyppisille toimille osoitetut varat on jaettava ainoastaan sen perusteella, miten toimet vaikuttavat aktiiviseen unionin kansalaisuuteen ja siihen, miten kansalaiset osallistuvat Euroopan unionin kehittämiseen sekä sen politiikkojen määrittelyyn ja täytäntöönpanoon.

5.7

ETSK tukee täysin komission ehdotuksia, joilla pyritään teknisellä tasolla yksinkertaistamaan selkeästi menettelyjä alalla, joka vielä toistaiseksi kärsii byrokratiasta muita vähemmän (kansalaisten itsensä suora ja aktiivinen osallistuminen).

5.8

ETSK on vakuuttunut siitä, että sellaisten unionin kansalaisuudelle ominaisten piirteiden ”kehittäminen”, jotka eivät ole vain lisäyksiä yksittäisten valtioiden kansalaisuuteen (ovatpa nämä ominaisuudet sitten symbolisia, taloudellisia, sosiaalipoliittisia, kulttuurisia tai juridisia), on vastaisuudessa ehdottomasti yksi Euroopan unionin painopisteistä. Aktiivisen kansalaisuuden edistämisellä on tässä merkittävä rooli. ETSK on valmis osallistumaan siihen koordinoimalla järjestäytyneen kansalaiskunnan organisaatioiden kuulemista ja huolehtimalla siitä, että organisaatioiden näkökanta tulee tietoon ja otetaan huomioon yhteisön muissa toimielimissä.