22.1.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 22/30

1)

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 ja 63 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisten kansainvälisiä piirteitä sisältävien lainasopimusten mitättömyydestä, jotka Kroatian tasavallassa on tehty luvattomien luotonantajien kanssa, annetun lain (Zakon o ništetnosti ugovora o kreditu s međunarodnim obilježjima sklopljenih u Republici Hrvatskoj s neovlaštenim vjerovnikom; Narodne novine nro 72/2017) ja erityisesti kyseisen lain 10 §:n kanssa, jossa säädetään sellaisten lainasopimusten ja niihin liittyvien oikeustoimien mitättömyydestä, jotka on tehty (kyseisen lain 1 §:ssä ja 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun) velallisen ja (saman lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun) luvattoman velkojan välillä tai jotka perustuvat tällaiseen sopimukseen, vaikka ne on tehty ennen kyseisen lain voimaantuloa, jolloin mitättömyyden katsotaan syntyneen sopimuksen tekohetkellä, mistä seuraa se, että kunkin sopimuspuolen on palautettava toiselle kaikki, mitä mitättömän sopimuksen perusteella on saatu, ja, milloin tämä on mahdotonta tai kyseisen toimenpiteen luonne estää palauttamisen, suoritettava vastaava rahamääräinen korvaus, joka perustuu tuomioistuimen antaman ratkaisun ajankohtana vallitsevaan hintatasoon?

2)

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1215/2012 (uudelleenlaadittu) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohtaa ja 25 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaisten kansainvälisiä piirteitä sisältävien lainasopimusten mitättömyydestä, jotka Kroatian tasavallassa on tehty luvattomien luotonantajien kanssa, annetun lain (Narodne novine nro 72/2017) 8 §:n 1 ja 2 momentin säännösten kanssa, joissa säädetään, että kansainvälisiä piirteitä sisältäviä lainasopimuksia koskevissa oikeusriidoissa velallisen voi nostaa kanteen luvatonta velkojaa vastaan sen valtion tuomioistuimissa, jossa jälkimmäisellä on kotipaikkansa, tai, luvattoman velkojan kotipaikan sijainnista riippumatta, sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa velallisella on asuinpaikka tai kotipaikka, kun taas laissa tarkoitettu luvaton velkoja voi nostaa velallista kanteen ainoastaan sen valtion tuomioistuimissa, jossa velallisella on asuinpaikka tai kotipaikka?

3)

Onko kyse asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdassa ja unionin vakiintuneissa oikeussäännöissä tarkoitetusta kuluttajasopimuksesta silloin, kun lainanottaja on luonnollinen henkilö, joka on tehnyt lainasopimuksen tarkoituksenaan sijoittaa lomahuoneistoihin voidakseen tarjota kotitaloudessaan matkailijoille majoituspalveluja?

4)

Onko asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että Kroatian tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään asian, jossa vaaditaan lainasopimuksen ja notaarin vahvistaman kiinnitysselvityksen toteamista mitättömiksi ja kyseisen luoton vakuuden tehdyn kiinnityksen poistamista kiinnitysrekisteristä, tilanteessa, jossa lainasopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen vakuudeksi on kiinnitetty velallisen Kroatiassa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta?