This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62016CA0047
Case C-47/16: Judgment of the Court (Sixth Chamber) of 16 March 2017 (request for a preliminary ruling from the Augstākās tiesas Administratīvo lietu departaments — Latvia) — Valsts ieņēmumu dienests v ‘Veloserviss’ SIA (Reference for a preliminary ruling — Customs union — Community Customs Code — Article 220(2)(b) — Post-clearance recovery of import duties — Legitimate expectations — Conditions under which applicable — Error of the customs authorities — Obligation imposed on the importer to act in good faith and to verify the circumstances of the issue of the Form A certificate of origin — Means of proof — Report of the European Anti-Fraud Office (OLAF))
Asia C-47/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 16.3.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Augstākā tiesas Administratīvo lietu departaments – Latvia) – Valsts ieņēmumu dienests v. Veloserviss SIA (Ennakkoratkaisupyyntö — Tulliliitto — Yhteisön tullikoodeksi — 220 artiklan 2 kohdan b alakohta — Tuontitullien kantaminen jälkitullauksin — Perusteltu luottamus — Soveltamisedellytykset — Tulliviranomaisten erehdys — Tuojan velvollisuus toimia vilpittömässä mielessä ja tarkastaa olosuhteet, joissa A-alkuperätodistus on annettu — Todistuskeinot — Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kertomus)
Asia C-47/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 16.3.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Augstākā tiesas Administratīvo lietu departaments – Latvia) – Valsts ieņēmumu dienests v. Veloserviss SIA (Ennakkoratkaisupyyntö — Tulliliitto — Yhteisön tullikoodeksi — 220 artiklan 2 kohdan b alakohta — Tuontitullien kantaminen jälkitullauksin — Perusteltu luottamus — Soveltamisedellytykset — Tulliviranomaisten erehdys — Tuojan velvollisuus toimia vilpittömässä mielessä ja tarkastaa olosuhteet, joissa A-alkuperätodistus on annettu — Todistuskeinot — Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kertomus)
EUVL C 151, 15.5.2017, p. 11–12
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
15.5.2017 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 151/11 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 16.3.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Augstākā tiesas Administratīvo lietu departaments – Latvia) – Valsts ieņēmumu dienests v. Veloserviss SIA
(Asia C-47/16) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Tulliliitto - Yhteisön tullikoodeksi - 220 artiklan 2 kohdan b alakohta - Tuontitullien kantaminen jälkitullauksin - Perusteltu luottamus - Soveltamisedellytykset - Tulliviranomaisten erehdys - Tuojan velvollisuus toimia vilpittömässä mielessä ja tarkastaa olosuhteet, joissa A-alkuperätodistus on annettu - Todistuskeinot - Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kertomus))
(2017/C 151/15)
Oikeudenkäyntikieli: latvia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Augstākā tiesas Administratīvo lietu departaments
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Valsts ieņēmumu dienests
Vastapuoli: Veloserviss SIA
Tuomiolauselma
|
1) |
Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 16.11.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2700/2000, 220 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että tuoja voi tukeutua perusteltuun luottamukseen tämän säännöksen nojalla vastustaakseen tuontitullien tileihin kirjaamista jälkikäteen siten, että hän vetoaa vilpittömään mieleensä, ainoastaan silloin, kun kolme kumulatiivista edellytystä täyttyy. Ensinnäkin näiden tullien kantamatta jättämisen on pitänyt johtua toimivaltaisten viranomaisten omasta virheestä, lisäksi tämän virheen on oltava luonteeltaan sellainen, ettei vilpittömässä mielessä toiminut velan maksamisesta vastuussa ollut ole voinut kohtuudella havaita sitä, ja velan maksamisesta vastuussa olleen on pitänyt noudattaa kaikkia voimassa olevia tulli-ilmoitustaan koskevia säännöksiä. Tällainen perusteltu luottamus puuttuu erityisesti silloin, kun tuoja on jättänyt siitä huolimatta, että hänellä oli ilmeisiä syitä epäillä A-alkuperätodistuksen oikeellisuutta, ottamasta kaikkien mahdollisuuksiensa mukaisesti selvää todistuksen antamisen olosuhteista tarkistaakseen, olivatko nämä epäilyt perusteltuja. Tällainen velvollisuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että tuoja olisi velvollinen yleisellä tavalla tarkastamaan systemaattisesti ne olosuhteet, joissa viejämaan tulliviranomaiset antoivat A-alkuperätodistuksen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kaikkien pääasian konkreettisten seikkojen perusteella, täyttyvätkö nämä kolme edellytystä tässä tapauksessa. |
|
2) |
Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2700/2000, 220 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että pääasian kaltaisessa asiassa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) kertomukseen sisältyvistä tiedoista voidaan johtaa, että tuoja ei voi perustellusti vedota perusteltuun luottamukseen tämän säännöksen nojalla vastustaakseen tuontitullien tileihin kirjaamista jälkikäteen. Siltä osin kuin tällaiseen kertomukseen kuitenkin sisältyy ainoastaan kyseisen tilanteen yleinen kuvaus – minkä selvittäminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asia –, kertomus ei voi yksinään riittää sen osoittamiseen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että nämä edellytykset tosiaankin täyttyvät kaikilta osin erityisesti viejän asian kannalta merkityksellisen menettelyn suhteen. Tällaisissa olosuhteissa on lähtökohtaisesti tuojamaan tulliviranomaisten tehtävänä esittää lisätodisteilla näyttö siitä, että se, että viejämaan tulliviranomaiset antoivat virheellisen A-alkuperätodistuksen, johtuu viejän antamasta virheellisestä selvityksestä tosiasioista. Kuitenkin silloin, kun tuojamaan tulliviranomaisten on mahdotonta esittää edellä mainittua näyttöä, tuojan on tarvittaessa todistettava, että kyseinen todistus perustuu viejän antamaan paikkansapitävään selvitykseen tosiasioista. |