—

Hylkäämispäätös on oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla kantajalle vastainen tuomion Deshormes (1) mukaan, sillä siinä todetaan kantajan kuuluvan henkilöstön liikkuvuuden piiriin, ja näin on myös silloin, kun toteamisen vaikutukset lykättäisiin tapahtuvaksi myöhemmin vasta hylkäämispäätöksen antamisen ajankohtana tulevaisuudessa tehtävällä siirtopäätöksellä.

—

Kantajan intressi sen vahvistamiseksi säilyy, ettei kantajan siirtoa voida toteuttaa henkilöstön liikkuvuuden järjestelmän perusteella.

—

Oikeutta yksityis- ja perhe-elämään ja alaikäisen tyttären oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti on loukattu, koska kantajan perheen olisi asuttava erillään siten, että tytär jäisi isän kanssa Berliiniin ja kantaja muuttaisi yksin Luxemburgiin.

—

Oikeutta yhdenvertaisuuteen lain edessä ja syrjintäkieltoa on loukattu. Kantaja kuuluu Euroopan parlamentin yhteystoimiston (EPLO) naimisissa olevana virkamiehenä ja sellaisen alaikäisen tyttären äitinä, jonka huoltajuus hänellä on yhdessä hänen aviomiehensä kanssa, henkilöstön liikkuvuuden piiriin, jonka nojalla hänet on tarkoitus siirtää Luxemburgiin. EPLO:n erillään asuva ja eronnut virkamies, jolla on alaikäisen lapsen jaettu huoltajuus, on lapsen täysi-ikäisyyteen saakka vapautettu henkilöstön liikkuvuudesta, eikä kyseiselle erilaiselle kohtelulle ole objektiivista syytä.

—

Kantajan ja vastaajan intressejä ei ole punnittu, vaikka vastaajan olisi pitänyt tehdä näin sillä olevan hyvää hallintoa koskevan velvollisuuden nojalla (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla).

—

Kantajan suojatut intressit ovat selvästi tärkeämpiä kuin vastaajan intressi siirtämiseen.

—

Siirtäminen Berliinissä sijaitsevasta EPLO:sta Luxemburgissa sijaitsevaan EPLO:hon ei ole yksikön edun mukaista.

—

Vastaaja ei tiedosta harkintavaltaansa, eikä tämän johdosta käytä sitä.

—

Siitä lähtien, kun kantaja nimitettiin vuonna 2001, siihen saakka, kun Euroopan parlamentin puhemiehistö teki vuonna 2018 päätöksen henkilöstön liikkuvuudesta, oli voimassa periaate, jonka mukana kantajan kaltaiset AST-virkamiehet eivät kuulu henkilöstön liikkuvuuden piiriin. Kyseinen periaate oli ollut voimassa henkilöstön liikkuvuudesta vuonna 1998 tehdyn päätöksen jälkeen, ja se oli vahvistettu myös Euroopan parlamentin puhemiehistön henkilöstön liikkuvuudesta vuonna 2002 ja vuonna 2004 tekemissä päätöksissä.

—

Kantaja saattoi luottaa siihen, että henkilöstön liikkuvuudesta tehtyjä poikkeuksia sovelletaan edelleen. Sääntöjen muuttaminen edellyttää tämän vuoksi asianmukaista siirtymäjärjestelyä ja asianmukaisia poikkeusmahdollisuuksia. Säädetty kolmen vuoden pituinen siirtymäaika ei ole soveltuva, koska sillä ei korjata sitä, että kantaja erotetaan perheestään. Kantajalla ei ole mahdollisuutta saada poikkeusta.

—

Vastaaja on menettänyt mahdollisuuden määrätä kantajan osalta liikkuvuudesta sillä seurauksella, että hänen asemapaikkansa vaihtuu, koska se on itse antanut kantajalle sitä kautta, että se on useaan kertaan poikennut AST-virkamiesten osalta liikkuvuudesta, sen vaikutelman, ettei kantajan tarvinnut odottaa joutuvansa vaihtamaan asemapaikkaa.