(1)

Yhteisössä on vuodesta 1999 lähtien toteutettu asteittain kaasun sisämarkkinoita, joilla pyritään luomaan todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille Euroopan unionin kuluttajille, niin kansalaisille kuin yrityksillekin, sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli. Näin pyritään saavuttamaan parempi tehokkuus, kilpailuun perustuvat hinnat ja parempi palvelutaso sekä edistämään toimitusvarmuutta ja kestävyyttä.

(2)

Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ║ 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY (4) on myötävaikuttanut merkittävästi kaasun sisämarkkinoiden luomiseen.

(3)

Oikeutta myydä kaasua kaikissa jäsenvaltioissa tasapuolisin ehdoin ja ilman syrjintää tai epäsuotuisampaa asemaa ei voida kuitenkaan tällä hetkellä taata kaikille yrityksille kaikissa jäsenvaltioissa . Jäsenvaltioiden välillä ei ole toteutunut varsinkaan syrjimätön pääsy verkkoihin eikä myöskään tasoltaan yhdenmukainen viranomaisvalvonta, koska ║ oikeudellinen kehys on riittämätön.

(4)

Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 antamassa tiedonannossa ”Energiapolitiikka Euroopalle” ║ korostetaan tarvetta saattaa valmiiksi maakaasun sisämarkkinat ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille yhteisöön sijoittautuneille kaasualan yrityksille. Samana päivänä kaasu- ja sähkömarkkinoiden tulevaisuudennäkymistä annettu komission tiedonanto ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (loppuraportti) ovat osoittaneet, että nykyiset säännöt ja toimenpiteet eivät tarjoa riittäviä puitteita tavoitteena olevien moitteettomasti toimivien sisämarkkinoiden saavuttamiseksi.

(5)

Jos verkkotoimintoja ei tosiasiallisesti eriytetä toimitus- ja tuotantotoiminnoista on olemassa vaara, että syrjintää esiintyy sekä verkon toiminnassa että myös sen suhteen, minkälaisia kannustimia vertikaalisesti integroituneilla yrityksillä on tehdä riittäviä investointeja verkkoihinsa.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistyötä ja valvottava verkon tehokkuutta alueellisella tasolla. Useat jäsenvaltiot ovat jo esittäneet ehdotuksen, jonka avulla tämä tavoite voitaisiin saavuttaa.

(7)

Nykyiset oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä koskevat säännöt eivät ole vielä johtaneet siirtoverkonhaltijoiden tosiasialliseen eriyttämiseen kaikissa jäsenvaltioissa, osittain siitä syystä, että yhteisön nykyistä lainsäädäntöä ei ole pantu täysimääräisesti täytäntöön . Eurooppa-neuvosto pyysi Brysselissä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 pitämässään kokouksessa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia, joiden tavoitteena on toimitus- ja tuotantotoimien tehokas erottaminen verkkotoiminnoista.

(8)

Tosiasiallinen eriyttäminen voidaan varmistaa ainoastaan poistamalla vertikaalisesti integroitujen yritysten luontainen kannustin syrjiä kilpailijoitaan verkkoon pääsyssä ja investoinneissa. Omistuksen eriyttäminen, mikä merkitsee sitä, että verkon omistaja nimetään verkonhaltijaksi, joka on riippumaton toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä, on selvästi tehokkain ja vakain tapa ratkaista luontainen eturistiriita ja turvata toimitusvarmuus. Tästä syystä Euroopan parlamentti toteaa kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista 10 päivänä heinäkuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa (5), että se pitää siirtotasolla tapahtuvaa omistuksen eriyttämistä tehokkaimpana tapana edistää infrastruktuuriin tehtäviä investointeja syrjimättömästi, uusien tulokkaiden oikeudenmukaista pääsyä verkkoon ja markkinoiden avoimuutta. Jäsenvaltioita olisi siksi vaadittava varmistamaan, ettei henkilöllä tai henkilöillä ei ole oikeutta käyttää määräysvaltaa, mukaan luettuna strategisesti tärkeitä päätöksiä kuten investointeja koskevaa määrävähemmistöoikeutta, kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, jos sillä tai niillä on samaan aikaan minkäänlaisia etuja tai oikeuksia siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden. Samalla tavoin määräysvallan siirtoverkonhaltijassa olisi suljettava pois mahdollisuus, että samalla henkilöllä voisi olla minkäänlaisia etuja tai oikeuksia toimitusyritykseen nähden.

(9)

Eriyttämisjärjestelmällä olisi poistettava tehokkaasti eturistiriitoja tuottajien ja siirtoverkonhaltijoiden väliltä, jotta voidaan luoda kannustimia tarvittaville investoinneille ja turvata uusien yrittäjien pääsy markkinoille avoimen ja tehokkaan sääntelyjärjestelmän avulla, eikä sillä saisi luoda kansallisille sääntelyviranomaisille ankaraa ja vaikeaselkoista sääntelyjärjestelmää, jonka täytäntöönpano on hankalaa tai kallista.

(10)

Kaasua tuodaan Euroopan unioniin pääasiassa ja yhä enemmän kolmansista maista. Yhteisön lainsäädännössä olisi siksi otettava huomioon kaasualan erityinen yhdentyminen maailmanmarkkinoihin, mukaan luettuna erot tuotantoketjun alku- ja loppupään markkinoilla.

(11)

Omistuksen eriyttäminen vaatii joissain tapauksissa yritysten rakenneuudistuksia, joten niille jäsenvaltioille , jotka päättävät toteuttaa omistajuuden eriyttämisen, olisi annettava lisäaikaa asiaa koskevien säännösten soveltamiseen. Sähkö- ja kaasualojen väliset vertikaaliset yhteydet huomioon ottaen näitä eriyttämissäännöksiä olisi sovellettava molemmilla aloilla.

(12)

Jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa tämän direktiivin säännöksiä siirtoverkkojen ja siirtoverkonhaltijoiden tehokkaasta ja tosiasiallisesta eriyttämisestä. Eriyttäminen on tehokasta, jos sen avulla voidaan varmistaa siirtoverkonhaltijoiden riippumattomuus, ja se on tosiasiallista, jos sen avulla voidaan luoda asianmukaisemmat sääntelypuitteet oikeudenmukaisen kilpailun, riittävien investointien, uusien toimijoiden markkinoille pääsyn ja maakaasumarkkinoiden yhdentymisen turvaamiseksi. Tällainen eriyttäminen perustuu lisäksi organisatoristen toimenpiteiden ja siirtoverkonhaltijoiden hallintoa koskevien toimenpiteiden muodostamaan pilariin sekä investointeja, uuden tuotantokapasiteetin liittämistä verkkoon ja markkinoiden yhdentymistä alueellisen yhteistyön avulla koskevien toimenpiteiden muodostamaan pilariin ja vastaa 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettamia vaatimuksia.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä alueellista yhteistyötä ja olisi mahdollisesti nimitettävä alueellinen koordinaattori, jonka vastuulla on vuoropuhelun edistäminen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä. Lisäksi verkkoon olisi aikanaan yhdistettävä uusia tuotantoa tai toimittamista harjoittavia yrityksiä tehokkaalla tavalla.

(14)

Tämän direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi avustettava niitä jäsenvaltioita, joilla on siinä ongelmia.

(15)

Integroidun eurooppalaisen energiaverkon tavoite on keskeinen toimitusvarmuuden ja toimivien maakaasun sisämarkkinoiden kannalta. Tämän vuoksi komission olisi sidosryhmiä, erityisesti energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa, jäljempänä ”virasto”, joka on perustettu energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta … päivänä …kuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) …/2008  (6) , ja siirtoverkonhaltijoita, kuultuaan arvioitava yhtenäisen eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan toteutettavuutta ja sen kustannuksia ja hyötyjä markkinoiden yhdentymisen sekä siirtoverkon tehokkaan ja turvallisen toiminnan kannalta.

(16)

Jotta voitaisiin varmistaa verkkotoimintojen täydellinen riippumattomuus toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä ja estää luottamuksellisten tietojen vaihto, sama henkilö ei saisi olla sekä siirtoverkonhaltijan että kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavan yrityksen johtokunnan jäsen. Samasta syystä henkilöllä ei saisi olla oikeutta nimittää siirtoverkonhaltijan johtokunnan jäseniä, jos sillä on minkäänlaisia etuja kaasuntoimittajaan nähden.

(17)

Toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä riippumattomien siirtoverkonhaltijoiden perustamisen tulisi mahdollistaa se, että vertikaalisesti integroituneet yritykset voivat säilyttää verkon omistuksen samalla kun varmistetaan intressien tosiasiallinen eriyttäminen. Tämä edellyttää, että riippumaton siirtoverkonhaltija huolehtii kaikista verkonhaltijan toiminnoista, minkä lisäksi on varmistettava yksityiskohtainen sääntely ja otettava käyttöön kattavat mekanismit viranomaisvalvontaa varten.

(18)

Kun siirtoverkon omistava yritys kuuluu vertikaalisesti integroituun yritykseen, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita kahdesta vaihtoehdosta, joita ovat omistuksen eriyttäminen tai riippumattoman siirtoverkonhaltijan perustaminen.

(19)

Kilpailun kehittämiseksi kaasun sisämarkkinoilla asiakkaiden, jotka eivät ole kotitalouksia, olisi saatava valita toimittajansa, ja niille olisi annettava mahdollisuus tehdä tarvitsemiansa kaasun saannin turvaavia sopimuksia useiden toimittajien kanssa. Tällaisia asiakkaita olisi suojeltava sopimuksiin sisällytettäviltä yksinoikeuslausekkeilta, joiden tarkoituksena on estää kilpailevat ja/tai täydentävät tarjoukset.

(20)

Tosiasiallisen eriyttämisen toteutuksessa olisi noudatettava julkisen ja yksityisen sektorin välisen syrjimättömyyden periaatetta. Tästä syystä samalla henkilöllä ei saisi olla yksinomaista tai jaettua vaikutusvaltaa sekä siirtoverkonhaltijoiden että kaasuntoimittajien toimielinten kokoonpanoon, äänestyksiin tai päätöksiin. ▐

(21)

Verkko- ja toimitustoimintojen ▐ eriyttämistä olisi sovellettava kaikkialla yhteisössä▐. Tätä periaatetta olisi sovellettava samalla tavoin sekä Euroopan unioniin että kolmansiin maihin sijoittautuneisiin yrityksiin. Sen varmistamiseksi, että verkko- ja toimitustoiminnot pidetään erillään kaikkialla yhteisössä, sääntelyviranomaisille olisi annettava valtuudet evätä sellaisten siirtoverkonhaltijoiden sertifiointi, jotka eivät noudata eriyttämissääntöjä. Jotta voitaisiin varmistaa vaatimusten yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä ja yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen, virastolla olisi oltava oikeus tarkastella uudelleen sääntelyviranomaisten tekemiä, sertifiointia koskevia päätöksiä.

(22)

Energiansaannin turvaaminen on olennainen osa yleistä turvallisuutta ja siten luontaisesti sidoksissa kaasun sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan ja jäsenvaltioiden eristyneiden markkinoiden yhdentymiseen . Kaasua voidaan toimittaa unionin kansalaisille vain verkon kautta. Toimivat avoimet kaasumarkkinat , joilla on todellisia kaupankäyntimahdollisuuksia, ja erityisesti verkot ja muu kaasuntoimituksiin liittyvä omaisuus ovat olennaisen tärkeitä Euroopan unionin yleisen turvallisuuden, sen talouden kilpailukyvyn ja sen kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Komissio katsoo, että kaasunsiirtoverkkojen ala on yhteisölle erityisen tärkeä, minkä vuoksi tarvitaan uusia kolmansien maiden vaikutusvaltaa koskevia varotoimenpiteitä, jotta voidaan välttää unionin yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen ja sen kansalaisten hyvinvointiin kohdistuvat mahdolliset uhat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamista. Tällaiset toimenpiteet ovat tarpeellisia myös tosiasiallista eriyttämistä koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi.

(23)

On tarpeellista varmistaa varastointilaitteistojen haltijoiden riippumattomuus, jotta voidaan parantaa kolmansien osapuolten mahdollisuuksia käyttää kaasuvarastoja, jotka ovat teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellisia tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten. Siksi on asianmukaista, että varastointia harjoittavat oikeudellisesti erilliset yksiköt, joilla on tosiasialliset päätösoikeudet varastojen ylläpitämiseen, käyttämiseen ja kehittämiseen tarvittavaan omaisuuteen nähden. Lisäksi on syytä lisätä avoimuutta kolmansille osapuolille tarjottavan varastointikapasiteetin osalta velvoittamalla jäsenvaltiot vahvistamaan ja julkaisemaan syrjimättömät ja selkeät kehykset, joissa määritellään varastoihin sovellettava asianmukainen sääntelyjärjestelmä.

(24)

Syrjimätön pääsy jakeluverkkoon on edellytys toimitusyhteyksien luomiselle asiakkaisiin vähittäismarkkinatasolla. Mahdollisuudet kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn ja investointeihin liittyvään syrjintään ovat kuitenkin jakelutasolla rajallisemmat kuin siirtotasolla, koska ylikuormitus ja tuotantoon liittyvät intressit eivät ole jakelutasolla yhtä merkittäviä tekijöitä kuin siirtotasolla. Lisäksi jakeluverkonhaltijoiden toimintojen eriyttämisestä tuli direktiivin 2003/55/EY mukaisesti pakollista vasta 1 päivästä heinäkuuta 2007, ja sen vaikutukset sisämarkkinoihin on vielä analysoitava. Nykyiset oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä koskevat säännöt voivat johtaa tosiasialliseen eriyttämiseen sillä edellytyksellä, että ne määritellään selkeämmin, pannan asianmukaisesti täytäntöön ja täytäntöönpanoa valvotaan tarkasti. Yhtäläisten toimintaedellytysten luomiseksi vähittäismarkkinatasolla jakeluverkonhaltijoiden toimintaa olisi siis valvottava, jotta niitä estettäisiin hyödyntämästä vertikaalista integroitumistaan parantaakseen kilpailuasemaansa markkinoilla erityisesti suhteessa kotitalousasiakkaisiin ja muihin pieniin asiakkaisiin.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä biokaasun ja biomassasta tuotetun kaasun laajemman käytön edistämiseksi, ja niiden tuottajille olisi annettava syrjimätön pääsy kaasuverkkoon, edellyttäen että pääsy on teknisten sääntöjen ja turvallisuusnormien mukainen.

(26)

Direktiivin 2003/55/EY mukaan jäsenvaltioiden on perustettava kansalliset sääntelyviranomaiset, joilla on määrätyt toimivaltuudet. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että sääntelyn vaikuttavuutta on usein rajoittanut kansallisten sääntelyviranomaisten puutteellinen riippumattomuus hallituksesta ja niiden riittämätön toimi- ja harkintavalta. Tästä syystä Eurooppa-neuvosto pyysi Brysselissä ║ pitämässään kokouksessa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia, joiden tavoitteena on kansallisten ║ sääntelyviranomaisten toimivaltuuksien yhdenmukaistaminen edelleen sekä niiden riippumattomuuden lujittaminen.

(27)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tehdä päätöksiä kaikista sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta merkityksellisistä sääntelykysymyksistä, ja niiden tulisi olla täysin riippumattomia kaikista muista julkisten tai yksityisten yritysten eduista.

(28)

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet tehdä verkonhaltijoita koskevia sitovia päätöksiä ja määrätä tehokkaita, asianmukaisia ja varoittavia seuraamuksia verkonhaltijoille , jotka eivät täytä velvollisuuksiaan. Niille olisi myös annettava valtuudet päättää, kilpailusääntöjen soveltamisesta riippumatta, kaikista verkkoon pääsyä koskevista asianmukaisista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on edistää markkinoiden moitteettoman toiminnan edellyttämää tosiasiallista kilpailua. Niiden olisi myös voitava varmistaa julkisten palvelujen korkea taso markkinoiden avaamisen yhteydessä, heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelu sekä kuluttajansuojatoimenpiteiden täysimääräinen vaikutus. Nämä säännökset eivät saisi rajoittaa komission toimivaltaa, joka koskee kilpailusääntöjen soveltamista, mukaan luettuna sellaisten yrityskeskittymien tutkiminen, joilla on vaikutuksia yhteisön tasolla, eivätkä sisämarkkinasääntöjen soveltamista, kuten pääoman vapaa liikkuvuus.

(29)

Kansallisten sääntelyviranomaisten ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä antaakseen toisilleen mahdollisuuden saada yleiskuvan kyseisistä markkinoista. Niillä olisi myös oltava oikeus saada asiaa koskevia tietoja kaasualan yrityksiltä asianmukaisten ja riittävien tutkimusten avulla, ratkaista riitoja sekä määrätä tehokkaita seuraamuksia.

(30)

Investointeja uusiin merkittäviin infrastruktuureihin olisi edistettävä voimakkaasti samalla kun varmistetaan kaasun sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Jotta infrastruktuurihankkeiden vapauttamisella säännösten soveltamisesta olisi mahdollisimman myönteinen vaikutus kilpailuun ja toimitusvarmuuteen, markkinoiden mielenkiinto olisi selvitettävä hankkeen suunnitteluvaiheessa ja ylikuormituksen hallintaa koskevat säännöt olisi pantava täytäntöön. Jos infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, ║ viraston olisi käsiteltävä vapautuspyyntö, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon vapautuksen rajojen yli ulottuvat vaikutukset sekä helpottaa pyynnön hallinnollista käsittelyä. Lisäksi kun otetaan huomioon näiden vapautettujen merkittävien infrastruktuurihankkeiden rakentamisen poikkeuksellinen riskiprofiili, toimitus- ja tuotantoyrityksille olisi voitava myöntää tilapäisesti osittaisia vapautuksia eriyttämissääntöjen soveltamisesta kyseisten hankkeiden osalta. Toimitusvarmuuden turvaamiseksi tämän tulisi erityisesti koskea yhteisön alueelle rakennettavia uusia putkistoja, joilla maakaasua kuljetetaan kolmansista maista yhteisöön.

(31)

Kaasun sisämarkkinoita vaivaa likviditeetin ja avoimuuden puute, joka haittaa voimavarojen tehokasta jakamista, riskeiltä suojautumista ja uusien toimijoiden markkinoille tuloa. Luottamusta markkinoihin, niiden likviditeettiä ja markkinatoimijoiden lukumäärää on kasvatettava, mistä syystä kaasuntoimituksia harjoittavien yritysten viranomaisvalvontaa on lisättävä. Tällaiset vaatimukset eivät saisi rajoittaa voimassa olevan rahoitusmarkkinoita koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista ja niiden tulisi olla yhteensopivia tämän lainsäädännön kanssa. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyviranomaisten olisi toimittava yhteistyössä, jotta molemmilla olisi yleiskuva kyseessä olevista markkinoista.

(32)

(33)

Julkisen palvelun vaatimuksia ja niistä seuraavia yhteisiä vähimmäisnormeja olisi edelleen vahvistettava sen varmistamiseksi, että kaikki kuluttajat voivat hyötyä kilpailusta. Keskeinen tekijä kuluttajille tehtävissä toimituksissa on mahdollisuus saada kulutustietoja. Kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus saada käyttöönsä itseään koskevat tiedot, jotta he voivat pyytää kilpailijoita tekemään tarjouksia näiden tietojen pohjalta. Kuluttajilla olisi myös oltava oikeus saada asianmukaisesti tietoja energiankulutuksestaan. Säännöllisesti annettavat tiedot energiakustannuksista kannustavat energian säästämiseen, koska kuluttajat saavat niistä suoraa palautetta energiatehokkuuden parantamiseen tehtyjen investointien ja kulutustottumusten muutosten vaikutuksista.

(34)

Julkisen palvelun velvoitteita ja niistä aiheutuvia yhteisiä vähimmäisnormeja on tarpeen tiukentaa edelleen sen varmistamiseksi, että kansalaiset ja pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) voivat saada kaasupalveluja .

(35)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että älykkäät mittarit asennetaan energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista 5 päivänä huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY  (7) mukaisesti, jotta kuluttajille voidaan tarjota täsmällistä tietoa energiankulutuksesta ja varmistaa loppukäyttäjätehokkuus.

(36)

Tässä direktiivissä olisi kiinnitettävä päähuomio kuluttajiin. Kuluttajien nykyisiä oikeuksia on vahvistettava, ne on turvattava, ja niihin pitäisi sisältyä suurempi avoimuus ja edustus. Kuluttajansuoja merkitsee sitä, että kaikki asiakkaat hyötyvät markkinoista, joilla vallitsee kilpailu. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi valvottava kuluttajien oikeuksien toteutumista luomalla kannustimia ja määräämällä seuraamuksia yrityksille, jotka eivät noudata kuluttajansuojaa ja kilpailua koskevia sääntöjä.

(37)

Kaasun kuluttajille olisi annettava selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja heidän oikeuksistaan energia-alan kaupankäynnissä. Komission 5 päivänä heinäkuuta 2007 antaman tiedonannon ”Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja” jälkeen komission olisi esitettävä kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kansallisia sääntelyviranomaisia, energian kuluttajien järjestöjä ja työmarkkinaosapuolia kuultuaan helposti saatavilla oleva ja käyttäjäystävällinen peruskirja, jossa luetellaan energian kuluttajien oikeudet jo voimassa olevassa yhteisön lainsäädännössä, tämä direktiivi mukaan lukien. Energiantoimittajien olisi varmistettava, että kaikki kuluttajat saavat jäljennöksen peruskirjasta ja että se on yleisön saatavilla.

(38)

Jotta toimitusvarmuutta voitaisiin edistää ja samalla säilyttää▐ solidaarisuuden henki, erityisesti mahdollisen energian toimituskriisin sattuessa, jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä. Tätä tarkoitusta varten perustaksi olisi otettava maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä 26 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/67/EY  (8).

(39)

Maakaasun sisämarkkinoiden luomiseksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä kansallisten markkinoidensa yhdentymistä ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä Euroopan ja alueellisella tasolla. Alueelliset yhdentymisaloitteet ovat olennainen välitavoite pyrittäessä lopullisena tavoitteena olevaan yhteisön sisäisten energiamarkkinoiden yhdentymiseen. Alueellinen taso nopeuttaa yhdentymisprosessia antamalla asianomaisille toimijoille, erityisesti jäsenvaltioille, kansallisille sääntelyviranomaisille ja siirtoverkonhaltijoille, mahdollisuuden tehdä yhteistyötä tiettyjen kysymysten osalta.

(40)

Yhtenä tämän direktiivin päätavoitteista olisi oltava aidosti yhteisön laajuisen putkiverkoston kehittäminen, ja rajatylittäviä yhteenliittymiä ja alueellisia markkinoita koskevien sääntelykysymysten olisi sen vuoksi oltava viraston vastuulla.

(41)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi annettava tietoja markkinoille myös siksi, että komissio voisi seurata ja valvoa Euroopan kaasumarkkinoita ja niiden lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitystä, mukaan luettuina tekijät kuten kysyntä ja tarjonta, siirto- ja jakeluinfrastruktuurit, rajat ylittävä kauppa, investoinnit, tukku- ja kuluttajahinnat, markkinoiden likviditeetti sekä ympäristönäkökohtia ja tehokkuutta koskevat parannukset.

(42)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli täysin toimintakykyisten maakaasun sisämarkkinoiden luomista, ║ vaan se voidaan tämän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(43)

Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava asianomaisten työmarkkinaosapuolten kanssa direktiivin 2003/55/EY muuttamisen, erityisesti siirtoverkonhaltijoiden riippumattomuuden turvaamiseen käytettävien mallien, vaikutuksia työllisyyden, työehtojen ja työntekijöiden tiedotus-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksien osalta, jotta lievitettäisiin kielteisiä vaikutuksia.

(44)

Maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä 28 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1775/2005 (9) mukaan komissio voi antaa suuntaviivoja tarvittavan yhdenmukaistamistason saavuttamiseksi. Tällaiset suuntaviivat, jotka ovat siis sitovia täytäntöönpanotoimia, ovat hyödyllinen väline, jota voidaan tarvittaessa mukauttaa nopeasti.

(45)

Direktiivissä 2003/55/EY säädetään, että tietyistä toimenpiteistä on päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (10) mukaisesti.

(46)

(47)

Direktiivi 2003/55/EY olisi muutettava vastaavasti,

(1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

” 2.     Tässä direktiivissä annettuja maakaasua, nesteytetty maakaasu mukaan lukien, koskevia sääntöjä sovelletaan syrjimättömällä tavalla myös biokaasuun ja biomassasta peräisin olevaan kaasuun tai muun tyyppisiin kaasuihin edellyttäen, että näitä kaasuja voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa. ”

(2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

(3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

(4)

Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

” 2.     Jos jäsenvaltiossa on käytössä lupajärjestelmä, jäsenvaltioiden on vahvistettava puolueettomat ja syrjimättömät perusteet, jotka yrityksen on täytettävä hakiessaan lupaa maakaasun käsittelylaitosten rakentamiseen ja/tai käyttöön tai hakiessaan lupaa maakaasun toimittamiseen. Jäsenvaltiot eivät saa missään tapauksessa vahvistaa lupien myöntämisperusteita sellaisiksi, että ne jättävät toimivaltaisille viranomaisille vapaan harkintavallan. Syrjimättömät lupien myöntämisperusteet ja syrjimätön lupamenettely on julkistettava. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitosten, putkien ja niihin liittyvien laitteiden lupamenettelyissä otetaan huomioon hankkeen merkitys kaasun sisämarkkinoille. ”

(5)

Lisätään 5 artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:

”5 a artikla

Alueellinen solidaarisuus

1.   Jotta toimitusvarmuus maakaasun sisämarkkinoilla voitaisiin turvata, jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä alueellisen ja kahdenvälisen solidaarisuuden edistämiseksi rasittamatta markkinatoimijoita suhteettomasti .

2.   Yhteistyön on katettava tilanteet, jotka johtavat tai voivat todennäköisesti johtaa lyhyellä aikavälillä johonkin jäsenvaltioon vaikuttavaan vakavaan toimitushäiriöön. Siihen on sisällyttävä:

3.   Tästä yhteistyöstä on tiedotettava komissiolle , muille jäsenvaltioille ja markkinatoimijoille .

▐

5 b artikla

Alueellisen yhteistyön edistäminen

1.     Kansallisten sääntelyviranomaisten on toimittava keskenään yhteistyössä, jotta markkinasuunnittelu saataisiin yhdenmukaistettua ja niiden kansalliset markkinat voitaisiin yhdentää vähintään yhdellä aluetasolla , mikä olisi ensimmäinen ja väliaikainen vaihe kaasun sisämarkkinoiden täydellisessä vapauttamisessa. Niiden on erityisesti tuettava verkonhaltijoiden yhteistyötä ja yhdentymistä aluetasolla , jotta voidaan luoda kilpailukykyiset sisämarkkinat, edistää niiden oikeudellisten puitteiden, sääntelypuitteiden ja teknisten puitteiden yhdenmukaisuutta ja ennen kaikkea yhdentää Euroopan unionissa jäljellä olevat erilliset kaasuvyöhykkeet. Jäsenvaltioiden on myös edistettävä kansallisten sääntelyviranomaisten rajatylittävää ja alueellista yhteistyötä.

2.     Virasto tekee yhteistyötä kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden kanssa III ja IV luvun mukaisesti varmistaakseen sääntelypuitteiden lähentymisen alueiden välillä kilpailukykyisten sisämarkkinoiden luomiseksi. Mikäli virasto katsoo, että kyseinen yhteistyö edellyttää sitovia sääntöjä, se esittää asianmukaisia suosituksia. Alueellisilla markkinoilla viraston katsotaan olevan toimivaltainen sääntelyviranomainen 24 d artiklassa tarkoitetuilla aloilla. ”

(6)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Siirtoverkkojen ja siirtoverkonhaltijoiden eriyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että … päivästä …kuuta …  (15) alkaen:

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin etuihin ja oikeuksiin lukeutuvat erityisesti seuraavat:

3.   Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi käsitteeseen ’tuotantoa tai toimittamista harjoittava yritys’ sisältyy myös ║ direktiivissä 2003/54/EY ║ tarkoitettu ’tuotantoa ja toimittamista harjoittava yritys’ ja käsitteisiin ’siirtoverkonhaltija’ ja ’siirtoverkko’ myös direktiivissä 2003/54/EY tarkoitetut ’siirtoverkonhaltija’ ja ’siirtoverkko’

║

4.     Jäsenvaltioiden on valvottava vertikaalisesti integroituneiden yritysten eriyttämisprosessia ja toimitettava komissiolle kertomus sen edistymisestä.

5.   Jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia edellä olevan 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamisesta … päivään …kuuta … (16) saakka sillä edellytyksellä, että siirtoverkonhaltijat eivät kuulu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen.

6.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa asetettu velvollisuus katsotaan täytetyksi tilanteessa, jossa useat siirtoverkkoja omistavat yritykset ovat perustaneet yhteisyrityksen, joka toimii siirtoverkonhaltijana useissa jäsenvaltioissa kyseisten siirtoverkkojen osalta. ▐

7.     Jos 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitettu henkilö on jäsenvaltio tai muu julkinen elin, kahta erillistä julkista elintä, joista toinen käyttää määräysvaltaa siirtoverkonhaltijassa tai siirtoverkossa ja toinen tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, ei pidetä samana henkilönä.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka ovat vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluneen siirtoverkonhaltijan ja sen henkilöstön hallussa, siirretä kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittaville yrityksille.

9.     Jos siirtoverkko kuuluu … päivänä …kuuta … (17) vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa.

Siinä tapauksessa jäsenvaltioiden on noudatettava IV a luvun säännöksiä.

Vertikaalisesti integroituneita yrityksiä, jotka omistavat siirtoverkon, ei missään tapauksessa saa estää toteuttamasta toimia 1 kohdan noudattamiseksi.

(7)

Lisätään 7 artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:

”7 a artikla

Määräysvalta siirtoverkon omistajissa ja siirtoverkonhaltijoissa

1.   Siirtoverkot tai siirtoverkonhaltijat eivät saa olla kolmannesta maasta tulevan henkilön tai henkilöiden määräysvallassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamista.

2.   Poikkeaminen 1 kohdan säännöksestä voidaan sallia yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdyssä sopimuksessa, jonka sopimuspuolena yhteisö on ja jonka tavoitteena on energia-alan investointien yhteisten puitteiden luominen ja kolmannen maan energiamarkkinoiden avaaminen myös Euroopan unioniin sijoittautuneille yrityksille .

7 b artikla

Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen ja sertifiointi

1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja nimettävä siirtoverkonhaltijoiksi yritykset, jotka omistavat siirtoverkon ja joiden kansallinen sääntelyviranomainen on tässä artiklassa esitetyn sertifiointiprosessin mukaisesti varmistanut noudattaneen 7 artiklan 1 kohdan ja 7 a artiklan vaatimuksia. Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen on ilmoitettava Euroopan komissiolle ja julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Kun sertifiointia pyytää siirtoverkon omistaja tai siirtoverkonhaltija, joka on 7 a artiklan mukaisesti kolmannesta maasta tulevan henkilön tai henkilöiden määräysvallassa, pyyntö on evättävä, ellei siirtoverkon omistaja tai siirtoverkonhaltija pysty osoittamaan, ettei millään kaasun tai sähkön tuotantoa tai toimitusta harjoittavalla toimijalla tai kolmannella maalla voi olla suoraa tai välillistä vaikutusvaltaa kyseiseen yksikköön 7 artiklan 1 kohdan vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kansainvälisten velvoitteiden noudattamista.

3.   Siirtoverkonhaltijoiden on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista suunnitelluista liiketoimista, jotka voivat edellyttää sen uudelleenarviointia, noudattavatko ne 7 artiklan 1 kohtaa ja 7 a artiklaa.

4.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava, että siirtoverkonhaltijat noudattavat jatkuvasti 7 artiklan 1 kohtaa ja 7 a artiklaa. Niiden on aloitettava sertifiointimenettely tällaisen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi:

5.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä päätös siirtoverkonhaltijan sertifioinnista neljän kuukauden kuluessa siirtoverkonhaltijan tekemän ilmoituksen päivämäärästä tai komission pyynnön päivämäärästä. ║ Sertifiointi katsotaan myönnetyksi, jos kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole tehneet päätöstä määräajassa. Sääntelyviranomaisen nimenomainen tai hiljainen päätös voi tulla voimaan vasta sen jälkeen kun 6–9 kohdassa säädetty menettely on saatettu loppuun ja ainoastaan, jos komissio ei ilmoita vastustavansa sitä.

6.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on ilmoitettava siirtoverkonhaltijan sertifiointia koskevasta nimenomaisesta tai hiljaisesta päätöksestä viipymättä komissiolle ja toimitettava ilmoituksen mukana kaikki päätöksen kannalta merkitykselliset tiedot.

7.   Komissio tutkii ilmoituksen heti sen saatuaan. Jos komissio katsoo, että kansallisen sääntelyviran-omaisen päätös herättää vakavia epäilyjä siitä, onko se 7 artiklan 1 kohdan, 7 a artiklan tai tämän artiklan 2 kohdan mukainen, se päättää asiaa koskevan menettelyn aloittamisesta kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Tällaisessa tapauksessa se pyytää kansallista sääntelyviranomaista ja asianomaista siirtoverkonhaltijaa esittämään huomautuksensa. Jos komissio pyytää lisätietoja, kahden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa edelleen kahdella kuukaudella täydellisten tietojen vastaanottoajankohdasta lukien.

8.   Kun komissio on päättänyt aloittaa menettelyn, se tekee viimeistään neljän kuukauden kuluessa tällaisen päätöksen tekemisestä lopullinen päätöksen siitä, että se

9.   Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä menettelyn aloittamisesta 7 kohdassa tarkoitetussa määräajassa tai tehnyt lopullista päätöstä 8 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, sen katsotaan olleen vastustamatta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä.

10.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on noudatettava sertifiointipäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä neljän viikon kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

11.   Kansalliset sääntelyviranomaiset ja komissio voivat pyytää siirtoverkonhaltijoilta ja kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavilta yrityksiltä kaikkia tietoja, joilla on merkitystä niille tämän artiklan nojalla kuuluvien tehtävien toteuttamisessa.

12.   Kansalliset sääntelyviranomaiset ja komissio käsittelevät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.

▐

13.     Tässä artiklassa säädettyjä menettelyjä ja erityisesti 2 kohdassa säädettyjä rajoituksia ei sovelleta tuotantoketjun alkupään putkiin, jotka on tarkoitettu ainoastaan yhdistämään kaasuntuottajien alkuperämaiden verkot yhteisön alueella sijaitsevaan maahantuontipisteeseen, eikä putkien uudistamiseen.

7 c artikla

Varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden nimeäminen

Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava, että varastoja tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia omistavat maakaasualan yritykset nimeävät yhden tai useamman verkonhaltijan ajaksi, jonka jäsenvaltiot määrittelevät tehokkuuden ja taloudellisen tasapainon huomioon ottaen.”

(8)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

(9)

Poistetaan 9 artikla.

▐

(10)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Luottamuksellisuus siirtoverkonhaltijoiden ja siirtoverkon omistajien osalta

1.   Kunkin siirtoverkon, varastointilaitteiston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan ja siirtoverkon omistajan on pidettävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saadut kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina, ja sen on estettävä omaa toimintaansa koskevien, mahdollisesti kaupallista etua tuottavien tietojen luovuttaminen syrjivällä tavalla, ja se ei erityisesti saa luovuttaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja yrityksen jäljelle jääneille osille, jollei tämä ole tarpeellista liiketoimen toteuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä. Tietojen eriyttämistä koskevien sääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi on myös varmistettava, etteivät siirtoverkon omistaja ja yrityksen jäljelle jääneet osat käytä yhteisiä palveluja, lukuun ottamatta puhtaasti hallinnollisia tai tietotekniikkapalveluja (esim. ei yhteistä oikeudellista yksikköä).

2.   Siirtoverkon, varastointilaitteiston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijat eivät saa niihin omistussuhteessa olevien yritysten suorittaman maakaasun myynnin tai oston yhteydessä käyttää väärin kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita ne ovat saaneet kolmansilta osapuolilta verkkoon pääsyä järjestettäessä tai siitä neuvoteltaessa.

3.     Kaupallisesti arkaluonteiset tiedot määritellään käyttäen puolueettomia ja avoimia kriteerejä. ”

(11)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

(12)

Lisätään IV luvun jälkeen luvut seuraavasti:

” IV a LUKU

Riippumattomat siirtoverkonhaltijat

12 a artikla

Soveltamisala

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan, kun jäsenvaltio päättää 7 artiklan 9 kohdan mukaisesti olla soveltamatta 7 artiklan 1 kohtaa .

12 b artikla

Varat, laitteisto, henkilöstö ja henkilöllisyys

1.     Siirtoverkonhaltijoilla on oltava käytössään kaikki henkilöstövoimavarat sekä aineelliset ja taloudelliset voimavarat, joita ne tarvitsevat tämän direktiivin mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi ja kaasunsiirron liiketoiminnan harjoittamiseksi edellyttäen, että

2.     Kaasunsiirron liiketoiminta kattaa ainakin seuraavat toimet 8 artiklassa tarkoitettujen toimien lisäksi:

3.     Siirtoverkonhaltijoiden organisaation oikeudellisen muodon on oltava direktiivin 68/151/ETY 1 artiklassa tarkoitettu osakeyhtiö.

4.     Siirtoverkonhaltija ei saa yrityskuvassaan, viestinnässään, tuotenimessään eikä toimitiloissaan aiheuttaa epäselvyyttä siitä, että vertikaalisesti integroitunut yritys on erillinen yksikkö.

5.     Siirtoverkonhaltijoiden tilintarkastajan on oltava muu kuin vertikaalisesti integroituneen yrityksen tai jonkun sen osan tilintarkastaja.

12 c artikla

Siirtoverkonhaltijan riippumattomuus

1.     Rajoittamatta vertikaalisesti integroituneen yrityksen 12 f artiklan mukaisesti nimittämän valvontaelimen jäsenten toimivaltaa, siirtoverkonhaltijalla on oltava vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä riippumattomat tehokkaat päätöksenteko-oikeudet verkon käyttöön, ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavien varojen osalta. Siirtoverkonhaltijalla on oltava toimivalta hankkia varoja pääomamarkkinoilla erityisesti ottamalla lainaa ja korottamalla pääomaa 12 f artiklassa tarkoitetun vuosittaisen rahoitussuunnitelman puitteissa.

2.     Vertikaalisesti integroituneen yrityksen tytäryhtiöt, jotka harjoittavat tuotanto- tai toimitustoimintoja, eivät saa omistaa suoraan eikä välillisesti siirtoverkonhaltijan osakkeita. Siirtoverkonhaltija ei saa omistaa suoraan eikä välillisesti sellaisten vertikaalisesti integroituneiden yritysten tytäryhtiöiden osakkeita, jotka harjoittavat tuotanto- tai toimitustoimintoja, eikä se saa vastaanottaa osinkoja eikä muunlaista rahallista hyötyä tällaisilta tytäryhtiöiltä, poikkeuksena verkon käytöstä saadut tulot.

3.     Siirtoverkonhaltijan koko hallintorakenteen ja yhtiöjärjestyksen on oltava sellaiset, että siirtoverkonhaltijan tosiasiallinen riippumattomuus voidaan varmistaa tämän luvun mukaisesti. Vertikaalisesti integroitunut yritys ei saa määrittää suoraan eikä välillisesti siirtoverkonhaltijan kilpailukäyttäytymistä tämän päivittäisessä toiminnassa ja verkon hallinnoinnissa tai 12 h artiklan nojalla laaditun verkon 10 vuoden investointisuunnitelman valmisteluun tarvittavissa toiminnoissa.

4.     Vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välisten mahdollisten kaupallisten ja rahoituksellisten suhteiden, mukaan lukien siirtoverkonhaltijan lainat vertikaalisesti integroituneelle yritykselle, on oltava markkinaehtojen mukaiset. Siirtoverkonhaltijan on pidettävä yksityiskohtaista kirjaa tällaisista kaupallisista ja rahoituksellisista suhteista ja annettava ne pyydettäessä kansallisen sääntelyviranomaisen käyttöön.

5.     Siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista kaupallisista ja rahoituksellisista sopimuksista vertikaalisesti integroituneen yrityksen kanssa.

6.     Siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle kaikista käytettävissään olevista 12 b artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista taloudellisista voimavaroista.

7.     Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja nimettävä siirtoverkonhaltijaksi yritys, jonka kansallinen sääntelyviranomainen on varmistanut noudattavan tässä luvussa esitettyjä vaatimuksia. Asiassa noudatetaan 7 b artiklassa tarkoitettua sertifiointiprosessia.

8.     Avoimuuden on oltava pakollista sen varmistamiseksi, ettei syrjintää harjoiteta, erityisesti mitä tulee viittauksiin tariffeihin, kolmansien osapuolten markkinoille pääsyä koskeviin palveluihin, kapasiteetin jakamiseen ja tasehallintaan. Vertikaalisesti integroitunutta yritystä on vaadittava pidättäytymään kaikista toimista, jotka estävät siirtoverkonhaltijoita täyttämästä näitä velvoitteita.

12 d artikla

Henkilöstön riippumattomuus ja siirtoverkonhaltijan hallinto

1.     Siirtoverkonhaltijan valvontaelimen, joka on nimitetty 12 f artiklan mukaisesti, on tehtävä päätökset siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavien henkilöiden ja/tai sen hallintoelinten jäsenien nimittämisestä ja nimityksen uusimisesta sekä työolosuhteista, mukaan lukien palkkaus ja palvelussuhteen päättyminen.

2.     Henkilöiden, jotka valvontaelin on nimennyt siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaaviksi henkilöiksi ja/tai sen hallintoelinten jäseniksi tai joiden nimitys uudistetaan, henkilöllisyys ja heidän palvelussuhteensa ehtoja, kestoa ja päättymistä koskevat edellytykset sekä tällaisen palvelussuhteen päättämistä koskevan päätösehdotuksen syyt on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset ja päätökset ovat sitovia ainoastaan, jos kansallinen sääntelyviranomainen ei vastusta niitä kolmen viikon kuluessa ilmoittamisesta. Kansallinen sääntelyviranomainen voi vastustaa, jos syntyy vakavia epäilyjä sen suhteen, onko siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavaksi henkilöksi ja/tai sen hallintoelinten jäseneksi nimetty henkilö ammatillisesti riippumaton tai, kun kyseessä on palvelussuhteen ennenaikainen päättäminen, vakavia epäilyjä palvelussuhteen päättämisen oikeutuksesta.

3.     Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ei saa olla nimitystään edeltävien viiden vuoden aikana suoraan eikä välillisesti minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä tai missään sen osassa tai sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa.

4.     Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ei ole saanut olla nimitystään edeltävien viiden vuoden aikana suoraan eikä välillisesti minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä tai missään sen osassa tai sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa.

5.     Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä ei saa olla minkäänlaista etua missään vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, eivätkä saada siltä suoraan tai välillisesti minkäänlaisia rahoitusetuuksia. Heidän palkkansa ei saa riippua vertikaalisesti integroituneen yrityksen, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, toiminnoista tai tuloksista.

6.     Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaaville henkilöille ja/tai sen hallintoelinten jäsenille on varmistettava tosiasiallinen oikeus hakea kansalliselta sääntelyviranomaiselta muutosta heidän palvelussuhteensa ennenaikaista päättämistä koskeviin päätöksiin.

7.     Sen jälkeen, kun siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavien henkilöiden ja/tai sen hallintoelinten jäsenten palvelussuhde siirtoverkonhaltijassa on päättynyt, niillä ei saa olla vähintään viiteen vuoteen minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä tai missään sen osassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, eikä sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa.

12 e artikla

Edunvalvoja

1.     Kansallinen sääntelyviranomainen nimittää riippumattoman edunvalvojan vertikaalisesti integroituneen yrityksen ehdotuksesta ja kustannuksella. Edunvalvoja toimii yksinomaan vertikaalisesti integroituneen yrityksen laillisten etujen suojaamiseksi siirtoverkonhaltijan käyttöomaisuuden säilyttämiseksi turvaten samalla siirtoverkonhaltijan riippumattomuuden vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä. Näitä tehtäviä hoitaessaan edunvalvoja ei ota huomioon vertikaalisesti integroituneen yrityksen tuotanto- ja toimitusliiketoiminnan etuja.

2.     Edunvalvojalla ei saa olla ollut minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta suoraan tai epäsuorasti vertikaalisesti integroituneen yrityksen tai minkään sen osan kanssa tai sen määräysvaltaisten osakkeenomistajien kanssa tai minkään tuotanto- tai toimitustoimintaa harjoittavan yrityksen kanssa niiden viiden vuoden aikana, jotka edeltävät hänen nimitystään.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä edunvalvojan toimeksiantoa koskevat ehdot, mukaan lukien sen kesto, päättymistä koskevat ehdot ja taloudelliset ehdot.

Toimeksiantonsa aikana edunvalvojalla ei saa olla minkäänlaista muuta ammatillista asemaa tai vastuuta, etuja tai liikesuhdetta suoraan tai epäsuorasti vertikaalisesti integroituneen yrityksen minkään osan kanssa tai sen määräysvaltaisten osakkeenomistajien kanssa.

Toimeksiantonsa päättymisen jälkeen edunvalvojalla ei saa vähintään viiden vuoden aikana olla minkäänlaista muuta ammatillista asemaa tai vastuuta, etuja tai liikesuhdetta suoraan tai epäsuorasti vertikaalisesti integroituneen yrityksen minkään osan kanssa tai sen määräysvaltaisten osakkeenomistajien kanssa.

3.     Edunvalvoja vastaa

12 f artikla

Valvontaelin

1.     Siirtoverkonhaltijalla on oltava valvontaelin, joka vastaa sellaisten päätösten tekemisestä, joilla voi olla merkittävä vaikutus siirtoverkonhaltijan osakkeenomistajien varojen arvoon, ja erityisesti sellaisten päätösten tekemisestä, jotka koskevat vuotuisen rahoitussuunnitelman hyväksyntää, siirtoverkonhaltijan velkaantumisastetta ja osakkeenomistajille jaettujen osinkojen määrää.

2.     Valvontaelimeen kuuluu

3.     Valvontaelimen jäseniin sovelletaan 12 d artiklan 2–7 kohtaa.

4.     Edunvalvojalla on oikeus kieltää päätökset, jotka hänen käsityksensä mukaan voivat merkittävästi vähentää siirtoverkonhaltijan käyttöomaisuutta. Siirtoverkonhaltijan vuosittainen rahoitussuunnitelma ja velkojen määrä on otettava erityisesti huomioon arvioitaessa sitä, voiko tietty päätös vähentää merkittävästi omaisuuden arvoa. Jos kaksi kolmasosaa valvontaelimen jäsenistä päättää kumota tällaisen kiellon, sovelletaan 12 h artiklan 7 kohtaa.

12 g artikla

Sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma ja valvonnasta vastaava toimihenkilö

1.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat laativat sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, että syrjintää ei esiinny, ja että ne panevat ohjelmat täytäntöön, sekä varmistavat, että ohjelman noudattamista valvotaan riittävästi. Ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelmalle on saatava kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksyntä. Valvonnasta vastaava toimihenkilö valvoo riippumattomasti ohjelman noudattamista sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen sääntelyviranomaisen toimivaltuuksia.

2.     Valvontaelin nimittää valvonnasta vastaavan toimihenkilön. Valvonnasta vastaava toimihenkilö voi olla luonnollinen tai oikeushenkilö. Valvonnasta vastaavaan toimihenkilöön sovelletaan 12 d artiklan 2–7 kohtaa. Kansallinen sääntelyviranomainen voi vastustaa valvonnasta vastaavan toimihenkilön nimitystä syistä, jotka koskevat riippumattomuuden tai ammatillisten valmiuksien puutetta.

3.     Valvonnasta vastaavan toimihenkilön tehtävänä on

4.     Valvonnasta vastaavan toimihenkilön on toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle päätösehdotukset investointisuunnitelmasta tai verkkoon tehtävistä yksittäisistä investoinneista. Päätösehdotukset on toimitettava viimeistään silloin, kun siirtoverkonhaltijan hallinto ja/tai toimivaltainen hallintoelin toimittaa ne valvontaelimelle.

5.     Jos vertikaalisesti integroitunut yritys on yleiskokouksessa tai valvontaelimessä sen jäsenten äänillä estänyt jonkin päätöksen tekemisen, minkä johdosta verkkoon tehtävät investoinnit estyvät tai viivästyvät, valvonnasta vastaavan toimihenkilön on ilmoitettava tästä sääntelyviranomaiselle.

6.     Kansallisen sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä valvonnasta vastaavan toimihenkilön toimeksiantoa tai palvelukseen ottamista koskevia edellytyksiä koskevat ehdot, ja näillä ehdoilla on taattava sääntöjen noudattamista valvovan viranomaisen riippumattomuus.

7.     Valvonnasta vastaavan toimihenkilön on annettava säännöllisesti kansalliselle sääntelyviran-omaiselle kertomus joko suullisesti tai kirjallisesti ja hänellä on oltava oikeus antaa säännöllisesti kertomus joko suullisesti tai kirjallisesti siirtoverkonhaltijan valvontaelimelle.

8.     Valvonnasta vastaava toimihenkilö voi osallistua kaikkiin siirtoverkonhaltijan hallinnon tai hallintoelinten kokouksiin sekä valvontaelimen kokouksiin ja yleiskokoukseen. Valvonnasta vastaavan toimihenkilön on osallistuttava kaikkiin kokouksiin, joissa käsitellään seuraavia asioita:

9.     Valvonnasta vastaavan toimihenkilön on valvottava, että siirtoverkonhaltija noudattaa 10 artiklan säännöksiä.

10.     Valvonnasta vastaavalla toimihenkilöllä on oltava pääsy kaikkiin asiaa koskeviin tietoihin ja siirtoverkonhaltijan toimistoihin ja kaikkiin sen tehtävien hoitamiseksi tarvittaviin tietoihin.

11.     Saatuaan etukäteen hyväksynnän kansalliselta sääntelyviranomaiselta valvontaelin voi erottaa valvonnasta vastaavan toimihenkilön.

12.     Siirtoverkonhaltijan ja vertikaalisesti integroituneen yrityksen velvoitteet, erityisesti siirtoverkonhaltijan ja vertikaalisesti integroituneen yrityksen välisiä kaupallisia ja rahoituksellisia sopimuksia varten, pitäisi vain ilmoittaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle eikä niille tarvita hyväksyntää. Valvonnasta vastaavan toimihenkilön ja johdon nimittämisestä ja työoloista on ilmoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle, mutta niille ei tarvita hyväksyntää.

12 h artikla

Verkon kehittäminen ja valtuudet päättää investoinneista

1.     Sen jälkeen, kun siirtoverkonhaltija on kuullut kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, sen on toimitettava joka vuosi kansalliselle sääntelyviranomaiselle verkon 10 vuoden kehityssuunnitelma, joka perustuu nykyisiin ja ennakoituihin toimituksiin ja kysyntään. Suunnitelmaan on sisällyttävä tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan järjestelmän soveltuvuus ja toimitusvarmuus.

2.     Verkon 10 vuoden kehityssuunnitelmassa on erityisesti:

3.     Kun siirtoverkonhaltija laatii verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman, sen on tehtävä kohtuullisia oletuksia oman tuotantonsa, toimitustensa ja kulutuksensa sekä muiden maiden kanssa käytävän kaupan kehityksestä ottaen huomioon alueellisia ja Euroopan unionin laajuisia verkkoja sekä varastointia ja nesteytetyn maakaasun uudelleenkaasutuslaitteistoja koskevat investointisuunnitelmat.

4.     Kansallisen sääntelyviranomaisen on kuultava kaikkia tosiasiallisia tai mahdollisia verkonkäyttäjiä verkon 10 vuoden kehityssuunnitelmasta julkisella ja avoimella tavalla. Henkilöitä tai yrityksiä, jotka väittävät olevansa mahdollisia käyttäjiä, voidaan pyytää perustelemaan väitteensä. Sen on julkaistava kuulemisprosessin tulokset erityisesti mahdollisten investointitarpeiden osalta.

5.     Kansallisen sääntelyviranomaisen on tarkasteltava, kattaako verkon 10 vuoden kehityssuunnitelma kaikki kuulemisprosessissa esille tulleet investointitarpeet ja onko se johdonmukainen asetuksen (EY) N:o 1775/2005 2 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman kanssa. Jos suunnitelman johdonmukaisuutta yhteisön verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman kanssa epäillään, kansallisen sääntelyviranomaisen on neuvoteltava viraston kanssa. Kansallinen sääntelyviranomainen voi vaatia siirtoverkonhaltijaa muuttamaan suunnitelmaansa.

6.     Kansallisen sääntelyviranomaisen on valvottava ja arvioitava verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman täytäntöönpanoa.

7 .    Jos siirtoverkonhaltija muuten kuin ylivoimaisen esteen vuoksi jättää tekemättä investoinnin, joka verkon 10 vuoden kehityssuunnitelman mukaan olisi pitänyt tehdä seuraavien kolmen vuoden kuluessa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella sääntelyviranomaisella on velvollisuus toteuttaa ainakin yksi seuraavista toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että kyseessä oleva investointi tehdään:

Jos kansallinen sääntelyviranomainen on käyttänyt b alakohdan mukaista toimivaltaansa, se voi velvoittaa siirtoverkonhaltijan hyväksymään seuraavat:

Siirtoverkonhaltijan on annettava investoijille kaikki investoinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot, kytkettävä uusia varoja siirtoverkkoon ja yleisesti pyrittävä helpottamaan investointihankkeen täytäntöönpanoa parhaalla mahdollisella tavalla.

Asiaankuuluville rahoitusjärjestelyille on saatava kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksyntä.

8.     Jos kansallinen sääntelyviranomainen on käyttänyt 7 kohdan mukaista toimivaltaansa, asiaankuuluvan tariffisääntelyn on katettava kyseessä olevien investointien kustannukset.

12 i artikla

Varastojen, nesteytetyn maakaasun uudelleenkaasutuslaitteistojen ja yritysasiakkaiden liittämistä siirtoverkkoon koskevat päätöksentekovaltuudet

1.     Siirtoverkonhaltijoiden on laadittava ja julkaistava avoimet ja tehokkaat menettelyt ja tariffit varastojen, nesteytetyn maakaasun uudelleenkaasutuslaitteistojen ja yritysasiakkaiden liittämiseksi verkkoon syrjimättömällä tavalla. Menettelyt edellyttävät kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksyntää.

2.     Siirtoverkonhaltija ei saa kieltäytyä hyväksymästä uusien varastojen, nesteytetyn maakaasun jälleenhöyrystämislaitteistojen tai yritysasiakkaiden liittämistä siirtoverkkoon vetoamalla käytettävissä olevassa verkkokapasiteetissa myöhemmin mahdollisesti ilmeneviin rajoituksiin tai verkkokapasiteetin välttämättömään lisäämiseen liittyviin lisäkustannuksiin. Siirtoverkonhaltijaa on vaadittava varmistamaan uudelle liitännälle riittävä otto- ja syöttökapasiteetti.

3.     Siirtoverkonhaltijoiden on sallittava kolmannen osapuolen, erityisesti uusien markkinatoimijoiden ja biokaasun tuottajien verkkoon pääsy ja hallinnoitava sitä verkon turvallisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti.

IV b LUKU

12 j artikla

Tarkistuslauseke

1.     Virasto toimittaa … päivänä …kuuta …  (21) mennessä tämän direktiivin [viiden vuoden kuluttua direktiivin …/…/EY voimaantulosta] Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa esitetään yhteenveto siitä, missä määrin tämän direktiivin mukaisilla eriyttämisvaatimuksilla on onnistuttu varmistamaan siirtoverkonhaltijoiden täysi ja tosiasiallinen riippumattomuus.

2.     Virasto ottaa 1 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa huomioon erityisesti seuraavat seikat: oikeudenmukainen ja syrjimätön verkkoon pääsy, tehokas sääntely, verkon kehittäminen, investoinnit ja vääristymättömät investointikannustimet, yhteenliittämisen infrastruktuurien kehittäminen sekä yhteisön toimitusvarmuustilanne.

3.     Komissio toimittaa … päivänä …kuuta …  (21) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen kertomuksen, jossa esitetään kokonaisarvio yhtenäisen eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan toteutettavuudesta ja arvioidaan sen kustannuksia ja hyötyjä erityisesti omistusoikeuden, markkinoiden yhdentymisen sekä siirtoverkon tehokkaan ja turvallisen toiminnan kannalta. Kertomusta laadittaessa kuullaan sidosryhmiä, erityisesti virastoa ja siirtoverkonhaltijoita.

4.     Tarvittaessa ja erityisesti siinä tapauksessa, että 1 kohdassa tarkoitetussa yksityiskohtaisessa kertomuksessa katsotaan, että 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ei ole käytännössä taattu, komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia siirtoverkonhaltijoiden täydellisen ja tehokkaan riippumattomuuden varmistamiseksi ennen … (22)

(13)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

▐

(14)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Yhdistetty siirto- ja jakeluverkonhaltija

Tämä direktiivi ei estä yhdistetyn siirtoverkon, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston, varastointilaitteiston ja jakeluverkon haltijan toimintaa edellyttäen, että se noudattaa kunkin toimintonsa osalta 7 ║ artiklan ja 13 artiklan 1 kohdan sovellettavia säännöksiä.”

(15)

Lisätään 18 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:

”18 a artikla

Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttöoikeus

1.     Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttöoikeuden järjestämisessä sovelletaan joko säänneltyä käyttöoikeusmenettelyä tai 2 kohdassa tarkoitettua neuvoteltua käyttöoikeusmenettelyä. Näitä menettelyjä sovelletaan tasapuolisten, avointen ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti. Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava näiden perusteiden noudattamista.

Jäsenvaltioiden on valittava käyttöoikeusmenettely määriteltyjen ja julkaistujen perusteiden nojalla. Näitä perusteita sovelletaan erityisesti, jos maakaasun käsittelylaitosten kilpailu tapahtuu kyseisillä markkinoilla ja jos nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttöoikeus järjestetään riippumattoman infrastruktuurinhaltijan avulla, joka tarjoaa avoimen pääsyn. Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava näiden perusteiden noudattamista ja julkaistava tai velvoitettava nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten haltijat julkaisemaan tiedot siitä, mitä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia tai niiden osia tarjotaan käytettäväksi 2 kohdassa tarkoitetun, neuvoteltua pääsyä koskevan menettelyn mukaisesti.

2.     Mikäli kyseessä on neuvoteltu pääsy, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta maakaasuyritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat yhteenliitetyn verkon kattamalla alueella tai sen ulkopuolella voivat neuvotella pääsystä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin. Osapuolten on neuvoteltava pääsystä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin vilpittömässä mielessä. ”

(16)

Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Varastojen käyttöoikeus

1.     Järjestääkseen varastojen käyttöoikeuden silloin kun se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten jäsenvaltioiden on valittava joko 4 kohdassa tarkoitettu säännelty käyttöoikeusmenettely tai 3 kohdassa tarkoitettu neuvotteluihin perustuva verkkoon pääsy. Näitä menettelyjä sovelletaan tasapuolisten, avointen ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti. Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava näiden perusteiden noudattamista.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on määriteltävä ja julkaistava perusteet, joiden mukaisesti ▐ oikeus käyttää varastoja voidaan määrittää, ja kiinnitettävä erityisesti huomiota siihen, onko varastojen välillä kilpailua kyseisillä markkinoilla, ja onko tällainen järjestely luotu riippumattoman infrastruktuurin haltijan avulla, joka antaa avoimen käyttöoikeuden. Kansallisen sääntelyviranomaisen on valvottava näiden perusteiden noudattamista ja julkaistava tai velvoitettava varastointilaitteiston ▐ haltijat julkaisemaan tiedot siitä, mitä varastoja tai varastojen osia ▐ tarjotaan käytettäväksi 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen eri menettelyjen mukaisesti.

2.     Edellä olevan 1 kohdan säännökset eivät koske nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin liittyviä lisäpalveluja ja tilapäistä varastointia, joita tarvitaan uudelleenkaasuttamista varten ja kaasun toimittamiseksi sen jälkeen siirtoverkkoon.

3.     Jos kyseessä on neuvotteluihin perustuva verkkoon pääsy, kansallisten sääntelyviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat neuvotella varastojen käyttöoikeudesta silloin, kun se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi. Osapuolet on velvoitettava neuvottelemaan varastojen käyttöoikeudesta vilpittömässä mielessä.

Varastojen käyttöoikeutta koskevista sopimuksista on neuvoteltava asianomaisen varastointilaitteiston haltijan kanssa. Kansallisten sääntelyviranomaisten on vaadittava varastointilaitteiston haltijoita julkaisemaan varastojen käyttöä koskevat tärkeimmät kaupalliset toimitusehtonsa kuuden kuukauden kuluessa tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja sen jälkeen vuosittain. Näitä ehtoja kehitettäessä on otettava huomioon niiden verkon käyttäjien näkemykset, joilla on oikeus vastustaa niitä kansallisen sääntelyviranomaisen edessä.

4.     Jos kyseessä on säännelty käyttöoikeusmenettely, kansallisten sääntelyviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat saavat oikeuden käyttää varastoja kyseisten varastojen käyttöä koskevien julkaistujen tariffien ja/tai muiden ehtojen ja velvoitteiden perusteella silloin, kun ne ovat teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellisia tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi. Näitä ehtoja kehitettäessä on otettava huomioon niiden verkon käyttäjien näkemykset, joilla on oikeus vastustaa niitä kansallisen sääntelyviranomaisen edessä. Käyttöoikeus voidaan antaa vaatimukset täyttäville asiakkaille siten, että niille annetaan mahdollisuus tehdä toimitussopimuksia sellaisten kilpailevien maakaasualan yritysten kanssa, jotka eivät ole verkon omistajia ja/tai verkonhaltijoita tai tällaiseen yritykseen omistussuhteessa olevia yrityksiä. ”

(17)

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Uusi infrastruktuuri

1.   Merkittävät uudet kaasuinfrastruktuurit eli jäsenvaltioiden väliset yhdysputket, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja varastot voidaan pyynnöstä vapauttaa määritellyksi ajaksi 7, 18, 19 ja 20 artiklan ja 24 c artiklan 4, 5 ja 7 kohdan säännösten soveltamisesta seuraavin edellytyksin:

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan aina myös silloin, kun olemassa olevan infrastruktuurin kapasiteettia kasvatetaan merkittävästi tai infrastruktuuria muutetaan kaasun määrän lisäämiseksi .

3.   Jäljempänä VI a luvussa tarkoitettu kansallinen sääntelyviranomainen voi tapauskohtaisesti päättää 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vapautusten myöntämisestä. Jos kyseessä oleva infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, tässä artiklassa sääntelyviranomaiselle asetetut tehtävät toteuttaa virasto. Viraston on kuultava asianomaisia kansallisia sääntelyviranomaisia ja hakijaa ennen päätöksen tekemistä.

Vapautus voi koskea uuden infrastruktuurin tai olemassa olevan infrastruktuurin, jonka kapasiteettia on huomattavasti lisätty, koko kapasiteettia tai ainoastaan sen tiettyjä osia .

Päätettäessä myöntää vapautus on tapauskohtaisesti harkittava, onko tarpeen asettaa vapautuksen kestoa ja uuden infrastruktuurin syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia edellytyksiä. Näistä edellytyksistä päätettäessä on erityisesti otettava huomioon rakennettava lisäkapasiteetti tai olemassa olevan kapasiteetin muutos, hankkeen aikaperspektiivi ja kansalliset olosuhteet.

Ennen vapautuksen myöntämistä kansallisen sääntelyviranomaisen on päätettävä kapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevista säännöistä ja menettelyistä , joita voidaan tarvittaessa muuttaa sen kauden aikana, jolloin infrastruktuuri on vapautettu edellä mainittujen säännösten noudattamisesta, jotta taloudellisia tarpeita ja markkinoita koskevia tarpeita voitaisiin mukauttaa . Säännöissä on vaadittava, että kaikkia infrastruktuurin mahdollisia käyttäjiä pyydetään ilmoittamaan kiinnostuksensa kapasiteetin hankintaan ennen kuin uuden infrastruktuurin kapasiteetti, omaan käyttöön tarkoitettu kapasiteetti mukaan luettuna, jaetaan. Kansallisen sääntelyviranomaisen on vaadittava, että ylikuormituksen hallintaa koskeviin sääntöihin sisältyy velvollisuus tarjota käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille ja että käyttäjillä on oikeus käydä hankkimallaan kapasiteetilla kauppaa jälkimarkkinoilla. Arvioidessaan 1 kohdan a, b ja e alakohdassa tarkoitettujen perusteiden täyttymistä kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava huomioon kapasiteetinjakomenettelyn tulokset , mikäli kolmannet osapuolet ovat ilmaisseet vakaan sitoutumisensa infrastruktuuriin .

Vapautusta koskeva päätös ja mahdolliset toisessa alakohdassa tarkoitetut edellytykset on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.

4.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava komissiolle jäljennös jokaisesta vapautuspyynnöstä heti, kun pyyntö on vastaanotettu. Sääntelyviranomaisen on annettava päätös sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä tiedoksi komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä perustellun päätöksen. Tietoihin on sisällyttävä erityisesti:

5.   Komissio voi tehdä kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta päätöksen, jolla kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan muuttamaan tai peruuttamaan vapautuksen myöntämistä koskeva päätös. Tämä määräaika alkaa ilmoituksen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Kahden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa edelleen kahdella kuukaudella, jos komissio pyytää lisätietoja. Tämä määräaika alkaa kaikkien lisätietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Kahden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa myös sekä komission että kansallisen sääntelyviranomaisen suostumuksella. Jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta pyynnössä esitettynä määräaikana, ilmoitus on katsottava peruutetuksi, ellei sitä ole ennen määräajan päättymistä joko jatkettu sekä komission että kansallisen sääntelyviranomaisen suostumuksella tai kansallinen sääntelyviranomainen ole asianmukaisesti perustellen ilmoittanut komissiolle, että se katsoo ilmoituksen olevan täydellinen.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on noudatettava vapautuspäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä neljän viikon kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

Komissio pitää kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina.

Jos infrastruktuuria ei ole otettu käyttöön, komission vapauttamispäätöksen voimassaolo päättyy viiden vuoden kuluttua siitä, kun kaikki kansalliset ja alueelliset päätökset on tehty ja luvat myönnetty, jollei viivästyminen aiheudu syistä, joihin vapauttamisen saanut henkilö ei voi vaikuttaa.

6.     Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vapautuksia sovelletaan automaattisesti tämän artiklan nojalla myönnettyihin vapautuksiin … päivänä …kuuta …. (23) Tämän artiklan nojalla annetun vapauttamispäätöksen hyväksymisehtoja ei saa muuttaa jälkikäteen ilman, että kaikki asianosaiset osapuolet hyväksyvät muutokset.

(18)

Lisätään 24 artiklan jälkeen ║ luku seuraavasti:

”VI a LUKU

KANSALLISET SÄÄNTELYVIRANOMAISET

24 a artikla

Sääntelyviranomaisten nimeäminen ja riippumattomuus

1.   Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä yksi kansallinen sääntelyviranomainen.

2.   Jäsenvaltioiden on taattava kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuus ja varmistettava, että se käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomainen on tässä direktiivissä ja muussa asiaa koskevassa lainsäädännössä sille asettuja viranomaistehtäviä hoitaessaan oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton kaikista muista julkisista tai yksityisistä elimistä ja että sen henkilöstö ja johtohenkilöt toimivat markkinoiden eduista riippumatta eivätkä pyydä eivätkä ota suoria ohjeita miltään hallitukselta tai muulta julkisesta tai yksityiseltä elimeltä viranomaistehtäviä hoitaessaan .

3.   Kansallisen sääntelyviranomaisen riippumattomuuden suojelemiseksi jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että

24 b artikla

Kansallisen sääntelyviranomaisen toiminnan tavoitteet

Tässä direktiivissä määriteltyjä viranomaistehtäviä hoitaessaan kansallisen sääntelyviranomaisen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:

24 c artikla

Kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet

1.   Kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävänä on tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä muiden asianomaisten yhteisön viranomaisten ja kansallisten viranomaisten, siirtoverkonhaltijoiden ja markkinoiden muiden sidosryhmien kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niille erityisesti kuuluvia toimivaltuuksia :

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisille sääntelyviranomaisille annetaan toimivaltuudet, joiden nojalla ne voivat hoitaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tehtävänsä tehokkaasti ja viiveettä. Tätä varten kansallisella sääntelyviranomaisella on oltava muun muassa valtuudet:

3 .    Kun siirtoverkonhaltija on nimetty IV a luvun mukaisesti, sääntelyviranomaiselle on sille 1 ja 2 kohdassa annettujen tehtävien ja valtuuksien lisäksi annettava muun muassa seuraavat tehtävät ja valtuudet:

4.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on vahvistettava tai hyväksyttävä ennen niiden voimaantuloa ehdot ja edellytykset, jotka koskevat:

5.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on tariffien laskennan ja tasapainottamispalvelujen ehtoja ja edellytyksiä vahvistaessaan tai hyväksyessään varmistettava, että verkonhaltijoille annetaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä riittäviä kannustimia parantaa tehokkuutta, edistää markkinoiden yhdentymistä , huolehtia toimitusvarmuudesta ja tukea asiaan liittyviä tutkimustoimia.

6.     Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava kansallisten kaasunsiirtoverkkojen ylikuormituksen hallintaa.

Siirtoverkonhaltijat antavat ylikuormituksen hallintaa koskevat menettelytapansa, kapasiteetinjakomenettely mukaan lukien, kansallisten sääntelyviranomaisten hyväksyttäviksi. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat pyytää siirtoverkonhaltijoita tekemään näihin menettelytapoihin muutoksia ennen niiden hyväksymistä .

7.   Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia, että siirtoverkon, ▐ nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston ja jakeluverkon haltijat tarvittaessa muuttavat tässä artiklassa tarkoitettuja ehtoja ja edellytyksiä, tariffit mukaan luettuina, sen varmistamiseksi, että ne ovat oikeasuhteisia ja niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla.

8.   Jos jokin osapuoli haluaa tehdä valituksen siirtoverkon, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston , varastointilaitteiston tai jakeluverkon haltijasta, se voi osoittaa valituksensa kansalliselle sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojen ratkaisijana toimivana viranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jos kansalliset sääntelyviranomaiset pyytävät lisätietoja. Määräaikaa voidaan pidentää valituksen tekijän suostumuksella. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätös on sitova, paitsi jos ja siihen asti kun se kumotaan muutoksenhaussa.

9.   Kuka tahansa haittaa kärsinyt osapuoli, jolla on oikeus tehdä valitus tämän artiklan mukaisesti tehdystä menetelmiä koskevasta päätöksestä tai, jos kansallisella sääntelyviranomaisella on velvollisuus neuvotella, ehdotetuista tariffeista ja menetelmistä, voi viimeistään kahden kuukauden kuluessa tai jäsenvaltioiden asettaman lyhyemmän ajanjakson kuluessa päätöksen tai päätösehdotuksen julkaisemisesta esittää valituksen vaatien päätöksen uudelleen tarkastelua. Valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

10.   Jäsenvaltioiden on luotava sellaiset asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät ▐ valvonnan ja avoimuuden turvaamiseksi, joilla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö etenkin kuluttajien etujen vastaisella tavalla sekä kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä toiminta. Näissä menetelmissä on otettava huomioon perustamissopimuksen määräykset ja erityisesti sen 82 artikla.

11.     Kansallisten sääntelyviranomaisten on perustettava riippumattomia elimiä valitusten käsittelyä varten ja luotava vaihtoehtoisia oikaisumenettelyjä, kuten energia-asiamies tai kuluttajansuojaelin. Näiden elinten tai menettelyjen on taattava valitusten tehokas käsittely ja niiden on oltava parhaiden käytäntöjen kriteerien mukaisia. Kansallisten sääntelyviranomaisten on asetettava standardit ja suuntaviivat, joiden mukaisesti tuottajat ja verkonhaltijat käsittelevät valituksia.

12.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuussa olevia luonnollisia tai oikeushenkilöitä vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaiset hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, jos tässä direktiivissä säädettyjä luottamuksellisuussääntöjä ei ole noudatettu.

13.   Edellä 9 ja 10 kohdassa tarkoitetut valitukset eivät rajoita yhteisön oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä.

14.   Kansallisten sääntelyviranomaisten tekemien päätösten on oltava perusteltuja ja julkisia oikeudellisen valvonnan mahdollistamiseksi.

15.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota kansallisen sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta kansalliselta lainkäyttöelimeltä tai muulta kansalliselta riippumattomalta viranomaiselta , joka on riippumaton asianosaisista osapuolista tai hallituksista .

▐

24 d artikla

Rajat ylittäviä kysymyksiä koskeva sääntelyjärjestelmä

1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä keskenään ja kuultava toisiaan sekä annettava toisilleen ja virastolle kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat tästä direktiivistä johtuvien tehtäviensä toteuttamiseksi. Vastaanottavan viranomaisen on vaihdettavien tietojen osalta varmistettava sama luottamuksellisuuden taso kuin tiedot lähettäneeltä viranomaiselta edellytetään.

2.    Varmistaakseen, että alueellisia kaasumarkkinoita seurataan asianmukaisten sääntelyrakenteiden avulla, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava tiiviissä yhteistyössä viraston kanssa, että niiden alueellisilla markkinoilla huolehditaan ainakin seuraavista tehtävistä:

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus tehdä keskenään sopimuksia sääntely-yhteistyön edistämiseksi, ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimet on tarvittaessa suoritettava tiiviissä yhteistyössä muiden asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa ja rajoittamatta niille erityisesti kuuluvaa toimivaltaa.

3.   Viraston on päätettävä vähintään kahta jäsenvaltiota yhdistävän infrastruktuurin sääntelyjärjestelmästä:

▐

24 e artikla

Suuntaviivojen noudattaminen

1.   Komissio tai mikä tahansa sääntelyviranomainen voi pyytää virastolta lausuntoa siitä, onko kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä päätös tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 1775/2005 tarkoitettujen suuntaviivojen mukainen.

2.   Viraston on annettava lausuntonsa komissiolle tai sitä pyytäneelle sääntelyviranomaiselle sekä kyseisen päätöksen tehneelle kansalliselle sääntelyviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa.

3.   Jos päätöksen tehnyt kansallinen sääntelyviranomainen ei noudata viraston lausuntoa neljän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, viraston on ilmoitettava asiasta komissiolle.

4.   Mikä tahansa kansallinen sääntelyviranomainen voi ilmoittaa komissiolle, jos se katsoo, ettei jonkin kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä päätös ole tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 1775/2005 tarkoitettujen suuntaviivojen mukainen, kahden kuukauden kuluessa päätöksen tekoajankohdasta.

5.   Jos komissio kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut ║ 3 kohdan mukaisesti ilmoituksen siitä, että viraston lausuntoa ei ole noudatettu, tai ║ 4 kohdan mukaisesti ilmoituksen siitä, että suuntaviivoja ei ole noudatettu, tai omasta aloitteestaan kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekoajankohdasta, katsoo, että sääntelyviranomaisen päätös herättää vakavia epäilyjä siitä, onko se tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 1775/2005 tarkoitettujen suuntaviivojen mukainen, komissio voi päättää asiaa koskevan menettelyn aloittamisesta. Tällaisessa tapauksessa se pyytää kansallista sääntely-viranomaista ja menettelyn osapuolia esittämään huomautuksensa.

6.   Kun komissio on päättänyt aloittaa menettelyn, se tekee viimeistään neljän kuukauden kuluessa tällaisen päätöksen tekemisestä lopullisen päätöksen siitä, että se

7.   Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä menettelyn aloittamisesta 5 kohdassa tarkoitetussa määräajassa tai tehnyt lopullista päätöstä 6 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, sen katsotaan olleen vastustamatta kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä.

8.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on noudatettava päätöksensä muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä kahden kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

9.   Komissio antaa suuntaviivoja, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti tämän artiklan soveltamiseksi noudatettava menettely. Tämä toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

24 f artikla

Tietojen säilyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kaasuntoimittajat pitävät toimivaltaisten viranomaisten saatavilla näille kuuluvien tehtävien täyttämisen mahdollistamiseksi vähintään viiden vuoden ajan merkitykselliset tiedot kaikista kaasuntoimitussopimuksiin ja kaasujohdannaisiin liittyvistä liiketoimista, joita ne ovat toteuttaneet tukkuasiakkaiden ja siirtoverkonhaltijoiden sekä varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden kanssa.

2.    Tiedot voivat sisältää yksityiskohtaisia tietoja kyseessä olevien liiketoimien ominaispiirteistä kuten kestosta ja toimitus- ja maksusäännöistä, määristä, toteutuspäivistä ja -kellonajoista ja hinnoista sekä tiedot, joiden perusteella kyseinen tukkuasiakas voidaan yksilöidä, sekä määritellyt tiedot kaikista selvittämättä jääneistä kaasuntoimitussopimuksista ja kaasujohdannaisista.

3.   Kansallinen sääntelyviranomainen voi päättää asettaa osia näistä tiedoista markkinaosallistujien saataville edellyttäen, ettei yksittäisiä markkinatoimijoita tai yksittäisiä liiketoimia koskevia kaupallisesti arkaluonteisia tietoja julkaista. Tätä kohtaa ei sovelleta direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluvia rahoitusvälineitä koskeviin tietoihin.

▐

4.   Tämän artiklan säännökset eivät aiheuta direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluville toimijoille lisävelvollisuuksia 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia kohtaan.

5.   Jos 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on saatava käyttöönsä tietoja, jotka ovat direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden hallussa, mainitun direktiivin nojalla toimivaltaisten viranomaisten on annettava 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille niiden tarvitsemat tiedot.

(19)

Poistetaan 25 artikla.

(20)

Lisätään 26 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:

”26 a artikla

Teollisuusalueiden vapauttaminen

1.     Jäsenvaltiot voivat vapauttaa teollisuusalueet tämän direktiivin 4 ja 7 artiklan, 8 artiklan 1 ja 2 kohdan, 11 artiklan, 12 artiklan 5 kohdan, 13, 17 ja 18 artiklan, 23 artiklan 1 kohdan ja/tai 24 artiklan säännöksistä.

2.     Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vapautus ei koske kolmannen osapuolen verkkoonpääsyä. Teollisuusalueiden asiakkaiden on voitava valita vapaasti kaasuntoimittajansa ja voitava turvautua kansalliseen sääntelyviranomaiseen, jos verkonhaltijan kanssa on erimielisyyttä. ”

(21)

Korvataan 30 artikla seuraavasti:

”30 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.”

(22)

Korvataan liite A seuraavasti :

”Rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien yhteisön sääntöjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY ja neuvoston direktiivin 93/13/ETY soveltamista, 3 artiklassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on määrä varmistaa, että: