This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62012CN0601
Case C-601/12 P: Appeal brought on 20 December 2012 by Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd against the judgment of the General Court (Seventh Chamber) delivered on 10 October 2012 in Case T-150/09: Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd v Council of the European Union
Asia C-601/12 P: Valitus, jonka Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd on tehnyt 20.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-150/09, Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd v. Euroopan unionin neuvosto, 10.10.2012 antamasta tuomiosta
Asia C-601/12 P: Valitus, jonka Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd on tehnyt 20.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-150/09, Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd v. Euroopan unionin neuvosto, 10.10.2012 antamasta tuomiosta
EUVL C 71, 9.3.2013, p. 8–9
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
9.3.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 71/8 |
Valitus, jonka Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd on tehnyt 20.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-150/09, Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd v. Euroopan unionin neuvosto, 10.10.2012 antamasta tuomiosta
(Asia C-601/12 P)
2013/C 71/14
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd (edustajat: asianajajat F. Graafsma ja J. Cornelis)
Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
— |
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-150/09, Ningbo Yonghong Fasteners Co. Ltd v. neuvosto, 10.10.2012 antaman tuomion, jolla kyseinen tuomioistuin hylkäsi kumoamisvaateen lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa 26.1.2009 annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 91/2009 |
— |
kumoaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa 26.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 91/2009 valittajaa koskevilta osin |
— |
velvoittaa Euroopan unionin neuvoston maksamaan valittajan valituksesta aiheutuvat kulut sekä oikeudenkäynnistä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet kulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia, jotka koskivat valittajan ensimmäistä kanneperustetta, rasittavat useat oikeudelliset virheet ja todisteiden ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla. Valittaja vaatii näin ollen, että riidanalainen tuomio kumotaan. Lisäksi valittaja väittää, että ensimmäisen kanneperusteen taustalla olevat tosiseikat on näytetty riittävällä tavalla, jotta unionin tuomioistuin voi siitä lausua. Valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset ainoastaan ensimmäistä (alkuperäistä) kanneperustetta koskevilta osin ja esittää tämän perusteeksi kolme valitusperustetta.
Valittaja katsoo ensinnäkin, että kun tuomiossa otettiin käyttöön ainoaa mahdollista järkevää päätelmää koskeva kriteeri, minkä seurauksena polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa ei väitetysti sovellettu, sillä vietiin merkitys tältä kolmen kuukauden määräajalta. Näin ollen riidanalaisessa tuomiossa tulkittiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toista alakohtaa lainvastaisesti, sillä lain tulkitsijalla ei ole vapautta omaksua tulkintaa, joka tekisi kokonaisista säännöksistä tai säännösten kohdista turhia tai hyödyttömiä.
Toiseksi riidanalaisessa tuomiossa sovellettiin virheellistä testiä tarkasteltaessa kolmen kuukauden menettelyllisen määräajan noudattamatta jättämisen oikeudellisia seurauksia ja asetettiin siten valittajalle kohtuuton näyttötaakka. Valittaja katsoo, että jos riidanalaisessa tuomiossa olisi sovellettu asianmukaista testiä, kuten unionin yleinen tuomioistuin oli aikaisemmissa asioissa tehnyt, kyseinen tuomioistuin olisi todennut, että riidanalaisen asetuksen kumoaminen oli perusteltua menettelyllisen määräajan soveltamatta jättäminen perusteella.
Lopuksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti sille esitetyt todisteet ja tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla tehdessään päätelmänsä.