16.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 451/20

Esittelijä:

Michael SMYTH

1.1

Nyt kun rahoitusmarkkina- ja talousmyllerrystä on jatkunut yli kuusi vuotta, yritysten normaalit rahoituskanavat ovat etenkin pk-yrityksille edelleen osittain tukossa. Pankit, mistä suurin osa pk-yritysten rahoituksesta on perinteisesti ollut lähtöisin, ovat yhä haluttomampia myöntämään lainoja. Siihen on lukuisia syitä, joista mainittakoon käynnissä oleva luotonannon vähentäminen, korkeammat pääoma- ja maksuvalmiusvaatimukset, luottotappiovaraukset sekä riskien karttaminen. Rahoitusmarkkinoiden ja -kanavien pilkkoutuminen on ollut yksi Euroopan finanssikriisin pysyvimmistä tunnusmerkeistä.

1.2

Pk-yritysten käyttöpääomaluototuksen heikkeneminen on eräs markkinoiden toimimattomuuden kroonisista muodoista, ja se vaatii EU:n poliittisilta päättäjiltä asianmukaisia toimia. Toistaiseksi nämä toimet eivät ole olleet oikeassa suhteessa ongelmaan nähden.

1.3

Euroopan keskuspankin (EKP) aloite pidempiaikaisesta rahoitusoperaatiosta (1) tuotti tulosta, ja pankkijärjestelmän romahtaminen vältettiin, mutta suurin osa sen myötä käyttöön tulleista varoista on jäänyt välittymättä reaalitalouteen asti. Sen sijaan varoja on käytetty pankkien taseiden tervehdyttämiseen. Kyse oli siis menetetystä mahdollisuudesta, koska yritysten käyttöpääoman puute on edelleen huutava.

1.4

Euroopan investointipankki (EIP) on toiminut erittäin aktiivisesti pk-yritysten tukena kaikkialla Euroopassa, ja sen pääomapohjaa on vahvistettu merkittävästi. EIP onkin lisännyt luotonantoaan pk-yrityksille. Pk-yritysten tukeminen on EIP-ryhmän suurin yksittäinen toimintapoliittinen ensisijaistavoite, mikä tarkoittaa 20 % EIP:n vuotuisesta antolainausvolyymista ja 100 % Euroopan investointirahaston (EIR) toiminnasta. Vaikka EIP on merkittävä pk-yritysten kehittämisrahoituksen järjestäjä, sen osuus euroalueen yritysten kokonaisluototuksesta on edelleen pieni.

1.5

ETSK asettui kannattamaan vuonna 2013 julkistettua vihreää kirjaa talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (2), joka on saanut jatkokseen äskettäin julkistetun toimenpidepaketin (3) yleisesti pitkäaikaisrahoituksen ja erityisesti pk-yrityksille kohdennetun rahoituksen edistämiseksi. Pakettiin kuuluu toimenpiteitä, joilla on tarkoitus vauhdittaa arvopaperistamisen hyödyntämistä pk-yritysluototuksessa. Komissio ehdottaa lisäksi uusia sääntöjä kannustaakseen eläkerahastoja investoimaan rahoitusomaisuuteen ja siten tukemaan reaalitaloudessa tapahtuvan pitkäaikaisen kasvun rahoittamista (4). On tehty myös ehdotuksia läpinäkyvien ja likvidien jälkimarkkinoiden luomiseksi yritysten joukkolainoja ja muuntyyppisiä joukkovelkakirjoja varten. ETSK on mielissään näistä ehdotuksista ja katsoo, että ajan mittaan ne voivat myötävaikuttaa uudistuneiden ja paremmin toimivien markkinoiden kehkeytymiseen pk-yritysten rahoittamista silmällä pitäen.

1.6

Meneillään on lukuisia muita hankkeita, joiden tarkoituksena on raivata esteitä, jotta luotonantajat kykenevät entistä tarkemmin arvioimaan luottokelpoisuutta ja riskejä. Niihin kuuluu digitaalisten arkistojen laajamittaisempi hyödyntäminen ja siihen liittyvä vakiomuotoinen tietojen toimittaminen kaupparekistereille, tilastolaitoksille, pankkien luottoluokitukseen ja muille lainanantajille sekä mahdollisesti lopulta Euroopan luottorekisterikeskuksen perustaminen. Kun saadaan parempia, ajantasaisempia tietoja pk-yritysten taloudellisesta tuloksesta, luotonantajien pitäisi pystyä arvioimaan riskit tarkemmin ja hinnoittelemaan ne asianmukaisemmin.

1.7

Koko joukko muita, pk-yritysten rahoituksensaannin helpottamiseen tähtääviä ehdotuksia on joko toteutettavana tai harkittavana. ETSK tukee tätä poliittisten päättäjien aloitteellisempaa toimintamallia, vaikka toteutusvaihe tuleekin kysymään aikaa. Pk-yritysten rahoituksensaannin parantaminen säilyy kuitenkin haasteena nyt ja lähitulevaisuudessa.

1.8

Mikään yleisratkaisu ei välttämättä sovellu kaikissa jäsenvaltioissa. Eräät jäsenvaltioista ovat kehittäneet maakohtaisten rahoitusalan rakenteidensa ja alaa koskevien määräystensä mukaisia toimintamalleja. Eräs kiintoisimmista aloitteista on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettava luototuksen rahoitusohjelma (Funding for Lending Scheme) (5). Se saavutti tavatonta menestystä vauhdittamalla kiinnitysluottojen myöntämistä ja kotitalouksien luotottamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Nykyään se on kohdennettu pelkästään pk-yritysten luotottamisen piristämiseen. Ohjelman puitteissa kannustetaan siihen osallistuvia pankkeja kasvattamaan nettoluotonantoaan pk-yrityksille supistamalla rahoituksen kustannuksia. Ohjelman kannattajat katsovat, että luotonanto pk-yrityksille olisi paljon matalammalla tasolla, mikäli ohjelmaa ei olisi käytössä.

1.9

ETSK:n näkemyksen mukaan luototuksen rahoitusohjelma on esimerkki hyvästä käytänteestä, ja komitea suosittaa, että EKP harkitsee vakavasti vastaavanlaisen aloitteen toteuttamista euroalueella. EKP ilmoitti 5. kesäkuuta 2014 toteuttavansa joukon likviditeettitoimenpiteitä pk-yritysten pankkiluototuksen edistämiseksi (6). ETSK panee tyytyväisenä merkille, että EKP:n keskeinen ehdotus ns. kohdennettujen pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (Targeted Longer-Term Refinancing Operation, TLTRO) toteuttamisesta muistuttaa käsillä olevassa lausunnossa esiteltyä luototuksen rahoitusohjelmaa. On myös hyvä huomata, että ETSK:n pohdinnat tässä lausunnossa ovat ennakoineet poliittisten päättäjien kehittyvää ajattelutapaa.

2.1

Yritysten luototuksesta ja rahoittamisesta käytävässä keskustelussa on ollut taipumusta keskittyä kehittämis- tai investointipääoman tarjontaan ja kysyntään varsinkin pk-yritysten osalta. Lainanantajilla on tapana todeta, että uusista hankkeista on pulaa ja niin ollen kehittämisrahoitukselle on vähän kysyntää. Pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurien yritysten edustajat moittivat monesti sekä kehittämisrahoituksen tarjontaa että kyseisen luototuksen hintaa ja väittävät pankkien soveltaneen ylihinnoittelua riskirahoituksessa. Molemmista näkemyksistä on oma osansa totta. Oli asia niin tai näin, sekä suurten että pienten yritysten kohdalla lainananto on parhaassa tapauksessa pysynyt entisellä tasolla tai pahimmassa tapauksessa vähentynyt jyrkästi kautta EU:n kaikkien jäsenvaltioiden.

2.2

Käsillä olevassa ETSK:n lausunnossa ei kuitenkaan keskitytä pääasiallisesti uusien yritysten tai toimintaansa aloittelevien yritysten tai innovaatioiden kehittämispääomaan tai rahoitukseen. Siinä tarkastellaan pikemminkin käyttöpääoman saatavuuteen liittyviä kysymyksiä – tilinylitysoikeuksia ja jatkuvia luottosopimusjärjestelyjä –, jotka ovat useimpien yritysten elinehto. Käyttöpääomaksi tarkoitetussa antolainauksessa vallitsevia suuntauksia on vaikea kartoittaa juuri tiedonpuutteen vuoksi, mutta yleinen linja käy ilmi EKP:n tiedoista, jotka koskevat muiden kuin rahoitusalan yritysten luototusta. Tiedot ovat osoittaneet laskevaa suuntausta menneiden neljän viiden vuoden ajalta, ja vasta aivan viimeisimpinä kuukausina on ollut havaittavissa joitain merkkejä elpymisestä.

2.3

Yksi viimeisimpien kuuden vuoden rahoitus- ja talouskriisien pysyvimmistä piirteistä on yritysrahoituksessa tapahtunut raju supistuminen. Kun eurooppalaiset pankit ovat tehneet kaikkensa vähentääkseen riippuvuuttaan arvoltaan alentuneista lainoista ja arvottomista veloista, yrityksille ja etenkin pienille ja mikroyrityksille normaalisti suunnattu käyttöpääoman tarjonta on vähentynyt sekä nimellis- että reaalimääräisesti. Yritysten luotottamisen heikkenemistä voitaisiin kuvailla markkinoiden toimimattomuuden krooniseksi muodoksi. Tämän lisäksi Euroopan rahoitusmarkkinoiden pilkkoutuminen on johtanut lainakorkojen kaksitasoisen rakenteen muodostumiseen. Esimerkiksi italialaisilta ja espanjalaisilta pienyrityksiltä veloitetaan paljon suurempia lainakorkoja kuin vastaavanlaisilta yrityksiltä Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Toistaiseksi EU:n poliittisten päättäjien toiminta asian korjaamiseksi ei ole ollut oikeasuhtaista ongelmaan nähden, ja on tiettyjä viitteitä siitä, että EU:ssa ja kansainvälisesti harjoitetun pankkialan sääntelyn tehostamisen vaikutukset ovat saattaneet kärjistää yritysten luototuksen ongelmaa saamalla pankit karttamaan riskejä aiempaa enemmän.

3.1

EU:n politiikantekijät ovat ponnistelleet kovasti hoitaakseen rahoitusalan kriisin aiheuttamat ongelmat ja korjatakseen sen vaikutusta reaalitalouteen. EU:n pankkijärjestelmän hauraudesta on tullut merkittävä talouden elpymistä hidastava tekijä. Korjatakseen osaltaan tätä haurautta EKP ryhtyi vuosina 2012–2013 toteuttamaan ainutlaatuista aloitetta, jotta EU:n pankkien saataville tulisi yli biljoonan euron verran suhteellisen edullista rahaa. Aloitetta kutsuttiin pitkäaikaiseksi rahoitusoperaatioksi. Se oli toimi pankkitoiminnan hyytymisen tai pankkijärjestelmän romahtamisen uhkaa vastaan, kun pankit tekivät kaikkensa korjatakseen taseitaan ja kyetäkseen täyttämään ankarammat vakavaraisuussuhteita koskevat sääntömääräiset vaatimukset. Aloite pidempiaikaisesta rahoitusoperaatiosta tuotti tulosta, ja romahtaminen vältettiin, mutta suurin osa sen myötä käyttöön tulleista varoista jäi välittymättä reaalitalouteen asti. Sen sijaan operaatiota on käytetty pankkien taseiden tervehdyttämiseen. Lopputulos oli tavallaan ennustettavissa ja ymmärrettävissä. Useimmille eurooppalaisille pankeille tärkein asia oli selviytyä, ja niin on edelleen. Toisaalta tämä tulos tarkoittaa myös menetettyä mahdollisuutta, koska yritysten käyttöpääoman puute on edelleen huutava.

3.2

Euroopan investointipankin pääomapohjaa vahvistettiin merkittävästi maaliskuussa 2013. Osakkaat kasvattivat sen maksettua pääomaa sijoittamalla käteispääomaa 10 miljardin euron arvosta. EIP odottaa pystyvänsä kasvattamaan jo nykyisellään mittavaa antolainaustaan pk-yrityksille jopa 40 miljardilla eurolla seuraavien 3–4 vuoden aikana. Pääomapohjansa vahvistamisen ansiosta EIP on pystynyt kehittämään lainanantoaan pk-yrityksille. Pk-yritysten tukeminen on EIP-ryhmän suurin yksittäinen toimintapoliittinen ensisijaistavoite, mikä tarkoittaa 20 % EIP:n vuotuisesta antolainausvolyymista ja 100 % Euroopan investointirahaston (EIR) toiminnasta. EIP:n antolainaus pk-yrityksille kohdistuu kuitenkin tavanomaisesti kehittämispääomaan, innovointiin ja uusiin hankkeisiin. Uskotaan, että EIP harkitsee luotonannon aloittamista käyttöpääomaa varten, ja tulee olemaan mielenkiintoista saada tietää näiden pohdintojen tulos. Vaikka EIP on merkittävä pk-yritysten kehittämisrahoituksen järjestäjä, sen osuus euroalueen yritysten kokonaisluototuksesta on edelleen pieni.

3.3

Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa rahapoliittiset viranomaiset ovat turvautuneet muutamiin sellaisiin tavallisuudesta poikkeaviin keinoihin kuin määrälliseen keventämiseen parantaakseen pankkijärjestelmän maksuvalmiutta. Tämä toimenpide tarkoittaa sitä, että keskuspankit ostavat hyvin suuria määriä valtion ja yritysten joukkovelkakirjalainoja ja luovat uutta rahaa pankkijärjestelmään. Näillä keinoin on osaltaan pystytty välttämään rahamarkkinoiden ja rahapolitiikan välittymismekanismin hyytyminen sekä Yhdysvalloissa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa. On eräitä viitteitä siitä, että määrällisen keventämisen ohjelma on Yhdysvalloissa auttanut lisäämään luototusta ja rahoitusta reaalitaloudessa. Yhdysvaltojen rahapoliittiset viranomaiset harkitsevat parhaillaan ohjelman supistamista, koska talouden elpyminen on pääsemässä lujemmalle pohjalle. Yhdistyneessä kuningaskunnassa Englannin keskuspankin ennakoivasta viestinnästä voi päätellä, että kunhan talouden elpyminen vakiintuu toden teolla, myös määrällisen keventämisen politiikasta luovutaan.

3.4

Komissio julkaisi vuoden 2013 maaliskuussa vihreän kirjan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta (7), jonka jatkoksi se julkisti äskettäin toimenpidepaketin (8) yleisesti pitkäaikaisrahoituksen ja erityisesti pk-yrityksille kohdennetun rahoituksen edistämiseksi. Paketin ytimen muodostavat toimenpiteet, joilla on tarkoitus edistää omaisuusvakuudellisten arvopaperien (asset backed securities, ABS) hyödyntämistä pk-yritysten luototuksessa. Omaisuusvakuudellisten arvopaperien käytön laajentaminen antaisi pankeille ja muille rahoituslaitoksille mahdollisuuden kasvattaa yrityksille myönnettävien lainojen volyymia. Komissio ehdottaa lisäksi uusia sääntöjä, jotta eläkerahastoja kannustetaan investoimaan omaisuusvakuudellisten arvopaperien kaltaiseen rahoitusomaisuuteen ja siten tukemaan reaalitaloudessa tapahtuvan pitkäaikaisen kasvun rahoittamista (9). On tehty myös ehdotuksia läpinäkyvien ja likvidien jälkimarkkinoiden luomiseksi yritysten joukkolainoja varten ja katettujen joukkovelkakirjalainojen sekä suunnattujen osakeantien houkuttavuuden lisäämiseksi. Komissio on julkaissut tiedonannon joukkorahoituksesta (10); sen myötä pyritään tekemään hyviä käytänteitä tunnetuksi, tarkkailemaan joukkorahoitusmarkkinoiden kehittymistä ja edistämään joukkorahoituksen laatumerkinnän syntymistä.

3.5

Lukuisat muutkin aloitteet ovat maininnan arvoisia tässä yhteydessä. Kustannukset ja asiaankuuluvien taloudellisten tietojen puuttuminen ovat yleisimpiä esteitä, joiden vuoksi luotonantajat eivät kykene arvioimaan luottokelpoisuutta ja riskejä nykyistä tarkemmin. Kansainvälinen rahoitusinstituutti IIF on ehdottanut useita toimia näiden esteiden madaltamiseksi. Niihin kuuluu digitaalisten arkistojen laajamittaisempi hyödyntäminen ja siihen liittyvä vakiomuotoinen tietojen toimittaminen kaupparekistereille, tilastotoimistoille, pankkien luottoluokitukseen ja muille lainanantajille. Nämä luottoriskitietojen kansalliset tietokannat olisi määrä yhdistää Euroopan tietovarastoon (European Data Warehouse), mikä mahdollisesti lopulta johtaisi Euroopan luottorekisterikeskuksen perustamiseen. IIF kehottaa asettamaan koko EU:ssa sovellettavat normit tiedonkeruuta ja raportointia varten, jotta yritysten ja maiden rajat ylittävät analyysit käyvät mahdollisiksi. Kun saadaan parempia, ajantasaisempia tietoja pk-yritysten taloudellisesta tuloksesta, luotonantajien pitäisi pystyä arvioimaan riskit tarkemmin ja hinnoittelemaan ne asianmukaisemmin.

3.6

Muista pk-yritysten rahoituksensaannin parantamiseen tähtäävistä ehdotuksista mainittakoon seuraavat:

4.1

Ei ole yksikertainen tehtävä laatia malli, jolla pystytään edistämään laajempaa rahoituksensaantia koko unionissa. Eräät jäsenvaltioista ovat kehittäneet maakohtaisten rahoitusalan rakenteidensa ja alaa koskevien määräystensä mukaisia toimintamalleja. Yleisratkaisuun perustuva toimintamalli ei ehkä sovellu kaikkiin jäsenvaltioihin. Eräs kiintoisimmista aloitteista on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettava luototuksen rahoitusohjelma (the Funding for Lending Scheme), joka ansaitsee yksityiskohtaisempaa tarkastelua.

4.2

Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriö ja Englannin keskuspankki ottivat luototuksen rahoitusohjelman käyttöön vuoden 2012 heinäkuussa tavoitteena vauhdittaa reaalitalouteen suuntautuvaa lainanantoa. (11) Valtiovarainministeriö, joka on Englannin keskuspankin osakkeenomistaja, valvoo luototuksen rahoitusohjelman toteuttamista. Ohjelman puitteissa tarjotaan siihen osallistuville pankeille huokea rahoituslähde, ja pankkien on tämän rahoituskustannusten huojennuksen turvin määrä kasvattaa luotontarjontaa leikkaamalla veloittamiaan lainakorkoja. Ohjelma kannustaa pankkeja lisäämään lainanantoaan ja tarjoaa niille siinä tapauksessa mahdollisuuden saada lisää varoja. Perustamisensa jälkeen luototuksen rahoitusohjelma on myötävaikuttanut pankkien rahoituskustannusten merkittävään supistumiseen, minkä myötä luottoja on ryhdytty myöntämään paremmin ehdoin. On oikeutettua sanoa, että luototuksen rahoitusohjelman suuri menestys on toistaiseksi ollut kotitalouksien luototuksen edistäminen erityisesti kiinnelainojen osalta. Se ei ole ollut yhtä menestyksekäs yrityksille suuntautuvan antolainauksen vauhdittamisessa, ja niin ollen viranomaiset mukauttivat ohjelmaa marraskuussa 2013 siten, että se keskittyy vastedes ainoastaan pk-yrityksiin suuntautuvan lainanannon edistämiseen.

4.3

Luototuksen rahoitusohjelman tarkoituksena on antaa siihen osallistuville pankeille liiketoiminnallinen kannuste kasvattaa nettolainanantoaan (mikä tarkoittaa bruttolainauksen ja takaisinmaksujen erotusta). Ohjelmassa tarjotaan diskontattua rahoitusta kaikille pankeille, myös niille, jotka ovat vähentämässä luotonantoaan. Ohjelmassa ei ole ylärajaa pankkien käytettävissä olevalle rahamäärälle. Esimerkiksi jos ohjelmaan osallistuvan pankin yrityslainauksen lainakanta on arvoltaan 100 miljardia euroa ohjelman käynnistyessä, sillä olisi mahdollisuus saada rahoitusta vähintään 5 miljardin euron verran. Jos samainen pankki sittemmin kasvattaisi nettolainanantoaan pk-yrityksille vielä 1 miljardin euron verran, sillä olisi oikeus saada vielä toiset 5 miljardia euroa luototuksen rahoitusohjelmasta. Tämä 5:1-saantosuhde pk-yrityksiin suuntautuvan uuden nettolainanannon osalta yhdessä rahoituskustannusten huojentumisen kanssa kannustaa pankkeja voimakkaasti laajentamaan lainanantoaan (12).

4.4

Englannin keskuspankki tarkkailee luototuksen rahoituksenohjelman toimintaa muutetussa muodossa. Useimmat Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituslaitoksista osallistuvat luototuksen rahoitusohjelmaan. Tarkistettu ohjelma, joka on tarkoitettu vauhdittamaan ainoastaan antolainausta yrityksille, on ollut käynnissä vasta vuoden 2013 marraskuusta, ja on varmaankin liian varhaista tehdä perusteltuja johtopäätöksiä sen tuloksekkuudesta. Eräät Yhdistyneen kuningaskunnan ja euroalueen suurimmista pankeista ovat jatkaneet edelleen luotonantonsa varsin nopeaa vähentämistä, mikä luultavasti paljolti selittää yrityksille suunnatun antolainauksen supistumista. Luototuksen rahoitusohjelman kannattajat ovat väittäneet, että luottotilanne Yhdistyneessä kuningaskunnassa olisi paljon nykyistä huonompi, mikäli ohjelmasta saatavaa rahoitusta ei olisi käytettävissä.

4.5

ETSK:n näkemyksen mukaan olisi vastaavanlainen aloite toteutettava koko euroalueella. Luototuksen rahoitusohjelman kaltainen järjestelmä euroalueella voisi lyhyessä, korkeintaan 2–3 vuoden ajassa myötävaikuttaa yritysten rahoituksen palautumiseen normaalimmille tasoille ja helpottaa samalla nyt meneillään olevaa luotonannon vähentämistä.

4.6

EKP ilmoitti 5. kesäkuuta 2014 toteuttavansa joukon likviditeettitoimenpiteitä pk-yritysten pankkiluototuksen edistämiseksi (13). ETSK panee tyytyväisenä merkille, että EKP:n keskeinen ehdotus ns. kohdennettujen pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden (TLTRO) toteuttamisesta muistuttaa käsillä olevassa lausunnossa esiteltyä luototuksen rahoitusohjelmaa.

4.7

ETSK on ilmaissut tyytyväisyytensä valtaosaan komission esittämistä ehdotuksista pk-yritysten rahoituksensaannin parantamiseksi, mutta useimmissa tapauksissa niissä sovelletaan keskipitkää tai pidempää aikataulua ja ne voivat vaatia uusia lainsäädäntätoimia ja/tai uusien elinten perustamista. Kriisi yritysten käyttöpääoman rahoituksen alalla on kuitenkin välitön ja polttava, ja on perusteltua sanoa sen olevan pahenemassa. ETSK katsoo, että EU:n poliittisten päättäjien tulisi tehdä enemmän tarjotakseen lyhyellä aikavälillä ratkaisuja, joista edellä esitellyt kannustinjärjestelmät (luototuksen rahoitusohjelma ja LTRO) käyvät esimerkiksi. Taloudellisten tai maineen säilymiseen kohdistuvien riskien mahdollisen kasvun vastapainoksia täytyy ottaa huomioon EU:n 26 miljoonaa työtöntä ihmistä (joista 5,6 miljoonaa on alle 25-vuotiaita).