1)

SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, josta seuraa muun muassa, että luottosopimukset ja tällaisiin sopimuksiin perustuvat oikeustoimet, kun sopimukset on tehty kyseisessä jäsenvaltiossa velallisten ja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden luotonantajien välillä, joilla ei ole ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten myöntämää lupaa harjoittaa toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa, ovat mitättömiä niiden tekopäivästä lukien, vaikka ne on tehty ennen mainitun lainsäädännön voimaantuloa.

2)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 4 artiklan 1 kohta ja 25 artikla ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan kansainvälisiä piirteitä sisältäviä luottosopimuksia koskevissa oikeusriidoissa, jotka kuuluvat kyseisen asetuksen soveltamisalaan, velalliset voivat nostaa kanteen sellaisia luotonantajia vastaan, joilla ei ole kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten myöntämää lupaa harjoittaa toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa, joko sen valtion tuomioistuimissa, jossa näillä luotonantajilla on kotipaikka, tai sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa velallisilla on kotipaikka, ja jossa annetaan toimivalta tutkia mainittujen luotonantajien velallisiaan vastaan nostama kanne ainoastaan sen valtion tuomioistuimille, jossa näillä velallisilla on kotipaikka, siitä riippumatta, ovatko velalliset kuluttajia vai elinkeinonharjoittajia.

3)

Asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että velallista, joka on tehnyt luottosopimuksen toteuttaakseen korjaustöitä kotinaan olevassa kiinteistössä tarkoituksenaan muun muassa tarjota siellä majoituspalveluita matkailijoille, ei voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna ”kuluttajana”, paitsi jos sopimus liittyy tältä osin kyseiseen elinkeinotoimintaan niin heikolla tavalla, että on selvää, että mainittu sopimus tehtiin pääasiallisesti yksityisiin tarkoituksiin, kun otetaan huomioon sen kokonaisuutena tarkasteltavan toimen asiayhteys, jota varten kyseinen sopimus tehtiin, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä tarkistaa.

4)

Asetuksen N:o 1215/2012 24 artiklan 1 alakohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna asiana, ”joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen”, on pidettävä kannetta, jossa vaaditaan poistamaan kiinteistöä rasittava kiinnitys kiinnitysrekisteristä, mutta tämän käsitteen alaan ei kuulu kanne, jossa vaaditaan toteamaan mitättömäksi luottosopimus ja notaarin vahvistama asiakirja, jolla on perustettu kyseiseen sopimukseen perustuvan saatavan vakuudeksi kiinnitys.