a)

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, minkä kriteerien tai näkökohtien perusteella on määritettävä, onko kuljettajana kansainvälisessä tieliikenteessä työskentelevä työntekijä työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 1 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu ”toisen jäsenvaltion alueelle” lähetetty työntekijä ja tekeekö tämä työntekijä edellä mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mukaisesti ”rajoitetun ajan — – työtään muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella hän tavallisesti työskentelee”?

b)

Onko toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohtaan vastaamisessa — ja jos on, niin minkälaista — merkitystä sillä seikalla, että yritys, joka lähettää siinä tarkoitetun työntekijän työhön toisen jäsenvaltion alueelle, on sidoksissa — esimerkiksi konsernisuhteessa — yritykseen, jonka käyttöön kyseinen työntekijä lähetetään?

c)

Jos toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohdassa tarkoitetun työntekijän työ koostuu osittain kabotaasiliikenteestä — eli kuljetuksesta, joka suoritetaan yksinomaan toisen jäsenvaltion kuin sen jäsenvaltion alueella, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee —, katsotaanko työntekijän silloin joka tapauksessa työnsä tämän osion osalta työskentelevän ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella? Jos vastaus on myöntävä, sovelletaanko tässä yhteydessä alarajaa, esimerkiksi vähimmäisajanjaksoa sellaista kuukautta kohti, jona kabotaasiliikennettä suoritetaan?

a)

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, miten on tulkittava työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa ja 8 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”yleisesti sovellettaviksi julistetut työehtosopimukset”? Onko kyseessä unionin oikeuden itsenäinen käsite ja riittääkö näin ollen, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 8 kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetetut edellytykset on täytetty, vai edellyttävätkö nämä säännökset myös, että työehtosopimus on julistettu kansallisen oikeuden perusteella yleisesti sovellettavaksi?

b)

Jos työehtosopimusta ei voida pitää työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa ja 8 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna yleisesti sovellettavaksi julistettuna työehtosopimuksena, onko SEUT 56 artikla silloin esteenä sille, että jäsenvaltioon sijoittautunut yritys, joka lähettää työntekijän työhön toisen jäsenvaltion alueelle, velvoitetaan sopimuksella noudattamaan tällaisen viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa voimassa olevan työehtosopimuksen määräyksiä?