16.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 184/10

1)

Onko asetuksessa nro 169/1948 ja laissa nro 1294/1957 säädetty valtionhallinnon ja maatalousosuuskuntien välinen lakisääteinen toimeksiantosuhde (tämän suhteen johdosta syntyi saatava, jonka osuuskunnat ovat myöhemmin siirtäneet Federconsorzille, joka puolestaan on siirtänyt sen omille velkojilleen konkurssimenettelyn yhteydessä), jonka tarkoituksena oli maataloustuotteiden saatavuuden varmistaminen ja jakelu, direktiivin 2000/35/EY (1) 2 artiklassa ja direktiivin 2011/7/EU (2) 2 artiklassa tarkoitettu kaupallinen toimi?

2)

Mikäli vastaus 1 kohdan kysymykseen on myönteinen, merkitseekö direktiivin 2000/35/EY (6 artiklan 2 kohta) ja direktiivin 2011/7/EU (12 artiklan 3 kohta) täytäntöönpanovelvoite, joka sisältää mahdollisuuden jättää edullisemmat oikeussäännöt voimaan, velvollisuutta olla muuttamatta jo direktiivien voimaan tullessa olemassa olleisiin suhteisiin sovellettavaa viivästyskorkotasoa epäedullisemmaksi tai olla kieltämättä viivästyskoron periminen?

3)

Mikäli vastaus 2 kohdan kysymykseen on myönteinen, sovelletaanko velvollisuutta olla muuttamatta jo meneillään oleviin suhteisiin sovellettavaa viivästyskorkotasoa epäedullisemmaksi myös korkojen yhdenmukaiseen sääntelyyn, jossa lakisääteisen korkotason ylittäminen ja koron pääomittaminen, myös vuosittainen eikä puolivuosittainen, kuten velkoja on vaatinut, sallitaan tiettyyn ajankohtaan saakka (kyseessä olevassa asiassa 31.1.1982 ja 31.12.1995 välisenä aikana) ja jossa edellä mainitun ajankohdan jälkeen maksetaan yksinomaan lakisääteistä korkoa, järjestelmässä, joka ei kyseessä olevan riita-asian yksityiskohdat huomioon ottaen (ks. edellä 3 kohta) ole välttämättä velkojan kannalta epäedullinen?

4)

Merkitseekö velvoite panna direktiivit 2000/35/EY (6 artikla) ja 2011/7/EU (12 artikla) täytäntöön niiltä osin kuin niissä velkojan vahingoksi tapahtuvan sopimusvapauden väärinkäytön kiellon yhteydessä säädetään 3 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklassa kohtuuttomien sopimusehtojen tai sopimattomien menettelyjen tehottomuudesta sitä, että valtio ei saa puuttua viivästyskoron maksamisen estävin säännöksin sellaisiin suhteisiin, joissa valtio on osallisena ja jotka olivat olemassa direktiivien tullessa voimaan?

5)

Mikäli vastaus 4 kohdan kysymykseen on myönteinen, sovelletaanko velvoitetta olla puuttumatta viivästyskoron estävin säännöksin jo olemassa oleviin suhteisiin, joissa valtio on osapuolena, korkojen yhdenmukaiseen sääntelyyn, jossa lakisääteisen korkotason ylittäminen ja koron pääomittaminen, myös vuosittainen eikä puolivuosittainen, kuten velkoja on vaatinut, sallitaan tiettyyn ajankohtaan saakka (kyseessä olevassa asiassa 31.1.1982 ja 31.12.1995 välisenä aikana) ja jossa edellä mainitun ajankohdan jälkeen maksetaan yksinomaan lakisääteistä korkoa, joka ei kyseessä olevan riita-asian yksityiskohdat huomioon ottaen (ks. edellä 3 kohta) ole välttämättä velkojan kannalta epäedullinen?