22.9.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 255/66

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uusi kumppanuus korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi: korkeakoulujen ja yritysten välisen vuoropuhelun EU-foorumi”

KOM(2009) 158 lopullinen

(2010/C 255/12)

Esittelijä: Brendan BURNS

Komissio päätti 2. huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Uusi kumppanuus korkeakoulujen nykyaikaistamiseksi: korkeakoulujen ja yritysten välisen vuoropuhelun EU-foorumi

KOM(2009) 158 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 15. lokakuuta 2009. Esittelijä oli Brendan Burns.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 16.–17. joulukuuta 2009 pitämässään 458. täysistunnossa (joulukuun 17. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 60 puolesta ja 12 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Suositukset

1.1   ETSK:n mielestä termin ”yliopisto” käyttäminen kaikista korkea-asteen oppilaitoksista ottamatta huomioon niiden nimeä tai asemaa jäsenvaltioissa aiheuttaa sekaannusta. Korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten kumppanuuksien edistämiseksi olisi päinvastoin määritettävä tarkoin oppiaineet, joiden yhteydessä tällaiset kumppanuudet ovat asianmukaisia, ja molemmille osapuolille olisi annettava mahdollisuus vapaasti pohtia niiden tuomia molemminpuolisia etuja. Sen vuoksi ETSK ehdottaa, että käytetään yleisempää termiä ”korkea-asteen oppilaitokset” ja että tätä käytetään näin ollen foorumin nimessä.

1.2   Euroopan komission tiedonannossa sekä EU:n korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten välistä vuoropuhelua varten luomassa foorumissa tulisi keskittyä tarkoin kohdennettuun yhteistyöhön ja toimenpiteisiin. Yhteistyömuodot on analysoitava etukäteen asianmukaisesti etenkin nykyisen kriisin vuoksi, koska ei voida tietää varmasti, onko yrityksillä mahdollisuuksia investoida (pitkäjänteisesti) suoraan tuleviin tutkinnon suorittajiin. Foorumia on käytettävä koulutusta ja työmarkkinoiden kehittämistä koskevien pitkän aikavälin julkisten tavoitteiden muotoilemiseen.

1.3   Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kuuleminen on tässä yhteydessä toivottavaa. Yritysten kanssa tehtävän yhteistyön ja foorumin luomisen tulee olla tarkoituksenmukaista, siitä ei saa tulla mekanismia, jolla ei ole juuri muuta arvoa kuin varojen kerääminen korkea-asteen oppilaitosten toimintaan. Näiden sitoutumisprosessien ja perustettavan foorumin ei myöskään pidä muuttua välineiksi, joiden avulla yritykset voivat ”hallita” korkea-asteen oppilaitoksia.

1.4   ETSK rohkaisee korkea-asteen oppilaitoksia ja yrityksiä luomaan tasa-arvoisempia kumppanuuksia, joissa molempia kannustetaan ryhtymään muutoksen vetureiksi, joihin molemmilla on arvokasta annettavaa ja joissa molemmat osapuolet tunnustavat erilaiset tavoitteensa ja yhteiskunnalliset tehtävänsä ja samalla tunnistavat ja hyödyntävät aihealoja ja yhtymäkohtia, joiden tiimoilta voidaan tehdä yhteistyötä (1).

1.5   Elinikäinen oppiminen: ennen kuin foorumi kehittää ammattikoulutusta koskevia tavoitteita, on tehtävä empiiristä tutkimusta sen selvittämiseksi, mitkä tehtävät toteutetaan yrityksissä ja millaisia tuloksia niistä odotetaan.

1.6   Yritysten tulee vastata sen määrittelemisestä, millaisia tuloksia työpaikoilla toteutettavista tai tarvittavista tehtävistä odotetaan siten, että samalla otetaan huomioon työntekijöiden elinikäistä oppimista koskevat tarpeet.

1.7   Elinikäisen oppimisen ohjelmiin pääsyn ehdoksi ei tulisi asettaa aiempia akateemisia saavutuksia tai tiettyjen pätevyyksien hankkimista. Elinikäisen oppimisen tulee perustua työntekijän ja hänen työpaikkansa käytännön tarpeisiin. Kaiken työpaikkakoulutuksen tulee olla tulossuuntautunutta eikä pätevyyksien hankkimisen tule olla sen päätarkoitus.

1.8   Käytännön kokemus on yritysmaailmassa korvaamatonta. Foorumissa tulisi näin ollen keskittyä ehdotuksiin siitä, kuinka tiedemaailman edustajat voisivat saada pätevöitävissä olevaa kokemusta sekä suurista että pienistä yrityksistä. Asiasta on jo runsaasti kokemuksia, ja myös esimerkit hyvistä käytänteistä olisi syytä analysoida.

1.9   Pk- ja mikroyrityksiä tuli rohkaista toimimaan foorumissa nykyistä aktiivisemmin.

1.10   Foorumin työskentely edellyttää, että pk-yritykset määritellään nykyistä käytännöllisemmin. Komitea ehdottaa seuraavaa jaottelua:

Yritysluokka	Henkilöstömäärä
keskisuuri yritys	<100
pieni yritys	<20
mikroyritys	<5

2.   Taustaa

2.1   Koulutuksen on todettu olevan erittäin tärkeä tekijä Lissabonin strategian yleistavoitteiden saavuttamisen kannalta. Jotta eurooppalainen yhteiskunta voisi selviytyä ja kilpailla uudessa globaalissa taloudessa, kansalaisten on oltava yrittäjähenkisempiä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että Euroopan koulujärjestelmiä uudenaikaistetaan ja korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten asema prosessin keskeisinä vetureina tunnustetaan.

2.2   Suurten kansainvälisten yhtiöiden ja korkea-asteen oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä on jo kumppanuuksia. Yhteiset teknologia-aloitteet, eurooppalaiset teknologiayhteisöt, huippuosaamisklusterit ja vasta perustettu Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti ovat hyviä esimerkkejä yhteistyön ja kumppanuuden uusista muodoista. Korkea-asteen oppilaitosten ja mikro- ja pk-yritysten välille ei valitettavasti ole kehitetty riittävästi samantyyppisiä suhteita.

2.3   Jotta voidaan lisätä tietoisuutta korkeakoulumaailman ja tiedemaailman edustajien roolien muuttumisesta, tarvitaan uusia tutkimuslinjoja. Korkea-asteen oppilaitoksilla on keskeinen rooli eurooppalaisen osaamisyhteiskunnan luomisessa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että korkea-asteen oppilaitokset kohtaavat niihin kohdistettujen odotusten kasvaessa paineita, joita on vaikea saada tasapainoon: korkea-asteen oppilaitosten odotetaan tekevän enemmän tiedettä ja olevan kilpailukykyisiä ja kustannustehokkaita samalla, kun niiden tulisi opettaa opiskelijoita aiempaa henkilökohtaisemmin ja korkeiden akateemisten standardien mukaisesti. Niiden tehtävä on näin ollen epäselvä, ja kyseiset oppilaitokset ovatkin vaarassa menettää roolinsa tiedon tuottajina ja levittäjinä (2).

2.4   Toukokuussa 2006 julkistetussa korkeakoulutuksen nykyaikaistamista koskevassa tiedonannossa (3) todettiin, että elinkeinoelämän tulisi antaa panoksensa kolmella alueella:

—	Hallinto: yritystoiminnan malleja voitaisiin tuoda yliopistomaailmaan.

—	Rahoitus: yrityksillä voi olla keskeinen asema niin koulutuksen kuin tutkimuksenkin rahoittamisessa.

—

Opinto-ohjelmat: opiskelijoiden täytyy saada sellaista koulutusta, joka valmistaa heitä nykyiseen ja tulevaisuuden työmaailmaan. Yritysten tulee osallistua tähän prosessiin ja tarjota harjoittelupaikkoja, jotka auttavat opiskelijoita siirtymään opintojen jälkeen työelämään. Yrityksiä täytyy kannustaa myös työntekijöidensä täydennyskoulutukseen ja näiden taitojen pitämiseen ajan tasalla koko työuran ajan.

2.5   Komissio perusti vuonna 2008 korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten foorumin, joka tukee niiden yhteistyötä ja jonka tarkoituksena on auttaa korkea-asteen oppilaitoksia vastaamaan paremmin ja nopeammin markkinoiden tarpeisiin sekä luomaan kumppanuussuhteita, joissa hyödynnetään tieteellistä ja teknistä osaamista.

2.6   Foorumiin osallistui korkea-asteen oppilaitoksia, yrityksiä, elinkeinonharjoittajajärjestöjä, välittäjätahoja ja julkisviranomaisia. Foorumi antoi osallistujille mahdollisuuden vaihtaa hyviä käytänteitä, keskustella yhteisistä ongelmista ja työstää yhdessä mahdollisia ratkaisuja.

3.   Komission ehdotuksen pääsisältö

3.1   Komissio myöntää, että korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten yhteistyötä on tarpeen parantaa. Näin ollen tarvitaan toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioita tuetaan korkeakoulutusjärjestelmiensä uudistamisessa.

3.2   Tiedonannon tarkoituksena on

—

esittää arvio siitä, mitä foorumin ensimmäinen vuosi sekä muut Euroopan tasolla toteutetut vastaavat toimet ovat opettaneet korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten yhteistyöhön liittyvistä haasteista ja esteistä. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa kehitellään työn tätä näkökohtaa perusteellisemmin.

—	tehdä ehdotuksia foorumin toiminnan seuraaviksi vaiheiksi.

—	suunnitella konkreettisia toimenpiteitä korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten yhteistyön vahvistamiseksi.

3.3   Kertomuksen tärkeimmät päätelmät, jotka vaikuttavat foorumin työskentelyyn, ovat seuraavat:

—	Yrittäjähenkisen kulttuurin kehittäminen korkea-asteen oppilaitoksissa vaatii perinpohjaisia muutoksia oppilaitosten hallinnossa ja johdossa.

—	Yrittäjyyskoulutuksen tulee olla kattavaa ja avointa kaikille kiinnostuneille opiskelijoille tieteenalasta riippumatta.

—	Korkea-asteen oppilaitosten tulisi ottaa yrittäjiä ja elinkeinoelämän edustajia mukaan yrittäjyyden opettamiseen.

—	Opetushenkilöstöllä tulisi olla mahdollisuus perehtyä elinkeinoelämään ja saada koulutusta yrittäjyyden opettamiseen.

—	Korkea-asteen oppilaitoksilla ja julkisilla tutkimusorganisaatioilla tulisi olla selkeitä pitkän tähtäimen strategioita henkisen omaisuuden oikeuksien hallinnointia varten.

—	Pk-yritysten kohtaamiin erityishaasteisiin kumppanuuksien aloittamisessa korkea-asteen oppilaitosten kanssa on paneuduttava.

—	Elinikäinen oppiminen on sisällytettävä korkea-asteen oppilaitosten tavoitteisiin ja strategioihin.

—	Taitojen ajantasaistamista ja kehittämistä on arvostettava työmarkkinoilla ja työnantajien keskuudessa.

—	Elinikäistä oppimista on kehitettävä yhteistyössä yritysten kanssa – korkea-asteen oppilaitokset eivät voi suunnitella ja toteuttaa sitä yksin.

—	Maakohtaisten ja alueellisten olosuhteiden tulee kannustaa korkea-asteen oppilaitoksia yhteistyöhön yritysten kanssa.

—	Korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten yhteistyö tulee sisällyttää institutionaalisiin strategioihin. Johtajuus ja tehokas henkilöstöhallinto ovat ratkaisevan tärkeitä yhteistyön toteuttamisessa.

3.4   Helpottaakseen edellä mainituista tavoitteista käytävää keskustelua komissio aikoo vahvistaa korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten välisen vuoropuhelun EU-foorumia täysistunnoilla ja teemakohtaisilla seminaareilla. Verkkohuomion hankinta olisi suositeltavaa. Tavoitteena on myös edistää EU:n ulkopuolisten maiden valtiollisten ja alueellisten viranomaisten ja muiden tahojen osallistumista.

3.5   Komissio aikoo foorumista saatujen tulosten perusteella tarkastella uusien jäsenneltyjen kumppanuusmuotojen luomista korkea-asteen oppilaitosten ja erityisesti pk-yritysten välille sekä pohtia, kuinka näitä kumppanuuksia voitaisiin tukea EU-ohjelmien kautta. Komissio aikoo myös tutkia, voitaisiinko yritysten kanssa käytävää vuoropuhelua laajentaa muillekin koulutuksen aloille.

4.   ETSK:n yleiset huomiot

4.1   ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio pyrkii parantamaan korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten suhteita. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että tiedonannon sisältö rajoittuu lähinnä vahvistamaan aiemmissa asiakirjoissa esitettyä kritiikkiä ja päätyy samaan johtopäätökseen: ”Meillä on ongelma ja jotain pitäisi tehdä”. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että silloin kun komission tiedonannossa esitetään toimia korkeakoulujen ja yritysten yhteistyön parantamiseksi, se tehdään yksipuolisesti: korkeakoulujen olisi esimerkiksi omaksuttava yritysmaailmasta liikkeenjohdolliset rakenteet, helpotettava yritysmaailmaa edustavien käytännön osaajien suoraa osallistumista toimintaansa, tarjottava yrittäjyyskoulutusta jne.(ks. kohta 3.3).

4.2   ETSK on huolissaan siitä, että tiedonannon lähestymistapa on liian akateeminen ja suositukset liian epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia. On hämmentävää, että korkeakouluilla tarkoitetaan tässä kaikkia korkea-asteen oppilaitoksia riippumatta niiden nimestä tai asemasta jäsenvaltiossa. Erilaiset korkea-asteen oppilaitokset tarjoavat elinkeinoelämälle erilaisia palveluita. Taitoihin perustuvaan koulutukseen keskittyvät oppilaitokset tarjoavat näin ollen erilaisia tuotteita kuin tietopohjaisiin kursseihin keskittyvät laitokset. Esimerkiksi perinteisten yliopistojen ensisijaisena tehtävänä on tuottaa tietämystä ja pitää yllä kulttuurista jatkuvuutta. Humanistiset ja yhteiskuntatieteet sekä perustutkimus ovat niissä vallitsevassa asemassa.

4.3   Useimmat työnantajat ymmärtävät korkea-asteen oppilaitosten ja muiden jatkokoulutusmuotojen välisen perinteisen eron. Ne odottavat korkea-asteen oppilaitosten kouluttavan opiskelijoita siten, että näillä on valmistuessaan syvällinen ymmärtämys omasta alastaan. He pitävät korkeakoulututkintoa pikemminkin merkkinä potentiaalista kuin todistuksena taidoista. Muiden korkeatasoisten ammatillisten tai muiden tutkintojen ja pätevyyksien haltijoilta he sen sijaan katsovat voivansa odottaa tehtävien suorittamisen vaatimaa taitoa. Tämä tiedonanto ja sitä tukeva komission yksiköiden valmisteluasiakirja eivät tuo näihin kysymyksiin lisävaloa.

4.4   ETSK on tietoinen ongelmista, jotka liittyvät korkea-asteen oppilaitosten niin sanottuun yhtiöitymiseen. Komitea katsoo, että opetusprosesseja ja -menettelyjä ei voi siirtää sellaisinaan Yhdysvalloista Eurooppaan. Eurooppalaisten korkea-asteen oppilaitosten on löydettävä uusi tapa tehdä yhteistyötä yritysten kanssa ja parantaa tarjoamiaan palveluita, tutkintoja ja tuloksia haittaamatta niiden perustutkimuskapasiteettia, joka on ensiarvoisen tärkeää, jotta unioni pysyy mukana kansainvälisessä kilpailussa.

4.5   Nykypäivän taloudellisessa tilanteessa kaikkien eurooppalaisten korkea-asteen oppilaitosten on muututtava ”asiakaslähtöisemmiksi” ja tietoisemmiksi yhteiskunnalle tuottamistaan kuluista ja hyödyistä. Niiden ja yritysten foorumin pitäisi olla ihanteellinen kumppani pyrittäessä auttamaan korkea-asteen oppilaitoksia tässä uudessa roolissaan On kuitenkin määritettävä, mitä ”asiakkaalla” tarkoitetaan yleisen edun, työnantajien sekä yksittäisen opiskelijan näkökulmasta.

4.6   Nämä painopisteisiin tehtävät muutokset vaikuttavat korkea-asteen oppilaitosten talouteen. Se, missä määrin markkinoiden tulisi määritellä akateemisia painopisteitä, on äärimmäisen tärkeä tekijä, jota on tarkasteltava huolellisesti. Keskittyminen yksinomaan kilpailukykyyn ja yrityssuuntautumiseen ja niiden pitäminen ehdottomina standardeina saattaisi osaltaan johtaa koulutusohjelmien ja tutkimusalojen kaventumiseen. Tästä suuntauksesta on osoituksena klassisten oppiaineiden suosion vähentyminen, mikä on havaittavissa maailmanlaajuisesti. Prosessi (4) ei rajoitu ainoastaan humanistisiin aiheisiin, vaan sitä tapahtuu myös klassisissa tiedeaineissa, kuten kemiassa, fysiikassa ja matematiikassa, sekä taloustieteessä ja muissa yhteiskuntatieteissä.

4.7   Komissio toteaa tiedonannossaan, että kaikkien suositusten päätavoitteena on tehdä eurooppalaisista korkea-asteen oppilaitoksista ”ratkaisevia voimia Euroopan pyrkiessä maailman johtavaksi tietopohjaiseksi taloudeksi ja yhteiskunnaksi”. Vaikka tämä saattaakin vaikuttaa kunnioitettavalta tavoitteelta, on kuitenkin huolestuttavaa, että ainoastaan korkea-asteen oppilaitokset on nimetty ”ratkaiseviksi voimiksi”. ETSK toivoisi, että yritykset ja kyseiset oppilaitokset olisivat tasa-arvoisia kumppaneita: molemmat tunnustaisivat omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja molemmat edistäisivät muutosta tasavertaisina. Yritykset tarjoaisivat käytännön kokemusta ja tietoa markkinatilanteesta, kun taas korkea-asteen oppilaitokset tarjoaisivat intellektuaalista sisältöä ja tukea. ETSK muistuttaa kuitenkin, että näiden EU:n kunnianhimoisten tavoitteiden toteutumiseen vaikuttavia ”ratkaisevia voimia” ovat yritysten ja korkea-asteen oppilaitosten lisäksi myös useat muut tekijät. Tavoitteita onkin tarkasteltava EU:n ja jäsenvaltioiden useiden poliittisten toimien valossa kiinnittämällä huomiota etenkin siihen, miten yhteiskunta tukee koulutusta ja työttömyyden torjuntaa.

4.8   ETSK myöntää, että opetus on suunniteltava työllistymistä silmällä pitäen, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että valmisteluasiakirjassa viitataan ”tuloksiin” (5.2/5.2.3/5.5.5), mutta on edelleen sitä mieltä, ettei se voi olla korkea-asteen oppilaitosten ainoa tehtävä. Komitea kuitenkin pohtii, kuinka ja kenen toimesta nämä tulokset määritellään ja kuinka ammatillinen koulutus ja ammattipätevyys sopivat lopulliseen muottiin, joka koskee korkeakoulutusta ja korkeakoulututkintoja ja ammatillista koulutus ja ammatillista pätevyyttä. Komitea katsoo, että näiden tulosten määrittely on ensiarvoisen tärkeää, jotta koulutuksen antamat taidot voidaan sopeuttaa työnantajien tarpeisiin erityisesti pk- ja mikroyrityksiä ajatellen, mutta huomauttaa, että verrattaessa ammatillisen koulutuksen kestoa eri tavoin kehittyviin eurooppalaisiin työmarkkinoihin ammatillinen koulutus ja yritysten työpaikat ovat vaikeasti sovitettavissa toisiinsa. Korkeakoulujen on taloutta lähellä olevilla erikoisaloilla otettava huomioon muuttuvan talouselämän opiskelijoille tai korkeakoulusta valmistuneille asettamat nykyiset vaatimukset tarjoamalla asiaankuuluvat teoreettiset tiedot.

4.9   Elinikäinen oppiminen on tärkeää sekä yrityksille että kansalaisille. Tiedonannossa ei kuitenkaan käsitellä yhdenvertaisiin koulutusmahdollisuuksiin liittyviä ongelmia. Tämä on vakava ongelma erityisesti niiden kansalaisten kannalta, joilla ei ole korkeamman asteen koulutusta. On selvää, että ilman erityisiä suosituksia käy niin, että korkea-asteen oppilaitoksesta valmistuneet saavat enemmän apua ja koulutusta, kun taas ne, joilla ei ole korkeamman asteen koulutusta, eivät onnistu pääsemään korkeakouluihin tai mihinkään korkeakoulupohjaisiin elinikäisen oppimisen ohjelmiin.

4.10   Ehdotusten taustalla tuntuu olevan se oletus, että komissio pystyy määrittelemään osaamisvajeesta kärsivät alat pelkästään tapaamalla työnantajia ja akateemisen maailman edustajia. On ironista, että tieteellisen tutkimuksen määrää kehotetaan lisäämään, mutta samalla kuitenkin vältetään suosittelemasta tieteellisten menetelmien hyödyntämistä sen määrittelyssä, missä osaamista tarvitaan eniten, tai opetuksen suunnittelussa sellaiseksi, että sen kautta voidaan vastata näihin tarpeisiin. Perustamalla yhdessä suurten yritysten kanssa korkeakouluihin instituutioita (esimerkiksi yhdistyksiä) voidaan määrittää, minkälaista pätevyyttä tutkinnon suorittaneilta käytännössä edellytetään, jotta he voivat vastata entistä paremmin talouselämän vaatimuksiin. Kyseiset instituutiot voisivat myös tukea osaltaan korkeakoulusta valmistuneiden välitystä yrityksiin.

4.11   Evidenssin puute on erityisen merkittävää elinikäisen oppimisen yhteydessä. Olisi syytä tehdä empiiristä tutkimusta, jotta saataisiin selville, mitä tehtäviä yrityksissä toteutetaan ja mitä vielä tarvittaisiin. Näiden tietojen selvittyä tulisi koulutuksen ja kaiken sitä seuraavan pätevöitymisen tähdätä määriteltyjen tulosten saavuttamiseen. Yrityksiä koskevien tulosten määrittelyn käytännöllisen luonteen vuoksi on olennaista, että yritykset osallistuvat kehitysprosessiin ja määrittelevät nämä tavoitteet. Asianomaisten saamat tiedot ovat ratkaisevia. Kun esimerkiksi tiedetään, että tietyllä sektorilla kaivataan runsaasti työvoimaa, kuten merenkulkuammateissa, potentiaalisille ”opiskelijoille” olisi tiedotettava (kotimaisista tai eurooppalaisista) korkea-asteen oppilaitoksista, joissa saa koulutusta kyseisiin, hyvin moninaisiin ja tietyissä tapauksissa erittäin korkeaa koulutusta vaativiin ammatteihin.

4.12   Komission tiedonannossa (kohdassa 2) todetaan, että ”korkeakoulujen ja yritysten välinen yhteistyö koskee kahta yhteisöä, joilla on selkeästi erilaiset kulttuurit, arvot ja tavoitteet”. Sitten käsitellään yksityiskohtaisesti sitä, kuinka kumppanuuksia näiden kahden alan välille on luotu, ja todetaan seuraavaa: ”Yhteistyö on kuitenkin hyvin epätasaista eri maiden, korkeakoulujen ja tieteenalojen välillä. Lisäksi yhteistyö ei ole kovin paljon vaikuttanut kyseisten sektoreiden hallintoon tai organisaatiokulttuureihin. Vain harvoilla korkeakouluilla on koko oppilaitoksen kattava strategia yhteistyölle yritysten kanssa, ja ne, joilla on, ovat keskittyneet vain muutamaan jäsenvaltioon.”

4.13   Edellä esitetty toteamus tiivistää yhden korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten yhteistyön keskeisimmistä ongelmista: monet vanhakantaiset korkeakoulut pyrkivät vain vähän – jos lainkaan – ymmärtämään liike-elämän kulttuuria, arvoja ja motivaatiota ja uskovat, että kaikkien ymmärtämiseen liittyvien muutosten täytyy tapahtua yritysten eikä oppilaitosten puolella. Aito yhteistyö edellyttää, että yritysten edustajat ottavat huomioon korkeakoulujen erityisen tehtävän ja niiden yrityksiin verrattuna erilaisen yhteiskuntavastuun. Samoin tulee huomioida, että korkeakoulujen yrityksille tuottamat hyödyt ovat enimmäkseen epäsuoria. Ennen tämän ongelman ratkaisemista annettavilla korkea-asteen oppilaitosten ja yritysten yhteistyötä koskevilla suosituksilla on todennäköisesti vain vähän arvoa.

4.14   Toteamus tuo esiin myös toisen ongelman: yhteistyö perustuu tällä hetkellä siihen, että korkea-asteen oppilaitokset tekevät yhteistyötä sellaisten suurten, usein monikansallisten yritysten kanssa, joiden yhteiskunnalliset ja taloudelliset tulokset ovat tunnettuja. Tästä herääkin kysymys: onko pk- ja mikroyrityksillä toivoa vaikuttaa korkea-asteen oppilaitoksiin, jos suurillakaan yrityksillä ei ole perinteisesti ollut kovin suurta vaikutusta? Tähän ongelmaan viitataan tiedonannon kohdassa 3.3: ”Pk-yritysten kohtaamiin erityishaasteisiin kumppanuuksien aloittamisessa korkeakoulujen kanssa on paneuduttava.” Siinä ei kuitenkaan anneta käytännön ehdotuksia siitä, mitä haasteet ja ratkaisut voisivat olla.

4.15   Asiakirjassa ei missään vaiheessa määritellä pk-yrityksiä selkeästi. Termi mainitaan tiedonannossa yhdeksän, vaikutusten arviointia käsittelevässä asiakirjassa kymmenen ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 76 kertaa, mutta komission asiakirjoista saa sen yleiskäsityksen, että määritelmä ei kata pieniä yrityksiä vaan pikemminkin ne yritykset, joilla on yli 200 työntekijää ja joiden liikevaihto on yli 10 miljoonaa euroa. Euroopan komissio määrittelee pk-yritykset tällä hetkellä seuraavasti:

Yritysluokka	Henkilöstömäärä	Vuosiliikevaihto		Tilikauden taseen loppusumma
keskisuuri yritys	<250	50 milj. euroa	tai	43 milj. euroa
pieni yritys	<50	10 milj. euroa	tai	10 milj. euroa
mikroyritys	<10	2 milj. euroa	tai	2 milj. euroa

Tämä määritelmä ei auta korkea-asteen oppilaitoksia tai foorumia pk-yritysten määrittelyssä etenkään silloin, jos käytetään vuosiliikevaihdon lukuja. Komitea katsoo, että pk-yritysten nykyisten määritelmien käyttäminen haittaa liikekumppanien löytämistä. Näin ollen olisi suotavaa laatia yksinkertaisempi ja todellisuutta paremmin heijastava määritelmä.

4.16   Viittaukset yrittäjyyden edistämiseen kautta koko koulutusjärjestelmän on syytä analysoida perusteellisesti, ja asiasta on annettava konkreettisia esimerkkejä. ETSK pelkää itse asiassa, että foorumi ei ehkä ole oikea paikka keskustella tästä hyvin laaja-alaisesta aiheesta. Tarve kehittää lasten luovuutta ja muita kykyjä, joita he tarvitsevat tulevissa ammateissaan, ja aikuisten tarve olla yrittäjähenkisiä työelämässä (erityisesti elinikäinen oppiminen) ovat kaksi eri asiaa.

4.17   Yritykset ovat huolissaan siitä, että yrittäjyydestä on tulossa korkeakoulutuksen uusi paraatituote. Korkea-asteen oppilaitoksilla on oma roolinsa yrittäjähenkisyyden edistämisessä ja kehittämisessä, mutta viime aikoina tehtävää on laajennettu kattamaan myös yrittäjäkoulutus. Maailman talousfoorumin huhtikuussa 2009 julkaisemassa yrittäjien uuden sukupolven kouluttamista koskevassa raportissa (Educating the next wave of Entrepreneurs) esitetään seuraava lainaus: ”Suurin osa siitä, mitä kuulet yrittäjyydestä, ei ole totta. Se ei ole taikuutta, se ei ole mystistä eikä sillä ole mitään tekemistä geenien kanssa. Se on ammattiala, ja muiden ammattialojen tapaan se voidaan oppia.” Komitea katsoo, että tämä muutamien korkea-asteen oppilaitosten viimeisin uudistus on perustavanlaatuisesti virheellinen. Niissä voidaan opettaa ihmisille liike-elämässä tarvittavia tehtäviä, kuten kirjanpitoa, markkinointia ja hallintomenettelyjä, mutta kukaan – eivät edes oppilaitosten professorit – ei voi opettaa miten arvioidaan ja otetaan taloudellisia ja henkilökohtaisia riskejä, jotka aivan liian usein eivät noudata mitään loogisen päättelyn sääntöjä.

4.18   ETSK kiinnittää huomiota aiheesta ”Oppilaitosten ja työnantajien kumppanuus” antamaansa lausuntoon (5), jossa myös tarkastellaan monipuolisesti nyt käsiteltävänä olevaa kysymystä.

5.   Huomioita komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta

5.1   ETSK on huolissaan siitä, että valmisteluasiakirjalla, johon tiedonannossa (kohdassa 2) viitataan, ei ole juurikaan lisättävää siihen, mitä varsinaisessa tiedonannossa sanotaan. Valmisteluasiakirja korkeintaan lisää hämmennystä, sillä siinä esitetään olettamuksia ja päätelmien tueksi tarjotaan vain vähän – jos lainkaan – todisteita.

5.2   Valmisteluasiakirja on selkeästi laadittu korkea-asteen oppilaitosten näkökulmasta: mitä ne voivat tehdä hyötyäkseen yritysten kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tämä huolestuttaa komiteaa, sillä asiakirja ei tarjoa tasapainoista kuvaa siitä, mitä foorumin tulisi tehdä. Korkea-asteen oppilaitosten, muiden jatkokoulutuslaitosten ja muiden oppilaitosten välinen erottelu on myös erittäin epämääräinen eikä siitä käy selväksi, ehdotetaanko kaikkien korkeakoulujen muuttamista oppilaitoksiksi vai kaikkien oppilaitosten muuttamista korkeakouluiksi.

5.3   ETSK katsoo, että valmisteluasiakirjan tarjoamia mahdollisuuksia ei ole käytetty hyväksi. Se ei tarjoa laajempia liiketoimintanäkymiä eikä tuo esiin erityisiä pk-yrityksiin liittyviä ongelmia.

---

(1)  Ks. ETSK:n 4.11.2009 antama lausunto ”Euroopan yliopistot”, esittelijä: Joost van Iersel (EUVL C 128, 18.5.2010, s. 48) ja ETSK:n 26.2.2009 antama lausunto ”Yhteistyö ja tiedonvaihto tutkimusjärjestöjen, teollisuuden ja pk-yritysten välillä – innovoinnin tärkeä edellytys”, esittelijä: Gerd Wolf (EUVL C 218, 11.9.2009).

(2)  European Science Foundation (Euroopan tiedesäätiö, ETS), 2008. Higher Education Looking Forward: An Agenda for Future Research, John Brennan, Jürgen Enders, Christine Musselin, Ulrich Teichler & Jussi Välimaa.

(3)  Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Tuloksia korkeakoulujen nykyaikaistamisesta: koulutus, tutkimus ja innovaatiot, KOM(2006) 208 lopullinen, 10.5.2006.

(4)  Wilshire, Bruce 1990, The Moral Collapse of the University: Professionalism, Purity and Alienation, Albany: State University of New York Press; Readings, Bill 1996, The University in Ruins, Cambridge: Harvard University Press.

(5)  24. maaliskuuta 2009 annettu ETSK:n lausunto, esittelijä Henri Malosse (EUVL C 228, 22.9.2009, s. 9).

---

---