22.1.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/26

1)

Onko unionin yleisiä oikeusperiaatteita ja oikeussääntöjä (muun muassa SEUT 4 artiklan 3 kohtaa ja yhdenmukaisen tulkinnan vaatimusta) tulkittava niin kuin asiassa Köbler annetussa unionin tuomioistuimen tuomiossa eli siten, että viimeisenä asteena asian käsittelevän jäsenvaltion tuomioistuimen vastuun toteamisen perusteena tilanteessa, jossa on kyse sen antamasta unionin oikeuden vastaisesta tuomiosta, voi olla yksinomaan kansallinen oikeus tai kansallisessa oikeudessa muotoiltuja kriteereitä? Jos tähän vastataan kieltävästi, onko unionin yleisiä oikeusperiaatteita ja oikeussääntöjä, erityisesti juuri asiassa Köbler annetussa unionin tuomioistuimen tuomiossa valtion vastuun osalta muotoiltuja kolmea kriteeriä tulkittava siten, että unionin oikeuden rikkomiseen, johon jäsenvaltion tuomioistuimet ovat syyllistyneet, perustuvan jäsenvaltion vastuun syntymisen edellytysten täyttymistä on tarkasteltava kansallisen oikeuden mukaisesti?

2)

Onko unionin oikeussääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita (muun muassa SEUT 4 artiklan 3 kohtaa ja tehokkaita oikeuskeinoja koskevaa vaatimusta) sekä muun muassa asiassa Francovich, asiassa Brasserie du Pêcheur ja asiassa Köbler annetuissa unionin tuomioistuimen tuomioissa muotoiltuja jäsenvaltion vastuuta koskevia kriteereitä tulkittava siten, että viimeisenä oikeusasteena asian käsittelevän jäsenvaltion tuomioistuimen antaman unionin oikeuden vastaisen tuomion oikeusvoima estää jäsenvaltion vahingonkorvausvastuun toteamisen?

3)

Onko direktiivillä 2007/66/EY (1) muutetun direktiivin 89/665/ETY ja direktiivin 92/13/ETY valossa unionin oikeuden kannalta merkityksellisinä pidettävä unionin kynnysarvon ylittäviä hankintasopimuksia koskevissa julkisissa hankintamenettelyissä käytävää oikeudenkäyntiä ja julkisissa hankintamenettelyissä tehdyn hallintopäätöksen tuomioistuinvalvontaa? Jos tähän vastataan myöntävästi, onko unionin oikeutta ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (muun muassa asioissa Kühne & Heitz, asiassa Kpferer ja erityisesti asiassa Impresa Pizzarotti annettuja tuomioita) pidettävä merkityksellisinä, kun tarkastellaan sitä, onko ylimääräinen muutoksenhaku otettava tutkittavaksi kansallisen oikeuden perusteella, mainitussa julkisia hankintamenettelyjä koskevassa oikeudenkäynnissä kyseessä olevaan hallintopäätökseen kohdistettavan tuomioistuinvalvonnan osalta?

4)

Onko julkisia hankintamenettelyjä koskevia direktiivejä (eli sittemmin direktiivillä 2007/66/EY muutettua direktiiviä 89/665/ETY ja direktiiviä 92/13/ETY) tulkittava siten, että niiden mukaiseksi on katsottava kansallinen oikeus, jonka mukaan riita-asiaa käsittelevät tuomioistuimet voivat olla ottamatta huomioon tosiseikan, joka on Euroopan unionin tuomioistuimen antaman tuomion – joka on annettu julkisia hankintamenettelyjä koskevassa ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä – mukaan tutkittava, ja se, etteivät kansalliset tuomioistuimet myöskään ota tätä huomioon ratkaistessaan asiaa, joka on tullut vireille pääasiassa annettua ratkaisua vastaan vireille pannussa ylimääräisessä muutoksenhakumenettelyssä?

5)

Onko julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/665/ETY ja erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/13/ETY ja erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa – kun niitä tarkastellaan asiassa Willy Kempter, asiassa Pannon GSM ja asiassa VB Pénzügyi Lízing sekä asiassa Kühne & Heitz, asiassa Kapferer ja asiassa Impresa Pizzarotti annettujen tuomioiden valossa – tulkittava siten, että näiden direktiivien, tehokasta oikeussuojaa koskevan vaatimuksen sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen mukainen on sellainen kansallinen lainsäädäntö tai sen sellainen soveltaminen, jonka mukaan muutoksenhakuasteessa – vaikka unionin merkityksellisistä oikeussäännöistä omaksuttu tulkinta on vahvistettu ennen tuomion antamista vireille pannussa ennakkoratkaisupyyntömenettelyssä annetulla unionin tuomioistuimen tuomiolla – asiaa käsittelevä tuomioistuin sivuuttaa tämän viittaamalla siihen, että tulkintaan on vedottu liian myöhään, ja tämän jälkeen ylimääräistä muutoksenhakua käsittelevä tuomioistuin katsoo, ettei tuomionpurkuhakemusta voida ottaa tutkittavaksi?

6)

Jos kansallisen oikeuden mukaan tuomionpurkuhakemus on uuden valtiosääntötuomioistuimen tuomion perusteella perustuslainmukaisuuden turvaamiseksi otettava tukittavaksi, eikö tuomionpurku pitäisi ottaa tutkittavaksi vastaavuusperiaatteen ja asiassa Transportes Urbanos annetussa tuomiossa muotoillun periaatteen perusteella tapauksessa, jossa unionin tuomioistuimen tuomiota ei ole voitu ottaa huomioon pääasian oikeudenkäynnissä kansallisten prosessuaalisia määräaikoja koskevien säännösten vuoksi?

7)

Onko julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/665/ETY ja erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/13/ETY ja erityisesti sen 1 artiklan 1 ja 3 kohtaa tulkittava – kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen asiassa Willy Kempter (C-2/06) antama tuomio, jonka mukaan asianosaisen ei pidä erikseen vedota unionin tuomioistuimen tuomioon – siten, että näillä direktiiveillä säännellyt julkisia hankintoja koskevat muutoksenhakumenettelyt voidaan panna vireille ainoastaan sellaisilla muutoksenhakukeinoilla, joissa on nimenomaisesti mainittu julkista hankintaa koskeva säännös (artikla ja kohta), jota on rikottu, eli julkisia hankintoja koskevissa muutoksenhakumenettelyissä voidaan tutkia ainoastaan ne rikkomiset, jotka muutoksenhakija on ilmoittanut viittaamalla siihen julkista hankintaa koskevaan säännökseen (artiklaan ja kohtaan), jota on rikottu, kun taas missä tahansa muussa hallintomenettelyssä ja yksityisoikeudellisessa oikeudenkäynnissä riittää, että osapuoli esittää tosiseikat ja niitä tukevat todisteet ja asiaa käsittelevä viranomainen tai tuomioistuin ratkaisee vaatimukset niiden sisällön perusteella?

8)

Onko asiassa Köbler ja asiassa Traghetti annetuissa tuomioissa muotoiltua vaatimusta riittävän ilmeisestä rikkomisesta tulkittava siten, että kyse ei ole tällaisesta ilmeisestä rikkomisesta silloin, kun viimeisenä oikeusasteena asian käsittelevä tuomioistuin on täysin avoimesti sellaisen vakiintuneen unionin oikeuskäytännön, johon on yksityiskohtaisesti viitattu ja jossa lisäksi tukeudutaan erilaisiin oikeudellisiin asiantuntijalausuntoihin, vastaisesti ja sellaisin merkityksettömin perusteluin evännyt osapuolelta tuomionpurun tarvetta koskevan ennakkoratkaisupyyntövaatimuksen, joiden mukaan unionin oikeudessa – tässä tapauksessa erityisesti direktiivissä 89/665/ETY ja direktiivissä 92/13/ETY – ei ole säännöksiä ylimääräisen muutoksenhaun osalta, siitä huolimatta, että tämän osalta on yksityiskohtaisesti viitattu merkitykselliseen unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, kuten juuri asiassa Impresa Pizzarotti annettuun tuomioon, jossa todetaan, että ylimääräinen muutoksenhaku on tarpeen julkisia hankintoja koskevissa menettelyissä? Kuinka yksityiskohtaisesti kansallisen tuomioistuimen on perusteltava se, ettei se ota tuomionpurkuhakemusta tutkittavaksi unionin tuomioistuimen vahvistamasta sitovasta tulkinnasta poiketen, kun tätä tarkastellaan asiassa C-283/81, CILFIT annetun unionin tuomioistuimen tuomion kannalta?

9)

Onko SEU 19 artiklaan ja SEU 4 artiklan 3 kohtaan perustuvaa tehokkaan oikeussuojan vaatimusta ja vastaavuusperiaatetta sekä SEUT 49 artiklassa vahvistettua sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteita ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14.6.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/37/ETY, direktiiviä 89/665/ETY, direktiiviä 92/13/ETY sekä direktiiviä 2007/66/EY tulkittava siten, [etteivät ne ole esteenä sille], että asiaa käsittelevät viranomaiset tai tuomioistuimet unionin oikeutta ilmeisellä tavalla laiminlyöden hylkäävät toinen toisensa perään oikeussuojavaatimukset, jotka muutoksenhakija on esittänyt siksi, että se on suljettu hankintamenettelyn ulkopuolelle, eli vaatimukset, joita koskevat menettelyt edellyttävät aikaa ja rahaa vievien lukuisten hakemusten laatimista ja käsittelyihin osallistumista, vaikka vastuu tuomioistuimen ratkaisutoiminnassaan aiheuttamasta vahingosta on teoriassa mahdollista todeta, tilanteessa, jossa sovellettavalla kansallisella oikeudella ei anneta muutoksenhakijalle mahdollisuutta vaatia tuomioistuimelta korvausta vahingosta, joka on aiheutunut lainvastaisista toimenpiteistä?

10)

Onko asiassa Köbler, asiassa Traghetti ja asiassa Saint Giorgio annetuissa tuomioissa muotoiltuja periaatteita tulkittava siten, ettei korvata voida vahinkoa, joka on syntynyt siksi, että viimeisenä oikeusasteena asiaa käsittelevä jäsenvaltion tuomioistuin on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti jättänyt ottamatta tutkittavaksi asianosaisen ajoissa esittämän tuomionpurkuvaatimuksen, jonka avulla tämä olisi voinut vaatia korvausta sille aiheutuneista kustannuksista?