Keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
P6_TC1-COD(2006)0006

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 9. heinäkuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/2008 antamiseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 kumomisesta

(ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta ║ 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1) ja erityisesti sen 89 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen ║,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EY) N:o 883/2004 nykyaikaistetaan jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevia sääntöjä täsmentämällä täytäntöönpanon vaatimat toimenpiteet ja menettelyt ja pyrkimällä niiden yksinkertaistamiseen kaikkien asiaan liittyvien tahojen eduksi. Asetukselle on vahvistettava täytäntöönpanomenettely.

(2)	Sosiaaliturvalaitosten yhteistyön tehostaminen ja tiivistäminen on keskeinen tekijä, joka antaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluville henkilöille mahdollisuuden hyödyntää oikeuksiaan mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvin edellytyksin.

(3)

Sähköisten välineiden käyttö sopii nopeaan ja luotettavaan tiedonvaihtoon jäsenvaltioiden laitosten välillä. Tietojen sähköisellä käsittelyllä pitäisi pystyä nopeuttamaan menettelyjä asianomaisten henkilöiden eduksi. Lisäksi heihin olisi sovellettava kaikkia takeita niiden yhteisön säännösten mukaisesti, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja vapaassa liikkumisessa, ja jäsenvaltioiden olisi siksi toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvia kansallista sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevia tietoja käsitellään siten, että suojellaan asianmukaisesti luonnollisia henkilöitä, kun henkilötietoja käsitellään ja vaihdetaan tämän asetuksen yhteydessä.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanoon todennäköisesti osallistuvien jäsenvaltioiden elinten yhteystiedot, myös sähköiset, olisi asetettava saataville sellaisessa muodossa, että ne voidaan päivittää reaaliaikaisesti, minkä pitäisi helpottaa tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden laitosten välillä. Tällä edistetään asiatietojen ajantasaisuutta ja välitöntä saatavuutta kansalaisille; kyseessä on merkittävä yksinkertaistamistoimi, joka olisi otettava käyttöön tällä asetuksella.

(5)

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamissääntöjen monimutkaisten täytäntöönpanomenettelyjen mahdollisimman hyvään toimivuuteen pääseminen ja kyseisten menettelyjen tehokas hallinnointi edellyttävät järjestelmää, jolla tämän asetuksen liitettä IV voidaan päivittää viipymättä. Kyseisten järjestelyjen suunnitteleminen ja soveltaminen tätä tarkoitusta varten edellyttää jäsenvaltioiden ja komission tiivistä yhteistyötä, ja ne olisi toteutettava pikaisesti, kun otetaan huomioon, mitä seurauksia viivästymisestä on kansalaisille ja hallintoviranomaisille. Komissiolle olisi siten annettava valtuudet tietokannan perustamiseen ja ylläpitämiseen, ja lisäksi olisi varmistettava, että tietokanta alkaisi toimia viimeistään tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Komission olisi erityisesti toteutettava tarvittavat toimet liitteessä IV olevien tietojen sisällyttämiseksi tietokantaan.

(6)

Tiettyjen menettelyjen vahvistamisen pitäisi lisätä oikeusvarmuutta ja avoimuutta asetuksen (EY) N:o 883/2004 käyttäjien kannalta. Erityisesti tiettyjen velvoitteiden tai hallinnollisten vaiheiden hoitamiselle asetettavien yhteisten määräaikojen pitäisi selkeyttää ja jäsentää vakuutettujen ja laitosten välisiä suhteita.

(7)

Jäsenvaltioilla, toimivaltaisilla viranomaisilla ja sosiaaliturvalaitoksilla pitäisi olla mahdollisuus sopia keskenään kevennetyistä menettelyistä ja hallinnollisista järjestelyistä, joita ne pitävät tehokkaimpina ja sopivimpina omissa sosiaaliturvajärjestelmissään. Tällaisten järjestelyiden ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeuksiin.

(8)

Sosiaaliturvan alalle ominaiset ongelmat merkitsevät sitä, että kaikkien jäsenvaltioiden laitosten olisi pyrittävä toimimaan vakuutettujen eduksi, jotta sellaiset henkilöt eivät joutuisi kärsimään, jotka eivät ole toimittaneet hakemustaan tai tiettyjä tietoja laitokselle, joka on toimivaltainen käsittelemään kyseisen hakemuksen asetuksessa (EY) N:o 883/2004 ja tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

(9)

Jotta voitaisiin määrittää toimivaltainen laitos eli se laitos, jonka lainsäädäntöä sovelletaan tai jolle kuuluu tiettyjen etuuksien maksaminen, yhden tai useampien jäsenvaltioiden laitosten on tarkasteltava vakuutetun ja hänen perheenjäsentensä tosiasiallista tilannetta. Asianomaisen henkilön suojan takaamiseksi laitosten välisen välttämättömän tiedonvaihdon aikana on säädettävä hänen kuulumisestaan tilapäisesti jonkin sosiaaliturvalainsäädännön piiriin.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä niiden henkilöiden asuinpaikan määrittämiseksi, joita tämä asetus ja asetus (EY) N:o 883/2004 koskevat, ja niiden olisi kiistanalaisissa tapauksissa otettava huomioon kaikki asianmukaiset perusteet asian ratkaisemiseksi. Tätä varten jäsenvaltiot voivat ottaa tämän asetuksen asianmukaiset säännökset huomioon.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyillä useilla toimenpiteillä ja menettelyillä pyritään tekemään avoimemmiksi perusteita, joita jäsenvaltioiden laitosten on sovellettava asetuksen (EY) N:o 883/2004 puitteissa. Täsmennykset ovat seurausta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, hallintotoimikunnan päätöksistä sekä kokemuksista, joita on saatu sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen soveltamisesta yli 30 vuoden aikana perustamissopimuksessa määrättyjen perusvapauksien puitteissa.

(12)

Tämä asetus sisältää toimenpiteitä ja menettelyjä, joilla edistetään työntekijöiden ja työttömien liikkuvuutta. Täysin työttömät rajatyöntekijät voivat kirjautua työttömiksi työnhakijoiksi työnvälityspalveluissa sekä asuinmaassaan että jäsenvaltiossa, jossa he viimeksi olivat työllistettyinä. Heillä olisi kuitenkin oltava oikeus ainoastaan asuinmaansa etuuksiin.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalan laajentaminen kaikkiin vakuutettuihin, myös työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin, edellyttää tiettyjä näihin henkilöihin sovellettavia erityissääntöjä ja -menettelyjä, jotta voitaisiin määrittää esimerkiksi sovellettava lainsäädäntö lasten kasvatukseen käytettyjen kausien ottamiseksi huomioon, kun kyseessä on henkilö, joka ei ole koskaan toiminut palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana niissä jäsenvaltioissa, joissa hän on asunut.

(14)

Tietyissä menettelyissä on lisäksi otettava huomioon vaatimus tehtävien tasapuolisesta jakautumisesta jäsenvaltioiden kesken. Varsinkin sairausetuuksien alalla menettelyissä on otettava huomioon toisaalta sellaisten jäsenvaltioiden tilanne, jotka vastaanottavina jäsenvaltioina vastaavat vakuutettujen kustannuksista tarjoamalla näiden käyttöön terveydenhoitojärjestelmänsä, ja toisaalta sellaisten jäsenvaltioiden tilanne, joiden laitokset vastaavat niiden luontoisetuuksien kustannuksista, joita heidän vakuutettunsa saavat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he asuvat.

(15)

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 puitteissa on selkeytettävä erityisesti edellytyksiä, joilla sairauteen liittyvien luontoisetuuksien kustannukset katetaan erikseen määriteltyjen hoitojen osalta eli hoitojen, joihin vakuutettu hakeutuu muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa hän on vakuutettu tai jossa hän asuu. Ennakkoluvan hakemista koskevat vakuutetun velvoitteet samoin kuin luvan myöntämisedellytyksiä koskevat laitoksen velvoitteet potilaaseen nähden olisi täsmennettävä. On myös täsmennettävä vaikutukset, joita aiheutuu luvan perusteella toisessa jäsenvaltiossa saadun hoidon kustannusten korvaamisesta.

(16)

Tiukemmat menettelyt, joilla lyhennetään jäsenvaltioiden laitosten välisten saatavien maksuaikoja, vaikuttavat keskeisiltä, jotta säilytetään luottamus tiedonvaihtoon ja vastataan hyvän hallintotavan vaatimuksiin, jotka ovat välttämättömiä jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmille. On siis parannettava menettelyjä, jotka koskevat sairaus- ja työttömyysetuuksiin liittyvien saatavien käsittelyä.

(17)

Koska asetuksen (EY) N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmät perustuvat kaikkien vakuutettujen yhteisvastuun periaatteeseen, on säädettävä mekanismeista, joilla peritään tehokkaammin saatavat, jotka liittyvät aiheettomasti maksettuihin etuuksiin tai maksuihin, joita vakuutetut eivät ole suorittaneet. Laitosten keskinäistä avunantoa koskevia menettelyjä on täsmennettävä käyttäen perustana keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 26 päivänä toukokuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/55/EY  (4) säännöksiä, jotta voidaan paremmin turvata jäsenvaltioiden taloudelliset edut organisoimalla yhteistyötä varsinkin veroviranomaisten kesken.

(18)	Vakuutettujen oikeuksia ja velvoitteita koskeva tiedottaminen on olennainen tekijä, jolla vahvistetaan luottamuksellista suhdetta toimivaltaisten viranomaisten ja jäsenvaltioiden laitosten kanssa.

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli yhteensovittamistoimenpiteitä sen takaamiseksi, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan tosiasiallisesti käyttää, ║ vaan se voidaan ║ saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on ║tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(20)

Tällä asetuksella olisi korvattava sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72 (5),

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

I   luku

Määritelmät

1 artikla

Määritelmät

1   Tässä asetuksessa

a)	”perusasetuksella” tarkoitetaan asetusta (EY) N:o 883/2004;

b)	”täytäntöönpanoasetuksella” tarkoitetaan tätä asetusta; sekä

c)	sovelletaan perusasetuksen määritelmiä.

2.   Edellä ║ 1 kohdassa tarkoitettujen määritelmien lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

”yhteyspisteellä” sähköistä yhteyspistettä , jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on nimennyt yhtä tai useampaa perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua sosiaaliturvan alaa varten lähettämään ja vastaanottamaan sähköisesti jäsenvaltioiden välillä perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamiseksi tarvittavia tietoja yhteisen verkon kautta;

b)

”yhteyselimellä” elintä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on nimennyt yhtä tai useampaa perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua sosiaaliturvan alaa varten vastaamaan perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamista varten esitettyihin tiedotus- ja neuvontapyyntöihin ja jonka on hoidettava sille täytäntöönpanoasetuksen IV osaston mukaisesti annetut tehtävät;

c)	”asiakirjalla” kaikkia ▐ tietoja , käytetystä välineestä riippumatta, jotka ovat sellaisessa muodossa, että niitä voidaan vaihtaa sähköisesti, ja joiden ilmoittaminen on välttämätöntä perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen toimivuudelle ;

d)	”vakiomuotoisella sähköisellä viestillä” kaikkia asiakirjoja, jotka on laadittu ▐ jäsenvaltioiden ▐ välistä tiedonvaihtoa varten suunnitellussa muodossa;

e)	”sähköisessä muodossa toimittamisella” tietojen välittämistä sähköiseen tietojenkäsittelyyn tarkoitetuilla laitteilla (myös tietojen digitaalinen pakkaaminen), johtimella, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella menetelmällä;

f)	”teknisellä toimikunnalla” perusasetuksen 73 artiklassa tarkoitettua toimikuntaa;

g)	”tilintarkastuslautakunnalla” perusasetuksen 74 artiklassa tarkoitettua lautakuntaa.

II   luku

Yhteistyötä ja tiedonvaihtoa koskevat säännökset

2 artikla

Laitosten välisen tiedonvaihdon soveltamisala ja tiedonvaihtoa koskevat säännöt

1.     Täytäntöönpanoasetusta sovellettaessa jäsenvaltioiden viranomaisten ja laitosten sekä perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden välisen tietojenvaihdon on perustuttava julkisen palvelun, puolueettomuuden, yhteistyön, aktiivisen avustamisen, vaikuttavuuden, vammaisten kannalta helppokäyttöisyyden ja nopean toimittamisen periaatteisiin.

2.    Laitosten on toimitettava tai vaihdettava asianomaisen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä vahvistettujen määräaikojen mukaisesti kaikki tiedot, joita tarvitaan perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseen ja määrittämiseen. Tällainen jäsenvaltioiden välinen tiedonsiirto tapahtuu joko suoraan laitosten toimesta tai yhteyselinten välityksellä.

3.   Jos henkilö on erehdyksessä toimittanut tietoja, asiakirjoja tai hakemuksia ▐ laitokselle, joka sijaitsee muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti nimetty laitos sijaitsee, ensiksi mainitun laitoksen on viipymättä toimitettava kyseiset tiedot, asiakirjat tai hakemukset täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti nimetylle laitokselle ja ilmoitettava päivämäärä, jona ne alun perin toimitettiin. Kyseinen päivämäärä sitoo viimeksi mainittua laitosta. Jäsenvaltion laitosten ei kuitenkaan voida katsoa olevan vastuussa tai tehneen päätöstä sen perusteella, että ne eivät ole voineet toimia siitä syystä, että muiden jäsenvaltioiden laitokset ovat toimittaneet tietoja, asiakirjoja tai hakemuksia myöhään.

▐

4.   Jos tietojen vaihto suoritetaan yhteyspisteen tai yhteyselimen välityksellä, kyseisen yhteyspisteen tai yhteyselimen katsotaan olevan kyseissä jäsenvaltiossa vaaditun laitoksen asemassa tai hoitavan sen tehtäviä niiden määräaikojen osalta, jotka koskevat laitokselle esitettyihin pyyntöihin vastaamista.

3 artikla

Laitosten ja edunsaajien välisen tiedonvaihdon soveltamisala ja tiedonvaihtoa koskevat säännöt

1.    Perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden on toimitettava asiaankuuluvalle laitokselle ▐ tiedot , asiakirjat tai todisteet, joita tarvitaan kyseisten henkilöiden tai heidän perheenjäsentensä tilanteen todentamiseksi, oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseksi tai säilyttämiseksi sekä sovellettavan lainsäädännön ja heille siitä seuraavien velvollisuuksien määrittämiseksi.

▐

2.    Kun jäsenvaltiot keräävät, välittävät tai käsittelevät lainsäädäntönsä mukaisesti tietoja perusasetuksen täytäntöön panemiseksi, niiden on varmistettava, että asianomaiset henkilöt voivat toteuttaa täysipainoisesti henkilötietojen suojelua koskevia oikeuksiaan niiden yhteisön säännösten mukaisesti, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja vapaassa liikkumisessa.

Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että kyseisiä henkilötietoja ei käytetä muihin kuin sosiaaliturvaan liittyviin tarkoituksiin, paitsi jos asianomainen henkilö on nimenomaisesti antanut siihen luvan. Jäsenvaltioiden on myös pyynnöstä annettava asianomaisille henkilöille tarkat ja riittävät tiedot heidän tämän asetuksen soveltamista varten pyydettyjen henkilötietojen käsittelemisestä.

Asianomaiset henkilöt voivat käyttää heille kuuluvia rekisteröidyn oikeuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla toimivaltaisen laitoksen kautta tiedon alkuperästä riippumatta.

Luettelo ja yksityiskohtaiset tiedot kussakin jäsenvaltiossa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY  (6) 18 artiklan mukaisesti nimitetystä henkilötietojen suojelusta vastaavasta viranomaisesta, joka käsittelee perusasetuksen mukaiseen sosiaaliturvalain-säädäntöön liittyviä tietoja, sisällytetään täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen IV .

3.    Asiaankuuluvien laitosten on asianomaisen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä vahvistettujen määräaikojen mukaisesti toimitettava tietoja ja annettava asiakirjoja asianomaisille henkilöille siinä määrin kuin perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltaminen sitä edellyttää .

4.   Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, joka lähettää suoraan asiakirjan, jossa on päätös toisen jäsenvaltion alueella asuvan tai oleskelevan henkilön oikeuksista, on pyydettävä vastaanottotodistus lähetysvälineestä ja -tavasta riippumatta. Vastaanottotodistus voidaan antaa missä muodossa tai millä välineellä hyvänsä.

5.   Jos 4 kohdassa tarkoitettu todiste päätöksen lähettämisestä puuttuu, perusasetuksen nojalla saavutettujen oikeuksien menettämistä tai rajoittamista koskevia määräaikoja ei sovelleta edunsaajien vahingoksi.

6.   Jos 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen lähetyspäivä on asianmukaisesti osoitettu, katsotaan, että toimivaltaisen laitoksen päätöstä voidaan soveltaa asianomaiseen henkilöön kyseistä päivämäärää seuraavan kuukauden kuluessa. Jos päätöksen tehneen jäsenvaltion lainsäädännössä kuitenkin säädetään pidemmästä määräajasta, sovelletaan sitä määräaikaa.

7.   Asianomaisella henkilöllä on joka tapauksessa käytössään muutoksenhakukeinot ja menettelyt, joista säädetään päätöksen tehneen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä.

▐

4 artikla

Tiedonvaihtomuoto ja -tavat

1.   Hallintotoimikunta vahvistaa asiakirjojen ▐ ja vakiomuotoisten sähköisten viestien rakenteen , sisällön ja muodon sekä niiden vaihtoa koskevat menettelytavat .

2.   Tietojen siirto laitosten, yhteyspisteiden tai yhteyselinten välillä tehdään sähköisesti suojatuissa yhteisissä puitteissa, joissa voidaan taata vaihdettujen tietojen luottamuksellisuus ja suoja.

3.    Asiaankuuluvien laitosten on viestinnässään asianomaisten henkilöiden kanssa käytettävä kuhunkin tapaukseen soveltuvaa menettelytapaa ja suosittava mahdollisimman pitkälti sähköisten välineiden käyttöä. Hallintotoimikunnan on päätettävä käytännön toimenpiteistä tietojen, asiakirjojen tai päätösten lähettämiseksi sähköisesti asianomaiselle henkilölle.

5 artikla

Toisessa jäsenvaltiossa laadittujen asiakirjojen ja todisteiden oikeudellinen pätevyys

1.   Jäsenvaltion laitoksen antamat asiakirjat, joissa todistetaan henkilön tilanne perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamiseksi, ja toisen jäsenvaltion viranomaisten, myös veroviranomaisten, laatimat todisteet sitovat muiden jäsenvaltioiden laitoksia niin kauan, kuin nämä asiakirjat tai todisteet laatineen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai laitos ei peruuta tai julista niitä mitättömiksi.

2.   Jos on syytä epäillä asiakirjan pätevyyttä tai siinä olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitos ottaa yhteyttä asiakirjan antaneeseen laitokseen ja pyytää siltä tarvittavia tarkennuksia ja tarvittaessa kyseisen asiakirjan peruuttamista. Asiakirjan antaneen laitoksen on harkittava uudelleen asiakirjan antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava se.

3.   Jos kyseiset laitokset eivät pääse asiassa sopimukseen kuukauden kuluessa siitä, kun asiakirjan vastaanottanut laitos on esittänyt pyynnön, hallintotoimikuntaan voidaan ottaa yhteyttä perusasetuksen 76 artiklan 6 kohdan mukaisesti, jotta se sovittelisi näkökantoja yhteydenottoa seuraavien kuuden kuukauden kuluessa.

6 artikla

Lainsäädännön tilapäinen soveltaminen ja etuuksien tilapäinen maksaminen

1.    Jollei täytäntöönpanoasetuksessa toisin säädetä, jos kahden tai useamman jäsenvaltion laitokset tai viranomaiset ovat eri mieltä sovellettavasta lainsäädännöstä, asianomaiseen henkilöön sovelletaan tilapäisesti yhden jäsenvaltion lainsäädäntöä siten, että etusijajärjestys määräytyy seuraavasti :

a)	sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa henkilö tosiasiallisesti toimii palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, jos hän toimii palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa; tai

b)	asuinjäsenvaltion lainsäädäntö , jos henkilö harjoittaa siellä osaksi toimintaansa tai jos hän ei toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ; tai

c)	sen asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka lainsäädännön soveltamista on ensin pyydetty, kun henkilö harjoittaa yhtä tai useampaa toimintaa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa .

2.   Jos kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaiset laitokset tai viranomaiset ovat eri mieltä siitä, minkä laitoksen olisi myönnettävä etuudet, asianomainen henkilö, joka voisi saada etuuksia, ellei kyseessä olisi asian riitauttaminen, saa tilapäisesti etuuksia asuinpaikan laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan tai jos asianomainen henkilö ei asu kyseisten jäsenvaltioiden alueella, sen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, jolle hakemus on esitetty ensimmäisenä.

3.    Jos kyseiset laitokset tai viranomaiset eivät pääse sopimukseen, asia voidaan viedä toimivaltaisten viranomaisten kautta hallintotoimikunnan käsiteltäväksi aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu erimielisyys syntyi. Hallintotoimikunta pyrkii sovittelemaan näkökannat kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi.

4.   Jos vahvistetaan, että sovellettava lainsäädäntö ei ole sen jäsenvaltion, jossa tilapäinen vakuuttaminen tapahtui, tai jos etuudet tilapäisesti myöntänyt laitos ei ole toimivaltainen laitos, toimivaltaiseksi laitokseksi vahvistettua laitosta pidetään sellaisena takautuvasti, ikään kuin tätä erimielisyyttä ei olisi ollut, viimeistään siitä päivästä, jona tilapäinen vakuuttaminen alkoi tai jona kyseiset etuudet ensimmäisen kerran tilapäisesti myönnettiin .

5.   Toimivaltainen laitos selvittää tarvittaessa asianomaisen henkilön taloudellisen tilanteen maksujen ja tilapäisesti käteisellä maksettujen etuuksien suhteen täytäntöönpanoasetuksen 71–81 artiklassa annettujen sääntöjen mukaisesti.

Toimivaltaisen laitoksen on korvattava kaikki toisen laitoksen 2 kohdan mukaisesti tilapäisesti myöntämät luontoisetuudet täytäntöönpanoasetuksen IV osaston mukaisesti.

7 artikla

Velvoite tilapäiseen maksamiseen

1.    Jollei täytäntöönpanoasetuksessa toisin säädetä, jos henkilöllä on oikeus saada etuutta tai jos hänen kuuluu suorittaa maksu perusasetuksen säännösten mukaisesti mutta toimivaltaisella laitoksella ei ole käytössään kaikkia sellaisia tietoja tilanteesta toisessa jäsenvaltiossa, jotka tarvitaan tuon etuuden tai maksun lopullisen määrän laskemiseen, kyseisen laitoksen on myönnettävä etuus asianomaisen henkilön pyynnöstä tai laskettava maksu tilapäisesti, jos sen laskeminen on laitoksen käytössä olevien tietojen perusteella mahdollista.

2.   Kyseisen etuuden tai maksun uusi laskenta on suoritettava heti, kun perusteena olevat asiakirjat on toimitettu kyseiselle laitokselle.

III   luku

Muut perusasetuksen soveltamista koskevat yleiset säännökset

8 artikla

Hallinnolliset järjestelyt kahden tai useamman jäsenvaltion välillä

1.   Tämän asetuksen säännöksillä korvataan perusasetuksen 8 artiklassa tarkoitettujen sopimusten soveltamisjärjestelyitä koskevat säännökset, lukuun ottamatta perusasetuksen liitteessä II tarkoitettuihin sopimuksiin liittyviä järjestelyitä koskevia säännöksiä, edellyttäen että kyseisiä järjestelyitä koskevat säännökset sisällytetään tämän asetuksen liitteeseen I.

2.   Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa sopia keskenään perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamisjärjestelyistä, edellyttäen että nämä järjestelyt eivät vaikuta haitallisesti asianomaisten henkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja että ne sisällytetään täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen I .

9 artikla

Muut menettelyt laitosten välillä

1.   Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai niiden toimivaltaiset viranomaiset ▐ voivat sopia muista kuin täytäntöönpanoasetuksessa säädetyistä menettelyistä, edellyttäen että nämä menettelyt eivät vaikuta haitallisesti henkilöiden, joita asia koskee, oikeuksiin tai velvollisuuksiin .

2.   Näin tehdyistä sopimuksista on ilmoitettava hallintotoimikunnalle, ja ne on lueteltava täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I.

10 artikla

Etuuksien päällekkäisyyden estäminen

Jos kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla maksettavaksi kuuluvia etuuksia pienennetään tai maksaminen keskeytetään tai peruutetaan, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa tiukasti kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyjä pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, joihin pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista sovelletaan.

11 artikla

Asuinpaikan määrittämiseen liittyvät tekijät

1.    Jos kahden tai useamman jäsenvaltion laitosten välillä on erimielisyyttä perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvan henkilön asuinpaikan määrittämisestä, laitokset vahvistavat yhteisellä sopimuksella asianomaisen henkilön toiminnan keskuspaikan tekemällä yleisen arvion kaikista saatavilla olevista asiaankuuluvista tiedoista, joita voivat olla muun muassa seuraavat :

a)	oleskelun kesto ja jatkuvuus asianomaisten jäsenvaltioiden alueilla;

b)

henkilökohtainen tilanne, mukaan lukien: i) harjoitetun toiminnan luonne ja erityispiirteet, erityisesti paikka, jossa toimintaa tavallisesti harjoitetaan, toiminnan pysyvyys tai työsopimuksen kesto, ii) perheasema ja perhesiteet , iii) muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen, iv) opiskelijoiden osalta tulolähde, v) asumistilanne, erityisesti asunnon vakituisuus, vi) jäsenvaltio, jossa asianomaisen henkilön verotustarkoituksissa katsotaan asuvan .

2.   Jos laitokset eivät pääse sopimukseen soveltamalla eri perusteita 1 kohdassa lueteltujen asiaankuuluvien tosiseikkojen perusteella, henkilön tahdonilmaisua , joka käy ilmi kyseisistä tosiseikoista ja tekijöistä, ja erityisesti syitä, jotka ovat johtaneet muuttamiseen, pidetään ratkaisevana hänen tosiasiallisen asuinpaikkansa määrittämiseksi.

12 artikla

Vakuutuskausien yhteenlaskeminen

1.    Perusasetuksen 6 artiklan soveltamiseksi toimivaltainen laitos ottaa yhteyttä sen jäsenvaltion laitoksiin , jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön on myös sovellettu , saadakseen tiedot kaikista kyseisen lainsäädännön mukaisesti täyttyneistä kausista .

2.   Jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutus- tai työskentelykaudet taikka itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet tai asumiskaudet lisätään jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneisiin vakuutus- tai työskentelykausiin taikka itsenäisen ammatinharjoittamisen kausiin tai asumiskausiin, jos tämä on tarpeen perusasetuksen 6 artiklan soveltamiseksi, kunhan nämä kaudet eivät ole päällekkäisiä.

3.   Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen pakollisen vakuutuksen perusteella täyttynyt vakuutus- tai asumiskausi on päällekkäinen jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella täyttyneen vakuutuskauden kanssa, vain pakollisen vakuutuksen perusteella täyttynyt kausi otetaan huomioon.

4.   Jos muu vakuutus- tai asumiskausi kuin jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttynyt vastaavaksi katsottava kausi on päällekkäinen jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vastaavaksi katsottavan kauden kanssa, vain muu kuin vastaavaksi katsottava kausi otetaan huomioon.

5.   Kaikki kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vastaavaksi katsottavat kaudet otetaan huomioon vain sen jäsenvaltion laitoksessa, jonka lainsäädäntöä sovellettiin pakollisesti vakuutettuun viimeksi ennen kyseistä kautta. Jos vakuutettu ei ole ollut pakollisesti vakuutettuna jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ennen kyseistä kautta, kausi otetaan huomioon sen jäsenvaltion laitoksessa, jonka lainsäädäntöä vakuutettuun sovellettiin pakollisesti ensimmäistä kertaa kyseisen kauden jälkeen.

6.   Jos aikaa, jonka kuluessa tietyt vakuutus- tai asumiskaudet ovat täyttyneet jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ei voida määrittää tarkasti, oletetaan, että nämä kaudet eivät ole päällekkäisiä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien kanssa, ja ne otetaan huomioon , jos tämä on asianomaisen henkilön edun mukaista, ja siinä määrin kuin tämä on tarkoituksenmukaista.

7.     Jos vakuutus- tai asumiskausia ei oteta tämän artiklan nojalla huomioon, koska muut kaudet, jotka eivät anna oikeutta kyseiseen etuuteen, ovat etusijalla, huomioon ottamatta jätetyt kaudet eivät menetä kansallisen lainsäädännön mukaista merkitystään etuuksia koskevan oikeuden saamisen, säilyttämisen tai takaisinsaamisen kannalta.

13 artikla

Vakuutuskausien muuntamista koskevat säännöt

Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutuskaudet on ilmaistu eri yksikköinä kuin toisen jäsenvaltion lainsäädännössä, kausien yhteenlaskemista varten tarvittava muuntaminen tehdään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a)	yksi päivä vastaa kahdeksaa tuntia ja päin vastoin

b)	viisi päivää vastaa viikkoa ja päin vastoin

c)	22 päivää vastaa kuukautta ja päin vastoin

d)	kolme kuukautta tai 13 viikkoa tai 66 päivää vastaavat neljännesvuotta ja päin vastoin

e)	muunnettaessa viikkoja kuukausiksi ja kuukausia viikoiksi viikot ja kuukaudet muutetaan päiviksi

f)	a–e alakohtien soveltamisesta ei saa seurata, että kaikkien kalenterivuoden aikana täyttyneiden vakuutuskausien yhteismääräksi tulee yli 264 päivää tai 52 viikkoa tai 12 kuukautta tai neljä vuosineljännestä.

Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutuskaudet ilmaistaan kuukausina, kuukauden osaa vastaavia päiviä pidetään kokonaisena kuukautena ensimmäisessä alakohdassa esitettyjen muuntamissääntöjen mukaisesti.

II   OSASTO

SOVELLETTAVAN LAINSÄÄDÄNNÖN MÄÄRITTÄMINEN

14 artikla

Perusasetuksen 12 ja 13 artiklaa koskevat täsmennykset

1.     Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa ”jäsenvaltiossa palkkatyötä tekevä henkilö … ja jonka tämä työnantaja lähettää toiseen jäsenvaltioon” käsittää henkilön, joka on palkattu työskentelemään toiseen jäsenvaltioon lähetettynä työntekijänä, jos juuri ennen työskentelyn aloittamista kyseiseen henkilöön jo sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, johon hänen työnantajansa on sijoittautunut.

2.     Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa ilmaus ”jonka työnantaja tavallisesti harjoittaa toimintaansa tässä jäsenvaltiossa” tarkoittaa työnantajaa, joka yleensä harjoittaa muuta kuin pelkkää sisäiseen hallintoon liittyvää merkittävää toimintaa sijoittautumisjäsenvaltion alueella kaikki kyseisen yrityksen toimintaa luonnehtivat perusteet huomioon ottaen. Asiaankuuluvien perusteiden on sovelluttava kunkin työnantajan erityispiirteisiin ja harjoitetun toiminnan todelliseen luonteeseen.

3.     Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 2 kohtaa ilmaus ”tavallisesti toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja” tarkoittaa henkilöä, joka yleensä harjoittaa merkittävää toimintaa sen jäsenvaltion alueella, jonne hän on sijoittautunut. Erityisesti kyseisen henkilön on täytynyt harjoittaa toimintaansa jo jonkin aikaa ennen ajankohtaa, jona hän haluaa vedota kyseisen artiklan säännöksiin, ja mahdollisesti työskennellessään tilapäisesti jossain toisessa jäsenvaltiossa hänen on samalla säilytettävä toimintansa jatkamisen edellytykset sijoittautumisvaltiossaan voidakseen palattuaan jatkaa toimintaansa.

4.   Sovellettaessa perusasetuksen 12 artiklan 2 kohtaa, kun määritetään, onko työ, jota itsenäinen ammatinharjoittaja lähtee tekemään toiseen jäsenvaltioon, ”samankaltaista” kuin itsenäisen ammatinharjoittajan tavallisesti tekemä työ, perusteena on käytettävä työn todellista luonnetta eikä palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen määritelmää, jonka toinen jäsenvaltio tälle työlle mahdollisesti antaa.

5     Sovellettaessa perusasetuksen 13 artiklan 1 kohtaa ”palkkatyötä tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tekevä henkilö” tarkoittaa erityisesti henkilöä, joka

a)	säilyttää toimintansa yhdessä jäsenvaltiossa mutta harjoittaa samanaikaisesti toista erillistä toimintaa yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa, tämän toisen toiminnan kestosta ja luonteesta riippumatta;

b)	harjoittaa jatkuvaa, vuorottelevaa toimintaa (pienimuotoista toimintaa lukuun ottamatta) kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, vaihtelun tiheydestä, säännöllisyydestä tai epäsäännöllisyydestä riippumatta.

6.     Sovellettaessa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohtaa ”tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva henkilö” tarkoittaa erityisesti henkilöä, joka toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana harjoittaen samanaikaisesti tai vuorotellen yhtä tai useampaa erillistä toimintaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella, tämän toiminnan luonteesta riippumatta.

7.     Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitetaan toiminnan erottamisessa perusasetuksen 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista tilanteista ratkaisevaa on yhdessä tai useammassa toisessa jäsenvaltiossa harjoitetun toiminnan kesto (onko se luonteeltaan pysyvää, tilapäistä vai väliaikaista). Tätä tarkoitusta varten on arvioitava kokonaisvaltaisesti kaikkia asianmukaisia seikkoja, joihin työntekijän osalta kuuluu erityisesti työsopimuksessa määritelty työpaikka.

8.   Sovellettaessa perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohtaa ”huomattava osa palkkatyötä tekevän ja itsenäisen ammatinharjoittajan toiminnasta” ▐ jossakin jäsenvaltiossa tarkoittaa , että määrällisesti merkittävä osa palkkatyötä tekevän tai itsenäisen ammatinharjoittajan kaikesta toiminnasta tapahtuu siellä, vaikka kyseessä ei välttämättä ole suurin osa toiminnasta.

Määritettäessä, harjoitetaanko huomattavaa osaa toiminnasta tietyssä jäsenvaltiossa, otetaan huomioon seuraava ohjeellinen luettelo eri perusteista:

a)	palkkatyö: työaika ja/tai palkka, sekä

b)	itsenäinen ammatinharjoittaminen: liikevaihto, työaika, suoritettujen palvelujen lukumäärä ja/tai tulo.

Yleisessä arvioinnissa osoituksena siitä, että huomattavaa osaa toiminnasta ei harjoiteta kyseisessä jäsenvaltiossa, pidetään sitä, että edellä mainituista perusteista vähemmän kuin 25 prosenttia täyttyy.

9.   Sovellettaessa perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa itsenäisen ammatinharjoittajan toiminnan ”keskuspaikka” määritetään ottamalla huomioon kaikki tekijät, joista hänen ammatillinen toimintansa muodostuu, erityisesti paikka, jossa asianomaisen henkilön toiminnan kiinteä ja pysyvä toimipaikka sijaitsee, harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto, jäsenvaltio, jossa asianomaista henkilöä verotetaan kaikista tuloista niiden lähteestä riippumatta, sekä asianomaisen henkilön oma tahto, joka käy ilmi kaikista tekijöistä.

10.     Laitosten, joita asia koskee, on sovellettavaa lainsäädäntöä 8 ja 9 kohdan mukaisesti määritettäessä otettava huomioon 12 seuraavaksi kalenterikuukaudeksi kaavailtu tilanne.

11.   Jos henkilö harjoittaa palkkatyötä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sellaisen työnantajan lukuun, joka on sijoittautunut unionin alueen ulkopuolelle, ja jos tämä henkilö asuu jossakin jäsenvaltiossa harjoittamatta siellä merkittävää toimintaa, häneen sovelletaan asuinjäsenvaltion lainsäädäntöä.

15 artikla

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdan, 11 artiklan 4 kohdan ja 12 artiklan soveltamista koskeva menettely (tietojen toimittaminen asianomaisille laitoksille)

1.     Jollei täytäntöönpanoasetuksen 16 artiklassa toisin säädetä, jos henkilö harjoittaa toimintaansa muussa kuin perusasetuksen II osaston mukaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, työnantajan tai, jos henkilö ei ole palkkatyössä, asianomaisen henkilön itsensä on ilmoitettava asiasta mahdollisuuksien mukaan ennalta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Laitoksen on viipymättä asetettava henkilöön perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan tai 12 artiklan nojalla sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen saataville, jossa toimintaa harjoitetaan.

2.     Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin henkilöihin, jotka kuuluvat perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamisalaan.

3.     Perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun työnantajan, jonka palveluksessa työntekijä työskentelee jonkin toisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella, on ilmoitettava asiasta mahdollisuuksien mukaan ennalta sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Kyseisen laitoksen on viipymättä asetettava henkilöön perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan nojalla sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen saataville, jonka lipun alla purjehtivalla aluksella työntekijä työskentelee.

▐

16 artikla

Perusasetuksen 13 artiklan soveltamista koskeva menettely

1.   Toimintaa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa harjoittava henkilö ilmoittaa tästä asuinjäsenvaltionsa nimetylle laitokselle. Tämä laitos toimittaa nämä tiedot kunkin sellaisen jäsenvaltion nimetylle laitokselle, jossa toimintaa harjoitetaan.

2.    Sen jäsenvaltion, jossa henkilö asuu, nimetyn laitoksen on viipymättä määritettävä asianomaiseen henkilöön sovellettava lainsäädäntö, ottaen huomioon perusasetuksen 13 artiklan sekä täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklan säännökset. Määrittäminen on aluksi tilapäistä. Laitos tiedottaa tilapäisestä määrittämisestään kunkin sellaisen jäsenvaltion nimetyille laitoksille, jossa toimintaa harjoitetaan.

3.    Sovellettavan lainsäädännön 2 kohdan mukainen tilapäinen määrittäminen tulee lopulliseksi kahden kuukauden kuluttua siitä, kun sen jäsenvaltion, jossa toimintaa harjoitetaan, nimeämälle laitokselle on ilmoitettu tilapäisestä määrittämisestä, jollei lainsäädäntöä jo ole lopullisesti määritetty 4 kohdan perusteella tai jollei vähintään yksi laitoksista, joita asia koskee, ole ilmoittanut asuinvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle laitokselle tämän kahden kuukauden jakson loppuun mennessä, että se ei voi vielä hyväksyä lainsäädännön määrittämistä tai että sillä on asiasta erilainen käsitys.

4.     Jos epävarmuus sovellettavan lainsäädännön määrittämisessä edellyttää yhteydenpitoa kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten laitosten tai viranomaisten kesken, kyseessä olevaan henkilöön sovellettava lainsäädäntö määritetään yhden tai useamman jäsenvaltion, jota asia koskee, toimivaltaisten viranomaisten nimeämän laitoksen tai toimivaltaisten viranomaisten itsensä pyynnöstä yhteisellä sopimuksella ottaen huomioon perusasetuksen 13 artiklan säännökset ja täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklan soveltuvat säännökset.

Jos asianomaisten laitosten tai toimivaltaisten viranomaisten välillä on erimielisyyttä, niiden on pyrittävä pääsemään sopimukseen edellä esitetyin edellytyksin, ja tässä sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan säännöksiä.

5.     Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädäntöä on päätetty soveltaa joko tilapäisesti tai lopullisesti, on ilmoitettava asiasta viipymättä henkilölle, jota asia koskee.

6.     Jos henkilö, jota asia koskee, ei toimita 1 kohdassa tarkoitettua tietoa, tämän artiklan säännöksiä on sovellettava kyseisen henkilön asuinvaltion toimivaltaisten viranomaisten nimeämän laitoksen aloitteesta heti, kun tämä on saanut tietoonsa kyseisen henkilön tilanteen, mahdollisesti jonkin muun sellaisen laitoksen välityksellä, jota asia koskee.

17 artikla

Perusasetuksen 15 artiklan soveltamista koskeva menettely

Euroopan yhteisöjen ylimääräisillä toimihenkilöillä on oikeus perusasetuksen 15 artiklassa säädettyyn valintaan työsopimuksen tekohetkellä. Sopimuksen tekemiseen oikeutettu viranomainen ilmoittaa sen jäsenvaltion nimetylle laitokselle, jonka lainsäädännön soveltamisen ylimääräinen toimihenkilö on valinnut.

18 artikla

Perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan soveltamista koskeva menettely

Työnantajan tai henkilön, jota asia koskee, pyynnöt poiketa perusasetuksen 11–15 artiklasta on toimitettava mahdollisuuksien mukaan ennalta toimivaltaiselle viranomaiselle tai sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle elimelle, jonka lainsäädännön soveltamista työnantaja tai asianomainen henkilö pyytää.

19 artikla

Tietojen antaminen henkilöille, joita asia koskee, ja työnantajille

1.   Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä aletaan soveltaa perusasetuksen II osaston nojalla , ilmoittaa asianomaiselle henkilölle ja tarvittaessa hänen työnantajalleen tai työantajilleen sovellettavasta lainsäädännöstä seuraavista velvoitteista. Laitos antaa tarvittavaa apua lainsäädännössä vaadittujen muodollisuuksien täyttämiseksi.

2.   Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä sovelletaan perusasetuksen II osaston säännösten nojalla, ilmoittaa henkilölle, jota asia koskee, sovellettavasta lainsäädännöstä todistuksella ja ilmoittaa tarvittaessa mihin päivämäärään asti ja millä edellytyksillä. Todistuksesta käy ilmi työnantajan ilmoittama palkka.

20 artikla

Laitosten välinen yhteistyö

1.    Asianomaiset laitokset ilmoittavat sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä henkilöön perusasetuksen II osaston nojalla sovelletaan, tarvittavat tiedot sen päivän vahvistamiseksi, jona tätä lainsäädäntöä ryhdytään soveltamaan, ja niiden maksujen vahvistamiseksi , jotka asianomaisen henkilön ja hänen työnantajansa tai työnantajiensa on ▐ tämän lainsäädännön nojalla maksettava .

2.   Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä ryhdytään soveltamaan henkilöön, ilmoittaa tästä sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä henkilöön viimeksi sovellettiin, ja ilmoittaa päivämäärän, josta soveltaminen tulee voimaan.

21 artikla

Työnantajan velvoitteet

1.   Työnantajan , jonka kotipaikka tai liiketoimipaikka on muualla kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on noudatettava kaikkia työntekijään sovellettavassa lainsäädännössä asetettuja velvoitteita, erityisesti velvoitetta maksaa lainsäädännössä säädetyt maksut , samalla tavoin kuin jos hänen kotipaikkansa tai liiketoimipaikkansa olisi toimivaltaisessa jäsenvaltiossa .

2.   Työnantaja, jolla ei ole liiketoimipaikkaa jäsenvaltiossa , jonka lainsäädäntöä sovelletaan, ja palkattu työntekijä voivat sopia, että viimeksi mainittu voi suorittaa maksujen maksamiseen liittyvät työnantajan velvoitteet tämän puolesta tämän vaikuttamatta työnantajan muihin velvoitteisiin . Työnantajan on ilmoitettava tällaisesta järjestelystä kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle.

III   OSASTO

ERI ETUUSRYHMIIN SOVELLETTAVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

I   luku

Sairaus-, äitiys- ja vastaavat isyysetuudet

22 artikla

Soveltamista koskevat yleiset säännökset

1.   Toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset varmistavat , että vakuutettujen saataville on asetettu kaikki tarvittava tieto luontoisetuuksien myöntämistä koskevista menettelyistä ja ehdoista, jos nämä etuudet saadaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä toimivaltainen laitos sijaitsee ▐.

2.    Täytäntöönpanoasetuksen 25 ja 26 artiklalla ei ole vaikutusta niiden jäsenvaltion kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa luontoisetuuksiin liittyvät kustannukset voidaan korvata suotuisammin ehdoin kuin mitä perusasetuksessa säädetään.

3.   Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia keskenään muista menettelyistä ja säännöistä täytäntöönpanoasetuksen 25, 26 ja 27 artiklan soveltamiseksi. Tätä varten tehdyillä sopimuksilla ei kuitenkaan saa olla epäedullisia vaikutuksia asianomaisten henkilöiden luontoisetuuksien kustannusten korvaamista koskeviin ehtoihin ja summiin sellaisina kuin niistä on säädetty tässä asetuksessa. Tällaisista sopimuksista on ilmoitettava hallintotoimikunnalle.

4.    Sen estämättä, mitä perusasetuksen 5 artiklan a kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi joutua vastaamaan etuuksien kustannuksista perusasetuksen 22 artiklan mukaisesti vain, jos vakuutettu on hakenut eläkettä tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tai perusasetuksen 23–30 artiklan mukaisesti vain, jos vakuutettu saa eläkettä tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

23 artikla

Sovellettava järjestelmä, jos asuin- tai oleskelujäsenvaltiossa on useita järjestelmiä

Jos asuin- tai oleskelupaikan lainsäädäntöön sisältyy useita sairaus-, äitiys- tai isyysvakuutusjärjestelmiä, perusasetuksen 17 artiklan, 19 artiklan 1 kohdan sekä 20, 22, 24, 26 ja 27 artiklan nojalla sovellettavat säännökset ovat niitä, jotka liittyvät palkkatyöntekijöiden yleisjärjestelmään.

24 artikla

Asuminen muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1.   Sovellettaessa perusasetuksen 17 artiklaa vakuutetun tai hänen perheenjäsentensä on rekisteröidyttävä asuinpaikan laitokseen toimittamalla sinne asiakirja, jossa todistetaan heidän oikeudestaan luontoisetuuksiin toimivaltaisen jäsenvaltion kustannuksella.

Asiakirjan laatii toimivaltainen laitos, tarvittaessa työnantajan toimittamien tietojen avulla. Jos vakuutettu tai hänen perheenjäsenensä eivät toimita kyseistä asiakirjaa, asuinpaikan laitos ottaa yhteyttä toimivaltaiseen laitokseen saadakseen tarvittavat tiedot.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on voimassa, kunnes toimivaltainen laitos ilmoittaa asuinpaikan laitokselle sen peruuttamisesta.

Asuinpaikan laitos ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle kaikista rekisteröitymisistä, jotka se on tehnyt 1 kohdan säännösten mukaisesti , sekä kaikista rekisteröitymisiin tehdyistä muutoksista tai peruutuksista .

3.   Tätä artiklaa sovelletaan perusasetuksen 22, 24, 25 ja 26 artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin soveltuvin osin.

25 artikla

Oleskelu muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1.   Sovellettaessa perusasetuksen 19 artiklaa vakuutetun on esitettävä oleskelujäsenvaltion terveyden-hoitopalvelun tarjoajalle toimivaltaisen laitoksensa antama asiakirja, josta käyvät ilmi hänen oikeutensa luontoisetuuksiin. Jos vakuutetulla ei ole kyseistä asiakirjaa, oleskelupaikan laitos ottaa pyynnöstä tai tarvittaessa muuten yhteyttä toimivaltaiseen laitokseen saadakseen tarvittavan asiakirjan.

▐

2.    Asiakirjasta on käytävä ilmi, että vakuutetulla on oikeus luontoisetuuksiin perusasetuksen 19 artiklassa säädettyjen ehtojen mukaisesti samoin ehdoin kuin joita sovelletaan oleskelujäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vakuutettuihin henkilöihin .

▐

3.    Perusasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla luontoisetuuksilla tarkoitetaan sellaisia oleskelu-jäsenvaltiossa sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettavia luontoisetuuksia, jotka ovat lääketieteellisistä syistä välttämättömiä ja joilla estetään se, että vakuutetun täytyisi palata ennen suunnitellun oleskeluajan päättymistä toimivaltaiseen jäsenvaltioon saadakseen tarvitsemaansa hoitoa.

▐

4.   Jos vakuutettu on tosiasiallisesti täysin tai osittain huolehtinut perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti annettujen luontoisetuuksien kustannuksista ja jos oleskelupaikan laitoksen soveltamassa lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta kyseisten kustannusten korvaamiseen vakuutetulle, tämä voi esittää korvaushakemuksensa oleskelupaikan laitokselle. Tässä tapauksessa tämä laitos korvaa vakuutetulle suoraan kyseisiä etuuksia vastaavan kustannusten määrän soveltamaansa lainsäädäntöön sisältyvien korvausperusteiden rajoissa ja niitä koskevien ehtojen mukaan.

5.   Jos näiden kustannusten korvaamista ei ole haettu suoraan oleskelupaikan laitokselta, toimivaltainen laitos korvaa aiheutuneet kustannukset asianomaiselle henkilölle ▐ oleskelupaikan laitoksen soveltamien korvausperusteiden mukaisesti tai niiden määrien mukaisesti, jotka oleskelupaikan laitokselle olisi pitänyt korvata, jos kyseisessä tapauksessa olisi sovellettu täytäntöönpanoasetuksen 61 artiklaa .

Oleskelupaikan laitoksen on toimitettava toimivaltaiselle laitokselle pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot näistä maksuperusteista ja määristä .

6.   Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, toimivaltainen laitos voi korvata aiheutuneet kustannukset soveltamaansa lainsäädäntöön sisältyvien maksuperusteiden rajoissa ja niitä koskevien ehtojen mukaan edellyttäen, että vakuutettu on suostunut tämän säännöksen soveltamiseen ▐.

7.     Vakuutetulle korvattava määrä ei saa missään tapauksessa ylittää hänelle tosiasiassa aiheutuneiden kustannusten määrää.

8.   Jos kyseessä ovat merkittävät kustannukset, toimivaltainen laitos voi maksaa vakuutetulle asianmukaisen ennakon heti, kun tämä toimittaa laitokselle korvaushakemuksen.

9.     Tämän artiklan 1–8 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vakuutetun perheenjäseniin.

26 artikla

Erikseen määritelty hoito

1.    Sovellettaessa perusasetuksen 20 artiklan 1 kohtaa vakuutetun on esitettävä oleskelupaikan laitokselle toimivaltaisen laitoksen antama asiakirja. Tässä artiklassa toimivaltaisella laitoksella tarkoitetaan laitosta, joka vastaa erikseen määriteltyyn hoitoon liittyvistä kustannuksista; perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdassa ja 27 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa asuinjäsenvaltiossa annetut luontoisetuudet korvataan kiinteiden määrien perusteella, toimivaltaiseksi laitokseksi katsotaan asuinpaikan laitos.

2.   Jos vakuutettu ei asu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, hänen on pyydettävä lupaa asuinpaikan laitokselta, jonka on toimitettava pyyntö toimivaltaiselle laitokselle viipymättä.

Tässä yhteydessä asuinpaikan laitoksen on annettava todistus siitä, täyttyvätkö perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaiset ehdot asuinjäsenvaltiossa.

Toimivaltainen laitos voi kieltäytyä myöntämästä lupaa ainoastaan, jos asuinpaikan laitoksen arvion mukaan perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaiset edellytykset eivät täyty vakuutetun asuinjäsenvaltiossa tai jos sama hoito voidaan antaa toimivaltaisessa jäsenvaltiossa lääketieteellisesti perusteltavissa olevan ajan kuluessa, ottaen huomioon henkilön, jota asia koskee, senhetkinen terveydentila ja prognoosi .

Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava päätöksestään asuinjäsenvaltion laitokselle.

Ellei vastausta saada viidentoista kalenteripäivän kuluessa lähetyspäivästä, toimivaltaisen laitoksen katsotaan myöntäneen luvan.

▐

3.    Jos vakuutettu henkilö, joka ei asu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, tarvitsee pikaista ja elintärkeää hoitoa, perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti lupaa ei voida kieltää. Siinä tapauksessa luvan myöntää asuinpaikan laitos toimivaltaisen laitoksen puolesta, ja asuinpaikan laitos ilmoittaa sille tästä välittömästi.

Toimivaltaisen laitoksen on hyväksyttävä kiireellisen ja elintärkeän hoidon tarpeeseen liittyvät havainnot ja hoitovaihtoehdot, joihin luvan myöntävän asuinpaikan laitoksen hyväksymät lääkärit ovat päätyneet.

4.     Toimivaltaisella laitoksella säilyy luvanmyöntämismenettelyn kaikissa vaiheissa oikeus teettää itse valitsemallaan lääkärillä oleskelu- tai asuinjäsenvaltiossa vakuutetun lääkärintarkastus.

5.    Oleskelupaikan laitoksen on ilmoitettava toimivaltaiselle laitokselle , jos voimassa olevan luvan tarkoittaman hoidon täydentäminen vaikuttaa lääketieteellisistä syistä asianmukaiselta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta lupaa koskeviin päätöksiin .

6.     Täytäntöönpanoasetuksen 25 artiklan 4 ja 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan soveltamista.

7.    Jos vakuutettu on tosiasiallisesti huolehtinut täysin tai osittain luvan mukaisten hoitotoimenpiteiden kustannuksista ja kustannusten määrä, joka toimivaltaisen laitoksen on korvattava oleskelupaikan laitokselle tai vakuutetulle 6 kohdan mukaisesti (todelliset kustannukset), on pienempi kuin kustannusten määrä, joka sen olisi pitänyt maksaa samasta hoidosta toimivaltaisessa jäsenvaltiossa (laskennalliset kustannukset), toimivaltaisen laitoksen on pyynnöstä korvattava vakuutetulle tälle hoidosta aiheutuneet kustannukset enintään laskennallisten kustannusten ja todellisten kustannusten erotukseen saakka. Korvattava määrä ei saa kuitenkaan ylittää vakuutetulle tosiasiassa aiheutuneiden kustannusten määrää ja siinä voidaan ottaa huomioon määrä, joka vakuutetun olisi pitänyt maksaa, jos hoito olisi annettu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

8.    Vakuutetun hoitoon erottamattomasti liittyvien matka- ja oleskelukustannusten korvaamisesta ja tarvittaessa näistä kustannuksista sellaisen henkilön osalta, jonka on saatettava vakuutettua, vastaa tämä laitos silloin, kun lupa myönnetään toisessa jäsenvaltiossa annettavaa hoitoa varten. Mikäli vakuutettu henkilö on vammainen, hänen saattajansa matka- ja oleskelukustannuksia on pidettävä tarpeellisina .

9.   Edellä olevia 1–8 kohtaa sovelletaan vakuutetun perheenjäseniin soveltuvin osin.

27 artikla

Työkyvyttömyyteen liittyvät rahaetuudet, jos oleskelu- tai asuinjäsenvaltio on muu kuin toimivaltainen jäsenvaltio

1.    Jos toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään, että vakuutetun on esitettävä todistus ollakseen oikeutettu työhön kykenemättömyyteen liittyviin rahaetuuksiin perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan nojalla, vakuutetun on pyydettävä asuinjäsenvaltion lääkäriä, joka määritteli hänen terveydentilansa, todistamaan hänen kykenemättömyytensä työhön ja arvioimaan sen todennäköisen keston .

2.    Vakuutetun on lähetettävä todistus toimivaltaiselle laitokselle toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyn ajan kuluessa.

3.     Jos asuinjäsenvaltiossa hoitoa antavat lääkärit eivät anna työhön kykenemättömyyttä koskevia todistuksia ja niitä vaaditaan toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä, henkilön, jota asia koskee, on käännyttävä suoraan asuinpaikan laitoksen puoleen. Tämän laitoksen on viipymättä järjestettävä työhön kykenemättömyyden lääketieteellinen arviointi ja 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen laatiminen. Todistus toimitetaan edelleen toimivaltaiselle laitokselle viipymättä.

4.   Edellä║ 1 , 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun asiakirjan toimittaminen ei vapauta vakuutettua täyttämästä sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjä velvoitteita, erityisesti työnantajaansa nähden. Työnantaja ja/tai toimivaltainen laitos voi tarvittaessa kehottaa työntekijää osallistumaan toimintaan, jonka tarkoituksena on edistää ja tukea vakuutetun paluuta työelämään.

▐

5.   Toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tai 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asuinpaikan laitos teettää tarvittaessa lääkärintarkastuksen vakuutetulle, ikään kuin hän olisi vakuutettuna kyseisessä laitoksessa. Asuinpaikan laitos toimittaa tarkastuksen tehneen lääkärin raporttiin sisältyvät tiedot, joissa ilmoitetaan erityisesti työkyvyttömyyden todennäköinen kesto, toimivaltaiselle laitokselle kolmen työpäivän kuluessa tarkastuksen tekemisestä.

▐

6.     Toimivaltaisella laitoksella säilyy kuitenkin oikeus tarkastuttaa vakuutettu itse valitsemallaan lääkärillä.

7.   Toimivaltainen laitos maksaa rahaetuudet suoraan asianomaiselle henkilölle ja ilmoittaa tästä tarvittaessa asuinpaikan laitokselle , sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen soveltamista .

8.   Sovellettaessa perusasetuksen 21 artiklan 1 kohtaa hoitavan lääkärin lääketieteellisten havaintojen perusteella toisessa jäsenvaltiossa laaditussa vakuutetun työkyvyttömyystodistuksessa olevat merkinnät sitovat toimivaltaista laitosta, paitsi jos kyseessä on väärinkäytös.

9.   Jos toimivaltainen laitos päättää evätä rahaetuudet, sen on ilmoitettava päätöksestään vakuutetulle ja samanaikaisesti ilmoitettava siitä myös asuinpaikan laitokselle.

10.   Edellä olevien 1–9 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, jos vakuutettu oleskelee muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

28 artikla

Pitkäaikaishoitoon liittyvät rahaetuudet, jos oleskelu- tai asuinjäsenvaltio on muu kuin toimivaltainen jäsenvaltio

1.     Ollakseen oikeutettu pitkäaikaishoitoon liittyviin rahaetuuksiin perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan nojalla vakuutetun on haettava tätä oikeutta toimivaltaiselta laitokselta. Toimivaltaisen laitoksen on tarvittaessa ilmoitettava asiasta asuinpaikan laitokselle.

2.     Asuinpaikan laitoksen on toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tutkittava vakuutetun kunto hänen pitkäaikaishoidon tarpeensa osalta. Toimivaltaisen laitoksen on annettava asuinpaikan laitokselle kaikki tällaista tutkimusta varten tarvittavat tiedot.

3.     Määritelläkseen pitkäaikaishoidon tarpeen asteen toimivaltaisella laitoksella on oltava oikeus teettää vakuutetun lääkärintarkastus itse valitsemallaan lääkärillä tai jollakin muulla asiantuntijalla.

4.     Täytäntöönpanoasetuksen 27 artiklan 7 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

5.     Tämän artiklan 1–4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, jos vakuutettu oleskelee muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

6.     Tämän artiklan 1–5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vakuutetun perheenjäseniin.

29 artikla

Perusasetuksen 28 artiklan soveltaminen

Jos jäsenvaltio, jossa entinen rajatyöntekijä viimeksi harjoitti toimintaansa, ei ole enää toimivaltainen jäsenvaltio ja entinen rajatyöntekijä tai hänen perheenjäsenensä matkustaa sinne saadakseen luontoisetuuksia perusasetuksen 28 artiklan nojalla, hänen on toimitettava asuinpaikan laitokselle toimivaltaisen laitoksen antama asiakirja.

30 artikla

Eläkkeensaajien maksut

Jos henkilö saa eläkettä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta, kaikista maksetuista

eläkkeistä vähennettävien maksujen määrä ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin sellaiselta henkilöltä vähennettyjen maksujen määrä, joka saa samansuuruista eläkettä toimivaltaiselta jäsenvaltiolta .

31 artikla

Perusasetuksen 34 artiklan soveltaminen

1.    Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava asianomaiselle henkilölle perusasetuksen 34 artiklassa tarkoitetusta etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevasta säännöksestä. Tällaisten sääntöjen soveltamisella on varmistettava se, että henkilöllä, joka ei asu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus vähintään samaan etuuden kokonaismäärään tai -arvoon kuin mihin hänellä olisi oikeus , jos hän asuisi kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.     Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava myös asuin- tai oleskelupaikan laitokselle pitkäaikaishoitoon liittyvien rahaetuuksien maksamisesta, jos asuin- tai oleskelupaikan laitoksen soveltamassa lainsäädännössä edellytetään pitkäaikaishoitoon liittyviä luontoisetuuksia, jotka mainitaan perusasetuksen 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

3.     Vastaanotettuaan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot asuin- tai oleskelupaikan laitoksen on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle laitokselle kaikista pitkäaikaishoitoon liittyvistä luontoisetuuksista, joita myönnetään samaa tarkoitusta varten ja joita laitos myöntää lainsäädäntönsä mukaisesti henkilölle, jota asia koskee, sekä korvausperusteista.

4.   Hallintotoimikunta toteuttaa tarvittaessa tämän artiklan soveltamiseen liittyviä toimenpiteitä.

32 artikla

Erityiset täytäntöönpanotoimenpiteet

1.    Liitteessä II mainittujen jäsenvaltioiden osalta perusasetuksen III osaston 1 luvun säännöksiä, jotka koskevat luontoisetuuksia, sovelletaan henkilöihin, joilla on oikeus luontoisetuuksiin yksinomaan virkamiesten erityisjärjestelmän perusteella , ainoastaan siltä osin kuin liitteessä säädetään. Toisen jäsenvaltion laitos ei saa yksinomaan tästä syystä joutua vastaamaan näille henkilöille tai heidän perheenjäsenilleen annettujen luontois- tai rahaetuuksien kustannuksista.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, perusasetuksen 23 artiklaa sovelletaan kaikkiin henkilöihin, jotka saavat eläkettä liitteessä II mainitun jäsenvaltion virkamiehiin sovellettavan erityisjärjestelmän ja toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

3.   Hallintotoimikunta toteuttaa 1 ja 2 kohdan käytännön täytäntöönpanotoimenpiteet.

II   luku

Työtapaturma- ja ammattitautietuudet

33 artikla

Oikeus luontois- ja rahaetuuksiin, jos asuin- tai oleskelujäsenvaltio on muu kuin toimivaltainen jäsenvaltio

Sovellettaessa perusasetuksen 36 artiklan 1 kohtaa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 24–27 artiklassa määriteltyjä menettelyjä soveltuvin osin.

▐

34 artikla

Laitosten välinen yhteistyö, jos kyseessä on muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella tapahtunut työtapaturma tai todettu ammattitauti

1.   Jos työtapaturma tapahtui tai ammattitauti todettiin lääketieteellisesti ensimmäisen kerran muun kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella, ilmoitus työtapaturmasta tai ammattitaudista on tehtävä toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, rajoittamatta kuitenkaan tarvittaessa sen jäsenvaltion alueella voimassa olevien säännösten soveltamista, jossa työtapaturma tapahtui tai ammattitauti ensimmäisen kerran todettiin lääketieteellisesti; tällaisessa tapauksessa nämä säännökset jäävät sovellettaviksi. Ilmoitus toimitetaan toimivaltaiselle laitokselle ja sen jäljennös lähetetään asuin- tai oleskelupaikan laitokselle.

2.   Sen jäsenvaltion laitos, jonka alueella työtapaturma on tapahtunut tai ammattitauti on ensimmäisen kerran todettu lääketieteellisesti, toimittaa toimivaltaiselle laitokselle alueellaan laaditut lääkärintodistukset ja toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä kaikki asiaan liittyvät tiedot.

3.   Jos tapaturmasta, joka on tapahtunut matkan aikana muun kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella, on aihetta tehdä tutkimus ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella, toimivaltainen laitos voi nimetä tätä varten tutkijan, mistä se ilmoittaa kyseisen jäsenvaltion viranomaisille. Viranomaiset antavat apuaan tutkimukseen nimeämällä vastaavan henkilön, joka avustaa pöytäkirjojen ja muiden tapaturmaan liittyvien asiakirjojen tutkimisessa.

4.   Hoidon päätyttyä toimivaltaiselle laitokselle toimitetaan tarkka raportti, jonka liitteenä ovat lääkärintodistukset tapaturman tai taudin pysyvistä vaikutuksista, erityisesti potilaan nykytilasta sekä vammojen parantumisesta tai vakaantumisesta. Siihen liittyvät palkkiot maksaa tapauksen mukaan asuin- tai oleskelupaikan laitos kyseisen laitoksen soveltaman taksan mukaan toimivaltaisen laitoksen kustannuksella.

5.   Asuin- tai oleskelupaikan laitoksen pyynnöstä toimivaltainen laitos ilmoittaa sille päätöksestä, jossa vahvistetaan vammojen parantumis- tai vakaantumispäivä, ja tarvittaessa eläkkeen myöntämistä koskevasta päätöksestä.

35 artikla

Tapaturman tai taudin ammatillisen luonteen riitauttaminen

1.   Jos perusasetuksen 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen laitos riitauttaa työtapaturmia tai ammattitauteja koskevan lainsäädännön soveltamisen, sen on annettava viipymättä asiasta tieto asuin- tai oleskelupaikan laitokselle, joka on antanut luontoisetuuksia, joiden katsotaan näin ollen kuuluvan sairausvakuutukseen.

2.   Jos asiassa on tehty lopullinen päätös, toimivaltainen laitos antaa viipymättä asiasta tiedon asuin- tai oleskelupaikan laitokselle, joka on antanut luontoisetuudet. Jos kysymyksessä ei ole työtapaturma tai ammattitauti, tämä laitos jatkaa kyseisten luontoisetuuksien antamista sairausvakuutuksesta, jos palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla on niihin oikeus. Muissa tapauksissa asianomaisen henkilön sairausvakuutuksesta saamia luontoisetuuksia pidetään tapaturman tai taudin ensimmäisestä lääketieteellisestä toteamisesta lähtien työtapaturma- tai ammattitautietuuksina.

36 artikla

Menettely tapauksessa, jossa altistus ammattitautiin on tapahtunut useassa jäsenvaltiossa

1.    Perusasetuksen 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ilmoitus ammattitaudista toimitetaan ammattitaudin osalta toimivaltaiselle laitokselle joko siinä valtiossa, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö viimeksi harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa ilmoituksen edelleen kyseiselle toimivaltaiselle laitokselle.

Jos kyseinen toimivaltainen laitos osoittaa, että toimintaa, joka saattoi aiheuttaa kyseisen ammattitaudin, harjoitettiin viimeksi toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sen on toimitettava ilmoitus liitteenä olevine asiakirjoineen kyseisen jäsenvaltion vastaavalle laitokselle.

2.   Jos sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö viimeksi harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, osoittaa, että tällainen henkilö tai hänen jälkeensä elävät eivät täytä tämän lainsäädännön edellytyksiä, kyseinen laitos toimittaa viipymättä ilmoituksen sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö aikaisemmin harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, kaikkine mukaan liitettävine asiakirjoineen, samoin kuin havainnot ja kertomukset lääkärintarkastuksista, jotka ensiksi mainittu laitos järjesti, sekä jäljennöksen toisessa alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä.

Laitos ilmoittaa samanaikaisesti vakuutetulle päätöksestään, jossa erityisesti osoitetaan perusteet etuuksien epäämiseen, muutoksenhakukeinot ja määräajat muutoksen hakemiselle sekä päivämäärä, jona asiakirjat toimitettiin edelleen sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaisesti vakuutettu aikaisemmin harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa.

3.   Tapaus palautetaan tarvittaessa saman menettelyn mukaisesti takaisin sen jäsenvaltion vastaavalle laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö ensiksi harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa.

37 artikla

Laitosten välinen tietojen vaihto ja ennakoiden maksaminen tapauksissa, joissa haetaan muutosta hylkäyspäätökseen

1.   Jos on haettu muutosta hakemuksen hylkäämistä koskevaan päätökseen, jonka on tehnyt sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaan taudista kärsivä henkilö harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttanutta toimintaa, tämä laitos ilmoittaa asiasta laitokselle, jolle päätöksestä on toimitettu ilmoitus täytäntöönpanoasetuksen 36 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, sekä antaa sille tiedon myöhemmin tehdystä lopullisesta päätöksestä.

2.   Jos etuuksiin on saatu oikeus sen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, jolle ilmoitus on toimitettu, kyseinen laitos maksaa ennakkoa määrän, joka määritetään tarvittaessa sen jälkeen, kun on kuultu laitosta, jonka päätökseen on haettu muutosta. Viimeksi mainittu laitos korvaa maksetun ennakon määrän, jos muutoksenhaun seurauksena sen on annettava etuudet. Tämä määrä vähennetään asianomaisen henkilön saamien etuuksien kokonaismäärästä täytäntöönpanoasetuksen 71 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

38 artikla

Ammattitaudin paheneminen

Perusasetuksen 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hakijan on toimitettava kaikki tieto, joka koskee kyseisen ammattitaudin osalta myönnettyjä aiempia etuuksia, sen jäsenvaltion laitokselle, josta hän hakee oikeutta etuuksiin. Tämä laitos voi kääntyä minkä tahansa muun aiemman toimivaltaisen laitoksen puoleen saadakseen tietoja, joita se pitää tarpeellisena.

39 artikla

Työkyvyttömyysasteen määrääminen aiemmin tai myöhemmin sattuneessa työtapaturmassa tai todetussa ammattitaudissa

Sovellettaessa perusasetuksen 40 artiklan 3 kohtaa, kun aiempi tai myöhempi työkyvyttömyys aiheutui tapaturmasta, joka sattui, kun asianomainen henkilö oli sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jossa ei tehdä eroa työkyvyttömyyden alkuperän suhteen, aiemman tai myöhemmän työkyvyttömyyden osalta toimivaltainen laitos tai kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämä toimielin toimittaa toisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tietoja aiemman tai myöhemmän työkyvyttömyyden asteesta ja mahdollisuuksien mukaan kaiken tiedon, joka tekisi mahdolliseksi määrittää, oliko työkyvyttömyys seurausta työtapaturmasta viimeksi mainitun jäsenvaltion laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan.

Tässä tapauksessa etuutta koskevan oikeuden saavuttamiseksi ja etuuden määrän määräämiseksi toimivaltainen laitos ottaa soveltamansa lainsäädännön mukaisesti huomioon sen työkyvyttömyyden asteen, joka on aiheutunut aiemmista tai myöhemmistä tapauksista.

40 artikla

Eläke- tai lisäavustushakemusten toimittaminen ja tutkiminen

1.   Saadakseen eläkkeen tai lisäavustuksen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, palkkatyöntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan tai hänen jälkeensä elävät, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, on esitettävä hakemus joko toimivaltaiselle laitokselle tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa tällaisen hakemuksen edelleen toimivaltaiselle laitokselle. Hakemukseen on liitettävä sen perusteena olevat vaaditut asiakirjat, ja se on laadittava toimivaltaisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

2.   Toimivaltainen laitos ilmoittaa hakijalle päätöksestään joko suoraan tai toimivaltaisen valtion yhteyselimen välityksellä; se lähettää jäljennöksen tästä päätöksestä hakijan asuinpaikan jäsenvaltion yhteyselimelle.

41 artikla

Erityiset täytäntöönpanotoimenpiteet

Perusasetuksen III osaston 2 luvun säännöksiä, jotka koskevat luontoisetuuksia, ei sovelleta henkilöihin, joilla on oikeus luontoisetuuksiin yksinomaan täytäntöönpanoasetuksen liitteessä II mainitun jäsenvaltion virkamiehiin sovellettavan erityisjärjestelmän perusteella.

III   luku

Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset

42 artikla

Kuolemantapauksen johdosta myönnettäviä avustuksia koskeva hakemus

Sovellettaessa perusasetuksen 42 ja 43 artiklaa kuolemantapauksen johdosta myönnettäviä avustuksia koskeva hakemus on osoitettava hakijan asuinpaikan laitokselle.

IV   luku

Työkyvyttömyysetuudet sekä vanhuus- ja perhe-eläkkeet

43 artikla

Etuuksien laskeminen

1.    Perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisessa etuuden teoreettisen ja tosiasiallisen määrän laskemisessa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 3, 4, 5 ja 6 kohdassa annettuja sääntöjä.

2.   Jos vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän mukaisia vakuutuskausia ei oteta huomioon täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 3 kohdan nojalla, sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaisesti nämä kaudet ovat täyttyneet, laskee näitä kausia vastaavan määrän soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti laskettuun etuuden tosiasialliseen määrään lisätään vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän mukaisia vakuutuskausia vastaava määrä.

3.   Kunkin jäsenvaltion laitos laskee soveltamansa lainsäädännön mukaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausia vastaavan maksettavan määrän, johon perusasetuksen 53 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ei sovelleta toisen jäsenvaltion peruuttamista, pienentämistä tai keskeyttämistä koskevia sääntöjä.

Jos toimivaltainen laitos ei soveltamansa lainsäädännön perusteella kykene määrittämään tätä määrää suoraan, koska kyseisessä lainsäädännössä annetaan vakuutuskausille erilaiset arvot, voidaan vahvistaa laskennallinen määrä. Hallintotoimikunnan on annettava yksityiskohtaiset säännöt kyseisen laskennallisen määrän vahvistamisesta.

44 artikla

Lastenhoitokausien huomioon ottaminen

1.     Tätä artiklaa sovellettaessa ”lastenhoitokaudella” tarkoitetaan kautta, joka hyvitetään jonkin jäsenvaltion eläkelainsäädännössä tai jonka perusteella eläkkeeseen tulee lisäosa nimenomaan siitä syystä, että henkilö on hoitanut lasta, riippumatta siitä, mitä menetelmää käyttäen kyseiset kaudet määritetään ja kertyvätkö ne lastenhoidon aikana vai myönnetäänkö ne taannehtivasti.

2.     Jos lastenhoitokautta ei oteta huomioon perusasetuksen II osaston mukaisesti toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä, sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädäntöä perusasetuksen II osaston mukaisesti sovellettiin asianomaiseen henkilöön, koska tämä toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ajankohtana, jona lastenhoitokauden huomioon ottaminen kyseisen lapsen osalta tämän lainsäädännön mukaisesti alkoi, on edelleen vastuussa tämän lastenhoitokauden huomioon ottamisesta sen oman lainsäädännön mukaisena lastenhoitokautena, samalla tavoin kuin jos lastenhoitokausi olisi tapahtunut sen alueella.

3.     Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta, jos asianomaiseen henkilöön sovelletaan tai aletaan soveltaa minkä tahansa jäsenvaltion lainsäädäntöä palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella.

45 artikla

Etuuksien hakeminen

1.   Saadakseen etuuksia perusasetuksen 44 artiklan 2 kohdan mukaisen A-tyypin lainsäädännön nojalla hakijan on toimitettava hakemus sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä häneen sovellettiin sillä hetkellä, kun työkyvyttömyyteen johtanut kykenemättömyys työhön ilmeni tai työkyvyttömyys paheni , tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa hakemuksen edelleen aiemmalle laitokselle .

2.   Jos on myönnetty rahana maksettavia sairausetuuksia, näiden etuuksien suorittamisen päättymispäivää on tarvittaessa pidettävä päivänä, jona eläkehakemus on esitetty.

3.    Perusasetuksen 47 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa laitos, jossa asianomainen henkilö oli vakuutettuna viimeksi, ilmoittaa etuudet alun perin myöntäneelle laitokselle soveltamansa lainsäädännön mukaisten etuuksien määrän ja alkamispäivän. Tästä päivästä alkaen työkyvyttömyyden pahenemista edeltävät etuudet peruutetaan tai vähennetään määrään, joka ei ole suurempi kuin perusasetuksen 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lisä.

4.   Muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa hakija toimittaa hakemuksen ▐ asuinpaikkansa laitokselle ▐ tai sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä ▐ on viimeksi sovellettu. Jos asianomaiseen henkilöön ei minään ajankohtana ole sovellettu asuinpaikan laitoksen lainsäädäntöä, kyseinen laitos toimittaa hakemuksen edelleen sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä on viimeksi sovellettu.

5.   Hakemuksen esittämispäivä on voimassa kaikissa kyseisissä laitoksissa.

6.   Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, jos hakija ei ole hakemuksessaan ilmoittanut kaikkia muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneitä vakuutus- tai asumiskausia, vaikka häntä on nimenomaisesti kehotettu tekemään niin, päivämäärää, jona hakija täydentää alkuperäistä hakemustaan tai esittää uuden hakemuksen, joka kattaa puuttuvat kaudet, pidetään hakemuksen jättöpäivänä laitoksessa, joka soveltaa kyseistä lainsäädäntöä, ellei tämän lainsäädännön suotuisammista säännöksistä muuta johdu.

▐

46 artikla

Asiakirjat ja tiedot, jotka hakijan on liitettävä hakemukseen

1.   Hakijan on jätettävä hakemus täytäntöönpanoasetuksen 45 artiklan 1 tai 4 kohdassa tarkoitetun laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ja siihen on liitettävä kyseisessä lainsäädännössä vaadittavat asiakirjat. Hakijan on toimitettava erityisesti kaikki saatavilla olevat merkitykselliset tiedot ja asiakirjat niistä vakuutuskausista (laitokset, tunnistenumerot), työskentelykausista (työnantajat) tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausista (toiminnan luonne ja paikka) ja asumiskausista (osoitteet), jotka ovat saattaneet täyttyä toisen lainsäädännön mukaisesti, sekä tiedot kyseisten kausien pituudesta .

2.   Jos perusasetuksen 50 artiklan 1 kohdan mukaan hakija pyytää yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvien vanhuusetuuksien myöntämisen lykkäämistä , hänen on mainittava tämä hakemuksessaan ja ilmoitettava, minkä lainsäädännön mukaan hän pyytää lykkäystä. Jotta hakija voisi käyttää tätä oikeutta, asianomaiset laitokset ilmoittavat hakijan pyynnöstä tälle kaikki käytössään olevat tiedot, jotta hakija voisi arvioida seurauksia niiden etuuksien samanaikaisesta tai peräkkäisestä myöntämisestä, joita hän voi hakea.

3.     Jos hakija peruuttaa jonkin tietyn jäsenvaltion lainsäädännön nojalla myönnettäviä etuuksia koskevan hakemuksensa, etuushakemuksia ei katsota peruutetun samanaikaisesti muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

47 artikla

Hakemusten käsittely laitoksissa

1.    Laitos, jolle etuushakemus toimitetaan tai toimitetaan edelleen täytäntöönpanoasetuksen 45 artiklan 1 tai 4 kohdan mukaisesti, on jäljempänä ”yhteyslaitos”. Asuinpaikan laitosta ei kutsuta yhteyslaitokseksi, jos henkilöön, jota asia koskee, ei ole missään vaiheessa sovellettu kyseisen laitoksen soveltamaa lainsäädäntöä.

Sen lisäksi, että yhteyslaitos käsittelee etuushakemuksen soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, se osallistuu tietojenvaihtoon, tiedottaa päätöksistä ja toimista, joita tarvitaan hakemuksen käsittelemiseksi asianomaisissa laitoksissa, antaa hakijalle pyynnöstä tiedot, jotka liittyvät yhteisön näkökohtiin asian käsittelyssä, ja pitää hakijan ajan tasalla asian etenemisestä.

2.    Perusasetuksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa käsittelevä laitos toimittaa kaikki asianomaista henkilöä koskevat tiedot laitokselle, johon tämä on kuulunut aikaisemmin ja joka käsittelee hakemuksen vuorostaan.

3.    Täytäntöönpanoasetuksen 48–52 artiklaa ei sovelleta perusasetuksen 44 artiklassa tarkoitettujen hakemusten käsittelyyn.

4.   Muissa kuin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yhteyslaitos toimittaa etuushakemukset ja kaikki saatavillaan olevat asiakirjat ja tarvittaessa hakijan toimittamat asiakirjat viipymättä kaikille kyseisille laitoksille, jotta ne pystyvät aloittamaan hakemuksen käsittelyn samanaikaisesti. Yhteyslaitos ilmoittaa muille laitoksille soveltamansa lainsäädännön mukaiset vakuutus- tai asumiskaudet. Lisäksi se ilmoittaa, mitä asiakirjoja toimitetaan myöhemmin, ja täydentää hakemusta mahdollisimman pian.

5.   Kaikki kyseiset laitokset ilmoittavat mahdollisimman pian yhteyslaitokselle ja muille asianomaisille laitoksille soveltamansa lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutus- tai asumiskaudet.

6. ▐   Kukin kyseisistä laitoksista laskee etuuksien määrän perusasetuksen 52 artiklan mukaisesti ja ilmoittaa yhteyslaitokselle ja muille asianomaisille laitoksille päätöksestään ja maksettavaksi kuuluvien etuuksien määrästä sekä kaikki muut perusasetuksen 53–55 artiklassa edellytetyt tiedot .

7.   Heti kun jokin laitos tämän artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella toteaa, että sovelletaan perusasetuksen 46 artiklan 2 kohtaa tai 57 artiklan 2 tai 3 kohtaa , se ilmoittaa tästä yhteyslaitokselle ja muille asianomaisille laitoksille.

▐

48 artikla

Päätöksistä ilmoittaminen hakijalle

1.   Kukin laitos ilmoittaa hakijalle soveltamansa lainsäädännön mukaisesti tekemästään päätöksestä . Jokaisessa päätöksessä täsmennetään sovellettavat muutoksenhakukeinot ja määräajat. ▐ Saatuaan tiedon kaikista kunkin laitoksen tekemistä päätöksistä yhteyslaitos lähettää hakijalle ja muille asianomaisille laitoksille yhteenvedon päätöksistä. Yhteenvedon malli laaditaan hallintotoimikunnassa. Yhteenveto lähetetään hakijalle laitoksen käyttämällä kielellä tai hakijan pyynnöstä millä tahansa tämän valitsemalla kielellä, joka on vahvistettu yhteisön toimielinten viralliseksi kieleksi perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti.

2.    Jos hakija katsoo yhteenvedon vastaanotettuaan, että kahden tai useamman laitoksen tekemien päätösten keskinäinen vuorovaikutus on saattanut heikentää hänen oikeuksiaan, hänellä on kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaisen määräajan kuluessa oikeus vaatia asianomaisia laitoksia tarkastelemaan kyseisiä päätöksiä uudelleen. Määräaika alkaa kulua yhteenvedon vastaanottamispäivästä. Hakijalle on ilmoitettava kirjallisesti uudelleentarkastelun tuloksesta .

49 artikla

Työkyvyttömyysasteen määrittäminen

1.   Sovellettaessa perusasetuksen 46 artiklan 3 kohdan säännöksiä käsittelevä laitos on ainoa, joka on oikeutettu tekemään päätöksen hakijan työkyvyttömyysasteesta. Se tekee tällaisen päätöksen heti kun se pystyy päättämään, täyttyvätkö oikeutta koskevat edellytykset sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ottaen tapauksen mukaan huomioon perusasetuksen 6 ja 51 artiklan säännökset. Se ilmoittaa tästä päätöksestä viipymättä muille asiaan liittyville laitoksille.

Jos, ottaen huomioon perusasetuksen 6 ja 51 artiklan säännökset, muut oikeutta koskevat kuin työkyvyttömyyden asteeseen liittyvät edellytykset, jotka on vahvistettu käsittelevän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, eivät täyty, laitos ilmoittaa tästä välittömästi sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä hakijaan sovellettiin viimeksi. Viimeksi mainitulla laitoksella on toimivalta päättää hakijan työkyvyttömyysasteesta, jos sen soveltamassa lainsäädännössä asetut edellytykset oikeuden saamiseksi täytetään; se ilmoittaa tästä päätöksestä viipymättä muille asiaan liittyville laitoksille.

2.   Tarvittaessa oikeuden saamiseksi asia saatetaan joutua lähettämään samojen edellytysten mukaisesti takaisin työkyvyttömyyden osalta toimivaltaiselle laitokselle siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntöä sovellettiin hakijaan ensimmäiseksi.

3.   Tapauksissa, joissa perusasetuksen 46 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta, kullakin laitoksella on soveltuvan lainsäädännön mukaisesti työkyvyttömyysasteen määrittämiseksi mahdollisuus teettää hakijalle lääkärintarkastus valitsemallaan lääkärillä tai tutkituttaa hänet muulla valitsemallaan asiantuntijalla . Jäsenvaltion laitoksen on kuitenkin otettava huomioon asiakirjat, lääkärinlausunnot ja hallinnolliset tiedot, jotka se on saanut muilta jäsenvaltioilta, ikään kuin ne olisi laadittu omassa jäsenvaltiossa.

▐

50 artikla

Etuuksien tilapäinen maksaminen ja ennakoiden maksaminen

1.   Sen estämättä, mitä täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklassa säädetään, kaikki laitokset, jotka toteavat etuushakemuksen käsittelyn aikana, että hakijalla on perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeus itsenäiseen etuuteen laitoksen soveltaman lainsäädännön nojalla, maksavat välittömästi tämän etuuden. Maksua pidetään tilapäisenä, jos hakemuksen käsittelymenettelyn tulos voi vaikuttaa myönnettyyn määrään.

2.   Jos hakijalle ei voida maksaa 1 kohdan nojalla mitään etuutta tilapäisesti, mutta tiedoista käy ilmi, että oikeus on saavutettu perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan, käsittelevä laitos maksaa hänelle asianmukaisen takaisin perittävän ennakon, jonka määrä on mahdollisimman lähellä sitä määrää, joka hänelle todennäköisesti myönnetään perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan.

3.    Kukin laitos, jonka on maksettava tilapäisiä etuuksia tai ennakoita 1 tai 2 kohdan nojalla, ilmoittaa tästä viipymättä hakijalle ja kiinnittää tämän huomion nimenomaisesti toimenpiteen tilapäiseen luonteeseen ja sovellettavan lainsäädännön mukaisiin muutoksenhakuoikeuksiin .

51 artikla

Etuuksien laskeminen uudelleen

1.   Jos etuudet lasketaan uudelleen perusasetuksen 48 artiklan 3 ja 4 kohdan, 50 artiklan 4 kohdan ja 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 50 artiklaa soveltuvin osin.

2.   Jos etuus lasketaan uudelleen, peruutetaan tai keskeytetään, päätöksen tehnyt laitos ilmoittaa siitä viipymättä asianomaiselle henkilölle täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 4–7 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja kullekin laitokselle, jossa henkilöllä on oikeuksia.

52 artikla

Eläkkeiden laskemisen nopeuttamiseksi tarkoitetut toimenpiteet

1.    Hakemusten käsittelyn ja etuuksien maksamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi laitosten, joiden soveltaman lainsäädännön alainen henkilö on ollut, on

a)

vaihdettava muiden jäsenvaltioiden laitosten kanssa tai toimitettava näiden käyttöön tunnistetiedot henkilöistä, jotka siirtyvät yhdestä sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä toiseen, ja niiden on yhdessä huolehdittava siitä, että nämä tunnistetiedot säilytetään ja että ne vastaavat toisiaan, tai muussa tapauksessa annettava kyseisille henkilöille mahdollisuus päästä suoraan tutustumaan tunnistetietoihin;

b)

riittävän ajoissa ennen eläkeoikeuksien alkamiseksi vaadittavaa vähimmäisikää tai ennen laitosten, joiden soveltaman lainsäädännön alainen henkilö on ollut, erikseen määrittämää ikää, vaihdettava asianomaisen henkilön ja muiden jäsenvaltioiden laitosten kanssa tai asetettava näiden saataville tietoa (täyttyneistä kausista tai muista tärkeistä tekijöistä) yhdestä sovellettavasta lainsäädännöstä toiseen siirtyneiden henkilöiden eläkeoikeuksista, tai muussa tapauksessa ilmoitettava näille henkilöille mahdollisuuksista tai annettava heille mahdollisuus tutustua tuleviin etuusoikeuksiinsa.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa hallintotoimikunta määrittää, mitä tietoja on vaihdettava tai asetettava saataville, ja vahvistaa soveltuvat menettelyt ja mekanismit ottaen huomioon kansallisten eläkejärjestelmien ominaispiirteet, niiden hallinnollisen ja teknisen organisoinnin sekä niiden käytössä olevan teknologian. Hallintotoimikunta varmistaa eläkejärjestelmien täytäntöönpanon järjestämällä toteutettujen toimien ja niiden soveltamisen seurannan.

3.     Sovellettaessa 1 kohtaa olisi sen jäsenvaltion laitokselle, jossa henkilölle on osoitettu ensimmäinen sosiaaliturvan hallintoon liittyvä henkilötunnus, ilmoitettava edellä mainitut tiedot.

▐

53 artikla

Yhteensovittamistoimet jäsenvaltiossa

1.   Jos kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy sääntöjä vastuussa olevan laitoksen tai sovellettavan järjestelmän määrittämiseksi taikka vakuutuskausien määrittämiseksi tiettyyn järjestelmään kuuluviksi , näitä sääntöjä sovelletaan ottaen huomioon ainoastaan ne vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti , tämän kuitenkaan vaikuttamatta perusasetuksen 51 artiklan soveltamiseen .

2.   Jos kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy sääntöjä, jotka koskevat virkamiehiin sovellettavien erityisjärjestelmien ja palkkatyöntekijöiden yleisjärjestelmän yhteensovittamista, perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännökset eivät vaikuta näihin sääntöihin.

V   luku

Työttömyysetuudet

54 artikla

Kausien yhteenlaskeminen ja etuuksien laskeminen

1.     Täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin perusasetuksen 61 artiklaan. Henkilö, jota asia koskee, voi toimittaa toimivaltaiselle laitokselle sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä henkilöön sovellettiin hänen viime toimintansa osalta palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, laitoksen antaman asiakirjan, jossa mainitaan kyseisen lainsäädännön mukaisesti täyttyneet kaudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisten laitosten muita tähän liittyviä velvoitteita.

2.   Sovellettaessa perusasetuksen 62 artiklan 3 kohtaa sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön sovellettiin, kun hän viimeksi toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, ilmoittaa asuinpaikan laitokselle sen pyynnöstä kaikki työttömyysetuuksien laskemiseen tarvittavat tiedot, erityisesti palkka- tai ammattitulojen määrän.

▐

3.   Sovellettaessa perusasetuksen 62 artiklaa ja sen estämättä, mitä perusasetuksen 63 artiklassa säädetään, sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan etuuksien määrään vaikuttaa perheenjäsenten määrä, ottaa huomioon myös asianomaisen henkilön perheenjäsenet, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa, ikään kuin he asuisivat toimivaltaisessa jäsenvaltiossa. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos perheenjäsenten asuinjäsenvaltiossa toisella henkilöllä on oikeus työttömyysetuuksiin, joiden laskemisessa nämä perheenjäsenet otetaan huomioon.

55 artikla

Edellytykset ja rajoitukset etuuksia koskevan oikeuden säilyttämiseksi työttömän siirtyessä toiseen jäsenvaltioon

1.   Jotta toiseen jäsenvaltioon siirtyvään työttömään voitaisiin edelleen soveltaa perusasetuksen 64 artiklaa, hänen on ilmoitettava toimivaltaiselle laitokselle ennen lähtöään ja pyydettävä tältä todistusta siitä, että hänellä on edelleen oikeus etuuksiin perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetuin edellytyksin.

Laitos ilmoittaa hänelle kuuluvista velvoitteista ja antaa edellä mainitun asiakirjan, jossa on seuraavat maininnat:

a)	päivä, jona työtön lakkasi olemasta toimivaltaisen valtion työvoimaviranomaisten käytettävissä

b)	perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen määräaika rekisteröityä työnhakijaksi siinä jäsenvaltiossa, johon työtön on siirtynyt

c)	enimmäisaika, johon asti perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan oikeus etuuteen voidaan säilyttää

d)	seikat, jotka saattavat muuttaa oikeutta etuuteen.

2.   Työtön ilmoittautuu työnhakijaksi työvoimaviranomaisille jäsenvaltiossa, johon hän siirtyy, perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, ja toimittaa tämän jäsenvaltion laitokselle tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan. Asiakirjan puuttuessa sen paikan laitos, jonne työtön siirtyi, ottaa yhteyttä toimivaltaiseen laitokseen saadakseen tarvittavat tiedot.

3.   Sen jäsenvaltion työvoimaviranomaiset, johon työtön siirtyi hakeakseen työtä, ilmoittavat työttömälle hänen velvoitteistaan.

4.   Sen paikan laitos, johon työtön siirtyi, toimittaa viipymättä toimivaltaiselle laitokselle asiakirjan, jossa mainitaan päivämäärä , jona työtön on ilmoittautunut työvoimaviranomaisille, ja hänen uusi osoitteensa.

Jos sinä aikana, jona työttömällä on edelleen oikeus etuuksiin , ilmenee seikkoja, jotka saattavat vaikuttaa etuuden saamista koskevaan oikeuteen, sen paikan laitos , johon työtön on siirtynyt, toimittaa viipymättä toimivaltaiselle laitokselle ja asianomaiselle henkilölle asiaankuuluvat tiedot sisältävän asiakirjan .

Toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä sen paikan laitos, johon työtön on siirtynyt, toimittaa kuukausittain asiaankuuluvat tiedot työttömän tilanteen seurannasta ja erityisesti siitä, onko työtön edelleen työvoimaviranomaisen rekisterissä ja noudattaako hän valvontamenettelyjä.

5.   Sen paikan laitos, johon työtön on siirtynyt, huolehtii valvonnasta tai järjestää valvonnan ikään kuin kyse olisi työttömästä, jolla on oikeus etuuksiin sen soveltaman lainsäädännön mukaan. Se ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle välittömästi kaikista 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista seikoista.

6.   Kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tai toimivaltaiset laitokset voivat sopia keskenään kaikista toimista, joilla on tarkoitus edistää niiden työttömien työnhakua, jotka siirtyvät johonkin näistä jäsenvaltioista perusasetuksen 64 artiklan mukaisesti.

56 artikla

Työttömät, jotka asuivat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1.   Jos työtön päättää perusasetuksen 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti rekisteröityä työnhakijaksi sekä asuinjäsenvaltiossa että jäsenvaltiossa, jossa hän on viimeksi toiminut palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, hän ilmoittaa tästä ensin asuinpaikkansa laitokselle ja työvoimaviranomaisille.

Sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten pyynnöstä, jossa työtön on viimeksi toiminut palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, asuinpaikan työvoimaviranomaiset toimittavat asiaan liittyvät tiedot, jotka koskevat työttömän rekisteröitymistä ja työnhakua.

2.   Jos asianomaisissa jäsenvaltioissa sovellettava lainsäädäntö edellyttää, että työttömän on täytettävä ▐ tietyt velvoitteet ja/tai haettava työtä, ensisijaisia ovat velvoitteet ja/tai työnhakutoimet, jotka työttömän on suoritettava asuinjäsenvaltiossa .

Se, että työtön on laiminlyönyt kaikki velvoitteet ja/tai työnhaun jäsenvaltiossa, jossa hän viimeksi on viimeksi harjoittanut ammatillista toimintaa, ei vaikuta asuinjäsenvaltiossa myönnettyihin etuuksiin.

3.   Sovellettaessa perusasetuksen 65 artiklan 5 kohdan b alakohtaa sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädäntöä työntekijään viimeksi sovellettiin, ilmoittaa asuinpaikan laitokselle sen pyynnöstä, onko työntekijällä oikeus etuuksiin perusasetuksen 64 artiklan mukaisesti.

VI   luku

Perhe-etuudet

57 artikla

Ensisijaisuussäännöt päällekkäisyystilanteessa

Sovellettaessa perusasetuksen 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan i ja ii alakohtaa, jos ensisijaisuusjärjestystä ei voida määrittää lasten asuinpaikan perusteella, kukin asianomainen jäsenvaltio laskee etuuksien määrän ottaen huomioon myös lapset, jotka eivät asu kyseisen jäsenvaltion alueella. Sovellettaessa 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa sen jäsenvaltion II, jonka lainsäädännön mukaan etuuksien määrä on suurin, toimivaltainen laitos maksaa näiden etuuksien määrän kokonaisuudessaan ja toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos korvaa sille puolet kyseisestä määrästä viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyn määrän rajoissa.

58 artikla

Sovellettavat säännöt, kun sovellettava lainsäädäntö ja/tai toimivalta myöntää perhe-etuuksia vaihtuu

1.    Kun sovellettava lainsäädäntö ja/tai toimivalta myöntää perhe-etuuksia vaihtuu jäsenvaltioiden välillä kalenterikuukauden aikana, riippumatta siitä, mitkä olivat perhe-etuuksien maksamisen päivämäärät jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti, laitos, joka maksoi perhe-etuudet sen lainsäädännön mukaisesti , jota sovellettiin, kun etuudet myönnettiin kyseisen kuukauden alussa , vastaa kustannuksista kuluvan kuukauden loppuun asti.

2.   Se ilmoittaa yhden tai useamman muun sellaisen jäsenvaltion, jota asia koskee, laitoksille päivämäärän, jona se lakkaa maksamasta kyseisiä perhe-etuuksia. Yksi tai useampi muu jäsenvaltio, jota asia koskee, alkaa maksaa etuuksia tuosta päivästä.

59 artikla

Perusasetuksen 67 ja 68 artiklan täytäntöönpanomenettely

1.   Perhe-etuushakemus osoitetaan toimivaltaiselle laitokselle. Sovellettaessa perusasetuksen 67 ja 68 artiklaa on otettava huomioon koko perheen tilanne samalla tavoin kuin jos kaikkiin kyseessä oleviin henkilöihin sovellettaisiin asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä ja he asuisivat siellä, erityisesti kun on kyse oikeudesta vaatia etuuksia. Jos vanhempi, jolla on oikeus vaatia etuuksia, ei käytä oikeuttaan, sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, toimivaltainen laitos ottaa huomioon toisen vanhemman tai sellaiseksi katsotun henkilön taikka lapsen tai lasten holhoojana toimivan henkilön tai laitoksen toimittaman perhe-etuushakemuksen.

2.   Laitos, jolle hakemus on tehty 1 kohdan mukaisesti, käsittelee hakemuksen hakijan toimittamien yksityiskohtaisten tietojen perusteella ▐ ottaen huomioon ║ hakijan perheen yleisen tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen.

Jos laitos toteaa, että sen lainsäädäntöä sovelletaan ensisijaisen oikeuden perusteella perusasetuksen 68 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, laitos myöntää perhe-etuudet soveltamansa lainsäädännön mukaisesti.

Jos laitos pitää mahdollisena, että jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiseen erotukseen on oikeus perusasetuksen 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti, se toimittaa hakemuksen viipymättä kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle ja ilmoittaa asiasta henkilölle, jota asia koskee; lisäksi se ilmoittaa toisen jäsenvaltion laitokselle hakemusta koskevasta päätöksestään ja maksettujen perhe-etuuksien määrän .

3.    Jos laitos, jolle hakemus on tehty, toteaa, että sen lainsäädäntöä sovelletaan, vaikkakaan ei perusasetuksen 68 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun ensisijaisen oikeuden perusteella, se tekee viipymättä väliaikaisen päätöksen sovellettavista ensisijaisuussäännöistä ja toimittaa hakemuksen perusasetuksen 68 artiklan 3 kohdan mukaisesti kyseisen toisen jäsenvaltion laitokselle ja ilmoittaa asiasta myös hakijalle. Tällä laitoksella on kaksi kuukautta aikaa ottaa kantaa tehtyyn väliaikaiseen päätökseen.

Jos laitos, jolle hakemus on toimitettu edelleen, ei ota kantaa kahden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, sovelletaan edellä tarkoitettua väliaikaista päätöstä, ja laitos maksaa lainsäädäntönsä mukaiset etuudet ja ilmoittaa maksettujen etuuksien määrän laitokselle, jolle hakemus alun perin jätettiin.

4.    Jos laitokset, joita asia koskee, ovat eri mieltä siitä, mikä lainsäädäntö on ensisijainen, sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 2–5 kohtaa. Tässä yhteydessä täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna asuinpaikan laitoksena pidetään lapsen taikka lasten asuinpaikan laitosta.

5.   Laitos, joka on maksanut tilapäisesti etuuksia enemmän kuin sille lopullisesti kuuluvan osuuden, ottaa yhteyttä ensisijaiseen laitokseen periäkseen siltä liikaa maksetun määrän täytäntöönpanoasetuksen 71 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

60 artikla

Perusasetuksen 69 artiklan täytäntöönpanomenettely

Sovellettaessa perusasetuksen 69 artiklaa hallintotoimikunta laatii luettelon perusasetuksen saman artiklan soveltamisalaan kuuluvista, orvoille myönnettävistä täydentävistä tai erityisistä perhe-etuuksista. Jos toimivaltaisen laitoksen ei tarvitse myöntää tällaisia täydentäviä tai erityisiä orpojen perhe-etuuksia soveltamansa ensisijaiseksi katsottavan lainsäädännön nojalla , sen on viipymättä toimitettava perhe-etuushakemus sekä kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä henkilöön , jota asia koskee, on sovellettu pisimpään ja joka myöntää tällaisia täydentäviä tai erityisiä orpojen perhe-etuuksia . Tarvittaessa asia saatetaan joutua lähettämään samojen edellytysten mukaisesti takaisin sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan asianomaiselle henkilölle on täyttynyt lyhimmät vakuutus- tai asumiskaudet.

IV   OSASTO

VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

I   luku

Etuuksien korvaaminen perusasetuksen 35 artiklan 1 kohdan ja 41 artiklan mukaisesti

1   JAKSO

Etuuksien korvaaminen todellisten kustannusten perusteella

61 artikla

Periaatteet

1.   Sovellettaessa perusasetuksen 35 artiklan 1 kohtaa ja 41 artiklaa toimivaltainen laitos korvaa maksettujen luontoisetuuksien tosiasiallisen määrän etuudet maksaneelle laitokselle, siten kuin viimeksi mainitun laitoksen tileistä ilmenee, paitsi sovellettaessa täytäntöönpanoasetuksen 62 artiklaa.

▐

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettujen etuuksien tosiasiallinen määrä kokonaan tai osittain ei käy ilmi sen laitoksen tileistä, joka ne on maksanut, korvattava määrä määritetään kiinteämääräisten summien perusteella laskemalla se kaikesta asianmukaisesta tiedosta, jota on saatu käytettävissä olevista lähteistä. Hallintotoimikunta määrää perusteet, joita käytetään kiinteämääräisten summien laskemisessa, ja vahvistaa niiden määrät.

3.   Korvauksessa ei voida ottaa huomioon korkeampia taksoja kuin ne, joita sovelletaan sellaisille vakuutetuille annettuihin luontoisetuuksiin, jotka ovat 1 kohdassa tarkoitetut etuudet antaneen laitoksen soveltaman lainsäädännön alaisia.

▐

2   JAKSO

Etuuksien korvaaminen kiinteämääräisten summien perusteella

62 artikla

Asiaan liittyvien jäsenvaltioiden kartoittaminen

1.    Perusasetuksen 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot, joiden oikeudellisten tai hallinnollisten rakenteiden vuoksi todellisiin kustannuksiin perustuvien korvausten maksaminen ei ole tarkoituksenmukaista, esitetään täytäntöönpanoasetuksen liitteessä III.

▐

2.    Täytäntöönpanoasetuksen liitteessä III mainittujen jäsenvaltioiden osalta toimivaltaiset laitokset korvaavat perusasetuksen 17 artiklan nojalla perheenjäsenille, jotka asuvat eri jäsenvaltiossa kuin vakuutettu, maksettujen luontoisetuuksien määrän ja perusasetuksen 22 artiklan, 24 artiklan 1 kohdan, 25 artiklan ja 26 artiklan nojalla eläkkeensaajalle ja hänen perheenjäsenilleen maksettujen luontoisetuuksien määrän etuudet maksaneille laitoksille kunkin kalenterivuoden osalta vahvistetun kiinteämääräisen summan perusteella. Kiinteämääräisen summan määrän on oltava mahdollisimman lähellä todellisia kustannuksia.

63 artikla

Kuukausittaisten kiinteiden määrien ja kiinteän kokonaismäärän laskentamenetelmä

1.   Kunkin velkojajäsenvaltion osalta kuukausittainen kiinteä määrä henkeä kohti (Fi) kalenterivuodeksi määritetään jakamalla keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohden (Yi) , eri ikäryhmien (i) mukaan eriteltyinä, 12:lla ja soveltamalla tulokseen vähennystä (X) seuraavan kaavan mukaisesti :

Fi = Yi * 1/12 * (1 – X)

jossa:

—	indeksi i (arvot i = 1, 2 ja 3) edustaa kolmea ikäryhmää, joita käytetään kiinteiden määrien laskemista varten i = 1: alle 20-vuotiaat i = 2: 20–64-vuotiaat i = 3: 65-vuotiaat ja vanhemmat ▐

—	Yi edustaa ▐ keskimääräisiä vuosikustannuksia henkeä kohden ikäryhmässä i, sellaisena kuin ne määritellään 2 kohdassa

—	kerroin X (0, 20 tai 0,15) edustaa vähennystä, sellaisena kuin se määritellään 3 kohdassa.

2.   Keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohden (Yi) ikäryhmässä i saadaan jakamalla velkojajäsenvaltion laitosten kaikille kyseiseen ikäryhmään kuuluville henkilöille, joihin sovelletaan sen lainsäädäntöä ja jotka asuvat sen alueella, antamien kaikkien luontoisetuuksien ▐ vuosikustannukset tämän ikäryhmän asianomaisten henkilöiden ▐ keskimääräisellä lukumäärällä kyseisenä kalenterivuonna. Laskennan on perustuttava täytäntöönpanoasetuksen 23 artiklassa tarkoitettujen järjestelmien mukaisiin kustannuksiin .

3.     Kuukausittaiseen kiinteään määrään sovellettava vähennys on periaatteessa 20 prosenttia (X = 0,20). Eläkkeensaajille ja heidän perheenjäsenilleen vähennys on 15 prosenttia (X = 0,15), jos toimivaltaista jäsenvaltiota ei ole otettu perusasetuksen liitteessä IV olevaan luetteloon.

4.   Kunkin velallisjäsenvaltion osalta kiinteä kokonaismäärä kalenterivuotta kohden on tulojen summa, joka saadaan kertomalla kussakin ikäryhmässä i määritetyt kuukausittaiset kiinteät määrät henkeä kohden niiden kuukausien lukumäärällä, jotka henkilöille, joita asia koskee, ovat täyttyneet velkojajäsenvaltiossa kyseisessä ikäryhmässä .

Asianomaisille henkilöille velkojajäsenvaltiossa täyttyneiden kuukausien lukumäärä on kalenterivuoden niiden kalenterikuukausien summa, joiden aikana henkilöillä, joita asia koskee, on ollut velkojajäsenvaltion alueella asumisen perusteella oikeus saada luontoisetuuksia kyseisellä alueella velallisjäsenvaltion kustannuksella. Nämä kuukaudet määritetään luettelon avulla, jota pidetään tätä tarkoitusta varten asuinpaikan laitoksessa ja joka perustuu toimivaltaisen laitoksen toimittamiin asiakirjoihin, joilla osoitetaan edunsaajien oikeudet.

5.     Viimeistään … (7) hallintotoimikunta antaa erityiskertomuksen tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti 3 kohdassa tarkoitetuista vähennyksistä. Hallintotoimikunta voi tehdä kertomuksen pohjalta ehdotuksen, joka sisältää mahdollisesti tarvittavia muutoksia sen varmistamiseksi, että kiinteiden määrien laskeminen vastaa mahdollisimman tarkoin todellisia aiheutuneita kustannuksia ja että 3 kohdassa tarkoitetuista vähennyksistä ei aiheudu jäsenvaltioille epäsuhtaisia eikä päällekkäisiä maksuja.

▐

6.   Hallintotoimikunta vahvistaa edellä olevissa kohdissa tarkoitettujen kiinteiden määrien laskentaan tarvittavien tekijöiden määrittämisessä noudatettavat menetelmät

7.     Sen estämättä, mitä 1–4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jatkaa asetuksen (ETY) N:o 574/72 94 ja 95 artiklan soveltamista kiinteiden määrien laskentaan … (*) Viisi vuotta täytäntöönpanoasetuksen voimaantulosta. saakka edellyttäen, että 3 kohdassa tarkoitettua vähennystä sovelletaan.

64 artikla

Keskimääräisistä vuosikustannuksista ilmoittaminen

Tiettyä vuotta koskevat keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohti kussakin ikäryhmässä on ilmoitettava tilintarkastuslautakunnalle viimeistään kyseistä vuotta seuraavan toisen vuoden loppuun mennessä . Jos tietoja ei toimiteta tässä määräajassa, huomioon otetaan hallintotoimikunnan edeltävänä vuonna viimeksi määrittämät keskimääräiset vuosikustannukset henkeä kohden.

Keskimääräiset vuosikustannukset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3   JAKSO

Yhteiset säännökset

65 artikla

Laitosten välisiä korvauksia koskeva menettely

1.     Asianomaisten jäsenvaltioiden väliset korvaukset suoritetaan mahdollisimman nopeasti. Kunkin asianomaisen laitoksen on korvattava saatavat ennen tässä artiklassa mainittuja määräaikoja ja heti kun se on laitokselle mahdollista. Tiettyä saatavaa koskevat erimielisyydet eivät saa estää muiden saatavien korvaamista.

2.     Perusasetuksen 35 ja 41 artiklassa säädetyt korvaukset jäsenvaltioiden laitosten välillä suoritetaan yhteyselimen välityksellä. Perusasetuksen 35 ja 41 artiklassa tarkoitettuja korvauksia varten voi olla erillinen yhteyselin.

66 artikla

Saatavien esittämistä ja maksamista koskevat määräajat

1.    Todellisiin kustannuksiin perustuvat saatavat on esitettävä velallisjäsenvaltion yhteyselimelle 12 kuukauden kuluessa sen kalenterivuosipuoliskon päättymisestä , jona nämä saatavat on merkitty velkojalaitoksen kirjanpitoon .

2.    Kiinteisiin määriin perustuvat saatavat kalenterivuoden osalta ▐ on esitettävä velallisjäsenvaltion yhteyselimelle niiden kuuden kuukauden kuluessa, jotka seuraavat kuukautta, jona kyseistä vuotta koskevat keskimääräiset kustannukset on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Täytäntöönpanoasetuksen 63 artiklan 4 kohdan mukaiset luettelot on esitettävä viitevuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittujen määräaikojen jälkeen esitettyjä saatavia ei oteta huomioon.

4.   Velallislaitos ▐ maksaa saatavat täytäntöönpanoasetuksen 65 artiklassa tarkoitetulle velkojajäsenvaltion yhteyselimelle kuuden kuukauden kuluessa sen kuukauden lopusta , jona saatavat esitettiin velallisjäsenvaltion yhteyselimelle. Tätä ei sovelleta saataviin, jotka velallislaitos on tuon ajan kuluessa hylännyt pätevästä syystä .

5.    Saatavaa koskeva riita on ratkaistava viimeistään vuoden kuluttua sen kuukauden päättymisestä, jona saatava on esitetty. ▐

6.     Tilintarkastuslautakunta helpottaa tilien lopullista selvittämistä tapauksissa, joissa sopuun ei päästä 5 kohdassa tarkoitetussa ajassa, ja jommankumman osapuolen esittämästä perustellusta pyynnöstä antaa lausuntonsa riita-asiassa kuuden kuukauden kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jona asia osoitettiin sille.

67 artikla

Viivästyskorot ja ennakkomaksut

1.    Täytäntöönpanoasetuksen 66 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden määräajan päättymisestä lukien velkojalaitos voi periä korkoa maksamattomista saatavista, jollei velallislaitos ole kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun kyseinen saatava on esitetty, maksanut ennakkomaksua, joka on vähintään 90 prosenttia täytäntöönpanoasetuksen 66 artiklan 1 tai 2 kohdan nojalla esitetystä koko saatavasta. Ennakkomaksun ylittävästä saatavaosuudesta voidaan periä korkoa vasta täytäntöönpanoasetuksen 66 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun vuoden määräajan päättymisestä lukien.

2.    Korko lasketaan Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioissaan soveltaman viitekoron perusteella. Tällöin sovelletaan erääntymiskuukauden ensimmäisenä päivänä voimassaolevaa viitekorkoa.

3.     Yhteyselin ei ole velvollinen hyväksymään ennakkomaksua 1 kohdan mukaisesti. Jos yhteyselin kuitenkin kieltäytyy tarjotusta ennakkomaksusta, velkojalaitoksella ei enää ole oikeutta periä korkoa saatavia koskevista viivästyneistä maksuista muutoin kuin 1 kohdan toisen virkkeen mukaisissa tapauksissa.

68 artikla

Vuotuisten tilitysten vahvistaminen

1.   Hallintotoimikunta vahvistaa saatavien tilanteen kunakin kalenterivuonna perusasetuksen 72 artiklan g alakohdan mukaisesti tilintarkastuslautakunnan kertomuksen perusteella. Tätä varten yhteyselinten on ilmoitettava tilintarkastuslautakunnalle – sen vahvistamien määräaikojen ja sääntöjen mukaisesti – esitettyjen, suoritettujen tai riitautettujen saatavien määrä (velkojavaltion kanta), sekä vastaanotettujen, suoritettujen tai riitautettujen saatavien määrä (velallisvaltion kanta).

2.   Hallintotoimikunta voi suorittaa asianmukaiset varmistukset tilastollisten ja tilinpidollisten tietojen tarkastamiseksi, joita tarvitaan 1 kohdassa säädetyn saatavien tilannetta koskevan vuotuisen selvityksen tekemiseksi, erityisesti varmistaakseen, että tiedot ovat tässä osastossa vahvistettujen sääntöjen mukaiset.

II   luku

Työttömyysetuuksien korvaaminen perusasetuksen 65 artiklan mukaisesti

69 artikla

Työttömyysetuuksien korvaaminen

Perusasetuksen 65 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun sopimuksen puuttuessa asuinpaikan laitos pyytää sen jäsenvaltion ▐, jonka lainsäädäntöä edunsaajaan viimeksi sovellettiin, laitosta korvaamaan työttömyysetuudet perusasetuksen 65 artiklan 6 ja 7 kohdan nojalla. Pyyntö tehdään kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuosipuoliskon päättymisestä, jonka kuluessa korvauspyynnön kohteena olevien työttömyysetuuksien viimeinen maksu suoritettiin. Pyynnössä on ilmoitettava maksettujen etuuksien määrä perusasetuksen 65 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden tai mainitun artiklan 7 kohdassa tarkoitetun viiden kuukauden kauden aikana, kausi, jolta etuudet on maksettu, ja työttömän tunnistetiedot. Saatavat on esitettävä ja maksettava asianomaisten jäsenvaltioiden yhteyselinten välityksellä.

Pyyntöjen harkitsemista ei edellytetä sen jälkeen, kun ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu määräaika on päättynyt.

Täytäntöönpanoasetuksen 65 artiklan 1 kohdan ja 66 artiklan 4–6 kohdan säännöksiä sovelletaan ▐ soveltuvin osin.

Velkojalaitos voi periä korkoa maksamattomista saatavista täytäntöönpanoasetuksen 66 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden määräajan päättymisestä lukien. Korko lasketaan täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Perusasetuksen 65 artiklan 6 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettu korvauksen enimmäismäärä on kussakin yksittäistapauksessa sen etuuden määrä, johon asianomaisella henkilöllä olisi oikeus sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jota häneen viimeksi sovellettiin, jos henkilö olisi ilmoittautunut tuon jäsenvaltion työvoimaviranomaisille. Kuitenkin liitteessä XY luetelluissa jäsenvaltioiden välisissä suhteissa näistä jäsenvaltioista sen, jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön viimeksi sovellettiin, toimivaltaiset laitokset määrittävät enimmäismäärän kussakin yksittäistapauksessa niiden työttömyysetuuksien keskimäärän perusteella, jotka on annettu tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti edellisenä kalenterivuonna.

III   luku

Liikaa maksettujen etuuksien ja tilapäisten maksujen takaisinperiminen ja vähentäminen sekä perintään liittyvä avunanto

1   JAKSO

Periaatteet

70 artikla

1.   Sovellettaessa perusasetuksen 84 artiklaa ja sen määrittelemissä puitteissa saatavien periminen on mahdollisuuksien mukaan suoritettava vähennysten kautta sekä velkojalaitosten, jäljempänä ”pyynnön esittäneiden elinten, ja velallislaitosten”, jäljempänä ”pyynnön vastaanottaneiden elinten”, välillä että vakuutettuun nähden täytäntöönpanoasetuksen 71 ja 72 artiklan mukaisesti.

Jos saatavaa kokonaisuudessaan tai sen osaa ei ole voitu periä ensimmäisen alakohdan mukaisesti vähennysten kautta, edunsaajan maksettavaksi kuuluvat määrät peritään täytäntöönpanoasetuksen 73–82 artiklan mukaisesti.

2.   Yhteyselintä pidetään pyynnön vastaanottaneena elimenä niiden hakemusten osalta, jotka on osoitettu sille.

2   JAKSO

Vähentäminen

71 artikla

Perusteetta tai liikaa maksetut rahaetuudet

1.   Jos jäsenvaltion laitos on maksanut etuudensaajalle suuremman summan kuin mihin tällä on oikeus, laitos pyytää sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin minkä tahansa muun jäsenvaltion laitosta, joka vastaa etuuksien suorittamisesta etuudensaajalle, vähentämään liikaa maksetun määrän kyseiselle etuudensaajalle maksettavasta määrästä. Viimeksi mainittu laitos tekee vähentämisen sen soveltamassa lainsäädännössä tällaiselle vähentämiselle säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ikään kuin se itse olisi maksanut liikaa etuutta ja siirtää vähennetyn määrän velkojana olevalle laitokselle.

2.    Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan mukaisesti viimeistään kaksi kuukautta sen jälkeen, kun sovellettava lainsäädäntö on määritetty tai etuuksien maksamisesta vastaava laitos tunnistettu, rahaetuudet tilapäisesti maksanut laitos laatii selvityksen määrästä, joka toimivaltaisen laitoksen on maksettava sille. Jos etuudensaaja ja/tai hänen työnantajansa on maksanut maksut tilapäisesti, nämä summat otetaan huomioon laskettaessa kyseistä määrää.

Etuudensaajalle maksettavista etuuksista vastaava toimivaltainen laitos vähentää tilapäisesti maksetun määrän niistä määristä, jotka sen on maksettava asianomaiselle henkilölle. Maksamisesta vastaava laitos tekee vähennyksen sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ja siirtää vähennetyn määrän velkojana olevalle laitokselle viipymättä.

3.   Jos vakuutettu on saanut sosiaalietuuksia jäsenvaltion alueella aikana, jolloin hänellä oli oikeus etuuksiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, etuuksia antanut laitos voi, jos sillä on laillinen oikeus vaatia mainitulle henkilölle suoritettuja etuuksia takaisin, pyytää minkä tahansa muun jäsenvaltion laitosta, joka vastaa etuuden suorittamisesta tälle henkilölle, vähentämään maksetun etuuden määrästä, jonka viimeksi mainittu maksaa asianomaiselle henkilölle.

Tätä säännöstä sovelletaan soveltuvin osin vakuutetun perheenjäseniin, jotka ovat saaneet etuuksia jonkin jäsenvaltion alueella aikana, jolloin vakuutetulla oli oikeus etuuksiin jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla kyseisen perheenjäsenen osalta.

Velkojana oleva laitos ilmoittaa maksamisesta vastaavalle laitokselle selvityksen sille maksettavaksi kuuluvasta määrästä. Maksamisesta vastaava laitos tekee vähennyksen sen soveltamassa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin ja siirtää vähennetyn määrän velkojana olevalle laitokselle viipymättä.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen laitos toimittaa asianomaiselle henkilölle tämän tilannetta koskevan selvityksen, jossa esitetään maksettavina olevat tai liikaa maksetut määrät sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

72 artikla

Perusteetta tai liikaa perityt maksut

Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan mukaisesti laitos, joka on perinyt maksut tilapäisesti vakuutetulta ja/tai hänen työnantajaltaan, korvaa kyseiset määrät henkilöille, jotka ovat ne maksaneet, vasta sen jälkeen kun se on kysynyt toimivaltaiselta laitokselta määrät, jotka on maksettava sille täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

3   JAKSO

Perintä

73 artikla

Tiedonsaantia koskevat pyynnöt

1.   Pyynnön esittäneen elimen pyynnöstä pyynnön vastaanottanut elin toimittaa tälle kaikki tiedot, jotka voivat olla tarpeen saatavien perimisessä.

Näiden tietojen hankkimiseksi pyynnön vastaanottanut elin käyttää valtuuksia, joista säädetään kaikkien sen omassa maassa aiheutuneiden samankaltaisten saatavien perintään sovellettavissa laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä.

2.   Tiedonsaantia koskevassa pyynnössä on ilmoitettava nimi, osoite ja muut tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot, jotka pyynnön esittävä elin saa yleensä käyttöönsä henkilöstä, jota toimitettavat tiedot koskevat; myös pyynnön kohteena olevan saatavan laatu ja määrä on ilmoitettava.

3.   Pyynnön vastaanottavan elimen ei tarvitse toimittaa tietoja, joita se ei saisi haltuunsa periäkseen omassa jäsenvaltiossaan aiheutuneita samankaltaisia saatavia.

4.   Pyynnön vastaanottanut elin ilmoittaa pyynnön esittäneelle elimelle tietoja koskevan pyynnön epäämisen perusteet.

74 artikla

Tiedoksianto

1.   Pyynnön esittäneen elimen pyynnöstä pyynnön vastaanottanut elin ilmoittaa vastaanottajalle omassa jäsenvaltiossaan vastaavien asiakirjojen tiedoksiantoa koskevien voimassa olevien sääntöjen mukaisesti kaikista pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion toimittamista asiakirjoista ja päätöksistä, myös oikeudellisista, jotka liittyvät saatavaan tai sen perimiseen.

2.   Tiedoksiantopyynnössä on ilmoitettava nimi, osoite ja muut tiedot, jotka pyynnön esittävä elin saa yleensä käyttöönsä vastaanottajasta, tiedoksi annettavan asiakirjan tai päätöksen luonne ja aihe sekä tarvittaessa nimi ja osoite ja muut tiedot, jotka pyynnön esittävä elin saa yleensä käyttöönsä velallisesta, asiakirjassa tai päätöksessä tarkoitettu saatava sekä muut mahdollisesti hyödylliset tiedot.

3.   Pyynnön vastaanottanut elin ilmoittaa viipymättä pyynnön esittäneelle elimelle tiedoksiantopyynnön seurannasta, erityisesti päivän, jona päätös tai asiakirja on toimitettu vastaanottajalle.

75 artikla

Takaisinperintää koskeva pyyntö

1.   Maksujen taikka perusteetta tai liikaa maksettujen etuuksien takaisinperintää koskevassa pyynnössä, jonka pyynnön esittävä elin osoittaa pyynnön vastaanottavalle elimelle, on oltava liitteenä virallinen tai oikeaksi todistettu jäljennös saatavan perinnän mahdollistavasta asiakirjasta, joka on laadittu pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa, ja tarvittaessa muut perintään tarvittavat alkuperäiset asiakirjat tai niiden oikeaksi todistetut jäljennökset.

2.   Pyynnön esittänyt elin saa pyytää saatavien perintää vain, jos

a)	jäsenvaltio ei riitauta saatavaa tai sen perimisen mahdollistavaa asiakirjaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 78 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa

b)	se on omassa jäsenvaltiossaan soveltanut 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan perusteella käytettävissään olevia asianmukaisia perintämenettelyjä eivätkä toteutetut toimenpiteet ole johtaneet saatavan maksamiseen täysimääräisenä.

3.   Perintäpyynnössä on ilmoitettava

a)	nimi, osoite ja muut asianomaisen henkilön ja/tai tämän omaisuutta hallussa pitävän kolmannen osapuolen tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot

b)	pyynnön vastaanottavan elimen tunnistamisen kannalta merkitykselliset tiedot

c)	saatavan perinnän mahdollistava asiakirja, joka on laadittu pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa

d)	saatavan laatu ja määrä, mukaan luettuina pääoma, korko sekä muut aiheutuneet seuraamukset, sakot ja kulut, ilmoitettuna molempien elinten jäsenvaltion valuuttana

e)	päivämäärä, jona pyynnön esittänyt elin ja/tai pyynnön vastaanottanut elin on antanut asiakirjan tiedoksi vastaanottajalle

f)	ajankohta, josta alkaen, ja ajanjakso, jonka kuluessa perintä voidaan suorittaa pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion voimassa olevien lakien mukaisesti

g)	muut merkitykselliset tiedot.

4.   Perintäpyyntöön on lisäksi liitettävä pyynnön esittäneen elimen lausunto, jossa 2 kohdassa asetetut ehdot vahvistetaan täytetyiksi.

5.   Pyynnön esittänyt elin toimittaa pyynnön vastaanottaneelle elimelle kaikki perintäpyynnössä tarkoitettuun asiaan liittyvät tarpeelliset tiedot heti ne saatuaan.

76 artikla

Perimisen mahdollistava asiakirja

1.   Saatavan perinnän mahdollistava asiakirja tunnustetaan ja katsotaan ilman eri toimenpiteitä perinnän mahdollistavaksi asiakirjaksi pyynnön vastaanottaneen elimen osalta.

2.   Saatavan perinnän mahdollistava asiakirja voidaan tarvittaessa ja pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien määräysten mukaisesti hyväksyä tai tunnustaa taikka sitä voidaan täydentää tai se voidaan korvata asiakirjalla, joka mahdollistaa perinnän kyseisen jäsenvaltion alueella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

Pyynnön vastaanottamista seuraavien kolmen kuukauden kuluessa toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät saattamaan loppuun asiakirjan hyväksymiseen, tunnustamiseen, täydentämiseen tai korvaamiseen liittyvät muodollisuudet lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan kolmannen alakohdan säännöksiä. Viranomaiset eivät voi kieltäytyä, jos perinnän mahdollistava asiakirja on laadittu moitteettomasti. Pyynnön vastaanottaneen elimen on ilmoitettava pyynnön esittäneelle elimelle perusteet kolmen kuukauden määräajan ylitykselle.

Jos jokin näistä muodollisuuksista antaa aihetta saatavaa ja/tai pyynnön esittäneen elimen antamaa perinnän mahdollistavaa asiakirjaa koskevaan riitauttamiseen, asiassa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 78 artiklaa.

77 artikla

Maksamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat

1.   Takaisinperintä suoritetaan pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion valuutassa. Pyynnön vastaanottanut elin siirtää perittävänä olevan saatavan koko määrän pyynnön esittäneelle elimelle.

2.   Pyynnön vastaanottanut elin voi myöntää velalliselle tietyn maksuajan tai sallia maksamisen erissä, jos sen jäsenvaltiossa voimassa olevat lait, asetukset tai hallinnolliset käytännöt sen sallivat ja sen jälkeen, kun se kuullut pyynnön esittänyttä elintä. Pyynnön vastaanottaneen elimen tämän maksuajan perusteella perimä korko tilitetään sekin pyynnön esittäneelle elimelle.

Siitä päivästä lukien, jona perinnän mahdollistava asiakirja on täytäntöönpanoasetuksen 76 artiklan mukaisesti hyväksytty, tunnustettu, täydennetty tai korvattu, maksun viivästymisestä peritään korkoja pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti ja myös ne tilitetään pyynnön esittäneelle elimelle.

78 artikla

Saatavan tai saatavan perinnän mahdollistavan asiakirjan riitauttaminen

1.   Jos asianomainen henkilö riitauttaa perintämenettelyn aikana saatavan tai pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa annetun perinnän mahdollistavan asiakirjan, hänen on saatettava asia pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi kyseisessä jäsenmaassa voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti. Pyynnön esittäneen elimen on ilmoitettava tästä pyynnön vastaanottaneelle elimelle. Myös asianomainen henkilö voi ilmoittaa asiasta pyynnön vastaanottaneelle elimelle.

2.   Saatuaan pyynnön esittäneeltä elimeltä tai asianomaiselta henkilöltä 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen pyynnön vastaanottanut elin keskeyttää heti täytäntöönpanomenettelyn asiassa toimivaltaisen elimen päätöstä odotettaessa, ellei pyynnön esittänyt elin toisen alakohdan mukaisesti pyydä toisin. Jos pyynnön esittänyt elin pitää sitä tarpeellisena, se voi ryhtyä suojatoimenpiteisiin taatakseen perinnän, sikäli kuin se on mahdollista sen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti samankaltaisten saatavien osalta.

Pyynnön esittänyt elin voi sen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti pyytää pyynnön vastaanottanutta elintä perimään riitautetun saatavan, mikäli se on mahdollista pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista. Jos asian riitauttaminen ratkeaa myönteisesti velallisen kannalta, pyynnön esittäneen elimen on korvattava peritty summa kokonaisuudessaan sekä kaikki korvaukset, jotka kuuluvat maksettaviksi pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

3.   Jos riitauttaminen koskee pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa toteutettuja perintätoimenpiteitä, asia viedään käsiteltäväksi kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiseen elimeen sen lakien ja asetusten mukaisesti.

4.   Jos toimivaltainen elin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu 1 kohdan mukaisesti, on oikeudellinen tai hallinnollinen tuomioistuin, kyseisen tuomioistuimen päätös, jos se on pyynnön esittäneelle laitokselle myönteinen ja sallii saatavan perimisen pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa, on ”perinnän mahdollistava asiakirja”, ja saatava peritään tämän päätöksen perusteella.

79 artikla

Avunantoon liittyvät rajoitukset

Pyynnön vastaanottanut elin ei ole velvollinen

a)

antamaan täytäntöönpanoasetuksen 73–78 artiklassa tarkoitettua apua, jos saatavan perintä aiheuttaisi velallisen tilanteen takia vakavia taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia elimen jäsenvaltiossa edellyttäen, että pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevat lait, asetukset tai hallinnolliset käytännöt sallivat kyseiset toimet samankaltaisten kansallisten saatavien osalta

b)

antamaan täytäntöönpanoasetuksen 73–78 artiklassa tarkoitettua apua, jos täytäntöönpanoasetuksen 73–75 artiklan mukainen alkuperäinen pyyntö koskee yli viisi vuotta vanhoja saatavia laskettuna siitä hetkestä, jolloin perinnän mahdollistava asiakirja on laadittu pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien, asetusten tai hallinnollisten käytäntöjen mukaisesti, pyynnön esittämisajankohtaan asti. Kuitenkin tapauksissa, joissa saatava tai asiakirja on riitautettu, määräaika lasketaan alkavaksi hetkestä, jolloin pyynnön esittänyt valtio vahvistaa, ettei saatavaa tai asiakirjaa voi enää riitauttaa.

80 artikla

Suojatoimenpiteet

Pyynnön esittäneen elimen perustellusta pyynnöstä pyynnön vastaanottanut elin toteuttaa suojatoimenpiteitä, joilla taataan saatavan periminen, mikäli tämä on mahdollista pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien tai asetusten mukaisesti.

Ensimmäisen alakohdan täytäntöönpanoa varten sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 73–75 ║ ja 77 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä ja menettelyjä soveltuvin osin.

81 artikla

Kulut

1.   Jos saatava peritään täytäntöönpanoasetuksen 71 ja 72 artiklassa tarkoitetulla vähentämismenetelmällä, täytäntöönpanokulujen korvaamista ei pyydetä.

2.   Pyynnön vastaanottanut elin perii asianomaiselta henkilöltä kaikki kulut, jotka liittyvät täytäntöönpanoasetuksen 73–77 ja 81 artiklan mukaisesti suoritettuun perintään, ja pidättää ne jäsenvaltiossaan samankaltaisiin saataviin sovellettavien lakien ja asetusten mukaisesti.

3.   Jäsenvaltiot ovat vaatimatta toisiltaan perusasetuksen tai täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukaisesti vastavuoroisesta avunannosta aiheutuneiden kulujen korvaamista.

4.   Jos kyseessä on erityisiä vaikeuksia aiheuttava perintä, johon liittyy erittäin korkeita kuluja, pyynnön esittänyt ja pyynnön vastaanottanut elin voivat sopia erityisistä korvausmenettelyistä.

5.   Pyynnön esittäneen elimen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on velvollinen korvaamaan pyynnön vastaanottaneen elimen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki kulut ja menetykset, jotka ovat aiheutuneet toimista, jotka on tunnustettu perusteettomiksi saatavan tosiasiallisen esiintymisen tai pyynnön esittäneen elimen antaman perinnän mahdollistavan asiakirjan hyväksyttävyyden osalta.

V   OSASTO

ERINÄISET SÄÄNNÖKSET SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

82 artikla

Hallinnolliset ja lääkärintarkastukset

1.   Jos täytäntöönpanoasetuksen III osaston I, II ja IV luvussa tarkoitettujen etuuksien saaja oleskelee tai asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastaava laitos sijaitsee, etuuden saajan oleskelu- tai asuinpaikan laitos suorittaa lääkärintarkastuksen maksamisesta vastaavan laitoksen pyynnöstä oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen soveltaman lainsäädännön sääntöjen mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta täytäntöönpanoasetuksen 27 artiklan säännösten soveltamista. Tällöin oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen tekemät havainnot sitovat maksamisesta vastaavaa laitosta.

Jos oleskelu- tai asuinpaikan laitosta on perusasetuksen 82 artiklan mukaan pyydetty suorittamaan lääkärintarkastus, sen on meneteltävä soveltamassaan lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Tällaisten menettelyjen puuttuessa se kääntyy maksamisesta vastaavan laitoksen puoleen saadakseen tietoja sovellettavista menettelyistä.

Maksamisesta vastaavalla laitoksella säilyy kuitenkin oikeus tarkastuttaa tämän jälkeen edunsaaja itse valitsemallaan lääkärillä. Edunsaajaa voidaan kehottaa menemään maksamisesta vastaavan laitoksen jäsenvaltioon kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että hän pystyy matkustamaan sinne vaarantamatta terveyttään ja että maksamisesta vastaava laitos vastaa tähän liittyvistä matka- ja oleskelukustannuksista.

2.   Jos täytäntöönpanoasetuksen III osaston I, II ja IV luvussa tarkoitettujen etuuksien saaja oleskelee tai asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastaava laitos sijaitsee, etuuden saajan oleskelu- tai asuinpaikan laitos suorittaa hallinnollisen tarkastuksen maksamisesta vastaavan laitoksen pyynnöstä. Maksamisesta vastaava laitos ilmoittaa oleskelu- tai asuinpaikan laitokselle seikat, joihin hallinnollisen tarkastuksen olisi kohdistuttava. Jos näitä seikkoja ei ilmoiteta, oleskelu- tai asuinpaikan laitos tekee tarkastuksen omassa lainsäädännössään säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

Oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen on toimitettava raportti maksamisesta vastaavalle laitokselle, joka pyysi tarkastusta.

83 artikla

Tiedoksiannot

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ║ komissiolle perusasetuksen 1 artiklan m, q ja r alakohdassa sekä täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen elinten samoin kuin täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti nimettyjen laitosten yhteystiedot.

2.   Edellä ║ 1 kohdassa tarkoitetuille elimille on annettava sähköistä tunnistamista varten tunnistekoodi ja sähköinen osoite.

3.   Hallintotoimikunta vahvistaa rakenteen, sisällön ja säännöt, kuten yhteisen muodon ja mallin, 1 kohdassa tarkoitettujen yhteystietojen ilmoittamista varten .

4.    Täytäntöönpanoasetuksen liitteessä IV annetaan yksityiskohtaiset tiedot julkisesta tietokannasta, joka sisältää 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Tietokannan perustaa ja sitä hoitaa komissio. Jäsenvaltioiden on kuitenkin vastattava omien kansallisten yhteystietojensa syöttämisestä tähän tietokantaan. Lisäksi jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 1 kohdassa vaaditut kansalliset yhteystiedot pitävät paikkansa.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen jatkuva ylläpito.

▐

84 artikla

Tiedottaminen

1.   Hallintotoimikunta laatii tarvittavia tiedotteita, jotta asianomaiset saisivat tietoa oikeuksistaan ja niistä hallinnollisista muodollisuuksista, jotka on täytettävä näiden oikeuksien saamiseksi. Tietojen levittäminen tehdään ensisijaisesti sähköisesti antamalla tiedot saataville verkkosivuilla, joihin kansalaisilla on pääsy. Hallintotoimikunta varmistaa niiden säännöllisen päivityksen.

2.    Perusasetuksen 75 artiklassa tarkoitettu neuvoa-antava komitea voi antaa lausuntoja ja suosituksia tietojen ja niiden levityksen parantamiseksi.

3.   Jäsenvaltioiden on valvottava, että tarvittavat tiedot ovat perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden saatavilla, jotta he saisivat tietoa perusasetuksella ja täytäntöönpanoasetuksella tehdyistä muutoksista voidakseen hyödyntää oikeuksiaan.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että niiden laitokset ovat tietoisia kaikista yhteisön säännöksistä ja muista toimista, myös hallintotoimikunnan päätöksistä, ja että ne soveltavat niitä, perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalalla ja niissä säädetyin edellytyksin.

85 artikla

Valuutan muuntaminen

Sovellettaessa perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännöksiä valuuttojen vaihtokurssi on Euroopan keskuspankin julkaisema viitekurssi.

86 artikla

Tilastot

Toimivaltaiset viranomaiset laativat ja toimittavat perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamista koskevat tilastot hallintotoimikunnan sihteeristölle. Tiedot kerätään ja järjestetään hallintotoimikunnan määrittelemän suunnitelman ja menetelmän mukaisesti. Komissio huolehtii tietojen levittämisestä.

87 artikla

Liitteiden muuttaminen

Täytäntöönpanoasetuksen liitteitä I, II, III ja IV sekä perusasetuksen liitteitä I, VI, VII, VIII ja IX voidaan muuttaa vain komission asetuksella asianomaisten jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä ja hallintotoimikunnan yksimielisellä päätöksellä.

88 artikla

Siirtymäsäännökset

Perusasetuksen 87 artiklan säännöksiä sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaan kuuluviin tilanteisiin.

89 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan … (8) alkaen neuvoston asetus (ETY) N:o 574/72.

Asetus (ETY) N:o 574/72 pysyy kuitenkin voimassa ja sen oikeusvaikutukset säilyvät seuraavien säädösten osalta:

a)

neuvoston asetus (EY) N:o 859/2003 (9), annettu 14 päivänä toukokuuta 2003, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi, niin kauan kuin kyseistä asetusta ei kumota tai muuteta

b)	neuvoston asetus (ETY) N:o 1661/85 (10), annettu 13 päivänä kesäkuuta 1985, yhteisön siirtotyöläisten sosiaaliturvaa koskevien sääntöjen teknisestä mukauttamisesta Grönlannin osalta, niin kauan kuin kyseistä asetusta ei kumota tai muuteta

c)

sopimus Euroopan talousalueesta (11) sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välinen sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta (12) ja muut sopimukset, joissa viitataan asetukseen (ETY) N:o 574/72, niin kauan kuin kyseisiä sopimuksia ei muuteta täytäntöönpanoasetuksen perusteella.

2.   Yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/49/EY (13) olevia viittauksia asetukseen (ETY) N:o 574/72 pidetään viittauksina täytäntöönpanoasetukseen .

90 artikla

Loppusäännökset

Tämä asetus tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  ║ EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1 . Oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 200, 7.6.2004, s. 1 .

(2)  EUVL C 324, 30.12.2006, s. 59 .

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. heinäkuuta 2008.

(4)   EUVL L 150, 10.6.2008, s. 28.

(5)  EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1 ║.

(6)   EYVL L 281, 23.11 1995, s. 31.

(7)   Viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(8)  Tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(9)  EUVL L 124, 20.5.2003, s. 1.

(10)  EYVL L 160, 20.6.1985, s. 7.

(11)  EYVL L 1, 3.1.1994, s. 1.

(12)  EYVL L 114, 30.4.2002, s. 6 ║.

(13)  EYVL L 209, 25.7.1998, s. 46.