—

Tämän kanneperusteen osalta kantaja väittää, että neuvosto on loukannut sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja erityisesti laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, koska se ei ole perustellut riittävällä tavalla kantajan merkitsemistä riidanalaisen asetuksen liitteeseen VII.

—

Lisäksi kantaja väittää, että neuvosto ei ole kantajan nimenomaisesta vaatimuksesta esittänyt syitä tai näkökohtia ja asiaa koskevia todisteita, joiden perusteella kantajan merkitseminen riidanalaisen asetuksen liitteeseen VIII olisi perusteltua.

—

Lopuksi kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä, että neuvosto on loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi, koska se ei ole antanut kantajalle riidanalaisen asetuksen 36 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyä mahdollisuutta ottaa kantaa sen merkitsemiseen pakotteiden kohteena olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elimien luetteloon, mikä olisi siten edellyttänyt neuvoston suorittamaa uudelleentarkastelua.

—

Tämän kanneperusteen osalta kantaja väittää, että sen merkitseminen riidanalaisen asetuksen liitteeseen VII merkitsee perusteetonta puuttumista sen omaisuudensuojaa koskevaan perusoikeuteen, koska neuvoston esittämien riittämättömien perustelujen vuoksi kantaja ei ymmärrä, minkä vuoksi se on merkitty luetteloon, johon kootaan riidanalaisen asetuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisten pakotteiden kohteena olevat henkilöt.

—

Lisäksi kantaja väittää, että päätös sen merkitsemisestä riidanalaisen asetuksen liitteeseen VIII perustuu neuvoston tekemään ilmeisen virheelliseen arviointiin kantajan tilanteesta ja sen harjoittamasta toiminnasta.

—

Lopuksi kantaja väittää toisen kanneperusteen yhteydessä, että kantajan merkitseminen riidanalaisen asetuksen liitteeseen VIII ei selvästikään ole kyseisen asetuksen tavoitteiden mukaista ja lisäksi se merkitsee kohtuutonta puuttumista sen omaisuudensuojaa koskevaan oikeuteen.