31.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 76/38

—

katsoo, että integroinnin ja yhteisvastuun käsitteiden säilyttämiseksi vahvoina on koheesiopolitiikassa tähdättävä edelleen taloudelliseen ja sosiaaliseen tasapainoon, eikä siinä tule antaa myöten kiusaukselle kuormittaa koheesiopolitiikkaa liian monilla keskenään ristiriitaisilla tavoitteilla.

—

on sitä mieltä, että koheesio- ja kasvutavoitteet voivat olla ja niiden on oltava keskenään yhteensopivia, sillä kyseessä on kaksi tiiviisti toisistaan riippuvaa tavoitetta, sekä korostaa, että on pohdittava, miten kasvu voi parantaa koheesiota eikä sitä, miten koheesio voi edistää kasvua.

—

epäilee, onko tarkoituksenmukaista luokitella koheesiopoliittisiin välineisiin kasvustrategiaan liittyvät kilpailukykytavoitteet, ja kehottaa analysoimaan rakennerahastojen tulevaa muotoa koskevan pohdinnan yhteydessä Lissabonin strategian mukaisen korvamerkinnän vaikutusta taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tuloksiin.

—

pitää tarpeellisena tutkia mahdollisuutta kehittää nykyistä tarkempia ja kattavampia kehitys- ja hyvinvointi-indikaattoreita, jotka kuvastavat alue- ja paikallistason merkittäviä eroja tuloissa, julkisten palvelujen saatavuudessa, terveydenhoitopalvelujen laadussa sekä kulttuuri- ja ammattikoulutuksen tarjonnassa.

—

korostaa, että jos koheesiopolitiikalle halutaan antaa merkittävä rooli vahvistettaessa taloudellista ja sosiaalista tasapainoa, sillä on oltava käytössään asianmukaiset resurssit ja välineet, ja katsoo, että rahoitus on nykyisellään ainoastaan välttämätön minimi kyseisen tehtävän suorittamiseksi.

Esittelijä

:

Marta VINCENZI, Genovan kaupunginjohtaja (PSE, IT)

1.

katsoo, että taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäksi koheesiopolitiikassa on yhä tärkeämpää ottaa huomioon myös alueellinen ulottuvuus, sillä edistyksestä ja tilanteen parantumisesta huolimatta alueiden väliset kehityserot eivät näytä hellittävän ja myös alueiden sisäiset rakenteelliset ongelmat kasvavat. Komitea painottaa, että alueellisen ulottuvuuden lisäksi on tärkeää noudattaa yhdenvertaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

2.

on samaa mieltä siitä, että monet Euroopan unionin rahoittamat toimet osoittavat, että on syntynyt lisäarvoa. Hankkeen tukikelpoisuus helpottaa julkisen ja yksityisen rahoituksen saantia sekä edistää nopeaa innovointia hallinnossa ja toteutuksessa.

3.

pahoittelee, että komissio jättää rakennerahastojen vipuvaikutuksen edelleen huomiotta, ja muistuttaa ehdottaneensa aiheesta antamassaan suuntaa-antavassa lausunnossa arviointikehyksen määrittämistä koheesiopolitiikan lisäarvon eri ulottuvuuksia varten.

4.

suhtautuu myönteisesti siirtymäalueiden käsitteen käyttöönottoon, sillä näin sekä asteittain mukaan otettavat että asteittain poistuvat alueet (phasing in ja phasing out) sekä ne alueet, joiden tukemisen on määrä loppua tukikauden 2007–2013 päättymisen jälkeen, luokitellaan yhteen. Komitea kannattaa kohdennettujen ratkaisujen laatimista kyseisiä alueita varten.

5.

on tyytyväinen kuulemiseen, joka edelsi komission alueellisesta yhteenkuuluvuudesta laatiman vihreän kirjan julkaisemista. Kuulemisen perusteella ilmeni, että kaikki asianomaiset toimijat tunnustavat edelleen koheesiopolitiikan roolin Euroopan unionin rakentamisessa ja kannattavat sitä.

6.

muistuttaa, että keskustelussa on tuotu esiin mahdollisuus ottaa käyttöön uusia ja erilaisia kelpoisuuskriteereitä. On esitetty toiveita, että bkt:n ja bktl:n lisäksi otettaisiin huomioon väestörakenne ja asutuksen sijainti (asutuksen hajanaisuus, väestön ikääntyneisyys ja riippuvuusaste), työmarkkinat, palvelujen tarjonta, maantieteelliset olosuhteet, kaupunki- ja maaseutu-ulottuvuus, luonnon- ja kulttuuriperintö sekä ympäristö- ja ilmastoseikat. Kaikkien näiden tekijöiden voidaan sanoa vaikuttavan taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Yhteisön laajuiset osoittimet ovat osoittautuneet hyviksi tuettavien alueiden rajaamisessa, mutta koheesiopolitiikan tehokkuuden konkreettiseen arviointiin tulisi käyttää nykyistä laaja-alaisempia indikaattoreita, jotka perustuvat entistä laajempaan tietopohjaan.

7.

toivoo, että kehityserojen ja yhteenkuuluvuuden edistymisen sisällöllisessä arvioinnissa otetaan bkt:n ja bktl:n ohella huomioon myös työmarkkinat (työllisyys, liikkuvuus ja koulutus), palvelujen tarjonta (saatavuus, tehokkuus ja jakelu) sekä aluesuunnittelu (ulottuvuus, jatkuvuus ja monikeskuksisuus), väestörakenne ja asutuksen sijainti (asutuksen hajanaisuus, väestön ikääntyneisyys ja riippuvuusaste), väestön yleinen koulutustaso, investoinnit tutkimukseen ja innovointiin (tiedot tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin suunnatuista varoista suhteessa bkt:hen) sekä eräiden syrjäisimpien, saaristo- ja vuoristoalueiden kaltaisten alueiden maantieteelliset erityispiirteet.

8.

katsoo, että ilmastonmuutoksen haasteet ja energiahuollon ongelmat vaikuttavat edelleen eri tavoin ja erilaisella intensiteetillä moniin taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskeviin kysymyksiin sekä koheesiopoliittisiin toimiin ja edellytyksiin.

9.

korostaa, että syrjäisimmät alueet reagoivat erityisen herkästi ilmastonmuutoksen ja energiahuollon uusiin haasteisiin, mutta toteaa, että ne toisaalta merkitsevät EU:lle mahdollisuutta, sillä niitä voidaan käyttää luonnollisina koekenttinä arvioitaessa ongelmia ja etsittäessä ratkaisuja, jotka hyödyttävät koko EU:ta.

10.

muistuttaa, että vaikka alueelliset tilastot ovat perusluonteinen väline, jota hyödynnetään parannettaessa kelpoisuuskriteereitä tai muokattaessa kehitysindikaattoreita, tiedot — mikäli niitä on — voivat monissa jäsenvaltioissa olla vaikeasti käytettävissä tai muokattavissa. Ellei tietoja vielä ole saatavana, niitä voi olla vaikea koota tai mitata.

11.

huomauttaa, että tavoitteena on edelleen Euroopan koheesion edistäminen vähentämällä kehityseroja. Tukea on sen vuoksi annettava ensisijaisesti taloudellisesti muita heikommassa asemassa oleville alueille, mutta onnistuakseen ja tullakseen kaikille yhteiseksi asiaksi koheesiopolitiikan tulee kattaa kaikki Euroopan alueet.

12.

katsoo, että päähaasteena on nopeuttaa kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden lähentymistä ja etenkin uusien jäsenvaltioiden alueiden integraatiota, kuten koheesiopolitiikasta annetuissa Euroopan komission kertomuksissa säännöllisesti ja oikein todetaan.

13.

katsoo, että perusrakenteiden puutteiden tunnistaminen ja poistaminen on ensisijaisen tärkeää.

14.

korostaa, että koheesiopolitiikalla pyritään vahvistamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ja näin ollen se antaa myös panoksen Euroopan unionin alakohtaisiin politiikkoihin tai jäsenvaltioiden politiikkoihin.

15.

katsoo, että alakohtaisten ja koheesiopoliittisten toimien integrointi on vielä riittämätöntä ja että integroidun lähestymistavan vahvistaminen edellyttäisi horisontaalisten tavoitteiden määrittelyä, jotta voitaisiin yhtenäistää kehitys etenkin maatalouden, ympäristön, energian ja liikenteen aloilla.

16.

katsoo, että nykyisessä talouspoliittisessa tilanteessa tarve verkostoitua ja toteuttaa yhteisiä verkosto- ja klusterihankkeita tukialuerajauksista riippumatta on entistäkin suurempi.

17.

on sitä mieltä, että koheesio- ja kasvutavoitteet voivat olla ja niiden on oltava keskenään yhteensopivia, sillä kyseessä on kaksi tiiviisti toisistaan riippuvaa tavoitetta. Komitea korostaa, että on pohdittava, miten kasvu voi parantaa koheesiota eikä sitä, miten koheesio voi edistää kasvua.

18.

epäilee, onko tarkoituksenmukaista luokitella koheesiopoliittisiin välineisiin kasvustrategiaan liittyvät kilpailukykytavoitteet, ja kehottaa analysoimaan rakennerahastojen tulevaa muotoa koskevan pohdinnan yhteydessä Lissabonin strategian mukaisen korvamerkinnän vaikutusta taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tuloksiin.

19.

korostaa kaikkien osapuolten olevan sitä mieltä, että menettelyjen rationalisoinnilla voitaisiin helpottaa rahastojen hallinnointia, mutta katsoo, että uudistuksia toteutettaessa on varottava, ettei menetetä lisäarvoa, joka syntyy alue- ja paikallisyhteisöjen monitasoisesta osallistumisesta yhteisön hallintoon.

20.

katsoo, että oikeudellinen ja hallinnollinen ympäristö on keskeisen tärkeä koheesiopolitiikan onnistumisen kannalta, ja toteaa, että institutionaalinen vahvistaminen on yksi merkittävimmistä ja vähiten ilmeisistä välineistä toimien toteuttamista ja koheesiopolitiikan toimivuutta ajatellen.

21.

muistuttaa, että Euroopan alueiden välisen kilpailun lisääntyminen tuotannon ja hallinnon tehokkuudessa on otettava huomioon taloudellisen ja sosiaalisen koheesion yhteydessä, sillä kyseinen tekijä vaikuttaa ulkomaisten investointien houkuttelemiseen ja globaaliin talouteen integroitumiseen.

22.

kannattaa uusien ja innovatiivisten rahoitusteknisten välineiden (esimerkiksi kiertävien rahastojen, revolving funds) kehittämistä koheesiopolitiikassa ja toteaa samalla, että yhteisrahoituksen periaate on asianmukainen ja tehokas väline koheesiopolitiikan lisäarvon säilyttämiseksi.

23.

korostaa, että koheesiopolitiikka voi lisätä valtavasti Euroopan unionin näkyvyyttä, ja painottaa, että komission on levitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa kansalaisille yhä tehokkaammin tietoa koheesiopolitiikan eduista ja tuloksista.

24.

tähdentää, että unionin nykyisen koheesiopolitiikan periaatteet, eli keskittäminen, ohjelmasuunnittelu, yhteisrahoitus, täydentävyys ja kumppanuus, ovat osoittautuneet asianmukaisiksi, ja katsoo, että niiden on oltava yhteisön toimien kulmakiviä myös tulevaisuudessa.

25.

huomauttaa, että unionin koheesiopolitiikan on edelleen perustuttava kaikkien hallintotasojen vahvaan kumppanuuteen, mikä edellyttää paikallis- ja alueyhteisöjen yhä tiiviimpää osallistumista kaikkiin vaiheisiin hankkeiden määrittelystä ohjelmien arviointiin.

26.

painottaa alueellisen yhteistyön merkitystä kaikkien koheesiopolitiikan ulottuvuuksien yhteydessä lisäarvon ja paikallisen näkyvyyden kannalta sekä kehottaa hyödyntämään täysimääräisesti uuden EAYY-välineen tarjoamia mahdollisuuksia.

27.

kehottaa vahvistamaan koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuutta ja muistuttaa, että kaupunkialueet ovat usein talouskasvun moottoreita, mutta niissä piilee myös taloudellisiin eroihin, sosiaaliseen epätasa-arvoon ja kulttuuriseen eristymiseen liittyviä vakavia ongelmia.

28.

kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä koordinointia ratkaistaessa maaseutualueiden ongelmia ja kaupunkialueiden vaikeuksia, sillä kaupunkien ja maaseudun yhteys on integroidun aluekehityspolitiikan keskeinen osatekijä.

29.

suosittaa, että yleiseen koheesiopolitiikkaan sisällytetään maaseudun kehittämisvälineitä, sillä rakennerahastoista rahoitetaan jo monia toimia, joilla on samat tavoitteet, ja näin voitaisiin parhaiten välttää hankkeiden ja toimien päällekkäisyyttä.

30.

ehdottaa hallintoviranomaisten ja tilastokeskusten yhteistyötä uusien alueellisten tilastointivälineiden laatimiseksi, jotta voidaan arvioida tarkoituksenmukaisesti ja määrätietoisesti koheesiopolitiikan vaikutusta, määritellä entistä paremmin kehitysindikaattoreita tai kehittää kelpoisuuskriteereitä.

31.

pitää tarpeellisena tutkia mahdollisuutta kehittää nykyistä tarkempia ja kattavampia kehitys- ja hyvinvointi-indikaattoreita, jotka kuvastavat alue- ja paikallistason merkittäviä eroja tuloissa, julkisten palvelujen saatavuudessa, terveydenhoitopalvelujen laadussa sekä kulttuuri- ja ammattikoulutuksen tarjonnassa.

32.

huomauttaa, että mahdollisuudella hyödyntää täydentäviä rahoitusmuotoja, kuten riskipääomaan perustuvia revolving fund -rahastoja sekä halpakorkoisia tai vakuudellisia lainoja, voisi olla myönteinen kerrannaisvaikutus eikä näin vääristettäisi koheesiopolitiikan tukijärjestelmää.

33.

katsoo, että julkisviranomaisten, paikallis- ja alueviranomaiset mukaan luettuina, on tulevaisuudessa investoitava aiempaa enemmän yleishyödyllisten palvelujen tarjontaan tai tukemiseen, jotta kurottaisiin umpeen olemassa olevat erot etenkin julkisten palvelujen sekä liikenteen osalta.

34.

muistuttaa, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden on vastattava väestön asteittaisesta ikääntymisestä johtuvaan väestökehityksen haasteeseen, ja korostaa, että yksi kyseisen muutoksen näkökohta on kaikille yhtä tehokkaiden ja laadukkaiden julkisten palvelujen, etenkin terveydenhoito- ja sosiaalipalvelujen, kysynnän kasvu.

35.

katsoo, että koheesiopolitiikan yksinkertaistamisen on perustuttava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin ja että raportointivelvoitteet ja valvontamenetelmät on kustannusten alentamiseksi ja hallinnon hajauttamiseksi sovitettava toimien laajuuden ja hankkeiden toteutuspaikan mukaan.

36.

katsoo, että Euroopan unionin on tunnustettava koheesiopolitiikan alueellinen ulottuvuus ja vahvistettava sitä, jotta mahdollistetaan taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, joka on paitsi tasapainoinen ja kestävä eri alueiden välillä myös monikeskuksinen ja yhtenäinen kyseisillä alueilla.

37.

korostaa, että koheesio on edelleen merkittävä haaste, sillä alueiden välisessä sekä alueiden sisäisessä taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä on edelleen suuria eroja, jotka ovat kärjistyneet Euroopan unionin tuoreimman laajentumisen myötä.

38.

katsoo, että integroinnin ja yhteisvastuun käsitteiden säilyttämiseksi vahvoina on koheesiopolitiikassa tähdättävä edelleen taloudelliseen ja sosiaaliseen tasapainoon, eikä siinä tule antaa myöten kiusaukselle kuormittaa koheesiopolitiikkaa liian monilla keskenään ristiriitaisilla tavoitteilla.

39.

korostaa, että jos koheesiopolitiikalle halutaan antaa merkittävä rooli vahvistettaessa taloudellista ja sosiaalista tasapainoa, sillä on oltava käytössään asianmukaiset resurssit ja välineet, ja katsoo, että rahoitus on nykyisellään ainoastaan välttämätön minimi kyseisen tehtävän suorittamiseksi. Rahoituksen on vastattava maailmanlaajuisen talouskriisin johdosta syntyneisiin menojen hillitsemispaineisiin tilanteessa, jossa tarve soveltaa koheesiopolitiikkoja yhä tehokkaammin on entistä suurempi.

40.

toteaa, että koheesiopolitiikassa on säilytettävä eurooppalainen ulottuvuus, ja torjuu kaikki yritykset yhteisön toimien uudelleenkansallistamiseksi. Yhteisön toimien lisäarvo perustuu myös siihen, että kyseessä on yhteinen laaja-alainen politiikka, jolla on selkeät strategiset tavoitteet ja joka kykenee vastaamaan eurooppalaisiin ja maailmanlaajuisiin haasteisiin sekä mukautumaan alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin.

41.

korostaa koheesiopolitiikan vipuvaikutusta, sillä investoinneilla saadaan aikaan pitkäaikaisia rakenteellisia vaikutuksia alue- ja paikallistason talouteen, edistetään innovatiivisia lähestymistapoja kehitykseen ja työllisyyteen sekä parannetaan huomattavasti hallintojen ja yritysten valmiuksia.

42.

kannustaa soveltamaan uusia rahoitusvälineitä, joiden avulla voitaisiin yksinkertaisesti ja tehokkaasti edistää investointeja etenkin alueilla, joilla tarvitaan rakenneuudistusta ja innovointia erityisesti pk-yritysten roolin ja kehityksen tukemiseksi.

43.

muistuttaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti paikallis- ja alueviranomaisten on osallistuttava kaikkiin vaiheisiin suunnittelusta arviointiin, sillä ne ovat lopullisia kohderyhmiä lähinnä oleva hallintotaso sekä päävastuussa koheesiopolitiikan toteuttamisesta.