31996L0043

NEUVOSTON DIREKTIIVI 96/43/EY,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 1996,

direktiivin 85/73/ETY muuttamisesta ja kodifioinnista elävien eläinten ja tiettyjen eläintuotteiden eläinlääkärintarkastusten ja -valvonnan rahoittamisen varmistamiseksi sekä direktiivien 90/675/ETY ja 91/496/ETY muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

elävät eläimet ja eläintuotteet sisältyvät perustamissopimuksen liitteessä II olevaan luetteloon; osalle maatalousväestöä kyseiset eläimet ja eläintuotteet muodostavat tärkeän tulonlähteen,

direktiivin 89/662/ETY liitteessä A ja direktiivissä 90/675/ETY (4) tarkoitettujen eläintuotteiden eläinlääkärintarkastusten ja -valvonnan rahoittamisesta 29 päivänä tammikuuta 1985 annetussa direktiivissä 85/73/ETY vahvistetaan valvontamaksun kantamista koskevat periaatteet,

eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamiseksi 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/425/ETY (5) vahvistetaan erityisesti lähettävissä jäsenvaltioissa eläville eläimille ja tietyille eläintuotteille tehtäville tarkastuksille asetettavat vaatimukset,

10 päivänä joulukuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/675/ETY (6) ja kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkärintarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/496/ETY (7) vahvistetaan erityisesti kolmansista maista tuotavien eläinten osalta asiakirjojen tarkastukselle, tunnistamistarkastukselle ja fyysiselle tarkastukselle asetettavat vaatimukset,

terveystarkastusten ja -valvonnan rahoittaminen on järjestetty eri tavoin eri jäsenvaltioissa, erityisesti kantamalla erisuuruisia maksuja; tämä eroavuus voi vaikuttaa kilpailun edellytyksiin suurimmaksi osaksi yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin kuuluvien tuotannonalojen välillä,

yhteisöön kolmansista maista tuotavien elävien eläinten osalta erilaisten maksujen kantaminen toimijoilta voi aiheuttaa kaupan vääristymistä,

tilanteen korjaamiseksi olisi säädettävä kyseisten tarkastusten ja kyseisen valvonnan rahoitusta koskevista yhdenmukaistetuista säännöistä,

vastuu tarkastuksesta ja valvonnasta kuuluu julkiselle vallalle; tarkastusten ja valvonnan rahoittamisen varmistamiseksi on kuitenkin säädettävä toimijoilta kannettavasta maksuosuudesta,

direktiivien 90/675/ETY ja 91/496/ETY säännökset olisi mukautettava näihin periaatteisiin,

olisi varmistettava elävissä eläimissä ja niistä valmistetuissa tuotteissa olevia tiettyjä aineita ja niiden jäämiä koskevista tietyistä tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/23/EY (8) säädettyjen valvontatoimenpiteiden rahoittaminen,

saatujen kokemusten huomioon ottamiseksi on myös aiheellista tehdä teknisiä mukautuksia direktiivin 85/73/ETY liitteisiin,

muiden eläintuotteiden kuin direktiivissä 64/433/ETY (9), direktiivissä 71/118/ETY (10) sekä direktiivissä 72/462/ETY (11) tarkoitetun lihan osalta on vielä vahvistettava eläinlääkärintarkastusten rahoittamisen varmistamiseksi tarpeelliset yksityiskohtaiset säännöt,

kalastustuotteiden valvontajärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamiseksi ja alan kilpailun vääristymisen välttämiseksi olisi vahvistettava terveyttä koskevista vaatimuksista kalastustuotteiden tuotannossa ja saattamisessa markkinoille 22 päivänä heinäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/493/ETY (12) tarkoitettuja kalastustuotteita koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä,

yksityiskohtaisissa säännöissä on otettava huomioon kalastustuotteiden erityisyys, direktiivissä 91/493/ETY säädettyjen tarkastusten luonne sekä yhteisön maksujen vahvistamisen tärkeys kilpailusääntöjen kannalta,

tämän järjestelyn soveltamisalan ulkopuolelle olisi rajattava tuotteet, joiden markkinoillesaattaminen ei kuulu direktiivissä 91/493/ETY vahvistettujen sääntöjen soveltamisalaan, ja

kolmansista maista tuotavien eläintuotteiden osalta olisi luotava yhteys siihen ajankohtaan, josta alkaen eläinlääkintätakuita koskevat vastaavuussopimukset on tehtävä,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Korvataan direktiivin 85/73/ETY otsikko, artiklat ja liitteet tämän direktiivin liitteenä olevalla tekstillä.

2 artikla

1. Lisätään direktiivin 90/675/ETY 3 artiklan ii alakohtaan sanojen "eläinlääkärintarkastusten kustannukset on maksettu ja . . ." edelle sanat "direktiivillä 96/23/EY (*) säädetyt".

"(*) EYVL N:o L 125, 23.5.1996, s. 10"

2. Korvataan direktiivin 91/496/ETY 15 artikla seuraavasti:

"15 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että ne kantavat tässä direktiivissä tarkoitettujen eläinten tuonnin yhteydessä maksun eläinlääkärin- ja terveystarkastuksista direktiivin 96/23/EY mukaisesti (*).

(*) EYVL N:o L 125, 23.5.1996, s. 10"

3 artikla

Neuvosto tarkastelee tätä direktiiviä uudelleen 1 päivään tammikuuta 1999 mennessä komission selvityksen ja siihen mahdollisesti liittyvien ehdotusten pohjalta.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset noudattaakseen

i) 7 artiklan ja liitteessä A olevan I luvun 1 kohdan e alakohdan säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 1996;

ii) liitteessä A olevien II luvun ja III luvun II osaston sekä liitteessä C olevan II luvun säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 1997;

iii) muita muutoksia 1 päivästä heinäkuuta 1997.

Jäsenvaltioille myönnetään lisäaika aina 1 päivään heinäkuuta 1999 liitteessä A olevan III luvun I osaston säännösten noudattamiseksi.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaus tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 26 päivänä kesäkuuta 1996.

Neuvoston puolesta

M. PINTO

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 219, 13.8.1993, s. 15

(2) EYVL N:o C 315, 22.11.1993, s. 630

(3) EYVL N:o C 34, 2.4.1994, s. 23

(4) EYVL N:o L 32, 5.2.1985, s. 14, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/17/EY (EYVL N:o L 78, 28.3.1996, s. 30)

(5) EYVL N:o L 224, 18.8.1990, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/118/ETY (EYVL N:o L 62, 15.3.1993, s. 49)

(6) EYVL N:o L 373, 31.12.1990, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 95/52/EY (EYVL N:o L 265, 8.11.1995, s. 16)

(7) EYVL N:o L 268, 24.9.1991, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 92/438/ETY (EYVL N:o L 243, 25.8.1992, s. 27)

(8) EYVL N:o L 125, 23.5.1996, s. 10

(9) EYVL N:o 121, 29.7.1964, s. 2012/64, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/5/ETY (EYVL N:o L 57, 2.3.1992, s. 1)

(10) EYVL N:o L 55, 8.3.1971, s. 23, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/116/ETY (EYVL N:o L 62, 15.3.1993, s. 1)

(11) EYVL N:o L 302, 31.12.1972, s. 28, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1601/92 (EYVL N:o L 173, 27.6.1992, s. 13)

(12) EYVL N:o L 268, 24.9.1991, s. 15

LIITE

NEUVOSTON DIREKTIIVI 85/73/ETY, annettu 29 päivänä tammikuuta 1985, direktiiveissä 89/662/ETY, 90/425/ETY, 90/675/ETY ja 91/496/ETY tarkoitettujen eläinlääkärintarkastusten ja -valvonnan rahoittamisesta (muutettu ja kodifioitu)

1 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että ne kantavat liitteessä A määrättyjä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen yhteisön maksun mainitussa liitteessä tarkoitettujen tuotteiden tarkastuksista ja valvonnasta aiheutuvista kustannuksista, mukaan lukien direktiivissä 93/119/ETY säädettyjen vaatimusten mukaisesti eläinten suojelun varmistamiseksi teurastamoissa tehtävien tarkastusten ja valvontatoimenpiteiden kustannukset.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että ne kantavat liitteessä B määrättyjä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen yhteisön maksun direktiivissä 96/23/EY (1) säädetyistä tarkastuksista ja valvontatoimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että ne kantavat liitteessä C määrättyjä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen yhteisön maksun mainitussa liitteessä tarkoitettujen elävien eläinten tarkastuksista ja valvonnasta aiheutuvista kustannuksista.

4 artikla

1. Kunnes yhteisön maksuja koskevat säännökset annetaan, jäsenvaltioiden on huolehdittava muiden kuin 1, 2 ja 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tarkastusten ja valvonnan rahoituksesta.

2. Jäsenvaltiot voivat 1 kohdassa säädettyä tarkoitusta varten kantaa kansallisia maksuja noudattaen yhteisön maksuja koskevia periaatteita.

5 artikla

1. Yhteisön maksut vahvistetaan siten, että ne kattavat kustannukset, joita toimivaltaiselle viranomaiselle aiheutuu

- tarkastusyksikön palkka- ja sosiaalikustannuksista,

- tarkastusten ja valvonnan toteuttamiseen liittyvistä hallintomenoista, jollaisina voidaan pitää tarkastajien jatkuvasta koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia,

1, 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten ja valvonnan täytäntöön panemiseksi.

2. Maksujen suora ja välillinen palauttaminen on kiellettyä. Jäsenvaltion mahdollisesti soveltamaa liitteissä A, B ja C määrättyä keskimääräistä kiinteää maksua ei kuitenkaan yksittäisiä tapauksia arvioitaessa pidetä välillisenä palauttamisena.

3. Jäsenvaltiot saavat kantaa määrältään yhteisön maksuja suuremman maksun edellyttäen, että kunkin jäsenvaltion kantamien maksujen yhteismäärä ei ole suurempi kuin tarkastuksen tosiasialliset kustannukset.

4. Nämä yhteisön maksut korvaavat kaikki muut jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten tai kunnallisten viranomaisten 1, 2 ja 3 artiklassa tarkoitetuista tarkastuksista ja valvontatoimista kantamat terveystarkastusmaksut tai -verot sekä niiden varmentamisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön maksujen perinnästä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen valintaa.

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuksiin kantaa epitsoottisten eläintautien ja tarttuvien eläintautien torjuntaan tarkoitettua maksua.

6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava säännöllisesti komissiolle

- tiedot yhteisön maksujen jakautumisesta ja käytöstä; niiden on kyettävä perustelemaan laskentatapansa,

- vuosittain 7 artiklan mukaisesti vahvistetut muuntokurssit,

- paikka tai paikat, joissa yhteisön maksut kannetaan, esittäen tarpeelliset perustelut.

2. Komission paikalla tekemien tarkastusten yhteydessä komissio voi yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa pistokokein varmistua siitä, että tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan tehokkaasti.

3. Jos jäsenvaltio katsoo, että toisessa jäsenvaltiossa tarkastukset tehdään siten, että tällä direktiivillä säädetyt maksut eivät kata mainittuja tarkastuksia tai eivät kata niitä riittävästi, se voi nojautua direktiivin 89/608/ETY asiaa koskeviin säännöksiin, erityisesti sen 10 ja 11 artiklaan.

7 artikla

1. Tässä direktiivissä säädettyjen määrien muuntamiseksi kansalliseksi valuutaksi käytettävä muuntokurssi on Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C sarjassa vuosittain syyskuun ensimmäisenä työpäivänä julkaistava muuntokurssi.

Kyseistä muuntokurssia sovelletaan seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä alkaen.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään,

- jäsenvaltiot saavat käyttää vuoden 1994 osalta käytettyä 1 päivänä syyskuuta 1992 voimassa ollutta muuntokurssia,

- jäsenvaltiot saavat käyttää vuosien 1995-1998 osalta kolmen niitä edeltävän vuoden 1 kohdan mukaisesti julkaistun muuntokurssin keskiarvoa.

8 artikla

Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta muuttaa tämän direktiivin liitteitä A, B ja C erityisesti yhteisön kiinteiden maksujen, niiden soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja poikkeustapausten vahvistamiseksi.

9 artikla

1. Helleenien tasavalta saa poiketa tässä direktiivissä säädetyistä periaatteista, jos maantieteellisten ominaisuuksien vuoksi maksun kantamisesta maantieteellisesti syrjäisillä alueilla aiheutuvat kustannukset ovat suuremmat kuin maksusta saatava tuotto.

Kreikan viranomaisten on ilmoitettava komissiolle myönnettyjen poikkeusten alueellisesta laajuudesta.

Näihin tietoihin on liitettävä tarvittavat perustelut.

2. Muiden erittäin syrjäisten alueiden osalta voidaan muille jäsenvaltioille myöntää direktiivin 89/662/ETY 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen samat poikkeukset.

(1) EYVL N:o L 125, 23.5.1996, s. 10

Liite A

I LUKU

Direktiivien 64/433/ETY, 71/118/ETY, 91/495/ETY ja 92/45/ETY soveltamisalaan kuuluvaan lihaan sovellettavat maksut

Maksu, jota tarkoitetaan 1 artiklassa, vahvistetaan 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti seuraavasti:

1. Jäsenvaltiot kantavat teurastustoimenpiteisiin liittyvinä tarkastusmaksuina seuraavat kiinteät maksut, tämän kuitenkaan rajoittamatta 4 ja 5 kohdan soveltamista:

a) naudanliha

- täysikasvuiset nautaeläimet: 4,5 ecua eläimeltä,

- nuoret nautaeläimet: 2,5 ecua eläimeltä;

b) kavioeläimet/hevoseläimet: 4,4 ecua eläimeltä;

c) sianliha: eläimet, joiden teuraspaino on

- vähemmän kuin 25 kilogrammaa: 0,5 ecua eläimeltä,

- vähintään 25 kilogrammaa: 1,3 ecua eläimeltä;

d) lampaan- ja vuohenliha: eläimet, joiden teuraspaino on

- vähemmän kuin 12 kilogrammaa: 0,175 ecua eläimeltä,

- 12-18 kilogrammaa: 0,35 ecua eläimeltä,

- enemmän kuin 18 kilogrammaa: 0,5 ecua eläimeltä;

e) siipikarjanliha:

i) joko seuraavat kiinteät maksut:

- teuraskanat ja -kananpojat ja muut nuoret lihotettavaksi tarkoitetut linnut, jotka ovat alle kahden kilogramman painoisia, sekä tuotannosta poistetut kanat: 0,01 ecua eläimeltä,

- muu nuori lihotettavaksi tarkoitettu siipikarjaan kuuluva lintu, jonka teuraspaino on enemmän kuin kaksi kilogrammaa: 0,02 ecua eläimeltä,

- muu täysikasvuinen siipikarjaan kuuluva enemmän kuin 5 kilogrammaa painava lintu: 0,04 ecua eläimeltä,

ii) tai jos jäsenvaltio päättää olla erittelemättä siipikarjaryhmiä i alakohdan mukaisesti: 0,03 ecua siipikarjaan kuuluvalta eläimeltä;

f) kaninliha ja tarhatun riistan liha:

- kanit ja tarhattu riista, e alakohdan mukaiset kiinteät maksut,

- seuraavat maanisäkkäät:

- villisiat: c kohdassa määrätyt maksut, joita korotetaan siinä tapauksessa, että taso ei ole riittävä suhteessa direktiivissä 92/45/ETY säädetyn trikiinitutkimuksen kustannuksiin,

- märehtijät: d kohdassa määrätyt maksut.

2. Tarkastuksista ja valvontatoimista, jotka liittyvät direktiivin 64/433/ETY 3 artiklan 1 kohdan B alakohdassa sekä direktiivin 71/118/ETY 3 artiklan 1 kohdan B alakohdassa tarkoitettuihin leikkaamistoimenpiteisiin, veloitetaan

a) joko kiinteämääräisenä lisäämällä 3 ecun kiinteä maksu tonnilta leikkaamoon tulevaan lihaan.

Tämä maksu lisätään 1 kohdassa tarkoitettuihin maksuihin;

b) tai todelliset tuntiveloitukseen perustuvat tarkastuskulut.

Jos leikkaamistoimenpiteet suoritetaan laitoksessa, josta liha saadaan, vähennetään 1 kohdassa tarkoitetuista maksuista enintään 55 prosenttia.

Jäsenvaltion, joka valitsee tuntiveloituksen, on voitava osoittaa komissiolle, että todellisia kustannuksia ei voida kattaa a alakohdassa tarkoitetun maksun kantamisella.

3. Jäsenvaltiot kantavat maksun, joka vastaa varastoidun lihan tarkastuksista ja valvonnasta aiheutuvia todellisia kustannuksia, erityisesti direktiivin 64/433/ETY 3 artiklan 1 kohdan D alakohdan ja direktiivin 71/118/ETY 3 artiklan 1 kohdan C alakohdan mukaisesti.

Tämän kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt voidaan vahvistaa direktiivin 64/433/ETY 16 artiklassa tai direktiivin 71/118/ETY 21 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, erityisesti interventiolihaa ja lyhytaikaisesti peräkkäin eri varastoissa varastoitavaa lihaa koskevien tilanteiden säätelemiseksi.

4. Jäsenvaltiot voivat korkeampien kustannusten kattamiseksi

a) korottaa tietyn laitoksen osalta 1 ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja kiinteitä maksuja.

Edellytykset, jotka tätä varten on täytettävä, voivat 5 kohdan a alakohdassa säädetyn edellytyksen lisäksi olla seuraavat:

- korkeammat tarkastuskustannukset, jotka johtuvat teuraseläinten erityisestä epäyhdenmukaisuudesta iän, koon, painon tai terveydentilan suhteen,

- tarkastushenkilöstön odotusaikojen ja muun toimettomanaoloajan pidentyminen laitoksen eläintoimitusten riittämättömän suunnittelun vuoksi tai teknisten puutteiden tai vikojen vuoksi, esimerkiksi vanhoissa laitoksissa,

- usein toistuvat viivästymiset teurastuksen suorittamisessa, esimerkiksi jos teurastushenkilöstöä ei ole riittävästi, mistä seuraa, että tarkastushenkilöstöä käytetään vähemmän,

- erityisistä siirtymisajoista johtuvat korkeammat kustannukset,

- ajanhukka, joka johtuu tarkastushenkilöstöstä riippumattomista teurastusaikojen usein toistuvista muutoksista,

- usein toistuvat keskeytykset teurastuksessa, jotka johtuvat välttämättömistä puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteistä,

- sellaisten eläinten tarkastaminen, jotka omistajan pyynnöstä teurastetaan muulloin kuin tavanomaisina teurastusaikoina.

Keskimääräiseen kiinteään maksuun tehtävät korotukset riippuvat katettavien kustannusten tasosta;

b) tai kantaa tosiasiallisesti aiheutuneet kustannukset kattavan maksun.

5. Jäsenvaltiot, joissa palkkakustannukset, laitosten rakenne ja eläinlääkäreiden ja terveystarkastajien suhde poikkeavat yhteisön keskiarvoista, jotka on otettu perustaksi 1 ja 2 kohdan a alakohdassa vahvistettujen kiinteiden maksujen laskemiseen, saavat poikkeuksellisesti alentaa niitä vastaamaan todellisia tarkastuskustannuksia

a) yleisesti, jos elinkustannuksissa ja palkkakustannuksissa on erityisen huomattavia eroja;

b) tiettyjen laitosten osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

- päivittäisten teurastusten vähimmäismäärän perusteella on mahdollista suunnitella asianmukaisen tarkastushenkilöstön oikea käyttäminen,

- teurastettujen eläinten määrän on pysyttävä vakaana siten, että on mahdollista eläintoimituksia suunnittelemalla käyttää tarkastushenkilöstöä järkevällä tavalla,

- laitoksen toiminnan on oltava tarkasti järjestetty ja suunniteltu ja teurastukset on tehtävä nopeasti, jolloin tarkastushenkilöstö voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla,

- tarkastushenkilöstöllä ei saa olla odotus- tai muita toimettomanaoloaikoja,

- on varmistettava, että teuraseläimet ovat mahdollisimman yhtenäisiä iältään, kooltaan, painoltaan ja terveydentilaltaan.

Näiden poikkeusten soveltaminen ei saa missään tapauksessa johtaa 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdassa olevien maksujen alentamiseen yli 55 prosentilla.

6. a) Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut maksut kannetaan tapauksen mukaan teurastamossa, leikkaamossa ja kylmävarastossa. Maksu kannetaan edellä tarkoitetut toimenpiteet suorittavan laitoksen yrittäjältä tai omistajalta, joka voi siirtää laitokselta kannetun maksun sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön maksettavaksi, jonka lukuun toimenpiteet suoritetaan. Jos elävän siipikarjan terveystarkastus tehdään alkuperätilalla direktiivin 71/118/ETY mukaisesti, enintään 20 prosenttia 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetuista kiinteistä maksuista voidaan kantaa alkuperätilalla.

b) Poiketen siitä, mitä a alakohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään maksujen kantamisesta vastuussa olevasta paikasta, kun laitos suorittaa useampaa kuin yhtä toimenpidettä tai kun tuotantoketjuun sisältyy useampi kuin yksi toimenpide, jäsenvaltiot voivat kantaa kokonaismaksun, johon kuuluu kaikki maksut, yhdellä kertaa ja yhdessä paikassa.

c) Jos teurastamossa kannettuun maksuun kuuluvat kaikki a alakohdassa tarkoitetut tarkastusmaksut, jäsenvaltio ei saa kantaa maksua leikkaamossa tai kylmävarastossa.

II LUKU

Direktiivin 72/462/ETY, direktiivin 71/118/ETY III luvun, direktiivin 92/45/ETY III luvun ja direktiivin 92/118/ETY liitteessä I olevan 11 luvun soveltamisalaan kuuluvaan lihaan sovellettavat maksut

1. Vahvistetaan 1 artiklassa tarkoitetun maksun vähimmäismääräksi 5 ecua tonnilta (luineen) ja erän vähimmäismaksuksi 30 ecua.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin poikkeuksellisesti korottaa kyseistä maksua siten, että se kattaa todelliset kustannukset.

2. Kuitenkin sellaisesta maasta tulevan tuonnin osalta, joka 20 päivään helmikuuta 1995 mennessä on aloittanut neuvottelut Euroopan unionin kanssa sellaisen laaja-alaisen eläinlääkäritakuita (eläinten terveys ja kansanterveys) koskevan vastaavuussopimuksen tekemiseksi, joka perustuu vastavuoroisuuden periaatteeseen, ja jonka osalta sopimus tehdään 31 päivään joulukuuta 1996 mennessä, jäsenvaltiot voivat pitää voimassa 30 päivään kesäkuuta 1997 asti alennetut maksut.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta kolmannesta maasta tulevasta tuonnista kannettava maksu vahvistetaan sen jälkeen, kun laaja-alainen vastaavuussopimus mainitun kolmannen maan kanssa on tehty 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ottaen huomioon seuraavat periaatteet:

- tarkastusten tiheys,

- mainitun kolmannen maan unionista peräisin olevaan tuontiin soveltama maksu,

- kolmannen maan kantamien muiden maksujen, kuten pakollisen terveystakuun tallettamisen tai kantamisen, poistaminen.

3. Tehtäessä direktiivin 90/675/ETY 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä muunnetaan 1 kohdassa määritettyjä maksuja saman menettelyn mukaisesti, ottaen huomioon tarkastusten tiheyden vähentäminen.

Komissio ottaa näitä päätöksiä tehdessään huomioon erityisesti kolmansien maiden antamat takuut, jotka koskevat alueellistamista koskevan periaatteen ja muiden yhteisön periaatteiden hyväksymistä.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun maksun suorittaa maahantuoja tai hänen edustajansa tullissa, ja se kannetaan rajatarkastuksista vastaavassa tullitoimipaikassa tai suoraan tarkastuspaikalla.

5. Jäsenvaltiot voivat siirtää osan tässä luvussa tarkoitettujen maksujen tuotosta yhteiseen terveysrahastoon, jonka tarkoituksena on eläinlääkintäpalvelujen tehostaminen niiden toimintakyvyn parantamiseksi eksoottisten sairauksien ilmetessä.

III LUKU

Direktiivin 91/493/ETY soveltamisalaan kuuluviin kalastustuotteisiin sovellettavat maksut

Direktiivin 91/493/ETY I luvun soveltamisalaan kuuluviin kalastustuotteisiin sovellettavat maksut

I jakso

Maksu, jota tarkoitetaan 1 artiklassa, vahvistetaan 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti seuraavalla tavalla:

1. a) jäsenvaltiot kantavat maksun direktiivin 91/493/ETY liitteessä II olevassa V luvussa tarkoitetuista virallisista tarkastuksista johtuvista tarkastuskustannuksista;

b) edellä a alakohdassa tarkoitettu maksu vahvistetaan 1 ecuksi tonnilta kalastustuotteita ja 0,5 ecuksi tonnilta 50 tonnia ylittävältä määrältä. Maksu kannetaan ensimmäisen markkinoille saattamisen yhteydessä, jos sitä ei ole jo kannettu lastin purkamisen yhteydessä, ja sen maksaa ensimmäinen ostaja. Jäsenvaltiot voivat säätää järjestelmästä, jolla voidaan yhdistää kalastustuotemäärät tietyltä ajanjaksolta, ja järjestelyistä maksun kantamiseksi keskitetysti ensimmäisen myynnin yhteydessä;

c) poiketen siitä, mitä b alakohdassa määrätään, komission asetuksen (ETY) N:o 3703/85 liitteessä II tarkoitetuista lajeista kannettava maksu saa olla enintään 50 ecua maihin tuodulta erältä edellyttäen, että todelliset kustannukset eivät ole tätä määrää suurempia;

d) edellä a alakohdassa säädetyn maksun kantaminen ei rajoita 2 kohdassa tarkoitetun maksun kantamista, jos kalastustuotteita jalostetaan edelleen, tämän kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan b alakohdan soveltamista.

2. a) Jäsenvaltiot kantavat erityisesti direktiivin 91/493/ETY liitteessä olevan V luvun I kohdassa tarkoitetuista virallisista tarkastuksista ja kyseisen V luvun II kohdassa määrätyistä tarkastuksista aiheutuvat maksut.

b) Edellä a alakohdassa säädetty maksu vahvistetaan 1 ecuksi, ja se kannetaan jokaiselta tällaisten tuotteiden valmistus- ja/tai jalostustoimintaa harjoittamaan laitokseen toimitetulta tai tehdasalukselta tulevalta tonnilta kalastustuotteita.

Lisäksi jäsenvaltiot perivät todellisia kustannuksia vastaavan maksun, kun tarkastus suoritetaan tehdasaluksella ulkomailla.

c) Jäsenvaltion pyynnöstä, johon on liitetty tarpeelliset perustelut, voidaan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen lajien osalta maksuille vahvistaa alempi taso direktiivin 89/662/ETY 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3. a) Jos jäsenvaltio katsoo perusteellisen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tarkastuskustannusten tarkastelun jälkeen tietyn tuotteen osalta sen alueella, että 1 kohdan b alakohdan mukaisten maksujen kantaminen ei riitä kattamaan todellisia kustannuksia, jäsenvaltio saa säätää tuntiveloitusjärjestelmästä tämän tuotteen osalta.

b) Jos jäsenvaltio katsoo perusteellisen 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tarkastuskustannusten tarkastelun jälkeen tietyn tuotteen osalta sen alueella, että 2 kohdan b alakohdan mukaisten maksujen kantaminen ei riitä kattamaan todellisia kustannuksia, jäsenvaltio saa säätää tuntiveloitusjärjestelmästä tätä tuotetta käsittelevien laitosten osalta.

Jäsenvaltion, joka valitsee tuntiveloituksen, on voitava osoittaa komissiolle, että todellisia kustannuksia ei voida kattaa 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen maksujen kantamisella.

4. a) Jäsenvaltiot saavat alentaa 1 kohdassa tarkoitettua maksua, jos 1 kohdassa tarkoitettuja tarkastustoimenpiteitä helpotetaan

- asetusten (ETY) N:o 103/76 ja N:o 104/76 mukaisesti tai kansallisten sääntöjen mukaisesti tuoreusasteen ja koon mukaan tapahtuvalla luokittelulla ja/tai

- ensimmäiseen myyntiin liittyvien toimenpiteiden ryhmittelemisellä yhteen erityisesti huuto- ja tukkukauppapaikoilla.

Näiden määräysten soveltaminen ei missään tapauksessa saa johtaa maksujen alentamiseen yli 55 prosentilla.

Kuitenkin jäsenvaltion pyynnöstä, johon on liitetty aiheelliset perustelut, voidaan päättää lisäalennuksesta direktiivin 89/662/ETY 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

b) Jäsenvaltioilla on lupa alentaa 2 kohdassa tarkoitettua maksua, jos

- valmistus- ja jalostustoimenpiteet tehdään paikalla, jossa myös ensimmäinen myynti tai jalostus tapahtuu, ja/tai

- tietyn laitoksen toimintaedellytysten ja sen omien tarkastusten tarjoamien takuiden perusteella tarvitaan vähemmän tarkastushenkilöstöä.

Näiden määräysten soveltaminen ei saa missään tapauksessa johtaa maksujen alentamiseen yli 55 prosentilla.

Kuitenkin jäsenvaltion pyynnöstä, johon on liitetty aiheelliset perustelut, voidaan päättää lisäalennuksesta direktiivin 89/662/ETY 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Jäsenvaltiot kantavat maksun, joka vastaa kalastustuotteiden tarkastamisesta aiheutuvia todellisia kustannuksia laitoksissa, joissa yksinomaan jäähdytetään, pakastetaan, pakataan ja varastoidaan näitä tuotteita. Kuitenkin, jos 1 ja 2 kohdan mukaisesti kannettuun maksuun kuuluvat kaikki direktiivin 91/493/ETY liitteessä olevassa V luvussa säädetyistä tarkastuksista aiheutuvat tarkastuskustannukset, jäsenvaltio ei saa kantaa tässä kohdassa tarkoitettua maksua.

6. a) Edellä 2 ja 5 kohdassa tarkoitettu maksu kannetaan edellä tarkoitetut toimenpiteet suorittavan laitoksen yrittäjältä tai omistajalta, joka voi siirtää laitokselta kyseisestä toimenpiteestä kannetun maksun sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön maksettavaksi, jonka lukuun toimenpiteet suoritetaan.

b) Jäsenvaltiot voivat alueellaan edelleen valmistettavaksi ja/tai jalostettavaksi tarkoitetuista tuoreista kalastustuotteista kantaa kokonaismaksun, johon sisältyvät kaikki maksut, yhdellä kertaa ja yhdessä paikassa.

Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää tätä mahdollisuutta, on ilmoitettava siitä etukäteen komissiolle.

7. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön järjestelmä, jonka avulla voidaan tarkastaa, ovatko kyseiset toimijat suorittaneet tässä luvussa säädetyn maksun.

Jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava kansallisten määräystensä mukaisesti, että toimijoilla on kirjallinen todiste tai muu todiste tämän luvun 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen maksujen yksittäisistä tai kokonaissuorituksista, paitsi jos on kysymys kalastustuotteista, jotka on tarkoitettu valmistettaviksi tai jalostettaviksi sen jäsenvaltion alueella, jossa lasti on purettu, ja edellyttäen, että maksu on kokonaisuudessaan suoritettu valmistus- tai jalostuslaitoksessa.

Soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä säädetään tarvittaessa direktiivin 89/662/ETY 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle.

8. Ruotsi ja Suomi voivat, ottaen huomioon rakennepoikkeukset, jotka niille on myönnetty asetuksen (ETY) N:o 3759/92 mukaisen yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa, asianmukaisin perustein saada luvan direktiivin 89/662/ETY 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen soveltaa, kunnes direktiivin 96/43/EY 3 artiklassa säädetty tarkistus on toteutettu, vaihtoehtoisia kantamisjärjestelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä jaksossa säädettyjen maksutasojen noudattamista.

II jakso

Direktiivin 91/493/ETY II luvun soveltamisalaan kuuluvat kalastustuotteet

1. Direktiivin 91/493/ETY 10 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuihin kalastustuotteisiin sovelletaan I jakson 1 kohdan säännöksiä.

Jäsenvaltioiden on tällaiseen alukseen ja purkamiseen liittyvien terveystarkastusten kustannusten kattamiseksi kannettava lisäksi ylimääräinen maksu, joka on vähintään 1 ecua purettua tonnia kohti.

2. Muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen kalastustuotteiden eli kaikkien sellaisten kalastustuotteiden osalta, jotka on kuljetettava rajatarkastusaseman kautta, 1 artiklassa säädetyn maksun kiinteäksi vähimmäismääräksi vahvistetaan 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti 5 ecua tonnia kohti ja tämän lisäksi vähintään 30 ecua erää kohti, kuitenkin niin, että 100 tonnia ylittävältä osalta kiinteäksi määräksi vahvistetaan

- 1,5 ecua lisätonnilta kalastustuotteita, joita ei ole valmistettu muutoin kuin perkaamalla,

- 2,5 ecua lisätonnilta muita kalastustuotteita.

3. Tehtäessä päätöksiä, joista säädetään direktiivin 90/675/ETY 8 artiklan 3 kohdassa, ja samaa menettelyä noudattaen voidaan 2 kohdassa määritettyjä maksuja muuntaa ottaen huomioon tarkastusten harventamista koskeva päätös.

Päätöstä tehtäessä komissio ottaa erityisesti huomioon kolmansien maiden alueellistamista, vastaavuutta ja vastavuoroisuutta koskevien periaatteiden sekä muiden yhteisön periaatteiden hyväksymisen osalta antamat takuut, erityisesti silloin, jos kyseiset kolmannet maat kuuluvat yhteisön kanssa eläinlääkintätakuiden (eläinten terveys ja kansanterveys) vastaavuudesta tehdyn laaja-alaisen sopimuksen piiriin.

Kyseisen muuntamisen soveltaminen ei saa missään tapauksessa johtaa yhteisön lipun alla purjehtivista aluksista puretuista tuotteista I jakson 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan b alakohdan mukaisesti kannettuja määriä pienempiin maksuihin.

Kyseisen maksun kantaminen ei estä I luvun 2 kohdan b alakohdassa säädetyn maksun kantamista myöhemmän jatkojalostuksen yhteydessä.

Tätä lukua sovellettaessa jäsenvaltioiden on sovellettava Grönlannin lipun alla purjehtivista aluksista purettuun tuontiin I jakson säännöksiä.

4. Jäsenvaltiot voivat poiketa 2 kohdan määräysten mukaisesta enimmäismäärästä korottamalla maksuja siten, että ne kattavat tosiasialliset kustannukset.

5. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu maksu kannetaan maahantuojalta - tai hänen edustajaltaan tullissa - ja se kannetaan siinä tullitoimipaikassa, jonka alaisuudessa rajatarkastusasema toimii, tai suoraan rajatarkastusasemalla.

6. Jäsenvaltiot saavat soveltaa I jaksossa määrättyjä maksuja 31 päivään joulukuuta 1999 asti tuontiin, joka puretaan asiaa koskevien yhteisön säännösten mukaisesti rekisteröidyille sekayhtiöille kuuluvista aluksista.

Liite B

DIREKTIIVISSÄ 96/23/EY SÄÄDETTYJEN ELÄVIÄ ELÄIMIÄ JA ELÄINTUOTTEITA KOSKEVIEN TARKASTUSTEN VARMISTAMISEKSI TARKOITETUT MAKSUT

1. Vahvistetaan 2 artiklassa tarkoitettu maksu seuraavasti:

a) liitteessä A olevaan I lukuun kuuluvien teurastettavaksi tarkoitettujen elävien eläinten ja lihan osalta: 1,35 ecua teuraslihatonnia kohti;

b) liitteessä A olevaan III lukuun kuuluvien vesiviljelytuotteiden osalta: 0,1 ecua kauppaan saatettua tonnia kohti;

c) maidon ja maitotuotteiden osalta: 0,02 ecua tuhatta raakamaitolitraa kohti;

d) munatuotteiden osalta: tosiasiallisia tarkastuskustannuksia vastaava määrä;

e) hunajan osalta: jäsenvaltiot voivat kantaa maksun, joka kattaa tarkastuksesta tai valvonnasta aiheutuvat tosiasialliset kustannukset.

2. Jäsenvaltiot voivat 1 kohdassa vahvistettuja maksutasoja noudattaen valita jonkin seuraavista järjestelyistä:

a) edellä 1 kohdassa tarkoitettu maksu kannetaan kokonaisuudessaan tuotantoketjuun kuuluvassa laitoksessa:

- 1 kohdan a alakohdassa määrätyn maksun osalta teurastamo,

- 1 kohdan b alakohdassa määrätyn maksun osalta valmistus- ja/tai jalostuslaitos,

- 1 kohdan c alakohdassa määrätyn maksun osalta raakamaitoa vastaanottava laitos;

b) edellä 1 kohdassa tarkoitettu maksu jaetaan koko tuotantoketjun osalle, karjankasvatus mukaan lukien, jäsenvaltion vahvistamien perusteiden mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu maksu kannetaan kyseisen laitoksen tai kyseisten laitosten yrittäjältä tai omistajalta, joka voi siirtää laitokselta kannetun maksun sen luonnollisen tai oikeushenkilön maksettavaksi, jonka lukuun kyseiset toimenpiteet suoritetaan.

Liite C

ELÄVISTÄ ELÄIMISTÄ KANNETTAVAT MAKSUT

I LUKU

Direktiivissä 90/425/ETY tarkoitetut elävät eläimet ja eläintuotteet

1. Lähtötarkastusten rahoituksen varmistamiseksi on kannettava maksu.

2. Soveltamisala, maksun määrä, maksun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti maksuvelvollisten määrittely sekä poikkeukset vahvistetaan 8 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

II LUKU

Direktiivin 91/496/ETY soveltamisalaan kuuluvat tuontiin tarkoitetut elävät eläimet

1. Vahvistetaan 3 artiklassa tarkoitetuksi maksuksi

a) liitteessä A olevassa I luvussa tarkoitettujen lajien osalta kiinteä maksu, jonka määrä on 5 ecua tonnilta elopainoa sekä vähintään 30 ecua erää kohti,

b) muiden eläinlajien eläinten osalta tosiasialliset tarkastuskustannukset ilmoitettuna joko eläinyksikköä tai tuotua tonnia kohti sekä vähintään 30 ecua erää kohti, kuitenkin siten, että tätä vähimmäismäärää ei sovelleta komission päätöksessä 92/432/ETY tarkoitettujen lajien tuontiin.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin poiketa tästä määrästä korottamalla sitä niin, että se vastaa tosiasiallisia kustannuksia.

2. Sellaisista kolmansista maista tulevan tuonnin osalta, jotka ovat 20 päivään helmikuuta 1995 mennessä aloittaneet neuvottelut Euroopan unionin kanssa sellaisen laaja-alaisen eläinlääkäritakuita (eläinten terveys ja kansanterveys) koskevan vastaavuussopimuksen tekemiseksi, joka perustuu vastavuoroisuuden periaatteeseen, ja joiden kanssa kyseinen sopimus on tehty 31 päivään joulukuuta 1996 mennessä, jäsenvaltiot voivat pitää voimassa 30 päivään kesäkuuta 1997 asti alennetut maksujen tasot.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista tulevasta tuonnista kannettavan maksun määrä vahvistetaan mainitun maan kanssa tehtävässä laaja-alaisessa vastaavuussopimuksessa ottaen huomioon seuraavat periaatteet:

- tarkastusten tiheys,

- mainitun kolmannen maan unionista peräisin olevaan tuontiin soveltaman maksun taso,

- kolmannen maan kantamien muiden maksujen, kuten pakollisen terveystakuun tallettamisen tai kantamisen, poistaminen.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu maksu kannetaan maahantuojalta, ja se kannetaan siinä tullitoimipaikassa, jonka alaisuudessa rajatarkastusasema toimii.

4. Jäsenvaltion pyynnöstä, johon on liitetty aiheelliset perustelut, voidaan päättää direktiivin 89/662/ETY 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, että tietyistä kolmansista maista tulevaan tuontiin sovelletaan alennettuja maksuja.

5. Jäsenvaltiot voivat siirtää osan tässä luvussa säädettyjen maksujen tuotosta johonkin yhteiseen terveysrahastoon, jonka tarkoituksena on eläinlääkintäpalvelujen tehostaminen niiden toimintakyvyn parantamiseksi eksoottisen taudin ilmetessä.