This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62016CN0405
Case C-405/16 P: Appeal brought on 19 July 2016 by the Federal Republic of Germany against the judgment of the General Court (Third Chamber) of 10 May 2016 in Case T-47/15, Federal Republic of Germany v European Commission
Asia C-405/16 P: Valitus, jonka Saksan liittotasavalta on tehnyt 19.7.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-47/15, Saksan liittotasavalta v. Euroopan komissio, 10.5.2016 antamasta tuomiosta
Asia C-405/16 P: Valitus, jonka Saksan liittotasavalta on tehnyt 19.7.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-47/15, Saksan liittotasavalta v. Euroopan komissio, 10.5.2016 antamasta tuomiosta
EUVL C 326, 5.9.2016, p. 18–19
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
5.9.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 326/18 |
Valitus, jonka Saksan liittotasavalta on tehnyt 19.7.2016 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-47/15, Saksan liittotasavalta v. Euroopan komissio, 10.5.2016 antamasta tuomiosta
(Asia C-405/16 P)
(2016/C 326/30)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze ja R. Kanitz, avustajanaan T. Lübbig, Rechtsanwalt)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Saksan liittotasavalta vaatii, että
|
— |
unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) 10.5.2016 asiassa T-47/15 antama valituksenalainen tuomio on kokonaisuudessaan kumottava |
|
— |
Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäinen valitusperuste
Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa sivuutetaan SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaiset tuen määritelmän rajat tulkittaessa käsitettä ”valtiontuki” ja valtion yksityisten yritysten rahoitukseen kohdistamaa ”valvontaa”. Valituksenalaisessa tuomioissa lähdetään perusteettomasti siitä, että Saksan liittotasavallan ”viranomaiset” suorittavat ”valvontaa” uusiutuvasta energiasta annetun Saksan lain säännösten perusteella ja siten hallinnoivat sellaisten siirtoverkonhaltijoiden ja energiatuotantoyritysten varoja, jotka kuuluvat Saksassa olemassa olevan uusiutuvan energian tukijärjestelmän piiriin. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta, että uusiutuvasta energiasta annetulla lailla vain luodaan siviilioikeudelliset sopimussuhteet Saksan energiamarkkinoiden yksittäisten yritysten välille, muta sillä ei oteta käyttöön näiden yritysten varoihin kohdistuvaa valtion valvontaa.
Toinen valitusperuste
Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on perusteettomasti olettanut, että uusiutuvasta energiasta annetulla Saksan lailla annettaisiin energiaintensiivisille yrityksille loppukuluttajina tukia koskeva merkittävä etuus. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin sivuuttaa rakenteellisten haittojen korvaamista ja valtiontukisäännöstön valikoivuuskriteeriä koskevan oikeuskäytännön.
Kolmas valitusperuste
Valittaja vetoaa lopuksi tuomion riittämättömiin perusteluihin sekä siirtoverkonhaltijoiden että energiantuotantoyritysten asemaan nähden.