1)

Voidaanko unionin tuomioistuimen asiassa C-98/14 antaman tuomion 39–42 kohtaa tulkita siten, että jäsenvaltion lainsäädäntötoimenpiteet, joilla pelitoiminnasta maksettavan kiinteämääräisen veron määrä korotetaan ilman siirtymäaikaa viisinkertaiseksi ja joilla otetaan samalla käyttöön suhteellinen pelivero, on katsottava SEUT 56 artiklassa taatun palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitukseksi?

2)

Voidaanko asiassa C-98/14 annetussa tuomiossa käytettyä ilmaisua ”haitata” tai ”tehdä siitä vähemmän houkuttelevaa” tulkita — kun otetaan huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäinen lisäpöytäkirja sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja sovelletaan näitä — siten, että jäsenvaltion [käyttöön ottamalla] peliveron perusteettomalla ja kohtuullisen määrän ylittävällä korottamisella evätään onnenpelitoimintaa pelisaleissa järjestäviltä toimijoilta voitot suhteettomalla ja syrjivällä tavalla ja vääristetään kilpailusääntöjä pelikasinojen hyväksi sekä rikotaan ihmisoikeussopimuksen mainittua lisäpöytäkirjaa ja perusoikeuskirjan 17 artiklaa?

3)

Voidaanko asiassa C-98/14 annettua tuomiota tulkita siten, että tiettyä toimintaa ”haitataan” tai siitä ”tehdään vähemmän houkuttelevaa”, jos peliveron perusteettomasta ja syrjivästä korottamisesta seuraa, ettei raha-automaattitoiminnan harjoittamisesta enää kyseisen korottamisen seurauksena saada voittoa [vaan] se voi jatkua vain tappiollisena?

4)

Voiko jäsenvaltio asiassa C-98/14 annettua tuomiota soveltaessaan tulkita palvelujen tarjoamisen vapautta siten, että jäsenvaltiossa harjoitettavan pelisali- ja kasinotoiminnan katsotaan lähtökohtaisesti tapahtuvan rajatylittävästi unionin tasolla, toisin sanoen siten, että muista unionin jäsenvaltioista peräisin olevat kansalaiset voivat käyttää mahdollisuutta mainitun pelitoiminnan harjoittamiseen?