a)

Onko kulutusluottosopimuksista 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (1) 5 artiklan 6 kohta siltä osin kuin sillä pyritään siihen, että kuluttaja kykenee arvioimaan, soveltuuko tarjottu luottosopimus hänen tarpeisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa, esteenä (kumotun ja nykyisin talouslainsäädännöstä annetun lain VII.75 §:llä korvatun) kulutusluottolain 15 §:n 1 momentille, sillä siinä säädetään, että luotonantajien ja -välittäjien velvollisuutena on tavanomaisesti tarjoamiensa tai välittämiensä luottosopimusten kohdalla selvittää sopivin luoton tyyppi ja määrä ottamalla huomioon kuluttajan taloudellinen tilanne sopimuksentekohetkellä ja luoton tarkoitus, sikäli kuin jälkimmäisessä säännöksessä asetetaan luotonantajalle tai -välittäjälle kuluttajan kannalta parhaiten soveltuvan lainan löytämistä koskeva yleinen velvollisuus, jollaisesta ei ole säädetty edellä mainitussa direktiivissä?

b)

Onko kulutusluottosopimuksista 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 5 artiklan 6 kohta siltä osin kuin sillä pyritään siihen, että kuluttaja kykenee arvioimaan, soveltuuko tarjottu luottosopimus hänen tarpeisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa, esteenä (kumotun ja nykyisin talouslainsäädännöstä annetun lain VII.77 §:n 2 momentin 1 kohdalla korvatun) kulutusluottolain 15 §:n 2 momentille, sillä siinä säädetään, että luotonantaja saa tehdä luottosopimuksen ainoastaan silloin, kun se voi niiden tietojen perusteella, jotka sillä on tai pitäisi olla käytössään erityisesti yksityishenkilöille myönnettyjen luottojen rekisteröintikeskuksesta 10.8.2001 annetun lain 9 §:ssä säädetyn kuulemisen ja sen 10 §:ssä tarkoitettujen tietojen perusteella, kohtuudella arvioida, että kuluttajalla on edellytykset noudattaa sopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan, sikäli kuin sen seurauksena luotonantajan itsensä on kuluttajan sijasta otettava kantaa luottosopimuksen mahdollisen tekemisen tarkoituksenmukaisuuteen?