—

Asiassa T-518/16, Carreras Sequeros ym. v. komissio, 4.12.2018 annettu tuomio on kumottava

—

Asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen toisesta, kolmannesta ja neljännestä kanneperusteesta

—

Oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

1.

Ensimmäisessä valitusperusteessa komissio vetoaa oikeudelliseen virheeseen Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 31 artiklan 2 kohdan tulkinnassa.

Valitusperusteen ensimmäinen osa koskee oikeudellista virhettä perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan sisällön tulkinnassa. Tässä 31 artiklan 2 kohdassa taatun palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden sisältöä täsmennetään direktiivin 2003/88 (1) 7 artiklassa. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen ottaessaan huomioon muita direktiivin 2003/88 säännöksiä — kuten 14 ja 23 artiklan — ja katsoessaan, että niitä on sovellettava henkilöstösäännöt antaneeseen lainsäätäjään.

Valitusperusteen toisessa osassa komissio vetoaa oikeudelliseen virheeseen perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan tulkinnassa siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä X olevassa 6 artiklassa säädetty vähennys ei sopisi yhteen sellaisen väitetyn periaatteen kanssa, jolla on tarkoitus edistää asianomaisten henkilöiden elin- ja työolojen parantamista. Tällaisella periaatteella ei ole mitään oikeudellista perustaa.

Valitusperusteen kolmas osa koskee toissijaisesti oikeudellista virhettä henkilöstösääntöjen sellaisten muiden säännösten tulkinnassa, joissa on kyse virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 6 artiklan asiayhteydestä. Unionin yleinen tuomioistuin sulkee henkilöstösääntöjen muita säännöksiä virheellisesti tarkastelunsa ulkopuolelle pelkästään sillä perusteella, että ne olivat jo olemassa ennen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 6 artiklan muuttamista. Lainsäätäjällä on laaja harkintavalta muutettavien tai pysytettävien toimenpiteiden valinnassa.

2.

Toisessa valitusperusteessa komissio vetoaa oikeudelliseen virheeseen perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan tulkinnassa. Unionin yleinen tuomioistuin jättää noudattamatta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan lainsäätäjällä on laaja harkintavalta muuttaessaan virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja suhteellisuusperiaatetta voidaan todeta loukatun vain, jos lainsäätäjä on selvästi ylittänyt kyseisen harkintavallan rajat.