31.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 251/13

Esittelijä:

Aurel Laurenţiu PLOSCEANU

Toinen esittelijä:

Enrico GIBELLIERI

1.1

Kaiken käytetyn asbestin ja kaikkien asbestia sisältävien tuotteiden poistamisen täytyy olla Euroopan unionin ensisijaisena tavoitteena. Toimintaohjelmat ovat jäsenvaltioiden vastuulla, mutta EU:n pitäisi sovittaa toimintoja yhteen. ETSK kehottaa EU:ta tässä asiassa yhteistyöhön työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kanssa unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla asbestin poistamista ja hallintaa koskevien toimintasuunnitelmien kehittämiseksi ja tekemiseksi tunnetuksi. Näihin suunnitelmiin olisi sisällytettävä muun muassa koulutusta ja tiedottamista; julkisen sektorin työntekijöiden kouluttamista; kansallista ja kansainvälistä koulutusta; rahoitusohjelmia asbestin poistamista varten; asbestin sekä asbestipitoisten tuotteiden poistamista rakennuksista (eri työskentelyvaiheita), julkisista tiloista ja entisten asbestitehtaiden tonteilta koskevia valveuttamistoimia; kiinteistöjen ja niiden laitteistojen puhdistamista; asbestin ja asbestipitoisten jätteiden hävittämislaitoksia; nykyisten oikeudellisten vaatimusten tehokkuuden seurantaa; riskialttiiden työntekijöiden altistumisen arviointia ja terveyden suojelua.

1.2

Useat EU:n jäsenvaltiot ovat perustaneet rekistereitä asbestia sisältävistä rakennuksista. Muita jäsenvaltioita olisi kannustettava perustamaan sellaisia julkisia asbestirekistereitä, joiden avulla voidaan antaa työntekijöille ja työnantajille asianmukaisia tietoja asbestin riskeistä ennen saneeraustöiden aloittamista sekä täydentää EU-säädösten mukaista, terveyttä ja turvallisuutta koskevaa nykyistä suojelua. Rekisteröinti voitaisiin aloittaa paikallistason julkisista rakennuksista ja julkisesta infrastruktuurista.

Tällä hetkellä vain Puola on laatinut rahoitukseltaan turvatun toimintasuunnitelman kaiken vielä olemassa olevan asbestin poistamiseksi (1).

1.3

Kaikki asbesti on tarkoitus poistaa vuoden 2032 loppuun mennessä. Euroopan unionin olisi tätä esimerkkiä mukaillen kannustettava jäsenvaltioita käynnistämään erityisiä toiminta- ja etenemissuunnitelmia niin paikalliselle, alueelliselle kuin valtiolliselle tasolle. Siksi on myös erittäin tärkeää panna EU:n ja jäsenvaltioiden asbestisääntely kauttaaltaan täytäntöön. Unionin tasolla voi johtavien työsuojelutarkastajien komitealla (SLIC) ja kansallisella tasolla työsuojeluviranomaisilla olla tärkeä rooli tämän tavoitteen saavuttamisessa.

1.4

Puolan esimerkistä voidaan huomata, että asbestin poistamisessa ratkaisevan tärkeää on riittävä julkinen rahoitus. Pidämme asbestin määrätietoista ja järjestelmällistä poistamista lisäksi osoituksena kyseisten seutujen aluekehityksen ja infrastruktuurin kohentumisesta. Euroopan komission olisi harkittava rakennerahastojensa avaamista nimenomaisesti hyödynnettäviksi asbestin poistamissuunnitelmiin.

1.5

Euroopan komissiota kehotetaan tekemään kiireellisesti tutkimus olemassa olevista asbestirekisteröintiä koskevista kansallisista lähestymistavoista ja järjestelmistä sekä niiden rahoituksesta.

1.6

Asbestijätteen kaatopaikkojen rakentaminen on vain väliaikainen ratkaisu ongelmaan, joka siten jätetään tulevien sukupolvien ratkaistavaksi, sillä asbestikuidut ovat käytännössä hajoamattomia. Siksi ETSK kehottaa komissiota tekemään tunnetuksi asbestituotteiden hävittämisjärjestelmiä (plasmapoltin, pyrolyysi ja kaasutus jne.) parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden alalla. On ryhdyttävä edistämään tutkimusta ja innovointia kestävyysperiaatteiden mukaisten teknologioiden kehittämiseksi ja hyödyntämiseksi asbestia sisältävän jätteen käsittelemiseksi ja inertisoimiseksi siten, että jäte saadaan kierrätettyä ja käytettyä uudelleen turvallisesti, eikä sitä tarvitse sijoittaa niin paljon kaatopaikoille. Komission pitäisi laatia tehokkaat toimenpiteet, joilla vältetään vaarallisena käytänteenä oleva asbestijätteen vieminen tavalliselle rakennusjätteelle tarkoitetuille kaatopaikoille.

1.7

EU-rahoitukseen ja jäsenvaltioiden kannustimiin, joilla tavoitellaan energiatehokkaampia rakennuksia, pitäisi yhdistää asbestin turvallinen poistaminen kyseisistä rakennuksista. Vaikka EU on kehittänyt kunnianhimoisen energiatehokkuuspolitiikan ja vaikka tarkistetun energiatehokkuusdirektiivin tavoitteena on, että jokaisessa jäsenvaltiossa laaditaan rakennusten kunnostamista varten pitkän aikavälin strategia, näihin linjauksiin ei ole yhdistetty asbestin poistamista koskevia strategioita. Komitea suosittaakin painokkaasti, että asiaan liittyvät politiikanalat nivotaan yhteen johdonmukaiseksi EU-politiikaksi.

Kaikenlaisissa asbestin poistamista koskevissa toimintasuunnitelmissa on otettava huomioon kaikkien työhön/toimintaan osallistuvien sidosryhmien ammattipätevyys. Tämä koskee sekä työntekijöitä, yrityksiä, työterveys- ja työturvallisuuskoordinaattoreita sekä työsuojelutarkastajia, neuvonantajia, kouluttajia, työnantajia ja muita osallisia. Kyseisissä toimintasuunnitelmissa osallisina olevien yritysten on erittäin tarpeellista ja suositeltavaa sertifioida kapasiteettinsa.

1.8

Asbestin turvallinen poistaminen riippuu paljolti koulutetuista työntekijöistä, jotka voidaan luokitella kahteen kategoriaan: erikoistuneissa yrityksissä työskentelevät sekä asbestin kanssa ammateissaan ja työtehtävissään sattumalta kosketuksiin joutuvat työntekijät.

ETSK kehottaa komissiota antamaan yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa tarvittavaa tukea toimille ja aloitteille, joilla pyritään suojaamaan koko EU:n työvoimaa, sillä pk-yritykset, jotka työllistävät suurimman osan EU:n työvoimasta, ovat erityisen vaikeassa asemassa työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä. Tarkoituksenmukainen koulutus on tämän vuoksi ratkaisevan tärkeä seikka.

1.9

ETSK kehottaa komissiota suunnittelemaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ohjelmia ja tiedotustoimia asbestin riskeistä ja kaikkien asbestipitoisille materiaaleille todennäköisesti altistuvien työntekijöiden asianmukaisesta kouluttamisesta direktiivin 2009/148/EY 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä parantamaan tiedonsaantia nykyisestä asbestilainsäädännöstä ja antamaan käytännön ohjeita sen säännösten noudattamisesta kaikki EU:n kansalaiset huomioon ottaen.

1.10

EU:n lainsäädännössä tulisi myös ottaa huomioon luonnontieteiden ja lääketieteen viimeisimmät tutkimustulokset ja omaksua ne. Tuoreissa tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että myös erittäin vähäinen altistuminen ja erittäin pitkä latenssiaika voivat johtaa mesotelioomaan ja keuhkosyöpään. Sen vuoksi ETSK kehottaa komissiota muuttamaan suositusta 2003/670/EY siten, että se vastaa lääketieteellisen tutkimuksen edistymistä ja että asbestiperäisiin sairauksiin luetaan mukaan kurkunpää- ja munasarjasyövät.

1.11

Jäsenvaltiotasolla olisi varmistettava, että kaikki asbestoosi- ja mesotelioomatapaukset ja muut asbestiperäiset sairaudet rekisteröidään keräämällä järjestelmällisesti tietoja työperäisistä ja muista asbestisairauksista ja että keuhkopussin plakit luokitellaan ja rekisteröidään virallisesti asbestiperäiseksi sairaudeksi, ja että asiaan perehtyneiden tarkastajien avustuksella laaditaan luotettava kartoitus asbestin esiintymisestä. Terveydenhuollon työntekijät tarvitsevat asianmukaista koulutusta onnistuakseen sairauksien diagnosoinnissa.

1.12

Lisäksi EU:n toimielinten tulisi levittää asbestiperäisten sairauksien kansallisiin tunnustamismenettelyihin liittyvän ohjeistuksen ja toimintatapojen parhaita käytäntöjä tai tukea niiden levittämistä.

1.12.1

Erityisesti on taattava uhreille aktiivisempi rooli tunnustamismenettelyissä. Heille on annettava oikeudellista, taloudellista ja henkilökohtaista tukea, jotta he saavat käyttöönsä tarvittavaa tietoa ja tilaisuuden saada äänensä kuuluviin. On perustettava asbestin uhreja edustavia yhdistyksiä. Näin voidaan keventää tunnustamismenettelyjen heille aiheuttamaa henkilökohtaista taakkaa, joka aina lisää heidän sairaudesta johtuvaa henkilökohtaista kärsimystään.

Sen vuoksi ETSK

1.12.2

ETSK kannustaa lisäksi Euroopan komissiota edistämään yhteistyössä Maailman terveysjärjestön (WHO), Kansainvälisen työjärjestön (ILO), kolmansien maiden ja muiden kansainvälisten elinten kanssa maailmanlaajuisesti korkeaa työterveyden ja -turvallisuuden tasoa esimerkiksi siten, että kartoitetaan asbestiin liittyvät ongelmat ja edistetään terveyden suojelua tehostavia ratkaisuja sekä lisätään tiedotusta ja tuetaan asbestiperäisten sairauksien uhreja.

1.12.3

Koska aihe on erittäin tärkeä, ETSK/CCMI esittelee käsillä olevan lausunnon konferenssissa, joka järjestetään yhdessä Euroopan parlamentin, alueiden komitean ja Euroopan komission kanssa.

2.1

Euroopan laajuisesta asbestikiellosta (2) (vuodelta 1999, pantava täytäntöön vuoteen 2005 mennessä) huolimatta asbesti tappaa edelleen ihmisiä Euroopassa. Vaikka kaikenlainen asbesti on vaaraksi, vaikka sen vaarallisista vaikutuksista on tietoa ja asiaankuuluvia säännöksiä ja vaikka asbestin käyttö on kielletty, asbestia on edelleen monissa laivoissa, junissa, laitteissa, suojarakenteissa, tunneleissa, käytävissä, julkisissa ja yksityisissä vedenjakelun verkostoissa ja erityisesti lukuisissa julkisissa ja yksityisissä rakennuksissa.

2.2

WHO:n mukaan pelkästään EU:ssa todetaan vuosittain 20  000–30  000 asbestiperäistä sairaustapausta, ja yli 3 00  000 kansalaisen ennustetaan kuolevan EU:ssa mesotelioomaan vuoteen 2030 mennessä (3). Lisäksi arvioidaan, että maailmassa kuolee vuosittain 1 12  000 ihmistä asbestiperäisiin sairauksiin (4).

2.3

Euroopan laajuinen asbestikielto (5) (vuodelta 1999, pantava täytäntöön vuoteen 2005 mennessä) ja nykyinen markkinavalvonta eivät takaa, ettei asbestia sisältäviä tuotteita tuotaisi unionin markkinoille. Tämä koskee useita tuotteita, muun muassa rakennusmateriaaleja, kodin-koneita, auton jarrupaloja tai termospulloja. Unionin markkinavalvontaa koskevan uuden lähestymistavan (6) perusteella EU voisi aloittaa asbestia sisältävien tuotteiden vastaisia toimia.

2.4

EU:n tasolla on kattava kieltoa, raja-arvoja ja työntekijöiden suojelua koskeva asbestilainsäädäntö. Asbestin käyttö- ja markkinointikiellon ohella on otettu käyttöön raja-arvoja, ja työoloja säännellään erityisellä EU-direktiivillä (7), kun taas yritysten sertifiointi, tiedottaminen ja työntekijöiden kouluttaminen on pakollista. EU:n säännöt ovat kuitenkin usein hyvin yleisluontoisia ja niitä sovelletaan toisistaan eriävin tavoin. Eri tehtäviä varten annettavaa eritasoista koulutusta koskevia erityisäännöksiä tai asbestilähteiden rekisteröintiä koskevia säännöksiä ei edelleenkään ole otettu mukaan.

2.5

Tässä kohtaa mainittakoon, että maaliskuussa 2013 annetussa Euroopan parlamentin oma-aloitteisessa päätöslauselmassa (8) kuvaillaan laaja-alaisesti asbestiin liittyviä erilaisia ongelmia ja politiikan aloja. Siinä luetellaan 62 unionin ja jäsenvaltioiden poliittisille päättäjille osoitettua erityistä pyyntöä.

2.6

Tosiasia on, että vuotuinen asbestituotanto on maailmanlaajuisesti edelleen entisellä korkealla tasolla, vaikka monet maat ovatkin kieltäneet asbestin käytön. Asbestin kauppa ja käyttö ovat yksinkertaisesti siirtyneet teollisuusmaista nousevan talouden maihin. Kukoistavaan maailmanlaajuiseen asbestikauppaan liittyy kansainvälinen asbestilobbaus, jonka propagandassa hyödynnetään myös eräiden tutkijoiden aulista tutkimustyötä. Tässä yhteydessä on myös pantava merkille, että Euroopasta jatketaan edelleen sijoitusrahoitusta maailmanlaajuiseen asbestiteollisuuteen. Eurooppa jatkaa myös asbestin vientiä lähettämällä laivoja romutettaviksi muihin maanosiin. Meidän on myös pantava merkille, että asbestin kauttakuljetukseen osallistuvat rahtialukset saapuvat edelleen EU:n satamiin ja käyttävät niiden satamalaitteita tai väliaikaisia varastoja.

2.7

On olennaisen tärkeää luoda asbestin suhteen maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset, ja tähän liittyen EU:lla olisi oltava ratkaiseva asema kaikenlaisen asbestin käytön kieltämisessä kaikkialla maailmassa. Tässä asiassa Eurooppa voi tarjota maailman muille alueille tietoa asbestin terveysvaikutuksista, sen korvaamisesta muilla materiaaleilla ja sen poistamisesta turvallisesti. EU:lta tarvitaan lujempaa otetta kansainvälisissä järjestöissä, jotta voidaan ottaa käyttöön uusia välineitä, joiden avulla asbestikauppa määritetään myrkyllisten aineiden kaupaksi ja krysotiiliasbestin sisällyttäminen Rotterdamin yleissopimuksen (9) liitteeseen III todetaan aivan ensisijaiseksi asiaksi.

3.1

Vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen (10) mukaan olennainen osa EU:n nykyisestä rakennetusta ympäristöstä on yli 50 vuotta vanhaa. Asuinrakennuksista yli 40 prosenttia on rakennettu ennen 1960-lukua. Rakennusbuumi oli suurimmillaan vuosina 1961–1990, jona aikana asuntokanta yli kaksinkertaistui lähes kaikissa jäsenvaltioissa ja asbestia käytettiin laajalti.

3.2

Saman tutkimuksen mukaan rakennukset kuluttavat noin 40 prosenttia unionin lopullisesta kokonaisenergiantarpeesta. Tämän kulutukseltaan johtavan alan jälkeen seuraavana on liikenne 33 prosentin osuudella. Samanaikaisesti EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä osana etenemissuunnitelmaansa, joka koskee siirtymistä kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 (11).

3.3

Tämä tarkoittaa, että rakennetun ympäristön uudistaminen tarjoaa sekä merkittäviä mahdollisuuksia parantaa rakennusten energiatehokkuutta ja saavuttaa siten EU:n etenemissuunnitelman tavoitteet vuoteen 2050 mennessä että ainutlaatuisen tilaisuuden poistaa asbesti.

3.4

Tämä edellyttää kuitenkin koordinoitua lähestymistapaa ja tiivistä yhteistyötä sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla politiikkojen ja rahoitusjärjestelmien suhteen. Yksityisten investointien saaminen liikkeelle edellyttää myös innovatiivisia rahoitusvälineitä.

3.5

EU-tasolta odotetaan tässä yhteydessä tukea ja koordinointia. Myös työvoiman koulutus sekä asbestiperäisten sairauksien rekisteröinti ja tunnustaminen ovat politiikanaloja, jotka on sovitettava paremmin yhteen.

4.1

Kiellosta huolimatta rakennuksissa on edelleen miljoonia tonneja asbestia, eivätkä kaikki jäsenvaltiot ole vielä ottaneet käyttöön rekistereitä asbestin sijainnista ja poistettavan asbestin määrästä. Siksi tarvitsemme tarkoituksenmukaisen lähtökohdan kaiken jäljellä olevan asbestin käsittelemiseksi asianmukaisesti Euroopassa.

4.2

Nykyisin Puola on ainoa EU-maa, joka on käynnistänyt valtakunnallisen ohjelman kaiken olemassa olevan asbestin poistamiseksi. Vuoteen 2030 asti ulottuvan ohjelman suuruudeksi arvioidaan 10 miljardia euroa, sillä on selkeä aikataulu ja tarkoituksenmukainen rahoitus, jossa yhdistyy julkisia (valtio, EU-ohjelmat) ja yksityisiä (omistajat, alueelliset ja paikalliset järjestöt jne.) varoja. Tämäntyyppinen aloite on syytä käynnistää kaikissa EU-maissa (12).

4.3

Ranskassa on todettu, että maan kaikkiaan 15 miljoonasta sosiaalisin perustein tarjotusta asunnosta 3 miljoonassa on asbestiongelmia, joiden edellyttämien korjausten arvioidaan maksavan 15 miljardia euroa. Asuntokohtaisiksi kustannuksiksi arvioidaan 15  000–20  000 euroa. Pariisin tunnetussa Montparnasse-tornissa käytettyä asbestia koskevan työskentelyn etenemistä olisi seurattava tiiviisti.

4.4

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on parhaillaan käynnissä kampanja kaikkien koulujen puhdistamiseksi asbestista. Yhtenä syynä kampanjaan on maan opettajien keskuudessa kohonnut mesoteliooman yleisyys (13).

4.5

Liettuan maatalousministeriö aloitti vuonna 2012 asbestia sisältävien kattojen uusimisohjelman, jossa maaseudun asukkaat voivat hakea enintään 6  000 Liettuan litiä (1  740 euroa) taloudellista tukea hanketta kohden. EU ja valtio korvaavat enintään 50 prosenttia hankkeen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

5.1

Yksi pääongelma on yhtäältä asbestia koskeva tieto ja toisaalta sen puute. Monet työntekijät altistuvat asbestille työtehtävissään. Tämä koskee erityisesti kunnossapitoa ja vaarattomaksi tekemistä, mutta monet muutkin alat ovat mahdollisesti samassa asemassa (katto-, sähkö- ja lämmityslaiteasentajat, kierrätysalan työntekijät, työterveys- ja työturvallisuuskoordinaattorit, työsuojelutarkastajat ja monet muut). Voimassa olevan lainsäädännön mukaan työnantajilla on jo nyt velvollisuus antaa asianmukainen koulutus kaikille työntekijöille, jotka joutuvat tai todennäköisesti joutuvat alttiiksi asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle. Kun erityyppisten materiaalien käyttö kielletään, tieto niiden vaaroista, ominaisuuksista ja ulkoasusta kuitenkin hiipuu ajan myötä. Vaikka monet jäsenvaltiot ovat järjestäneet kurssitusta purku- ja rakennustyömaiden työntekijöille, huoltotyöntekijöille ja muille, jotka työssään poistavat asbestipitoista materiaalia, meillä ei edelleenkään ole koko unionissa sovellettavia riittäviä normeja.

5.2

Fyysinen koskemattomuus on ihmisoikeus, josta määrätään muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. EU:n politiikoissa on suojeltava tätä oikeutta. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea kansanterveyttä ja työterveyttä sekä -turvallisuutta, mutta myös muita politiikanaloja, jotka koskevat mahdollista altistumista asbestille ja asbestin käsittelyä.

5.3

Asbestin poistoon erikoistumattomien yritysten rakennusinsinöörien, arkkitehtien ja työntekijöiden tietotason riittävyys on sekin huolestuttava seikka. ETSK kehottaa komissiota perustamaan työryhmän, joka yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kehittää asbestia koskevat vähimmäispätevyysvaatimukset ja laatii asbestia koskevat pätevyysvaatimukset näiden ammattien edellyttämään koulutukseen.

5.4

Rakennusalalla toimivat Euroopan tason työmarkkinaosapuolet (Euroopan rakennusteollisuusliitto FIEC ja Euroopan rakennus- ja puutyöväen liitto EFBWW) ovat tarttuneet tähän ongelmaan ja kehittäneet asbestia koskevia tietopaketteja (14) jälkimmäiselle työntekijäkategorialle. Toisessa, sosiaalisen vuoropuhelun ulkopuolisessa EU-rahoitteisessa hankkeessa (ABClean – Leonardo da Vinci -hanke) kehitetään kurssimateriaaleja ”kouluttajien kouluttamiseksi” (15).

6.1

Aivan liian moni eurooppalainen kärsii erilaisista asbestista johtuvista sairauksista. Monet näistä sairauksista ovat työperäisiä, mutteivät suinkaan kaikki. Aviomiestensä työvaatteita pesseet kotirouvat altistuivat asbestikuiduille, aivan lastensa tavoin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetussa kampanjassa ilmeni, että noin 80 prosenttia kaikista kouluista on edelleen asbestin saastuttamia. Tämä voi helposti johtaa siihen, että muodostuu asbestin uhrien uusi sukupolvi, etenkin kun otetaan huomioon viimeisimmät tieteelliset tutkimukset altistustasoista, latenssiajoista ja sairauksien kehittymisestä. Myös hyvin vähäiset altistumiset voivat pitkään latenssiaikaan yhdistyneenä johtaa erilaisiin asbestiin liittyviin sairauksiin. Asbestialtistuminen uhkaa sen vuoksi koko väestöä useissa jäsenvaltioissa.

6.2

Lisäksi koska asbestiperäisten sairauksien latenssivaihe on todella pitkä ja terveydenhuollon työntekijöiden tiedot ovat osin puutteelliset, uhrit eivät usein saa terveyspalvelujen tuottajilta oikea-aikaista ja asianmukaista tukea ja valistusta.

6.3

Turvallinen hävittäminen on tärkeä osa jokaista poistamissuunnitelmaa. Jos tämä näkökohta laiminlyödään, ilmenee odottamatonta altistusta. Esimerkiksi Sveitsissä suurin asbestialtistus on mitattu kierrätysalalla.

6.4

Kansalaisten ja työntekijöiden suojelemista ajatellen on toimiva markkinavalvonta ennakkoedellytys, jonka avulla voidaan estää uusien asbestipitoisten materiaalien pääsy Euroopan markkinoille.

6.5

Kun otetaan huomioon asbestin kaikkien muotojen hengenvaarallisuus, EU:n toimilla on vankka yhteinen perusta. Direktiivissä 1999/77/EY todetaan, että ”sellaista altistumisen raja-arvoa ei ole vielä määritetty, jonka alla krysotiiliasbesti ei aiheuta syöpäriskejä”, ja että ”tehokas keino suojella ihmisten terveyttä on kieltää krysotiiliasbestikuitujen ja niitä sisältävien tuotteiden käyttö”.

6.6

Asbestiperäinen sairaus voi ja usein johtaa erityisen tuskalliseen, hitaasti saapuvaan kuolemaan. Eurogip-raportti (16) ja EFBWW:n, EAY:n ja IBAS:n yhteishanketta koskeva selonteko ovat osoittaneet, millainen asbestiin liittyvien sairauksien tunnustamisesta ja korvauksista annettujen säännösten tilanne on keski- ja itäeurooppalaisissa unionin jäsenvaltioissa (17). Vaikka tärkeimmät asbestiperäiset sairaudet on periaatteessa tunnustettu useimmissa jäsenvaltioissa, uhrit joutuvat yhä liian usein taistelemaan turhaan saadakseen tunnustuksen.

Edellä mainitut selvitykset osoittavat myös, että eri valtioiden soveltamat tunnustamista ja korvaamista koskevat säännökset ja menettelyt poikkeavat huomattavasti toisistaan. Uhrien tarvitsemaa tukea ja ohjausta ei monestikaan ole saatavilla.