(2)

Kun on kyse maakaasun ja sähkön maahantuontia sekä maakaasun ja sähkön luovutuksen verotuspaikkaa koskevista säännöksistä, direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta kaasun ja sähkön luovutuspaikkaa koskevien sääntöjen osalta 7 päivänä lokakuuta 2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/92/EY luotua erityisjärjestelmää ei sovelleta sellaisissa kaasuputkissa kuljetettavan maakaasun maahantuontiin ja luovutukseen, jotka eivät kuulu jakeluverkkoon, eikä varsinkaan siirtoverkon kaasuputkissa kuljetettavan maakaasun maahantuontiin ja luovutukseen, vaikka näiden kaasuputkien välityksellä toteutetaan lähes kaikki kaasuputkien kautta tapahtuvat rajatylittävät liiketoimet. Sen vuoksi erityisjärjestelmän soveltamisala olisi laajennettava käsittämään kaikissa kaasuputkissa kuljetettavan maakaasun maahantuonti ja luovutus.

(2)

Voimassa olevilla säännöillä varmistetaan jo maakaasun ja sähkön osalta, että arvonlisävero kannetaan siinä paikassa, jossa hankkija tosiasiallisesti kuluttaa maakaasun tai sähkön. Näiden sääntöjen avulla vältetään kilpailun vääristyminen jäsenvaltioiden välillä. Kun on kyse maakaasun ja sähkön maahantuontia sekä maakaasun ja sähkön luovutuksen verotuspaikkaa koskevista säännöksistä, direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta kaasun ja sähkön luovutuspaikkaa koskevien sääntöjen osalta 7 päivänä lokakuuta 2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/92/EY luotua erityisjärjestelmää ei sovelleta sellaisissa kaasuputkissa kuljetettavan maakaasun maahantuontiin ja luovutukseen, jotka eivät kuulu jakeluverkkoon, eikä varsinkaan siirtoverkon kaasuputkissa kuljetettavan maakaasun maahantuontiin ja luovutukseen, vaikka näiden kaasuputkien välityksellä toteutetaan lähes kaikki kaasuputkien kautta tapahtuvat rajatylittävät liiketoimet. Erityisjärjestelmän soveltamisala on tarpeettoman rajoitettu eikä vastaa taloudellista todellisuutta. Sen vuoksi erityisjärjestelmän soveltamisala olisi laajennettava käsittämään kaikissa kaasuputkissa kuljetettavan maakaasun maahantuonti ja luovutus. Lisäksi tarvitaan enemmän selkeyttä, jotta varmistetaan direktiivin 2006/112/EY johdonmukainen täytäntöönpano ja tulkinta koko yhteisössä tavalla, joka vastaa maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY  (1) 2 artiklan määritelmiä, joissa selitetään, mitä kaasun siirrolla ja jakelulla putkistoissa tarkoitetaan .

(3)

Erityisjärjestelmää ei toistaiseksi sovelleta myöskään kaasusäiliöaluksilla kuljetettavan maakaasun maahantuontiin ja luovutukseen, vaikka tällainen kaasu on ominaisuuksiltaan samanlaista kuin kaasuputkien kautta maahantuotava tai luovutettava kaasu ja vaikka se höyrystämisen jälkeen kuljetetaan kaasuputkissa. Sen vuoksi erityisjärjestelmän soveltamisala olisi laajennettava käsittämään kaasusäiliöaluksilla kuljetettavan maakaasun maahantuonti ja luovutus.

(3)

Erityisjärjestelmää ei toistaiseksi sovelleta myöskään kaasusäiliöaluksilla kuljetettavan maakaasun maahantuontiin ja luovutukseen, vaikka tällainen kaasu on ominaisuuksiltaan samanlaista kuin kaasuputkien kautta maahantuotava tai luovutettava kaasu ja vaikka se höyrystämisen jälkeen kuljetetaan kaasuputkissa. Sen vuoksi erityisjärjestelmän soveltamisala olisi laajennettava käsittämään kaasusäiliöaluksilla kuljetettavan maakaasun maahantuonti ja luovutus putkistojen välillä .

(4)

Ensimmäiset rajatylittävät lämpö- ja jäähdytysverkot on jo otettu käyttöön. Lämpöenergian ja jäähdytysenergian luovutukseen tai maahantuontiin liittyy samoja ongelmia kuin maakaasun ja sähkön luovutukseen tai maahantuontiin. Voimassa olevilla säännöillä varmistetaan jo maakaasun ja sähkön osalta, että arvonlisävero kannetaan siinä paikassa, jossa hankkija tosiasiallisesti kuluttaa maakaasun tai sähkön. Näiden sääntöjen avulla vältetään kilpailun vääristyminen jäsenvaltioiden välillä. Sen vuoksi samaa järjestelmää, jota sovelletaan maakaasuun ja sähköön, olisi sovellettava myös lämpö- ja jäähdytysenergiaan.

(4)

Ensimmäiset rajatylittävät lämpö- ja jäähdytysverkot on jo otettu käyttöön. Lämpöenergian ja jäähdytysenergian luovutukseen tai maahantuontiin liittyy samoja ongelmia kuin maakaasun ja sähkön luovutukseen tai maahantuontiin. Sen vuoksi samaa järjestelmää, jota sovelletaan maakaasuun ja sähköön, olisi sovellettava myös lämpö- ja jäähdytysenergiaan.

(6)

Nykyään on voimassa menettely, jonka mukaan komission on ilmaistava kantansa siihen, onko kilpailu vaarassa vääristyä sen vuoksi, että maakaasuun, sähköön ja kaukolämpöön sovelletaan alennettua verokantaa. Viimeaikaiset kokemukset tämän menettelyn soveltamisesta ovat osoittaneet sen olevan vanhentunut ja tarpeeton. Verotuspaikan määrittämistä koskevilla säännöillä varmistetaan jo, että arvonlisävero kannetaan siinä paikassa, jossa hankkija tosiasiallisesti kuluttaa maakaasun, sähkön, lämpö- ja jäähdytysenergian. Näiden sääntöjen avulla vältetään kilpailun vääristyminen jäsenvaltioiden välillä. On kuitenkin yhä tarpeen varmistaa, että komissiolle ja muille jäsenvaltioille annetaan riittävästi tietoja, kun jokin jäsenvaltio ottaa alennetun verokannan käyttöön tällä hyvin herkällä alalla. Sen vuoksi tarvitaan menettelyä, jossa asiasta kuullaan ennakolta arvonlisäverokomiteaa.

(6)

Direktiivin 2006/112/EY 102 artiklassa säädetään menettely, jonka mukaan komission on ilmaistava kantansa siihen, onko kilpailu vaarassa vääristyä sen vuoksi, että maakaasuun, sähköön ja kaukolämpöön sovelletaan alennettua verokantaa. Viimeaikaiset kokemukset tämän menettelyn soveltamisesta ovat osoittaneet sen olevan vanhentunut ja tarpeeton. Verotuspaikan määrittämistä koskevilla säännöillä varmistetaan jo, että arvonlisävero kannetaan siinä paikassa, jossa hankkija tosiasiallisesti kuluttaa maakaasun, sähkön, lämpö- ja jäähdytysenergian , minkä vuoksi arvonlisäverokanta on neutraali . Näiden sääntöjen avulla vältetään kilpailun vääristyminen jäsenvaltioiden välillä. On kuitenkin yhä tarpeen varmistaa, että komissiolle ja muille jäsenvaltioille annetaan riittävästi tietoja, kun jokin jäsenvaltio ottaa alennetun verokannan käyttöön tällä hyvin herkällä alalla. Sen vuoksi tarvitaan menettelyä, jossa asiasta kuullaan ennakolta arvonlisäverokomiteaa.

(7)

Yhteisyritysten ja muiden EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla perustettujen järjestelmien tehtävänä on toteuttaa yhteisiä politiikkoja. Jotta verotus ei hyödyttäisi sitä jäsenvaltiota, jossa vero on maksettava, muiden jäsenvaltioiden ja Euroopan yhteisöjen kustannuksella, on tarpeen myöntää vapautus tuotantopanoksiin sisältyvästä arvonlisäverosta yhteisöjen perustamille yhteisyrityksille, joilla on oikeushenkilöllisyys ja jotka todellisuudessa saavat yhteisöjen yleisestä talousarviosta suoritettavaa avustusta Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston päätöksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 nojalla.

(7)

Yhteisyritysten ja muiden EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan nojalla perustettujen järjestelmien tehtävänä on toteuttaa yhteisiä politiikkoja. Jotta verotus ei hyödyttäisi sitä jäsenvaltiota, jossa vero on maksettava, muiden jäsenvaltioiden ja Euroopan yhteisöjen kustannuksella, on tarpeen myöntää vapautus tuotantopanoksiin sisältyvästä arvonlisäverosta yhteisöjen perustamille yhteisyrityksille, joilla on oikeushenkilöllisyys ja jotka todellisuudessa saavat yhteisöjen yleisestä talousarviosta suoritettavaa avustusta Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 nojalla edellyttäen, että ne eivät harjoita mitään direktiivin 2006/112/EY 9 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa .

(10)

Tässä yhteydessä tätä sääntöä olisi sovellettava verovelvolliselle luovutettuun kiinteään omaisuuteen ja tällaiseen omaisuuteen liittyviin merkittäviin palveluihin, jotka on suoritettu verovelvolliselle. Nämä ovatkin tärkeimmät tapaukset ottaen huomioon tällaisen omaisuuden arvo ja taloudellinen käyttöikä sekä se seikka, että tällaista omaisuutta käytetään yleensä muuhunkin kuin liiketoimintaan.

(10)

Tässä yhteydessä tätä sääntöä olisi sovellettava verovelvolliselle luovutettuun kiinteään omaisuuteen ja tällaiseen omaisuuteen liittyviin merkittäviin palveluihin, jotka on suoritettu verovelvolliselle ja jotka taloudellisen arvonsa vuoksi voidaan rinnastaa kiinteän omaisuuden hankintaan . Nämä ovatkin tärkeimmät tapaukset ottaen huomioon tällaisen omaisuuden arvo ja taloudellinen käyttöikä sekä se seikka, että tällaista omaisuutta käytetään yleensä muuhunkin kuin liiketoimintaan. Pienet kunnostustyöt tai parannukset, joiden taloudellinen merkitys on vähäinen, olisi sen sijaan jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(3 a)

Tavaroiden luovutukset toimitus- tai jakeluverkkojen kautta