3.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 294/42

A.

katsoo, että kaupunkikeskuksilla (kaupungeilla ja niiden ympäristöillä) on monesta syystä erittäin suuri merkitys EU:n kansalaisten elämässä; katsoo, että kaupunkikeskuksia koskevat niiden erilaisesta koosta ja rakenteesta huolimatta samankaltaiset ongelmat ja haasteet, jotka liittyvät kaupunkiliikenteestä aiheutuvaan saastumiseen, ruuhkautumiseen ja meluun sekä tieturvallisuuteen,

B.

katsoo, että kaupunkiliikenteeseen tarvitaan pikaisesti uutta ajattelua ja innovoivia toimintamalleja, sillä kaupunkiliikenne on merkittävä tekijä ilmastonmuutoksessa, saastumisessa ja muissa ympäristöongelmissa ja lisää merkittävästi niiden kaupunkilaisten elämänlaatuun ja terveyteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia; katsoo, että näihin ongelmiin on puututtava, jos ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöongelmien torjuntaa koskevan yleisen EU:n strategian halutaan toimivan,

C.

katsoo, että EU:n sekä kaupunkien ja kuntien välillä on vahvistettava asianmukainen tehtävänjako, jossa EU:n asema olisi määriteltävä selvästi; katsoo, että paremman sääntelyn periaatteen sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti kaupunkiliikennettä koskevia yhteisön toimia olisi toteutettava vain, jos niistä saadaan selvää lisäarvoa Euroopan tasolla,

D.

katsoo, että EU:n sisämarkkinoiden periaatteet on otettava huomioon myös kaupunkiliikenteen alalla,

E.

katsoo, että Euroopan kaupunkien ja kuntien on voitava valita laajasta valikoimasta joustavia keinoja niille sopivat kootakseen näin räätälöidyn politiikkayhdistelmän integroitujen, kestävien, yhteiskunnallisesti toimivien ja taloudellisesti elinkelpoisten ratkaisujen tarjoamiseksi niiden omiin liikenneongelmiin; huomauttaa, että kaikissa liikennemuodoissa ja kaikilla liikenteen aloilla (jalankulkijat, pyöräilijät, julkinen ja yksityinen matkustajaliikenne, rahdin jakelu ja palvelut) pitäisi pyrkiä parempiin logistiikkaratkaisuihin ja siirryttävä kestävämpiin liikennemuotoihin, jotta kaupunkien keskustat olisivat helppopääsyisiä ja liikennevirrat sujuvia, mikä on erittäin tärkeää asukkaille, vierailijoille, työmatkaliikenteelle sekä tavaroiden ja palvelujen tuottajille ja toimittajille – etenkin pk-yrityksille; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota valittujen välineiden yhteentoimivuuteen, jotta viranomaiset ovat myöhemmin toimivaltaisia kaupunkialueisiin liittyvissä tieliikennerikkomusasioissa rajojen yli,

F.

katsoo, että eurooppalaisessa kaupunkiliikennepolitiikassa pitää ottaa huomioon taloudellinen, sosiaalinen, alueellinen ja ympäristöön liittyvä koheesio; huomauttaa, että on erityisesti huomioitava ”uusien” jäsenvaltioiden erityisongelmat ja -olot,

G.

katsoo, että on huomioitava työntekijöiden (työmatkaliikenteen), liikuntaesteisten henkilöiden, lasten (lastenvaunut), sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien ja ikääntyneiden erityistarpeet; katsoo, että on pidettävä mielessä, että Euroopan väestön nopea vanhentuminen johtaa väestörakenteen muutoksiin ja yhteiskuntien uusiin liikennetarpeisiin,

H.

katsoo, että on erittäin tärkeää noudattaa uutta toimintatapaa kaupunkialueiden strategisessa suunnittelussa, jotta ennakoitaisiin ympäristöä, energiaa ja liikennettä koskevia haasteita, jotka syntyvät tulevien muutaman vuosikymmenen aikana,

I.

katsoo, että ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin on tärkeä askel tiellä selvyyden saamiseen liikennesektorin kustannuksista; katsoo, että on syytä selvittää mahdollisuus kestäviä kaupunkiliikenteen toimintamalleja hyödyttävään ristikkäiseen tukemiseen tavara- ja matkustajaliikenteen sekä eri liikennemuotojen oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseksi; katsoo, ja että pitäisi ponnistella uusien rahoitusvälineiden kehittämiseksi ja hyödyntää paremmin ja useammin rakenne- ja koheesiorahastojen kaltaisia nykyisiä rahoitusvälineitä kaupunkiliikennettä koskevia kestäviä ratkaisuja varten,

1.

suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun vihreään kirjaan, joka on sopiva runko keskustelulle; suhtautuu myönteisesti myös siihen, että sidosryhmät on otettu tehokkaasti mukaan prosessiin, jossa muotoillaan kantoja ja EU:n tulevaa kaupunkiliikennettä koskevaa politiikkaa;

2.

katsoo, että on välttämätöntä rajata selkeästi EU:n vastuualueet perussopimuksissa vahvistettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti; tunnustaa periaatteen, jonka mukaan paikallisviranomaiset voivat vapaasti päättää omasta liikennepolitiikastaan, kunhan ne eivät riko asiaa koskevaa kansallista ja yhteisön lainsäädäntöä; edellyttää samaan aikaan, että – edellä mainittuja periaatteita soveltaen – jäsenvaltiot, kunnat ja kaupungit ovat tietoisia omasta vastuustaan kaupunkiliikenteen organisoinnin ja suunnittelun parantamisesta; tunnustaa kuitenkin, että joillakin aloilla voidaan saada aikaan selvää lisäarvoa toteuttamalla yhteisiä toimia yhteisön sisällä;

3.

katsoo, että EU:n olisi määriteltävä kaupunkiliikennettä koskeva yleinen strategia, jonka avulla voidaan järkevöittää yksityisautoilua, ja että sen olisi edistettävä siirtymistä kestäviin liikennemuotoihin, jotta tuettaisiin sen sitoutumista ympäristönsuojeluun ja kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseen;

4.

on sitä mieltä, että seuraavilla aloilla tarvitaan toimintaa Euroopan tasolla, ja edellyttää, että

5.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa kaupunkisuunnitelmien kansallisten esteiden poistamiseksi kuitenkin ilman, että ehdotetaan EU:n lainsäädäntöä, jolla saatetaan rajoittaa paikallista joustavuutta, joka on tarpeen liikennettä koskevien ongelmien ratkaisemiseksi;

6.

pitää tarpeellisena, että EU:n ottaa huomioon kaupunkiliikenteen erityisvaatimukset niillä politiikan aloilla, joilla sillä on lainsäädäntövaltaa (esimerkiksi budjettipolitiikka, ympäristöpolitiikka, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikka, kilpailupolitiikka, teollisuuspolitiikka, alue- ja koheesiopolitiikka, liikennepolitiikka, tieturvallisuuspolitiikka ja energiapolitiikka);

7.

vaatii erityisiä eurooppalaisia standardointi- ja yhdenmukaistamissääntöjä ja/tai suuntaviivoja ennen kaikkea seuraavilla aloilla:

8.

vaatii lisäksi asianmukaisia toimenpiteitä hyviksi havaittujen, erityisesti seuraaviin asioihin liittyvien käytäntöjen vaihtamisen edistämiseksi:

9.

kehottaa jakamaan mahdollisimman laajasti tietoa kaupunkiliikenteeseen liittyvistä kysymyksistä, kuten Eurostat-tilastotoimiston ja CARE-tietokannan (yhteisön tietokanta tieliikenneonnettomuuksista Euroopassa) tilastoja; pyytää antamaan vapaan pääsyn CARE-tietokantaan, sillä se olisi tehokas väline tietojen ja asiantuntemuksen vaihtamiseen liikennealan ammattilaisten kesken;

10.

kehottaa komissiota tukemaan paikallisviranomaisia edistämällä erityisesti kaupunkiliikennettä koskevaan yhdennettyyn toimintamalliin tähtääviä pilotti- ja kokeiluhankkeita ja tarjoamalla tukea kaupunkisuunnittelua koskevaan tutkimukseen;

11.

korostaa, että on välttämätöntä toteuttaa tutkimus- ja kehittämistoimia kestävän liikenteen alalla, jotta voitaisiin erityisesti edistää teknologista edistystä vähemmän saastuttavien ajoneuvoteknologioiden kehittämisessä; kehottaa komissiota ja neuvostoa investoimaan puhtaisiin, tehokkaampiin, kuluttajalähtöisiin ja turvallisiin kaupunkiliikennejärjestelmiin ja toteuttamaan toimenpiteitä tällaisten järjestelmien markkinoiden luomiseksi;

12.

huomauttaa, että EU:lla on oma tehtävänsä älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämisessä ja edistämisessä sekä innovatiivisten teknologioiden rahoittamisessa, sillä kyseiset järjestelmät voivat muun muassa lisätä merkittävästi liikenneturvallisuutta, parantaa liikenteen sujuvuutta ja tehostaa logistiikkaa; on näin ollen sitä mieltä, että pitäisi erityisesti edistää älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämistä edelleen ja ennen kaikkea niiden käytön lisäämistä EU:ssa;

13.

kehottaa komissiota laatimaan helposti käytettävissä olevia ja yhdenmukaisia luetteloita EU:n eri puiteohjelmien nojalla toteutettavista kaupunkiliikennettä koskevista tutkimus- ja kehittämishankkeista ja ilmoittamaan luetteloissa myös käytännön esimerkit;

14.

korostaa, että kaupunkiliikenteen parantamiseksi on erittäin tärkeää vaihtaa parhaita liikenteenhallintaa koskevia käytäntöjä ja tehostaa koordinointia, sillä nyt alkaa ilmetä vastuun epäasianmukaisen jakamisen, paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten toimien puutteellisen koordinoinnin sekä kaupunkialueilla, taajamissa ja maaseudulla käytettävien liikennejärjestelmien riittämättömän koordinoinnin kaltaisia puutteita; huomauttaa, että paikallisviranomaisten välinen heikko koordinointi lisää kustannuksia ja liikennettä ja näin ollen ympäristön saastumista;

15.

kehottaa parantamaan pikaisesti vierekkäisillä alueilla toimivien paikallisviranomaisten koordinointia tietyntasoisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja huolehtimaan paikallisen ja alueellisen liikenneinfrastruktuurin kestävästä ja yhdenmukaisesta kehittämisestä rajatylittävillä alueilla ja muilla alueilla;

16.

katsoo, että kaupunkirakentamisessa ja -suunnittelussa on toimittava yhdennetysti ja otettava huomioon nykyiset ja tulevat liikennettä koskevat tarpeet; katsoo, että laajamittaisen kaupunkirakentamisen ja kaupunkien nykyaikaistamisen keskeisenä periaatteena pitäisi olla kaupunkien keskustojen ja jokisatamien ja rautatie- ja lentoasemien ja erityisesti syrjäisten alueiden välisten nopeiden junayhteyksien käyttöönotto;

17.

muistuttaa, että entistä nopeamman kaupungistumisen takia olisi kiinnitettävä enemmän huomiota esikaupunkeihin, taajamien lähialueisiin ja taajamiin;

18.

korostaa kansalaisten omaa vastuuta ja katsoo, että on tarpeen kannustaa heitä tarkastelemaan kriittisesti käyttäytymistään tielläliikkujina ja osallistumaan mahdollisuuksien mukaan aktiivisesti paikallisiin kaupunkiliikennefoorumeihin; on sitä mieltä, että melkein jokainen kansalainen voi muuttaa tapojaan esimerkiksi yksityisautoilun ja vaihtoehtoisten liikennemuotojen (kävely, pyöräily tai julkinen liikenne) suhteen ja siten vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että kaupungista tulee puhtaampi ja miellyttävämpi elinympäristö; kehottaa kansallisia ja alue- ja paikallisviranomaisia tarjoamaan liikennevaihtoehtoja näiden muutosten helpottamiseksi; kehottaa lisäksi unionin ja kansallisia sekä alue- ja paikallisviranomaisia tehostamaan valistus- ja tiedotuskampanjoita, jotta kansalaiset saataisiin tietoisemmiksi liikennekäyttäytymisestään; korostaa nuoremmille sukupolville kohdistettavien valistuskampanjoiden erityistä merkitystä;

19.

korostaa tässä yhteydessä Euroopan liikkujan viikon puitteissa toteutetun autottoman päivän merkitystä ja kasvavaa suosiota; panee merkille, että vuonna 2007 tähän aloitteeseen osallistui 1909 kaupunkia 23 jäsenvaltiosta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan tämän aloitteen tukemista ja edistämään sen laajamittaista toteuttamista;

20.

katsoo, että olisi laadittava tutkimus, jossa tarkastellaan kansalaisten käytettävissä olevien kaupunkiliikenteen mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen kaikkia näkökohtia (yksityinen vastaan julkinen liikenne) ja joka sisältää yksityiskohtaisia tietoja kyseisistä näkökohdista; kehottaa luomaan uuden ja standardoidun tiedonkeruumenetelmän, jolla voitaisiin kerätä tietoa vähemmän tutkituista kysymyksistä, kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttäytymisestä ja kansalaisten perusteista sille, miksi he käyttävät tiettyjä liikennemuotoja mutta eivät joitakin muita;

21.

uskoo, että EU voi osallistua tärkeällä panoksella kaupunkien henkilö- ja rahtiliikenteen toimenpiteiden rahoittamiseen esimerkiksi rakenne- ja koheesiorahastojen varoista, ja kehottaa komissiota tiedostamaan vastuunsa tässä asiassa; muistuttaa jäsenvaltioiden rahoitusvastuusta yhteisön lainsäädännössä säädettyjen ympäristöön ja liikenteeseen liittyvien toimenpiteiden kohdalla;

22.

kehottaa komissiota luomaan erityisiä markkinatalouslähtöisiä välineitä tasapainoisten kestävää liikennettä suosivien puitteiden luomiseksi taajama-alueiden keskustoihin;

23.

vaatii, että EU:n talousarvion tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä hankkeiden rahoittaminen EU:n varoista sidotaan tulevaisuudessa tiukemmin ehtoihin ja edellytyksiin, jotka liittyvät kestävään liikenteeseen ja ympäristönsuojeluun, ja pitää tätä sopivana välineenä ympäristöystävällisten ja laajalti saatavilla olevien liikennemallien edistämiseen;

24.

kehottaa komissiota tutkimaan yksin tai muun muassa yhdessä Euroopan investointipankin kanssa nykyisiä ja tulevia mahdollisuuksia kaupunkiliikenteen rahoittamiseen; ehdottaa, että laaditaan kattava opas, jossa esitetään järjestelmällisesti kaikki kaupunkiliikenteeseen saatavilla olevat varat; kehottaa komissiota lisäksi selvittämään kysymyksen ristikkäisestä tukemisesta liikenteen alalla, jotta varmistetaan kaikkien liikennemuotojen sekä matkustaja- ja tavaraliikenteen oikeudenmukainen kohtelu; katsoo lisäksi, että olisi arvioitava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kaikkia näkökohtia ja niiden mahdollista panosta kestäviin kaupunkiliikennemalleihin;

25.

kehottaa Euroopan parlamentin puhemiehistöä ja sen yksiköitä olemaan esimerkkinä ja panemaan täytäntöön omat päätöksensä ja edistämään liikkuvuuden hallintaa koskevia toimenpiteitä jäsenten, henkilökunnan ja vierailijoiden kohdalla pitäen tavoitteena sitä, että Euroopan parlamentti ottaa kestävän liikenteen mukaan sovellettaessa EMAS-asetusta;

26.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.