3.2.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 28/57

1.1

Euroopan unionin perustamissopimukseen ei sisälly yhteistä metsäpolitiikkaa, eikä sellaista sisälly myöskään esitykseen uudeksi perustuslakisopimukseksi.

1.2

Euroopan komissio julkaisi tiedonannon unionin metsästrategiasta 18.11.1998. Euroopan unionin ministerineuvosto antoi 15.12.1998 unionin metsästrategiasta komission tiedonantoon perustuvan päätöslauselmansa.

1.3

Neuvosto määritti yhteisen metsästrategian keskeiseksi tekijäksi toiminnan yleisinä lähtökohtina metsien kestävän hoidon ja käytön, sellaisena kuin se määriteltiin Helsingin metsäministerikonferenssissa vuonna 1993, sekä metsien monikäytön.

1.4

Lisäksi metsästrategian keskeisiä periaatteita ovat toissijaisuusperiaate, jonka mukaan vastuu metsäpolitiikasta kuuluu jäsenvaltioille, ja yhteisön mahdollisuus myötävaikuttaa metsien kestävän käytön ja hoidon toteuttamiseen ja metsien monikäyttöön silloin, kun yhteisön tason toimilla voidaan saavuttaa lisäarvoa.

1.5

Talous- ja sosiaalikomitea antoi oma-aloitteisen lisälausunnon EU:n metsästrategiasta 9.12.1999.

1.6

Neuvosto kehotti päätöslauselmassaan komissiota antamaan neuvostolle viiden vuoden kuluessa kertomuksen EU:n metsästrategian täytäntöönpanosta.

1.7

Komissio julkaisi tiedonannon EU:n metsästrategian toimeenpanosta 10.3.2005. Tiedonannon liitteenä on komission valmisteluasiakirja (Staff Working Document), joka sisältää yksityiskohtaisen kuvauksen EU:n metsästrategian yhteydessä toteutetuista toimista ja toimenpiteistä kaudella 1999–2004.

1.8

Komitea tukee komission tiedonannon linjauksia, erityisesti metsästrategian toteuttamisen vahvistamista ja koordinaation parantamista. Komitea pitää tärkeänä, että komission esitys kestävän metsätalouden toimintaohjelmasta toteutuu ripeästi.

2.1.1

EU:n metsäsektorin ja metsäpolitiikan haasteisiin ovat vuoden 1998 jälkeen vaikuttaneet monet poliittista toimintaympäristöä koskevat muutokset, joista komission tiedonannossa on tuotu esille EU:n laajeneminen, EU:n strategisten politiikkatavoitteiden hyväksyminen sekä kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan kehitys.

2.1.2

EU:n laajentumisen myötä alueen metsäala kasvoi noin 20 %, metsävarat noin 30 % ja metsänomistajien lukumäärä 12:sta 16 miljoonaan. Uusissa jäsenmaissa on tarve lisätä institutionaalisia valmiuksia kestävän metsätalouden edistämiseksi, erityisenä haasteena yksityisen metsänomistuksen rakenteiden ja institutionaalisten puitteiden kehittäminen.

2.1.3

Kestävän kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa vuonna 2002 tuotiin esille kestävän metsätalouden merkitys kestävän kehityksen resurssina ja keinona vaikuttaa laajempien ns. vuosituhattavoitteiden (Millennium Development Goals) saavuttamiseen. Huippukokouksessa sovittiin hallituksia sitovasta toimintasuunnitelmasta, joka sisältää myös lukuisia metsiä koskevia päätöksiä.

2.1.4

EU:n metsätalous on joutunut kohtaamaan yhä kansainvälistyneemmät metsätuotteiden markkinat ja voimakkaasti keskittyneen metsäteollisuuden, joka vaatii puuntuotannolta entistä suurempaa tehokkuutta.

2.1.5

Metsillä on yhteiskunnassa merkittävä rooli, ja niistä on yhteiskunnalle monenlaista hyötyä. Samaan aikaan metsien käytön kestävyys ja metsien tuottamat ympäristöpalvelut ovat saaneet yhä suuremman painoarvon. Erityisesti kansainväliset ympäristösopimukset, joihin EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet, ovat tuoneet metsätaloudelle uusia haasteita.

2.1.6

Lissabonin Eurooppa-neuvosto (maaliskuu 2000) hyväksyi EU:lle uuden strategisen päämäärän, jonka tavoitteena on luoda EU:sta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Göteborgin Eurooppa-neuvosto (kesäkuu 2001) hyväksyi Lissabonin strategiaa täydentävän EU:n kestävän kehityksen strategian, joka edellyttää talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkojen käsittelemistä toisiaan vahvistavalla tavalla.

2.1.7

Monet EU:n politiikanalat, säädökset ja toimenpiteet vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti metsätalouteen. Näiden yhteensopivuutta ja täydentävyyttä suhteessa EU:n metsästrategiaan ja sen toteutukseen ei ole arvioitu.

2.2.1

Neuvosto korosti päätöslauselmassaan EU:n metsästrategiasta sitä, että yhteisö osallistuu aktiivisesti Euroopan metsäministerikonferenssin päätöslauselmien täytäntöönpanoon sekä aloitteellisesti kansainvälisiä metsäkysymyksiä koskeviin keskusteluihin ja neuvotteluihin, erityisesti YK:n hallitustenväliseen metsäfoorumiin.

2.2.2

Lausunnossaan vuonna 1999 talous- ja sosiaalikomitea katsoi, että EU:n tulee ajaa voimakkaasti sellaisen maailmanlaajuisen, oikeudellisesti sitovan instrumentin aikaansaamista kaikenlaisten metsien hoitoa, säilyttämistä ja kestävää kehittämistä varten, joka noudattaa Riossa hyväksyttyjä metsäperiaatteita. Tämä tavoite on edelleen ajankohtainen mm. metsätuotteiden kaupan kansainvälistymisen, metsäteollisuuden globalisoitumisen, metsien jatkuvan häviämisen sekä metsistä riippuvaisten paikallisyhteisöjen oikeuksien turvaamisen vuoksi.

2.2.3

Laittomien hakkuiden ja puukaupan estämiseksi komissio on antanut FLEGT-toimintasuunnitelman (metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva toimintasuunnitelma, Forest Law Enforcement Governance and Trade Action Plan) sekä ehdotuksen asetukseksi FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta. Komitea pitää laittomien hakkuiden ja laittoman puukaupan torjumista erittäin tärkeänä. Laittomat hakkuut aiheuttavat vakavia ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia menetyksiä, ja laittomista hakkuista peräisin oleva puu vääristää puutuotteiden kauppaa. Laittomien hakkuiden estämisessä tulisi kuitenkin ensisijaisesti painottaa niitä toimia, joita tuottajamaissa voidaan yhteistyössä puun tuojamaiden kanssa tehdä hallinnon tehostamiseksi sekä lainvalvonnan parantamiseksi. Tällöin voitaisiin parhaiten ottaa huomioon maan yhteiskunnalliset tekijät ja vaikutukset mm. metsistä riippuvien yhteisöjen elinolosuhteisiin ja hyvinvointiin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää alkuperäisten luonnonmetsien ja niiden monimuotoisuuden turvaamiseen. Maankäyttöoikeuksien selventäminen on oleellinen edellytys laittomien hakkuiden vähentämiseksi tehtävässä työssä. Esitetty lupajärjestelmä ei poista näiden toimenpiteiden tehostamisen tarvetta.

2.2.4

Kansainvälisen talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan ja YK:n ympäristösopimusten vaikutus EU:n metsiin ja metsätalouden toiminnan puitteisiin on vahvistunut. YK:n monimuotoisuussopimuksen puitteissa hyväksyttiin vuonna 2002 laajennettu metsien monimuotoisuutta koskeva työohjelma. YK:n ilmastosopimuksen yhteydessä on sovittu metsien ja niiden sisältämien hiilinielujen roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Erityisesti Kioton pöytäkirja on tuonut metsäsektorille sekä uusia haasteita että mahdollisuuksia. Kestävällä metsätaloudella on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi kansainvälisten ympäristösopimusten asettamien velvoitteiden toteuttamiseen. Tämä edellyttää EU:lta koordinoidun ja yhtenevän, kestävän metsätalouden eri ulottuvuudet tasapainoisesti huomioon ottavan ja metsien monia käyttömuotoja kunnioittavan lähestymistavan omaksumista kansainvälisessä talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikassa sekä EU:n muilla politiikanaloilla.

2.2.5

Yleiseurooppalaisella tasolla Euroopan metsäministerikonferenssi metsien suojelemiseksi Euroopassa (MCPFE) on tärkein metsäpoliittinen keskustelufoorumi ja se on pystynyt luomaan toimivat puitteet taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän metsien hoidon ja käytön edistämiseksi.

2.3.1

Neljäs metsäministerikonferenssi metsien suojelemiseksi Euroopassa (Wien 28.–30.4.2003) korosti kansallisten metsäohjelmien merkitystä metsäsektorin ja muiden toimialojen yhteistoiminnan kehittämisessä. Ministerikokouksen päätöksen mukaan kansalliset metsäohjelmat muodostavat osallistavan, kokonaisvaltaisen, sektorienvälisen ja jatkuvasti kehittyvän kansallisen ja/tai paikallisen tason poliittisten linjausten suunnittelu-, toimeenpano-, seuranta- ja arviointiprosessin, joka parantaa Helsingin metsäministerikokouksessa määritellyn metsien kestävän hoidon ja käytön edelleen kehittämistä ja edistää yleisesti kestävää kehitystä.

2.3.2

Subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti kansalliset metsäohjelmat ovat keskeinen keino toteuttaa EU:n metsästrategian mukaisia tavoitteita. Kansalliset metsäohjelmat ovat kokonaisvaltaisia ja monialaisia puiteohjelmia, joissa otetaan huomioon metsäsektorin vaikutukset muihin toimialoihin ja vastaavasti muiden toimialojen vaikutukset metsäsektoriin. Kansallisissa metsäohjelmissa voidaan ottaa huomioon metsien moninainen käyttö ja yhteiskunnan odotukset sekä tasapainottaa niitä huomioimalla kansalliset erityispiirteet. Kansalliset metsäohjelmat luovat yhdenmukaisuutta ja yhtenäisyyttä kansallisten poliittisten linjausten välille sekä kansainvälisiin sitoumuksiin. Kyseisiä ohjelmia tulisi arvioida, jotta voidaan seurata, täyttävätkö ne asetetut tavoitteet.

2.3.3

Myös EU:n ja jäsenvaltioitten kansainvälisellä tasolla tekemien ympäristö- ja metsäpoliittisten sitoumusten toteuttaminen metsissä ja metsäsektorilla toteutuu parhaiten sisällyttämällä näiden sitoumusten velvoitteet osaksi kansallisia metsäohjelmia.

2.3.4

EU:n tulee edistää MCPFE:n linjausten mukaisten kansallisten metsäohjelmien laatimista kestävän metsätalouden edistämiseksi ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan saavuttamiseksi jäsenvaltioiden sekä yhteisön metsätalouden ja metsäpolitiikan kehittämiseksi.

2.4.1

Yhteisön tasolla metsästrategian pääasiallinen toteuttamisen väline on ollut maaseudun kehittämispolitiikka. Kaudella 2000–2006 maaseudun kehittämisen yhteydessä metsätaloustoimenpiteitä tuettiin 4,8 miljardilla eurolla, josta puolet käytettiin maatalousmaan metsitykseen ja puolet muihin metsätaloustoimenpiteisiin.

2.4.2

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2004 metsätaloustoimenpiteistä maaseudun kehittämispolitiikassa toteaa, ettei komissio eivätkä jäsenvaltiot ottaneet vastuuta sen arvioimisesta, edistikö hanke EU:n metsästrategian toteutumista.

2.4.3

Perusasetuksessa maaseudun kehittämiseen myönnettävästä tuesta (asetus (EY) N:o 1257/1999, 29 artikla) säädetään, että jäsenvaltioiden maaseudun kehittämiseen liittyvien metsätaloustoimenpiteiden täytyy liittyä kansallisiin tai alueellisiin metsäohjelmiin tai vastaaviin välineisiin. Osassa jäsenmaita kansallisia metsäohjelmia ollaan vasta luomassa, ja niitä on toteutettu vasta muutamassa jäsenvaltiossa.

2.4.4

Maaseudun kehittämispolitiikan mukaisten metsätoimenpiteiden arvioimista on vaikeuttanut se, että komission tiedot jäsenvaltioiden metsätaloustoimenpiteistä ovat puutteelliset. Jäsenvaltioiden metsätaloustoimenpiteille, joita EU on tukenut, ei ole olemassa toimivaa seurantajärjestelmää.

2.4.5

Vaikka merkittävä osa rahoituksesta käytetään metsittämistoimenpiteisiin, ei selkeitä toiminnallisia tavoitteita ole asetettu sille, miten metsitystoimenpiteitä tulisi metsästrategian mukaan kohdentaa erityisesti ympäristötavoitteet huomioon ottaen.

2.4.6

Useat komission pääosastot ja yksiköt osallistuvat maaseudun kehittämissuunnitelmien ja toimenpideohjelmien hyväksymismenettelyyn ja samalla metsätaloustoimenpiteiden hyväksymiseen. Päätöksenteon monimutkaisuus on rajoittanut maaseudun kehittämispolitiikan käyttöä EU:n metsästrategian toteutuksessa.

2.4.7

On myös selvitettävä, olisiko tehokkaampaa keskittää EU:n resursseja metsitystukien sijaan puun menekin edistämiseen, ympäristöpalveluista palkitsemiseen, tutkimukseen, koulutukseen ja neuvontaan sekä sellaisiin maaseudun kehittämistoimiin, joilla parannetaan pitkäjänteisesti metsäsektorin toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä sekä metsien ympäristöpalveluja.

2.4.8

Lisäksi tulee ottaa huomioon, että metsä- ja puutalous on avoimen sektorin markkinalähtöinen toimiala. EU:n sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää, ettei tukipolitiikalla vääristetä kilpailua puumarkkinoilla.

2.5.1

Metsätalouden harjoittamisen tulee olla taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää. Metsien suojelu, niiden tilan seuranta, vaurioituneiden metsien kunnostaminen sekä metsien ympäristöpalveluiden turvaaminen ovat tärkeä osa kestävää metsätaloutta. Metsien kestävä käyttö tulisi turvata varmistamalla metsien asianmukainen uudistuminen.

2.5.2

Keskeisimpiä EU:n metsiin kohdistamia tavoitteita on metsien säilyttäminen terveinä ja elinvoimaisina suojelemalla niitä ilman epäpuhtauksilta ja metsäpaloilta sekä muilta elollisilta (taudit, hyönteiset) ja elottomilta (eroosio) tuhonaiheuttajilta.

2.5.3

Vuosittainen metsäpaloala EU:n alueella on noin 0,4 milj. hehtaaria. Erityisesti EU:n eteläisissä jäsenmaissa metsäpalot ovat merkittävä ongelma. Metsäpalojen torjunnan lisäksi yhteisö on kerännyt metsäpaloja koskevia tietoja sekä seurannut metsäpalojen laajuutta ja syitä. Yhteisön toimin on luotu puitteet järjestelmälliselle tiedonkeruulle metsäpalojen laajuudesta ja syistä. Järjestelmän avulla on voitu arvioida ja seurata jäsenvaltioiden ja komission metsäpalojen torjumiseksi toteuttamia toimenpiteitä. EU:n metsien ja ympäristön suojelu ei voi olla tuloksekasta ilman, että metsäpalojen seurantaan ja torjuntaan on luotu toimiva lähestymistapa.

2.5.4

Keskeisimmät säädökset, jotka koskevat metsien säilyttämistä terveinä ja elinvoimaisina, ovat kasvinsuojeludirektiivi, metsänviljelyaineiston kauppaa koskeva direktiivi sekä kehysasetus metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta (Forest Focus).

2.5.5

Forest Focus -asetus luo puitteet yhteisön toimintaohjelmalle, jolla jatketaan yhteisön metsien terveydentilan seurantaa ja ohjelmia metsäpalojen torjumiseksi sekä kehitetään ja monipuolistetaan seurantajärjestelmiä. Tavoitteena on tuottaa luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa metsien tilasta ja metsiin kohdistuvista haitallisista vaikutuksista yhteisön tasolla.

2.5.6

Metsien monimuotoisuudesta, metsävaroista, metsiin sitoutuneesta hiilestä, hiilenkierrosta sekä metsien tuotteista ja suojavaikutuksista kerätään jo tietoja kansainvälisten sopimusten, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n, Euroopan talouskomission puutavarakomitean, EUROSTATin ja MCPFE:n yhteydessä. Yhteisön seurantajärjestelmien kehittämisessä tulee hyödyntää olemassa ja kehitteillä olevia kansallisia, yleiseurooppalaisia ja globaaleja seurantajärjestelmiä ja varmistaa, että maanomistajien tietosuoja turvataan tietojen käsittelyssä ja julkistamisessa.

2.5.7

Kasvinsuojeludirektiivi sisältää säännökset kasvintuotantoa ja kasvialkuperää olevia tuotteita vahingoittavien kasvintuhoajien torjunnasta sekä tuholaisten leviämisen estämisestä. Kasvinsuojeludirektiivissä säädetään myös puutavaran ja taimiaineiston kansainvälistä kauppaa koskevista vaatimuksista. Ilmastonmuutos lisää kasvituholaisten leviämisen ja lisääntymisen riskiä. Metsien terveyden ja merkittävien metsätuholaisten leviämisen estämiseksi EU:n alueelle tarvitaan riittävän tiukat kasvinsuojelumääräykset ja tehokas valvonta. Kyseisten toimien ei kuitenkaan tulisi johtaa sellaisiin kauppaa vääristäviin toimenpiteisiin, jotka aiheutuvat kyseisen direktiivin käytöstä muuna kuin tullitariffien muodostamana esteenä.

2.5.8

Metsät ja niiden biologinen monimuotoisuus ovat tärkeä osa Euroopan luonnonympäristöä. Metsien biologisen monimuotoisuuden suojelu kuuluu erityisesti yhteisen ympäristöpolitiikan alaan. Metsästrategiassa todetaan, että metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen voidaan saavuttaa unionissa suurelta osin asianmukaisilla metsänhoitojärjestelmillä. Kestävässä metsätaloudessa voidaan tukea biodiversiteetin suojelua myös perustamalla metsien suojelualueita. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla on vastuu metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamisesta ja sen sisällyttämisestä kansallisiin metsäohjelmiin tai vastaaviin välineisiin.

2.5.9

EU:n merkittävimmät metsien monimuotoisuuden suojelua koskevat säädökset ovat nk. luontodirektiivi (92/43/ETY) sekä nk. lintudirektiivi (79/409/ETY). Suojeltavien lajien ja luontotyyppien säilyttäminen on toteutettu yhteisön tasolla perustamalla eritysten suojelualueiden verkosto, Natura 2000 -verkosto. Natura 2000 -alueiden hoidossa ja käytön ohjauksessa tulee ottaa huomioon sosiaaliset, taloudelliset ja tiedolliset edellytykset, taloudelliset seuraukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.

2.5.10

Biologisen monimuotoisuuden suojelun integroiminen osaksi koko metsän kestävää käyttöä sekä Natura 2000 -verkosto ovat perusedellytys biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiselle sekä kansainvälisten sitoumusten asettamien velvoitteiden täyttämiselle.

2.5.11

Yhteisön tasolla metsien monimuotoisuuden säilyttämistä ohjaa myös biologista monimuotoisuutta koskeva Euroopan yhteisön strategia (KOM/98/42). Monimuotoisuus-strategiassa korostetaan, että on tärkeää ottaa tasapainoisella tavalla huomioon metsien biologisen monimuotoisuuden suojelu ja sen asianmukainen lisääminen, metsien terveyden ja ekologisen tasapainon säilyttäminen sekä metsäteollisuuden ja yhteiskunnan tarvitsemien tavaroiden ja palveluiden raaka-aineiden kestävä tuotanto. Lisäksi todetaan, että metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämiseen ja suojeluun liittyvien toimien tulisi olla osa EU:n metsästrategiaa.

2.5.12

Metsien tuottamien ympäristöpalvelujen kysyntä ja yhteiskunnan niille asettamat vaatimukset ovat kasvaneet. Metsien sosiaalisten ja vapaa-aikaan liittyvien tehtävien säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeä osa kestävää metsätaloutta. Yhteistyötä kansalais- ja kuluttajajärjestöjen kanssa on tiivistettävä, jotta metsätalous pystyy tuottamaan kansalaisten tarpeita vastaavia tuotteita, palveluita ja hyötyjä. Kansalaisille ja metsänomistajille on tiedotettava heidän toimintansa vaikutuksista ympäristöön sekä tarjolla olevista kestävämmistä toimintatavoista. Lisäksi kaikissa jäsenvaltioissa olisi paikallaan laatia kokonaistase metsien tuottamien ympäristöpalvelujen taloudellisen ja yhteiskunnallisen kokonaisarvon osoittamiseksi.

2.5.13

EU-maissa metsien hoitoa ja käyttöä on säädelty pitkään erilaisin metsäpoliittisin keinoin. Metsänomistajien oikeutta päättää metsiensä käytöstä ja metsävarojensa hyödyntämisestä lainsäädännön ja metsän kestävän käytön puitteissa tulee kunnioittaa. Mikäli sosiaalisten ja ympäristöhyötyjen tuottaminen on metsätaloudelle laissa säädettyä laajempaa ja heikentää metsätalouden kannattavuutta sekä vaikuttaa metsänomistajan oikeuteen päättää metsäomaisuudestaan, on luotava asiamukaiset korvaus- tai palkkiojärjestelmät.

2.5.14

Metsien tuottamat ympäristöpalvelut ja muut hyödyt ovat metsänomistajan tuotteita ja niitä on myös arvioitava sellaisina. Metsien tuottamat ympäristöpalvelut on pystyttävä arvottamaan ja niiden tuottamiseen on kehitettävä vapaaehtoisuuteen ja markkinalähtöisyyteen perustuvia kannustavia toimintamalleja.

2.6.1

Metsät (maaperä mukaan luettuna) ovat merkittävä hiilidioksidin sitoja ja hiilen varasto. Sitomalla hiiltä metsät hidastavat kasvihuoneilmiötä ja ilmaston lämpenemistä. Pitämällä metsät tuottavina ja huolehtimalla niiden uudistamisesta voidaan turvata metsien merkittävä rooli hiilensidonnassa.

2.6.2

Puutuotteilla voidaan korvata ilmastonmuutoksen kannalta haitallisempaa tuotantoa. Puun käyttöä edistämällä voidaan lisätä tuotteisiin sitoutuneen hiilen määrää. Puuenergian käytön lisäämisellä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja vähentää niiden ilmakehälle aiheuttamaa kuormitusta.

2.6.3

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös ekosysteemeihin ja metsätalouden harjoittamisen perusedellytyksiin. Hyvin hoidettu metsä luo edellytyksiä sopeutua ilmastonmuutokseen. Metsätalouden pitkä aikajänne edellyttää, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen on aloitettava ajoissa. Metsätaloudella on mahdollisuus myös hyötyä ilmastonmuutoksesta ja tuottaa positiivisia kerrannaisvaikutuksia yhteiskuntaan samoin kuin ilmastonmuutoksen torjuntaankin. EU-alueen metsäekosysteemien ja metsätaloustoiminnan suuren vaihtelevuuden vuoksi sopeutumistoimet on järkevintä määritellä kansallisella tasolla. Yhteisön tasolla voidaan tukea sopeutumiseen liittyvää tutkimusta, tiedonvaihtoa sekä tietojärjestelmien kehittämistä.

2.7.1

Metsäsektori on yksi EU:n tärkeimmistä taloudellisista toimialoista. Metsäsektori ja erityisesti metsätalous työvoimavaltaisena alana on tärkeä työllistäjä. Metsätaloudella ja metsäsektorin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on erityinen merkitys maaseutualueiden elinvoimaisuudelle ja työllisyydelle. Metsäsektori ja metsäperustainen teollisuus työllistävät noin 3,4 miljoonaa henkeä EU:ssa, ja kyseisten alojen vuosituotannon arvo on noin 356 miljardia euroa.

2.7.2

Metsätalouden työllistävä vaikutus ei rajoitu vain puunjalostussektoriin vaan ulottuu myös metsien ei-puutuotteisiin ja metsien muuhun biologiseen tuotantoon. Metsän ei-puutuotteet, kuten korkki, sienet ja marjat sekä luontomatkailuun ja metsästykseen liittyvä toiminta ovat merkittäviä tulonlähteitä. Uusia työpaikkoja ja tulonlähteitä voidaan myös luoda kehittämällä metsien ympäristö- ja virkistyspalveluja.

2.7.3

Metsästrategian toteuttamisessa on pystytty edistämään hyvin ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Ympäristötoimenpiteiden kehittämistä on tukenut myös EU:n vahva ympäristöpolitiikka. Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän EU:n kestävän kehityksen strategian sekä Lissabonin strategian mukaisesti EU:n metsäsektoria ja metsäperustaista teollisuutta tulisi kehittää niin, että ne voisivat täysipainoisesti myötävaikuttaa myös asetettujen kilpailukykyä, talouskasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseen.

2.7.4

Vaikka eri käyttömuotojen painotus voi olla hyvinkin erilainen eri maissa ja alueilla, puuntuotanto on edelleen metsätalouden tärkein tehtävä. Kuitenkin vain noin 60 % metsien vuosittaisesta kasvusta korjataan talteen. Metsien puuvarojen hyödyntämistä voidaan EU:ssa lisätä puuntuotannon kestävyyttä ja metsien muita käyttömuotoja vaarantamatta. EU:n metsävarojen tehokkaampi käyttö mahdollistaisi sektorin työpaikkojen lisäämisen ja metsäteollisuuskapasiteetin ja EU:n omavaraisuusasteen kasvattamisen metsäteollisuustuotteiden osalta.

2.7.5

EU:n metsäteollisuuden kilpailukykyä on käsitelty omassa tiedonannossaan sekä sitä koskevassa arvioinnissa. On kuitenkin tärkeää, että metsätalous ja metsäperustainen teollisuus koordinoivat toimiaan metsäsektorilla.

2.7.6

EU tarvitsee houkuttelevaa, puuta jalostavaa metsäteollisuutta. Tämä edellyttää mm. metsäsektorin ja ympäröivän yhteiskunnan yhteistoimia sektorin osaamistason kohottamiseksi. Metsien tuottaman raaka-aineperustan kestävyyden ja riittävyyden turvaaminen on olennainen osa metsäteollisuuden tuotantoedellytyksiä.

2.7.7

Kilpailukykyisen eurooppalaisen metsäteollisuuden tulee perustua metsien kestävään hoitoon. Tämän vuoksi on löydettävä keinot saada se taloudellisesti kannattavaksi.

2.7.8

EU:n metsätalouden ja puuntuotannon tehokkuutta, kannattavuutta ja kilpailukykyä tulee tarkastella myös erillään metsäteollisuuden kilpailukyvystä. Metsien taloudellista merkitystä ja esimerkiksi puumarkkinoiden toimivuutta ei ole metsästrategiassa korostettu tarpeeksi. Kilpailukyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii metsätalouden kustannustehokkuuden nostamista, suotuisan toimintaympäristön luomista tehokkaalle talousmetsien hyväksikäytölle ja puuntuotannon menetelmien kehittämistä. Kannattava puuntuotanto mahdollistaa panostukset metsien ekologisen ja taloudellisen kestävyyden turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Tämä ei kuitenkaan saa tapahtua ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän metsien käytön kustannuksella. Onkin tarpeen selvittää, miten yhä koneellisempi metsänhoito vaikuttaa ekologisiin ja sosiaalisiin seikkoihin ja miten kielteisiä vaikutuksia voidaan torjua.

2.7.9

Metsien mahdollisimman monipuolinen käyttö tuo arvonlisäystä ja lisää sekä yksityistaloudellista että kansantaloudellista kestävyyttä. Resursseja, erityisesti tutkimus- ja kehitystoiminnassa, on suunnattava metsien ja metsien raaka-aineresurssien uusien käyttömuotojen kehittämiseen sekä toimivien markkinoiden perustamiseen näille tuotteille ja palveluille.

2.8.1

Puu on uusiutuva, kierrätettävä raaka-aine, josta valmistetut tuotteet sitovat merkittäviä määriä hiiltä ja ehkäisevät siten ilmaston lämpenemistä. Metsäenergialla voidaan korvata ympäristölle haitallisempaa, uusiutumattomiin energialähteisiin perustuvaa energiantuotantoa.

2.8.2

Puun käytön edistämiseksi tulisi luoda pitkäjänteinen strategia, joka kohdistuisi mm. puunkäytön esteisiin säädöksissä ja standardeissa, tutkimus- ja kehittämistoimintaan, innovatiivisiin puun käyttökohteisiin, osaamisen lisäämiseen sekä viestintään ja tiedotukseen.

2.8.3

Puun energiakäyttöä tulee edistää osana EU:n uusiutuvien energiamuotojen strategiaa ja bioenergian käytön toimintaohjelmaa. Puuenergiamarkkinoita tulee kehittää kysyntälähtöisesti. Puun energiakäytön edistämisessä tulee ottaa huomioon puuta jalostavan teollisuuden raaka-ainetarpeet.

2.8.4

Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön merkityksen tunnustaminen kilpailukyvyn ja kestävän talouden olennaisena osana on keskeinen osa myös metsäsektorin asemaa ja toimintaedellytyksiä määriteltäessä. Myös EU:n kestävän kehityksen strategiassa ja EU:n ympäristöpolitiikassa, erityisesti luonnonvarojen kestävän käytön strategiassa, uusiutuvien luonnonvarojen erityisasema entistä kestävämmän yhteiskunnan rakentamisessa tulee ottaa huomioon.

2.9.1

Euroopassa metsänomistus on laajalla pohjalla. Valtio, muut julkisyhteisöt ja isot yritykset omistavat laajoja alueita, kun taas yksityisten perheiden metsätilat ovat kooltaan pieniä. Valtion metsätaloudella voi olla merkittävä rooli niin puuntuotannossa kuin erityisesti sosiaalisten ja ympäristöhyötyjen tuottamisessa.

2.9.2

Kaikkien metsäsektorin eri toimijaryhmien (esim. työntekijät, teollisuus, metsänomistajat, sektorin neuvonta- ja palveluorganisaatiot, valtion metsätalous) osaamista ja valmiutta vastata tulevaisuuden haasteisiin tulee kehittää. Osa tätä työtä on sektorin toimijoiden omien organisaatioiden toimintaedellytysten ja valmiuksien lisääminen ja käytännön toiminnan kehittäminen. Metsäsektorin ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä kestävän metsätalouden kehittämiseksi tulee lisätä.

2.9.3

EU:ssa noin 60 % metsistä on yksityisomistuksessa, ja yksityisomistajia on noin 16 miljoonaa. Perhemetsätaloudelle tulee luoda tasavertainen mahdollisuus osallistua kestävään metsätalouteen, puuntuotantoon ja pääsyyn markkinoille. Metsänomistajien yhdistykset ovat osoittautuneet tehokkaaksi välineeksi välittää tietoa kestävästä metsätaloudesta ja sen harjoittamisen edellytyksistä. Metsänomistajien yhteenliittymiä kehittämällä on voitu myös vastata metsänomistuksen pirstoutumiseen.

2.10.1

Metsäsertifiointi on markkinalähtöinen, vapaaehtoinen väline edistää kestävää metsätaloutta ja viestittää asiakkaille ja muille sidosryhmille sitoutumisesta kestävään metsätalouteen. Metsäsertifioinnilla voidaan tukea muita kestävän metsätalouden edistämiseen tähtääviä toimia. Metsäsertifioinnissa tulee kunnioittaa vapaaehtoisuuden, uskottavuuden, avoimuuden, kustannustehokkuuden ja syrjimättömyyden periaatteita sekä eri osapuolten osallistumismahdollisuutta.

2.10.2

Metsäsertifioinnin säilyminen vapaaehtoisena instrumenttina on tärkeää. EU-tasolla ei tule luoda sellaisia säädöksiä, jotka käytännössä poistaisivat tämän vapaaehtoisuuden ja asettaisivat metsänomistajille ja muille metsätalouden toimijoille lainsäädäntöä korkeampia metsien hoitoa koskevia pakollisia velvoitteita.

2.10.3

Koska metsäsertifiointi on markkinalähtöinen instrumentti, hallitusten tai EU:n rooli metsäsertifioinnissa voi olla vain yksityissektorin ja kansalaisjärjestöjen aloitteita tukeva ja metsäsertifioinnin käyttöönottoa edistävä. Hallituksilla ei kuitenkaan voi metsäsertifiointiprosesseissa olla määräävää roolia.

2.10.4

EU:n tulee huolehtia sisämarkkinoiden vapaasta toimivuudesta. Metsäsektorin kannalta on tärkeää, että julkinen valta ei omin toimin lähde edistämään yksittäistä metsäsertifiointijärjestelmää. Markkinoilla pitää olla vaihtoehtoja ja kilpailun tulee olla vapaata. Julkisen vallan tehtävänä on huolehtia siitä, että keinotekoisia kaupan esteitä ei muodostu.

2.11.1

Metsäsektori voi vastata sille asetettuihin haasteisiin, jotka liittyvät esim. kilpailukykyyn ja kestävään kehitykseen, vain jos toimintaan, tuotantotapoihin ja tuotteisiin kehitetään uusia ja innovatiivisia ratkaisuja. Metsäsektoriin liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan osuutta nykyisessä ja tulevissa EU:n tutkimuksen puiteohjelmissa tulee vahvistaa.

2.11.2

EU:n tutkimuksen 7. puiteohjelma ajoittuu vuosille 2007–2013. Uutena välineenä puiteohjelman valmistelussa ja toteutuksessa ovat teknologiayhteisöt (European Technology Platform). Euroopan paperiteollisuus (CEPI), mekaaninen metsäteollisuus (Cei-Bois) ja perhemetsänomistajat (CEPF) ovat valmistelleet yhdessä komissiolle metsäsektorin teknologiayhteisöhankkeen (Innovative and Sustainable Use of Forest Resources).

2.11.3

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, metsien tilaan sekä vastaaviin seurantajärjestelmiin keskittyvän tutkimuksen osuutta on lisättävä. EU:n tulee tutkimuksilla ja niihin liittyvällä tietojenvaihdolla parantaa metsänomistajien tiedollisia ja muita valmiuksia sopeuttaa metsänsä ilmastonmuutokseen.

2.12.1

Metsäasioiden hallinnan ja metsätoimenpiteiden toteuttamisedellytyksenä on tehokas koordinaatio niiden politiikan sektoreiden välillä, joilla on vaikutusta metsiin ja metsätalouteen. Tavoitteena tulee olla, että yhteisön eri sektoripolitiikoiden päätöksenteossa otetaan nykyistä paremmin huomioon metsäsektoriin kohdistuvat vaikutukset.

2.12.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea pitää tärkeänä komission yksiköiden välisen metsätyöryhmän (Inter-Sevice Group on Forestry) työtä koordinaation lisäämiseksi metsiä ja metsätaloutta koskevissa kysymyksissä. Koordinaation parantamiseksi ja vastuukysymysten selkiyttämiseksi tarvitaan kuitenkin yksi elin, jonka vastuulla olisi metsästrategian toimeenpanon koordinointi, tiedonvaihto ja -kulku eri pääosastojen välillä sekä viestintä jäsenvaltioiden metsäviranomaisten ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa että niille tiedottaminen. On tärkeää varmistaa, että koordinaatio tapahtuu riittävän korkealla tasolla. Yhteisön toimenpiteitä varten kestävän metsätalouden tukemiseksi tulee varmistaa riittävät sekä henkilö- että muut resurssit.

2.12.3

Pysyvän metsäkomitean sekä neuvoa-antavan puu- ja korkkityöryhmän ja neuvoa-antavan metsäteollisuustyöryhmän työskentelymahdollisuuksille pitää varmistaa riittävät resurssit. Sidosryhmien osallistumismahdollisuudet päätöksentekoon tulee vahvistaa neuvoa-antavien työryhmien säännöllisillä kokouksilla. Jäsenmaiden metsätalouden asiantuntemusta tulee vahvistaa muissa neuvoston alaisissa työryhmissä sekä erityisesti STAR-komiteassa silloin kun käsitellään metsiin liittyviä asioita. Metsiin liittyviä asioita käsittelevien eri komiteoiden ja työryhmien työskentelyn koordinaatio tulee olla selkeä sekä yhteisön sisäisissä että kansainvälisissä metsiin liittyvissä asioissa. Neuvoa-antavien komiteoiden ja työryhmien kokouksia tulisi kehittää siten, että metsiä sivuavia asioita käsittelevät pääosastot (maatalous, energia, ympäristö, yritystoiminta, tutkimus) keskustelevat keskeisten sidosryhmien kanssa (metsän- ja maanomistajat, metsäteollisuus, muut kansalaisjärjestöt ja etujärjestöt).

2.12.4

Kansainvälisiä sitoumuksia toimeenpantaessa tulisi yhteisön ja jäsenmaiden väliset toimivaltakysymykset selvittää sekä kunnioittaa lähipäätösperiaatetta. Kansainvälisissä kysymyksissä jäsenvaltiot ja komissio koordinoivat kantansa neuvoston metsätyöryhmässä. Tämän työryhmän asemaa tulee vahvistaa ja sille tulee luoda virallinen ja johdonmukainen asema.

3.1.1

Kestävän metsätalouden kehittämiseksi ja metsien potentiaalin hyödyntämiseksi kestävässä kehityksessä tarvitaan nykyistä tehokkaampi lähestymistapa. Komitea tukee komission esitystä toimintaohjelmasta, joka toimisi metsäalan toimien täytäntöönpanon viitekehyksenä ja koordinointivälineenä.

3.1.2

ETSK suosittelee, että komissio luo yhdessä jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen metsätalousmallin yhteydessä EU:n metsiä varten selkeän vision ja strategiset tavoitteet. Vision ja strategisten tavoitteiden tulisi perustua Rion julistukseen ja Agenda 21:een sisältyviin metsäalaa koskeviin päätöksiin, jotka on vahvistettu Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa, ja olla kyseisten päätösten mukaisia. Johannesburgin huippukokouksessa vahvistettiin, että kestävä metsätalous on osa kestävää kehitystä. Lisäksi metsätalouteen liittyvillä yhteisön toimilla tulisi edistää metsien panosta pyrittäessä kestävään yhteiskuntaan ja yleisiin kehitystavoitteisiin, joita ovat Lissabonin strategia, Göteborgin sopimus ja vuosituhattavoitteet.

3.1.3

Käsillä olevassa lausunnossa esitettyjen suositusten perusteella edellä mainitussa visiossa tulisi ottaa huomioon ainakin seuraavat parametrit: Euroopan metsät ja metsä- ja puutalous ovat kestävän yhteiskunnan avaintekijöitä Euroopassa. Markkinalähtöinen, taloudellisesti kannattava ja kilpailukykyinen sekä alueen talouselämää vahvistava metsä- ja puutalous sekä puuntuotanto luovat työpaikkoja ja toimeentuloa, ja niillä saattaa olla erityinen vaikutus alueiden talouteen ja kehitykseen. Metsät ovat elinehto, ja niillä on myös huomattava merkitys virkistäytymiselle ja kulttuurille. Lisäksi ne ovat ekologisesti erittäin tärkeitä. Euroopan metsäsektorilla on innovatiivista taitotietoa ja huipputekniikkaa. EU:n tulisi Johannesburgin huippukokouksen ja YK:n metsäfoorumin (UNFF) päätösten mukaisesti vaikuttaa aktiivisesti metsätalouteen liittyviin kansainvälisiin prosesseihin.

3.1.4

Toimintaohjelman strategisten tavoitteiden tulisi perustua koordinaatioon, ja niiden tulisi antaa lisäarvoa nykyiselle kansalliselle metsäpolitiikalle. Metsäsektori tulisi tunnustaa itsenäiseksi alaksi, minkä vuoksi kaikkia alaa koskevia tulevia politiikkoja ja toimenpiteitä tulisi arvioida etukäteen.

3.1.5

Kestävän metsätalouden toimintaohjelman tulee sisältää kestävän metsätalouden kaikki ulottuvuudet ja metsätalouden koko toimintaketju. Resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi toimintaohjelmassa on pystyttävä kuitenkin määrittelemään ne toimet ja toimenpiteet, joihin on ensisijaisesti ryhdyttävä ja osoitettava yhteisön resursseja.

3.1.6

Toimintaohjelmassa tulee kiinnittää huomiota metsätalouden näkökulman yhdentämiseen yhteisön muiden politiikkojen, mm. ympäristö-, energia-, maaseudun kehittämis- ja teollisuuspolitiikan, toteuttamisessa kestävän metsätalouden edistämiseksi niin, että kestävyyden taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus tulevat tasapuolisesti huomioon otetuiksi.

3.1.7

Tiedonvaihtoa metsien ympäristöpalveluista ja niiden arvottamisesta tulee kehittää toimintaohjelman puitteissa. Toimintaohjelman tulee tukea innovatiivisten ja markkinalähtöisten toimintamallien kehittämistä metsien ympäristöpalveluiden tuottamiseen. Metsänomistajien tarjoamien ja muuhun kuin puun käyttöön perustuvien ympäristöpalvelujen (esimerkiksi vesivarojen suojeleminen ja hiilidioksidin sitominen) korvaamiseksi tulisi tutkia markkinatalouteen perustuvien maksujärjestelmien antamia mahdollisuuksia.

3.1.8

Erityistä huomiota tulee kiinnittää suotuisan toimintaympäristön luomiseen metsätaloudelle sekä metsäsektorin kilpailukykyyn ja taloudelliseen elinkelpoisuuteen. Toimintaohjelmassa tulee määritellä keinot, joilla voidaan tukea innovatiivisten ja lisäarvoa tuovien toimintamallien kehittämistä metsätaloudessa sekä edistää metsäalan yritysaloitteita. Lisäksi tulisi perustaa Euroopan visuaalinen puupörssi, jossa dokumentoitaisiin ajantasaisesti, kattavasti ja avoimesti puulajien ja -tyyppien kauppavirrat (kysyntä ja tarjonta) ja joka olisi koko ajan metsänomistajien käytettävissä Internetissä.

3.1.9

Keskeisenä osana toimintaohjelmaa tulee olla puun ja muiden metsätuotteiden käytön edistäminen uusiutuvana ja ympäristöystävällisenä materiaalina. Toimintaohjelman puitteissa tulee luoda ja toteuttaa puuta ja muita metsän tuotteita koskeva tiedotus- ja viestintäohjelma. Ohjelmassa tulee huomioida myös puun käyttö uusiutuvana energianlähteenä.

3.1.10

Toimintaohjelmassa tulee niin ikään tukea metsiin liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämistä. Osa tätä toimintaa on metsäsektorin keskeisten tutkimushankkeiden sisällyttäminen EU:n tutkimuksen 7. puiteohjelmaan sekä metsäsektorin teknologiayhteisö-hankkeen tukeminen. Euroopan metsätieteellisten korkeakoulujen kanssa toteutettavien tieteellisten tutkimusten (tutkimustoimeksiantojen) avulla tulisi selvittää, miten paljon työntekijöitä Euroopan metsätalous tarvitsee ja minkälaista pätevyyttä työntekijöiltä edellytetään, jotta metsää voidaan hyödyntää kannattavasti, kestävästi ja luonnonläheisesti lakeja, asetuksia ja metsäsertifiointeja noudattaen. Lisäksi tulisi toteuttaa metsätalousklustereita koskeva tutkimus.

3.1.11

Toimintaohjelmassa on myös pyrittävä määrittelemään, miten EU voi omalla toiminnallaan tukea Euroopan metsäministerikonferenssi-prosessia ja siinä tehtyjen päätösten toteuttamista. Erityisesti toimintaohjelmassa tulisi vahvistaa kansallisten metsäohjelmien toteuttamista Euroopan metsäministerikonferenssissa kehitetyn yhteisen lähestymistavan mukaisesti.

3.1.12

Toimintaohjelmaan tulisi sisältyä jäsenvaltioiden välisiä vaihto-ohjelmia metsäalan työntekijöitä varten, jotta opittaisiin tuntemaan eri jäsenvaltioiden järjestelmien vahvuuksia ja heikkouksia ja voitaisiin näin kehittää toimintamahdollisuuksia itse paikalla tehtävää työtä varten.

3.1.13

Yksi osa toimintaohjelmaa tulee olla konkreettisten toimintatapojen määrittely koordinaation ja tiedonvälityksen parantamiseksi EU:n metsiä koskevassa päätöksenteossa. Unionin tiedotus- ja viestintästrategiassa, jonka tavoitteena on lähentää unionia kansalaisiinsa, olisi tuotava esiin Euroopan metsäsektorin moninaisia, erityisiä ja kiinnostavia toimia, ja niitä koskevaa tietoa tulisi välittää oikea-aikaisesti jäsenvaltioissa ja alueilla toimiville metsäalan sidosryhmille.

3.1.14

Toimintaohjelman toteuttamiseen on myös osoitettava vastuutahot ja riittävät resurssit.

3.1.15

Metsien biologisen monimuotoisuuden vahvistamiseen ja säilyttämiseen tähtäävien toimien tulee olla toimintasuunnitelmassa tärkeällä sijalla. Lisäksi luonnon monimuotoisuutta on edistettävä suojelualueilla erityisohjelmin (esim. Natura 2000). Vaihtoehtoisesti tarvitaan kansalaisten, metsänomistajien ja alan järjestöjen avointa keskustelua, jotta ne hyväksyisivät ja ymmärtäisivät suojelun merkityksen entistä paremmin. Suojelualueiden ulkopuolisten metsien biologisen monimuotoisuuden takaamiseksi on lisäksi luotava välineet, joilla taataan metsälle tyypillisen lajivalikoiman säilyminen ja vahvistuminen. Samoin on edistettävä täysin suojeltujen alueiden perustamista. Erityisvelvoitteiden perusteella valtionmetsien tulisi muodostaa tämän toiminnan painopiste. Yksityismetsiä varten tulisi puolestaan luoda asianmukainen palkkiojärjestelmä.

3.1.16

Toteutettujen toimien ja sovellettujen välineiden toimivuuden arvioimiseksi on toimintasuunnitelman eri seurantajärjestelmiä laajennettava ja ne on integroitava kokonaiskonseptiksi. Näin ollen on välttämätöntä laatia sekä suojeltujen että suojelualueiden ulkopuolisten metsien monimuotoisuutta kuvaavia karttoja sekä tutkia ja valvoa monimuotoisuutta nykyistä paremmin. Myös metsien tilan säännöllinen ja kattava tilastollinen kartoittaminen on yhtä välttämätöntä. Lisäksi on tutkittava ja seurattava sitä, missä määrin metsään kohdistuvin toimin voidaan huolehtia biologisen monimuotoisuuden säilymisestä.

4.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää tärkeänä, että metsästrategia ja sen toteutus perustuvat jatkossakin toissijaisuusperiaatteeseen sekä taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän metsätalouden käsitteeseen.

4.2

ETSK korostaa, että metsästrategian toteutuksessa on otettava huomioon metsästrategian tavoitteiden yhteensovittaminen EU:n Lissabonin ja Göteborgin strategioiden kanssa.

4.3

ETSK katsoo, että Euroopan unionin tulee toimia johdonmukaisesti sellaisen maailmanlaajuisen, oikeudellisesti sitovan, kaikenlaisten metsien hoitoa, säilyttämistä ja kestävää kehittämistä koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi, joka noudattaa YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1992 hyväksyttyjä metsäperiaatteita ja tukee hallitusten välisen metsäpaneelin ja metsäfoorumin hyväksymien toimenpide-ehdotusten toteuttamista. Lisäksi ETSK korostaa, että Euroopan unionin tulee toimia niin, että olemassa olevat, kestävän metsätalouden edistämiseen pyrkivät prosessit ja välineet otetaan täysipainoisesti huomioon kansainvälisissä ympäristösopimuksissa.

4.4

ETSK toteaa, että Euroopan metsien suojelua käsittelevillä ministerikonferensseilla on tärkeä rooli Euroopan maiden välisessä metsäyhteistyössä, ja että niiden puitteissa tehtävät päätökset tulisi tarpeellisin osin sisällyttää Euroopan unionin metsästrategiaan.

4.5

ETSK korostaa metsäsektorin positiivisia vaikutuksia työllisyyteen sekä maaseudun elinvoimaisuuteen ja elinkeinotoiminnan kehittämiseen. Maaseudun kehittämispolitiikan yhteydessä toteutettavien metsätaloustoimenpiteiden tulee perustua kansallisiin metsäohjelmiin ja niiden tulee tukea EU:n metsästrategian tavoitteiden saavuttamista. ETSK edellyttää myös, että jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisasetuksen puitteissa toteuttamille, EU:n osarahoittamille metsätaloustoimenpiteille ja niiden vaikuttavuudelle luodaan seurantajärjestelmä. ETSK painottaa, että maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa metsätaloudelle annettu tuki ei saa vääristää kilpailua puun tai muiden metsätuotteiden markkinoilla.

4.6

ETSK korostaa metsien myönteistä vaikutusta ihmisten terveyteen sekä henkiseen hyvinvointiin ja työntekijöiden virkistykseen. Siksi komitea kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan periaatetta, jonka mukaan yleisöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta, ja takaamaan kaikille kansalaisille vapaan pääsyn metsiin kuitenkin niin, että kansalaiset noudattavat lainsäädännön ja metsänomistajien metsien käytölle asettamia ehtoja sekä luonnonsuojelumääräyksiä.

4.7

ETSK pitää metsästrategian tasapainoisen toteuttamisen edellytyksenä, että Euroopan unionin ympäristöpolitiikan alalla tehtävät päätökset ja EU:n metsätalouden kehittämisen tavoitteet ovat keskenään yhteensopivia ja täydentäviä.

4.8

ETSK toteaa, että metsien suojelu ja niiden ympäristö- ja sosiaalisten palveluiden turvaaminen ovat tärkeä osa kestävää metsätaloutta ja että metsien suojelussa ja ympäristöpalveluiden tuottamisessa olisi panostettava vapaaehtoisuuteen ja markkinalähtöisyyteen perustuvien kannustavien toimintamallien kehittämiseen. Yhteiskunnan tarvitsemien metsien sosiaalisten ja ympäristöhyötyjen tuottaminen ei saa tarpeettomasti rajoittaa metsänomistajan omistus- ja päätöksenteko-oikeutta eikä vaarantaa metsätalouden kannattavuutta toimittaessa lainsäädännön ja kestävän metsätalouden puitteissa.

4.9

ETSK pitää tärkeänä, että metsien ja niistä saatavien tuotteiden merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä tunnustetaan ja että EU:n toimin edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää tutkimustoimintaa ja tiedonvaihtoa.

4.10

ETSK katsoo, että Euroopan komission tulisi toiminnassaan panostaa erityisesti sellaisiin kysymyksiin, joilla voidaan tukea yhteisön toimia suotuisien toimintaedellytysten luomiseksi kestävälle metsätaloudelle. ETSK katsoo, että metsästrategian samoin kuin Göteborgin ja Lissabonin strategioiden tavoitteiden tasapainoinen toteutus edellyttää, että kiinnitetään enemmän huomiota metsien talouskäytön edistämiseen sekä metsäsektorin kannattavuuteen, kilpailukykyyn ja työllisyyteen.

4.11

ETSK katsoo, että puun ja muiden metsäntuotteiden käyttöä uusiutuvina ja ympäristöystävällisinä raaka-aineina ja energianlähteinä tulee edistää, ja tähän tarkoitukseen on laadittava pitkäjänteinen strategia.

4.12

ETSK pitää tärkeänä, että metsätalouden toimijoiden valmiuksia kestävän metsätalouden toteuttamisessa kehitetään. ETSK pitää tärkeänä, että myös pienmetsänomistajille luodaan mahdollisuuksia oman metsätaloutensa kestävään kehittämiseen yksityismetsätalouden organisaatioita vahvistamalla. Uusissa jäsenmaissa on tarve lisätä institutionaalisia valmiuksia kestävän metsätalouden edistämiseksi, erityisenä haasteena yksityisen metsänomistuksen rakenteiden ja institutionaalisten puitteiden kehittäminen.

4.13

ETSK muistuttaa, että metsäsertifiointi on markkinalähtöinen, vapaaehtoinen väline kestävän metsätalouden edistämiseksi. ETSK pitää tärkeänä, että EU huolehtii sisämarkkinoiden toimivuudesta ja siitä, että metsäsertifioinnista ei muodostu keinotekoista kaupan estettä.

4.14

ETSK pitää tärkeänä, että metsäsektorin kestävyyttä, valmiuksia ja kilpailukykyä tuetaan tutkimuksella ja kehitystoiminnalla.

4.15

ETSK pitää välttämättömänä, että koordinaatiota metsäasioiden eri pääasioiden välillä edelleen tehostetaan ja eri sektoripolitiikoiden päätöksenteossa otetaan nykyistä paremmin huomioon vaikutukset metsäsektoriin. Koordinaation parantamiseksi on määriteltävä yksi elin, jonka vastuulla on metsästrategian toimeenpanon koordinointi sekä viestintä eri pääosastojen, jäsenvaltioiden metsäviranomaisten ja sidosryhmien kanssa.

4.16

ETSK tukee komission esitystä erityisen toimintaohjelman luomisesta metsästrategian toteuttamiseksi. ETSK pitää tärkeänä, että kyseisessä toimintaohjelmassa määritellään toiminnan painopistealat ja vastuutahot, ja että toimintaohjelman toteuttamiseen on osoitettu riittävät resurssit.