32002D0753

Komission päätös,

tehty 19 päivänä kesäkuuta 2002,

Saksan liittotasavallan toimenpiteistä Deutsche Post AG:n hyväksi

(tiedoksiannettu numerolla K(2002) 2144)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2002/753/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut kolmansia osapuolia esittämään huomautuksensa(1) ja ottaa huomioon niiden lausunnot,

sekä katsoo seuraavaa:

I MENETTELY

(1) Komissio ilmoitti Saksalle 17 päivänä elokuuta 1999 päivätyllä kirjeellä aloittaneensa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn useiden valtion toimenpiteiden vuoksi, jotka se on toteuttanut vuonna 1995 Deutsche Post AG:ksi (jäljempänä "DPAG") muutetun Deutsche Bundespost Postdienstin (jäljempänä "DB-Postdienst") hyväksi.

(2) Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio oletti, että DB-Postdienstin ja myöhemmin DPAG:n yleisen edun mukaisten palvelujen tuottamisesta saamat valtion korvaukset ylittivät mahdollisesti nettomääräiset palvelukohtaiset lisäkustannukset, joita DB-Postdienstille ja DPAG:lle syntyy kyseisistä palveluista. Konkreettisesti komissio ilmoitti seuraavien oletettujen tukitoimenpiteiden tutkimisesta:

(3) Vuonna 1998 toteutetun Postbank AG:n hankinnan rahoitus: Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä viitataan erään kantelijan oletukseen, jonka mukaan DPAG hankki Postbank AG:n vuonna 1998 Saksan valtiolta siten, että kauppahinnan maksamisen sijaan DPAG luopui väitetystä saatavastaan valtiolta. Kantelijan mukaan on perusteltua epäillä saatavan olemassaoloa, koska sellaista saatavaa ei ole esitetty DPAG:n taseessa. Komissio esitti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään perusteluksi, että kun kauppahinnan maksamisen sijaan luovutaan saatavasta, jota ei ole olemassa tai jonka olemassaolosta ainakin esitetään epäilyjä, lopputuloksena on valtiontukeen verrattava avustus.

(4) Post-Unterstützungskassen (postivirkamiesten eläkerahaston) rahoitus: Valtio otti vuonna 1999 vastattavakseen Post-Unterstützungskassen alijäämän, joka oli tuolloin lähes 8 miljardia Saksan markkaa. Vajeen syynä oli DPAG:n vuonna 1995 perustama varhaiseläkejärjestely, jonka perusteella 25 prosenttia postivirkamiehistä siirtyi ennenaikaiselle eläkkeelle.

(5) Mahdollinen valtiontakuiden myöntäminen entisen Deutsche Bundespostin velkojen kattamiseksi: Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä mainittiin eräiden kantelijoiden pelko siitä, että Saksan valtio voisi Postverfassungsgesetz-lain (PostVerfG) 40 pykälän 6 momentin nojalla ottaa vastatakseen kaikki velat, jotka olivat voimassa silloin, kun entisestä Deutsche Bundespostista muodostettiin kolme toisistaan riippumatonta valtionyritystä - Deutsche Bundespost Postdienst, Deutsche Bundespost Telekom ja Deutsche Bundespost Postbank.

(6) DB-Postdienstin muuttaminen valtion laitoksesta DPAG-osakeyhtiöksi: Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä viitataan valituksiin, joiden mukaan DB-Postdienst sai vuonna 1995 suuremman pääoma-avustuksen kuin olisi ollut välttämätöntä yrityksen julkisen palvelutehtävän suorittamiseksi, kun se muutettiin DPAG-osakeyhtiöksi.

(7) Valtion rahoitustuki tai hallinnollinen tuki DPAG:lle: United Parcel Service (jäljempänä "UPS") ja Bundesverband Internationaler Express- und Kurierdienste e.V. (jäljempänä "BIEK") esittivät syytöksen, jonka mukaan DPAG käyttää tuottoisasta kirjepostimonopolistaan tai muista valtiolta siirtyneistä omaisuusarvoista saamiaan tuloja rahoittaakseen yksityisten palveluntarjoajien kanssa käytävässä pakettipalvelukilpailussa sellaista myyntistrategiaa, jolla kustannukset eivät tule katetuiksi. Kantelun esittäjien mielestä DPAG ei olisi voinut rahoittaa pakettipalvelua kustannuksia vastaavasti ilman ristiintukemista lakisääteiseltä alalta tai muuta valtiontuen muotoa. UPS väitti, että taloudellisten kriteerien mukaan toimiva yritys ei pystyisi tarjoamaan pakettipalveluja kustannusvastaavasti ja säilyttämään samalla kilpailukykynsä DPAG:hen nähden. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio vaati kantelujen vuoksi Saksaa antamaan perusteellisen selvityksen siitä, millä tavoin DB-Postdienst (vuoteen 1995 saakka) ja DPAG (vuoden 1995 jälkeen) sai valtiolta rahoitustukea tai hallinnollista tukea.

(8) Päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä(2). Saksa selvitti kantansa ja antoi vaadittavat tiedot 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätyllä kirjeellä (saapumisleima 6 päivänä lokakuuta 1999).

(9) Julkaisemisen jälkeen komissio sai 14 huomautusta, jotka välitettiin Saksan liittohallitukselle 15 päivänä joulukuuta 1999 päivätyllä kirjeellä lausuntoa varten. Saksan viranomaiset vastasivat 1 päivänä helmikuuta 2000 päivätyllä kirjeellä (saapumisleima 2 päivänä helmikuuta 2000).

(10) Komission pyynnöstä Saksa esitti 18 päivänä joulukuuta 2001 liittohallituksen lisäselvityksiä Postverfassungsgesetz-lain (PostVerfG) 37 pykälän 3 momentin mukaisesta tasauskorvausjärjestelmästä(3). Huomautukset saapuivat 31 päivänä tammikuuta ja 13 päivänä helmikuuta 2002.

(11) EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan mukaisessa rinnakkaisessa menettelyssä komissio teki 20 päivänä maaliskuuta 2001 päätöksen 2001/354/EY(4), jonka mukaan DPAG on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa tarjoamalla postimyyntiyrityksille suunnattujen pakettipalvelujen alalla asiakkaille erityishinnan ainoastaan sillä edellytyksellä, että asiakas sitoutuu lähettämään kaikki pakettinsa tai mahdollisimman suuren prosenttiosuuden niistä DPAG:n kautta. Sen lisäksi DPAG on päätöksen mukaan rikkonut EY:n perustamissopimuksen 82 artiklaa myös tarjoamalla postimyyntiyrityksille pakettipalveluja palvelukohtaiset lisäkustannukset alittavaan hintaan.

II SAKSAN HUOMAUTUKSET

A. Postbank AG:n hankinta

(12) Postbank AG:n hankinnan yhteydessä Saksa esitti asiakirjoja, jotka osoittivat sen mielestä riittävän selvästi, että toisin kuin oli väitetty, kauppasummaa ei kuitattu olemattomia saatavia vastaan, vaan DPAG todella maksoi sen Saksan viranomaisille(5). Lisäksi Saksan viranomaiset esittivät asiakirjoja Postbank AG:n taloudellisesta arvosta DPAG:n kannalta sekä arvon ja kauppahinnan välisestä vastaavuudesta. Saksan viranomaisten mielestä Postbankin hankintaan ei näin ollen liittynyt valtiontukia.

B. Post-Unterstützungskassen rahoitus

(13) Saksan näkemyksen mukaan valtio oli avustanut eläkekassaa vain sen verran kuin oli tarpeen DPAG:n objektiivisen, valtion vastattavaksi kuuluvan haitan korvaamiseksi. Valtion velvollisuuksiin kuului Saksan mukaan ilman muuta myös niiden virkamiesten varhaiseläkkeen rahoittaminen, jotka oli otettu palvelukseen ennen DPAG:n muuttamista osakeyhtiöksi. DPAG joutui osaltaan rahoittamaan näiden valtion virkamiesten eläkekassaa, mistä sille syntyi tavallisuudesta poikkeavia erityiskustannuksia. Eläkevelvoitteiden kattamisella DPAG:lle hyvitettiin vain osa valtion kannettavaksi kuuluvasta DPAG:n objektiivisesta haitasta. Siksi valtion Post-Unterstützungskasselle maksama avustus ei Saksan mielestä merkinnyt etua DPAG:lle, eikä tämä korvaustoimenpide myöskään vääristänyt kilpailua tai kauppaa.

C. Postverfassungsgesetz-lain 40 pykälän 6 momentti

(14) Saksa välitti komissiolle säännökset entisen valtiollisen Deutsche Bundespostin velvoitteita koskevista järjestelyistä. Kyseessä ovat seuraavat säännökset:

- Postverfassungsgesetz-lain 2 pykälän 2 momentti: Sen mukaan liittovaltio vastaa Deutsche Bundespostin veloista vain Deutsche Bundespost -yksikön omaisuudella,

- Postverfassungsgesetz-lain 40 pykälän 6 momentti: tämän säännöksen mukaan Deutsche Bundespostin velkakirjat ovat rinnastettavissa liittovaltion velkakirjoihin nähden. Liittohallitus katsoo, että liittovaltio oli vastuussa Deutsche Bundespostin velkakirjoista(6), koska se muodosti valtion hallintoon sisällytetyn erityisen omaisuuserän(7). PostUmwG-lain 2 pykälän 2 momentin mukaan tämä vastuu koskee kuitenkin vain Deutsche Bundespost -yksikköä,

- Postumwandlungsgesetz-lain ("PostUmwG") 2 pykälän 4 momentti(8): Tämänkin säännöksen mukaan liittovaltion vastuu velvoitteista, jotka olivat voimassa kolmen uuden osakeyhtiön kaupparekisteriin kirjaamiseen saakka, rajoittuu Deutsche Bundespost -yksikköön ja sen kolmeen oikeudelliseen seuraajaan.

D. DB-Postdienstin muuttaminen DPAG:ksi

(15) Saksa välitti komissiolle asiaa koskevan säädöksen, jossa säädetään omaisuuden siirtymisestä entiseltä DB-Postdienstiltä uudelle DPAG-osakeyhtiölle. PostUmwG-lain 2 pykälän 1 momentin mukaan uudet osakeyhtiöt DTAG, DPAG ja Deutsche Postbank AG ovat kolmen yksikön, DB-Postdienstin, DB-Telekomin ja DB-Postbankin, oikeudelliset seuraajat. Säädöksen mukaan omaisuusarvot jaetaan käytön mukaan, ja kahden yrityksen käyttäessä kiinteistöjä niiden omistusoikeus siirtyy pääasialliselle käyttäjälle.

E. Postverfassungsgesetz-lain 37 pykälän 3 momentin mukainen tasauskorvaus

(16) Vastaukseksi menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 80 ja 81 kohdan sisältämään vaatimukseen perusteellisten tietojen toimittamisesta kaikista DB-Postdienstille tai DPAG:lle valtion varoista myönnetyistä rahoitustuista tai hallinnollisista tuista Saksan liittohallitus esitti 16 päivänä syyskuuta 1999 ja 25 päivänä huhtikuuta 2000 päivätyissä ilmoituksissaan yksityiskohtaiset selvitykset PostVerfG-lain(9) 37 pykälän 3 momentin mukaisesta Deutsche Bundespostin oikeudellisten seuraajien välisestä tasauskorvauksesta.

(17) Liittohallitus selitti PostVerfG-lain 37 pykälän 3 momentin taustoja seuraavasti:

- Deutsche Bundespost oli 1 päivään heinäkuuta 1989 saakka puhdas valtionyhtiö. Postiviranomaisen yritystoiminnalliset tehtävät siirtyivät 1 päivänä heinäkuuta 1989 PostVerfG-lain 1 pykälän 2 momentin mukaisesti seuraaville kolmelle erilliselle oikeudelliselle seuraajalle: DB-Postdienstille, DB-Telekomille ja DB-Postbankille(10). Kaikki Deutsche Bundespostin siihen saakka tarjoamat postipalvelut siirtyivät DB-Postdienstille(11),

- DB-Postdienst ja DB-Telekom siis erotettiin toisistaan vuonna 1989. Siitä huolimatta oli 37 pykälän 3 momentin mukaan mahdollista maksaa tasauskorvausta, jonka perusteena oli Deutsche Bundespostista irrotettujen yksiköiden rahoituksellisen yhtenäisyyden periaate(12). Rahoituksellinen yhtenäisyys merkitsee sitä, että kullakin entisen Deutsche Bundespostin oikeudellisella seuraajalla, joka ei pysty kattamaan sille annetun julkisen palvelutehtävän aiheuttamia kustannuksia omilla tuotoillaan, on oikeus saada tasauskorvausta toiselta, voittoa tuottavalta oikeudelliselta seuraajalta. PostVerfG-lain 37 pykälän 3 momentin mukaisen tasauskorvausjärjestelmän tarkoituksena oli siten postipalvelujen tarjoajan tasapainoisen rahoitustilanteen turvaaminen sen jälkeen, kun se oli erotettu televiestintäalasta.

(18) Saksan argumentti oli yksinkertaistettuna se, että DB-Postdienstille ja myöhemmin DPAG:lle koituisi vuosittain valtavia tappioita pelkästään yleisen edun takia tuotetuista avoimen alan postitoiminnoista(13). Postipalvelujen tarjoajan valtavien tappioiden kattamiseksi PostVerfG-lain 37 pykälän 3 ja 4 momentissa oli säädetty Deutsche Bundespostin kolmen oikeudellisen seuraajan välisestä tasauskorvauksesta, koska tappiot johtuivat liittohallituksen mielestä pelkästään yleisen edun mukaisten postipalvelujen hoitamisesta. PostVerfG-lain 37 pykälän 3 ja 4 momentin sanamuoto on seuraava: "3. Yritysten välillä on maksettava tasauskorvausta, jos jokin yrityksistä ei pysty kattamaan kustannuksia omista tuotoistaan erityisesti 4 pykälän 1 momentin mukaisten periaatteiden noudattamisen vuoksi(14). Tasauskorvaus on myös sisällytettävä tulosvaikutteisesti budjetteihin ottaen huomioon edellisten vuosien voitot ja tappiot.

4. Yritysten välinen 3 momentin mukainen tasaus (...) monopolipalveluista kilpailun alaisten palvelujen hyväksi on sallittu. Jos jatkuva tuntuva kustannusvajaus kilpaillulla alalla haittaa muiden yritysten kilpailumahdollisuuksia tietyillä markkinoilla ilman hyväksyttävää syytä, liittovaltion posti- ja televiestintäministeri ryhtyy yhteisymmärryksessä talousministerin kanssa (...) tarvittaviin toimenpiteisiin haitan poistamiseksi."

(19) Saksa ei kiistä, että DB-Telekom maksoi 37 pykälän 3 momentin mukaisesti DB-Postdienstin tappioiden vuoksi [...](15) miljoonan Saksan markan tasauskorvaukset vuosina 1990-1994(16). Vielä maksettaviksi tulevien korvausten vuoksi DB-Telekom joutui siirtämään lisäksi [...] miljoonaa Saksan markkaa uuden DPAG:n osakepääomaan, kun yritykset muutettiin osakeyhtiöiksi. Saksan viranomaisten mukaan tämä viimeinen vielä maksettavaksi tuleva korvaus suoritettiin PostUmwG-lain 7 pykälän toisen lauseen mukaisen kuittauksen avulla(17).

(20) Edelleen Saksa vahvisti 25 päivänä huhtikuuta 2000 ja 31 päivänä tammikuuta 2002 päivätyillä kirjeillä, että DB-Telekom/DTAG maksoi DB-Postdienstille/DPAG:lle yhteensä [...] miljoonan Saksan markan suuruiset korvaukset vuosina 1990-1995. Saksa ei kiistä, että tämä kahden eri yrityksen välinen tasauskorvaus on valtion määräämä, koska se oli PostVerfG-lain 37 pykälän 3 momentin mukaan lakisääteinen. Liittohallitus on kuitenkin sitä mieltä, että PostVerfG-lain 37 pykälän 3 momentin mukaiset korvaukset olivat välttämättömiä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi taloudellisesti tasapainoisissa oloissa.

F. Ovelta ovelle -pakettipalveluille kohdennettavien infrastruktuurikustannusten suuruus

(21) UPS:n ja BIEK:n kantelujen mukaisesti tässä päätöksessä käsitellään kilpailun alaisilla markkinoilla tarjottavien ovelta ovelle -pakettipalvelujen kustannusvastaavuutta(18). Komission tutkimuksissa keskityttiin näin ollen DPAG:n kustannusvastaavuuteen kahden tärkeimmän kilpailun alaisen ovelta ovelle -pakettipalvelun osalta: yritysasiakkaiden väliseen pakettiliikenteeseen (yritysasiakassegmenttiin eli "B-to-B"-segmenttiin) sekä luettelon perusteella tai sähköisesti tilattuja tavaroita lähettävien postimyyntiliikkeiden toimeksiantamiin ovelta ovelle -pakettipalveluihin (postimyyntisegmenttiin eli "B-to-C"-segmenttiin)(19).

(22) DPAG:n logistiikkaverkossa ovelta ovelle -palvelu kuuluu pakettipalvelujen liiketoimintayksikköön, jossa toimii 33 lajittelukeskusta ja 476 jakelutoimipaikkaa. Samaa infrastruktuuria käytetään myös postikonttoreissa tarjottavissa pakettipalveluissa, jotka DPAG:n on taattava jokaiselle postikonttorin asiakkaalle julkisen palvelutehtävänsä perusteella(20). DPAG hyödyntää alun perin yleisen edun mukaisten palvelujen tuottamiseksi rakennettua ja ylläpidettyä infrastruktuuria ainakin osittain myös kilpailun alaisiin ovelta ovelle -pakettipalveluihin.

(23) DPAG:n logistiikkajärjestelmässä ovelta ovelle -pakettien käsittely tapahtuu kuudessa vaiheessa: 1) nouto asiakkaan luota, 2) käsittely lähtöpaikan lajittelukeskuksessa, 3) kaukoliikenteen kuljetus määränpään lajittelukeskukseen, 4) käsittely määränpään lajittelukeskuksessa 5) alueellinen kuljetus lajittelukeskuksesta paikallisiin jakelutoimipaikkoihin ja 6) jakelu vastaanottajille.

(24) Saksan liittohallitus antoi 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä kirjeessään tietoja DPAG:n ovelta ovelle -pakettipalvelujen vaatimien eri käsittelyvaiheiden kustannuksista nykyisellä infrastruktuurilla. Tiedot koskevat vuosia 1994-1999. Ne täydentävät ja osin korjaavat 12 päivänä maaliskuuta 2002 julkaistua aikaisempaa tutkimusta "tehokkaan logistiikkaverkon" kustannuksista ovelta ovelle -paketti-infrastruktuuria käytettäessä(21). Komissio oli kyseenalaistanut tämän mallin, koska se perustui olettamuksiin, joiden käytäntöön soveltamista ei koskaan kokeiltu.

(25) Uuden tietoaineiston esittäminen ovelta ovelle -infrastruktuurin kustannuksista osoittautui välttämättömäksi, koska 12 päivänä maaliskuuta 2002 toimitetuissa selvityksissä tukeuduttiin teoreettiseen malliin, joka perustui työhypoteeseihin. Esimerkiksi oletettiin, että kaikki käsittelyvaiheet ulkoistettaisiin usealle erikoistuneelle yritykselle. Olettamuksia ei ollut koskaan kokeiltu käytännössä. Tällaisten työhypoteesien avulla ei siis voida määrittää ovelta ovelle -infrastruktuurin ylläpidosta aiheutuvia todellisia kustannuksia. Uskottava selvitys ovelta ovelle -infrastruktuurin vähimmäiskustannuksista edellyttää tietoja infrastruktuurista, jota on kokeiltu käytännössä ja todella käytetty. Alkuperäinen tutkimus ei perustunut tällaisiin tosiasiallisiin selvityksiin. Laatija oli ainoastaan osoittanut, että ovelta ovelle -infrastruktuuria voidaan pitää yllä erittäin alhaisin kustannuksin tietyissä oloissa ja tukeuduttaessa tiettyihin olettamuksiin.

1. Nouto

(26) B-to-B-segmentti: Kun yritysasiakkaan päivittäinen pakettimäärä on yli 20 kappaletta, suoritetaan erityinen B-to-B-nouto(22). Tällaisen erityisen yritysnoutomatkan pituus on keskimäärin [...] km(23). B-to-B-noutoja tehdään viitenä päivänä viikossa (= 250 noutopäivää vuodessa)(24). Alkuperäisistä 12 päivänä maaliskuuta 2002 antamistaan tiedoista(25) poiketen Saksa selvensi, että suurten määrien noutoja suoritetaan yksinomaan pakettien noutamiseksi yritysasiakkailta. Alkuperäisestä tutkimuksesta poiketen B-to-B-palvelujen vuoksi tehtävät noutomatkat tapahtuvat erillään sekä yrityksille toimittamisesta että postimyyntiliikkeiden toimeksiannosta tehtävistä palautusten noudosta. Erilliset B-to-B-noutomatkat on siis kohdennettava yritystaloudellisesti poikkeuksetta B-to-B-palveluihin(26). B-to-B-segmentin noutomatkoille kohdennettavien vuotuisten kustannusten laskentakaava on siten seuraava: Kustannukset noutomatkaa kohti × päivittäisten noutomatkojen lukumäärä × 250 noutopäivää vuodessa. Vuosien 1994 ja 1999 väliselle ajalle saadaan siten tulokseksi seuraava tilanne:

1994: [...] Saksan markkaa / matka(27) × [...] kohdennettavaa noutomatkaa(28) × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] Saksan markkaa / matka(29) × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] Saksan markkaa / matka × [...]kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

(27) Postimyyntisegmentti: Kaikki postimyyntipaketit ja palautukset haetaan asiakkaan luota ja kuljetetaan välittömästi lajittelukeskukseen. Postimyyntipakettien noutomatkan pituus on keskimäärin [...] km(30). Noutoja tehdään viitenä päivänä viikossa (= 250 noutopäivää vuodessa)(31). Koska paketit noudetaan erillisillä matkoilla postimyyntiliikkeistä, niiden aiheuttamat kustannukset on kohdennettava kokonaan kyseisille pakettipalveluille(32). Myös postimyyntisegmentin noutomatkoille kohdennettavien vuotuisten kustannusten laskentakaava on siten seuraava: Kustannukset matkaa kohti × päivittäisten matkojen lukumäärä × 250 noutopäivää. Vuosille 1994-1999 saadaan siten tulokseksi seuraava tilanne:

1994: [...] Saksan markkaa / matka(33) × [...] kohdennettavaa noutomatkaa(34) × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa noutomatkaa × 250 noutopäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

2. Käsittely lähtöpaikan ja määränpään lajittelukeskuksessa

(28) Käsittely lähtöpaikan lajittelukeskuksessa käsittää pakettien koodauksen ja lajittelun kuljetettaviksi määränpään lajittelukeskukseen(35). B-to-B-paketit eivät ole esilajiteltuja, joten ne kaikki vaativat käsittelyä lähtöpaikan lajittelukeskuksessa(36). Sitä vastoin postimyyntipakettien kokonaismäärästä noin [...] prosenttia on esilajiteltu, ja ne toimitetaan suoraan määränpään lajittelukeskuksiin. Ne eivät siis vaadi käsittelyä lähtöpaikan lajittelukeskuksessa. Sama koskee luetteloita, koska asiakkaat lajittelevat ne määränpään lajittelukeskusten mukaan. Määränpään lajittelukeskuksessa paketit ja luettelot lajitellaan elektronisesti toimituspiireittäin. Sen jälkeen ne lastataan rullakoihin ja kuljetetaan edelleen alueellisiin jakelutoimipaikkoihin. Noin [...] prosenttia paketeista jää lähtöpaikan lajittelukeskuksen alueella oleviin toimituspiireihin(37) eikä näin ollen vaadi käsittelyä määränpään lajittelukeskuksessa.

(29) Saksan mukaan kattava 24 tunnin ovelta ovelle -palvelu vaatii ehdottomasti 33 lajittelukeskuksen infrastruktuurin(38). Siksi 33 lajittelukeskuksen perustamisesta aiheutuvat pääomakustannukset on kohdennettava ajan suhteen kriittiselle 24 tunnin kuluessa tapahtuvalle toimituspalvelulle. Koska ovelta ovelle -pakettien määrä on kuitenkin jonkin verran pienempi kuin DPAG:n lajittelukeskuksissa tosiasiassa käsiteltyjen lähetysten määrä, ovelta ovelle -pakettipalveluille voidaan Saksan viranomaisten mielestä kohdentaa vain supistettu osuus nykyisistä lajittelukeskuksista(39). Sama koskee 33 lajittelukeskuksen käyttökustannuksia sekä koneiden ja laitteiden pääomakustannuksia (lineaariset poistot ja sidotun pääoman laskennalliset korot). Lajittelukeskuksen supistetun version vuotuiset kone- ja laite- sekä kunnossapito- ja materiaalikustannukset olivat [...] miljoonaa Saksan markkaa vuosina 1994-1999(40). 33 lajittelukeskuksen supistetun version käyttö aiheutti siten vuosittain [...] miljoonaa Saksan markkaa kohdennettavia kustannuksia(41).

(30) Sen sijaan jakelutoimipaikat voidaan liittohallituksen mukaan sopeuttaa kulloisiinkin lähetysmääriin tai tietyn lähetysvolyymin käsittelyn vaatimaan toimitusmatkojen määrään normaalitoimituksessa(42). DPAG käytti vuosina 1994-1999 kaikkiaan 476:ta jakelutoimipaikkaa. Seuraavassa esitetyt jakelutoimipaikkojen määrät olivat tarpeen ovelta ovelle -pakettipalvelujen ylläpitämiseksi lähetysmäärien(43) perusteella, ja niistä aiheutui kustannuksia seuraavasti:

1994: [...] jakelutoimipaikkaa(44), joista aiheutui yhteensä [...] miljoonan Saksan markan suuruiset menot(45), lisättynä lajittelukeskusten kustannuksilla, [...] miljoonaa Saksan markkaa, = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] jakelutoimipaikkaa; kustannukset: [...] miljoonaa Saksan markkaa lisättynä lajittelukeskusten kustannuksilla, [...] miljoonaa Saksan markkaa, = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] jakelutoimipaikkaa; kustannukset: [...] miljoonaa Saksan markkaa lisättynä lajittelukeskusten kustannuksilla, [...] miljoonaa Saksan markkaa, = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] jakelutoimipaikkaa; kustannukset: [...] miljoonaa Saksan markkaa lisättynä lajittelukeskusten kustannuksilla, [...] miljoonaa Saksan markkaa, = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998: [...] jakelutoimipaikkaa; kustannukset: [...] miljoonaa Saksan markkaa lisättynä lajittelukeskusten kustannuksilla, [...] miljoonaa Saksan markkaa, = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] jakelutoimipaikkaa; kustannukset [...] miljoonaa Saksan markkaa lisättynä lajittelukeskusten kustannuksilla, [...] miljoonaa Saksan markkaa, = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

(31) Lähtöpaikan ja määränpään lajittelukeskuksen henkilöstökustannukset voidaan liittohallituksen mukaan sopeuttaa kulloinkin käsiteltävään pakettimäärään. Lajittelukeskusten eri käsittelyvaiheissa tarvittavia henkilöstöresursseja voidaan siten pitää suoraan verrannollisina ovelta ovelle -pakettipalvelujen volyymiin. Sama koskee pakettien käsittelyyn tarvittavia työtunteja jakelutoimipaikoissa. Seuraava kustannuslaskelma perustuu DPAG:n antamiin tietoihin vuotuisista työtuntimääristä, jotka tarvitaan DPAG:n selvittämän vuotuisen ovelta ovelle -pakettimäärän käsittelyyn(46). Perustana olevat tuntipalkat perustuvat liittohallituksen tietoihin(47). Eri käsittelyvaiheissa syntyvät kokonaishenkilöstökustannukset laskettiin seuraavasti: lähtöpaikan lajittelukeskuksessa tapahtuvan käsittelyn työtunnit × tuntipalkka, määränpään lajittelukeskuksessa tapahtuvan käsittelyn työtunnit × tuntipalkka + jakelutoimipaikoissa tapahtuvan käsittelyn työtunnit × tuntipalkka. Vuosille 1994-1999 saadaan siten seuraava tulos:

1994: [...] tuntia (lähtöpaikan lajittelukeskus)(48) + [...] tuntia (määränpään lajittelukeskus)(49) + [...] tuntia (käsittely jakelutoimipaikoissa)(50) × [...] Saksan markkaa (tuntipalkka)(51) = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] tuntia + [...] tuntia + [...] tuntia × [...] Saksan markkaa (tuntipalkka) = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] tuntia + [...] tuntia + [...] tuntia × [...] Saksan markkaa (tuntipalkka) = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] tuntia + [...] tuntia + [...] tuntia × [...] Saksan markkaa (tuntipalkka) = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998:[...] tuntia + [...] tuntia + [...] tuntia × [...] Saksan markkaa (tuntipalkka) = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] tuntia + [...] tuntia + [...] tuntia × [...] Saksan markkaa (tuntipalkka) = [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa + [...] miljoonaa Saksan markkaa = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

3. Kaukokuljetukset

(32) Kaukokuljetukset käsittävät lähetysten päivittäiset kuljetukset 33 lajittelukeskuksen välillä(52). Keskimääräinen etäisyys 33 lajittelukeskuksen välillä on [...] km(53). Kaikki tämäntyyppiset kuljetukset on ulkoistettu vuodesta 1994 lähtien(54). Kaukokuljetukset toteutetaan kahdella kontilla (toisin sanoen perävaunullisella rekalla)(55). Kattava palvelu tavoitteena olevassa 24 tunnin aikataulussa vaatii vähintään yhtä yökuljetusta kaikkien lajittelukeskusten välillä; tämä merkitsee 32 kuljetusta kustakin lajittelukeskuksesta muihin lajittelukeskuksiin (toisin sanoen vähintään 32 × 33 = 1056 päivittäistä kuljetusta)(56). Kaukokuljetuksia ajetaan viitenä päivänä viikossa (= 250 yökuljetusta vuodessa)(57). Tämä merkitsee, että ovelta ovelle -palveluille voidaan kohdentaa vuosittain 264000 kaukokuljetuksen (1056 × 250) henkilöstö-, käyttö- ja pääomakustannukset(58). B-to-B-segmentin kaukokuljetuksille vuosittain kohdennettavat kustannukset voidaan siten laskea kertomalla hinta kuljetusta kohti 264000 vuotuisella kaukokuljetuksella. Vuosien 1994 ja 1999 väliselle ajalle saadaan siten seuraavat ovelta ovelle -palveluille kohdennettavat kustannukset:

1994: [...] Saksan markkaa / matka(59) × 264000 vuotuista kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa / vuosi;

1995: [...] Saksan markkaa / matka × 264000 vuotuista kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa / vuosi;

1996: [...] Saksan markkaa / matka × 264000 vuotuista kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa / vuosi;

1997: [...] Saksan markkaa / matka × 264000 vuotuista kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa / vuosi;

1998: [...] Saksan markkaa / matka × 264000 vuotuista kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa / vuosi;

1999: [...] Saksan markkaa / matka × 264000 vuotuista kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa / vuosi.

(33) Yöllisten kaukokuljetusten lisäksi kolmen suurimman postimyyntiyrityksen lähetykset noudetaan suoraan. DPAG:n arvioiden mukaan [...] prosenttia postimyyntipaketeista noudettiin vuonna 1990 asiakkaan luota ja kuljetettiin suoraan määränpään lajittelukeskukseen. Vuonna 1999 vastaava luku oli [...] prosenttia(60). Lisäksi [...] prosenttia postimyynnin palautuslähetyksistä toimitetaan suoraan yrityksille(61). B-to-B-segmentin suoratoimitusten tavoin myös suoranouto postimyyntiyrityksistä toteutetaan perävaunullisella rekalla (kahdella kontilla). Ulkoistamiskustannukset suoranoudossa postimyyntiliikkeiltä ovat siten yhtä suuret kuin lähetysten kaukokuljetuksissa yritysasiakkaiden välillä(62). Suoranoutoja tehdään viitenä päivänä viikossa. Liittohallituksen antamien tietojen mukaan postimyyntisegmentille on kohdennettava seuraavat matkojen lukumäärät ja kustannukset vuosille 1994-1999:

1994: [...] Saksan markkaa / matka(63) × [...] kohdennettavaa kaukokuljetusta(64) = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa kaukokuljetusta = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

4. Alueelliset kuljetukset

(34) Alueellisen liikenteen matkat ovat keskimäärin [...] km(65) eri määränpään lajittelukeskusten ja jakelutoimipaikkojen välillä. Alueellisia kuljetuksia suoritetaan kuutena päivänä viikossa (= 303 työpäivää)(66). Kunkin jakelutoimipaikan ja määränpään lajittelukeskuksen välillä ajetaan keskimäärin viisi päivittäistä matkaa. Kuten 30 kohdassa todettiin, tietty osa DPAG:n käyttämästä kaikkiaan 476 jakelutoimipaikasta voidaan liittohallituksen arvion mukaan kohdentaa ovelta ovelle -pakettipalveluille(67). Myös jakelutoimipaikkoihin tehtävistä kuljetuksista voidaan vastaava osuus kohdentaa ovelta ovelle -pakettipalveluille, koska kuljetuksilla on epäsuora yhteys toiseen kustannusluokkaan (jakelutoimipaikat). Kilpailun alaisille ovelta ovelle -pakettipalveluille kohdennettavat alueelliset kuljetusmatkat saadaan siten laskemalla ovelta ovelle -pakettipalveluille jakelutoimipaikkaa kohti kohdennettavat päivittäiset matkat × 303 työpäivää × ovelta ovelle -pakettipalveluille kohdennettavien jakelutoimipaikkojen kokonaismäärä. Vuosille 1994-1999 saadaan siten seuraavat kustannukset:

1994: [...] matkaa päivässä(68) × 303 työpäivää = [...] vuotuista matkaa jakelutoimipaikkaa kohti × [...] kohdennettavaa jakelutoimipaikkaa(69) = [...] kohdennettavaa matkaa vuodessa × [...] Saksan markkaa(70) matkaa kohti = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] matkaa päivässä × 303 työpäivää = [...] vuotuista matkaa jakelutoimipaikkaa kohti × [...] kohdennettavaa jakelutoimipaikkaa = [...] kohdennettavaa matkaa vuodessa) × [...] Saksan markkaa matkaa kohti = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] 2 matkaa päivässä × 303 työpäivää = [...] vuotuista matkaa jakelutoimipaikkaa kohti × [...] kohdennettavaa jakelutoimipaikkaa = [...] kohdennettavaa matkaa vuodessa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] matkaa päivässä × 303 työpäivää = [...] vuotuista matkaa jakelutoimipaikkaa kohti × [...] kohdennettavaa jakelutoimipaikkaa = [...] kohdennettavaa matkaa vuodessa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998: [...] matkaa päivässä × 303 työpäivää = [...] vuotuista matkaa jakelutoimipaikkaa kohti × [...] kohdennettavaa jakelutoimipaikkaa = [...] kohdennettavaa matkaa vuodessa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] matkaa päivässä × 303 työpäivää = [...] vuotuista matkaa jakelutoimipaikkaa kohti × [...] kohdennettavaa jakelutoimipaikkaa = [...] kohdennettavaa matkaa vuodessa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

5. Toimitus

(35) DPAG erittelee käsiteltävänä olevien ovelta ovelle -pakettipalvelujen osalta kolme eri toimitusmuotoa: 1) Yritystoimitus: yritysasiakkaille, joiden päivittäinen lähetysmäärä vastaa yksittäisten suurten vastaanottajien mukaan esilajiteltua rullakkoa(71); 2) palautustoimitus postimyyntiliikkeille ja 3) normaali toimitus: postimyyntipakettien toimitus ja niiden B-to-B-pakettien toimitus, jotka eivät kuulu yritystoimituksen piiriin.

(36) Yritystoimitus: Yritystoimitus kattaa pakettien toimituksen yksittäisissä rullakoissa. Yhdessä rullakossa on vain yhdelle vastaanottajalle meneviä paketteja(72). Noin [...] prosenttia B-to-B-paketeista toimitetaan yritystoimituksena. Loput [...] prosenttia toimitetaan yhdessä B-to-C-pakettien kanssa normaalina toimituksena(73). Yksinomaisen yritystoimituksen kaava on seuraava: Kustannukset toimitusmatkaa kohti × päivittäisten matkojen lukumäärä × 250 toimituspäivää vuodessa. Vuosien 1994 ja 1999 väliselle ajalle saadaan siten tulokseksi seuraava tilanne:

1994: [...] Saksan markkaa / matka(74) × [...] kohdennettavaa toimitusmatkaa(75) × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa toimitusmatkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa toimitusmatkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa toimitusmatkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa toimitusmatkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] Saksan markkaa / matka × [...] kohdennettavaa toimitusmatkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

(37) Palautusten toimitus: Palautuspaketit ovat postimyyntiasiakkaiden lähetyksiä, jotka vastaanottaja palauttaa. Palautuslähetykset noudetaan tietyistä keräyspisteistä ja lähetetään takaisin kyseiselle postimyyntiyritykselle yhtenä eränä viitenä päivänä viikossa (= 250 toimituspäivää vuodessa)(76). Palautuslähetyksistä [...] prosenttia lähetetään erityisinä palautustoimituksina(77), loput toimitetaan edellä esitetyllä tavalla suoranoudon avulla. Keskimääräisen palautustoimitusmatkan pituus on noin [...] km(78), joten siitä aiheutuu noin [...] prosenttia [...] km:n mittaisen postimyyntiliikkeelle tehtävän noutomatkan kustannuksista(79), Palautustoimituksille vuosittain kohdennettavat kustannukset saadaan siten laskemalla kustannukset matkaa kohti × palautustoimituksille kohdennettavat matkat × 250 toimituspäivää. Vuosille 1994-1999 saadaan siten seuraavat palautustoimitusten kustannukset:

1994: [...] Saksan markkaa matkaa kohti(80) × [...] kohdennettavaa päivittäistä matkaa(81) × 250 toimituspäivää(82) = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] Saksan markkaa matkaa kohti × [...] kohdennettavaa päivittäistä matkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] Saksan markkaa matkaa kohti × [...] kohdennettavaa päivittäistä matkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] Saksan markkaa matkaa kohti × [...] kohdennettavaa päivittäistä matkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998: [...] Saksan markkaa matkaa kohti × [...] kohdennettavaa päivittäistä matkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] Saksan markkaa matkaa kohti × [...] kohdennettavaa päivittäistä matkaa × 250 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

(38) Normaali toimitus: Liittohallituksen arvioiden mukaan DPAG toimittaa yhdellä normaalitoimitusmatkalla keskimäärin [...] pakettia (maanantai: [...] pakettia, tiistai: [...] pakettia, keskiviikko: [...] pakettia, torstai: [...] pakettia, perjantai: [...] pakettia ja lauantai: [...] pakettia)(83). Keskimääräinen [...] paketin toimitusmäärä matkaa kohti saadaan DPAG:n käyttämästä kuusipäiväisestä toimitusviikosta, joka vastaa 303 toimituspäivää vuodessa(84). Virallisten tietojen mukaan toimitus kestää maanantaista perjantaihin keskimäärin [...] tuntia ja lauantaisin [...] tuntia(85). Näiden tietojen pohjalta B-to-B-segmentin toimitusmatkat voidaan kohdentaa yritystaloudellisesti seuraavan kaavan mukaan: normaalitoimitukseen menevien B-to-B-lähetysten vuotuinen määrä(86) jaettuna 303 toimituspäivällä vuodessa jaettuna [...] paketilla matkaa kohti = B-to-B-segmentille kohdennettavat päivittäiset matkat. Tältä pohjalta saadaan seuraavat kustannukset vuosille 1994-1999:

1994: [...] miljoonaa - [...] miljoonaa (yritystoimitus) = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa(87) matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] miljoonaa - [...] miljoonaa (yritystoimitus) = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] miljoonaa - [...] miljoonaa (yritystoimitus) = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa(88) matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] miljoonaa - [...] miljoonaa (yritystoimitus) = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998: [...] miljoonaa - [...] miljoonaa (yritystoimitus) = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] miljoonaa - [...] miljoonaa (yritystoimitus) = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

(39) Postimyyntisegmentille kohdennettavien toimitusmatkojen määrä selvitettiin samalla kaavalla. Postimyyntisegmentille kohdennettavaa lähetysvolyymiä laskettaessa on otettava huomioon, että DPAG:n arvion mukaan noin [...] prosenttia kaikista postimyyntipaketeista jää ensimmäisellä kerralla luovuttamatta, koska yksityinen vastaanottaja ei ole paikalla(89), jolloin tarvitaan toinen toimitusyritys. Käytettäessä edellä esitettyä laskentakaavaa analogisesti saadaan seuraava tulos:

1994: [...] miljoonaa(90) + [...] miljoonaa toisen toimitusyrityksen vuoksi = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × [...] toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1995: [...] miljoonaa + [...] miljoonaa toisen toimitusyrityksen vuoksi = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1996: [...] miljoonaa + [...] miljoonaa toisen toimitusyrityksen vuoksi = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1997: [...] miljoonaa + [...] miljoonaa toisen toimitusyrityksen vuoksi = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1998: [...] miljoonaa + [...] miljoonaa toisen toimitusyrityksen vuoksi = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa;

1999: [...] miljoonaa + [...] miljoonaa toisen toimitusyrityksen vuoksi = [...] miljoonaa. Tämä jaettuna 303 toimituspäivällä ja [...] paketilla matkaa kohti = [...] kohdennettavaa matkaa × [...] Saksan markkaa matkaa kohti × 303 toimituspäivää = [...] miljoonaa Saksan markkaa.

G. DPAG:n julkisen palvelutehtävän laajuus pakettialalla

(40) Lopuksi Saksa antoi eräitä yleisiä tietoja 1) DPAG:n julkisen palvelutehtävän laajuudesta pakettialalla ja 2) DPAG:lle entisenä valtionyhtiönä siirtyneistä erityisrasitteista.

(41) DPAG:n julkinen palvelutehtävä sisälsi liittohallituksen mukaan kaikkien postipakettien noudon, käsittelyn, kuljetuksen ja toimituksen 20 kg:n painoon saakka. Tämä palvelu oli tarjottava kautta maan yhtenäisin maksuin alueellisen yhtenäisyyden periaatteen mukaisesti. Vuoden 1994 Postdienst-Pflichtleistungsverordnung(91) ("PPfLV")-nimisen asetuksen 2 pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan DPAG saattoi lakisääteisestä yhtenäistariffista poiketen myöntää alennuksia tietyille asiakkaille, jotka koodasivat tai lajittelivat lähetyksensä valmiiksi tai joiden lähetysmäärä ylitti tietyn tason. DPAG:n oli kuitenkin edelleen kuljetettava kaikki postikonttoreiden kautta lähetettävät paketit yhtenäisillä maksuilla, käyttipä asiakas postikonttorin palveluja yksityis- tai yrityspostiin. Liittohallituksen mukaan kaikilla asiakkailla, joille myönnettiin alennuksia pakettien lajittelun tai tietyn vähimmäismäärän ylittämisen perusteella, oli edelleen oikeus käyttää yleispalvelua postikonttoreissa maanlaajuisen yhtenäistariffin hinnalla(92). Yritysasiakkailta ei siten missään nimessä kielletty yleispalvelua yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 97/67/EY(93) määräysten vastaisesti(94).

H. DPAG:lle siirtyneet entisen valtionyhtiön erityisrasitteet

(42) Saksa huomautti, että menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ilmoitettuja DPAG:n kokonaiskustannuksia pakettipalvelun toimialalla ("Sparte Frachtpost") olivat kasvattaneet monet erityisrasitteet, jotka kaikki olivat yhteydessä DPAG:n velvoitteeseen tarjota yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja. DPAG:lle asetettujen entisten ja uusien velvoitteiden vuoksi sen kustannukset olivat korkeammat kuin jos kyseiset palvelut tuotettaisiin normaaleissa markkinaoloissa. Saksan mukaan ei saisi verrata DPAG:n kotimaan pakettipostista saamia tuottoja sen kokonaiskustannuksiin pyrittäessä selvittämään, toimiko DPAG kustannusvastaavasti kotimaan pakettipostin toimittamisessa. Sen sijaan pitäisi tarkastella erityisrasitteista puhdistettuja hypoteettisia kustannuksia, jotka DPAG:llä olisi, jos se voisi tarjota pakettipalveluja normaaleissa markkinaoloissa(95). Erityisrasitteet ilmenivät siten normaaleissa markkinaoloissa tarjottavien pakettipalvelujen kustannusten ja vain DPAG:lle kyseisistä palveluista syntyvien erityiskustannusten erona(96).

(43) Pakettipalvelujen normaali tarjonta merkitsisi sen mukaan, että monet DPAG:n erityiskustannukset jäisivät pois. Näitä ovat esimerkiksi 1) markkinoiden yleistä tasoa korkeammat peruspalkat, 2) työntekijöiden asuntolainat, joiden korot ovat markkinoiden yleistä tasoa alhaisemmat, 3) erorahat, 4) ylimääräinen henkilökunta (virkamiehet, joille maksetaan palkkaa ilman, että heillä olisi varsinaista tehtäväaluetta), 5) itäisen Saksan osavaltioissa maksettavien investointitukien menettäminen, 6) arvonlisäverot, joita ei voida vähentää (koska DPAG:n postipalvelut on vapautettu arvonlisäverosta), 7) väestönsuojelu- ja työsuojelukustannukset, 8) tavallisuudesta poikkeavat pääomakustannukset, 9) epätavallisen nopeutettujen poistojen järjestelmän kustannukset, 10) kustannukset, jotka johtuvat omien postikonttorien ylläpidosta sen sijaan, että maksettaisiin palvelupisteiden hoitajille, 11) kilpailijoihin nähden pienempi toimitusmäärä yhtä ajoneuvon pysähdystä kohti(97), 12) lauantaitoimitus, 13) jälleenyhdistymisen kustannukset, 14) itäisen Saksan tehoton pakettilogistiikka ja 15) kahden logistiikkajärjestelmän rinnakkaiskäyttö vuosina 1994-1995.

(44) Nämä rasitteet johtuvat liittohallituksen mielestä muun muassa jäsenvaltion poliittisista ratkaisuista, jotka koskevat julkisen palvelutehtävän toteuttamistapaa. Koska asiaa koskevaa yhteisön tason sääntelyä ei ole, komissiolla ei sen mielestä ole valtuuksia arvioida yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kustannusten suuruutta tai jäsenvaltioiden hallitusten tätä koskevien poliittisten päätösten asianmukaisuutta(98). Liittohallitus katsoo, että DPAG:n pakettipalvelujen toimiala (Sparte "Frachtpost") tuottaisi voittoa, jos se voisi toimia normaaleissa markkinaoloissa ilman edellä mainittuja erityiskustannuksia.

(45) Liittovaltio toteaa lopuksi, että vaikka läheskään kaikkia kyseisen infrastruktuurin avulla tuotettuja pakettipalveluja ei komission näkemyksen mukaan enää nykyisin voitaisi pitää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvinä palveluina, erityisrasitteet olisi kuitenkin katsottava "menetetyiksi investointikustannuksiksi" sellaisten palvelujen vuoksi, jotka toteutettiin yksiselitteisesti yleisen edun vuoksi suunniteltaessa nykyistä infrastruktuuria vuonna 1990(99).

III MUIDEN ASIANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(46) Komission kehotettua asianomaisia esittämään huomautuksia EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti molemmat kantelijat ja 12 muuta asianomaista antoivat lausuntonsa.

(47) UPS:n näkemyksen mukaan DPAG:n yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät pakettipalvelut ovat voitollisia. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todettu kustannusvajaus johtui sen mukaan muista kuin postikonttoreissa tarjottavista ovelta ovelle -pakettipalveluista. Tämän liiketoiminta-alueen tappioiden kattamiseksi myönnettyjä valtiontukia ei voida perustella EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdalla. Liittohallitus myös liioitteli erityisrasitteiden määrää. UPS epäilee väitettä, jonka mukaan DPAG:n palkat ovat todella kilpailijoita korkeampia. Varhaiseläkekustannukset eivät ole markkinoista poikkeava rasite, vaan ne ovat kustannuksia, joista jokaisen yrityksen täytyy vastata itse. Myös UPS toimittaa paketteja lauantaisin yksittäistapauksissa. Lisäksi erityisrasitteita olisi verrattava kiinteistöihin ja pääomasiirtoihin, jotka DPAG sai valtiolta korvaukseksi juuri kyseisistä rasitteista, kun se muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1995.

(48) Yksityisten kuriiri- ja pikapalvelujen tarjoajien yhteenliittymän BIEK:n mielestä Postdienstin ja DPAG:n tappiot johtuvat yksinomaan ovelta ovelle -liiketoiminnasta. Tappioiden kattamiseksi maksettiin ristiintukea Deutsche Telekomin puhelinmonopolista. DTAG pakotettiin PostUmwG-lain 7 pykälän nojalla esimerkiksi luopumaan 5,4 miljardin Saksan markan saatavista DPAG:lta.

(49) BIEK:n mielestä liittohallituksen esittämät kustannus- ja tuloslaskelmat eivät kerro normaaleissa markkinaoloissa tarjottavien pakettipalvelujen todellisia kustannuksia. Liittohallituksen tiedot perustuvat koko yrityksen kustannusten puhtaasti laskennalliseen "top-down"-kohdentamiseen pakettipalvelujen toimialalle, eikä tämä kuvaa resurssien todellista käyttöä. BIEK toimitti siksi prosessisuuntautuneen kustannus- ja tulosarvion DPAG:n pakettipalveluista. Siinä selvitettiin "bottom-up"-analyysin avulla DPAG:n mittakaavassa toteutetun pakettipalvelun todelliset ja yrityksen toiminnan kannalta välttämättömät kustannukset. Kustannusselvitys toteutettiin BIAK:n omien sanojen mukaan "bottom-up"-periaatteella yrityksen toiminnan kannalta välttämättömien prosessivaiheiden kautta ja arvioitiin niiden todellisia kustannuksia standardiaikojen, määrien sekä markkinoille tyypillisten henkilöstö- ja materiaalikustannusten avulla. Analyysin tarkoituksena oli selvittää vain yrityksen toiminnan kannalta välttämättömät kustannukset ilman mahdollisia erityisrasitteita, ylimääräistä henkilöstöä tai muita historiallisista syistä johtuvia lisäkustannuksia(100).

(50) BIEK:n toimittamassa kustannus- ja tulosarviossa päädytään siihen tulokseen, että DPAG:n tuotot yritysasiakkaille tarjottavista pakettipalveluista ovat selvästi alhaisemmat kuin yritykselle välttämättömät kustannukset kyseisellä toimialalla. Ovelta ovelle -palvelut olivat siis tappiollisia, mutta samalla yleisöpalvelun kautta lähetetyt paketit tuottivat jopa voittoa. Näin ollen pakettipalvelujen toimialan tappiot johtuivat yksinomaan ovelta ovelle -palveluista. BIEK:n lausunnon mukaan ovelta ovelle -palvelujen tappioiden taustalla oli DPAG:n pakettipalvelujen yritysrakenne(101), sillä nykyisellä yritysrakenteella ja hinnoittelulla syntyisi tappiota ilman niin sanottuja erityisrasitteitakin. BIEK:n mielestä prosessisuuntautunut kustannus- ja tulosarviointi osoittaa, etteivät ovelta ovelle -palvelujen tappiot johdu erityisrasitteista tai poliittisista määräyksistä vaan DPAG:n aggressiivisesta hintastrategiasta kyseisellä alalla(102).

(51) BIEK selvitti 7 päivänä helmikuuta 2002 päivätyssä lisätutkimuksessaan tyypilliset palkkiot, jotka maksettaisiin normaaleissa markkinaoloissa liiketoimintatyyppien "B-to-B" ja "postimyynti" prosessivaiheista. Näissä selvityksissä BIEK määritteli ovelta ovelle -pakettipalvelujen B-to-B-alan kannalta olennaiset käsittelyvaiheet. Se suoritti German Parcelille, DPD:lle ja UPS:lle kyselyn kustannuksista, jotka olisivat odotettavissa kyseisistä arvoketjun käsittelyvaiheista normaaleissa markkinaoloissa. DPD, Hermes Versandservice ja UPS vastasivat kyselyyn kustannuksista, jotka syntyvät normaaleissa markkinaoloissa käytettäessä postimyynnin ovelta ovelle -infrastruktuuria. Ilmoitettujen määrien sekä alalle tyypillisten aika- ja palkkastandardien perusteella kustannukset jaettiin yksittäisille prosessivaiheille todellisen kuvan saamiseksi resurssien käytöstä (työtunnit, materiaali- ja pääomakustannukset).

(52) Lisäksi BIEK epäilee tiettyjen Saksan esittämien erityisrasitteiden olemassaoloa. Peruspalkkojen vertailu osoittaa sen mukaan, että DPAG:n peruspalkat eivät suinkaan ole korkeampia kuin kilpailijoiden vertailukelpoisessa asemassa olevien työntekijöiden palkat. BIEK:n tietojen mukaan erityisesti DPAG:n peruspalkat pakettien toimituksessa olivat joillakin alueilla jopa pienemmät kuin kuljetusalan tuntikorvaukset. Lauantainen lisätoimitus ei sen mielestä ole haitta vaan välttämätön edellytys kilpailukyvyn säilyttämiselle postimyyntialalla.

(53) BIEK:n mielestä kiinteistöjen siirrolla DPAG:lle vuonna 1995 pyrittiin muun muassa kattamaan erityisrasitteita, mutta sillä ei pitänyt korvata yrityksen toiminnan kannalta välttämättömiä kustannuksia. Yrityksen toiminnan kannalta tarpeettomien tonttien, rakennusten ja asuntojen myyntituottojen käyttäminen muuhun kuin erityisrasitteiden kattamiseen, erityisesti pakettipalvelun kehittämiseen ja muiden yritysten ostamiseen, merkitsi tukea DPAG:lle. Pakettipalvelun organisatorinen ja oikeudellinen erottaminen kirjepalvelusta on välttämätöntä kilpailun kannalta neutraalin tilanteen aikaansaamiseksi.

(54) Bundesverband Spedition und Logistik e.V. (jäljempänä "BSL") on sitä mieltä, että DPAG:n pakettipalvelu oli ylimitoitettu odotettavissa olevaan kysyntään nähden. DPAG yritti saada lisää myyntiä hinnoilla, joilla yksityiset, normaaleissa markkinaoloissa toimivat kilpailijat eivät olisi pystyneet kattamaan kustannuksiaan riittävästi. BSL:n mielestä DPAG sen paremmin kuin normaaleissa markkinaoloissa toimiva yrityskään ei pystyisi DPAG:n soveltamalla hintatasolla kattamaan yksittäisten pakettipalvelujen kustannuksia tuotoilla.

(55) Alankomaalainen yritysten yhteenliittymä Transport en Logistiek Nederland (jäljempänä "TLN") on sitä mieltä, ettei mikään yksityinen pakettipalveluyritys pystyisi toimimaan markkinoilla, joilla valtionyritykset tarjoavat kilpailulle avoimia pakettipalveluja tukien avulla. TLN katsoo, että kilpailulle avoimet toiminnot olisi toteutettava organisatorisesti ja oikeudellisesti erillään valtion varoin tuettavista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä postipalveluista.

(56) European Express Organisation (jäljempänä "EEO") on sitä mieltä, että tappiollisen pakettipalvelun ylläpito 15 vuoden ajan ei ole normaaleissa markkinaoloissa toimivan yrityksen edun mukaista. Pakettipalvelujen toimialan säilyttäminen ilman uskottavaa saneeraussuunnitelmaa vääristäisi kilpailua. EEO katsoo myös, että DPAG:n olisi pitänyt käyttää kiinteistöjen myynnistä saadut tuotot pakettipalvelujen saneeraamiseen eikä kansainvälisellä paketti- ja logistiikka-alalla toimivien yhtiöiden ostamiseen.

(57) Federal Express katsoo, että komission olisi ensiksi määritettävä tarvittava standardi, jonka mukaan kilpailulle avointen pakettipalvelujen voitaisiin katsoa olevan kiellettyjen tukien vastaanottajia. Federal Expressin mielestä valtio ei voinut riittävällä varmuudella odottaa kohtuullista tuottoa investoidessaan DPAG:n uuteen pakettipalveluinfrastruktuuriin. Federal Express epäilee Saksan esittämien erityisrasitteiden olemassaoloa ja todellista määrää.

(58) Eräs asianomainen, joka haluaa pysyä tuntemattomana, katsoo DPAG:n saavan valtion varoista korvauksia, jotka ylittävät sen julkiseen palvelutehtävään liittyvät kustannukset. Tämän "ylikompensaation" vuoksi DPAG saa käyttöönsä rahoitusvaroja, joiden turvin se voi käyttää aggressiivista hintastrategiaa kilpailulle avoimissa pakettipalveluissa. Normaaleissa markkinaoloissa toimivilla kilpailijoilla ei ole varaa sellaiseen hintastrategiaan. Kansainvälisten pakettipalvelujen lisääntymisen perusteella "ylikompensaatio" vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(59) German Parcelin mielestä DPAG:llä on käytössään lähes rajattomat varat, joita se on käyttänyt ja käyttää yhä pakettiverkostonsa kehittämiseen. Toisin kuin kilpailijat, DPAG voi laajentaa toimintaansa alalla välittämättä aiheutuvista kustannuksista. Ei myöskään pidä paikkaansa, etteivät kilpailijat olisi kiinnostuneita yksityisasiakasmarkkinoista. Monet palveluntarjoajat, muun muassa German Parcel, tarjoavat pakettipalveluja yksityisasiakkaille. German Parcel viittaa "Paket-Shop"-järjestelmäänsä, johon kuuluu nykyisin yli 1000 vastaanottopistettä yksityisasiakkaille. German Parcelin on tosin ollut toistaiseksi vaikeaa saada asiakkaikseen postimyyntiyrityksiä, koska niistä valtaosalla on pitkäaikaiset toimitussopimukset DPAG:n kanssa ja lisäksi määrä- ja alennussopimukset sitovat niitä DPAG:hen.

(60) German Parcel epäilee niin ikään liittohallituksen esittämien erityisrasitteiden olemassaoloa ja määrää. Esimerkiksi toimitettavien pakettien alhainen määrä jakeluajoneuvon pysähdystä kohti ei johdu DPAG:n palveluvelvoitteista, sillä alle yhdeksän prosenttia paketeista toimitetaan postikonttoreihin. DPAG:n mahdollisesti kilpailijoita alhaisempi pakettimäärä pysäytystä kohti johtuu DPAG:n yrityskohtaisesta päätöksestä pyrkiä palvelemaan mahdollisuuksien mukaan koko postimyyntialaa. Toisaalta pysähdystiheys (pysäytysten määrä katua kohti) on DPAG:n suuremman volyymin vuoksi edullisempi kuin yksityisillä kilpailijoilla. Lisäksi DPAG voi hyödyntää maaseudulla valmista kirjeiden toimitusverkkoa pakettien ja kirjeiden yhteistoimituksen avulla. Kirjemonopolin vuoksi tämä etu ei ole minkään kilpailijan käytettävissä. Lauantaitoimitus ei myöskään kuulu pelkästään DPAG:n palveluihin, vaan erityisesti Hermes Versand AG tarjoaa sitä säännöllisesti. Postimyyntiliikkeiden pakettipalvelujen suuren osuuden vuoksi lauantaitoimitus olisi joka tapauksessa yrityksen kannalta välttämätöntä. Oikein järjestettynä lauantaitoimitus voitaisiin toteuttaa ilman lisäkustannuksia.

(61) Vereinigung Deutscher Kraftwagenspediteure eG:n (jäljempänä "VDK") mielestä DPAG:llä ei ole selkeää järjestelmää kustannusten kohdentamiseksi, jotta tiettyjen liiketoiminta-alueiden todellisista kustannuksista ja tuotoista voitaisiin tehdä päätelmiä.

(62) Postin käyttäjien oman järjestön (DVPT, Deutscher Verband für Post und Telekommunikation e.V.) mielestä DPAG:n voitot ovat kirjemonopolin alalla vähintään 1,7 miljardia Saksan markkaa. Koska DPAG saavuttaa yrityksenä kaiken kaikkiaan vain nollatuloksen tai korkeintaan pienen voiton, sisäisen ristiintukemisen määrä on huomattava. DVPT epäilee myös, onko tämän lisäksi julkisten velvoitteiden vuoksi maksettava valtion tasauskorvaus tasapainoisessa suhteessa julkisen palvelutehtävän aiheuttamiin todellisiin lisäkustannuksiin, varsinkin kun postikonttoreiden kautta lähetettävien pakettien volyymi on alhaisempi kuin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ilmoitettu 23 prosenttia. Todellisuudessa nämä lisäkustannukset postikonttoreiden kautta lähetettävien pakettien alalla ovat kuitenkin selvästi alhaisemmat, koska kyseisten pakettien osuus kokonaisvolyymistä on paljon liittohallituksen ilmoittamaa pienempi. Valtion varojen maksamista pitäisi näissä oloissa vähentää huomattavasti.

(63) UK Post Officen (jäljempänä "Post Office") mielestä kiinteistöjen tai muiden omaisuusarvojen siirto julkiselle palveluntarjoajalle merkitsee valtiontukea. Tämä koskee myös omaisuusarvojen siirtämistä valtiolliselta taholta toiselle, jos ne eivät ole yritystaloudellisesti välttämättömiä yleisen edun mukaisten palvelujen toteuttamiseksi. Valtiontueksi on katsottava myös se, että valtio otti vastatakseen lisäkustannuksista, kun 25 prosenttia DPAG:n virkamiehistä siirrettiin varhaiseläkkeelle. Post Officen mielestä tämä henkilökunnan vähentäminen olisi pitänyt rahoittaa yritykseen kuuluvien omaisuuserien myynnistä saatavilla tuloilla. Joka tapauksessa kiinteistöjen luovuttaminen oli liian epäsuora ja välillinen toimenpide, jotta sitä voitaisiin pitää EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisena korvauksena yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen aiheuttamista kustannuksista. Erityisrasitteita olisi saanut rahoittaa korkeintaan yksittäistapauksissa kiinteistöjen myyntituotoista.

IV OIKEUDELLINEN ARVIOINTI

(64) Jäsenvaltion myöntämä tai valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Edellä mainitut valtion toimenpiteet DPAG:n hyväksi ovat EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisia valtiontukia, jos 1) niillä suositaan DPAG:ta; 2) suosiminen on rahoitettu käyttämällä valtion varoja; ja 3) suosiminen vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja 4) vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(65) Oikeudellisessa arvioinnissa on ensiksi käsiteltävä Postbank AG:n hankkimiseen liittyvää väitettä. Saksan viranomaiset pystyivät menettelyssä osoittamaan riittävän selvästi, että kauppasummaa ei kuitattu olematonta saatavaa vastaan, kuten kantelijat olettivat, vaan DPAG todella maksoi sen Saksan viranomaisille. Saksan viranomaiset esittivät tässä yhteydessä kopion kauppasopimuksesta sekä maksukuitin. Lisäksi Saksan viranomaiset esittivät asiakirjoja, jotka todistavat kauppahinnan vastanneen Postbankin taloudellista arvoa DPAG:n kannalta. Postbankin hankinta tapahtui siten täysin ilman valtiontukia.

A. Suosiminen

(66) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 22 päivänä marraskuuta 2001 asiassa C-53/00 (ACOSS) antaman tuomion(103) mukaan valtion myöntämä rahoitus yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja varten voi merkitä vastaanottajalle EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista etua. Jos valtion rahoitus ei kuitenkaan ylitä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta aiheutuvia todellisia lisäkustannuksia(104), ei valtion tasauskorvaus ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista suosimista, vaan se on katsottava kohtuulliseksi korvaukseksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttämisestä(105).

(67) Saksan viranomaisilla on siten oikeus korvata yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen aiheuttamat todelliset nettomääräiset lisäkustannukset valtion maksuilla, kuten tässä mainitulla Post-Unterstützungskasselle maksetulla avustuksella, valtiontakuilla tai kiinteistöomaisuuden ja pääoman siirroilla. Tällöin Saksan viranomaisten on kuitenkin huolehdittava siitä, että valtiontuet rajoittuvat niiden nettomääräisten lisäkustannusten korvaamiseen, jotka todella aiheutuvat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttämisestä. Jos korvataan muista syistä johtuvia nettomääräisiä lisäkustannuksia, valtion tasauskorvaus kyseisistä kustannuksista antaa edunsaajalle taloudellista etua.

(68) Tähän liittyen komissio tiedusteli 10 päivänä maaliskuuta 2000 DPAG:n mahdollisia voittoja vuosien 1990-1998 välisenä aikana kilpailulle avointen palvelujen alalla. Liittohallitus ilmoitti 24 päivänä maaliskuuta 2000 päivätyssä ilmoituksessaan (s. 10), että DPAG oli saanut [...] miljoonaa Saksan markkaa voittoa kilpailulle vapaista palveluista. Toisaalta Saksan viranomaiset esittivät lukuja, joiden mukaan pakettipalvelujen ala kokonaisuudessaan tuotti vuosina 1990-1998 tappiota [...] miljoonaa Saksan markkaa(106) ja lehtitoimitusten ala [...] miljoonaa Saksan markkaa(107). Sen mukaan molempien alojen yhteenlaskettu tappio oli [...] miljoonaa Saksan markkaa. Kilpailulle avoimilta aloilta saadut tuotot eivät siten riittäneet kattamaan pakettipalvelujen tappiota(108).

(69) Liittohallituksen mielestä pakettialan [...] miljoonan Saksan markan kokonaistappiolla on erottamaton syy-yhteys poliittisiin määräyksiin, jotka koskevat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden laajuutta ja toteuttamista kyseisellä alalla(109). Saksan mielestä yleisen edun nimessä määritetty kohtuullinen yhtenäistariffi oli syynä siihen, että pakettipalveluissa ei saavutettu taloudellista tasapainoa vuosina 1990-1998, vaan niistä aiheutui nettomääräisiä lisäkustannuksia. Tämän lisäksi liittohallitus viittasi viiteentoista niin sanottuun erityisrasitteeseen ("Altlasten")(110), joista kävi selväksi, miksei DPAG toiminut normaaleissa markkinaoloissa. Kuten edellä todettiin, liittohallituksen mielestä erityinen lisäkuormitus johtuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttämisestä, ja se voidaan määrittää ja laskea vähentämällä vastaavien palvelujen tuottamisesta aiheutuvat kilpailussa tyypilliset kustannukset niistä erityisistä kustannuksista, jotka aiheutuvat DPAG:lle kyseisten palvelujen tuottamisen vuoksi entisenä valtion laitoksena(111).

(70) Edellä mainitun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (22 päivänä marraskuuta 2001) mukaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttämisestä syntyvä tappio on kuitenkin osoitettava ja laskettava kyseisten palvelujen nettomääräisten lisäkustannusten avulla. Tämä edellyttää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen laajuuden ja niistä aiheutuvien nettomääräisten lisäkustannusten tarkkaa määrittelyä.

(71) Edellä mainittu 12 päivänä tammikuuta 1994 annettu PPfLV-asetus sisältää pakettipalvelujen osalta tarkat määräykset palveluista, toisin sanoen yleisen edun vuoksi kuljetettavien pakettien ominaisuuksista ja maksuista. Silloisen DB-Postdienstin ja vuodesta 1995 lähtien DPAG:n täytyi asetuksen mukaan tarjota kaksi olennaista palveluun liittyvää ominaisuutta: 1) asetuksen mukaisen niin sanotun pientavaran kuljetus oli toteutettava yleisen edun mukaisena infrastruktuuripalveluna(112) ja 2) PPfLV-asetuksen 1 pykälän 1 momentin mukaan Deutsche Bundespost Postdienstin oli tarjottava 2 pykälän mukaisen pientavaran kuljetus maanlaajuisesti yhtenäisin maksuin alueellisen yhtenäisyyden periaatteen mukaisesti. Kohtuulliseksi katsottu maksu määriteltiin säädöksellä(113).

(72) Pakettipalvelujen huomattavan, kaikkiaan [...] miljoonan Saksan markan tappion vuoksi on seuraavaksi tutkittava, onko kaikilla valtion korvaamilla nettomääräisillä lisäkustannuksilla suora yhteys DPAG:n tarkasti määriteltyyn lakisääteiseen tehtävään. Jos valtion varat mahdollistavat pakettipalvelujen sellaistenkin nettomääräisten lisäkustannusten kattamisen, joilla ei ole syy-yhteyttä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseen, DPAG:lle on syntynyt EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista etua. Siinä tapauksessa ei nimittäin ole oikeuskäytännössä vaadittua vastaavuutta valtion rahoittaman korvauksen ja julkisen palvelutehtävän aiheuttamien nettomääräisten lisäkustannusten välillä(114). Tällöin valtion korvausten vastapainona ei ole erityisrasitteita, jotka perustuisivat nimenomaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseen(115).

(73) Tutkimus niistä infrastruktuurikustannuksista, jotka aiheutuvat nimenomaan kilpailun alaisten ovelta ovelle -pakettipalvelujen tuottamisesta (jäljempänä "ovelta ovelle -infrastruktuurin kustannukset")(116), osoitti kuitenkin, että näiden kilpailulle avointen pakettipalvelujen tuottamisesta syntyi DPAG:lle selvästi osoitettavia nettomääräisiä lisäkustannuksia, joilla ei ollut syy-yhteyttä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin velvoitteisiin - velvollisuuteen kuljettaa paketteja kohtuullisella yhtenäistariffilla(117). Niiden nettomääräisten lisäkustannusten määrä, jotka eivät johtuneet velvollisuudesta kuljettaa paketteja kohtuullisella yhtenäistariffilla, voidaan osoittaa tässä konkreettisesti. Tietty vähimmäisosuus DPAG:n nettomääräisistä lisäkustannuksista ei siten ole yhteydessä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin velvoitteisiin.

(74) Komission tutkimuksissa DPAG:n hintakäyttäytymisestä ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla on ilmennyt, että yritys on kärsinyt kyseisellä alalla huomattavia tappioita, jotka eivät johdu yhtenäistariffin noudattamisesta vaan aggressiivisesta alennuspolitiikasta, jonka vuoksi hinnat alittavat ovelta ovelle -pakettiasiakkaiden yhtenäistariffin(118). Tämän alennuspolitiikan vuoksi DPAG:n tuotot ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla alittavat selvästi ovelta ovelle -infrastruktuurin kustannukset. Näiden nettomääräisten lisäkustannusten ja DPAG:n yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden välillä ei kuitenkaan ole syy-yhteyttä, sillä: 1) DPAG:llä ei ollut velvollisuutta alittaa lakisääteistä yhtenäistariffia ovelta ovelle -pakettiasiakkaiden hyväksi; 2) yhtenäistariffin alittaminen johtui yksinomaan DPAG:n pyrkimyksestä saada ja valloittaa markkinaosuuksia kilpailun alaisten ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla; ja 3) yhtenäistariffin alittaminen on syynä selvästi tunnistettaviin nettomääräisiin lisäkustannuksiin, jotka eivät johdu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä velvoitteista.

1. Ei lakisääteistä velvoitetta aggressiiviseen alennuspolitiikkaan ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla

(75) Ovelta ovelle -pakettipalvelujen alan tiukentuneen kilpailun vuoksi DB-Postdienstillä oli 1 päivästä helmikuuta 1994 alkaen mahdollisuus - mutta ei velvollisuutta - myöntää alennuksia asiakkaille, jotka joko suorittivat itse esityötä tai antoivat DPAG:n toimitettavaksi tietyn vähimmäismäärän(119). DB-Postdienst ja myöhemmin DPAG saattoivat 12 päivänä tammikuuta 1994 annetun PPfLV-asetuksen 2 pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan myöntää asiakkaille tiettyjen esitöiden tai vähimmäismäärien perusteella alennuksia, joiden jälkeen hinnat alittivat PPfLV -asetuksen 1 pykälän 1 momentin mukaisen yhtenäisen suoritusmaksun, jos asiakas suoritti itse lajittelun tai antoi toimitettavaksi tietyn vähimmäismäärän(120). Jos asiakas ei täyttänyt PPfLV-asetuksen 2 pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaisia edellytyksiä, sovellettiin 1 pykälän 1 momentissa määrättyä yhtenäistä suoritusmaksua.

(76) PPfLV-asetuksen virallisten perustelujen mukaan pientavara on asetuksen 2 pykälän 2 momentin 3 kohdassa vapautettu yleisestä kuljetusvelvoitteesta, koska niiden osalta voidaan erikseen sopia erityisjärjestelyjä tiettyjen asiakkaiden kanssa - esimerkiksi itsekäsittelyn tai yhteistyösopimusten perusteella(121). Virallisten perustelujen mukaan yritysasiakkaat voidaan jättää kuljetusvelvoitteen ulkopuolelle, koska alalla vallitsee toimiva kilpailu, jonka vuoksi kuljetusvelvoite on tarpeeton(122).

(77) Itsekäsittelijät ovat asiakkaita, jotka eivät toimita pakettejaan postikonttoriin. Itsekäsittelyjärjestelmään osallistumisen edellytyksenä on vähintään 10000 itse käsiteltyä pakettia(123). DPAG noutaa itse käsitellyt ja lajitellut paketit B-to-B-noutomatkoilla suoraan asiakkaan luota. DPAG tarjoaa tätä erikoishintaista pakettituotetta nimikkeellä itse käsitelty paketti.

(78) Tärkeille ovelta ovelle -palvelujen asiakkaille, niin sanotuille yhteistyökumppaneille tarjotaan itsekäsittelymenettelyä pitemmälle menevää yhteistyötä DPAG:n kanssa. Tällöin DPAG siirtää lajittelu-, koodaus- ja lastaustyötä lähettäjälle yhteistyösopimuksen perusteella ja sopii taloudellisen korvauksen näistä esisuorituksista(124). Postimyyntiyrityksille DPAG tarjoaa lisäksi erityisalennuksia ei-kiireellisten luetteloiden jakelusta ("Infopost Schwer")(125).

(79) Ei kuitenkaan ollut lakisääteistä velvollisuutta myöntää alennuksia niin sanotuille itsekäsittelijöille tai yhteistyökumppaneille - markkinoiden osa-alueille, jotka on liittohallituksen virallisten PPfLV-asetuksen perustelujen mukaan luettava yritysasiakkaisiin - jolloin kyseisten asiakkaiden maksamat hinnat alittivat selvästi kaikille muille postiasiakkaille kohtuulliseksi katsotun yhtenäistariffin(126). Liittohallituksen mielestä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä velvoite ei näet erottele asiakaspiiriä, jolle myönnetään etuja.

(80) Sovellettavien kansallisten säädösten mukaan DPAG:n vapauteen myöntää alennuksia liittyi lainsäädännöllisiä rajoituksia. PostVerfG-lain 37 pykälän 4 momentin mukaan jatkuva tuntuva kustannusvajaus kilpailulle avoimella alalla ei saa haitata muiden yritysten kilpailumahdollisuuksia tietyillä markkinoilla ilman hyväksyttävää syytä. Postilain (PostG) 20 pykälän 2 momentin mukaan DPAG:n hinnat eivät saa sisältää alennuksia, jotka haittaavat muiden yritysten kilpailumahdollisuuksia tietyillä postipalvelujen markkinoilla väärinkäytön omaisesti(127). Näistä säännöksistä käy ilmi, että DPAG:n myöntämät alennukset kilpailluilla markkinoilla eivät saa haitata muiden yritysten kilpailumahdollisuuksia(128).

(81) Ei siis ollut lakisääteistä velvoitetta, jonka vuoksi DPAG:n olisi ollut pakko luopua itsekäsittelijöiden ja yhteistyökumppanien pakettipalveluissa kustannusvastaavuudesta, joka on normaaleissa markkinaoloissa toimivalle yritykselle välttämätön.

2. Alennuspolitiikan todelliset syyt

(82) Hallintoneuvoston 21 päivänä helmikuuta 1991 päivätyssä asiakirjassa(129) silloinen DB-Postdienst toteaa toimivansa ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla kaiken kaikkiaan kilpailluilla markkinoilla. Markkinoille oli sen mukaan luonteenomaista vahva kasvu ja asiakkaiden lisääntyvät vaatimukset. Markkinoille 70-luvulta lähtien yhä voimakkaammin tulleet kilpailijat olivat ymmärtäneet kehittää tuotteita, jotka täyttivät asiakkaiden vaatimukset toimitusajan, varmuuden ja hinnan suhteen(130). Kilpailijat olivat saavuttaneet korkean asiakastyytyväisyyden tason, ja niillä oli edelleen hyvät kasvunäkymät. Asiakirjan mukaan silloisen Bundespostin tuotteet vastasivat asiakkaiden tarpeisiin paljon kilpailijoita huonommin. Tämä näkyi erityisesti toimitusaikavertailussa(131).

(83) Tämän kehityksen tuloksena oli, että silloinen Bundespost menetti jatkuvasti markkinaosuuksia, kun taas yksityiset palveluntarjoajat kasvattivat omia osuuksiaan(132). Kilpailun koventuessa entisestään silloisen Bundespostin markkina-asema oli yhä pahemmin uhattuna. Varsinkin kaksi pääkilpailijaa, DPD ja UPS lisäsivät jatkuvasti markkinaosuuksiaan 24 tunnin ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla. Jos markkinaolot pysyisivät muuttumattomina, olisi nähtävissä, että silloinen Bundespost menettäisi markkinajohtajan asemansa pakettipalvelujen alalla. Kilpailun kiristyessä olisi odotettavissa vielä voimakkaampi markkinaosuuden supistuminen, jota hidastivat tuolloin enää kilpailijoiden kapasiteetin rajat ja silloisen Bundespostin erityisen edulliset hinnat painoasteikon alapäässä(133). Tässä yhteydessä silloinen Bundespost myönsi, että pakettipalvelut tuottivat huomattavia tappioita, kun taas kilpailijat saavuttivat voittoja tehokkaammilla tuotteilla. Lähetyskohtaiset tuotot olivat [...] Saksan markkaa ja kustannukset [...] Saksan markkaa. Hallintoneuvoston asiakirjan mukaan "jokainen lähetys tuottaa Deutsche Bundespostille keskimäärin [...] Saksan markkaa tappiota"(134).

(84) Pääasiallinen huolenaihe oli siten volyymien kasvun pysähtyminen ja markkinaosuuksien menettäminen. Silloinen Bundespost katsoi markkina-asemansa ja markkinajohtajuutensa olevan vaarassa(135). Kilpailijat kasvattivat markkinaosuuksiaan silloisen Bundespostin kustannuksella tarjoamalla asiakkaiden vaatimusten mukaisia tuotteita.

(85) Saksan esittämistä erilaisista hallintoneuvoston ja johtokunnan asiakirjoista ilmenevät pakettialan modernisointia seuranneen aggressiivisen alennuspolitiikan todelliset taustat 24 tunnin ovelta ovelle -palvelujen alalla. Politiikan tavoitteena ei ollut yleinen etu tai kohtuullisten hintojen säilyttäminen vaan DPAG:n markkina-aseman säilyttäminen ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla. Näissä oloissa alennuspolitiikasta johtuvilla nettomääräisillä lisäkustannuksilla ei ole syy-yhteyttä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseen.

3. Ovelta ovelle -palvelujen alalla harjoitetun alennuspolitiikan aiheuttamien nettomääräisten lisäkustannusten laskeminen

(86) Ne nettomääräiset lisäkustannukset, jotka johtuivat DPAG:n ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla harjoittamasta alennuspolitiikasta eivätkä siis ole syy-yhteydessä DP-Postdienstin ja DPAG:n lakisääteisiin velvoitteisiin, voidaan todeta yksiselitteisesti vertaamalla keskenään niitä tuottoja, jotka normaaleissa markkinaoloissa toimiva yritys olisi välttämättä vaatinut keskipitkällä aikavälillä jatkaakseen kyseisten palvelujen tarjoamista, ja niitä tuottoja, jotka DPAG tosiasiassa saavutti. Normaaleissa markkinaoloissa toimivalla yrityksellä ei olisi ilman vastaavaa lakisääteistä velvoitetta ollut omaa taloudellista kiinnostusta jatkaa ovelta ovelle -pakettipalveluja, koska niistä ei ollut keskipitkällä aikavälillä odotettavissa tuottoa, joka kattaisi ainakin erityisen ovelta ovelle -infrastruktuurin kustannukset. Normaaleissa markkinaoloissa toimivan yrityksen olisi pakko pyrkiä keskipitkällä aikavälillä saavuttamaan vähintään tuotot, jotka kattaisivat ovelta ovelle -infrastruktuurin erityiskustannukset.

(87) Jos ovelta ovelle -pakettipalveluja tarjoavan yrityksen tuotot alittavat ovelta ovelle -infrastruktuurin erityiskustannukset, jokainen myyntitapahtuma merkitsee tappiota, jonka suuruus vastaa muiden käyttökustannusten määrää ja ainakin osaa ovelta ovelle -pakettipalveluihin tarvittavan infrastruktuurin kustannuksista. Näissä oloissa jokainen uusi myyntitapahtuma johti siihen, että ainakin osa suoraan ovelta ovelle -pakettipalvelujen infrastruktuuriin liittyvistä kustannuksista ja yrityksen kaikki muut käyttökustannukset jäivät kattamatta. Kuten sanottu, keskipitkällä aikavälillä(136) tällainen hintapolitiikka on vastoin yrityksen taloudellista etua. Yksityinen yritys, jonka on toimittava markkinoiden lakien mukaan, ei missään nimessä säilyttäisi ovelta ovelle -pakettipalveluja näissä oloissa, sillä harjoitettu alennuspolitiikka aiheuttaa vuosittaisten tappioiden kumuloitumista ja johtaa keskipitkällä aikavälillä ylivelkaantumiseen ilman vastaavaa tasauskorvausta. Markkinoiden lakien alainen yritys pyrkisi näin ollen saamaan hinnan, joka ylittäisi ainakin pelkkään ovelta ovelle -infrastruktuuriin liittyvät erityiskustannukset.

(88) Komission suorittama tarkka analyysi Saksan hallituksen toimittamien kustannustietojen pohjalta(137) osoitti, että ovelta ovelle -pakettipalvelujen tuotot eivät koko aikana riittäneet kattamaan edes yksinomaan näitä palveluja varten olevien infrastruktuurin osien kustannuksia(138). Tämä havainto koskee vuosien 1994 ja 1998 välistä aikaa. Vasta vuonna 1999 tämä jatkuva kustannusvaje katkesi ja saavutettiin tuottoja, jotka riittivät kattamaan ainakin ovelta ovelle -infrastruktuurin kustannukset. Komission havaintojen yhteenveto on esitetty seuraavassa kuviossa:

Kuvio 1

Ovelta ovelle -pakettipalvelujen infrastruktuurin kustannukset

>TAULUKON PAIKKA>

(89) Nämä olot haittasivat yksityisten yritysten kilpailumahdollisuuksia ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla vuosina 1994-1998(139). Normaaleissa markkinaoloissa toimivan yrityksen oli näet DPAG:sta poiketen pakko kattaa mainittuna ajanjaksona ainakin ovelta ovelle -palvelujen kannalta välttämättömän infrastruktuurin kustannukset kyseisten palvelujen tuotoilla.

(90) DPAG:n alennuspolitiikkaa ei voida myöskään perustella direktiivin 97/67/EY 12 artiklalla, jossa vaaditaan kaikille postin käyttäjille kohtuullista hintaa pakettipalvelujen alalla. Direktiivin 97/67/EY kohtuullista yhtenäistariffia koskevat säännökset eivät näet pakota DPAG:ta myöntämään tietyille B-to-B- ja postimyyntisegmentin asiakkaille alennuksia, joiden vuoksi hinta on reilusti alle lakisääteisen yhtenäistariffin(140). Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa alennuspolitiikan mukaiset hinnat eivät perustu ovelta ovelle -pakettipalvelujen todellisiin kustannuksiin(141).

(91) DPAG:n vuosien 1994-1998 kustannus- ja tuottolaskelmasta ilmenee, että lähetyskohtaiset tuotot olivat postimyyntiyritysten pakettipalvelujen alalla [...] Saksan markan (1994) ja [...] Saksan markan (1998) välillä(142). B-to-B-alalla yksikkötuotot olivat [...] Saksan markan (1994) ja [...] Saksan markan (1998) välillä(143). Kahden tärkeimmän ovelta ovelle -palvelun hinnat alittivat siten selvästi postikonttorin kautta lähetettävän alimman painoluokan halvimman paketin hinnan, joka oli kohtuulliseksi katsotun yhtenäistariffin mukainen(144). Kuviosta 1 nähdään, että keskimääräiset ovelta ovelle -infrastruktuurin erityiset yksikkökustannukset olivat [...] Saksan markan (1994) ja [...] Saksan markan (1998) välillä. Ovelta ovelle -palvelujen erityisten infrastruktuurikustannusten kattaminen ei siten sulkenut pois yhtenäistariffin alittavaa kustannussuuntautunutta alennuspolitiikkaa. Jo pelkästään harjoittamalla hiukan maltillisempaa alennuspolitiikkaa postimyyntiyritysten pakettipalvelujen alalla (sillä juuri tässä kohden tuotot alittavat kautta linjan keskimääräiset erityiset yksikkökustannukset(145)) DPAG olisi voinut helposti 1) kattaa ovelta ovelle -infrastruktuurin kustannukset tuotoilla ja 2) tarjota postimyyntiyrityksille pakettipalveluja selvästi alle kohtuullisen yhtenäistariffin.

B. Valtion varat

(92) Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan rahoitusvarat on katsottava EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisiksi valtion varoiksi, jos ne ovat olleet valtion valvonnassa ennen niiden siirtämistä vastanottajalle(146). Tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että 87 artiklan 1 kohta koskee kaikkia rahavaroja, jotka ovat todella viranomaisten käytettävissä yritysten tukemiseksi. Tällöin ei ole merkitystä sillä, kuuluvatko varat pysyvästi valtion omaisuuteen(147). Varat, joista maksettiin avustus eläketukikassaan, ovat valtion valvonnassa. Sama koskee Deutsche Bundespostin velkakirjoja. Myös DPAG:lle siirtynyt yksikkö DB-Postdienst oli valtion välittömässä valvonnassa.

(93) Ennen kaikkea PostVerfG-lain 37 pykälän 3 momentin mukaisen lakisääteisen rahoitussiirron perusteella DB-Telekomin maksettavaksi kuuluvat rahoitusvarat olivat valtion välittömässä valvonnassa, sillä rahoitussiirtoon käytettävät rahoitusvarat olivat oikeussäädöksen perusteella toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käytettävissä DB-Postdienstin ja myöhemmin DPAG:n taloudelliseksi tukemiseksi. Tämän lisäksi valtio otti tuolloin täysimääräisesti vastatakseen taloudellisesta haitasta, joka liittyi DB-Postdienstin menetettyihin tukiin - DB-Telekom ei ollut pörssinoteerattu yhtiö vuosina 1991-1995. Rahoitussiirrot merkitsivät komission mielestä menetettyä tukea, koska Deutsche Bundespost Postdienstin taloudellinen tilanne oli sellainen, ettei valtio voinut odottaa normaalia tuottoa osinkoina tai arvonnousuna. Tämä perustuu pelkästään siihen tosiasiaan, että menetetyillä tuilla pyrittiin yksinomaan Deutsche Bundespost Postdienstin ja vuodesta 1995 lähtien DPAG:n tappioiden kattamiseen.

(94) Rahoitussiirrot on katsottava valtion toimiksi, koska ne olivat PostVerfG-lain 37 pykälän 3 momentin perusteella lakisääteisiä.

(95) Lopuksi on syytä muistuttaa, että tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ei voi olla yhteisöoikeudellisesti sallittua, että valtiontukia koskevia säännöksiä kierretään perustamalla yksinkertaisesti riippumattomia laitoksia, joiden tehtäväksi tukien jakaminen annetaan(148). Ilman PostVerfG-lain 37 pykälän 3 momentin säännöstä valtion olisi täytynyt maksaa Deutsche Bundespost Postdienstin ja DPAG:n tuki yleisistä budjettivaroista.

C. Kilpailun vääristäminen

(96) Vuodesta 1976 lähtien yritykset ovat tarjonneet Saksassa yrityksille erilaisia pakettipalveluja pääasiassa 24 tunnin palveluna, johon kuuluu nouto yrityksestä, toisin sanoen niin sanottuna ovelta ovelle -palveluna. DPAG:n markkina-asema joutui akuuttiin vaaraan kilpailijoiden tullessa yhä voimakkaammin mukaan ovelta ovelle -palveluihin. Tällöin DPAG alkoi uudenaikaistaa pakettipalvelujaan vuodesta 1990 alkaen. Liittohallitus toimitti useita asiaa koskevia hallintoneuvoston asiakirjoja, johtokunnalle tehtyjä päätösehdotuksia ja hankeasiakirjoja, joista käy ilmi modernisoinnin tavoiteltu suunta ja yrityssuunnitelma(149). Asiakirjoissa päädytään yhdenmukaisesti siihen tulokseen, että DPAG, kuten myös sen pakettipalvelujen alalla toimivat kilpailijat, keskittyy pyrkimyksissään ajan suhteen kriittisiin 24 tunnin palveluihin noutoineen(150).

(97) DPAG:n pakettipalvelu-infrastruktuurin uudenaikaistamisesta huolimatta yksityiset palveluntarjoajat, erityisesti Deutscher Paket Dienst (DPD), UPS ja German Parcel, pystyivät vuosina 1990-1999 edelleen vahvistamaan markkina-asemaansa ajan suhteen kriittisten 24 tunnin ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla B-to-B-segmentillä. UPS:n markkinaosuus nousi 16 prosentista 20 prosenttiin, DPD paransi asemaansa 17 prosentista 30 prosenttiin ja German Parcel kiipesi 4 prosentista 13 prosentin markkinaosuuteen. Samana aikana DPAG:n markkinaosuus laski [...] prosentista [...] prosenttiin(151).

(98) Toisaalta DPAG oli koko tarkastelujakson ajan ainoa postimyyntiyritysten erityistarpeiden mukaisten valtakunnallisten pakettien ja luetteloiden jakelupalvelujen merkittävä tarjoaja(152). UPS ja muut B-to-B-alalla toimivat kilpailijat, DPD ja German Parcel, eivät pystyneet merkittävissä määrin vakiinnuttamaan asemaansa postimyyntiyrityksille tarjottavien pakettipalvelujen alalla. Ainoaa vaihtoehtoista infrastruktuuria, joka toimi merkittävässä määrin postimyyntiyritysten pakettipalvelujen tarjoamiseksi, käytti Hermes Versand Service (jäljempänä "Hermes"), Saksan suurimman postimyyntiyrityksen, Otto Versand AG:n tytäryhtiö. Tosin Hermes jakeli vuoteen 1999 saakka ainoastaan Otto Versandin paketteja. DPAG:n markkinaosuus postimyyntiyrityksille tarjottavien pakettipalvelujen alalla oli Saksassa ollut määrän mukaan laskettuna vakaasti yli 85 prosenttia kaikkina niinä vuosina, joita koskevat luvut ovat käytettävissä (1990-1999)(153).

(99) Postimyyntiyrityksille tarjottavien pakettien ja luetteloiden jakelupalvelujen markkinoiden kehitys osoittaa, että jatkuva tuntuva kustannusvaje alalla haittasi pitkäaikaisesti muiden yritysten kilpailumahdollisuuksia, kun taas B-to-B-alan ovelta ovelle -pakettipalveluissa ne saavuttivat menestystä. Normaaleissa markkinaoloissa toimivien kilpailijoiden on, toisin kuin DPAG:n, katettava keskipitkällä aikavälillä kaikki ovelta ovelle -infrastruktuurin kustannukset kyseisen alan tuotoilla. B-to-B-pakettipalvelujenkin alalla on kuitenkin syytä olettaa, että yksityisten kilpailijoiden kasvu olisi ollut voimakkaampaa, jos DPAG olisi harjoittanut todellisten ovelta ovelle -infrastruktuurin kustannusten mukaan mitoitettua alennuspolitiikkaa(154).

D. Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(100) Yhteisön sisällä syntyy yhä enemmän kilpailua postipalvelun tarjoajien välillä, kun ainakin kilpailulle avoimia postipalveluja vapautetaan edelleen. Jo nyt kilpailulle avoimilla postimarkkinoilla toimii näkyvästi useita monikansallisia yrityksiä, kuten UPS, Federal Express ja alankomaalainen paketti- ja logistiikkayritys TNT. Ne tarjoavat postipalvelujaan useissa jäsenvaltioissa. Jos Saksan DPAG:lle myöntämä etu vahvistaa DPAG:n asemaa kilpailulle avoimilla postimarkkinoilla, on katsottava, että etu vaikuttaa tältä osin yhteisön sisäiseen kauppaan(155). Tämä ilmenee käsiteltävänä olevassa tapauksessa jo pelkästään siitä tosiasiasta, että DPAG:n vahvistaminen kilpailulle avointen ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla näyttää jatkuvasti jarruttavan kilpailijoiden tuloa Saksan markkinoille. DPAG:n markkina-asema kilpailussa muiden, Saksan ulkopuolisten palveluntarjoajien kanssa vahvistuu valtion varojen turvin. Muissa jäsenvaltioissa toimivat postiyritykset haluavat kuitenkin saada jalansijaa myös Saksassa, ja mainittu DPAG:n vahvistaminen vaikeuttaa pääsyä Saksan ovelta ovelle -pakettimarkkinoille. Näin ollen on selvää, että DPAG:n valtiontuki vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

E. Soveltuminen yhteismarkkinoille

(101) Valtiontuet eivät periaatteessa sovellu yhteismarkkinoille, elleivät niitä koske EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 86 artiklan 2 kohdan poikkeusmääräykset.

(102) Käsiteltävänä olevassa tapauksessa DPAG:lle myönnettyihin tukiin ei voida soveltaa mitään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan poikkeusmääräyksistä. Kyseiset tuet eivät ole yksittäisille kuluttajille myönnettäviä sosiaalisia tukia, luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi myönnettäviä tukia eivätkä myöskään yksittäisille Saksan liittotasavallan alueille myönnettäviä tukia.

(103) Kyseisiä tukia ei koske myöskään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohta. Kyseisiä tukia ei ole tarkoitettu Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen eikä myöskään jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti. Niitä ei liioin ole tarkoitettu kulttuurin eikä kulttuuriperinnön edistämiseen 87 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti. Edelleen niitä ei voida tulkita EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdan mukaisiksi tuiksi, joilla on alueelliset tavoitteet, koska niillä ei pyritä edistämään tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä, eivätkä ne ole osa monialaista tukijärjestelyä, jolla myönnettäisiin tukea kaikille kyseisten toimialojen yrityksille tietyllä alueella (ks. myös alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat(156)). Niitä ei myöskään voida katsoa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisiksi tuiksi tietyn taloudellisen toiminnan edistämiseen, koska niillä pyritään kattamaan kilpailulle avointen ovelta ovelle -pakettipalvelujen käyttökustannukset, eivätkä ne ole osa kokonaisvaltaista suunnitelmaa, jolla pyrittäisiin palauttamaan yrityksen taloudellinen ja rahoituksellinen kannattavuus, niin ettei lisätukia enää tarvittaisi.

(104) EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukaan "yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja ..., sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa".

(105) Koska DPAG:llä on kilpailulle avointen ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla 1118,7 Saksan markan nettomääräiset lisäkustannukset, joilla ei ole yhteyttä DPAG:n lakisääteisiin velvoitteisiin, tämän summan ei voida tosiasiallisesti katsoa johtuvan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä velvoitteista. Oikeuskäytännön mukaan etua, joka ylittää julkisesta palvelutehtävästä aiheutuvat nettomääräiset lisäkustannukset, ei kuitenkaan voida pitää välttämättömänä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseksi(157).

(106) Tämän lisäksi on selvää, etteivät nettomääräiset lisäkustannukset hyödyttäneet postinkäyttäjiä yleensä vaan niin sanottuja itsekäsittelijöitä ja yhteistyökumppaneita, toisin sanoen erästä yritysasiakassegmenttiä. On myös selvää, ettei DPAG:n alennuspolitiikka tämän yritysasiakassegmentin hyväksi ollut kansallisen lainsäädännön nojalla yleisen edun mukaista. Näissä oloissa 1118,7 miljoonan Saksan markan nettomääräiset lisäkustannukset eivät voi johtua yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttämisestä.

V PÄÄTELMÄT

(107) Jos valtion korvaus alennuspolitiikan nettomääräisistä lisäkustannuksista johtaa siihen, että kilpailulle avointen ovelta ovelle -pakettipalvelujen kustannukset pienenevät, kyseessä on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukainen etu. Suuruudeltaan 1118,7 miljoonan Saksan markan nettomääräiset lisäkustannukset kilpailulle avointen ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla eivät ole aiheutuneet yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttämisestä. Valtion varojen käyttäminen kustannusvajeen kattamiseen tältä osin merkitsee DPAG:lle kilpailun kannalta merkittävää etua. Toisin kuin kilpailijoiden, DPAG:n ei siten tarvinnut kattaa tuotoilla kaikkia ovelta ovelle -pakettipalvelujen tuottamiseen liittyviä erityisiä infrastruktuurikustannuksia. Kyseinen etu ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki ovat suuruudeltaan 1118,7 miljoonaa Saksan markkaa,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Saksan Deutsche Post AG:n hyväksi myöntämä 572 miljoonan euron (1118,7 miljoonan Saksan markan) suuruinen tuki ei sovellu yhteismarkkinoille.

2 artikla

1. Saksan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitetun sääntöjenvastaisesti maksetun tuen lopettamiseksi ja perimiseksi takaisin tuensaajalta.

2. Tuen periminen tapahtuu kansallisten menettelyjen mukaisesti. Takaisin perittävään tukeen lisätään korko, jota lasketaan sääntöjenvastaisesti myönnetyn tuen vastaanottopäivästä sen todelliseen takaisinperintään asti. Korko perustuu aluetukien avustusekvivalenttien laskennassa käytettyyn viitekorkoon.

3 artikla

Saksan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 19 päivänä kesäkuuta 2002.

Komission puolesta

Mario Monti

Komission jäsen

(1) EYVL C 306, 23.10.1999, s. 25.

(2) EYVL C 306, 23.10.1999, s. 25.

(3) Postverfassungsgesetz, annettu 8 päivänä kesäkuuta 1989, BGBl. 1989, osa 1, s. 1026.

(4) EYVL L 125, 5.5.2001, s. 27.

(5) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta päivätyn kirjeen liite 4 sisältää kauppasopimuksen kopion ja maksutositteen.

(6) Liittohallitus perusteli tätä sillä, että velkojien suojan vuoksi näiden asema ei saa heikentyä siirrettäessä omaisuusarvoja uudelle oikeushenkilölle. Kyseessä olisi kuitenkin aikaisempien velkojien aseman heikkeneminen, jos alkuperäistä velallista ei omaisuuserien siirron vuoksi enää olisi. Liittohallituksen mukaan tämä pätee siitä huolimatta, että vastaanottavasta oikeushenkilöstä tulee uusi velallinen.

(7) Postihallinto irrotettiin jo vuonna 1924 valtion yleisestä talousarviosta, ja se muodosti niin sanotun yksikön, katso liittohallituksen ilmoitus, 25.4.2000, s. 6.

(8) Postumwandlungsgesetz, annettu 14 päivänä syyskuuta 1994, BGBl. 1994, osa I, s. 2339. Tämän muuntamislain 1 pykälän mukaan Deutsche Bundespostin entiset yritykset muutetaan kolmeksi osakeyhtiöksi, jotka ovat Deutsche Post AG ("DPAG"), Deutsche Telekom AG ("DTAG") ja Deutsche Postbank AG ("Postbank AG").

(9) Postverfassungsgesetz, annettu 8 päivänä kesäkuuta 1989, BGBl. 1989, osa I, s. 1026.

(10) Postverfassungsgesetz-lain 1 pykälän 2 momentti.

(11) PostVerfG-lain 65 pykälän 2 momentin mukaan Deutsche Bundespostin oikeudellinen seuraaja on velvollinen jatkamaan kaikkia Deutsche Bundespostin aikaisemmin tarjoamia palveluja.

(12) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätyn kirjeen liite 5.

(13) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2000 päivätyn kirjeen liite 11 a.

(14) PostVerfG-lain 4 pykälän 1 momentissa velvoitetaan palveluntarjoajat pitämään yllä monopolipalvelujen ja niin sanottujen pakollisten palvelujen hoitamiseen tarvittavaa infrastruktuuria ('infrastruktuuripalvelut').

(15) Liikesalaisuus.

(16) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätyn kirjeen liite 5, s. 5 ja 6, sekä 31 päivänä tammikuuta 2002 päivätty kirje, s. 4.

(17) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätyn kirjeen liite 5, s. 5. Tiedot vahvistettiin 31 päivänä tammikuuta 2002 päivätyssä kirjeessä (s. 4-5).

(18) UPS:n ja BIEK:n kantelujen yksityiskohtainen kuvaus: ks. I luku.

(19) Postikonttorien kautta lähetettävät paketit kuuluvat niin ikään avoimiin aloihin, mutta kyseisen palvelun tarjoamiseen tarvitaan kattava postitoimistojen verkosto. DPAG:llä on tällä hetkellä noin 14000 postitoimistoluukkua Saksassa. Yksityistaloudellisesti johdettu yritys ei voi pitää yllä sellaista verkkoa, ja näin ollen ei ole myöskään yksityistä valtakunnallista luukkupakettipalvelua.

(20) DPAG:lle varatut kirjepostipalvelut yritys sen sijaan hoitaa suurelta osin erityisesti tätä tarkoitusta varten olevalla infrastruktuurilla.

(21) Alkuperäinen 12 päivänä maaliskuuta 2002 esitetty kustannuslaskelma perustui moniin oletuksiin, joita olivat esimerkiksi yhdistetyt nouto- ja toimitusmatkat B-to-B-alalla ja lajittelukeskusten kaikkien käsittelyvaiheiden täydellinen ulkoistaminen. Näitä toimenpiteitä ei kuitenkaan koskaan toteutettu käytännössä. Komissio kehotti siksi liittohallitusta välittämään käytännössä järjestetyn ja toteuttamiskelpoisen pakettilogistiikan kustannukset.

(22) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 2, ks. myös liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätty kirje, s. 12.

(23) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 1.

(24) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 54. Juhlapäivien vuoksi vuoden jokaisella 52 viikolla ei noudeta viitenä päivänä. Asiantuntijat katsovat, että tulokseksi saadaan 250 vuotuisen noutopäivän keskiarvo.

(25) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 12: "B-to-B-lähetysten nouto asiakkaiden luota ja palautusten nouto tapahtuu yhteisillä matkoilla."

(26) B-to-B-noutomatkan kustannuslaskelma perustuu seuraaviin oletuksiin: B-to-B-noutomatkaan käytetään kahta konttia, mikä vastaa perävaunullista rekkaa (liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 1).

(27) Yksinomaisen B-to-B-noutomatkan kustannukset liittohallituksen antamien tietojen mukaan, liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 2.

(28) Liittohallitus ilmoitti 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä kirjeessään (s. 1), että kaikki aikaisemmin yhdistetyiksi B-to-B-nouto- ja toimitusmatkoiksi ilmoitetut matkat olivatkin todellisuudessa toisaalta pelkkiä noutomatkoja ja toisaalta pelkkiä toimitusmatkoja. Se korjasi siten 12 päivänä maaliskuuta 2002 antamiaan aikaisempia selvityksiä, joiden mukaan osa B-to-B-noutomatkoista oli yhdistetty tavaroiden toimittamiseen yrityksille. Aikaisemmin yhdistetyiksi B-to-B-nouto- ja toimitusmatkoiksi katsottuja matkoja tarkastellaan siten erillisinä ja ne lisätään yksinomaisiin B-to-B-noutomatkoihin, toisin sanoen vuodelle 1994 saadaan seuraava laskelma: [...] yksinomaista B-to-B-noutomatkaa + [...] aikaisempaa yhdistettyä nouto- ja toimitusmatkaa = [...] yksinomaista noutomatkaa. Tosin aikaisemmin yhdistetyiksi matkoiksi ilmoitetut yksinomaiset noutomatkat ovat vain [...] km:n pituisia, ja siksi niiden kustannukset ovat puolet muiden yksinomaisten B-to-B-noutomatkojen kustannuksista.

(29) Aikaisemmin yhdistetyiksi B-to-B-nouto- ja toimitusmatkoiksi ilmoitetut matkat ovat DPAG:n ilmoituksen mukaan erottamisen jälkeen vain [...] km pituisia, ja siksi niiden kustannukset ovat puolet B-to-B-noutomatkan kustannuksista, DPAG, 24.5.2002.

(30) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 2. Tällä oikaistiin aikaisempia tietoja, joiden mukaan keskimääräinen B-to-C-noutomatka on noin [...] km (liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 18).

(31) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätty kirje, s. 18 ja 44.

(32) Kolme suurta postimyyntiyritystä ottivat alusta alkaen käyttöön pakettiensa ja luetteloidensa esilajittelun toimituspiireittäin. Nämä paketit, jotka muodostavat liittohallituksen arvion mukaan (12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 23) noin [...] prosenttia postimyyntisegmentin koko paketti- ja luettelomäärästä, noudetaan ja toimitetaan suoraan määränpään lajittelukeskuksiin (niin sanottu suoranouto, joka on osa jäljempänä kuvattua kaukoliikennettä).

(33) Kustannukset B-to-C-noutomatkaa kohti liittohallituksen antamien tietojen mukaan, liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 2. Näillä tiedoilla oikaistiin 12 päivänä maaliskuuta 2002 annettuja aikaisempia tietoja. Niiden mukaan kuljetusyrittäjälle maksettava korvaus oli [...] Saksan markkaa kilometriltä vuonna 1994. Ajettavan matkan ollessa keskimäärin [...] kilometriä yhden B-to-C-noutomatkan kustannukset olivat tämän mukaan vain [...] Saksan markkaa. Koska kaikkien noutomatkojen täydellistä ulkoistamista alihankkijoille - pakettimäärän ollessa useita satoja miljoonia kappaleita vuodessa - ei koskaan sovellettu käytännössä, täydellisen ulkoistamisen oletuksen pohjalta lasketuista matkakustannuksista ei voida tehdä riittävän luotettavia päätelmiä.

(34) Aikaisemmista, 12 maaliskuuta 2002 annetuista tiedoista poiketen tavaraa noudetaan [...] postimyyntiä harjoittavalta yritykseltä [...] yrityksen sijaan. Maaliskuun 12 päivän tutkimuksen perusteella ilmoitettu B-to-C-noutomatkojen määrä on siten kerrottava luvulla [...].

(35) Alle [...] prosentti postimyyntipaketeista on lajiteltava käsin niiden tilaa vievien mittojen vuoksi.

(36) Korkeintaan [...] prosenttia B-to-B-paketeista on lajiteltava käsin niiden tilaa vievien mittojen vuoksi. Tämä käsin lajiteltavien, tilaa vievien pakettien osuus on selvästi pienempi kuin yksityisten kilpailijoiden tilaa vievien B-to-B-lähetysten osuus. Alhainen osuus johtuu liittohallituksen antamien tietojen mukaan siitä, että DPAG tarjoaa B-to-B-pakettipalveluja vain 31,5 kg:n enimmäispainoon saakka (liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty kirje, s. 7). Yksityiset yritykset sen sijaan tarjoavat B-to-B-pakettien kuljetusta 75 kg:n enimmäispainoon saakka. Tällöin toimitaan osittain yhteistyössä rahtilogistiikkayhtiöiden kanssa. Käsin lajiteltavia paketteja on kuitenkin eniten juuri DPAG:n enimmäispainorajan (31,5 kg) ylittävissä paketeissa, joita ei voida käsitellä koneellisesti.

(37) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 13.

(38) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 10.

(39) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 20. Ovelta ovelle -palvelujen pakettilajittelukeskuksen pääoma-, käyttö- ja materiaalikustannusten laskentaperustana on enintään [...] miljoonaa lähetystä vuodessa, jolloin [...] prosentissa lähetyksistä vaaditaan toimitusaika E + 1 (24 tuntia). DPAG:n lajittelukeskusten tämänhetkinen kapasiteetti on sen sijaan noin [...] miljoonaa lähetystä vuodessa. Toimitusaikavaatimus E + 1 ei koske palautuksia eikä luetteloita. Nämä tuotteet eivät ole kiireellisiä, ja ne käsitellään siksi pakettikeskusten normaalien käsittelyaikojen ulkopuolella (ks. liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 8 ja s. 10).

(40) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 45.

(41) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 45.

(42) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 10.

(43) Ctconin laskelmat, Segmentserfolgsrechnung nach Vollkosten, tilanne 15.1.2000 (liittohallitus esitti laskelmat 31 päivänä tammikuuta 2002). Niiden mukaan ovelta ovelle -pakettipalvelujen kokonaislähetysmäärät kehittyivät vuosina 1994-1999 seuraavasti: 1994: [...] miljoonaa lähetystä, 1995: [...] miljoonaa lähetystä, 1996: [...] miljoonaa lähetystä, 1997: [...] miljoonaa lähetystä, 1998: [...] miljoonaa lähetystä, 1999: [...] miljoonaa lähetystä. Näihin lukuihin sisältyvät niin sanotut postimyynnin palautuslähetykset, jotka kohdennetaan postimyynnin ovelta ovelle -pakettipalveluihin, koska ne ovat kiinteä osa DPAG:n postimyyntiyrityksille tarjoamia palveluja. Niiden sisällyttäminen käsittelyä koskeviin laskelmiin on perusteltua sikäli, että postimyyntipakettien ja palautuslähetysten työvaiheet ovat tältä osin samat.

(44) Kohdennettavien jakelutoimipaikkojen lukumäärä perustuu liittohallituksen antamiin tietoihin: 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 17.

(45) [...] Saksan markkaa / jakelutoimipaikka × [...] (jakelutoimipaikkojen yhteismäärä) = [...] Saksan markkaa [...] jakelutoimipaikalta (ks. liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 49).

(46) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätty kirje, s. 45, 47 ja 49.

(47) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 3.

(48) [...] tuntia / vuosi × 33 lajittelukeskusta = [...] tuntia (ks. liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 45).

(49) [...] tuntia / päivä 33 lajittelukeskuksessa × 250 työpäivää = [...] tuntia (ks. liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 47.

(50) Ks. liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 49.

(51) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 3. Tällä korjattiin 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liitteen 1 sivun 49 tietoja. Ne perustuivat palkkoihin, joita todennäköisesti maksettaisiin alihankkijoille koko käsittelytoiminnan hoitamisesta. Koska näitä toimintoja ei kuitenkaan missään vaiheessa ulkoistettu - ei tunneta yritystä, joka olisi todella lajitellut ja kuljettanut DPAG:hen verrattavan [...] miljoonan paketin vuotuisen lähetysmäärän pelkästään alihankkijoiden avulla - ei ole käytännön esimerkkiä tämän suuruusluokan alihankkijamallin toteuttamiskelpoisuudesta. Siksi Saksan viranomaiset toimittivat 25 päivänä huhtikuuta 2002 uudet luvut, jotka perustuivat DPAG:n todellisiin työkustannuksiin.

(52) Kaikissa 33 lajittelukeskuksessa on samanlaiset järjestelmät ja varustus. Jokaisella lajittelukeskuksella on kaksoistehtävä, eli se toimii sekä lähtöpaikan että määränpään lajittelukeskuksena.

(53) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 3.

(54) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätyn kirjeen liite 95/1, s. 12, sekä 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 3.

(55) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 3.

(56) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 14 ja 23.

(57) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 46.

(58) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 46.

(59) Matkakohtaiset kustannukset liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyn kirjeen mukaan, s. 3. Nämä tiedot poikkeavat 12 päivänä maaliskuuta annetun ilmoituksen liitteen 1 sivun 24 ja 46 tiedoista, joiden mukaan alihankkijalle maksettava korvaus vuosina 1994-1998 olisi ollut [...] Saksan markkaa / kilometri × [...] km = [...] Saksan markkaa / matka.

(60) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 23.

(61) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 15.

(62) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 4.

(63) Matkakohtaiset kustannukset liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyn kirjeen mukaan, s. 3.

(64) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyssä kirjeessä (liite 1, s. 46) ilmoitettu kohdennettavien matkojen määrä.

(65) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 4.

(66) Liittohallitus oikaisi aikaisempia tietoja, joiden mukaan alueellisia kuljetuksia ajetaan viitenä päivänä viikossa (ks. 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 48).

(67) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 17.

(68) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 48.

(69) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 48.

(70) Matkakohtaiset kustannukset liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyn kirjeen mukaan, s. 4.

(71) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 15, 36 ja 48.

(72) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 15.

(73) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 15.

(74) Yksinomaisen yritystoimitusmatkan pituus on DPAG:n antamien tietojen mukaan vain [...] km, joten sen kustannukset ovat puolet B-to-B-noutomatkan kustannuksista, DPAG, 24.5.2002.

(75) Kuten aiemmin todettiin, liittohallitus ilmoitti 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä kirjeessään (s. 1), että kaikki aikaisemmin yhdistetyiksi B-to-B-nouto- ja toimitusmatkoiksi ilmoitetut matkat olivatkin todellisuudessa pelkkiä noutomatkoja. Se korjasi siten 12 päivänä maaliskuuta 2002 antamiaan aikaisempia selvityksiä, joiden mukaan on B-to-B-palautustenhakumatkoja ja toisaalta yhdistettyjä B-to-B-nouto- ja toimitusmatkoja. Aiemmin esitetyn mukaisesti osa yhdistetyiksi B-to-B-nouto- ja toimitusmatkoiksi ilmoitetuista matkoista on siten kohdennettava yksinomaisiin B-to-B-noutomatkoihin ja osa yritystoimituksiin.

(76) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 15.

(77) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 15.

(78) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 2.

(79) Kuten luvussa "Kaukokuljetukset" todettiin, loput [...] prosenttia palautuslähetyksistä toimitetaan suoratoimituksena, liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 antaman ilmoituksen liite 1, s. 15.

(80) Matkakohtaiset kustannukset liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä kirjeessä antamien tietojen mukaan, s. 2.

(81) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 67.

(82) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 67.

(83) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätyn kirjeen liite 93/2, s. 5.

(84) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 5. Siinä oikaistaan aikaisempaa oletusta, jonka mukaan normaalitoimituksia tehdään vain viitenä päivänä viikossa ja paketteja voidaan toimittaa kaupungissa [...] ja maaseudulla [...] kappaletta matkaa kohti (ks. 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätty kirje, s. 27 ja 49). 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä kirjeessä (s. 5) ilmoitetaan sen sijaan, että kaupunkiin ja maaseudulle suuntautuvia matkoja ei voida käytännössä erottaa riittävän tarkasti. Toimitettujen pakettien todellinen määrä matkaa kohti on noin [...]. Tämä [...] paketin matkakohtainen oletus vastaa BIEK:n oletuksia noin [...] paketista matkaa kohti, BIEK, 23.5.2002, s. 2.

(85) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätyn kirjeen liite 93/2, s. 5.

(86) Normaalitoimituksen pakettien määrä saadaan vähentämällä [...] prosenttia B-to-B-volyymistä, joka toimitetaan yritystoimituksena.

(87) Kustannukset matkaa kohti vastaavat liittohallituksen antamia tietoja, liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje, s. 5. Tiedot eroavat 12 päivänä maaliskuuta 2002 (liite 1, s. 59) esitetyistä "tehokkaan logistiikkaverkon" kustannuksista ovelta ovelle -paketti-infrastruktuuria käytettäessä. Tämän mallin mukaan normaalitoimituksen matkat oli ulkoistettu sataprosenttisesti alihankkijoille. Alihankkijoille maksettava tuntikorvaus voisi olla [...] Saksan markan (1994) ja [...] Saksan markan (1999) välillä. Jos perustana pidetään [...] paketin määrää matkaa kohti, normaalitoimitus veisi [...] tuntia. Siten normaalitoimitusmatkan hinta olisi kaupunkiajossa [...] Saksan markan (1994) ja [...] Saksan markan (1999) välillä. Saksan viranomaiset eivät tosin ole esittäneet empiirisiä tutkimuksia, joiden mukaan voitaisiin todella toimittaa [...] paketin volyymi matkaa kohti jos kaikki matkat annettaisiin alihankkijoiden suoritettaviksi. Samoin ei ole empiiristä esimerkkiä ovelta ovelle -infrastruktuurista, joka kykenisi toimittamaan vuosittain useita miljoonia paketteja maanlaajuisesti (vuonna 1999 DPAG kuljetti noin [...] miljoonaa ovelta ovelle -pakettia, ks. alaviite 41), jos kuljetukset siirrettäisiin kokonaan alihankkijoille. Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä kirjeessään antamat myöhemmät tiedot ovat sen sijaan yhdenmukaisemmat Dornierin lokakuussa 1990 Deutsche Bundespost Postdienstin toimeksiannosta suorittaman tutkimuksen kanssa. Tutkimuksessa oletetaan vuosille 1989-1990 normaalitoimituksen kustannuksiksi [...] Saksan markkaa + [...] Saksan markkaa jokaista jakelutoimipaikan ja kunkin toimituspiirin välillä ajettua kilometriä kohti (Dornier, s. 16). Dornierin tutkimuksen mukaan jakelutoimipaikkojen ja toimituspiirien välinen matka-aika on korkeintaan [...] tuntia matkaa kohti keskinopeuden ollessa [...] kilometriä tunnissa (Dornier, s. 20). Keskimääräiset kustannukset matkaa kohti ovat siten [...] tuntia × [...] km tunnissa = [...] km matkaa kohti × [...] Saksan markkaa ajettua kilometriä kohti = [...] Saksan markkaa matkaa kohti. Toimitusmatkan keskimääräiset kustannukset vuonna 1990 olivat siten [...] Saksan markkaa + [...] Saksan markkaa = [...] Saksan markkaa.

(88) Liittohallituksen antamien tietojen mukaan toimitusmatkan hintaa normaalitoimituksessa pystyttiin kyseisenä ajanjaksona alentamaan vastoin muiden käsittelyvaiheiden kustannusten suuntausta. Saksan viranomaiset katsoivat kustannusten laskun johtuvan seuraavista tekijöistä: 1) Toimitusyrityksille maksettavien korvausten alentaminen; 2) tarvittavien toimittajien ja toimitusajoneuvojen määrän alentaminen käyttämällä tietotekniikkapohjaista matkojen optimointiohjelmaa, jonka avulla toimittajien ja toimitusajoneuvojen määrässä saatiin aikana säästöä; 3) Kustannuksiltaan edullisempien toimitusajoneuvojen käyttäminen.

(89) Liittohallituksen 12 päivänä maaliskuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 1, s. 27.

(90) Liittohallituksen 31 päivänä tammikuuta 2002 päivätyn kirjeen liite 5, Segmentserfolgsrechnung 1990-2000. Postimyyntisegmentin pakettimäärää laskettaessa palautustoimitukset jätettiin pois, koska ne toimitetaan edellä kuvatulla tavalla normaalitoimituksen ulkopuolella.

(91) Postdienst-Pflichtleistungsverordnung ("PPfLV"), annettu 12 päivänä tammikuuta 1994, BGBl. 1994, osa II, s. 86.

(92) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty kirje, s. 10.

(93) EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14.

(94) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty kirje, s. 13.

(95) Liittohallitus nimittää 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätyssä kirjeessään (s. 18) erityisrasitteiksi ("Altlasten") DPAG:n erityisiä kustannuksia suhteessa normaaleissa markkinaoloissa toimivien yksityisten yritysten tavanomaisiin kustannuksiin. Liittohallituksen antamien tietojen mukaan juuri nämä erityiset rasitteet johtavat menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ilmoitettuihin pakettipalvelun tappioihin.

(96) Liittohallituksen 1 päivänä helmikuuta 2000 päivätty kirje, s. 20, ja 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty kirje, s. 18.

(97) DPAG:n omien tietojen mukaan se toimitti keskimäärin vain [...] pakettia jakeluajoneuvon pysähdystä kohti, kun taas kilpailijat toimittivat 1,8-1,9 pakettia pysähdystä kohti, vrt. "Ergebnisbelastungen 1995", s. 7, jonka liittohallitus toimitti 19 päivänä marraskuuta 1997 päivätyssä kirjeessään.

(98) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty kirje, s. 13.

(99) Liittohallituksen 21 päivänä kesäkuuta 2000 päivätyn kirjeen liite 1.

(100) BIEK, 22 päivänä marraskuuta 1999 päivätty lausunto, s. 2.

(101) Lausunnon tietojen mukaan tappiot johtuvat verkoston rakenteesta, koska jokainen yritys tuottaisi vastaavansuuruisia tappioita toimiessaan DPAG:n nykyisellä logistiikkainfrastruktuurilla (33 lajittelukeskusta ja 476 jakelutoimipaikkaa).

(102) BIEK, 22 päivänä marraskuuta 1999 päivätty lausunto, s. 3.

(103) Kok. 2001, s. I-9067, 20 ja 22 kohta.

(104) Tällä tarkoitetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun nettomääräisiä lisäkustannuksia, vrt. julkisasiamies Antonio Tizzanon ratkaisuehdotus asiassa C-53/00, 8.5.2001, 60 kohta.

(105) Asia C-53/00, 27 kohta.

(106) Korjattu versio, toimitettu 2 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyn ilmoituksen yhteydessä.

(107) Korjattu versio, toimitettu 2 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyn ilmoituksen yhteydessä.

(108) Saksan 2 päivänä kesäkuuta 2000 päivätyssä kirjeessään toimittamien tietojen mukaan (12 päivänä tammikuuta 2000 päivätyn kirjeen korjattu versio) varattu ala tuotti vuosina 1990-1998 yhteensä [...] miljoonaa Saksan markkaa voittoa. Sen lisäksi kyseisenä ajanjaksona saatiin kilpaillulta alalta [...] miljoonan Saksan markan tuotot. Tästä seuraa väistämättä, että ainakin [...] miljoonan Saksan markan suuruinen osuus mainitusta [...] miljoonan Saksan markan kokonaistappiosta jäi kattamatta monopolialan voitoista ja kilpailulle avointen palvelujen tuotoista.

(109) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty ilmoitus, s. 18.

(110) Esitetty II. G luvussa.

(111) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty ilmoitus, s. 18.

(112) Asetuksen 2 pykälän 1 kodassa "pientavara" määritellään esineiksi, joiden paino on enintään 20 kg ja joiden enimmäismitat ovat seuraavat: pituus 120 cm, leveys 60 cm ja korkeus 60 cm.

(113) Liittohallituksen antamien tietojen mukaan nämä tiedot ovat saatavissa DPAG:n hinnastoista. Postikonttorin kautta lähetettävän enintään 5 kg:n paketin (alin painoluokka) kohtuullinen maksu oli tämän mukaan 1994-1995: 7,60 Saksan markkaa; vuodesta 1996 lähtien alimman painoluokan raja oli 2 kg. Postikonttorin kautta lähetettävän paketin kohtuullinen maksu oli tässä painoluokassa 9,00 Saksan markkaa vuosina 1996-1998.

(114) Asia C-53/00, 27 kohta.

(115) Päinvastoin, valtion varoista maksettava ainakin osittainen sellaisten kustannusten korvaus, jotka ovat yritystaloudellisesti välttämättömiä ovelta ovelle -palveluinfrastruktuurin ylläpitämiseksi, antaa DPAG:lle edun suhteessa kaikkiin kilpailijoihin, jotka joutuvat kattamaan nämä kustannukset täysimääräisesti itse hankkimillaan tuotoilla.

(116) Ks. edellä, II. F luku.

(117) UPS:n ja BIEK:n kantelujen perusteella komissio tutki kustannusvastaavuutta kilpailun alaisella ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla.

(118) Tämä on käsiteltävänä olevan tapauksen tosiasiallinen ero suhteessa päätökseen asiassa C-47/98 Poste Italiane, jossa komission tutkimuksissa ei ilmennyt Poste Italianen soveltamaa alennuspolitiikkaa kilpailulle avoimilla aloilla. Poste Italianen tapauksessa käsiteltävänä oli lisäksi vain toisen valtiollisen postipalvelujen tarjoajan kantelu, jonka mukaan Poste Italiane sai yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen toteuttamisesta enemmän valtion korvausta kuin olisi ollut välttämätöntä. Nyt käsiteltävänä olevan tapauksen kantelijat UPS ja BIEK sen sijaan väittivät DPAG:llä olevan käytössään valtion varoja, joiden turvin se pystyi aiheuttamaan haittaa yksityisten palveluntarjoajien kilpailumahdollisuuksille ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa oli siksi tarpeen tutkia yksityiskohtaisesti ovelta ovelle -infrastruktuurin kustannukset. Lisäksi täytyi tutkia, missä määrin nämä yrityksen kannalta välttämättömät kustannukset kyettiin kattamaan ovelta ovelle -pakettipalvelujen tuotoilla. Poste Italiane ei sen sijaan toiminut ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla eikä muillakaan kilpailulle avoimilla pakettipalvelujen aloilla. Poste Italianen tapausta koskevan menettelyn aikana ei siis esitetty huomautuksia, joiden mukaan Poste Italianen hintakäyttäytyminen haittaisi muiden yritysten kilpailumahdollisuuksia. Kun esitetään konkreettisia kanteluja muiden yritysten kilpailumahdollisuuksien haittaamisesta, komission on näin ollen tutkittava, 1) onko haittaamisstrategioita rahoitettu valtion varoista kilpailulle avoimilla markkinoilla ja 2) voiko tällaisella kilpailun haitan aiheuttamisella olla poikkeuksellisesti erottamaton yhteys yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseen.

(119) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty ilmoitus, s. 10, sekä liite 1, s. 5.

(120) Siten yhtenäistariffin periaatteesta luovuttiin kyseisten asiakasryhmien hyväksi.

(121) Asetusehdotus Deutsche Bundespost Postdienstin velvoitteiden sääntelystä, tilanne 9 päivänä joulukuuta 1992, liittohallituksen 27 päivänä maaliskuuta 2000 antaman ilmoituksen liite kysymykseen 3.

(122) Liittohallituksen 27 päivänä maaliskuuta 2000 päivätyn ilmoituksen liite 3.

(123) Kotimaan pakettipalvelujen yleiset sopimusehdot, 3.3.2 kohta; Itse käsiteltyjen pakettilähetysten kokonaiskorvaus, toimitettu liittohallituksen 18 päivänä maaliskuuta 1997 päivätyn kirjeen liitteenä 1.

(124) Kotimaan pakettipalvelujen yleiset sopimusehdot, 3.3.4 kohta; Yhteistyö lähettäjien kanssa, toimitettu liittohallituksen 18 päivänä maaliskuuta 1997 päivätyn kirjeen liitteenä 1.

(125) Raskaiden suoramarkkinointituotteiden ("Infopost Schwer") alalla harjoitettavaa yhteistyötä koskeva menettely kuvaillaan toimitusehtoihin elokuussa 1995 tehdyllä muutoksella (Vfg. P 777/1993) lisätyssä uudessa kohdassa 3.3.4.2: "Versender größerer Mengen von Infopost Schwer können für diese Sendungen durch vertragliche Vereinbarung bestimmte über die Bedingungen des Abschnitts 4.5 hinausgehende Verteilleistungen und/oder das Beladen zielreiner Transporteinheiten vom Postdienst übernehmen. Als Gegenleistung ermäßigt der Postdienst das Grundentgelt für Infopost Schwer..." (Raskaita suoramarkkinointituotteita suuria määriä lähettävät voivat sopimuksella hoitaa postin puolesta tietyt 4.2 kohdassa kuvaillut jakelutoiminnot ylittävät toiminnot ja/tai lähetysten lastaamisen. Vastineena tästä posti alentaa raskaista suoramarkkinointituotteista perittävää perusmaksua).

(126) Kuten edellä todettiin, liittohallituksen antamien tietojen mukaan Postdienst-Pflichtleistungsverordnung (PPfLV) -asetuksen 2 pykälän 2 momentin 3 kohdassa silloiselle Postdienstille annettiin ensimmäisen kerran mahdollisuus sopia yhtenäistariffin alittavia erityiskorvauksia tiettyjen esisuoritusten tai vähimmäistoimitusmäärien perusteella. PPfLV-asetus sisältää ainoastaan mahdollisuuden hinnanalennuksiin, ei oikeudellista velvoitetta siihen, vrt. liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty ilmoitus, s. 10. Yhtenäistariffi merkitsee tässä tapauksessa enimmäishintaa, vrt. liittohallituksen Postuniversaldienstverordnung-asetuksen 6 pykälää koskevat perustelut, 30.9.1999, s. 11.

(127) Postilain 20 pykälän 2 momentin mukaisia suuntaviivoja vastaava kulloinenkin markkinahinta toimii ohjenuorana pakettituotteiden hinnoille ja kaikkien niiden lähetysten hinnoille, joilta edellytetään 50 kappaleen vähimmäistoimitusmäärää toimituskertaa kohti, vrt. liittohallituksen Postuniversaldienstverordnung-asetuksen (PUDLV) 6 pykälää koskevat perustelut, 30.9.1999, s. 11.

(128) Kuten edellä todettiin, yritysasiakkaat hyötyivät PPfLV-asetuksen 2 pykälän 2 momentin 3 kohdan sallimista erityissopimuksista. Nämä niin sanotut itsekäsittelijät ja yhteistyökumppanit eivät volyymin vuoksi normaalisti toimittaneet paketteja postikonttoreihin, ja niillä oli tekniset mahdollisuudet lajitella ja koodata paketit, pinota ne lavoille ja lastata DPAG:n käyttöön antamaan ajoneuvoon. Lisäksi itsekäsittelymenettelyyn osallistuminen edellytti vähintään 10000:ta lähetystä vuodessa. Lajittelu-, koodaus- ja lastauskapasiteettia sekä vuotuista vähimmäistoimitusmäärää koskevat suuret vaatimukset osoittavat selvästi, että nämä palvelut on suunnattu yritysasiakkaille. Juuri tämän yritysasiakassegmentin palvelussa onkin ollut kilpailua 70-luvulta lähtien.

(129) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätty ilmoitus, liite 91/3, s. 3.

(130) Liitteen 91/3 s. 17 mukaan yritysasiakkaat vaativat ovelta ovelle -palveluilta seuraavia ominaisuuksia: 1) 24 tunnin toimitusaikapalvelu; 2) nouto asiakkaan luota; 3) tietokonepohjainen pakettien jäljitysjärjestelmä; ja 4) erityinen ovelta ovelle -hinta.

(131) DPAG:n mukaan kilpailijat kykenivät saavuttamaan 24 tunnin toimitusajan jo 56 prosentissa lähetyksistä. Tämä kattoi suuren osan Liittotasavallan liikennealueista. Silloinen Bundespost sen sijaan saavutti 24 tunnin toimitusajan vain [...] prosentissa lähetyksistä. Lisäksi tämä onnistumisprosentti koski pääasiassa lähialueita, ks. liite 91/3, s. 15.

(132) Liite 91/3, s. 3 ja 13.

(133) Liite 91/3, s. 17.

(134) Liite 91/3, s. 5.

(135) Liite 91/3, s. 3 ja 13.

(136) Jotta voitaisiin analysoida kysymystä, ylittivätkö DPAG:n tuotot ovelta ovelle -pakettipalvelujen alalla kyseisiin palveluihin liittyvät lisäkustannukset, tarvittaisiin mielekäs viiteajanjakso, jonka kustannus- ja tuottotilannetta voitaisiin tarkastella. Hyvin lyhyen ajankohdan tarkastelusta ei käsiteltävänä olevassa tapauksessa voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä keskipitkän aikavälin suuntauksista ovelta ovelle -pakettipalveluihin liittyvien lisäkustannusten kattamisessa. Tämän vuoksi valittiin edustava ajanjakso, vuodet 1994-1999. Kustannus- ja tuottotilanteen arviointi keskipitkän aikavälin perusteella on myös PostVerfG-asetuksen 37 pykälän 3 momentin perustana. Sen mukaan jatkuvalla kustannusvajeella näyttää olevan taipumus haitata muiden yritysten kilpailumahdollisuuksia.

(137) Liittohallituksen 25 päivänä huhtikuuta 2002 päivätty kirje.

(138) Tämän arviointiperusteen osalta vrt. erityisesti J. Gregory Sidak ja Daniel F. Spulber: Protecting Competition from the Postal Monopoly (AEI Press, 1996), s. 107.

(139) Vrt. Saksan kilpailuviranomaisen samansisältöiset päätelmät kahdessa Postverfassungsgesetz-lain 37 pykälän 3 momentin sekä televiestinnän ja postipalvelujen sääntelyä koskevan lain 7 pykälän mukaisessa lausunnossa, Bundeskartellamt, 11.1.1995 ja 28.8.1996, toimitettu liittohallituksen 18 päivänä maaliskuuta 1997 päivätyllä kirjeellä.

(140) 12 artiklan ensimmäinen luetelmakohta (EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14). Saksan laissa yhtenäistariffi on pakettipalvelujen alalla yhtä kuin kohtuullinen hinta, ks. PPfLV-asetuksen 1 pykälän 1 momentti.

(141) 12 artiklan toinen luetelmakohta.

(142) 1994: [...] Saksan markkaa; 1995: [...] Saksan markkaa; 1996: [...] Saksan markkaa; 1997: [...] Saksan markkaa; 1998: [...] Saksan markkaa. Nämä yksikkötuotot perustuvat liittohallituksen 31 päivänä tammikuuta 2002 päivättyyn ilmoitukseen (liite kysymykseen 5).

(143) 1994: [...] Saksan markkaa; 1995: [...] Saksan markkaa; 1996: [...] Saksan markkaa; 1997: [...] Saksan markkaa; 1998: [...] Saksan markkaa. Nämä yksikkötuotot perustuvat liittohallituksen 31 päivänä tammikuuta 2002 päivättyyn ilmoitukseen (liite kysymykseen 5).

(144) On syytä muistaa, että merkittävä osa yritysasiakkaiden ovelta ovelle -paketeista painaa enemmän kuin 2 kg.

(145) B-to-B-pakettipalvelun yksikkötuotot olivat ainoastaan vuonna 1995 pienemmät kuin kohdennettavat keskimääräiset yksikkökustannukset. Postimyyntialan pakettipalvelun tuotot sen sijaan alittivat tämän kynnyksen koko tarkastelujakson ajan.

(146) Asia C-482/99, Ranska v. komissio, tuomio 16.5.2002, ei vielä julkaistu, 38 kohta.

(147) Asia C-482/99, Ranska v. komissio, tuomio 16.5.2002, 38 kohta, vrt. myös asia C-83/98, Ranska/Ladbroke Racing ja komissio (Kok. 2000, I-3271), 50 kohta.

(148) Asia C-482/99, Ranska v. komissio, tuomio 16.5.2002, 24 kohta.

(149) Liittohallituksen 16 päivänä syyskuuta 1999 päivätyn ilmoituksen liite 91/3, s. 3.

(150) Liite 91/3, s. 11.

(151) Sparte Frachtpost der Deutschen Post AG, Darstellung und Bewertung der Entscheidungssituation der Sparte Frachtpost 1996, Ctcon, huhtikuu 1997, liite 1: FiT-Team; Umsatz: Marktanteilsentwicklung im Business-to-Business Segment. Tähän eivät sisälly yritysasiakkaiden postikonttoreihin toimittamat paketit, joiden osuus koko yritysasiakasvolyymistä on noin [...] prosenttia.

(152) Päätös 2001/354, tehty 20 päivänä maaliskuuta 2001, Deutsche Post AG, EYVL L 125, 5.5.2001, s. 27, 31 kappale.

(153) Vrt. myös Saksan postimyyntialan liiton (Bundesverband des deutschen Versandhandels e.V.) tiedote Versandhandel in Deutschland, s. 17, jonka mukaan DPAG kuljettaa 92 prosenttia Saksan postimyyntialan paketeista.

(154) Tämä vastaa päätelmiä, jotka Saksan kilpailuviranomainen esitti kahdessa kilpailun valvontaa koskevassa lausunnossaan Postverfassungsgesetz-lain 37 pykälän 4 momentin sekä televiestinnän ja postipalvelujen sääntelyä koskevan lain 7 pykälän mukaisesti, Bundeskartellamt, 11.1.1995, s. 7, ja 28.8.1996, s. 6, toimitettu Saksan hallituksen 18 päivänä maaliskuuta 1997 päivätyllä kirjeellä.

(155) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 7.9.1998 asiassa 730/79 Philip Morris v. komissio (Kok. 1980, s. 2671), 11 kohta.

(156) EYVL C 74, 10.3.1998, s. 9.

(157) Asia C 53/00, 32 kohta.