52018IR2180

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 52018IR2180 - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 52018IR2180

Help

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Oikeudenmukaista verotusta koskeva paketti”

COR 2018/02180

EUVL C 461, 21.12.2018, p. 43–51 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

Official Journal

21.12.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 461/43

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Oikeudenmukaista verotusta koskeva paketti”

(2018/C 461/07)

Esittelijä:

Paul LINDQUIST (SE, EPP), maakäräjäneuvos, Tukholman läänin maakäräjät

Viiteasiakirjat:

Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta

COM(2018) 20 final

Liite asiakirjaan ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta”

COM(2018) 20 final

Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta pienyritysten erityisjärjestelmän osalta

COM(2018) 21 final

I MUUTOSEHDOTUKSET

Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta

(COM(2018) 20 final)

Muutosehdotus 1

Johdanto-osan 4 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Kaikkia jäsenvaltioita olisi kohdeltava lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä tasapuolisesti, ja niillä olisi siksi oltava samat rajoitukset alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamiseen, jonka olisi pysyttävä poikkeuksena yleisen verokannan soveltamisesta. Tasapuoliseen kohteluun päästään rajoittamatta jäsenvaltioiden nykyistä liikkumavaraa arvonlisäverokantojen vahvistamisessa antamalla niille kaikille mahdollisuus soveltaa tavaroiden tai palvelujen myönteisten sosiaalisten tai ympäristöön kohdistuvien vaikutusten huomioon ottamiseksi yhtä alennettua verokantaa, johon ei sovelleta vähimmäisvaatimusta, sekä yhtä vapautusta, jossa tuotantopanokseen sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen, enintään kahden, vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan lisäksi. Jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin asettamissa rajoissa jatkaa nykyisten alennettujen alv-kantojen soveltamista tai ottaa käyttöön sellaisia uusia alennettuja alv-kantoja, jotka hyödyttävät loppukuluttajaa ja ovat yleisen edun mukaisia, kun on kyse esimerkiksi työvaltaisista palveluista tai sosiaalisten tai ympäristöön liittyvien näkökohtien huomioon ottamisesta.

Perustelu

Jos sääntelystä tulee kovin yksityiskohtaista, suurena riskinä on, että toivottu joustavuus jää toteutumatta.

Muutosehdotus 2

Johdanto-osan 8 kappale

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Vaikka eri verokantojen soveltaminen tietyillä syrjäisillä alueilla pysyy mahdollisena, on välttämätöntä varmistaa, että yleinen verokanta on vähintään 15 prosenttia.	Vaikka eri verokantojen soveltaminen tietyillä syrjäisillä alueilla pysyy mahdollisena, on välttämätöntä varmistaa, että yleinen verokanta on vähintään 15 prosenttia ja enintään 25 prosenttia .

Muutosehdotus 3

Lisätään 1 artiklan 1 kohdan jälkeen uusi artiklakohta.

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
	korvataan 97 artikla seuraavasti: ”Yleinen verokanta voi olla vähintään 15 prosenttia ja enintään 25 prosenttia”;

Muutosehdotus 4

1 artiklan 2) kohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Korvataan 98 artikla seuraavasti:	Korvataan 98 artikla seuraavasti:
”98 artikla	”98 artikla
1. Jäsenvaltiot voivat soveltaa enintään kahta alennettua verokantaa.	1. Jäsenvaltiot voivat soveltaa enintään kahta alennettua verokantaa.
Alennetut verokannat on vahvistettava vähintään 5 prosentin suuruiseksi prosenttiosuudeksi veron perusteesta.	Alennetut verokannat on vahvistettava vähintään 5 prosentin suuruiseksi prosenttiosuudeksi veron perusteesta.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat mainittujen kahden alennetun verokannan lisäksi soveltaa yhtä alennettua verokantaa, joka on alempi kuin vähimmäismäärä 5 prosenttia, ja yhtä poikkeusta, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus.	2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat mainittujen kahden alennetun verokannan lisäksi soveltaa yhtä alennettua verokantaa, joka on alempi kuin vähimmäismäärä 5 prosenttia, ja yhtä poikkeusta, johon liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus.
3. Edellä olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti sovellettavat alennetut verokannat ja vapautukset saavat hyödyttää ainoastaan lopullista kuluttajaa, ja niiden soveltamisessa on pyrittävä johdonmukaisesti yleisen edun tavoitteeseen.	3. Edellä olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti sovellettavien alennettujen verokantojen ja vapautusten tulee hyödyttää lopullista kuluttajaa, ja niiden soveltamisessa on pyrittävä johdonmukaisesti yleisen edun tavoitteeseen , jossa otetaan huomioon tavaroiden ja palvelujen myönteiset sosiaaliset ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset .
Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja alennettuja verokantoja ja vapautuksia ei sovelleta tavaroihin ja palveluihin, jotka kuuluvat liitteessä III a lueteltuihin luokkiin.”;	Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja alennettuja verokantoja ja vapautuksia ei sovelleta tavaroihin ja palveluihin, jotka kuuluvat liitteessä III a lueteltuihin luokkiin.”;

Perustelu

Säännöksen rajaaminen siten, että vapautukset saavat hyödyttää ”ainoastaan” lopullista kuluttajaa, voi olla vaikea toteuttaa käytännössä, sillä monia tavaroita ja palveluja myydään sekä kuluttajille että yrityksille. Direktiivin johdanto-osan yleisissä huomautuksissa todetaan, että ehdotuksen perustarkoituksena on mm. sisämarkkinoiden toimivuuden säilyttäminen ja tarpeettoman monimutkaisuuden ja siitä yrityksille aiheutuvien kulujen kasvun välttäminen. Näistä syistä on ilmaus ”ainoastaan” poistettava direktiivitekstistä.

Liite asiakirjaan ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverokantojen osalta”

(COM(2018) 20 final)

Muutosehdotus 5

Kohta 5

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Alkoholijuomien luovutus

11.01

11.02

11.03

11.05

47.00.25

Ei ole

Alkoholijuomien luovutus

11.01

11.02

11.03

11.04

11.05

47.00.25

Ei ole

Perustelu

Ei ole mitään syytä siihen, että muihin käymisteitse valmistettaviin tislaamattomiin alkoholijuomiin, joihin lukeutuu esimerkiksi vermutti, olisi voitava soveltaa alennettua verokantaa.

Muutosehdotus 6

Kohta 7

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Kulkuneuvojen luovutus, vuokraus, huolto ja korjaus

33.15

33.16

47.00.81

77.1

77.34

77.35

77.39.13

Polkupyörien, lastenvaunujen ja liikuntarajoitteisten kulkuvälineiden luovutus, vuokraus, huolto ja korjaus

– –

30.92

33.17.19

47.00.45

47.00.75

77.21.10

77.29.19

95.29.12

29.10.24

45.11.245.11.3

Kulkuneuvojen luovutus, vuokraus, huolto ja korjaus

33.15

33.16

47.00.81

77.1

77.34

77.35

77.39.13

Polkupyörien (sähköpolkupyörät mukaan luettuina), sähkömopojen , lastenvaunujen ja liikuntarajoitteisten kulkuvälineiden luovutus, vuokraus, huolto ja korjaus

– –

30.92

33.17.19

47.00.45

47.00.75

77.21.10

77.29.19

95.29.12

29.10.24

45.11.245.11.3

Perustelu

On käytävä selvästi ilmi, että jäsenvaltioiden on sallittua soveltaa alennettua verokantaa myös sähköpolkupyöriin ja sähkömopoihin. Sähköpolkupyörillä ja sähkömopoilla on merkittävä rooli liikkuvuuden kannalta.

Muutosehdotus 7

Kohta 10

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

10.

Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden luovutus; kellojen luovutus

47.00.3

47.00.82

47.00.83

47.00.88

Ei ole

10.

Tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden luovutus; kellojen luovutus

47.00.3

47.00.82

47.00.83

47.00.88

Säteilylaitteet, elektroniset lääkintä- ja terapialaitteet sekä silmälasit ja piilolinssit

26.60

32.50.4

Perustelu

Jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus soveltaa alennettuja verokantoja silmälaseihin ja piilolinsseihin sekä sydämentahdistimiin ja kuulokojeisiin.

Muutosehdotus 8

Kohta 15

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

15.

Rahoitus - ja vakuutus palvelujen suorittaminen

Ei ole

15.

Rahoituspalvelujen suorittaminen

Ei ole

Perustelu

Direktiivin 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohdan a) alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat, mukaan lukien näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset.

Komission ehdotus on näin ollen ristiriidassa direktiivin 2006/112/EY sanamuodon kanssa.

Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta pienyritysten erityisjärjestelmän osalta

(COM(2018) 21 final)

Muutosehdotus 9

Johdanto-osan 13 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Lisäksi sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, myöntämän verovapautuksen edellytykset täyttyvät, on tarpeen vaatia yrityksiltä ennakkoilmoitusta niiden aikomuksesta käyttää verovapautusta. Pienyrityksen olisi tehtävä tällainen ilmoitus jäsenvaltiolle, johon se on sijoittautunut . Kyseisen jäsenvaltion olisi sen jälkeen ilmoitettava kyseisen yrityksen toimittamien tietojen perusteella tiedot kyseisen yrityksen liikevaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille.

Lisäksi sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, myöntämän verovapautuksen edellytykset täyttyvät, on tarpeen vaatia yrityksiltä ennakkoilmoitusta niiden aikomuksesta käyttää verovapautusta. Tällainen ilmoitus olisi tehtävä verkkoportaalissa, joka komission tulisi perustaa . Sijoittautumis jäsenvaltion olisi sen jälkeen ilmoitettava kyseisen yrityksen toimittamien tietojen perusteella tiedot kyseisen yrityksen liikevaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille.

Perustelu

Muutosehdotus liittyy 1 artiklan 12 kohtaa koskevaan muutosehdotukseen. Siinä toistetaan ehdotus, joka on esitetty Euroopan parlamentille T. Vandenkendelaeren (EPP, BE) laatimassa mietintöluonnoksessa.

Muutosehdotus 10

1 artiklan 12) kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Korvataan 284 artikla seuraavasti:

”284 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää verovapautuksen sellaisten niiden alueelle sijoittautuneiden pienyritysten kyseisellä alueella suorittamille tavaroiden luovutuksille ja palvelujen suorituksille, joiden kyseisten suoritusten ja luovutusten vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ei ylitä kyseisten jäsenvaltioiden tämän vapautuksen soveltamiseksi vahvistamaa raja-arvoa.

Jäsenvaltiot voivat asettaa eri raja-arvoja eri liiketoiminta-aloille puolueettomin perustein. Raja-arvot voivat kuitenkin olla enintään 85 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana.

Jäsenvaltiot voivat asettaa eri raja-arvoja puolueettomin perustein. Raja-arvot voivat kuitenkin olla enintään 100 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana.

2. Jäsenvaltioiden, jotka ovat ottaneet käyttöön pienyritysten verovapautuksen, on myönnettävä verovapautus myös sellaisten yritysten niiden omalla alueella suorittamille tavaroiden luovutuksille ja palvelujen suorituksille, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	kyseisen pienyrityksen vuosittainen liikevaihto unionissa on enintään 100 000 euroa;

b)	yrityksen luovutusten ja suoritusten arvo jäsenvaltiossa, johon yritys ei ole sijoittautunut, ei ylitä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavaa raja-arvoa, joka koskee verovapautuksen myöntämistä kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille.

a)	kyseisen pienyrityksen vuosittainen liikevaihto unionissa on enintään 100 000 euroa;

b)	yrityksen luovutusten ja suoritusten arvo jäsenvaltiossa, johon yritys ei ole sijoittautunut, ei ylitä kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavaa raja-arvoa, joka koskee verovapautuksen myöntämistä kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että verovapautusta hyödyntävät pienet yritykset täyttävät 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

4. Ennen kuin pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa, sen on ilmoitettava siitä jäsenvaltiolle, johon se on sijoittautunut .

4. Komissio perustaa verkkoportaalin, johon voivat rekisteröityä ne pienyritykset, jotka haluavat hyödyntää verovapautusta toisessa jäsenvaltiossa .

Jos pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, sijoittautumisjäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pienyritys ilmoittaa paikkansapitävästi vuosittaisen liikevaihtonsa unionissa ja vuosittaisen liikevaihtonsa jäsenvaltiossa, ja sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava asiasta niiden muiden asianomaisten jäsenvaltioiden veroviranomaisille, joissa pienyritys suorittaa palvelujen suorituksia tai tavaroiden luovutuksia.”;

Perustelu

Kansallisten raja-arvojen tulee toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kuulua jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja sen vuoksi ei myöskään tule asettaa muuta määrällistä ylärajaa kuin ehdotettu unionin alueen yhteensä kattava 100 000 euron yläraja. Mahdollisuus erilaisiin kansallisiin raja-arvoihin on myönteinen asia, sillä se lisää joustavuutta, mutta eri liiketoiminta-aloihin rajoittaminen saattaa kuitenkin aiheuttaa rajanveto-ongelmia.

Muutosehdotus 11

1 artiklan 15) kohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Lisätään 288 a artikla seuraavasti:	Lisätään 288 a artikla seuraavasti:
”288 a artikla	”288 a artikla
Jos pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ylittää jonakin myöhempänä kalenterivuonna 284 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verovapautuksen raja-arvon, pienyrityksen on edelleen voitava hyödyntää kyseistä vuotta koskevaa verovapautusta edellyttäen, että pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna ei ylitä 284 artiklan 1 kohdassa vahvistettua raja-arvoa yli 50 prosentilla.”;	Jos pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ylittää jonakin myöhempänä kalenterivuonna 284 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verovapautuksen raja-arvon, pienyrityksen on edelleen voitava hyödyntää kyseistä vuotta koskevaa verovapautusta edellyttäen, että pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna ei ylitä 284 artiklan 1 kohdassa vahvistettua raja-arvoa yli 33 prosentilla.”;

Perustelu

Säännös pienentää negatiivisia raja-arvovaikutuksia. Kilpailun vääristymistä voi kuitenkin aiheutua niiden yritysten kannalta, jotka eivät voi saada vapautusta. Sen vuoksi sallittu raja-arvon ylitys on rajattava 33 prosenttiin.

II POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen uudistaa EU:n nykyisiä arvonlisäverojärjestelmiä (alv-järjestelmiä) sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että alv-säännöt mukautetaan maailmantalouden ja digitaalitalouden muutoksiin.

painottaa kuitenkin olevan erittäin tärkeää, että ehdotus on tasapainoinen, jotta vältetään kilpailun vääristyminen, hallintotyön lisääntyminen ja pk-yrityksille sekä paikallis- ja alueviranomaisille aiheutuvien kulujen kasvu.

katsoo, että alv-järjestelmien ja asetettujen arvonlisäverokantojen erot vaikuttavat erityisesti raja-alueisiin ja siellä sijaitsevien pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. Onkin syytä arvioida, miten ehdotukset alv-kantojen määrittämisen joustavoittamisesta ja ehdotetut enimmäisrajat vaikuttaisivat alueisiin.

Arvonlisäverokantoja koskevat yhteiset säännöt

kannattaa komission ehdotusta siitä, että tavaroita ja palveluita verotetaan määräpaikkaperiaatteen mukaan, sillä se vähentää kilpailun vääristymisen riskiä.

kannattaa ehdotetun direktiivin 98 artiklan 1 ja 2 kohtaa, joiden mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa enintään kahta alennettua, vähintään 5 prosentin suuruista verokantaa, ja lisäksi yhtä alennettua verokantaa, jota viiden prosentin vähimmäisvaatimus ei koske, sekä yhtä vapautusta, jossa tuotantopanokseen sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen laatia luettelo (liite III a) tuotteista, joihin ei saa soveltaa alennettua verokantaa, sen sijaan, että ylläpidettäisiin nykyiseen tapaan luetteloa (erilaisine tilapäisine poikkeamineen) tuotteista, joiden verokanta voi olla yleistä verokantaa alhaisempi. Ehdotus tarjoaa yksittäisille jäsenvaltioille lisää joustavuutta ja poistaa verotuksen neutraaliuden puutteet, jotka johtuvat siitä, että tietyt jäsenvaltiot ovat soveltaneet tiettyihin tuotteisiin alennettua arvonlisäverokantaa, jota toiset jäsenvaltiot eivät voi ottaa käyttöön. AK korostaa, että luettelon tarkoituksena on estää kilpailun vääristyminen. Sitä ei näin ollen tule käyttää muiden poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

katsoo, että nykyinen sääntelykehys ei ainoastaan merkitse sitä, että verotuksen neutraaliutta puuttuu jäsenvaltioiden väliltä, vaan se myös rajoittaa mahdollisuuksia hyödyntää teknisen kehityksen potentiaalia, koska samoja hyödykkeitä tai palveluja verotetaan eri tavoin jakelutavasta riippuen. Hyvä esimerkki tästä on kielto soveltaa alennettua alv-kantaa digitaalisiin julkaisuihin, kuten sanomalehtiin, äänikirjoihin ja suoratoistomusiikkiin. Tästä on kärsinyt erityisesti sanomalehtiala, joka käy parhaillaan läpi suuria rakenteellisia muutoksia median käytön digitalisoituessa yhä enemmän ja jonka merkitystä demokratian kannalta ei pidä aliarvioida.

olettaa, että 98 artiklan 3 kohtaa sovelletaan tavaroihin ja palveluihin, joita kuluttajilla on yleensä tapana ostaa. Tällaisen tarkastelun pohjalta on tavaroita ja palveluja voitava myydä alennettua verokantaa soveltaen, olipa ostajana yritys tai yksityishenkilö.

korostaa, että ilmaus ”lopullinen kuluttaja” voi aiheuttaa tiettyjä ongelmia säädöksen soveltamisessa. Alv-yhteyksissä lopullinen kuluttaja voi olla joko yksityishenkilö, jokin oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen, taikka verovelvollinen henkilö, joka harjoittaa verosta vapautettua toimintaa ilman arvonlisäveron vähennysoikeutta. Perusteluissa todetaan kuitenkin, että ”lopullinen kuluttaja” on henkilö, joka hankkii tavaroita tai palveluja omaan käyttöönsä. AK katsoo, että edellytyksen tulee kattaa myös oikeushenkilöt, koska myös ne voivat olla lopullisia kuluttajia.

10.

kannattaa ehdotusta siitä, että painotetun keskimääräisen verokannan tulee olla yli 12 prosenttia, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden verotulojen turvaaminen.

11.

huomauttaa, että joustavuuden lisääminen alv-kantojen asettamisessa voi aiheuttaa mutkikkuutta etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla ei ole käytössään samanlaisia resursseja ja organisaatiota kuin suurilla yrityksillä pystyäkseen käsittelemään useita eri verokantoja rajatylittävässä kaupankäynnissä.

12.

kehottaa komissiota luomaan esimerkiksi nykyistä TEDB-verkkoportaalia edelleen kehittäen sähköisen portaalin, josta yritykset voivat seurata, millaisia erilaisia alv-kannan järjestelmiä EU:n eri jäsenvaltioissa on käytössä, ja jonka kautta ne voivat ilmoittaa aikomuksestaan hyödyntää asetetuin edellytyksin verovapautusta, jonka jäsenvaltio on myöntänyt sellaisille yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon. Kyseisen välineen tulee olla helposti saatavilla kaikilla EU:n virallisilla kielillä ja luotettava.

13.

kehottaa komissiota myös laajentamaan mahdollisuutta käyttää arvonlisäveron erityisjärjestelmää (Mini One-Stop-Shop – MOSS) tarkastelun kohteena olevan ehdotuksen täytäntöönpanon yhteydessä. Kyseisen erityisjärjestelmän merkitys muodostuu erityisen suureksi määrämaassa tapahtuvan alv:n hallinnollisen käsittelyn kannalta.

14.

toteaa, että joustavuuden lisääminen alv-kantojen asettamisessa voi vaikeuttaa sen määrittämistä, miten tulee verottaa useita suorituksia sisältäviä liiketoimia. Kysymys vaikuttaa sovellettavaan verokantaan, veron perusteeseen, laskun muotoon sekä siihen, missä maassa vero kuuluu kantaa. Tämä voi johtaa ongelmiin laskutuksessa ja aiheuttaa epävarmuutta, kustannuksia ja mahdollisia riitoja, kun kysymystä voidaan käsitellä eri tavoin eri jäsenvaltioissa. AK katsoo sen vuoksi, että komission on tarpeen antaa selvää opastusta siitä, miten tulee käsitellä useita suorituksia sisältäviä liiketoimia.

Pienyrityksiä koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen

15.

pitää myönteisenä Euroopan komission ehdotusta antaa jäsenvaltioille entistä laajemmat mahdollisuudet yksinkertaistaa pienyritysten suorittamaa arvonlisäveron hallinnointia. On kuitenkin tärkeää parantaa verotuksen tehokkuutta ja torjua petoksia, jotta estetään kilpailun vääristyminen ja turvataan jäsenvaltioiden verotulot.

16.

kannattaa ehdotettua määritelmää, jonka mukaan pienyrityksiä ovat yritykset, joiden vuosittainen liikevaihto unionissa on enintään 2 000 000 euroa.

17.

huomauttaa, että alv-järjestelmän hajanaisuus ja mutkikkuus aiheuttaa rajatylittävää kauppaa harjoittaville yrityksille merkittäviä säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Nämä kustannukset ovat suhteettoman korkeita talouden selkärangan ja työllisyyden perustan aluetasolla muodostaville pienille ja keskisuurille yrityksille ja etenkin niille pienyrityksille, joiden vuotuinen liikevaihto on alle 2 000 000 euroa. Näiden yritysten osuus kaikista EU:n yrityksistä on noin 98 prosenttia, kokonaisliikevaihdosta noin 15 prosenttia ja suurin piirtein 25 prosenttia arvonlisäverosta kertyvistä nettotuloista.

18.

huomauttaa, että sähköisten palvelujen tarjoamisen yhteydessä voi olla vaikeaa määrittää, missä jäsenvaltiossa asiakas on. Tämän seikan määrittämisestä veroviranomaisia tyydyttävällä tavalla aiheutuu tietyissä tapauksissa pienille yrityksille niin suuret hallinnolliset kustannukset, että ne luopuvat kaupankäynnistä muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien asiakkaiden kanssa. Jotta voidaan keventää sellaisten pienyritysten sääntelytaakkaa, joiden myynti unionissa on arvoltaan enintään 2 000 000 euroa, on näillä oltava vaihtoehtoinen mahdollisuus veloittaa tarjoamastaan palvelusta korkeinta unionin alueella sovellettavaa arvonlisäveroa.

19.

yhtyy komission kantaan, jonka mukaan alv-järjestelmän noudattamisesta aiheutuvien kustannusten tulee olla mahdollisimman alhaiset. On ilahduttavaa todeta, että ehdotuksen odotetaan vähentävän alv-sääntöjen noudattamisesta pk-yrityksille vuosittain aiheutuvia kustannuksia jopa 18 prosenttia.

20.

kannattaa ehdotusta, jonka mukaan pienyrityksiä koskeva verovapautus voidaan myöntää kaikille toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille edellyttäen, että kulloisenkin pienyrityksen vuosittainen liikevaihto unionissa on enintään 100 000 euroa. AK katsoo kuitenkin, että on aiheellista tutkia, voiko tällä olla kasvun kannalta haitallisia vaikutuksia. Yritykselle, jolle on myönnetty verovapautus ja jonka hallinnollinen taakka on näin ollen keventynyt huomattavasti, voi raja-arvon ylittäminen merkitä huomattavaa taloudellista rasitetta.

21.

on tyytyväinen ehdotukseen, jonka myötä pienyrityksillä olisi mahdollisuus laatia yksinkertaistettuja laskuja, sekä ehdotukseen, jonka mukaan arvonlisäverosta vapautettujen yritysten ei tarvitse laatia laskua.

22.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen, että pienyritykset voivat antaa arvonlisäveroilmoituksensa kalenterivuoden ajalta.

23.

pitää kyseenalaisena suunnitelmaa vapauttaa arvonlisäverosta vapautetut yritykset kirjanpitoa ja tallentamista koskevista velvollisuuksista. Tällainen kevennys voi aiheuttaa väärinkäytöksiä, sillä jäsenvaltioiden on silloin vaikea valvoa, ylittävätkö yritykset raja-arvon.

24.

toteaa, että useissa jäsenvaltiossa toteutetaan toimenpiteitä uusien yritysten rekisteröinnin yksinkertaistamiseksi. Toimenpiteiden pyrkimyksenä on parantaa liiketoimintaympäristöä, mutta samalla ne voivat lisätä ”karusellipetosten” riskiä. Karusellipetoksista aiheutunut alv-vaje arvioitiin noin 50 miljardiksi euroksi pelkästään vuonna 2014. On tärkeää parantaa verotuksen tehokkuutta ja torjua petoksia, jotta tämä vaje pienenee.

Bryssel 10. lokakuu 2018.

Euroopan alueiden komitean puheenjohtaja

Karl-Heinz LAMBERTZ

Top

Choose the experimental features you want to try