10.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 75/138

Esittelijä:

Michael McLOUGHLIN

1.1

Komitea katsoo, että tiedonanto ”Ihmisarvoinen elämä” on kunnianhimoinen ja oikea-aikainen asiakirja, jossa noudatetaan parhaita käytänteitä kehitys- ja humanitaarisen avun alalla. EU:n on oltava tietoinen haasteista, joita sen käytäntöön saattamiseen liittyy.

1.2

Komitea katsoo, että selkeät ja hyvin määritellyt maantieteelliset alueet, joilla syntyy tarvetta pakkomuuttoihin, tarjoavat mahdollisuuden räätälöidä ja kohdentaa toimenpiteitä ja varmistaa Euroopan komission ja muiden toimielinten yhteiset toimenpiteet.

1.3

Komitea suosittaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto kehittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa korkean tason poliittisen strategian tehdäkseen tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä” alalla yhteistyötä valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa, kun otetaan huomioon eräät asiaan liittyvät keskeiset geopoliittiset haasteet.

1.4

Komitea suosittaa, että tiedonannon rinnalla kehitetään erityisiä toimintatapoja naisten ja nuorten kannalta keskeisiä kysymyksiä varten, ja kyseisiä ryhmiä on kuultava ja ne on otettava mukaan toteutukseen.

1.5

Komitea katsoo, että vaikka kehityslähtöisellä lähestymistavalla voidaan saada aikaan merkittäviä tuloksia nykyisen talousarvion puitteissa, lisäresurssien tarvetta ei tulisi sulkea pois.

1.6

Komitea kannattaa ehdotusta, jonka mukaan kansalaisyhteiskunta, loppukäyttäjät, kehityskumppanit ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot tulisi ottaa mukaan toteutukseen ja tiedonannon soveltamiseen.

1.7

Komitea suosittaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja kansalaisvuoropuhelun rakenteita ja prosesseja vahvistetaan ja parannetaan kumppani- ja vastaanottajamaissa tiedonannon täytäntöönpanon tukemiseksi.

1.8

Komitea suosittaa taloudellisia toimenpiteitä asianomaisilla alueilla yrittäjyyden – joka on mahdollinen kehityspolku monille pakkomuuttajille – tukemiseksi ja kehittämiseksi.

1.9

Komitea suosittaa, että terveyteen liittyvissä toimissa kiinnitetään erityistä huomiota mielenterveyteen ja mielenterveysongelmiin ja että ne ovat sopusoinnussa vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 11 artiklan kanssa.

1.10

Komitea suosittaa, että yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevissa toimissa lähtökohtana on elinikäisen oppimisen lähestymistapa, ja katsoo, että tarvittaessa olisi harkittava mahdollisuutta asettaa EU:n ohjelmia pakkomuuttajien saataville.

1.11

Komitea suosittaa, että kehitykseen suuntautuvaan lähestymistapaan siirryttäessä sovelletaan tiukimpia vastuuvelvollis- ja avoimuusvaatimuksia.

1.12

Komitea peräänkuuluttaa parlamentaarista vastuuvelvollisuutta EU- ja jäsenvaltiotasolla sekä valvontaa muiden asiaankuuluvien elinten taholta osana siirtymistä kohti kehityslähtöistä lähestymistapaa.

2.1

Pakkomuuttajien (pakolaiset, kotimaansa sisällä siirtymään joutuneet henkilöt ja turvapaikanhakijat) lukumäärä on yksi suurimmista kansainvälisen yhteisön haasteista, ja valitettavasti Syyriassa, osissa Afrikkaa ja muilla alueilla käynnissä oleville konflikteille ei ole näkyvissä loppua. Tämän poliittisen haasteen ytimessä on sellaisten siirtymään joutuneiden henkilöiden pysyvän ryhmän syntyminen, jotka jäävät paikoilleen vuosiksi ensimmäisen siirtymisensä jälkeen.

2.2

Tämä tilanne johtaa moniin ongelmiin, joista merkittävin on se, että kansainvälisen yhteisön toimet ovat pääasiassa ”hätätoimia”, vaikka kehitykseen perustuva pidemmän aikavälin strategia on tarkoituksenmukaisempi. Ratkaisun löytäminen tähän ongelmaan on vaikeaa, sillä valitusta lähestymistavasta riippuen muutokset voivat herättää monia kysymyksiä vastaanottajamaille, avunantajille, valtiovallasta riippumattomille organisaatioille ja siirtymään joutuneille henkilöille itselleen.

2.3

Vuonna 2015 pakkomuuttajia katsottiin olevan yli 65 miljoonaa, joista 21,2 miljoonaa oli pakolaisia ja 40,8 miljoonaa kotimaansa sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä ja 3,2 miljoonaa haki turvapaikkaa. Suurin osa pakkomuuttajista on kotoisin seuraavista maista: Syyria, Afganistan, Somalia, Sudan, Etelä-Sudan ja Kongon demokraattinen tasavalta. Naapurimaat ovat ottaneet vastaan valtaosan pakolaisista, ja vastaavasti kotimaansa sisällä siirtymään joutuneet henkilöt jäävät näiden valtioiden rajojen sisäpuolelle.

2.4

Pakolaisille tärkeimmät naapurimaat ovat Pakistan, Iran, Turkki, Libanon, Jordania ja Etiopia. Turkki on maa, jossa pakolaisia on eniten maailmassa. Määrä on myös erittäin suuri monissa maissa väkilukuun suhteutettuna, kuten Jordaniassa ja Libanonissa. Kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden kohdalla pääasialliset maat ovat Syyria (6,6 miljoonaa), Kolumbia (3,6 miljoonaa), Irak (3,3 miljoonaa), Sudan (3,2 miljoonaa), Jemen (2,5 miljoonaa) ja Nigeria (2,1 miljoonaa).

2.5

Euroopan unioni on nykyisin kehitys- ja hätäavun suurin antaja maailmassa. Tämä on yksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden arvojen keskeisistä tunnusmerkeistä. EU on myös pyrkinyt lisäämään apunsa ja hätätoimiensa johdonmukaisuutta ja tehokkuutta parantamalla koordinointia maissa, joihin jäsenvaltioiden toimet ja EU:n strategia kohdistuvat.

2.6

Vuonna 2015 EU antoi pakkomuuttajille suunnattua humanitaarista apua yli miljardi euroa. Huhtikuussa 2016 Euroopan komissio hyväksyi yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) kanssa pakkomuuttoa koskevan kehityslähtöisen lähestymistavan. Tiedonannossa ”Ihmisarvoinen elämä” esitetään ensimmäistä kertaa, miten EU näkee siirtymisen kohti uudenlaista järjestelyä pakkomuuttajille annettavan avun alalla.

2.7

Tiedonannossa ”Ihmisarvoinen elämä” luodaan katsaus haasteisiin, joiden edessä pakkomuuttajat ovat. Siinä tuodaan selkeästi esiin näkökohta, jonka mukaan siirtymään joutuneiden henkilöiden haavoittuvaan asemaan on kiinnitettävä ensisijaista huomiota, jopa ennen heidän oikeudellista asemaansa. Tiedonannon lähtökohtana on kokonaisvaltainen lähestymistapa kehitysapuun nähden ja selviytymiskykyä koskeva EU:n lähestymistapa tällä alalla, ja näin ollen siinä vältetään ”lineaarista lähestymistapaa”. Tiedonannossa pyritään siirtymään pois lokeroivasta lähestymistavasta toimintapolitiikkaan ja kurotaan umpeen humanitaarisen alan ja kehitysalan välistä kuilua, joka voi toisinaan olla huomattava.

2.8

Komissio katsoo, ettei tämän uuden lähestymistavan pitäisi aiheuttaa lisäkustannuksia, sillä kyseessä on keino koota nykyinen rahoitus yhteen. Tiedonannossa pannaan erityistä painoa vastaanottajamaiden hallituksille ja täytäntöönpanokumppaneille. Niin ikään siinä kannatetaan varhaisvaroitusjärjestelmiä ja kaikkien toimijoiden osallistamista varhaisessa vaiheessa. Tiedonannossa mainitaan esimerkkejä jo olemassa olevista käytännöistä, jotka liittyvät valtioiden yhdessä toteuttamaan suunnitteluun ja strategiseen ohjelmasuunnitteluun. Yhteiset tavoitteet ja yhteinen ohjelmasuunnittelu on asetettava etusijalle.

2.9

Suunnitteilla on myös täydentäviä toimia seuraavia kahta uuden toimintapoliittisen kehyksen osatekijää varten: humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön tiiviimpi jatkumo sekä strateginen sitoutuminen yhdessä kumppaneiden kanssa, yksityinen sektori mukaan luettuna. Tiedonannossa tarkastellaan myös alakohtaista näkökulmaa, joka käsittää toimet seuraavilla aloilla: koulutus, työmarkkinat (työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu mukaan luettuna) ja erilaisten palvelujen (esimerkiksi asuminen, vesi ja jätevesihuolto jne.) saanti.

3.1

Kaiken kaikkiaan tiedonanto ”Ihmisarvoinen elämä” on hyvin hyödyllinen aloite, jossa esitetään rohkea näkemys toimintapolitiikan strategisesta mukauttamisesta, tähdätään todellisten ongelmien ratkaisemiseen ja keskitytään tarvittavan muutoksen aikaansaamiseen, jotta siitä hyötyvät sitä eniten tarvitsevat. Tiedonanto on suurelta osin sopusoinnussa sen kanssa, miten ajattelutapa on kehittynyt alalla ja alalla toimivien keskuudessa, ja siinä rakennetaan siltoja humanitaarisen työn ja kehitystyön välille ja keskitytään pidemmän aikavälin tarpeisiin, kuten terveyteen ja koulutukseen. EU nauttii huomattavaa vaikutusvaltaa tällä alalla ja on merkittävä toimija. Yhdessä jäsenvaltioiden kanssa se voi saada aikaan todellisia vaikutuksia. Komitea suhtautuu myönteisesti tiedonantoon sisältyvien ehdotusten kunnianhimoiseen luonteeseen. EU:n ja muiden toimijoiden on oltava tietoisia tehtävän laajuudesta ja pidettävä samalla kiinni kunnianhimoisesta lähestymistavastaan.

3.2

Asiaankuuluvaa huomiota tulisi kiinnittää geopolitiikan merkitykseen tällä alalla. On nimittäin voitu todeta, miten myös EU:ssa hyvää tarkoittavat suunnitelmat paljon pienempien pakolaismäärien uudelleensijoittamiseksi ovat rauenneet. Ihmiset joutuvat siirtymään monimutkaisten ja arkaluonteisten konfliktien takia, eikä näiden konfliktien vaikutus heihin valitettavasti lakkaa senkään jälkeen, kun he ovat siirtyneet muualle. Kaikenlaiset muutokset politiikassa tai lähestymistavassa riippumatta siitä, miten hyvää tarkoittavia ne ovat tai miten laajaa kannatusta ne saavat avunantajilta, voivat johtaa odottamattomiin tuloksiin tai vaikuttaa jollakin odottamattomalla tavalla varsinaiseen konfliktiin. Tämä vaikutus voi kohdistua ympäröiviin valtioihin tai alueisiin tai etnisten ryhmien, vallan tai geopolitiikan hyvin hienovaraiseen tasapainoon. Tilanne voi olla tällainen erityisesti, jos väestöryhmää, joka on näennäisesti ”väliaikainen”, aletaan pitää ”pysyvänä”. On jo maita, kuten Libanon ja Jordania, joissa tällaista painetta on aistittavissa. Tiedonannossa esitetyt myönteiset esimerkit, kuten mahdollisuus maan saantiin Ugandassa, voivat olla hyödyllisiä tässä suhteessa.

3.3

Valtiot, jotka ottavat vastaan huomattavan määrän pakkomuuttajia, ovat usein epävakaita tai heikkoja, minkä johdosta kysymys geopoliittisesta arkaluonteisuudesta on sitäkin todellisempi. Toisissa tapauksissa ”vastaanottavan” valtion johdossa voi olla autoritaarinen hallinto, mutta kysymys säilyy siitä huolimatta arkaluonteisena. On väistämätöntä, että ”naapurimaita”, ”vastaanottavia maita” ja konfliktin osapuolia voi olla vaikea erottaa toisistaan tai raja niiden välillä on varsin liukuva. Varsinaisten konfliktimaiden ja naapurimaiden välillä tai näiden eri valtioiden väestöryhmien välillä on usein yhteyksiä. Vastaanottava maa, naapurimaa tai tietty alue voi ”voittaa” tai ”hävitä” pakkomuuttajien aseman mahdollisesti muuttuessa, ja se voi tämän seurauksena reagoida.

3.4

Toistuva aihe tiedonannossa on paikallistason mielipiteiden kuuleminen, joka on kaikilta osin kannatettavaa. Tietyissä tapauksissa nämä mielipiteet voivat kuitenkin olla puolueellisia tai konfliktilla tai konfliktin aiheuttamien olosuhteiden laajemmalla kontekstilla on ollut niihin vaikutusta. Se, että useilla alueilla kannustetaan siihen, että siirtymään joutuneet ihmiset voivat jäädä alueelle pidemmäksi aikaa, on haaste, jota ei yksinkertaisesti voida aliarvioida. Äskettäinen päätös sulkea 24 vuotta toiminnassa ollut Dadaabin leiri Keniassa ja taloudellisten kannustinten tarjoaminen afganistanilaisille pakolaisille Pakistanissa kuvaavat asiaan liittyviä haasteita. Kenties surullinen mutta väistämätön tosiasia on, että vastaanottajamaan itsemääräämisoikeus on edelleen etusijalla kansainvälisessä oikeudessa siitä huolimatta, että pakkomuuttajien tulisi olla huomion keskipisteessä.

3.5

Koska turvallisuutta pidetään johdonmukaisesti tärkeimpänä syynä, joka saa ihmiset lähtemään alueelta tai jäämään sille, on tiedonannossa mainitulla varhaisvaroitusjärjestelmällä ratkaiseva merkitys. Monien siirtymisten katsotaan myös olevan ennustettavissa. Tämä lisää entisestään tarvetta ryhtyä päättäväisiin poliittisiin toimiin ja sitoutua tiedonannon tavoitteiden edistämiseen.

3.6

Tiedonannossa todetaan perustellusti, että tarvitaan yhteisiä toimenpiteitä ja yhteistä pohdintaa erityisesti hätätoimien ja kehityspolitiikan välillä. ETSK pitää tätä kannatettavana ja kannustaa vielä kunnianhimoisempiin tavoitteisiin tähän suuntaan. On ehkä mahdollista tarkastella vielä laajempaa toimintapolitiikkojen joukkoa, jonka avulla Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot voisivat parantaa pakkomuuttajien elinolosuhteita. Koska kyse on selkeästi määritellystä maiden joukosta, toimenpiteiden kattamia aloja voisivat olla kauppa, apu, aseet ja ihmisoikeudet. Tiedonannossa myös painotetaan hyvin voimakkaasti yhteisvaikutuksia ja yhteistä pohdintaa, mutta siinä on mentävä hätätoimien ja kehitysavun perinteisiä aloja pidemmälle. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten komission muut pääosastot, kuten kauppapolitiikan pääosasto, voivat edistää tätä työtä. Tiedonannossa esitetään eräitä myönteisiä esimerkkejä, kuten humanitaarista tilannetta ja kehitystä koskeva yhteinen kehys aliravitsemuksen torjumiseksi pohjoisessa Nigeriassa, mutta olisi tärkeää osoittaa erityisesti Brysselissä, että kyse on systemaattisesta lähestymistavasta.

3.7

Eräät valtiovallasta riippumattomat humanitaarisen alan organisaatiot ovat ilmaisseet epäilyksensä siitä, soveltuvatko nämä tehtävät humanitaarisen alan toimijoille ja säilyykö humanitaarisen avun erityisluonne tämänkaltaisessa kehityksessä. Lontoossa toimiva ODI (Overseas Development Institute) katsoo, että humanitaarisen avun järjestelmää on uudistettava perusteellisesti, kun otetaan huomioon sen muuttuneet olosuhteet sekä avunantajien ja avunsaajien vähäisen joukon hallitseva asema.

3.8

Tiedonannossa ”Ihmisarvoinen elämä” käsitellään kysymyksiä, jotka ovat pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevaan EU:n omaan politiikkaan nähden erillisiä ja siitä irrallaan. On kuitenkin olemassa tiettyjä yhtymäkohtia erityisesti siltä osin, että on harjoitettava konkreettista ja jatkuvaa uudelleensijoittamispolitiikkaa, joka koskee tiettyä määrää pakkomuuttajia. Lisäksi EU:n – samoin kuin eräiden jäsenvaltioiden – moraalinen auktoriteetti tällä alalla on saattanut heikentyä Turkin kanssa tehtyjen sopimusten jälkeen. Tämän johdosta on sitäkin tärkeämpää noudattaa kansainvälisen oikeuden tiukimpia vaatimuksia ja parhaita käytänteitä tiedonantoa täytäntöön pantaessa. Loppukäyttäjien osallistuminen toimintapolitiikan täytäntöönpanoon on tärkeää. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kansalaisvuoropuhelu tarjoavat tässä yhteydessä merkittäviä mahdollisuuksia. Niin ikään EU:ssa on parannettava kotouttamispolitiikkoja, joilla on keskeinen merkitys pakkomuuton kannalta, sillä vaihtoehtona tulee olla monien pakkomuuttajien uudelleensijoittaminen. Nämä politiikat kattavat oikeuden työntekoon, kielellisen tuen ja syrjinnän vastaiset toimenpiteet. Erityisesti Italian hallituksen äskettäin kehittämä ”humanitaaristen käytävien” kokeiluhanke, jota on kokeiltu myös muissa EU-maissa, Sveitsissä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, on hyvin lupaava uudelleensijoittamista ajatellen.

3.9

On selvää, että kaikessa humanitaarisen ja kehitysavun rahoituksessa on sovellettava erittäin tiukkoja vastuuvelvollis- ja avoimuusvaatimuksia. Edettäessä kohti pakkomuuttajia koskevaa uudenlaista lähestymistapaa on noudatettava mitä tiukimpia vastuuvelvollisvaatimuksia. Kaiken varainkäytön on kuuluttava Euroopan parlamentin, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen, OLAFin ja Euroopan oikeusasiamiehen sekä tarvittaessa vastaavien kansallisten elinten harjoittaman valvonnan piiriin.

4.1

Samalla kun tiedonannossa keskitytään unohdettuihin konflikteihin ja alueisiin, missä on suuri määrä pakkomuuttajia, siinä tuodaan esiin alueet, joilla on eniten pitkäksi ajaksi siirtymään joutuneita henkilöitä. Eräiden tilanteiden poliittisesta arkaluonteisuudesta huolimatta tietyt konfliktit ansaitsevat erityisen huomion niiden äärimmäisen pitkittyneisyyden johdosta, ja tältä osin Länsi-Saharan ja palestiinalaisten tapaukset vaikuttavat keskeisiltä. Ukrainan tilanteeseen on niin ikään aiheellista kiinnittää erityistä huomiota, sillä maa sijaitsee aivan EU:n naapurissa.

4.2

On erinomaista, että tiedonannossa todetaan, ettei pakkomuuttajien oikeudellisella asemalla pitäisi olla merkitystä humanitaarisen avun ja pitkän aikavälin kehitysavun kannalta. Tätä toteamusta on pidettävä tervetulleena. Tietyissä olosuhteissa oikeudellinen asema saattaa kuitenkin olla siirtymään joutuneelle henkilölle eduksi tarjoamalla tälle tiettyä turvaa ja hyötyä, esimerkiksi kun hän täyttää vuoden 1951 yleissopimuksessa vahvistetut kriteerit, kun hänellä on vastaanottavan maan tai kolmannen maan kansalaisuus, kun hänen lapsillaan on tällainen kansalaisuus tai kun hän itse on alaikäinen, tai muissa asiaankuuluvissa tilanteissa. Esimerkiksi ilman huoltajaa olevien alaikäisten tapauksessa tämä olisi erityisen perusteltua.

4.3

Tiedonannossa sovelletulle lähestymistavalle voisi olla eduksi jonkin tyyppinen ulkopuolisen tai riippumattoman tahon suorittama tarkastus sekä yhteiskuntatieteiden tai psykologian alan tieteellinen täsmällisyys. Esimerkkeinä tällaisista lähestymistavoista voidaan mainita Maslowin tarvehierarkia tai olemassa oleviin resursseihin perustuva yhteisön kehittäminen (Asset Based Community Development – ABCD). Tällaisia esimerkkejä on luonnollisesti lukuisia, mutta joka tapauksessa on kiinnitettävä huomiota pelkkää toimeentuloa kattavampiin inhimillisiin tarpeisiin.

4.4

Tiedonannossa osoitetaan suunnitellun toimintapolitiikan muutoksen toiminnallinen ulottuvuus pääasiassa ajankohtaisten, erittäin hyödyllisten esimerkkien avulla. Toiminnallista ulottuvuutta olisi hyödyllistä selkeyttää ja kehittää, vaikka sen toteutuminen jäisi tulevaisuuteen. Toisin sanoen millainen se on, mitkä ovat sen varsinaiset välineet ja suuntaudutaanko siinä yksinomaan apuun? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä monien sidosryhmien – kuten jäsenvaltioiden, valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden, avustustyöntekijöiden ja tietenkin siirtymään joutuneiden henkilöiden itsensä – kannalta. Mikä tahansa muutosprosessi saattaa synnyttää pelkoa. Riippumatta siitä, toimiiko jokin järjestely vai ei, mikä tahansa vaihtoehto synnyttää tavallisesti häviäjiä ja voittajia, ja toiminnallisista näkökohdista varhaisessa vaiheessa tehtävien päätösten avulla tämä ongelma voidaan ratkaista.

4.5

Niin ikään olisi tärkeää täsmentää, millä tavoin uusi lähestymistapa aiotaan panna täytäntöön ja millä tavoin siitä tiedotetaan erityisesti suhteessa asianomaisiin monenvälisiin järjestöihin, EU:n ulkopuolisiin maihin ja valtiovallasta riippumattomiin organisaatioihin. Vaikka EU on merkittävä toimija ja vaikka sillä katsotaankin olevan johtoasema tällä alalla, se ei ole ainoa toimija, ja muilla sidosryhmillä voi olla erilaisia, kilpailevia prioriteetteja. Kun otetaan huomioon, että suurin osa toimista edellyttää rahoituksen ja ponnistusten yhdistämistä, yhteinen toimintaohjelma on ratkaisevan tärkeä.

4.6

Demokratia ja hyvä hallintotapa ovat olennaisia, jos halutaan, että apu on tehokasta ja todella tavoittaa kohteena olevat edunsaajat. Oikeusvaltioperiaatteella on tässä suhteessa perustavanlaatuinen merkitys, kuten myös tehokkailla korruption vastaisilla toimenpiteillä. Aiemmin on arvioitu, että jopa 40 prosenttia rahoituksesta on ohjattu joko aseiden hankintaan tai johtavien poliitikkojen henkilökohtaisen vaurauden kartuttamiseen. Oikeusvaltioperiaatteella on myös olennainen merkitys sen varmistamiseksi, että kansalaisyhteiskunta voi saada äänensä tosiasiallisesti kuuluviin ja että se voi suorittaa tärkeää tarkkailutehtävää ilman pelkoa tätä seuraavasta uhkailusta tai jopa vangitsemisesta.

4.7

Asiakirjassa pannaan perustellusti huomattavan paljon painoa suunnittelulle. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua nopeasti tällä alalla, ja aika voi olla olennainen tekijä. Kaikki lähestymistavat ja toimintasuunnitelmat on voitava ottaa nopeasti käyttöön.

4.8

Kuten kaikilla aloilla, tiedonannossa ja muuallakin käytettävä kieli ja terminologia voi olla alalle erityistä. Toimintapolitiikkaa kehitettäessä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää ammattikielen käyttämistä. Tiedonannossa kiinnitetään suurta huomiota myös yhteisvaikutusten, strategioiden, suunnitelmien ja yhteisen pohdinnan kaltaisiin käsitteisiin. Näillä aihealueilla voitaisiin ottaa käyttöön konkreettisempia lähestymistapoja tai ohjeita.

4.9

Tiedonannossa esitetyt työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua koskevat määräykset ovat tervetulleita, ja ne tulisi ottaa huomioon kaikissa tiedonantoon sisältyvissä asiaankuuluvissa määräyksissä. Ehdotettujen toimien koulutusta ja työmarkkinoita koskevissa näkökohdissa tulisi kiinnittää suurempaa huomiota itsenäiseen ammatin harjoittamiseen ja yrittäjyyteen. Tällainen toiminta on usein silmiinpistävää siirtymään joutuneiden henkilöiden leireillä, ja luovuus voi olla väistämätön seuraus tilanteesta, jossa ihmiset ovat. Tätä tulkintaa tukee pakkomuuttoa käsittelevässä Maailmanpankin raportissa ilmaistu näkemys.

4.10

On perusteltua kysyä, mitä lähestymistapaa ryhdytään soveltamaan tulevaisuudessa. Kaikkiin toimintapolitiikan muutoksiin liittyy siirtymävaihe. Kasautuvatko kyseisessä vaiheessa jo käynnissä olevat toimenpiteet vai sovelletaanko silloin kaksitasoista järjestelmää? Nykyisin 25,1 miljoonan ihmisen katsotaan joutuneen siirtymään kotiseudultaan pitkäksi ajaksi. Miten erilaista toimintaympäristöä hallinnoidaan, jos tämä tilanne jatkuu?

4.11

Paikallisen kansalaisyhteiskunnan sekä loppukäyttäjien (siirtymään joutuneet henkilöt) osallistumisella on suuri merkitys. Nykytilanteessa leireillä on yleensä neuvoa-antavia rakenteita, mutta miten on vastaanottajamaiden kohdalla? Tämä voi merkitä huomattavaa haastetta, mutta sen tulisi kuitenkin olla osa kaikenlaisia toimintapolitiikan muutoksia. Ei ole vaikea kuvitella, kuinka hankalaa tämä voi olla kotimaansa sisällä siirtymään joutuneille henkilöille monissa konflikteissa.

4.12

Kuten toimintapolitiikkojen kaikkien merkittävien muutosten yhteydessä, ja erityisesti kun otetaan huomioon avoimuuden tarve, uutta lähestymistapaa koskevat valvontatoimet on varmistettava ottamalla toimintaan mukaan asiaankuuluvat kansalaisyhteiskunnan toimijat ja valtiovallasta riippumattomat organisaatiot. Tässä yhteydessä hyödyllisen esimerkin voivat tarjota kansalaisyhteiskunnan seurantamekanismit, jotka kattavat olemassa olevien EU:n kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevät luvut.

4.13

Alueiden taloudellinen elpyminen on välttämätöntä, jotta kyseisillä alueilla oleskelevat pakkomuuttajat voisivat hyötyä. Alueet, joille pakkomuutto keskittyy, kuuluvat kuitenkin maailman köyhimpiin ja tarjoavat lisäksi heikon toimintaympäristön liiketoiminnan harjoittamisen ja sosiaalisen suojelun kannalta. Pakkomuutoille ominaisen maantieteellisen keskittymisen tulisi jälleen kerran olla tässä suhteessa lähtökohta ratkaisuille, joista esimerkkeinä mainittakoon alueelliset investointisuunnitelmat, veropolitiikat ja infrastruktuurin kehittäminen. Myös yrittäjyydelle annettavan tuen lisäämisen tulisi sisältyä kaikkiin talouskehitystä koskeviin lähestymistapoihin. Ihmisarvoinen työ ja laadukkaat työpaikat on niin ikään asetettava etusijalle työmarkkinaosapuolien osallistamisen ohella.

4.14

Monet pakkomuuttajia vastaanottavat alueet ja maat suoriutuvat huonosti useimpien taloudellisten indikaattorien suhteen, ja niitä voidaan pitää hankalina toimintaympäristöinä yrityksille. Myös mm. Maailmanpankki kiinnittää huomiota laadukkaiden tietojen tarpeeseen. Taloudellisten mahdollisuuksien tulee olla pakkomuuttoon kohdistuvien kehityslähtöisten toimien keskiössä, ja tämän johdosta on sitäkin välttämättömämpää, että muut toimijat EU:ssa tukevat aktiivisesti komission tiedonantoa.

4.15

Työllistyminen kansalaisyhteiskunnan paikallisiin organisaatioihin ja leireillä sekä pakkomuuttoa koskevien yleisten toimien puitteissa on nykyisin tavallista, ja sen katsotaan kuuluvan parhaisiin käytänteisiin. Tämän tulisi olla merkittävä ja selkeä näkökohta työllistymistä koskevissa toimenpiteissä.

4.16

Terveyteen liittyvissä toimissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota mielenterveyteen ja mielenterveysongelmiin – äärimmäisen tärkeä mutta usein laiminlyöty aihe, kun kyse on pakkomuuttajista. Valtaosa pakkomuuttajista kärsii traumaperäisestä stressireaktiosta ja muista mielenterveyden häiriöistä kokemiensa stressiä aiheuttavien muutosten johdosta. Esteenä heidän mielenterveytensä järjestelmälliselle ja pitkäaikaiselle hoidolle vastaanottavassa maassa on pula ammattitaitoisista terveydenhuoltoalan työntekijöistä. Tätä pulaa voitaisiin tasoittaa ottamalla mielenterveyden häiriöistä kärsivät pakkomuuttajat julkisten palveluiden puitteissa annettavan psykologisen tuen piiriin ja tukemalla kansalaisyhteiskunnan aloitteita, joissa tarjotaan psykologisia neuvontapalveluita siirtymään joutuneille henkilöille paikallistasolla.

4.17

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, erityisesti sen 11 artiklan, tulisi olla keskeinen asiakirja, jonka pohjalta laaditaan vammaisiin pakkomuuttajiin liittyviä määräyksiä.

4.18

Pakkomuuton vaikutus naisiin ja tyttöihin on erityisen ilmeinen. Vaikka aiheesta tarvitaan lisätietoa, keskeisiä ongelmia ovat seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kasvanut riski sekä ihmiskauppa. Niin ikään sukupuolinäkökohdat olisi otettava huomioon palveluiden tarjonnassa esimerkiksi yksityisyyden osalta. On myös havaittu, että komplikaatioiden riski raskauden aikana on suurempi.

4.19

Koulutuksen tarjoaminen on luonnollisesti keskeisen tärkeä toimintaratkaisu. Kaikenlainen edistyminen kohti entistä tehokkaampaa pidemmän aikavälin lähestymistapaa olisi otettava huomioon koulutusalalla annettavan tuen tyypissä, tasossa ja laajuudessa. Elinikäisen oppimisen lähestymistapa voi auttaa tässä yhteydessä havaitsemaan tarpeiden moninaisuuden. Kun otetaan huomioon lasten ja nuorten merkitys sekä heidän lukumääränsä pakkomuuttajien keskuudessa, olisi harkittava EU:n ohjelmien – esimerkiksi Erasmus+-ohjelman tai muiden asiaankuuluvien ohjelmien – ulottamista kattamaan nuoret pakkomuuttajat.

4.20

Pakkomuutto on yhä enemmän kaupunkeja koskeva ongelma sen sijaan, että se rajoittuisi pelkästään leireihin. Suuren yleisön ja avunantajien käsitystä on muutettava tältä osin. On selvää, että siirryttäessä soveltamaan kehityslähtöistä lähestymistapaa tämä seikka on otettava huomioon asiaankuuluvassa toimintapoliittisessa yhdistelmässä, kun kyse on suunnittelusta ja esimerkiksi asumista, liikennettä, terveyttä ja koulutusta koskevista kysymyksistä.