18.12.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/41

---

Euroopan- talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Maatalous Euromed-maissa (myös naisten työn merkitys maatalousalalla ja osuuskuntien rooli)”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2010/C 347/06)

Esittelijä: Pedro NARRO

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 26. helmikuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Maatalous Euromed-maissa (myös naisten työn merkitys maatalousalalla ja osuuskuntien rooli).

Asian valmistelusta vastannut ”ulkosuhteet”"-erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. helmikuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 17.–18. helmikuuta 2010 pitämässään 460. täysistunnossa (helmikuun 18. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 156 puolesta 7:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   Välimeren alueen maataloudelle on ominaista huomattava heterogeenisuus. Tuotantojärjestelmien erilaisuuden lisäksi kehitystasot, maatalouden julkisen tuen taso ja taloudelliset rakenteet eroavat toisistaan. Kaikissa Välimeren alueen maissa maataloudella on kuitenkin keskeinen asema maaseutualueilla niiden elinkeinoelämän dynaamisena edistäjänä.

1.2   Meneillään oleva peruuttamaton maatalouskaupan vapauttamisprosessi asettaa ehtoja Välimeren alueen maatalouden kestävyydelle. Vapauttamisen itsessään ei pidä olla Euromed-maiden tavoite vaan väline taloudellista, sosiaalista ja alueellista kehitystä koskevan ensisijaisen tavoitteen saavuttamiseksi Välimeren molemmin puolin.

1.3   ETSK kannattaa siirtymävaihetta, jonka ansiosta tarvittavat muutokset voidaan toteuttaa kyseisten maiden maataloudessa ja joka auttaa niitä varmuudella selviytymään talouden, kaupan ja tiedon globalisoitumisen maatalousalalle asettamista haasteista.

1.4   Euroopan komission laatimissa vaikutustutkimuksissa, joissa käsitellään Välimeren vapaakauppa-alueen vaikutuksia maatalouteen, tuodaan selkeästi esiin kyseisen prosessin ”suuret häviäjät”. Euroopassa hedelmien ja vihannesten tuotantoon erikoistuneet eteläiset alueet eivät kykene selviytymään kilpailusta Välimeren alueen naapurimaiden kanssa, ja eteläisen Välimeren alueen maat joutuvat puolestaan vähitellen luopumaan ”eurooppalaisesta” tuotannostaan (vilja, maito, liha jne.). Nykyisessä kaupan vapauttamisprosessissa on huolehdittava herkkien tuotteiden suojelusta.

1.5   Tämä Välimeren alueen maatalouden muutosvaihe, jolle ovat ominaisia elintarvikekriisi ja kaupan vapauttaminen, edellyttää julkiselta vallalta vankkaa pitkän aikavälin strategiaa, joka mahdollistaa maataloustoiminnan säilymisen ja kannattavuuden. Kyseisen strategian on perustuttava kolmeen tekijään: koulutukseen, teknologiaan ja tutkimukseen, ja sen tavoitteena tulee olla helpottaa siirtymistä sellaiseen maatalouteen, jossa etusijalla ovat laatu, lisäarvo ja markkinoille saattamista koskevan prosessin parantaminen.

1.6   Välimeren alueella toteutettavilla viranomaisten toimilla on varmistettava, että kaupan vapauttamisesta aiheutuviin seurauksiin puututaan tehokkaasti. ETSK:n mielestä tarvitaan lisätuen avulla toteutettavia lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimintalinjoja, jotka mahdollistavat todellisten korvausten maksamisen niille EU:n tuottajille, jotka toimivat eniten kaupan vapauttamisesta kärsivillä aloilla. Toisaalta on myös toteutettava toimenpiteitä, joilla monipuolistetaan elinkeinotoimintaa maaseudulla ja tuetaan maataloustuottajia ja heidän yrityksiään helpottamalla mukautumista uudenlaiseen tuotantoympäristöön.

1.7   Välimeren alueen maiden on pantava täytäntöön maataloussektorille suunnattuja koulutuspolitiikkoja, jotta edistetään laadukkaiden työpaikkojen syntymistä, sopeutetaan työvoima vastaamaan uuden tuotantomallin tarpeita ja vähennetään maaltamuuton kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja muuttovirtoihin.

1.8   ETSK katsoo, että Välimeren alueen maatalouden kehittämisprosessin tukemiseksi on ensisijaisen tärkeää vahvistaa paikallisten maatalousorganisaatioiden asemaa sellaisin kehittämishankkein, joilla pyritään parantamaan maataloustuottajien edunvalvontaa ja osallistumista päätöksentekoprosessiin.

1.9   Maataloussektorin kilpailukyvyn parantaminen Välimeren alueella edellyttää ennen kaikkea, että otetaan käyttöön nykyistä dynaamisempi markkinoille saattamisen strategia. Osuuskunnat ja tuottajien muut organisaatiomuodot ovat osa uutta strategiaa. Niistä on tehtävä välineitä, joiden ansiosta maataloustuottajat voivat keskittää tarjonnan ja parantaa asemaansa markkinoilla. ETSK kannattaa aloitteita, joilla tehostetaan elintarvikeketjun toimivuutta ja hyötyjen jakautumista kaikkialle ketjussa.

1.10   ETSK katsoo, että on olennaisen tärkeää lisätä naisten ja nuorten roolin arvostusta maatiloilla ja maaseudulla. Välimeren eteläisen alueen maissa naisten panos maataloudessa on erittäin merkittävä, vaikka kyse on useimmiten työstä, jolle ei anneta tunnustusta, josta ei makseta palkkaa ja johon liittyy ankaria sosiaalisia rajoituksia. Tarvitaan uusia rakennepolitiikkoja ja kannustimia, jotka lisäävät naisten tekemän työn arvostusta, mahdollistavat naisten siirtymisen pois harmaan talouden piiristä ja edistävät yhdistystoimintaa välineenä myös maatalousalalla välttämättömän yrittäjähenkisyyden kehittämiseksi.

1.11   Vesihuolto on ratkaiseva tekijä Välimeren alueen maataloutta kehitettäessä. Yksi ilmastonmuutoksen kielteisimmistä vaikutuksista Välimeren alueella on maatalouden käytettävissä olevien vesivarojen väheneminen. ETSK toteaa, että on toteutettava pikimmiten uudenlaisia valvonta- ja nykyaikaistamistoimenpiteitä, jotka mahdollistavat veden säästämisen ja tämän kallisarvoisen resurssin käytön optimoinnin. Kaikkien edellä mainittujen politiikkojen tulisi perustua sellaisten uusien teknologioiden soveltamiseen, joiden ansiosta keinokastelu on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta toteutettavissa.

1.12   Institutionaalista yhteistyötä on täydennettävä kansalaisyhteiskunnan osapuolten nykyistä tiiviimmällä yhteistyöllä. On ensiarvoisen tärkeää, että EU tukee alueellista yhteistyötä sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien entistä aktiivisempaa osallistumista toimintaan kokemusten jakamiseksi ja sellaisten konkreettisten hankkeiden laatimiseksi, joiden avulla Välimeren alueen maataloustuottajajärjestöt voivat edistää monitoimista maatalousmallia. Joka tapauksessa on vahvistettava maatalouden osa-aluetta Välimeren unionissa ja edettävä Välimeren alueen pankin perustamisessa.

2.   Johdanto

2.1   Barcelonan prosessin käynnistäminen vuonna 1995 merkitsi sysäystä Euroopan unionin suhteille Välimeren alueen naapurimaihin (1) ja viitoitti tietä rauhan ja taloudellisen vaurauden alueen perustamiselle Välimeren alueella. Kun Barcelonan julistuksesta on kulunut viisitoista vuotta, voidaan kuitenkin puhua vain vaatimattomasta edistymisestä ja tietynlaisesta pettymyksestä Välimeren eteläisen alueen kumppanimaissa.

2.2   Välimeren unionista tehty äskettäinen poliittinen aloite (2008), jota Ranska ja Saksa ajoivat, on osoitus siitä, että muutamien pysähtyneisyyden vuosien jälkeen Välimeren alueen kysymys on jälleen etusijalla yhteisön asialistalla, minkä seurauksena keskustelua maataloudesta 2000-luvun strategisena alana viritellään uudelleen.

2.3   ETSK on päättänyt laatia käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon antaakseen oman panoksensa välttämättömään keskusteluun roolista, joka maataloussektorilla tulee olla Välimeren alueella. Olemme sen kehittämisen kannalta ratkaisevassa vaiheessa, jolle ovat tunnusomaisia huomattavat maailmanlaajuiset haasteet.

2.4   Maataloutta koskevan asiakokonaisuuden valtava monimutkaisuus Välimeren alueella on esteenä sille, että jokapäiväisiä alakohtaisia ongelmia kyettäisiin käsittelemään seikkaperäisesti. Komitea haluaa kuitenkin käynnistää strategisen pohdinnan Välimeren alueen maatalouden tulevaisuudesta ottamalla lähtökohdaksi seuraukset, joita maataloustuotteiden vapaakauppa-alue mahdollisesti aiheuttaa Välimeren molemmin puolin. Kaupan vapauttamisen seuraukset eivät rajoitu yksinomaan itse kauppaan vaan kohdistuvat merkittävällä tavalla myös maiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kehitykseen.

2.5   Välimeren alueen eteläiset maat ovat perinteisesti arvostelleet ankarasti EU:ta sen liiallisen maatalouspoliittisen protektionismin johdosta. EU:ssa on puolestaan varoitettu tiettyjen tuotteiden – etupäässä Marokosta peräisin olevien hedelmien ja vihannesten – tuonnin kielteisistä vaikutuksista moniin Euroopan alueisiin. Marokko on maatalouspotentiaalinsa ansiosta sekä sen johdosta, että se on maantieteellisesti ja kulttuurisesti lähellä Eurooppaa, yksi Välimeren alueen maatalouden lippulaivoista. Toinen huomattava Välimeren alueen maatalouden edustaja on EU:n ehdokasmaa Turkki. Sen talouden tärkein sektori on maatalous, ja Turkilla on Euroopan vihreänä reservinä valtava maatalouspotentiaali. Viime vuosina myös Egyptistä on tullut yksi Välimeren alueen maista, joiden maataloudella on yhä enemmän potentiaalia.

2.6   Välimeren alueen maataloussuhteita ei pidä tarkastella pelkästään perinteisestä näkökulmasta, vaan on korkea aika syventää sellaista pitkän aikavälin strategista näkemystä Välimeren alueen maataloudesta, jonka avulla voidaan löytää yhteisvaikutuksia sekä edistää maataloussektorin taloudellista ja sosiaalista elinvoimaisuutta Välimeren molemmin puolin.

2.7   Euroopan unionin kokemusta panostamisesta laadukkaaseen tuotantoon, tuotteen alkuperän arvostamiseen, infrastruktuurien nykyaikaistamiseen ja koulutukseen on käytettävä esimerkkinä ja hyödynnettävä suuntaviivoina, jotta eteläisen Välimeren alueella selviydytään lähitulevaisuuden muutoksista. Tärkeitä opetuksia ei kuitenkaan saada yksinomaan myönteisistä kokemuksista. Valitettavasti Euroopassa toteutettujen maatalouden tukipolitiikkojen johdonmukaisuuden puute, pitkän aikavälin suunnittelun puuttuminen sekä elintarvikeketjun – jolle on ominaista suuria kauppaketjuja hyödyttävä tarjonnan pirstaleisuus – epätasapaino ovat osoituksia riskeistä, jotka on otettava huomioon prosessissa, jota voidaan kutsua Välimeren alueen maatalouden suureksi siirtymävaiheeksi.

2.8   Eteläisten maiden maatalous on selkeästi jakautunut yhtäältä vientiin suuntautuneeseen dynaamiseen sektoriin, jolle suuret kaupalliset toimijat tarjoavat pääomaa, ja toisaalta paikallisiin markkinoihin keskittyvään maatalouteen, jota harjoittavat taloudellisesti heikosti järjestäytyneet pienviljelijät.

3.   Kaupan vapauttamiseen tähtäävä prosessi

3.1   Barcelonan prosessin käynnistämisen yhteydessä (1995) laaditun etenemissuunnitelman mukaan maataloustuotteille myönnetään etuuskohtelu. Maataloustuotteiden kaupan asteittaisessa vapauttamisessa, joka toteutetaan suosituimmuuskohteluun ja vastavuoroisuuteen perustuvan osapuolten välisen markkinoillepääsyjärjestelyn avulla, otetaan huomioon perinteiset kauppavirrat sekä osapuolten maatalouspolitiikat. (2) Vuodesta 1995 lähtien ensisijaisena tavoitteena on ollut vapaakauppa-alueen perustaminen vuonna 2010. Vuosiluku on ymmärrettävä suuntaa-antavana eikä missään tapauksessa ehdottomana aikarajana, sillä yksittäiset maat etenevät eri tahtiin kohti kyseisen vapaakauppa-alueen toteuttamista.

3.2   Euroopan unioni on solminut viime vuosina uusia, kunnianhimoisia maataloussopimuksia Israelin, Jordanian ja Egyptin kanssa. Monimutkaiset ja pitkät neuvottelut Marokon kanssa jatkuvat. Eurooppalaisten neuvottelijoiden antamista niukoista tiedoista huolimatta kaikki viittaa neuvottelujen äskettäisen päättämisen jälkeen siihen, että sopimus allekirjoitetaan vuoden 2010 aikana. Muista Välimeren alueen maista ainoastaan Tunisia ja äskettäin Algeria ovat käynnistäneet uuden neuvottelukierroksen.

EU:n ja Välimeren alueen maiden välillä käytävät maatalousneuvottelut

3.3   Maataloustuotteiden suoja Euroopan unionissa käsittää monia keskenään yhdisteltäviä välineitä: kiintiöt, tullit, aikataulut, tuontiluvat, tulohinnat jne. Näin ollen voidaan päätellä, että EU on perinteisesti tukenut maataloustuottajiaan tariffitoimenpitein, sillä YMP:n perinteisillä tuilla on Välimeren alueen tuotannossa hyvin marginaalinen rooli. (3) Tämän yhä vähäpätöisemmän tullisuojan ohella maatalous- ja elintarviketuotteiden kaupassa keskeinen sija on etäisyyden, tuotantokustannusten ja infrastruktuurien kaltaisilla tekijöillä.

3.4   Eurooppalainen Copa-Cogeca-järjestö, joka kokoaa yhteen EU:n tärkeimmät maataloustuottaja- ja osuuskuntajärjestöt, on Euro–Välimeri-sopimuksia koskevassa kannanotossaan todennut, että EU:n on kunnioitettava neuvotteluissa tiettyjä perusperiaatteita. Kyseisistä perusperiaatteista voidaan erityisesti mainita herkän tuotteen käsitteen sekä hedelmien ja vihannesten tulohinnan säilyttäminen, tullitarkastusten tehostaminen petosten välttämiseksi, tehokkaan kasvinsuojelutarkastusjärjestelmän käyttöön ottaminen sekä tuotannon kausiluonteisuuden kunnioittaminen helpottamalla tuotanto- ja markkinoillesaattamisaikataulujen yhteistä hallinnointia (4).

3.5   Välimeren eteläisen alueen tuottajilla on vaikeuksia soveltaa eurooppalaisia terveysmääräyksiä. Tosiasiallisesti Välimeren alueelta tuotuihin maataloustuotteisiin sovellettavat vaatimukset eivät ole yhtä tiukat kuin yhteisön tuotteille asetetut edellytykset eläinten hyvinvoinnin, tuotteiden jäljitettävyyden ja ympäristöstandardien osalta. ETSK kehottaa EU:ta tarjoamaan Välimeren alueen kumppaneille tarvittavaa teknistä apua kaupankäyntiin, ryhtymään teknologian siirtoon sekä tukemaan jäljitettävyys- ja ennakkovaroitusjärjestelmien käyttöön ottamista.

3.6   ETSK on lukuisissa yhteyksissä korostanut jäljitettävyyden ja laadunvarmistuksen tärkeyttä yhteisön maatalousmallin peruspilarina. Tämän EU:ssa vakiintuneen järjestelmän avulla voidaan saada tietoa tietystä elintarvikkeesta ”pellolta pöytään”, ja se merkitsee mahdollisuutta löytää ja jäljittää elintarvike kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Jäljitettävyyttä tulisi käsitellä ensisijaisena kysymyksenä Välimeren alueen maiden kanssa käytävissä maatalousneuvotteluissa.

3.7   Vaikka maataloustuotteiden kaupan vapauttamista Välimeren alueella ei ole vielä saatu päätökseen, se käsittää nykyisin jo 90 prosenttia kauppavaihdosta. EU on merkittävä elintarvikkeiden tuoja maailmassa, ja unionissa on käynnissä ennennäkemätön kaupan vapautumisprosessi. Huomattavasta avautumisesta huolimatta on edelleen joukko herkkiä tuotteita, joita varten on säädetty erityissäännöksiä, jotta ei heikennettäisi sellaisten tuottajien toimintamahdollisuuksia, joihin maataloustuotteiden – etupäässä hedelmien ja vihannesten – tuonnin tuntuva kasvu saattaisi vaikuttaa erittäin kielteisesti.

3.8   Hedelmä- ja vihannesalalla on keskeinen asema kaupan vapauttamisprosessissa, sillä lähes puolet EU:hun suuntautuvasta Välimeren alueen kolmansien maiden maatalous- ja elintarvikeviennistä koskee kyseistä sektoria. Monet Etelä-Euroopan alueet ovat erikoistuneet hedelmien ja vihannesten tuotantoon, ja niiden alueellinen talous on pitkälle riippuvainen kyseisestä tuotannosta. 20:lla EU:n alueella hedelmä- ja vihannesviljelyn osuus on yli puolet alueiden maatalouden lopputuotannosta. Solmiessaan maataloussopimuksia Välimeren eteläisen alueen maiden kanssa EU:n tulisi huolehtia sellaisen tuotannon suojelusta, jota pidetään haavoittuvana ja johon kyseisillä sopimuksilla olisi muita kielteisempiä vaikutuksia.

3.9   Euroopan komission teettämissä vaikutusarvioinneissa (5) kaupan vapauttamisesta Välimeren alueella käy selkeästi ilmi, kuinka kaupan osittaisen tai täydellisen vapauttamisen skenaariossa EU moninkertaistaisi niin kutsuttujen eurooppalaisten tuotteiden – viljan, maitotuotteiden ja lihan – viennin. Sitä vastoin kyseisten sektoreiden tuotanto laskisi voimakkaasti Marokon kaltaisissa maissa: 14 vuodessa maidontuotanto vähenisi Marokossa 55 prosenttia, lihantuotanto 22 prosenttia ja vehnäntuotanto 20 prosenttia. (6) Yhteen lajiin perustuvaan viljelyyn sisältyvä riski voisi johtaa toimituskatkoksiin ja tuontiriippuvuuteen.

3.10   ETSK katsoo, että assosiaatiosopimuksiin tulisi liittää kriteerejä ja lausekkeita, jotka mahdollistaisivat kaupan vapauttamisen vaikutusten arvioinnin kummankin osapuolen kannalta, erityisesti siksi, että voitaisiin varmistua yhteisön ulkopolitiikan perimmäisen tavoitteen toteutumisesta: ympäristönsuojelun ja työntekijöiden oikeuksien suojelun edistyminen ja ennen kaikkea taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, josta on hyötyä paikalliselle väestölle eikä vain suurille paikallisille tai ulkomaisille yhtiöille. Onkin ehdottoman tärkeää, että Euroopan markkinoiden avautumisen ehdoksi asetetaan vähimmäisstandardien noudattaminen sosiaali- ja työllisyysasioissa, ympäristöalalla ja terveyskysymyksissä, jotta voidaan varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ja eurooppalaisten kuluttajien etu. Tämä on tärkeää myös Välimeren eteläisten maiden elin- ja työolojen parantamiseksi.

3.11   ETSK katsoo, että on luotava tarkoituksenmukaisia mekanismeja ja parannettava jo olemassa olevia mekanismeja, jotta voidaan varmistaa niiden assosiaatiosopimuksiin sisältyvien lausekkeiden noudattaminen, jotka koskevat kaupan vapauttamista ja jotka molemmat osapuolet ovat hyväksyneet. Tämä koskee asetettujen tullimaksujen noudattamista ja kiintiöiden täyttämistä.

Julkisen vallan rooli kaupan vapauttamisessa

3.12   Välimeren eteläisellä alueella on tätä nykyä eräitä merkittäviä ongelmia, joihin myös EU:n on aikanaan täytynyt löytää ratkaisu. Mikä rooli julkisella vallalla tulee olla markkinoiden vapauttamis- ja sääntelyn purkamisprosessissa? Tässä suhteessa EU on nimenomaan YMP:tä kehittäessään toteuttanut yllättäviä suunnanmuutoksia, joiden tulisi olla esimerkkinä Välimeren alueen eteläisille maille, jotta ne eurooppalaisten naapureidensa virheistä ja onnistumisista oppimalla toteuttaisivat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tehokkaita ja johdonmukaisia julkisia politiikkoja, joiden avulla ne kykenevät selviämään varmuudella globalisaatiosta, joka eräissä tapauksissa aiheuttaa maatalousalalla kielteisiä vääristymiä. Kansainvälisissä neuvotteluissa maatalousalaa ei voida missään tapauksessa käsitellä kuin mitä tahansa muuta talouden osa-aluetta sen bruttokansantuoteosuuden mukaan.

3.13   Viime aikoihin asti maatalous ei ole ollut etusijalla Välimeren alueen kolmansien maiden politiikoissa; EU ja kansainväliset organisaatiot ovat ohjanneet yhteistyöhön tarkoitetut varat muille aloille (7). Tämä on osoitus lyhytnäköisyydestä, joka on haitannut kyseisten maiden maatalouden kehittymistä. Viime vuosina poliitikkojen asennoituminen on alkanut muuttua.

3.14   Vuoden 2008 elintarvikekriisin sekä perusraaka-aineiden hintojen nousun ja kaupan vapauttamisprosessin aiheuttamien aiheellisten pelkojen seurauksena eräiden maiden keskus- ja aluehallinnon viranomaiset ovat heränneet horrostilastaan ja alkaneet suunnata uudelleen maataloutta koskevia perinteisiä näkemyksiään, jotka ovat perustuneet tuotannon moninkertaistamiseen sekä maatalousvientiin keskittyviin ponnisteluihin.

3.15   Välimeren alueen maiden hallitusten maatalousstrategiassa on edistettävä sellaista maataloutta, jossa etusijalle asetetaan laatu, lisäarvo ja markkinoillesaattamisprosessin parantaminen. Lähestymistapa on selkeä, ja kaikki Välimeren alueen toimijat ovat siitä yhtä mieltä. Karu todellisuus kuitenkin osoittaa, että taloudellisten resurssien puute on ongelma, jota on erittäin vaikea ratkaista.

3.16   Koulutus, tekninen tuki ja tutkimus ovat perusosatekijöitä, jotka on sisällytettävä tuleviin, Välimeren alueen maissa toteuttamiskelpoisiin maatalouspolitiikkoihin. Kyseisten tekijöiden tulisi yhdessä osaltaan auttaa parantamaan Välimeren alueen maatalouden asemaa ja kannattavuutta elintarviketurvan varmistamiseksi sekä köyhyyden ja maaltamuuton torjumiseksi.

3.17   Maataloustutkimusta kannattavista merkittävistä julistuksista huolimatta monet Välimeren alueen maat eivät ole osoittaneet tarvittavaa poliittista tahtoa suotuisten lainsäädännöllisten puitteiden luomiseksi. Tutkimustoimia on lisättävä, jotta parannetaan viljelytekniikoita ja löydetään uusia markkinarakoja parantamalla laatua. Väestönkasvun johdosta yhdellä hehtaarilla on nykyisin ruokittava kolme kertaa suurempi ihmismäärä kuin 40 vuotta sitten. Teknologisten uudistusten on oltava ulottuvilla tuottavuuden lisäämiseksi, ja bioteknologian avulla saatetaan osaltaan edistää ratkaisevasti entistä tuottavampaa ja ympäristömyötäisempää maataloutta. (8) Tulevaisuudessa tutkimuksen avulla on vahvistettava julkisten ja yksityisten aloitteiden yhteistoimintaa sekä parannettava koordinointia eri elinten välillä, jotta voidaan vastata maatalouden ja maataloustuottajien todellisiin perustarpeisiin.

Marokon vihreä suunnitelma: väline maatalouden ongelmien ratkaisemiseksi

3.18   Yksi selkeä osoitus edellä mainitusta asennoitumistavan muuttumisesta on Marokon huhtikuussa 2008 julkistama vihreä suunnitelma, jossa esitellään Maghreb-maiden mielenkiintoinen uusi maatalousstrategia. Suunnitelmassa maataloudesta on tarkoitus tehdä 10–15 vuodessa maan talouden tärkein vauhdittaja merkittävien julkisten investointien (9) avulla kahden keskeisen päämäärän, nykyaikaisen, korkean lisäarvon maatalouden ja pienviljelijöiden tulojen kasvun, saavuttamiseksi.

3.19   Edellä esitettyjen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi Marokon hallitus aikoo laatia alueellisia suunnitelmia, joissa on tarkoitus keskittyä kolmenlaisiin hankkeisiin. Niistä ensimmäisessä keskityttäisiin edistämään siirtymistä viljanviljelystä viljelykasveihin, joiden lisäarvo on suurempi ja jotka ovat aiempaa vähemmän riippuvaisia vedestä. Toiseksi suunnitteilla on tehomaatalouden parantamiseen tähtäävä prosessi, jossa maataloustuottajien käyttöön on tarkoitus tarjota uusia tuotantotekniikoita. Kolmanneksi alueellisilla suunnitelmilla edistettäisiin osaltaan tuotannon monipuolistamista sekä tietyn alueen ja paikkakunnan tuotteiden arvostuksen lisäämistä.

Kaupan vapauttamisen häviäjät Välimeren molemmin puolin

3.20   Aluetasolla kaupan vapauttamisen kielteiset vaikutukset ovat erityisen voimakkaat niillä Euroopan alueilla, jotka ovat erikoistuneet hedelmien ja vihannesten tuotantoon. Kaikki nämä Euroopan alueet ovat EU:n jälkeenjääneimpiä ja epäsuotuisimpia. Esimerkkeinä voidaan mainita Andalusia (Espanja), Thessalia (Kreikka), Calabria (Italia) ja Pohjois-Douron alue (Portugali). Euroopan komission vuonna 2007 tilaamassa ja CIHEAM:n (10) (International Centre for Advanced Mediterranean Agronomic Studies) laatimassa vaikutusarvioinnissa todetaan yksiselitteisesti, että prosessin kielteiset seuraukset eivät ulotu koko Eurooppaan, vaan ne keskittyvät tiettyihin harvoihin alueisiin, jotka ovat kaupan vapauttamisen todellisia häviäjiä.

3.21   Välimeren alueen eteläisten maiden pientuottajat kärsisivät välittömästi rajojen avaamisprosessista ja heidän olisi luovuttava tuotannosta, koska he eivät pystyisi kilpailemaan Välimeren alueen pohjoisten naapurimaiden eurooppalaisen tuotannon kanssa. Kauppaa vapautettaessa on huolehdittava tarvittavista välineistä, jotta pientuottajat, jotka ovat kaikkein suojattomimpia, voivat hyötyä uusista sopimuksista. Etusijalle on asetettava tulotuki sekä toimenpiteet pienimuotoisen maatalouden organisoimiseksi ja nykyaikaistamiseksi.

3.22   Julkisen vallan on sitouduttava kääntämään nykyinen vaarallinen kehityssuunta, jossa prosessin suurimpia hyötyjiä ovat suurtilat, monikansalliset yritykset ja ulkomaiset pääomasijoittajat. Markkinoiden avaamisen myönteisten vaikutusten on jakauduttava tasaisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkialle tuotantoketjussa.

Tuotantosektorin organisoiminen markkinoille saattamisen uusia rakenteita silmällä pitäen

3.23   Epätasapaino elintarvikeketjun eri toimijoiden välillä aiheuttaa EU:ssa vakavia haittoja tuotantosektorille, joka ei kykene kilpailemaan suurten kauppaketjujen Euroopan unionissa saavuttaman määräävän aseman kanssa. Tämä suurten toimijoiden keskittymisen vaara on niin ikään olemassa kehitettäessä maataloutta Välimeren toisella puolella. Maataloustuottajat voivat menettää yhteytensä kansallisiin markkinoihin ja joutua suurten kauppaketjujen määräysvaltaan.

3.24   Maataloussektorin kilpailukyky ei perustu yksinomaan tuotannon tehostamiseen hinnan ja laadun osalta. Markkinointi- ja markkinoillesaattamisstrategia on erityisen merkittävässä asemassa, kun kilpailukyvyn käsitteelle pyritään antamaan todellinen sisältö. Tuotantosektorin voimakkaan pirstaleisuuden johdosta tarjonnan keskittymisen muotojen – esimerkiksi tuottajaryhmittymät, osuuskunnat ja muunlaiset ryhmittymät – vahvistamisesta ja kehittämisestä tulee väistämättä yksi uuden strategian peruspilareista.

3.25   Tuottajien järjestäytyminen yhteisötalouden liikkeisiin ei ole yksinkertaista. Eteläisen Välimeren alueella maatalouden osuustoiminnan kehittämisen tiellä on edelleen monia esteitä huolimatta orastavasta lainsäädännöstä, jolla sille pyritään luomaan asianmukaiset olosuhteet. Välimeren alueen osuuskuntien suurimpia ongelmia ovat osuuskunnan liiketaloudellisesta johtamisesta vastaavan asianmukaisen henkilöstön puute, taloudellisten resurssien epävakaisuus, liiallinen riippuvuus valtiontuista, lainsäädännön jäykkyys ja markkinoille pääsyn vaikeus. Jotta osuustoimintaliike olisi menestyksellinen, on ratkaistava edellä mainitut ongelmat ja panostettava uudenlaiseen, yhteisöllisyyteen perustuvaan ajattelutapaan. Koko Välimeren alueella perusedellytys kuitenkin on, että maataloustuottajat voivat jatkaa maatalouselinkeinoansa eivätkä joudu poistumaan alalta.

3.26   Yhteistyön ja järjestäytymisen avulla maataloustuottajat voivat parantaa asemaansa ratkaistakseen pientuotantoon liittyvän merkittävän ongelman. Marokkolaisen maidontuotanto-osuuskunnan COPAG:n vuosituotanto on 170 miljoonaa litraa, ja sen osuus kansallisesta tuotannosta on 11 prosenttia; sen menestyksestä on tullut malliesimerkki jäljiteltäväksi muilla aloilla. Osuuskunta tuottaa lisäarvoa, jakaa myönnetyt tuet ja takaa jäsenilleen vähimmäishinnan. Kuitenkin esimerkiksi Libanonin kaltaisissa maissa perustetaan lukuisia osuuskuntia ainoastaan siksi, että ne ovat ehdoton edellytys osallistumiselle valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden käynnistämiin kehitysohjelmiin; valitettavasti osuuskunnat hajoavat ja katoavat, kun rahoitus päättyy.

3.27   Välimeren eteläisellä alueella järjestörakenteiden kehittäminen ja järjestäytymisen edistäminen edellyttävät julkishallinnolta päättäväistä tukea. Osallistumista osuuskuntiin on kannustettava, jotta niistä tulisi maataloustuottajien kannalta hyödyllinen ja kannattava väline. Pelkkä osuuskuntien perustaminen ei takaa menestymistä, vaan niiden on oltava dynaamisia ja osoitettava yrittäjähenkisyyttä kyetäkseen kilpailemaan maailmanlaajuisilla markkinoilla; niiden on vakiinnutettava jäsentensä tulot sekä parannettava heidän valmiuksiaan hankkia tuotannontekijöitä ja palveluita ja päästä markkinoille.

4.   Sosiaalinen muutos Välimeren alueen maataloudessa

4.1   Maataloustuotteiden vapaakaupan on tuettava sosiaalista kehitystä niin, että alueelliset erityispiirteet otetaan huomioon, ja oltava sen kanssa kaikilta osin sopusoinnussa. Komitea katsoo, että maailman kauppavirtoihin integroitumisen sosiaalisia kustannuksia tulisia analysoida yksityiskohtaisesti, jotta voitaisiin määrittää laskennallisesti tämän peruuttamattoman prosessin vaikutus ja tukea suojattomimpien väestöryhmien sopeutumista siihen. Vaikka karut makrotaloudelliset luvut osoittavat maatalouden painoarvon olevan Välimeren alueen maiden kaupassa vaatimaton (seitsemän prosenttia niiden kokonaisviennistä ja yhdeksän prosenttia niiden kokonaistuonnista), todellisuudessa kyseisten tuotteiden poliittinen ja sosiaalinen painoarvo on paljon suurempi.

4.2   Välimeren maaseutualueiden sosiaalinen haavoittuvuus ilmenee köyhyytenä, työttömyytenä, infrastruktuurien puuttumisena, maaston rappioitumisena sekä jatkuvana maaltamuuttona. EU:n jäsenvaltioissa tapahtuneen kehityksen tavoin sopeutuminen maailmanlaajuistumiseen merkitsee Välimeren alueen maissa maatalousalan työpaikkojen häviämistä, väestökatoa maaseudun epäsuotuisimmilta alueilta sekä muuttovirtoihin kohdistuvaa entistä suurempaa painetta.

4.3   Kaupan vapauttamisen kielteisten vaikutusten lievittämiseksi maaseudulla keskus- ja aluehallintoviranomaisten on ryhdyttävä toteuttamaan maaseudun kehittämiseen tähtääviä voimaperäisiä politiikkoja, joilla parannetaan pientilojen kilpailukykyä, luodaan todellisia työllistymisvaihtoehtoja elinkeinostaan luopumaan joutuville maataloustuottajille ja annetaan maaseutualueille mahdollisuus ryhtyä tarvittavin takein niiden sosioekonomisen rakenteen kannalta keskeisen sektorin uudelleenjärjestelyyn. Maaseudun väestökatoon johtava vaarallinen kehityssuunta voidaan kääntää ainoastaan siinä tapauksessa, että naiset ja nuoret kykenevät integroitumaan menestyksellisesti maatalousalalle.

Naiset ja nuoret muutostekijöinä

4.4   Naiset ja nuoret ovat lähivuosina muutoksen todellisia aikaansaajia Välimeren eteläisen alueen maataloudessa. Kestävään kehitykseen tähtäävässä Välimeren alueen strategiassa pyritään kehittämään ohjelmia, joiden avulla vahvistetaan naisten roolia päätöksentekoprosesseissa sekä lisätään sellaisten maatalousalan ja maaseutualueiden uusien johtohenkilöiden kouluttamista, jotka innovointikykynsä ja valmiuksiensa ansiosta voivat olla muutoksen aikaansaajia.

4.5   Naiset toimivat yhä aktiivisemmin Välimeren alueen maataloussektorilla. Heidän roolinsa maataloudessa kasvaa vähitellen, ja heihin liittyvä potentiaali on valtava, kun otetaan huomioon merkittävä väestönkasvu, ympäristömuutokset sekä miesten muuttovirrat alueilta taajamakeskuksiin tai muille vauraammille alueille. (11) Valitettavasti virallisia tilastotietoja on niukasti, ja naisten todellista panosta maataloudessa käsitellään niissä vain marginaalisesti.

4.6   Välimeren alueella on kehitetty mielenkiintoisia aloitteita naisten aseman parantamiseksi maaseudulla. Marokossa Meda-ohjelman varoista on myönnetty rahoitustukea argaaniöljyosuuskunnille, jotka koostuvat yksinomaan naisista. Tätä mallia on sovellettu myös muilla Välimeren alueilla. Libanonissa vuonna 2008 perustettu maaseudun naisten kansallinen seurantakeskus (National Observatory for Women in Agriculture and Rural Areas, NOWARA (12)) on osaltaan auttanut kehittämään moninaisia aloitteita sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi maatalousalalla sekä yksilöimään ohjelmia ja toimia, joilla parannetaan naisten mahdollisuuksia saada käyttöönsä tuotantoresursseja.

4.7   Maataloudessa työskentelevien naisten kohtelu vaihtelee huomattavasti kansallisten olosuhteiden mukaan. Libanonissa ainoastaan 3,4 prosenttia naisista työskentelee maataloudessa, ja tilanne on samankaltainen Algeriassa, jossa naisten osallistuminen taloudelliseen toimintaan on hyvin vähäistä. Vastaavasti Egyptissä naisten osuus maatalouden työvoimasta on 50 prosenttia, vaikkakaan he eivät saa hallita perinnöksi saamaansa maatalousomaisuutta; Syyriassa tilanne on vielä huonompi, sillä käytännössä yhteiskunnan sovinnaissäännöt pakottavat naiset luopumaan oikeuksistaan maahan. Joukosta erottuu Marokko, jossa naiset osallistuvat maataloustöihin aktiivisesti: heidän osuutensa on noin 60 prosenttia; Turkissa luku on niinkin korkea kuin 70 prosenttia. Edellä mainituissa maissa naiset suorittavat pääasiassa työvoimavaltaisia tehtäviä, joissa ei käytetä koneita. Naiset vastaavat sadonkorjuusta ja elintarvikkeiden varastoinnista, ja heillä on merkittävä rooli kylvössä, kastelussa, tuholaisten torjunnassa sekä lannoituksessa.

4.8   Välimeren eteläisen alueen maissa maataloudessa työskentelevät naiset kärsivät huomattavista puutteista, jotka vaikuttavat heidän työhönsä: korkea lukutaidottomuusaste ja koulutuksen puuttuminen, palkaton työ, omistusoikeutta koskevat rajoitukset, olematon osallistuminen päätöksentekoprosessiin, miehiin verrattuna huonommat työolot, luotonsaannin vaikeus sekä luonnollisesti uskonnolliset ja sosiaaliset tekijät, jotka riistävät naisilta oikeuden päättää asioista. Edessä on valitettavasti vielä paljon työtä, jotta miehillä ja naisilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet maataloudessa ja maaseudulla. Siksi on välttämätöntä, että Välimeren alueen maiden hallitukset asettavat kyseisen tehtävän etusijalle. (13)

5.   Välimeren alueen maatalous ja ilmastonmuutos

5.1   Kaikissa tähän mennessä laadituissa tieteellisissä tutkimuksissa todetaan yksimielisesti, että ilmastonmuutoksen vaikutus on suurin Välimeren alueella. Kyseisellä alueella harjoitettuun maatalouteen liittyvien maantieteellisten ja ilmasto-olosuhteiden johdosta Välimeren alueen maatalous on toimintana erityisen herkkä ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille varsinkin, kun otetaan huomioon Välimeren alueen väestönkasvu sekä FAO:n painottama tarve moninkertaistaa elintarviketuotanto. Vaikutuksista voidaan mainita esimerkiksi seuraavat:

—	eräiden viljelykasvien katoaminen ja biologisen monimuotoisuuden katoaminen

—	aavikoitumisen eteneminen ja kuivien alueiden laajentuminen

—	uusien tuholaisten ja tautien ilmaantuminen

—	tuotosten pieneneminen ja tuotannon suuret heilahtelut

—	vesivarojen väheneminen.

5.2   Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä ja asianmukaisia välineitä, joiden avulla voidaan parantaa riskienhallintaa maataloudessa, kehittää uusia, entistä vastustuskykyisempiä lajeja, tarjota maataloustuottajille heidän jokapäiväiseen työhönsä liittyvää teknistä neuvontaa sekä ennen kaikkea asettaa tutkimus ja uudet teknologiat maataloussektorin palvelukseen.

Veden ja maatalouden välinen yhteys

5.3   Vesi on epäilemättä elementti, johon ilmastonmuutos vaikuttaa eniten ja joka on ratkaiseva tekijä Välimeren alueen maataloutta kehitettäessä. ETSK on jo muissa yhteyksissä tarkastellut vesivarojen vähenemisen vaikutusta maatalouteen (14). Komitea toteaa jälleen kerran, että julkisissa politiikoissa on keskityttävä kyseisen resurssin entistä kestävämpään käyttöön. Haasteena on luoda jatkossakin vaurautta maataloustuotannon, lisäarvon, työllisyyden jne. muodossa samalla kun käytettävissä on aiempaa vähemmän vettä.

5.4   Plan Bleu -keskus (15) on jo ennustanut, että veden kysyntä eteläisen ja itäisen Välimeren alueella kasvaa 25 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Kysynnän kasvusta on selviydyttävä tilanteessa, jolle ovat ominaisia tämän kallisarvoisen resurssin niukkuus ja saatavuuden heikkeneminen. ETSK katsoo, että kestävä vesihuolto ei voi perustua yksinomaan keinokastelun vähentämiseen vaan entistä tehokkaampiin valvonta- ja nykyaikaistamistoimiin.

5.5   Välimeren alueen maataloudessa keinokastelulla on strateginen rooli. Egyptissä koko maatalouspinta-alaa keinokastellaan, Marokko aikoo kasvattaa keinokastelualaansa 450 000 hehtaarilla vuoteen 2025 mennessä, Israelilla on maailman parhaimmat teknologiset valmiudet maatalouden vesihuoltoon ja Tunisia on kyennyt toteuttamaan menestyksekkäästi keinokasteluun tähtäävän vesihuolto-ohjelman, jota FAO ja Maailmanpankki ovat ylistäneet.

5.6   Tunisian hallitus on panostanut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden edistämiseen strategisen suunnitelmansa täytäntöönpanossa. Strategian puitteissa on solmittu ylläpitoa koskevia sopimuksia, joihin on sisältynyt maataloustuottajille suunnattuja kannustimia, kastelualueen tehokkaampaan hyödyntämiseen tähtääviä ohjelmia, joilla on helpotettu siirtymistä korkean lisäarvon ja vähemmän vettä vaativiin viljelykasveihin, valuma-alueelle myönnettyjen kiintiöiden jakamista tai maksujärjestelmä, joka on mahdollistanut kustannusten kattamisen. Andalusian alue Espanjassa on esimerkki keinokastelun nykyaikaistamisesta, sillä vain 30 vuodessa veden tarvetta hehtaaria kohti on onnistuttu vähentämään 50 prosenttia.

5.7   ETSK toteaa, että on pikimmiten ryhdyttävä soveltamaan uusia teknologioita, jotka mahdollistavat veden säästämisen ja kyseisen resurssin käytön optimoinnin. Maatalouden vesihuollossa on hyödynnettävä erilaisia keinoja, joista esimerkkeinä mainittakoon paikalliset keinokastelujärjestelmät, vedenpuhdistus ja suolanpoisto vedestä, uudet infrastruktuurit, geneettisesti entistä paremmin vesistressiin sopeutuvat lajit, tavanomaisesta poikkeavien vesilähteiden hyödyntäminen jne.

---

(1)  Tätä nykyä Välimeren unioni käsittää EU:n 27 jäsenvaltiota sekä seuraavat Välimeren alueen maat: Algeria, Marokko, Tunisia, Turkki, Egypti, Israel, palestiinalaishallinto, Syyria, Libanon, Jordania, Kroatia, Albania, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina, Monaco, Mauritania sekä tarkkailijana Libya.

(2)  Euro–Välimeri-alueen kauppaministereiden säännöllisesti pitämät konferenssit ovat tahoja, joiden vastuulla on antaa poliittinen sysäys vapauttamisprosessin kaupallisille näkökohdille. Viimeisin ministerikonferenssi pidettiin marraskuussa 2009 ETSK:ssa Brysselissä.

(3)  Hedelmä- ja vihannesalan osuus EU:n maatalouden lopputuotannosta on 16 prosenttia; tuen määrä ei kuitenkaan ylitä 4,5:ttä prosenttia EMOTR:n menoista.

(4)  ETSK:n lausunto ”Tuotujen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden terveysturva” (EUVL C 100, 30.4.2009, s. 60).

(5)  Sustainability impact asessment, EU-Med. Ag. Pol.

(6)  Tiedot esitetään tutkimuksessa Defining a Trade Strategy for Southern Mediterranean Countries, Antoine Bouet, International Food Policy Research Institute, 2006.

(7)  Kaikista Välimeren alueen kumppanimaille myönnetyistä Meda-varoista ainoastaan viisi prosenttia on suunnattu maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen.

(8)  ETSK:n lausunto ”EU ja ruokaturvan maailmanlaajuiset haasteet” (EUVL C 100, 30.4.2009, s. 44).

(9)  Seuraavien kymmenen vuoden aikana Marokko kanavoi maatalouden kehittämisviraston kautta noin 150 miljoonaa dirhamia vihreään suunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden toteuttamiseen.

(10)  Tutkimus Impacts of agricultural trade liberalization between the EU and Mediterranean countries (”Maatalouskaupan vapauttamisen vaikutukset EU:n ja Välimeren alueen maiden välillä”), EU-MED Agpol, laatija: CIHEAM-IAM Montpellier.

(11)  Naisten panos maataloustuotannossa on erityisen merkittävä alueilla, joille on ominaista kaupunkialueille suuntautuva voimakas muuttovirta.

(12)  Lisätietoa internetosoitteessa www.nowaralebanon.org.

(13)  Ks. 12. kesäkuuta 2007 annettu Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Naisyrittäjyyden edistäminen EU:n ja Välimeren alueella”, CESE 1004/2007. Aihetta käsiteltiin myös Marrakechissa 11.–12. marraskuuta 2009 pidetyssä naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistamista käsitelleessä toisessa ministerikokouksessa.

(14)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot: ”Ilmastonmuutos ja maatalous Euroopassa ’(EUVL C 27, 3.2.2009, s. 59),’ Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa” (EUVL C 224, 30.8.2008, s. 67).

(15)  Plan Bleu on Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman Välimeren alueen toimintasuunnitelmaan (UNEP/MAP) kuuluva ympäristöalan yhteistyön ja Välimeren alueen kehittämiskeskus.

---