15.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 151/19

1)

Ovatko direktiivin 93/13 (1) 3 artikla [yhdessä sen liitteessä olevan 1 kohdan e alakohdan] kanssa sekä 4 artiklan 1 kohta esteenä oikeuskäytännölle, jossa todetaan, että lainasopimuksen, jossa viivästyskorkokanta on vahvistettu siten, että siitä aiheutuu yli 2 prosentin korotus sopimuksessa vahvistettuun pääomalle maksettavaan vuosittaiseen korkoon, merkitsee suhteettoman suuren korvauksen vaatimista kuluttajalta, joka ei ole määräajassa noudattanut maksuvelvollisuuttaan, ja on näin ollen kohtuuton?

2)

Ovatko direktiivin 93/13 3 artikla [sen liitteessä olevan 1 kohdan e alakohdan] kanssa ja 4 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 kohta sekä 7 artiklan 1 kohta esteenä oikeuskäytännölle, jossa lainasopimuksen viivästyskorkoehdon kohtuuttomuutta todettaessa kohtuuttomuuden katsotaan muodostuvan korotuksesta, joka kyseisestä korosta aiheutuu suhteessa pääomalle maksettavaan korkoon, koska sen seurauksena on ”suhteettoman suuren korvauksen vaatiminen kuluttajalta, joka ei ole täyttänyt velvollisuuksiaan”, ja vahvistetaan, että kohtuuttomaksi toteamisen seurauksena on oltava mainitun korotuksen poistaminen kokonaan siten, että korkoa kertyy ainoastaan pääomalle lainan takaisinmaksuun asti?

3)

Jos vastaus toiseen kysymykseen on myöntävä, onko kohtuuttoman viivästyskorkokannan sisältävän ehdon pätemättömäksi toteamisella, jotta tämä olisi yhteensopiva direktiivin 93/13 kanssa, oltava muitakin vaikutuksia, kuten se, että koron, niin pääomalle maksettavan koron kuin viivästyskoron, kertyminen estetään kokonaan tilanteissa, joissa lainanottaja ei täytä velvollisuuttaan maksaa lainanlyhennyksiä sopimuksessa määrättyinä eräpäivinä, vai se, että lakisääteistä korkoa kuitenkin kertyy?