10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/28

Esittelijä:

Thierry LIBAERT

1.1

Nudge-menetelmät ovat julkisen politiikan välineitä, joilla voidaan täydentää EU:n julkishallinnolla jo käytössä olevia työkaluja (tiedotus ja valistus, taloudelliset kannustimet, lainsäädäntö ja esimerkillisyys). Ne soveltuvat kuitenkin erityisen hyvin tietynlaisten sosiaalisten, ympäristöön liittyvien ja taloudellisten haasteiden ratkaisemiseen.

1.2

Kannustetaan nudge-menetelmien käyttämiseen julkisessa politiikassa perinteisten välineiden rinnalla. Erityisen kiinnostava on niiden tarjoama mahdollisuus muuttaa yksilön käyttäytymistä koskevaa lähestymistapaa. Nudge-menetelmät voitaisiinkin ottaa osaksi yleisiä julkisia toimintapolitiikkoja, ja niiden avulla voitaisiin vauhdittaa politiikan täytäntöönpanoa pienemmin kustannuksin. Koska ne ovat joustavia ja yksinkertaisia, niitä voivat käyttää erilaiset toimijaryhmät erilaisissa tilanteissa samanaikaisesti – esim. hallitustenvälinen organisaatio, kunkin ministeriön sisäiset hallintoyksiköt, alue- ja paikallisyhteisöt, kansalaisjärjestöt, yksityiset tahot jne.

1.3

Suositaan varsinkin sellaisia nudge-menetelmiä, joilla voidaan edistää ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ym. tavoitteita (energia-alan/ekologinen siirtymä, resurssien tuhlauksen vähentäminen, sosiaalinen hyvinvointi, kansanterveyden parantaminen jne.). Menetelmät voivat liittyä toimenpiteisiin, joilla pyritään toteuttamaan sellaisia ennalta määriteltyjä yhteisiä tavoitteita, joiden saavuttamiseen perinteiset julkisen politiikan välineet ovat osoittautuneet tehottomiksi ja/tai liian kalliiksi.

1.4

Edistetään nudge-menetelmiä koskevan tiedon ja hyvien käytänteiden vaihtoa kaikkien mahdollisesti asianosaisten toimijoiden kesken (viranomaiset, yhteisöt, yritykset, yhdistykset, kansalaisjärjestöt jne.) Euroopan tasolla. Voitaisiin harkita foorumia aloitteiden kartoittamista varten ja/tai seurantakeskuksen perustamista.

1.5

Tutkitaan tarkemmin nudge-menetelmien vaikutuksia eriytettyinä kulttuurien, sosioekonomisten profiilien, alueiden yms. mukaan. Näin ymmärrettäisiin paremmin etuja ja rajoituksia, jotka liittyvät nudge-menetelmien levittämiseen ja toistamiseen eri maissa, eri aloilla jne. Erityisesti olisi tutkittava syvällisemmin sitä, kuinka pitkäkestoisesti nudge-menetelmät vaikuttavat käyttäytymiseen.

1.6

Määritetään nudge-menetelmien käytön yleiset edellytykset, joiden toteutuessa niiden kielteiset vaikutukset ovat vähäisempiä ja ne ovat varmasti eettisesti hyväksyttäviä. Edellytykset voitaisiin koota yhdessä eri sidosryhmien kanssa laadittavaan hyvien käytänteiden ohjeistoon, joka hyväksyttäisiin Euroopan tasolla ja josta laadittaisiin omat versiot kullekin jäsenvaltiolle. Lisäksi voitaisiin julkaista opas, jota jaettaisiin asianomaisille toimijoille.

1.7

Otetaan käyttöön tiedotusmenettelyjä erilaisten nudge-menetelmien käytöstä, jotta taataan niiden avoimuus nudge-lähestymistavan kohteena oleville henkilöille. On ymmärrettävä, mistä nudge-lähestymistavassa on kyse, ja siitä on keskusteltava ja jaettava tietoa hyväksynnän maksimoimiseksi. Näin vältettäisiin ylilyönnit ja manipuloinnin vaara nudge-menetelmiä käytettäessä.

1.8

Varmistetaan nudge-lähestymistavan eettisyys, jotta sen käytössä ei hairahduta tavoittelemaan vastuuttomia päämääriä. Nudge-menetelmän käyttöönoton edellytyksenä tulee olla seuraavien neljän ehdon täyttyminen: prosessin avoimuus, joustavuus kohdehenkilöiden näkökulmasta (näillä tulee aina olla mahdollisuus valita vapaasti eri toimintavaihtoehtojen väliltä), kohdehenkilöille annettavien tietojen luotettavuus ja yksilöiden syyllistämisen välttäminen.

1.9

Laaditaan nudge-lähestymistavan seuranta- ja arviointimenetelmiä, joissa käytetään erilaisia kriteerejä (sosiaalisia, ympäristöön liittyviä, taloudellisia jne.). Tämä saattaa edellyttää, että nudge-menetelmää testataan aluksi, jotta hahmotetaan sen täsmälliset vaikutukset menetelmän luonteen, kohderyhmän, tilanteen yms. mukaan. Näin on mahdollista tehdä nopeasti muutoksia, jos nudge-menetelmän tulokset eivät vastaa odotuksia, tai luopua siitä kokonaan, jos se katsotaan tehottomaksi.

1.10

Kannustetaan sisällyttämään koulutusohjelmiin (perus- ja jatko-opetukseen) käyttäytymistaloustieteeseen liittyviä oppiaineita. Näin parannettaisiin nudge-välineen tuntemusta ja edistettäisiin sen järkevää ja kriittistä käyttöä erilaisten ryhmien toimesta (viranomaiset, yritysten työntekijät, vaaleilla valtuutetut edustajat jne.). Tämä edellyttää myös yliopistojen oppiainerajojen kaatamista, sillä nudge-ajattelu perustuu monialaiseen lähestymistapaan.

1.11

Varmistetaan tietynlainen joustavuus nudge-lähestymistavan käytössä, jotta saadaan hyödynnettyä sen koko potentiaali. Nudge-lähestymistapa ei ole – sen enempää kuin muutkaan julkishallinnon käytössä olevat välineet – ihmeratkaisu, eikä se ole kokonaan uusi toimintatapa, mutta se voi osoittautua täydentäväksi ja hyödylliseksi keinoksi vaikuttaa tietynlaiseen käyttäytymiseen. Sen suurimpana etuna on, että sen ansiosta julkisen politiikan suunnittelussa otetaan huomioon käyttäytymisen psykologinen ulottuvuus eikä ainoastaan taloudellista järkevyyttä.

1.12

Järjestetään ETSK:n aloitteesta ensimmäinen eurooppalainen nudge-konferenssi, joka tarjoaisi ainutlaatuisen tilaisuuden vaihtaa kokemuksia tämän välineen kanssa tekemisissä olevien Euroopan unionin toimijoiden välillä

1.13

Jotta perusluonteinen siirtymä uudenlaiseen talousmalliin, jolla on laajoja systeemisiä vaikutuksia monilla eri aloilla, voitaisiin hoitaa sujuvasti, perustetaan ETSK:hon uusi monialainen ja pysyvä elin analysoimaan näitä kehityssuuntauksia, mm. nudge-ajattelua ja muita asiaan liittyviä aiheita, kuten kiertotaloutta, jakamistaloutta ja toimintotaloutta.

2.1

Jotta ihmiset saataisiin muuttamaan käyttäytymistään, julkisen vallan käytössä on perinteisesti ollut neljänlaisia välineitä: tiedotus ja valistus, taloudelliset kannustimet, lainsäädäntö (kieltäminen tai velvoittaminen) ja esimerkillisyys. Nämä neljä välinettä ovat kuitenkin osoittautuneet rajallisiksi etenkin edistämään vastuullista käyttäytymistä ja kuluttamista eli luonnonvaroja vähemmän kuluttavaa toimintaa. Ihmisten päivittäinen käyttäytyminen muuttuu yleensä vasta viiveellä sen jälkeen, kun he ovat tiedostaneet jonkin asian.

2.2

Käyttäytymistaloustieteessä, joka on erikoistunut tutkimaan yksilöiden käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, on analysoitu syitä tähän aikomusten ja toiminnan väliseen viipeeseen. Alan tutkijoiden mukaan yksilön toimintaan vaikuttavat monet tekijät. Olemme monimutkaisia, rajallisesti rationaalisia ja vahvasti tunteellisia olentoja, joihin vaikuttavat toiset ihmiset ja sosiaaliset vuorovaikutukset mutta myös tilanne ja ympäristö, jossa teemme päätöksiä.

2.3

Päätöksemme ja käyttäytymisemme on loppujen lopuksi valtaosin tulosta siitä, mitä Nobel-palkittu taloustieteilijä Daniel Kahneman kutsuu ”järjestelmä 1”:ksi: kyse on suurelta osin tiedostamattomasta, automaattisesta, erittäin nopeasta ajattelutavasta, jonka pohjalta pystymme tekemään lukuisia päivittäisiä päätöksiä mahdollisimman vähin ponnisteluin ja säästäen huomiokykyresursseja mutta johon vaikuttavat vahvasti stereotyypit ja mielleyhtymät ja joka vie usein poispäin matemaattisesta rationalismista.

3.1

Käyttäytymistaloustieteessä katsotaan, että perinteiset julkisen politiikan keinot saattavat olla riittämättömiä käyttäytymisen muuttamiseen, koska niissä ei oteta huomioon erilaisia päätöksentekoon mahdollisesti vaikuttavia ulottuvuuksia. Kaksi amerikkalaista professoria, Richard Thaler (taloustieteen professori Chicagossa ja käyttäytymistaloustieteen johtohahmo) ja Cass Sunstein (oikeustieteen professori Harvardissa), julkaisivat vuonna 2008 tähän lähtöasetelmaan perustuvan ensimmäisen teoksen nudge-lähestymistavasta (1) eli ajatuksesta, jonka mukaan käyttäytymisen muutokset edellyttävät nk. pehmeitä kannustimia. Kirjoittajien määritelmän mukaan nudge tarkoittaa mitä tahansa vaihtoehdoista muodostuvan arkkitehtuurin osaa, joka muuttaa ennustettavasti ihmisten käyttäytymistä kieltämättä mitään vaihtoehtoa tai muuttamatta merkittävästi taloudellisia kannustimia. Jotta menetelmä voidaan luokitella puhtaasti nudge-menetelmäksi, toiminnan on oltava helposti vältettävissä, sillä nudge-menetelmät eivät ole millään tavalla velvoittavia.

3.2

Nudge-lähestymistavan tarkoituksena on rakentaa sellaisia vaihtoehdoista muodostuvia arkkitehtuureja, joissa etualalle nostetaan yksilön ja/tai yhteisön kannalta hyödyllinen vaihtoehto muuttamatta valittavissa olevien vaihtoehtojen lukumäärää tai luonnetta. Tarkoituksena on ohjata kuluttajaa tai käyttäjää kohti parhaimpana pidettyä vaihtoehtoa. Lähestymistapaan liittyy kolme ominaisuutta: yksilöiden täydellinen valinnanvapaus, toteutuksen yksinkertaisuus ja toiminnan rajalliset kustannukset.

3.3

Nudge-menetelmät herättävät yhä enemmän kiinnostusta eri maiden julkishallinnossa, sillä ne tarjoavat huomattavia etuja: ne eivät rajoita yksilönvapautta ja ovat edullisia toteuttaa ja silti niiden vaikutus voi olla merkittävä. Ne voivat siten toimia täydentävänä välineenä osana julkista politiikkaa, jonka tavoitteena on tehdä yksilön käyttäytymisestä vastuullisempaa terveyden, ympäristön yms. kannalta. Yksilön näkökulmasta nudge-menetelmä yksinkertaistaa valintaa ja helpottaa siten päätöksentekoa.

4.1

Oletusarvoinen vaihtoehto: tarkoituksena on tarjota automaattista, oletusarvoista ratkaisua, jota toteuttava viranomainen pitää toivottavimpana mutta joka on myös helpompi toteuttaa. Se perustuu yksilöiden reagoimattomuuteen. Tämä toteutuu esimerkiksi Ranskan tuloveroilmoituksessa: vuodesta 2005 on katsottu, että kotitaloudessa oletusarvoisesti on televisio. Arvioitu veropetosaste on näin laskenut kuudesta prosentista yhteen prosenttiin. Oletusarvoista vaihtoehtoa käyttävät yhä enemmän myös pankit, energiantoimittajat ja muut yritykset, jotka tarjoavat ensisijaisesti sähköisiä laskuja paperilaskujen sijaan, oletusarvoisesti kaksipuolista tulostusta jne.

4.2

Sosiaalisen normin voima: Nudge-lähestymistavan kannattajien mukaan sosiaalinen normi on vahva käyttäytymistä ohjaava tekijä. Sen avulla voidaan siten kannustaa yksilöitä toimimaan tietyllä tavalla. Erityisesti siinä nostetaan esille lähipiirin yksilöiden (naapurit, työtoverit jne.) enemmistön käyttäytyminen. Tämän viestin on tarkoitus kannustaa yksilöitä käyttäytymään samalla tavalla sosiaalisen normin noudattamiseksi. Energiayhtiö OPOWER toteutti Yhdysvalloissa vuonna 2011 kokeilun: Kotitalouksille lähetettiin kirjeet, joissa ilmoitettiin 600 000 kotitalouden sähkönkulutustietojen perusteella esimerkiksi, että vastaanottajan sähkönkulutus oli edellisenä kuukautena 15 prosenttia suurempi kuin vähiten kuluttaneilla naapureilla. Omaa sähkönkulutusta oli mahdollista vertailla naapureiden ja muiden kuluttajien sähkönkulutukseen kaavioiden avulla, ja kulutuksen laskiessa tulos palkittiin hymiöllä. Kirjeiden seurauksena kokeiluun osallistuneiden kotitalouksien sähkönkulutus laski keskimäärin kaksi prosenttia ja rahaa säästyi OPOWERin mukaan yhteensä 250 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (2). Monissa vastaavissa kokeilussa on saatu aikaan 1–20 prosentin vähennys energiankulutukseen.

4.3

Tappioriski: nostetaan etualalle tappio (etenkin taloudellinen), joka yksilölle uhkaa koitua, jos hän ei muuta käyttäytymistään esimerkiksi energiankulutuksen alalla. Voidaan esimerkiksi ilmoittaa ohjeellinen summa, jonka yksilö menettää, jos hän ei muuta tapojaan, tai päinvastoin summa, jonka hän voisi voittaa muuttamalla tapojaan. Tappion havainnollistamisessa voidaan käyttää myös muita kuin taloudellisia indikaattoreita (kalorit, hiilidioksidipäästöt jne.).

4.4

Kilpailu: järjestetään kilpailuja esimerkiksi tietynlaisten käytäntöjen, vaikkapa tuhlauksen vähentämisen, edistämiseksi. Esimerkiksi ranskalainen kansalaisjärjestö Prioriterre, jonka tavoitteena on valistaa energiansäästön hyödyistä, järjestää joka vuosi perheille suunnatun haastekampanjan. Siihen osallistui vuonna 2014 noin 7 500 perhettä, joiden tuli vähentää energiankulutustaan 8 prosenttia erilaisten palkintojen voittamiseksi (3).

4.5

Pelit ja viihdyttävät esitystavat: yksi tunnetuimmista nudge-menetelmistä on Amsterdamin lentoaseman käyttöön ottama nudge: pisoaarien sisäpinnoille maalattiin kärpäsen kuvia, jotta miehet tähtäisivät tarkemmin. Volkswagen muutti Tukholmassa vuonna 2009 Odenplanin aseman uloskäynnille johtavan portaikon valtavaksi pianon koskettimistoksi, jossa jokainen portaan painallus sai sävelen soimaan (4). Tavoitteena oli kannustaa käyttämään portaita liukuportaiden sijaan. Etelä-Koreassa toteutetussa hankkeessa maahan maalatut merkit kertovat liukuportaita käyttävien ylipainoriskistä.

4.6

Nudge-menetelmällä voidaan myös pyrkiä muuttamaan vaihtoehtojen esittämistapaa tai tiettyjen tuotteiden ulkonäköä terveellisempinä, ekologisempina jne. pidettyjen tuotteiden nostamiseksi esiin. tällainen nudge voi tietyissä tapauksissa muistuttaa erilaisten tunnusten käyttöä. Myös ruokaloissa on toteutettu erilaisia kokeiluja asiakkaiden ohjaamiseksi syömään terveellisesti. Terveelliset vaihtoehdot on esimerkiksi asetettu esille tiskin alkupäähän, jolloin niiden kulutus on tietyissä kokeiluissa kaksinkertaistunut verrattuna tilanteeseen, jossa ne ovat tiskin keskellä tai lopussa. Toisissa ruokaloissa on pyritty vähentämään elintarvikejätettä pienentämällä lautasten kokoa: ne näyttävät yhtä täysiltä, mutta ruoan määrä on pienempi (asiakkaat voivat kuitenkin tällöin hakea halutessaan lisää ruokaa) (5).

5.1

Yhä useammat maat ovat vuodesta 2008 kiinnostuneet nudge-lähestymistavan mukaisten julkisen politiikan välineiden mahdollisuuksista. Niihin liittyy kolme lupausta: ne saavat yleisen mielipiteen hyväksynnän puolelleen helpommin kuin säännöt tai verot, ne ovat edullisia toteuttaa ja ne ovat tehokkaita. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:

5.2

David Cameronin johtama Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus perusti vuonna 2010 käyttäytymistieteellisen työryhmän (Behavioural Insights Team), jonka tehtävänä oli David Halpernin johdolla soveltaa käyttäytymistieteitä Yhdistyneen kuningaskunnan julkissektorin politiikassa. Työryhmä muun muassa muutti viranomaisten ylläpitämää verkkosivustoa, jonka kautta oli mahdollista rekisteröityä elinluovuttajaksi. Sivuille lisättiin teksti ”Joka päivä tuhannet ihmiset, jotka saapuvat näille sivuille, päättävät rekisteröityä elinluovuttajiksi” ja Yhdistyneen kuningaskunnan julkisen terveydenhuoltojärjestelmän NHS:n (National Health Service) logo. Ohjelmaan rekisteröityneiden määrä nousi vuodessa 2,3 prosentista 3,2 prosenttiin (+96 000 uutta jäsentä). Vuodesta 2014 Nudge Unit on toiminut itsenäisesti ja antanut neuvoja muiden maiden hallituksille, paikallisyhteisöille, yrityksille jne. (6).

5.3

Myös presidentti Barack Obaman hallinto perusti oman Nudge Squad -työryhmänsä vuonna 2014 Maya Shankarin johdolla. Syyskuussa 2015 julkaistussa määräyksessä presidentti Obama kannusti hallituksen ministeriöitä ja virastoja hyödyntämään käyttäytymistieteen tarjoamia mahdollisuuksia (7). Myös Singaporen, Australian ja Saksan hallitukset ovat perustaneet käyttäytymistaloustieteen asiantuntijaryhmiä.

5.4

Ranskassa julkisen toiminnan modernisoinnista vastaava pääsihteeristö ja julkisen varainhoidon pääosasto (8) ovat vuodesta 2013 toteuttaneet useita nudge-kokeiluja.

5.5

Euroopan komissio on perustanut yhteiseen tutkimuskeskukseen ”tulevaisuudentutkimus ja käyttäytymistieteiden panos” -yksikön, jota johtaa Xavier Troussard. Se julkaisi vuonna 2016 muun maussa raportin, jonka mukaan Euroopan unionin julkisessa politiikassa otetaan yhä enemmän huomioon käyttäytymistaloustieteen tulokset (9). Yksikön mukaan olisi toivottavaa kehittää tästä aiheesta käytävää keskustelua poliittisten piirien ja tiedemaailman kesken. Eritoten suositellaan käyttäytymistaloustieteen välineiden käytön lisäämistä kaikissa julkisen politiikan vaiheissa ja kehotetaan samalla parantamaan niiden käyttöä koskevaa viestintää ja niiden vaikutusten tuntemusta.

6.1

Nudge-lähestymistavalla on rajansa. Se edellyttää huolellista suunnittelua ja toteutusta ja asettaa niin teknisiä kuin eettisiäkin kysymyksiä. Se ei korvaa velvoitetta tiedottaa kansalaisille ja antaa pedagogista opastusta valintojen pohjaksi taikka perinteisiä julkisen vallan toimintakeinoja eli lainsäädäntöä ja taloudellisia kannustimia. Myöskään nudge-menetelmien käyttöön liittyviä riskejä ja rajoituksia ei pitäisi aliarvioida.

6.2

Tällä hetkellä on saatavilla vain vähän tutkimuksia nudge-menetelmien tehosta varsinkin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Osassa korostuu yksilöiden erilainen suhtautuminen tähän välineeseen. Esimerkiksi OPOWERin toteuttamassa kokeilussa ne kotitaloudet, joiden sähkönkulutus oli jo keskiarvoa alempi, olivat taipuvaisia lisäämään kulutustaan saatuaan tietää asian. Toisaalta asukkaat, jotka saavat tietää kuluttavansa paljon enemmän sähköä kuin naapurinsa, saattavat kokea nudge-menetelmän seurauksena syyllisyyttä tai alemmuudentuntoa. Eräiden tutkimusten mukaan nudge-menetelmien hyväksyntä voi vaihdella myös yksilöllisten arvojen ja mielipiteiden (10) sekä poliittisen ja kulttuurisen tilanteen mukaan. Toteutetuissa tutkimuksissa korostuvat yleisesti nudge-menetelmien erilaiset vaikutukset yleisön, kulttuurin ja tilanteen mukaan. Nudge-menetelmien vaikutuksia onkin syytä arvioida suoraan tai satunnaisotoksilla.

6.3

Nudge-menetelmien vaikutusten kesto herättää myös kysymyksiä. Veden- ja sähkönkulutuksen alalla toteutetut tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalisten normien toistuva vaikutus yleensä heikkenee ajan mittaan, vaikka se voikin säilyä useiden vuosien ajan lievempänä (11). Nudge-menetelmien vaikutusten pitkäkestoisuus riippuu siitä, pystyvätkö ne muuttamaan tapoja perinpohjaisesti. Kun oletusarvoinen vaihtoehto on muuttunut ja pysyy sellaisena, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö käyttäytyminenkin muuttuisi. Ongelma liittyy pikemminkin mahdollisuuteen mennä pidemmälle tai mukauttaa ratkaisua. On helpompaa muuttaa asteittain veroa tai sääntöä kuin oletusarvoista vaihtoehtoa.

6.4

Nudge-menetelmät voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia: yksilö voi olla taipuvainen toimimaan hyveellisemmin toimittuaan ensin väärin, ja päinvastoin. Kokemukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että ”vihreiden” kulutushyödykkeiden ostamista saattaa tietyissä olosuhteissa seurata negatiivisen käytöksen, kuten huijaamisen tai varastamisen, yleistyminen (12). Pyrkimykset kannustaa hyveelliseen käytökseen tietyissä asioissa voivat siis saada aikaan kielteisiä seurauksia toisissa asioissa. Tällaiset kielteiset vaikutukset, jos ne osoittautuvat tosiksi, tekevät nudge-menetelmien kokonaisvaikutusten arvioimisesta hyvin vaikeaa. Ne ovat todennäköisesti hyvin harvinaisia eivätkä saata kyseenalaisiksi nudge-lähestymistavan etuja, mutta mahdollisuus tällaisten vaikutusten ilmaantumiseen on kuitenkin pidettävä mielessä.

6.5

Nudge-menetelmän tehokkuus määritetään suhteessa toivottuun käyttäytymiseen, ja tästä herää kysymys, miten määritellään ja mitataan ”toivottu”. Voi olla hyvin vaikeaa tietää, mitä kansalaiset pitävät oman onnellisuutensa edellytyksenä. Nudge-lähestymistapaan liittyy myös kysymys siitä, kuka päättää tavoitteesta eli siitä, mikä on toivottavaa yksilölle ja/tai yhteiskunnalle. Jos päätöksen tekee julkinen taho, tavoitetta ja nudge-menetelmää saattaa ohjata opportunismi mutta myös tiedostamattomammalla tasolla esimerkiksi tiedonpuute.

6.6

Tiedotuksen, viestinnän ja manipuloinnin välinen rajanveto on joskus vaikeaa. Esimerkiksi osa hotelleista, jotka kannustavat asiakkaita käyttämään pyyhettään useaan kertaan, esittää sitä varten tahallaan paisutettuja lukuja siitä, kuinka monet käyttäjät tekevät jo niin (13). Tällaisten viestien tarkoituksena ei ole johtaa harhaan vaan saada aikaan eräänlainen itseään toteuttava ennustus, jossa viestin sisällöstä tulee totta. Todellisuudessa asiakkaiden käyttäytymistä pyritään kuitenkin ohjaamaan valheella. Valheen käyttäminen ei ole moraalisesti hyväksyttävää etenkään, jos siihen turvautuu julkissektorin päätöksentekijä, vaikka se johtaisikin hyveellisempään käyttäytymiseen. Valhe voi myös tahrata päätöksentekijän maineen ja vähentää viime kädessä nudge-menetelmien tehoa, jos kuluttajia kohdellaan kuin lapsia.