Valitus, jonka Alliance One International, Inc. ja Standard Commercial Tobacco Company, Inc. ovat tehneet 29.12.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-24/05, Alliance One International Inc., Standard Commercial Tobacco Co., Inc. ja Trans-Continental Leaf Tobacco Corp. Ltd v. Euroopan komissio, 27.10.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-628/10 P)

2011/C 72/29

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Alliance One International, Inc. ja Standard Commercial Tobacco Company, Inc. (edustajat: abogado M. Odriozola Alén ja abogada A. João Vide)

Muut osapuolet: Trans-Continental Leaf Tobacco Corp. Ltd ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat katsovat ensinnäkin, että komissio ja unionin yleinen tuomioistuin ovat virheellisesti soveltaneet SEUT 101 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa katsoessaan, että SCC ja SCTC ovat vastuussa WWTE:n tekemästä kilpailusääntöjen rikkomisesta. Valittajat väittävät erityisesti, että yhteinen määräysvalta ei riitä osoittamaan niiden olleen sellaisessa asemassa, että ne olisivat voineet ratkaisevalla tavalla vaikuttaa WWTE:n toimintaan vuoden 1998 toukokuuta edeltäneen ajanjakson aikana. Vaikka vastuun määrittäminen tällä tavoin olisikin mahdollista, molemmat yhteistä määräysvaltaa harjoittavat emoyhtiöt on joka tapauksessa otettava huomioon, jotta taloudellisen kokonaisuus voidaan tunnistaa. Valittajat vetoavat vaihtoehtoisesti siihen, että komissio ja sittemmin unionin yleinen tuomioistuin ovat rikkoneet SEUT 296 artiklaa, koska ne eivät esittäneet riittäviä perusteluja arviolleen, jonka mukaan kantajien on katsottava olevan yhteisvastuussa. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen antamalla tuomiolla valittajilta evätään vuoden 1998 toukokuun jälkeisen ajanjakson osalta niille kuuluvat oikeudet, jotka perustuvat unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja perusoikeuskirjaan, joka on nyt osa Lissabonin sopimusta ja jolla on siten primaarioikeuden velvoittavuus.

Valittajat väittävät toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut työjärjestyksensä 48 artiklan 2 kohtaa, loukannut valittajien puolustautumisoikeuksia ja rikkonut SEUT 296 artiklaa salliessaan komission esittää uuden argumentin ja muuttaa kirjelmiään, kun se vastasi sille esitettyyn kirjalliseen kysymykseen. Lisäksi valittajat katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin ei saa tuomiossaan (ja siten jälkikäteen) selventää komission päätöksessä esitettyjä perusteluja.

Lopuksi valittajat väittävät, että kohdellessaan muita yrityksiä suotuisammalla tavalla unionin yleinen tuomioistuin on loukannut perusoikeuskirjan 20 artiklassa taattua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Valittajat väittävät yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen määritellessään vastuun jaon määrittämistä koskevan menetelmän ja erityisesti ottaessaan käyttöön kahteen seikkaan perustuvan menetelmän, joka johti yritysten väliseen syrjintään niiden tekemien valitusten vahvuuden perusteella, mutta jolla ei muutoin luotu asiaa koskevaa mittapuuta. Toisaalta valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi vastuun jaon määrittämistä koskevaa menetelmää syrjivällä tavalla joko siten, että se ei soveltanut kahden seikan tutkimista koskevaa menetelmää Universal Corporartioniin ja Universal Leafiin, tai siten, että se ei soveltanut SCC:iin ja SCTC:iin samaa menetelmää kuin Universal Corporartioniin ja Universal Leafiin.

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL L 1, s. 1).