Kanne 4.4.2014 – Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-163/14)

2014/C 184/21

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Clotuche-Duvieusart ja I. Martinez del Peral)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Sähkön yhteisestä markkinajärjestelystä Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueella 19.7.2001 annetussa määräyksessä ja kaasun yhteisestä markkinajärjestelystä Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueella 1.4.2004 annetussa määräyksessä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, säädetään, että Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalue kantaa sähkön ja kaasun toimittajilta maksuja. Nämä alueelliset maksut laskutetaan tämän jälkeen kuluttajilta ja siis unionin toimielimiltä niille toimitetusta sähköstä tai kaasusta kuluttajien käyttöön annetun (sähkö)jännitteen tai kuluttajien luona olevien (kaasu)mittareiden lukemien perusteella.

Komission mukaan näitä alueellisia maksuja on pidettävä välillisinä veroina, jotka Belgian viranomaiset kantavat toimielinten tehdessä merkittäviä ostoja virkakäyttöön ja jotka sisältyvät niiltä laskutettuihin sähkön ja kaasun hintoihin. Komissio korostaa, ettei välillisen veron yksilöimiseksi ole tarpeen, että laissa nimenomaisesti säädettäisiin vyörytysvelvollisuudesta kuluttajalle, ja että olennaista on, että kyse on verosta, joka kannetaan menosta tai kulutuksesta. Näin ollen se katsoo, että Belgian valtiolla on Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan toisen kohdan nojalla velvollisuus palauttaa nämä myyntiin liittyvät välilliset verot tai maksut unionin toimielimille.

Komissio väittää, ettei näitä alueellisia maksuja voida pitää pelkkinä korvauksina yleishyödyllisistä palveluista ja etteivät ne näin ollen kuulu Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan kolmannessa kohdassa määrätystä vapautuksesta tehtävän poikkeuksen soveltamisalaan. Näillä maksuilla pyritään nimittäin rahoittamaan julkishallinnon erilaisia tehtäviä, ja niillä rahoitetaan osittain erilaisia julkisen vallan toteuttamia sosiaali- (esimerkiksi sosiaalinen tariffi, sähkön vähimmäistoimitukset kotitalouksille) tai ympäristöpolitiikkoja (esimerkiksi energian järkevän käytön edistäminen). Kyse ei ole siitä, että nämä verot olisivat vastiketta erityisesti toimielimille tarjotusta palvelusta.