This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62018CN0039
Case C-39/18 P: Appeal brought on 22 January 2018 by the European Commission against the judgment of the General Court (Second Chamber, Extended Composition) delivered on 10 November 2017 in Case T-180/15: Icap plc and Others v European Commission
Asia C-39/18 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 22.1.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-180/15, Icap ym. v. komissio, 10.11.2017 antamasta tuomiosta
Asia C-39/18 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 22.1.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-180/15, Icap ym. v. komissio, 10.11.2017 antamasta tuomiosta
EUVL C 142, 23.4.2018, p. 26–26
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
|
23.4.2018 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 142/26 |
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 22.1.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-180/15, Icap ym. v. komissio, 10.11.2017 antamasta tuomiosta
(Asia C-39/18 P)
(2018/C 142/35)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Christoforou, V. Bottka, M. Farley ja B. Mongin)
Muut osapuolet: Icap plc, Icap Management Services Ltd ja Icap New Zealand Ltd (ICAP)
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
|
— |
kumoaa tuomion (281–299 kohta ja tuomiolauselma) siltä osin kuin siinä kumotaan riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa määrätyt sakot |
|
— |
hylkää ICAP:n unionin yleisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen viidennen ja kuudennen vaatimuksen, jotka koskevat sakkoja, ja määrää ICAP:lle asianmukaiset sakot täyttä tuomiovaltaansa käyttäen |
|
— |
velvoittaa ICAP:n korvaamaan kaikki tästä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja muokkaa ensimmäisen oikeusasteen tuomion sisältämää oikeudenkäyntikuluja koskevaa määräystä, jotta se vastaisi tämän muutoksenhakumenettelyn lopputulosta. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio esittää valituksensa tueksi seuraavan valitusperusteen:
Komissio väittää, että asiassa T-180/15 antamassaan tuomiossa, Icap plc ym. v. Euroopan komissio (EU:T:2017:795), unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti sakkoja määrättäessä edellytettyjä perusteluja koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa poiketaan tärkeästä tuomiosta AC Treuhand v. komissio (C-194/14 P, EU:C:2015:717, 66–68 kohta) ja määrätään komissiolle tiukempi velvoite perustella yksityiskohtaisemmin SEUT 101 artiklan rikkomisesta määrättyjen sakkojen laskennassa käytettyä menetelmää, erityisesti kun se soveltaa sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohtaa. Komission valituksella pyritään korjaamaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemät vakavat oikeudelliset virheet, jotka – jos ne hyväksyttäisiin – vaarantaisivat komission kyvyn vahvistaa sakkojen asianmukaisen määrän estävän vaikutuksen aikaansaamiseksi. Oikein määritetty perusteluvelvollisuus, joka vastaa tuomiossa AC Treuhand v. komissio (C-194/14 P, 68 kohta) mieleen palautettuja oikeuskäytännön vaatimuksia, on tämän päämäärän saavuttamiseksi olennainen. Sen sijaan tiukempi sakkoja koskeva perusteluvelvollisuus, joka käsittää sisäiset pohdinnat ja välivaiheiden laskelmat, rajoittaa komission harkintavaltaa sakkojen määräämisessä myös silloin, kun se perustuu sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 37 kohtaan. Kyseisellä kohdalla pyrittiin nimenomaan antamaan komissiolle mahdollisuus poiketa suuntaviivoista epätyypillisissä tapauksissa, kuten määrättäessä sakkoja avunantajille. Kuten unionin tuomioistuimet ovat todenneet, komissiolla on oltava harkintavaltaa asianmukaisia sakkoja vahvistaessaan.